Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielialamuutos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielialamuutos. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Oikeisto hylkäämässä globalisaation?
Vasemmistopuolueet tulevat pysymään globalisaation puolestapuhujina ja keskustaoikeistolaiset puolueet siirtyvät todennäköisemmin kohti kansallismielistä politiikkaa, analysoi politiikan tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Ronkainen esitti näkemyksiään politiikan suurista murroksista kesäkuussa Suomalaisuuden Liiton virtuaalisilla liittopäivillä, johon hänet oli kutsuttu puhujavieraaksi.
"Näen paljon todennäköisempänä, että kokoomuslaiset ja keskustalaiset puolueet – erityisesti kokoomuksen eurooppalaiset sisarpuolueet – hylkäävät globalisaation ja alkavat kannattaa kansallismielisempää otetta kuin sen, että vasemmisto hylkäisi globalisaation, alkaisi vastustaa EU:a tai alkaisi vaatia valtioiden suvereniteettia", Ronkainen arvioi.
Olipa hyvä tämä Ronkaisen alustus! Tampere-ryhmän kanssa olemme päätyneet enemmän tai vähemmän samaan analyysiin. Duunariporukan pysyvään perussuomalaistumiseen en oikein jaksa uskoa; koululaitoksemme on pakko seurata myös globalisaatiota. Kielitaidon lisääntyminen mahdollistaa entistä paremman kansainvälisen seurannan myös tavalliselle kansalaiselle. Sen sijaan pidän mahdollisena että todellakin syntyy vahva yritys palata Euroopan Unionin juridiseen perustaan ja sen ideologiseen henkeen markkinoista kaikenkattavana dynaamisena voimana, kansojen väliseen kilpailukyky- ja vientikilpailuun ja kovaan valtiota näivettävään säästöpolitiikkaan. Uskon EK:n olevan tässä vankkureiden vetäjänä samalla kun se ja poliittinen oikeisto yrittää suunnata eurooppalaista velkaelvytystä pelkästään markkinoiden kautta toimivaksi. Jos tämä hallitus Suomessa saa jatkaa kautensa loppuun saakka, niin uskon sen pystyvän osoittamaan, että nollakorkoisella velkaelvytykselläkin saadaan julkisen sektorin kautta kasvu selkeästi liikkeelle. Julkisen sektorin veronkanto-oikeus on se ratkaiseva tekijä yhdessä poliittisesti ilmaistujen tarpeiden ja niiden tyydyttämisen kanssa. Kysymys: Onko tasavallan presidentti Niinistön nyrkki ensioire palaamisesta puhtaasti kansalliseen vastuuseen ja epäluottamuksen osoitus Euroopan Unionia kohtaan?
___________
6.6. 2020
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on selvästi toista mieltä kuin suomalainen juristisiipi, joka tavoittelee oikeusvaltioperiaatetta Euroopan Unionin konsolidoidun perussopimuksen hengessä - siis julkisen sektorin tiukan säästölinjan ja markkinoiden kautta tapahtuvan elvytyksen hengessä:
Olli Rehn 6.6. 2020
Esityksestä ei vielä ilmene täsmällisesti, millaiset ehdot hätärahoituksella olisi. Todennäköisesti kyse olisi siitä, että komissio asettaa rahoitukselle ehtoja sen perusteella, mihin varoja on tarkoitus käyttää.
Suomen Pankin pääjohtaja arvelee nyt elvytystä tulevan suoraan jäsenvaltioillekin "tietyin edellytyksin":
”Ehdollisuus on olennaista. Rahoitusta on käytettävä terveydenhoitoon, kestävän talouskasvun ja työllisyyden edellytysten parantamiseen, ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ja digitalisaation edistämiseen. Kaikki nämä ovat tärkeitä päämääriä eurooppalaisten yhteiskuntien ja talouksien uudistamisessa.”
Ehdotus on rakennettu pitkälti sen varaan, että perussopimuksessa sallitaan taloudellisen avun antaminen ”tietyin edellytyksin” jäsenvaltiolle, jos luonnonkatastrofit tai poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia.
---
Toisaalta on myös erittäin vaikea arvioida, missä määrin työllisten määrän lisääntyminen johtui nimenomaan eurovaltioiden päätöksistä tai kuinka paljon rahapolitiikka on talouskasvua vahvistanut."
maanantai 16. maaliskuuta 2020
Koronakriisi määrittää aikakautemme
Karin Pettersson 16. maaliskuuta 2020 Social Europe verkkolehdessä:
Karin Pettersson kirjoittaa, että pandemia on nostanut näkyviin lyhytnäköisen ja hyper-individualistisen sosiaalisen järjestelmän haurauden.
Epidemiatiede ja uskonto
Mike Pence painoi päänsä rukoukseen. Hänen ympärilleen Valkoisessa talossa kokoontui joukko maailman merkittävimmistä tutkijoista. Oli 26. helmikuuta, jolloin Yhdysvaltojen varapuheenjohtaja ja tutkijat rukoilivat koronavirusepidemian puolesta tai pikemminkin sitä vastaan. Indianan kuvernöörinä Pence oli nimennyt itsensä ajamaan dramaattisia leikkauksia julkisen terveydenhuollon rahoitukseen ja HIV-testien saatavuuteen. Tämä myötävaikutti epidemian nousemista yhdeksi suurimmista tartuntatapauksista kotijäsenvallassaan.
Vuoden 2016 vaalien jälkeen Donald Trumpin hallinto on vähentänyt liittovaltion rahoitusta pandemian ehkäisyyn. Presidentti on kieltänyt maan johtavilta asiantuntijoilta julkiset kommentit. Kaikki viestintä tapahtuu Pencen kautta.
Pari (Trump ja Pence) pitävät tieteen uskonnon kautta lunastettavana . Se on syvästi halventava ja masentava näky.
Kysymys kuuluu, kuinka Trumpin propagandakone reagoi tilanteeseen, jos tai milloin 200 000 amerikkalaista kuolee virukseen? Voivatko Fox News väittää, että maahanmuuttajat levittivät tartuntaa?
Iso kriisi
Tämä on iso, tämä on suuri kriisi, Financial Times kirjoittaa. Olen vakuuttunut siitä, että 2020 on vuosi, joka määrittä aikakautemme. Tätä voidaan verrata vuoden 2008 talouskriisiin. Se johti lamaan ja joukkotyöttömyyteen, mutta ei satojen tuhansien kuolemaan.
Kansanterveysviraston mukaan Ruotsissa tilanne on entistä vakavampi päivä päivältä. Mutta se herättää luottamusta siihen, että vastausta hallinnoivat asiantuntijat, eivät uskonnolliset fanaatikot tai poliitikot, jotka lyhyennäköisesti kaipaavat mahdollisimman suurta yleisön huomioa. Ja että johtoa tarkastellaan julkisesti, kyseenalaistetaan ja keskustellaan niin kuin pitääkin.
Tämä on kuitenkin vain alkua. Ensinnäkin kriisi saapuu. Sitten tulee suru. Sitten tulee aika pohdintaa.
Vahva tilanne
Tiedämme jo jo tämän: tämän tyyppisiä tauteja ei voida torjua tehokkaasti yksilötasolla, vaan vain yhteiskunnana. Se vaatii valmistelua, koordinointia, suunnittelua ja kykyä tehdä nopeita päätöksiä ja laajentaa ponnisteluja. Vahva valtio.
Mutta myöskään hallitus ei riitä. Tilanne vaatii henkilökohtaista vastuuta, velvollisuuden tunnetta, huolenpitoa naapuristaan. Jos et kuulu riskiryhmään, sinun vastuullasi ei ole niinkään suojella itseäsi kuin huolehtia muiden suojelemisesta, vaikka se ajaa sinut henkilökohtaisten haittojen eteen.
Mitä teet, jos sinulla ei yksinkertaisesti ole varaa pysyä kotona? Jos olet laittomasti Ruotsissa (esimerkiksi), piiloutumassa viranomaisten takia, tai "keikkatyöntekijä", jolla ei ole normaalia palkkaa Yhdysvalloissa, elät kädestä suuhun? Terveyden ylläpitäminen yleisenä hyödynä tulee mahdottomaksi tietyllä eriarvoisuuden ja epävarmuuden tasolla.
Oudot ajat
Tätä ongelmaa ei voida pelkistää eettisiin hyveisiin tai investointitarpeisiin. Vidaan kuitenkin sanoa, että kriisi asettaa lyhytnäköisen, hyväksikäyttöisen, hyper-individualistisen aikamme puutteet silmiinpistävästi näkyvillemme. Meidän outo aikakausi, jossa teeskentelemme, että emme kaikki kuulu yhteen, ja että se, mitä minä teen ei oikeastaan vaikuta teidän muiden tulevaisuuteen. Globaalilla tasolla olemme investoineet vuosikymmenien ajan tartuntatautien ja pandemioiden tutkimukseen. Tällainen sijoitus ei tuota nopeita voittoja ja nousevia osakekursseja lääketieteellisille yrityksille, jotka sijoittavat mieluummin sydänsairauksien tutkimukseen, ahdistuksen ja erektiohäiriöiden epoistamiseen. Kansanterveysinvestoinnit eivät ole kaupallisesti kannattavia myöhäiskapitalismissa.
Tämä on vain yksi esimerkki haavoittuvuuksista, joista paljastamme itsemme. Taloustieteilijät kutsuvat sitä ”markkinahäiriöksi”. Tämä ilmaus kertoo todella kaiken.
Vuoden 2008 finanssikriisi ei johtanut uudelleenarviointiin. Päinvastoin. Kukaan ei tiedä, mitä johtopäätöksiä teemme tällä kertaa, henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla. Mietin, voisivatko nuoret ajatella, että autoritaarinen Kiina käsittelee tätä kriisiä paremmin kuin Yhdysvallat - vapauden maa.
Muutosvoimat
Makaa hereillä yöllä ja erilaisia skenaarioita pelataan päässäni. Ihmiset ovat täynnä sairaalakäytäviä ja kaatuvia osakemarkkinoita. Mutta enimmäkseen ajattelen riskiryhmäänuuluvia vanhempani ja ystäviäni - ihmisiä, joista välitän heti.
Yksi ei voi suojautua uusilta sairauksilta. Mitä voidaan tehdä, on lievittää ja hallita todennäköisiä ja mahdollisia tapahtumia. Pandemioiden uhka - ja se, että siirrymme nopeasti kohti ilmastokriisin ns. Kärkipisteitä - on hyvin tiedossa. Mutta taloudellisen ja poliittisen järjestelmämme lyhytnäköisyyden takana olevat voimat ovat niin voimakkaita, että jopa tunnettuja riskejä ei voida hallita.
Rahan on jatkuvasti virrattava neljännesvuosittain. Kunnes se kaatuu.
Tämä artikkeli on Social Europe: n ja IPS-lehden yhteisjulkaisu . Ruotsinkielinen versio ilmestyi Aftonbladetissa
Korona-pandemia voi pakottaa uudenlaiseen ajatteluun...
Seppo Tuovinen lähetti viestinä luettavakseni Liisa Liimataisen 16.3. 2020 päivityksen Roomasta. Raporttti tulee Korona-viruksen kanssa kamppailevasta Italiasta - mutta sen sanoma on syvempi. Se liittyy asenteisiimme ja arvoihimme, siihen, minkälaisessa maailmassa haluamme elää. Täm pandemia on sydäntäriipaiseva hätähuuto vahvan hyvinvointivaltion puolesta. Raportti siis kannattaa julkaista myös tällä sivustolla. Kiitokset Liisalle, jonka kanssa olin 1960-luvun lopulla samassa SDP:n puolueosastossa - Alppilan Sosialistiseurassa...
Liisa Liimatainen Roomasta tänään! Maanantaiaamun uutisraportti Roomasta.
Kävin vähän aikaa sitten ulkona niin kuin olen tehnyt joka aamu vaikka ulkonaliikkumista pitää säännöstellä ankarasti. Minä laitan käsineet käteen ja huivin suun ja nenän eteen ja vien jätteet ulos ja käyn lehtikioskilla. Tänä aamuna piti myös käydä raha-automaatilla, mutta käteisen otto ei onnistunut jostain syystä.
Lehtikioskinpitäjä kertoi, että hän oli myynyt eilen sunnuntaina lehdet kaikki loppuun. Näin suurta lehtien myyntiä hän ei muista. Se johtuu tietenkin siitä, että ihmisten on pakko kököttää kotona myös sunnuntaina ja siksi heille jää aikaa lukea lehtiä. Toiseksi lehdistä saa toisenlaista tietoa kuin esimerkiksi televisiosta. Lehdet analysoivat ja pyörittelevät ongelmia eri kulmista.
Koirien omistajia näkyy paljon ulkona ja heitä käy melkein kateeksi, koska koiran kanssa voi liikkua vapaammin vaikka heillekin suositellaan vain pikaista lenkkiä asunnon lähellä. Täällä kerrotaan, että ihmiset pyytävät saada lainata koiria, koska näin heillä on oikea tekosyy liikkua. Eräät koirat ovat kuulemma jo kyllästyneet uloskäynteihin, vaikka entisenä koiranomistaja tiedän, että koirat ovat yleensä aina valmiita lähtemään ulos.
Havaitsin myös että myös pesuaineita ja erilaisia taloustavaroita myyvä liike oli myös auki. Niinpä kävin täydentämässä puhdistukseen ja desinfiointiin tarvittavien aineiden varastoani.
Eilen Katariina Mustakallio kysyi, miksi juuri Bergamo on niin vakava tapaus. Nyt olen täydentänyt tietojani: näyttää siltä, että juuri se, että Bergamo ja sen lääni ovat tiiviisti tehtaita täynnä selittää epidemian aikaan saamaa tuhoa. Ilmeisesti alueen teollisuus ei halunnut rajata toimintaansa ja hyväksyä sitä, että siitä olisi tullut niin sanottu punainen vyöhyke, jossa liikkumista rajataan suuresti ja ei-välttämättömät tehtaat joutuvat keskeyttämään toimintansa. Samanlaisessa eli melkein yhtä vakavassa tilassa on Brescia, toinen Lombardian teollisuuskeskus.
Sen sijaan ensimmäiseksi punaiseksi alueeksi julistettu Codogno on jo pääsemässä pois karanteenista, koska se julistettiin muiden alueiden kanssa punaiseksi vyöhykkeeksi ja siellä valvottiin todella tiukasti liikkumista. Ehkä sen teollisuuslaitokset ovat pienempiä, mutta ennen kaikkea ne laitettiin kiinni, se mitä ei tapahtunut Bergamossa. Työntekijät menivät tehtaisiin ilman minkäänlaista suojelua, siis naamareita, käsineitä, riittävän suuria välimatkoja ja desinfioituja paikkoja.
Mitä tästä opimme?
Sen että koronaviruksen tarttuvuuden vuoksi se vaatii tiukkoja liikkumis- ja hygienianormeja. Ihmisten terveydestä huolehtivien viranomaisten ja maan poliittisen johdon ei pidä kuunnella paikallisten taloudellisia etuja edustavien tahojen anomuksia olla noudattamatta kovia normeja. Tällainen ajattelu on lyhytnäköistä ja voi saada monet ihmiset kuolemaan.
Sen sijaan hallitusten pitää huolehtia talouselämän, yritysten mutta myös monenlaisten vapaiden ammattilaisten, freelancereiden ja pienyrittäjien eduista. Italia on laatinut kokonaisvaltaisen tukiohjelman kaikille talouden sektoreille. Tämä on myös EU:n ohjelma. EU ei voi sallia sitä, että sen talous kuolee tämän epidemian vuoksi. Siksi nyt sovelletaan erilaisia normeja myös taloudessa.
Siksi onkin toivoa, että jos selviämme hengistä epidemiasta, se voi pakottaa uudenlaiseen ajatteluun. Ennen muuta nyt pitää antaa arvo yhteiskuntamallille, jossa olemme vastuussa myös toisten hyvinvoinnista. Se ei ole mikään uusi asia. Sen nimi on eurooppalainen hyvinvointivaltio. Meille pohjoismaalaisille se on vielä selvemmin pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka pitää pelastaa ja jota pitää vahvistaa. Se ei tarkoita makoilua sohvalla veronmaksajien rahoilla, mutta se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta perustuu sen jäsenten hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen, infrastruktuurien ylläpitämiseen, jotta vältymme tällaisilta kokemuksilta.
Minä toivon, että koronavirus auttaa meitä vapautumaan uusliberaalista näkemyksestä. Tarkoitan sillä ajattelua, joka lähes kriminalisoi julkisen edun ajamisen. Kaiken pitää olla yritystaloutta. Tietenkin tällä kentällä Eurooppa eroaa suuresti Yhdysvalloista, ja Pohjois-Amerikassa Kanada on varsin erilainen. Siellä terveydenhoito, koulutus ja sosiaaliturva ovat julkisia. Minun tyttäreni syövän yhteydessä jouduin perehtymään Kanadan terveydenhoitoon ja näkemään kuinka vastuullinen, eurooppalaista järjestelmää muistuttava se on. Sen sijaan Yhdysvallat on villi järjestelmä, jonka puutteet ehkä joudumme näkemään pian.
Näin suuri epidemia pakottaa arvioimaan uudestaan sekä järjestelmää jossa elämme että meidän arvojamme.
Fabio Fazio eli hyvin tunnettu tv-henkilö kertoo tänään La Repubblican kommentisivuilla, mitä hän on oppinut epidemiasta, jonka aikana hän on joutunut eristetyksi viruksen vuoksi.Tässä muutama esimerkki.
1. Minun pitää laittaa omat arvoni uuteen järjestykseen ja selvittää itselleni, mikä on todella tärkeää. Kun epidemia on päättynyt, minun on pidettävä kiinni niistä arvoista, jotka nyt havaitsen oleellisiksi.
2. Nyt minun pitää luoda yhteys maapalloon ja luontoon. Jos emme kunnioita luontoa, se ei kunnioita meitä.
3. Me ihmiset emme ole kaikkivaltiaita, vaan tapahtuu asioita, jotka eivät ole meidän tahdostamme kiinni.
4. Olen löytänyt uudestaan aikaisemmin hylkäämiemme asioiden arvon. Niitä ovat hyvinvointivaltio ja ihmisten välinen solidaarisuus.
5. On selvää, että veronkierto on laitonta mutta sen lisäksi siihen syyllistyvät ovat vastuussa myös siitä, että sairaaloissa ei ole riittävästi vuodepaikkoja ja hengityslaitteita. (Tämä asia liittyy hyvin tiukasti Italiaan.)
6. Tästä lähtien en hyväksi enää minkäänlaista kyynistä ajattelua, sillä elämme hyvin karua todellisuutta, mutta sen hienoja piirteitä on yhteisyyden uudelleen löytäminen.
7. Olen oppinut, että sanojen todellinen merkitys on arvokas, lähes koskematon asia.
8. Olen oppinut kättelyn arvon mutta myös miten tärkeää on ojentaa käsi toiselle.
9. Tästä lähtien vaadin, että maittemme johdossa olevien pitää olla paremmin perillä asioista kuin ne joita he hallitsevat.
10. Olemme joutuneet havaitsemaan, että rajoja ei ole olemassa vaan olemme kaikki samassa veneessä.
11. Ja koska olemme kaikki samassa veneessä, on parempi että satamat ovat aina avoimia kaikille. ( tässä Fazio tietenkin viittaa Matteo Salvinin kampanjaan hänen hallitusaikanaan kun hän pyrki sulkemaan kaikki satamat maahanmuuttajilta.)
Nämä asiat ja eräitä muita (joita en ottanut mukaan) Fabio Fazio, tunnettu italialainen tv-persoona haluaa kunnioittaa myös sitten kun olemme päässeet eroon koronaviruksesta.
Tämä kirjaus vielä Liisalta!
"Pääministeri Conte on toiminut hyvin. Epidemian vakavuus on vahvistanut hallituksen yhteistyötä. Salvinin ongelma nyt on se, että hän ampuu Punaista ristiä, jos käy hallituksen kimppuun. Myös hänen yrityksensä leimata hallitus vain vallanhaluiseksi klikiksi ei toimi yhtään. Italialaiset näkevät, että tämä hallitus tekee hurjasti töitä kun se yrittää pelastaa italialaiset virukselta.Conten ja koko hallitusrintaman arvovalta on noussut hurjasti. Joissakin parlamentin äänestyksissä oikeistorintamakin on antanut äänensä. Tilanne koetaan kansalliseksi murhenäytelmäksi, jossa turha rimpuilu ei kiinnosta ketään. Epidemia on muuttanut Italian poliittisen tilanteen täysin.Katsotaan mitä sitten tapahtuu kun henkiinjääneet ryhtyvät pitämään ensimmäisiä palavereita."
Liisa Liimatainen Roomasta tänään! Maanantaiaamun uutisraportti Roomasta.
Kävin vähän aikaa sitten ulkona niin kuin olen tehnyt joka aamu vaikka ulkonaliikkumista pitää säännöstellä ankarasti. Minä laitan käsineet käteen ja huivin suun ja nenän eteen ja vien jätteet ulos ja käyn lehtikioskilla. Tänä aamuna piti myös käydä raha-automaatilla, mutta käteisen otto ei onnistunut jostain syystä.
Lehtikioskinpitäjä kertoi, että hän oli myynyt eilen sunnuntaina lehdet kaikki loppuun. Näin suurta lehtien myyntiä hän ei muista. Se johtuu tietenkin siitä, että ihmisten on pakko kököttää kotona myös sunnuntaina ja siksi heille jää aikaa lukea lehtiä. Toiseksi lehdistä saa toisenlaista tietoa kuin esimerkiksi televisiosta. Lehdet analysoivat ja pyörittelevät ongelmia eri kulmista.
Koirien omistajia näkyy paljon ulkona ja heitä käy melkein kateeksi, koska koiran kanssa voi liikkua vapaammin vaikka heillekin suositellaan vain pikaista lenkkiä asunnon lähellä. Täällä kerrotaan, että ihmiset pyytävät saada lainata koiria, koska näin heillä on oikea tekosyy liikkua. Eräät koirat ovat kuulemma jo kyllästyneet uloskäynteihin, vaikka entisenä koiranomistaja tiedän, että koirat ovat yleensä aina valmiita lähtemään ulos.
Havaitsin myös että myös pesuaineita ja erilaisia taloustavaroita myyvä liike oli myös auki. Niinpä kävin täydentämässä puhdistukseen ja desinfiointiin tarvittavien aineiden varastoani.
Eilen Katariina Mustakallio kysyi, miksi juuri Bergamo on niin vakava tapaus. Nyt olen täydentänyt tietojani: näyttää siltä, että juuri se, että Bergamo ja sen lääni ovat tiiviisti tehtaita täynnä selittää epidemian aikaan saamaa tuhoa. Ilmeisesti alueen teollisuus ei halunnut rajata toimintaansa ja hyväksyä sitä, että siitä olisi tullut niin sanottu punainen vyöhyke, jossa liikkumista rajataan suuresti ja ei-välttämättömät tehtaat joutuvat keskeyttämään toimintansa. Samanlaisessa eli melkein yhtä vakavassa tilassa on Brescia, toinen Lombardian teollisuuskeskus.
Sen sijaan ensimmäiseksi punaiseksi alueeksi julistettu Codogno on jo pääsemässä pois karanteenista, koska se julistettiin muiden alueiden kanssa punaiseksi vyöhykkeeksi ja siellä valvottiin todella tiukasti liikkumista. Ehkä sen teollisuuslaitokset ovat pienempiä, mutta ennen kaikkea ne laitettiin kiinni, se mitä ei tapahtunut Bergamossa. Työntekijät menivät tehtaisiin ilman minkäänlaista suojelua, siis naamareita, käsineitä, riittävän suuria välimatkoja ja desinfioituja paikkoja.
Mitä tästä opimme?
Sen että koronaviruksen tarttuvuuden vuoksi se vaatii tiukkoja liikkumis- ja hygienianormeja. Ihmisten terveydestä huolehtivien viranomaisten ja maan poliittisen johdon ei pidä kuunnella paikallisten taloudellisia etuja edustavien tahojen anomuksia olla noudattamatta kovia normeja. Tällainen ajattelu on lyhytnäköistä ja voi saada monet ihmiset kuolemaan.
Sen sijaan hallitusten pitää huolehtia talouselämän, yritysten mutta myös monenlaisten vapaiden ammattilaisten, freelancereiden ja pienyrittäjien eduista. Italia on laatinut kokonaisvaltaisen tukiohjelman kaikille talouden sektoreille. Tämä on myös EU:n ohjelma. EU ei voi sallia sitä, että sen talous kuolee tämän epidemian vuoksi. Siksi nyt sovelletaan erilaisia normeja myös taloudessa.
Siksi onkin toivoa, että jos selviämme hengistä epidemiasta, se voi pakottaa uudenlaiseen ajatteluun. Ennen muuta nyt pitää antaa arvo yhteiskuntamallille, jossa olemme vastuussa myös toisten hyvinvoinnista. Se ei ole mikään uusi asia. Sen nimi on eurooppalainen hyvinvointivaltio. Meille pohjoismaalaisille se on vielä selvemmin pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka pitää pelastaa ja jota pitää vahvistaa. Se ei tarkoita makoilua sohvalla veronmaksajien rahoilla, mutta se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta perustuu sen jäsenten hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen, infrastruktuurien ylläpitämiseen, jotta vältymme tällaisilta kokemuksilta.
Minä toivon, että koronavirus auttaa meitä vapautumaan uusliberaalista näkemyksestä. Tarkoitan sillä ajattelua, joka lähes kriminalisoi julkisen edun ajamisen. Kaiken pitää olla yritystaloutta. Tietenkin tällä kentällä Eurooppa eroaa suuresti Yhdysvalloista, ja Pohjois-Amerikassa Kanada on varsin erilainen. Siellä terveydenhoito, koulutus ja sosiaaliturva ovat julkisia. Minun tyttäreni syövän yhteydessä jouduin perehtymään Kanadan terveydenhoitoon ja näkemään kuinka vastuullinen, eurooppalaista järjestelmää muistuttava se on. Sen sijaan Yhdysvallat on villi järjestelmä, jonka puutteet ehkä joudumme näkemään pian.
Näin suuri epidemia pakottaa arvioimaan uudestaan sekä järjestelmää jossa elämme että meidän arvojamme.
Fabio Fazio eli hyvin tunnettu tv-henkilö kertoo tänään La Repubblican kommentisivuilla, mitä hän on oppinut epidemiasta, jonka aikana hän on joutunut eristetyksi viruksen vuoksi.Tässä muutama esimerkki.
1. Minun pitää laittaa omat arvoni uuteen järjestykseen ja selvittää itselleni, mikä on todella tärkeää. Kun epidemia on päättynyt, minun on pidettävä kiinni niistä arvoista, jotka nyt havaitsen oleellisiksi.
2. Nyt minun pitää luoda yhteys maapalloon ja luontoon. Jos emme kunnioita luontoa, se ei kunnioita meitä.
3. Me ihmiset emme ole kaikkivaltiaita, vaan tapahtuu asioita, jotka eivät ole meidän tahdostamme kiinni.
4. Olen löytänyt uudestaan aikaisemmin hylkäämiemme asioiden arvon. Niitä ovat hyvinvointivaltio ja ihmisten välinen solidaarisuus.
5. On selvää, että veronkierto on laitonta mutta sen lisäksi siihen syyllistyvät ovat vastuussa myös siitä, että sairaaloissa ei ole riittävästi vuodepaikkoja ja hengityslaitteita. (Tämä asia liittyy hyvin tiukasti Italiaan.)
6. Tästä lähtien en hyväksi enää minkäänlaista kyynistä ajattelua, sillä elämme hyvin karua todellisuutta, mutta sen hienoja piirteitä on yhteisyyden uudelleen löytäminen.
7. Olen oppinut, että sanojen todellinen merkitys on arvokas, lähes koskematon asia.
8. Olen oppinut kättelyn arvon mutta myös miten tärkeää on ojentaa käsi toiselle.
9. Tästä lähtien vaadin, että maittemme johdossa olevien pitää olla paremmin perillä asioista kuin ne joita he hallitsevat.
10. Olemme joutuneet havaitsemaan, että rajoja ei ole olemassa vaan olemme kaikki samassa veneessä.
11. Ja koska olemme kaikki samassa veneessä, on parempi että satamat ovat aina avoimia kaikille. ( tässä Fazio tietenkin viittaa Matteo Salvinin kampanjaan hänen hallitusaikanaan kun hän pyrki sulkemaan kaikki satamat maahanmuuttajilta.)
Nämä asiat ja eräitä muita (joita en ottanut mukaan) Fabio Fazio, tunnettu italialainen tv-persoona haluaa kunnioittaa myös sitten kun olemme päässeet eroon koronaviruksesta.
Tämä kirjaus vielä Liisalta!
"Pääministeri Conte on toiminut hyvin. Epidemian vakavuus on vahvistanut hallituksen yhteistyötä. Salvinin ongelma nyt on se, että hän ampuu Punaista ristiä, jos käy hallituksen kimppuun. Myös hänen yrityksensä leimata hallitus vain vallanhaluiseksi klikiksi ei toimi yhtään. Italialaiset näkevät, että tämä hallitus tekee hurjasti töitä kun se yrittää pelastaa italialaiset virukselta.Conten ja koko hallitusrintaman arvovalta on noussut hurjasti. Joissakin parlamentin äänestyksissä oikeistorintamakin on antanut äänensä. Tilanne koetaan kansalliseksi murhenäytelmäksi, jossa turha rimpuilu ei kiinnosta ketään. Epidemia on muuttanut Italian poliittisen tilanteen täysin.Katsotaan mitä sitten tapahtuu kun henkiinjääneet ryhtyvät pitämään ensimmäisiä palavereita."
maanantai 24. helmikuuta 2020
Onko sivilisaation iltahämärä jo käsillä?
Kai Sadinmaa
kirjoittaa blogissaan pelottavaa, mutta todentuntuista profetiaa siitä mitä oikeistonationalististen voimien nousu saattaa pahimmillaan saada aikaan. Mielestäni hän perusteelee tämän kauhuskenaarionaivan oikein, nimittäin markkinavoimien avulla tapahtuneen ehdottoman vallan kaappamisen seurauksena.
"Oikeistopopulistit tulevat vallassa ollessaan viemään tuhokapitalistisen rosvotalouden huippuunsa, kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan. He kiihdyttävät ekokatastrofia ja kiihottavat ihmisiä hyökkäämään muslimien, maahanmuuttajien, paperittomien, tummaihoisten, feministien, vasemmistolaisten, taiteilijoiden ja homoseksuaalien kimppuun ja tekemään heistä taantuvan talouden syntipukkeja (kuten Saksan Hanaussa juuri tapahtui). Maaginen ajattelu valtaa alaa, kunnes koko ajattelu tuhotaan. Taiteet ja kulttuuri rappeutuvat nationalistiseksi kitschiksi. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen tuhotaan järjestelmällisesti vallan taholta, ja sen sijaan tuotetaan röyhkeyttä, julmaa maskuliinisuutta, sotaisuutta, rasismia, naisvihaa ja homofobiaa. "
"Maahanmuuttajien vihaaminen on monille pudonneille ja putoamista pelkääville viimeinen, epätoivoinen yritys vahvistaa hiipuvaa ja jo suurelta osin kadotettua omanarvon tuntoa. Kyse on jäihin vajoavan viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä tulla huomatuksi ihmisenä ja persoonana pitkään jatkuneen nöyryytyksen kompensaatiosta. He ovat pelon lapsia. He ovat ihmistä ja ihmisyyttä halveksivan valtapolitiikan äpäriä, jotka yrittävät säilyttää hiipuvan kunnian ja omanarvontuntonsa rippeet ihmisarvoa häpäisevässä markkinatotalitarismissa."
kirjoittaa blogissaan pelottavaa, mutta todentuntuista profetiaa siitä mitä oikeistonationalististen voimien nousu saattaa pahimmillaan saada aikaan. Mielestäni hän perusteelee tämän kauhuskenaarionaivan oikein, nimittäin markkinavoimien avulla tapahtuneen ehdottoman vallan kaappamisen seurauksena.
"Oikeistopopulistit tulevat vallassa ollessaan viemään tuhokapitalistisen rosvotalouden huippuunsa, kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan. He kiihdyttävät ekokatastrofia ja kiihottavat ihmisiä hyökkäämään muslimien, maahanmuuttajien, paperittomien, tummaihoisten, feministien, vasemmistolaisten, taiteilijoiden ja homoseksuaalien kimppuun ja tekemään heistä taantuvan talouden syntipukkeja (kuten Saksan Hanaussa juuri tapahtui). Maaginen ajattelu valtaa alaa, kunnes koko ajattelu tuhotaan. Taiteet ja kulttuuri rappeutuvat nationalistiseksi kitschiksi. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen tuhotaan järjestelmällisesti vallan taholta, ja sen sijaan tuotetaan röyhkeyttä, julmaa maskuliinisuutta, sotaisuutta, rasismia, naisvihaa ja homofobiaa. "
"Maahanmuuttajien vihaaminen on monille pudonneille ja putoamista pelkääville viimeinen, epätoivoinen yritys vahvistaa hiipuvaa ja jo suurelta osin kadotettua omanarvon tuntoa. Kyse on jäihin vajoavan viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä tulla huomatuksi ihmisenä ja persoonana pitkään jatkuneen nöyryytyksen kompensaatiosta. He ovat pelon lapsia. He ovat ihmistä ja ihmisyyttä halveksivan valtapolitiikan äpäriä, jotka yrittävät säilyttää hiipuvan kunnian ja omanarvontuntonsa rippeet ihmisarvoa häpäisevässä markkinatotalitarismissa."
lauantai 1. helmikuuta 2020
"Lapsi meni pesuveden mukana..."
"Lapsi meni pesuveden mukana"
"Emmanuel Macron teki vakavia virheitä eläkeuudistuksessa. Voidaanko hänen kuvansa uudistajana edelleen pelastaa? Martial Foucaultin haastattelu . Haastattelun toteutti Benjamin Schreiber.
(Frankfurter Rundschau 1.2. 2020)
Kuinka tärkeä eläkeuudistushanke on Emmanuel Macronin poliittiselle visiolle?
Niin sanotun yleisen eläkejärjestelmän tavoitteena oleva uudistushanke oli mukana jo vuoden 2017 vaalikampanjassa. Joten ei ole yllättävää, että Emmanuel Macron vie eteenpäin tätä uudistusta. Alun perin oli tarkoitus - muistamme - oikaista kymmenien etuoikeutettujen ammattiryhmien (valtion rautatieyhtiön, Pariisin kuljetusyhtiön, kaasuyhtiö Gaz de Francen työntekijöiden, lakimiesten, notaarien ...) työntekijöiden erityisoikeudet. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen eläkejärjestelmä Ranskaan vuoteen 2025 mennessä.
Pääministeri päätti kuitenkin yhdistää tämän uudistuksen tavoitteeseen tasapainottaa tulevaisuuden eläkejärjestelmää taloudellisesti. Se huipentui 11. joulukuuta 2019 ilmoitukseen, jonka mukaan eläkeikää nostetaan 64 vuoteen. Ammattiliitot reagoivat yllättyneinä ja vastustuksella, työntekijät tyytymättömyydellä ja torjumalla. Päätös yhdistää nämä kaksi kohtaa oli epäilemättä vakava virhe. Ei ole yllättävää, että hallitus pyrkimys romahti 12. tammikuuta 2020 ja keskeytti suunnitelmat eläkkeelle siirtymisiän ottamisesta mukaan eläkeuudistukseen. Mutta lapsi oli jo pudonnut kaivoon. Tämä antoi vaikutelman, että hallitus yritti vastustaa tärkeimpiä ammattiliittoja ja sivuuttaa siten sosiaalisen vuoropuhelun.
Miten eläkeuudistuksesta käytävä keskustelu vaikuttaa Macronin imagoon ”uudistusten presidenttinä”?Emmanuel Macronin ja hänen hallituksensa jatkuva pyrkimys tavoitteeseensa huolimatta satojen tuhansien työntekijöiden mielenosoituksista joulukuun alun 2019 jälkeen, on täysin Ranskan presidentin reformistisen tyylin mukainen. "Uuden maailman" ruumiillistuma - käyttäen Emmanuel Macronin sanontaa - ei ollut antaa asialistan ja uudistusten vauhdin tulla sanelluksi kadulta. Kun hän on onnistunut uudistamaan työlainsäädäntöä, työttömyysvakuutusta ja valtion rautatieyhtiö SNCF: ää toimikautensa ensimmäisinä kuukausina, mielenosoituksista huolimatta, eläkeongelmiin on nyt puututtava.
Siirtyminen sellaisessa tahdissa aiheutti riskin kutsua kaikkia ranskalaisia, jotka olivat tyytymättömiä presidentin vastauksiin pukeutua keltaisiin liiveihin talvikauden 2018-19 raivokkaiden yhteiskunnallisten ja poliittisten mielenosoitusten muodossa.
Todellinen Macronin poliittinen dilemma siis on: eläkkeiden uudistaminen riskillä, että jotkut ranskalaiset huijataan jäämään pysyvästi vaatimattomiin eläkkeisiin tai luopua kokonaan eläkeuudistuksesta ja menettää asemiaan“uudistusmielisenä presidenttinä” .
Mistä johtuu ammattiliittojen ja kansan epäluottamus tätä uudistusta kohtaan?
Epäluottamus uudistushankkeeseen johtuu pääasiassa useista poliittisista ja rakenteellisista virheistä. Uudistuksesta tehtiin yhteenveto yksinkertaisella kaavalla "Jokainen eläkerahastoon maksettu euro tuo samat oikeudet kaikille". Olisi otettava käyttöön yhteinen järjestelmä ja erityiset säännökset olisi poistettava. Tässä hallitus oli onnistunut tekemään kansalaisille uskottavaksi pisteytysjärjestelmän, joka perustuu "pay-as-you-go" (maksa siihen saakka kun jäät eläkkeelle)-järjestelmään. Presidentti ja hänen hallituksensa käynnistivat neuvottelut ammattiliittojen ja neuvotteluasiantuntija Jean-Paul Delevoye kanssa toivoen saavansa kansalaiset vakuuttuneiksi tämän uuden työmarkkinain ja eläkeläisten välisen sopimuksen parannuksista.
Sosiaalisen konfliktin takana hallitus ja osa ammattiliittoja kilpailevat siitä, kuka voi väittää edustavansa yleistä etua paremmin. Mikä on vaarassa tässä poliittisessa taistelussa?
Emmanuel Macronin yhteiskunnallisten uudistusten vastustaminen on enemmän kuin Ranskan mallin kyseenalaistavien uudistusten hylkäämistä. Se perustuu työntekijöiden ja ranskalaisten yleiseen epäilyyn politiikan suhteen.
Poliittinen kriisi kertoo meille edustuksellisen demokratian, tarkemmin sanoen, hallitusten ja hallittavien välisen suhteen kriisistä.
Samalla on kyse myös sosiaalidemokratian toimintamallista. Nykyään sosiaalidemokratia on korvattu sosiaalisen vuoropuhelun käsitteellä. Tavoitteena on yhdistää paremmin valtion, työnantajien ja työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet. Konflikteihin tai valtaryhmien ja luokkien välisiin suhteisiin perustuvan alkuperäisen näkemyksen sijaan sosiaalidemokratia on nyt omaksunut uuden tavan käsitellä sitä sosiaalisen vuoropuhelun muodossa. Kompromissien hyväksyminen "anna ja ota" -periaatteella ja siirtyminen tulopoliittisiin neuvotteluihin ei kuitenkaan ole sujunut täysin ilman kitkaa.
Tämä poliittinen kamppailu koskee tärkeitä asioita. Toisaalta kyse on siitä, että kun tehtävän saaneet neuvottelijat toimivat tiukan käytännöllisesti, vaarana on että laiminlyödään ammattiliitot, joita ranskalaiset pitävät liian politisoituneina. Toisaalta käydään keskustelua siitä, että hallitsevatko puhtaasti liiketaloudelliset näkökohdat aikaisempien päivien radikalismin ja utopioiden kustannuksella. Tämä rajoittaisi sosiaalidemokratian toimimaan puhtaasti paikallisisa olosuhteissa tapahtuvaksi ja merkitsisi luopumista laajemmista työelämään vaikuttavista yhteiskunnallisista lisätavoitteista.
Mitä ovat ne haasteet, joita hallitus - ja uudistaja- mielenosoittajajärjestöt kohtaavat löytääkseen ratkaisun kriisistä ja pelastaakseen samalla kasvonsa?
Tämä tilanne herättää epäilemättä uusia kysymyksiä, ja on olemassa lukuisia kommentteja, joista osa on tehty puoluepoliittisista ja ideologisista näkökohdista. Tosiasia, että Macronin taloudellinen liberalismia ei ole niinkään kyseenalaisteta, mutta että monien silmissä se on pikemminkin liian orkesterinjohtomainen hallintotapa. Tämä on johtanut huomattaviin muutosilmiöihin yleisessä mielipiteessä ja työelämässä. Ranskalaisten keskuudessa on jatkunut pitkään se, mitä ranskalaiset kutsuvat "valtiovaatimuksiksi" tai "kehotukseksi yhä tehokkaampaan ohjaukseen".
Nykyään tämä vaatimus näyttää menettäneen suuren osan voimastaan. Ja se saattaa selittää työntekijöiden ja Emmanuel Macronin välisen kuilun, jonka politiikassa noudatetaan liberaalia lähestymistapaa, mutta joka muistuttaa toimintatavaltaan hyvin aktiivisessa vaiheessa olevaa de Gaullen linjaa. Hallituksen johdolle yksi asia vaikuttaa selvältä: kun otetaan huomioon Ranskan epäonnistuminen tavoitteissaan Euroopan tasolla, on toteutettava sosiaalisia uudistuksia. Siksi hänen pyyntönsä: Jotta uudistukset voidaan toteuttaa tehokkaasti, hallituksen väliintulon on oltava sosiaalisen vuoropuhelun yläpuolella, joka ei määritelmän mukaan voi olla osa "hätäohjelmaa" tai kompromissien etsintää.
Tämän uudistuksen poliittiset hyödyt vaikuttavat vähäisiltä, kun otetaan huomioon se riski, minkä se aiheuttaa hallituksen suosiolle yleisessä mielipiteessä. Onko tässä tehty virhelaskelmia vuoden 2022 presidentinvaaleja silmällä pitäen?
Uskon, että Emmanuel Macron ei voi saada mitään lyhytaikaista poliittista hyötyä tästä sosiaalisesta tapahtumasta. Yleinen mielipide on kääntynyt häntä vastaan - eläkeuudistusta pidettiin laillisena niin kauan kuin sen tavoitteena oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tuomalla mukaan ajatuksen budjetin samanaikaisesta tasapainottamisesta muodosti se jälleen kuvan Macronista presidenttinä joka ei välitä pienituloisten kansalaisten kohtalosta. Voidaan tietenkin väittää, että on poliittisesti viisasta jatkaa äänien kalastamista oikealta. Itse asiassa tämä äänestäjäryhmä suosii edelleen Emmanuel Macronia, joka arvostaa ja pitää kiinni vallitsevista taloudellisissa arvoista.
Vuonna 2022 pidettäviä presidentinvaaleja silmällä pitäen olisi tietenkin harkittava, onko Emmanuel Macronin aloittama vastakkainasettelu vasemmistolaisen valitsijakunnan kanssa uhkarohkeaa peliä: voisiko klassisen oikeiston (republikaanien) ja äärioikeiston (Rassemblement National) välinen kilpailu samalla valmistaa tietä vasemmistolaisten ja edistyksellisten yhteenliittymiselle (kommunistisesta puolueesta sosialistiseen puolueeseen ja vihreihin)?
(Ranskasta saksaksi Claire Labigne ja Sabine Dörfler - ja edelleen suomeksi Ilpo Rossi)
"Emmanuel Macron teki vakavia virheitä eläkeuudistuksessa. Voidaanko hänen kuvansa uudistajana edelleen pelastaa? Martial Foucaultin haastattelu . Haastattelun toteutti Benjamin Schreiber.
(Frankfurter Rundschau 1.2. 2020)
Kuinka tärkeä eläkeuudistushanke on Emmanuel Macronin poliittiselle visiolle?
Niin sanotun yleisen eläkejärjestelmän tavoitteena oleva uudistushanke oli mukana jo vuoden 2017 vaalikampanjassa. Joten ei ole yllättävää, että Emmanuel Macron vie eteenpäin tätä uudistusta. Alun perin oli tarkoitus - muistamme - oikaista kymmenien etuoikeutettujen ammattiryhmien (valtion rautatieyhtiön, Pariisin kuljetusyhtiön, kaasuyhtiö Gaz de Francen työntekijöiden, lakimiesten, notaarien ...) työntekijöiden erityisoikeudet. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen eläkejärjestelmä Ranskaan vuoteen 2025 mennessä.
Pääministeri päätti kuitenkin yhdistää tämän uudistuksen tavoitteeseen tasapainottaa tulevaisuuden eläkejärjestelmää taloudellisesti. Se huipentui 11. joulukuuta 2019 ilmoitukseen, jonka mukaan eläkeikää nostetaan 64 vuoteen. Ammattiliitot reagoivat yllättyneinä ja vastustuksella, työntekijät tyytymättömyydellä ja torjumalla. Päätös yhdistää nämä kaksi kohtaa oli epäilemättä vakava virhe. Ei ole yllättävää, että hallitus pyrkimys romahti 12. tammikuuta 2020 ja keskeytti suunnitelmat eläkkeelle siirtymisiän ottamisesta mukaan eläkeuudistukseen. Mutta lapsi oli jo pudonnut kaivoon. Tämä antoi vaikutelman, että hallitus yritti vastustaa tärkeimpiä ammattiliittoja ja sivuuttaa siten sosiaalisen vuoropuhelun.
Miten eläkeuudistuksesta käytävä keskustelu vaikuttaa Macronin imagoon ”uudistusten presidenttinä”?Emmanuel Macronin ja hänen hallituksensa jatkuva pyrkimys tavoitteeseensa huolimatta satojen tuhansien työntekijöiden mielenosoituksista joulukuun alun 2019 jälkeen, on täysin Ranskan presidentin reformistisen tyylin mukainen. "Uuden maailman" ruumiillistuma - käyttäen Emmanuel Macronin sanontaa - ei ollut antaa asialistan ja uudistusten vauhdin tulla sanelluksi kadulta. Kun hän on onnistunut uudistamaan työlainsäädäntöä, työttömyysvakuutusta ja valtion rautatieyhtiö SNCF: ää toimikautensa ensimmäisinä kuukausina, mielenosoituksista huolimatta, eläkeongelmiin on nyt puututtava.
Siirtyminen sellaisessa tahdissa aiheutti riskin kutsua kaikkia ranskalaisia, jotka olivat tyytymättömiä presidentin vastauksiin pukeutua keltaisiin liiveihin talvikauden 2018-19 raivokkaiden yhteiskunnallisten ja poliittisten mielenosoitusten muodossa.
Todellinen Macronin poliittinen dilemma siis on: eläkkeiden uudistaminen riskillä, että jotkut ranskalaiset huijataan jäämään pysyvästi vaatimattomiin eläkkeisiin tai luopua kokonaan eläkeuudistuksesta ja menettää asemiaan“uudistusmielisenä presidenttinä” .
Mistä johtuu ammattiliittojen ja kansan epäluottamus tätä uudistusta kohtaan?
Epäluottamus uudistushankkeeseen johtuu pääasiassa useista poliittisista ja rakenteellisista virheistä. Uudistuksesta tehtiin yhteenveto yksinkertaisella kaavalla "Jokainen eläkerahastoon maksettu euro tuo samat oikeudet kaikille". Olisi otettava käyttöön yhteinen järjestelmä ja erityiset säännökset olisi poistettava. Tässä hallitus oli onnistunut tekemään kansalaisille uskottavaksi pisteytysjärjestelmän, joka perustuu "pay-as-you-go" (maksa siihen saakka kun jäät eläkkeelle)-järjestelmään. Presidentti ja hänen hallituksensa käynnistivat neuvottelut ammattiliittojen ja neuvotteluasiantuntija Jean-Paul Delevoye kanssa toivoen saavansa kansalaiset vakuuttuneiksi tämän uuden työmarkkinain ja eläkeläisten välisen sopimuksen parannuksista.
Sosiaalisen konfliktin takana hallitus ja osa ammattiliittoja kilpailevat siitä, kuka voi väittää edustavansa yleistä etua paremmin. Mikä on vaarassa tässä poliittisessa taistelussa?
Emmanuel Macronin yhteiskunnallisten uudistusten vastustaminen on enemmän kuin Ranskan mallin kyseenalaistavien uudistusten hylkäämistä. Se perustuu työntekijöiden ja ranskalaisten yleiseen epäilyyn politiikan suhteen.
Poliittinen kriisi kertoo meille edustuksellisen demokratian, tarkemmin sanoen, hallitusten ja hallittavien välisen suhteen kriisistä.
Samalla on kyse myös sosiaalidemokratian toimintamallista. Nykyään sosiaalidemokratia on korvattu sosiaalisen vuoropuhelun käsitteellä. Tavoitteena on yhdistää paremmin valtion, työnantajien ja työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet. Konflikteihin tai valtaryhmien ja luokkien välisiin suhteisiin perustuvan alkuperäisen näkemyksen sijaan sosiaalidemokratia on nyt omaksunut uuden tavan käsitellä sitä sosiaalisen vuoropuhelun muodossa. Kompromissien hyväksyminen "anna ja ota" -periaatteella ja siirtyminen tulopoliittisiin neuvotteluihin ei kuitenkaan ole sujunut täysin ilman kitkaa.
Tämä poliittinen kamppailu koskee tärkeitä asioita. Toisaalta kyse on siitä, että kun tehtävän saaneet neuvottelijat toimivat tiukan käytännöllisesti, vaarana on että laiminlyödään ammattiliitot, joita ranskalaiset pitävät liian politisoituneina. Toisaalta käydään keskustelua siitä, että hallitsevatko puhtaasti liiketaloudelliset näkökohdat aikaisempien päivien radikalismin ja utopioiden kustannuksella. Tämä rajoittaisi sosiaalidemokratian toimimaan puhtaasti paikallisisa olosuhteissa tapahtuvaksi ja merkitsisi luopumista laajemmista työelämään vaikuttavista yhteiskunnallisista lisätavoitteista.
Mitä ovat ne haasteet, joita hallitus - ja uudistaja- mielenosoittajajärjestöt kohtaavat löytääkseen ratkaisun kriisistä ja pelastaakseen samalla kasvonsa?
Tämä tilanne herättää epäilemättä uusia kysymyksiä, ja on olemassa lukuisia kommentteja, joista osa on tehty puoluepoliittisista ja ideologisista näkökohdista. Tosiasia, että Macronin taloudellinen liberalismia ei ole niinkään kyseenalaisteta, mutta että monien silmissä se on pikemminkin liian orkesterinjohtomainen hallintotapa. Tämä on johtanut huomattaviin muutosilmiöihin yleisessä mielipiteessä ja työelämässä. Ranskalaisten keskuudessa on jatkunut pitkään se, mitä ranskalaiset kutsuvat "valtiovaatimuksiksi" tai "kehotukseksi yhä tehokkaampaan ohjaukseen".
Nykyään tämä vaatimus näyttää menettäneen suuren osan voimastaan. Ja se saattaa selittää työntekijöiden ja Emmanuel Macronin välisen kuilun, jonka politiikassa noudatetaan liberaalia lähestymistapaa, mutta joka muistuttaa toimintatavaltaan hyvin aktiivisessa vaiheessa olevaa de Gaullen linjaa. Hallituksen johdolle yksi asia vaikuttaa selvältä: kun otetaan huomioon Ranskan epäonnistuminen tavoitteissaan Euroopan tasolla, on toteutettava sosiaalisia uudistuksia. Siksi hänen pyyntönsä: Jotta uudistukset voidaan toteuttaa tehokkaasti, hallituksen väliintulon on oltava sosiaalisen vuoropuhelun yläpuolella, joka ei määritelmän mukaan voi olla osa "hätäohjelmaa" tai kompromissien etsintää.
Tämän uudistuksen poliittiset hyödyt vaikuttavat vähäisiltä, kun otetaan huomioon se riski, minkä se aiheuttaa hallituksen suosiolle yleisessä mielipiteessä. Onko tässä tehty virhelaskelmia vuoden 2022 presidentinvaaleja silmällä pitäen?
Uskon, että Emmanuel Macron ei voi saada mitään lyhytaikaista poliittista hyötyä tästä sosiaalisesta tapahtumasta. Yleinen mielipide on kääntynyt häntä vastaan - eläkeuudistusta pidettiin laillisena niin kauan kuin sen tavoitteena oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tuomalla mukaan ajatuksen budjetin samanaikaisesta tasapainottamisesta muodosti se jälleen kuvan Macronista presidenttinä joka ei välitä pienituloisten kansalaisten kohtalosta. Voidaan tietenkin väittää, että on poliittisesti viisasta jatkaa äänien kalastamista oikealta. Itse asiassa tämä äänestäjäryhmä suosii edelleen Emmanuel Macronia, joka arvostaa ja pitää kiinni vallitsevista taloudellisissa arvoista.
Vuonna 2022 pidettäviä presidentinvaaleja silmällä pitäen olisi tietenkin harkittava, onko Emmanuel Macronin aloittama vastakkainasettelu vasemmistolaisen valitsijakunnan kanssa uhkarohkeaa peliä: voisiko klassisen oikeiston (republikaanien) ja äärioikeiston (Rassemblement National) välinen kilpailu samalla valmistaa tietä vasemmistolaisten ja edistyksellisten yhteenliittymiselle (kommunistisesta puolueesta sosialistiseen puolueeseen ja vihreihin)?
(Ranskasta saksaksi Claire Labigne ja Sabine Dörfler - ja edelleen suomeksi Ilpo Rossi)
torstai 2. toukokuuta 2019
Toukokuun ensimmäisen päivän painotuksia
Poimintoja vappupuheista vuonna 2019
Merja Mäkisalo-Ropponen Tohmajärvellä
Toiseksi olemme vaatineet, että vanhustenhoidon palvelut on viimein laitettava kuntoon. Siksi tarvitsemme vanhustenhoitoon 0,7 minimi hoitajamitoituksen. Johdollani puolueessa valmisteltiin uusi ikäpoliittinen ohjelma, jonka otsikkona on: Oikeus oman näköiseen ja hyvään elämään – myös ikääntyneenä. Tämä asiakirja antaa hyvät eväät ikäihmisten palvelujen kehittämiseen."
Tuula Haatainen Kirkkonummella
SDP haluaa parantaa kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavien toimeentuloa. Tavoitteenamme on nostaa alle 1400 euroa ansaitsevien eläkkeitä taloudellisen tilanteen salliessa kaikkiaan sadalla eurolla. Lisäksi indeksijäädytysten on loputtava. Neljässä vuodessa jäädytyksillä on syöty merkittävästi kansaneläkkeen ostovoimaa. Jatkossa indeksikorotukset on tehtävä eläkkeisiin vuosittain. Näissä toimenpiteissä on kyse ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta ja köyhyyden vähentämisestä. Olemme arvioineet, että näillä toimilla voidaan nostaa yli 50 000 eläkeläistä köyhyysrajan yläpuolelle.
---
Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä vaikeasti sairaiden vanhusten kotihoito. Vastenmielisintä on ollut lukea uutisointia, miten yksityinen voitontavoittelu ja ahneus ovat ajaneet vanhusten inhimillisen kohtelun ylitse. Näin ei voi jatkua. Vanhukset ja lapset eivät ole kauppatavaraa!
Tällä hetkellä kotona asuu aivan liian huonokuntoisia ikäihmisiä. Tämä johtuu siitä, että laitoshoitoa on vähennetty liikaa. Me tarvitsemme riittävästi kodinomaisia ympärivuorokautisia hoitopaikkoja sekä muistisairaiden ryhmäkoteja ja palveluasumista. Jokaisella vanhuksella on oikeus turvalliseen arkeen hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti.
Siksi tarvitaan lakiin selkä määräys vähimmäishoitajamitoituksesta ympärivuorokautisessa hoidossa. SDP esittää, että 0,7 vähimmäistaso tulee lakiin."
Erkki Tuomioja Kuusakoskella
Tänään voimme nähdä miten tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet, miten sivuun syrjäytettyjen ihmisten määrä on lisääntynyt, miten heikommassa asemassa olevien ihmisten tarvitsemia tulonsiirtoja ja palveluja on leikattu ja ajettu alas, ja miten varallisuus maailmanlaajuisesti on keskittynyt niin että kahdeksan (8) rikkainta ihmistä maailmassa omistaa yhtä paljon varallisuutta, kuin koko maapallon asukkaiden köyhempi puolisko eli 3.7 miljardia ihmistä.
Kaikki tämä kertoo sen luokkayhteiskunnan paluusta, jonka toivoimme ja kuvittelimme parhaimmillaan pohjoismaiden kaltaisissa hyvinvointivaltioissa jo hävittäneemme. Siten esimerkiksi pohjoismaita leimannut voimakas sosiaalinen liikkuvuus on jälleen vähentynyt. Yhä useampi suomalainenkin pysyy koko elämänsä ajan siinä sosiaaliryhmässä johon on syntynyt.
Eriarvoisuuden kasvu näkyy monin tavoin, kuten esimerkiksi kansanterveydessä. Pitkään jatkunut terveyserojen kaventuminen on taas kääntynyt niiden kasvuksi niin, että alimpaan sosiaaliryhmään syntyvän miehen elinikäodote on kaksitoista vuotta lyhyempi kuin ylimpään syntyneen.
Tässä ei kyse ole paluusta vanhaan työväenliikkeen synnyttäneeseen luokkayhteiskuntaan, vaan sen uuteen 2.0 versioon, jota voi kutsua luokkayhteiskunnaksi ilman luokkatietoisuutta."
Piritta Rantanen Koskenpäällä
Hyvät ystävät,
Me sosialidemokraatit haluamme turvata vanhuksille hyvän ja turvallisen hoidon myös silloin, kun omat voimavarat eivät riitä!
Suomalainen erikoissairaanhoito on maailmallakin arvostettua ja tuotamme huipputuloksia pienin kustannuksin. Palveluntarve tulee kuitenkin kasvamaan ja sote-palveluiden uudistaminen on välttämätöntä. Haasteena on, että samaan aikaan kun väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa myös sote-alan ammattilaiset ikääntyvät ja jäävät eläkkeelle. Terveydenhuoltoalalla vuosia vellonut myllerrys on myös vähentänyt kiinnostusta hoitoalan töihin. Tarvitsemme hoitotyön arvostuksen palautusta, työolojen kehittämistä ja riittävää palkkaa myös näistä töistä."
Nina Malm Simpeleellä
Antti Rinne Helsingissä
Yksi eriarvoisuuden räikeimmistä osoituksista on pitkän työuran tehneiden suomalaisten köyhyys. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että vuonna 2019 – Suomen ollessa yksi maailman rikkaimmista valtioista – maamme rakentaneet ihmiset joutuvat miettimään, ostavatko he ruokaa vai lääkkeitä. Sivistyneeseen valtioon ja hyvinvointivaltioon ei kuulu se, että pitkän työuran ja maamme rakentaneet ihmiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa.
Kyse on vanhemmistamme ja isovanhemmistamme.
Selitysten ja tekosyiden aika on kerta kaikkiaan nyt ohi.
Eläkeläisten köyhyyteen on viimein puututtava konkreettisilla parannuksilla. Inhimillinen yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa. Siksi olemme vaatineet 100 euron tasokorotusta alle 1400 euron eläkkeisiin useamman vuoden ohjelmalla. Asiantuntijoiden mukaan tämä yksittäinen esitys nostaa 55 000 eläkeläistä pois köyhyydestä.
Toinen luottamusta lisäävä parannus on se, että vanhustenhoidon palvelut laitetaan viimein kuntoon. Vanhusten hoivapalveluissa selville tulleet törkeydet ovat saaneet monet ikäihmiset jopa pelkäämään vanhenemista."
Eveliina Heinäluoma Lohjalla
"Myös ikäihmisten turvaa pitää vahvistaa. Tarvitsemme vanhustenhoitoon 0,7 hoitajamitoituksen.”
"Suomen sivistyksen mitta on, miten huolehdimme heistä, jotka tämän maan ovat meille rakentaneet. Ikäihmisten hoivan epäkohtien korjaaminen on arvovalinta. Riittävä hoitajien määrä on kirjattava lakiin ja kotihoitoon tarvitaan lisää aikaa ja ihmisiä.
Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja inhimilliseen ikääntymiseen ja siksi pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa on parannettava. Hallitusohjelmaan on kirjattava suuntaviivat tälle tavoitteelle."
maanantai 18. maaliskuuta 2019
Mitä varten keskuspankit ovat olemassa?
Adam Tooze
kirjoittaa 18.3. 2019 Social Europe verkkolehdessä, että Euroopan Unionin perussopimusten ilmeisen vaikeaksi osoittautuvan muuttamisen lisäksi toinenkin tie on olemassa - nimittäin Euroopan Keskuspankin toimeksiannon muuttaminen.
---
Euroalue kärsii edelleen työttömyydestä ja samaan aikaan Euroopan keskuspankki pyrkii vain inflaatioon hillitsemiseen. Adam Tooze aloittaa sarjan sosiaalisia Eurooppa-kolumneja selittämällä Fedin menestyneen kaksoisvaltuutuksen ansiosta - osana sen kätkettyä historiaa.
Tammikuussa 2013 Yhdysvaltain keskuspankki antoi merkittävän lausunnon. Se ilmoitti, että se lisää rahapoliittista elvytystään ja pitää korkotason alhaisena, kunnes Amerikan työttömyysaste laskee 6,5 prosenttiin. Maailman tärkein keskuspankki julisti, että rahapolitiikka, joka vaikuttaa kymmenien triljoonien (kymmenien tuhansien miljardien) dollareihin voimalla rahoitukseen ympäri maailmaa, vaikuttaa Amerikan työmarkkinoihin.
Ja Fed myös piti sanansa. Sen puheenjohtaja Janet Yellen ei nostanut hintoja joulukuuhun 2015 saakka, jolloin Yhdysvaltain työttömyys oli laskenut 5 prosenttiin. Tänään se on 4 prosenttia.
Kontrasti euroalueen kanssa on tuskallinen. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi kuulutti heinäkuussa 2012, että hän "tekisi mitä tahansa" säästääkseen euron. Mutta mitä tämä tarkoitti Euroopan valtioin velkamarkkinoiden vakauttamisen kannalta, ei kuitenkaan pelastanut Euroopan työttömiä.
Seuraavien kuukausien aikana EKP ei antanut kannustimia, vaan se avasi taseensa sopimukselle. Se ei millään tavoin kompensoinut euroalueen valtioiden budjettien tiukkaa finanssipoliittista pakkopaitaa. Vuoden 2013 loppuun mennessä euroalueen työttömyys oli noussut 12 prosenttiin ja oli lähes kaksinkertaisen Fedin tavoitearvoon verrattuna. Mutta edes tämä ei riittänyt käynnistämään elpymistä.
Vasta, kun Euroopan unioni joutui kärsimään vakavasta deflaatioriskistä, EKP lopulta hyväksyi "määrällisen elvytyksen" löyhemmän rahapolitiikan. Työttömyys on vuodesta 2013 lähtien lieventynyt, mutta kesällä 2018 se oli edelleen yli 8 prosenttia. EKP ilmaisi pelottomasti, että se päättäisi joukkovelkakirjojen ostamisen ja ilmoitti ennakoidusti korkojen korotuksista. Tämä perustui oletettuun inflaation kiihtymiseen.
Se osoittautui kuitenkin täysin perusteettomaksi. Vuoden 2019 alussa euroalue on jälleen vaarassa liukua taantumaan.
Yksisilmäinen lähestymistapa
Jos kysytään, miksi EKP kiinnittää niin vähän huomiota työttömyyteen, tavallinen vastaus on, että täystyöllisyys ei kuulu sen toimeksiantoon. Sitä vastoin Yellenin edeltäjä Ben Bernanke saattoi vedota vuoden 1978 Humphrey Hawkinsin täystyöllisyyttä koskevaan lakiin. Tämä antaa Fedille kaksoisluonteen, joka pyrkii maksimoimaan työllisyyden ja hintavakauden. Kuten kaikki tietävät, EKP: n yksioikoinen keskittyminen hintavakauteen on peäisin Saksan Bundesbankista.
Mutta todellisuudessa yksiulotteinen keskittyminen inflaatioon ei ole ominaista yksinomaan Saksalle tai EKP: lle. Riippumattomaien keskuspankkien suuntautuminen ainoastaan inflaation kurissapitämiseen oli maailmanlaajuinen muoti, jonka käynnisti Uuden-Seelannin keskuspankki vuonna 1990.
Tämän mallin takana oleva poliittinen mielipide oli vahva. Jos oletetaan, että pitkällä aikavälillä työttömyyden määräävät ei-monetaariset ”tarjonnan” tekijät, kuten työmarkkinoiden sääntely, taidot ja koulutus, rahapolitiikan käyttäminen työllisyystavoitteen ajamiseksi ei ole pelkästään resepti turhautumiseen. Keskuspankin on myös vaikeampaa sitoutua uskottavasti pyrkimään todelliseen tehtäväänsä - hintavakauteen. Tällä uskottavuuden puute tarkoittaa, että ”markkinat” vaativat korkeampia korkoja ja että ne siten haittaavat kasvua ja työllisyyttä. Pitkällä aikavälillä paras työllisyyspolitiikka olisi periksiantamaton keskittyminen hintavakauteen.
Perustelu ei toimi
Viime vuosikymmenten todisteet eivät tue näitä väitteitä, vaikka ne näyttävätkin pintapuolisesti pakottavilta. Kaksinkertaisesta toimeksiannosta huolimatta Fedin ennätys inflaation torjumisesta on on kiistämätön. Ja kokemukset viittaavat siihen, että inflaatiosuuntautuneet keskuspankit ovat harvoin niin yksiulotteisia kuin mainostetaan. Keskuspankit seuraavat työmarkkinoita tiiviisti - viimekädessä siksi, että palkankorotukset vaikuttaa takaisin hinnoitteluun. Kuten EKP osoittaa, yksiulotteinen toimeksianto yksinkertaisesti vaikeuttaa esittää pankkipolitiikka tapahtumiin reagoivana ja oikein tasapainotettuna.
Tämä ei ole vahingollista vain keskuspankkiviestinnän selkeyden ja rehellisyyden kannalta. Maailmassa, jossa inflaatiovoimat eivät ole enää yhtä voimakkaita kuin muutama vuosikymmen sitten, se voi olla myös riskialtista. 1970-luvun korkean inflaationjohdosta kaksinkertainen toimeksianto oli pysyvä pyrkimys vahvistaa hintavakautta. Nykyään riski on päinvastainen. Ilman riittävää huomiota työmarkkinoiden helpottamiseen keskuspankki saattaa epäonnistua oikea-aikaisessa kannustamisessa ja uhkaa ajautua deflaatioon. Toisin sanoen vuonna 2018 Uusi-Seelanti päätti lisätä keskuspankin toimeksiantoon työllisyyden toiseksi tavoitteeksi.
Kukaan ei tietenkään voi väittää, että Euroopan työttömyysongelman poistaminen olisi yksinomaan EKP: n tehtävä. Sen ratkaiseminen nykyiseksi vakiintuneessa muodossaan edellyttää rahapolitiikan, verotuksen, työmarkkinoiden ja teollisuuspolitiikan yhdistelmää. EKP: n toimeksiannon laajentaminen avaisi siten oven tasapainoisemmalle politiikalle.
Tämä johtaisi todennäköisesti vastakkainasetteluun rahapoliittisesti konservatiivisten voimien kanssa. Ne pitävät tiukasti kiinni EU:n konsolidoidusta peruskirjasta. Sopimus ei kuitenkaan ole niin rajoittava kuin mitä halutaan ajatella. Erityisesti 127 artiklassa edellytetään, että EKP tukee ”unionin yleistä talouspolitiikkaa”, johon kuuluvat ”täystyöllisyys” ja ”tasapainoinen talouskasvu”. Siirtyminen ”kaksinkertaiseen toimeksiantoon” voitaisiin helposti esittää nykyisen käytännön uudistuksena kulttuurivallankumouksen sijasta.
Kysymys kuuluu, onko sillä mitään eroa. Loppujen lopuksi ei ole tarvetta muuttaa retoriikkaa vaan siirtyä todellisiin talouspoliittisiin painopisteisiin. EKP: n toimeksiannon muuttamisella olisi merkitystä, jos se olisi osa yleistä pyrkimystä julistaa jatkuva massatyöttömyys - etenkin nuorten suuressa osassa Eurooppaa - kriisiksi, joka vaatii jokaisen talouspolittiisen toimijan kiireellistä ja heltymätöntä huomiota. Tämä tarkoittaa voimaa tuoda pisteet kotiin, kun tarkastelemme Fedin historiallista kaksoisvelvollisuutta.
Räjähtävä kysyntä
Täystyöllisyyttä koskeva laki USA:ssa hyväksyttiin vuonna 1978, mutta kampanja, jolla kirjoitettiin täystyöllisyysvaltuutus Yhdysvaltain lainsäädäntöön, alkoi vuosikymmeniä aikaisemmin, kun taisteltiin kysynnän lisäämisen puolesta; sen mukaan hallituksen oli taattava yleinen "oikeus hyödylliseen, palkitsevaan, säännölliseen ja kokopäiväiseen työhön". Tämän taistelun ensimmäinen liikkeellepano tapahtui New Dealin myöhäisessä vaiheessa, taustanaan alkava kylmä sota. Hallituksen takaaman täystyöllisyyden kumouksellinen vaatimus neutraloitiin vuonna 1946 tehdyllä työllisyyslainsäädännöllä, jossa tähdennettiin sen sijaan kasvun tavoitetta "suurena työllistäjänä, tuotannon ja ostovoiman" eli talouskasvun lisääjänä.
Yhdysvalloissa, kuten Euroopassa, ajattelemme yleensä 1950- ja 1960-luvun vuosikymmeniä nopean kasvun ja täystyöllisyyden aikana. Mutta silloinkin syrjäytyneet mustat yhteisöt kärsivät USA:ssa kauhistuttavasta työttömyydestä. Kun kansalaisoikeuskampanja voimistui 60-luvun alussa, se elvytti uudelleen vaatimuksen työpaikkatakuusta. Kuuluisan vuoden 1963 marssin koko nimi Washingtonissa oli "Marssi työpaikkojen ja vapaudenpuolesta". Martin Luther King piti kuolemattoman "Minulla on unelma" -puheen, mutta julisteissa luki: ”Kansalaisoikeudet + täystyöllisyys = vapaus”.
King murhattiin vuonna 1968, mutta hänen leskensä, Coretta Scott King, joka oli merkittävä sosiaalisten oikeuksien aktivisti, jatkoi taistelua. Hänen vaatimuksensa työpaikkatakuusta ei saanut tukea ammattiliittojen keskusjärjestöltä AFL-CIO:lta ja myös työnantajajärjestöt vastustivat sitä. Mutta hän sai tukea työväenliikkeen radikaalimmalta siiveltä, jota johtivat United Auto Workers ja keskeiset afroamerikkalaiset kongressiedustajat. Vaikka demokraattien johtaja Jimmy Carter ei ollut kovin innostunut, vauhti oli sellainen, että Humphrey-Hawkins nimellä tunnettu laki toteutettiin vuonna 1978. Mutta jälleen kerran se oli vesitetty kompromissi.
Täystyöllisyystakuu korvattiin maksimaalisen työllisyyden tavoitteen toistamisella. Lisäksi Fedin ja Carterin hallinnon tehtävänä oli tulkita, miten politiikan painopisteet olisi asetettava. Dollarin laskun ja inflaation kiihtymisen valossa heidän valintansa oli ennustettavissa.
Tuskallinen ironia on, että vuoden aikana, kun Fed sai kaksinkertaisen toimeksiannon, Fed Volkkerin johdolla toimiva Fed sai aikaan nykyajan suurimman korkoshokin. Tämä syöksi dollarin nousuun ja tuhosi suuren osa amerikkalaista teollista valmistusta miljoonien työpaikkojen kustannuksella.
Historiallinen merkitys
Toimeksiannon merkitys riippuu sitä ympäröivästä poliittisesta kamppailuista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lainsäädännöllä olisi historiallista merkitystä. Toimeksianto jäi aikakirjoihin. Humphrey-Hawkins-lain kumoamista on vastustettu. Ja vuonna 2008 tapahtuneen kansallisen hätätilanteen ja vakavan inflaatiopaineen sekä alun perin lailla perustellun legitiimiyskriisin puutteen vuoksi, Bernakella ja Fedillä, toisin kuin EKP: llä, oli selkeä vastuu toimia.
Oikeudelliset valtuudet eivät itsessään ole ratkaisevia. Mutta ne mahdollistavat. Ne tarjoavat mahdollisuuden siihen, mitä poliittinen filosofi Seyla Benhabib kuvailee demokraattisena aloitteellisuutena - keskusteluina, joiden kautta yleismaailmallisia oikeuksia ja periaatteita riitautetaan ja avataan, vedotaan ja kumotaan, asetetaan ja sijoitetaan oikeus- ja poliittisiin instituutioihin sekä kansalaisyhteiskunnan yhdistyksiin ”. Tässä prosessissa lainsäädäntötoimeksiannot toimivat räikkäinä, äänenpitäjänä jolloin jokainen keskustelun aloite voi asteittain muuttaa poliittisten yhteisöjen ja instituutioiden ymmärrystä tehtävään.
Itse asiassa Fed ei suuntautunut pelkästään kansallisen työttömyyden torjuntaan; se alkoi olla kiinnostunut myös alueellisesta taloudellisesta kehityksestä ja eriarvoisuuden ongelmista. Mikä dramaattisinta, Demokraattisen puolueen vasen siipi on herättänyt henkiin Coretta Scott Kingin inspiraation ja vaatii, että Fedin pitää myös todella suuntautua täyden työllisyyden toteuttamiseen. Työpaikkatakuun vaatimus on palannut.
Kun otetaan huomioon euroalueen talouspolitiikan viime vuosikymmenen tuhoisa epäonnistuminen EU: n korkeiden odotusten täyttämisessä kyseenalaistamalla sen legitiimiyden - on korkea aika, että EKP: n toimeksianto asetetaan perusteellisen demokraattisen uudelleentarkastelun kohteeksi.
Tietoja Adam Toozesta
Adam Tooze on Columbian yliopiston historian professori ja kirjan "Crashed" kirjoittaja: Miten talouskriisin vuosikymmenen muutti maailmaa.
(Käänös IR)
torstai 27. joulukuuta 2018
Kuuleeko kukaan?
Seppo Tuovinen: Kuuleeko kukaan?
Kari Uusikylä jatkaa kilpailuyhteiskunnan arvostelua. Näin hän kirjoittaa lainaten brittisosiologi Raymond E. Pahlia : ”Monia menestyviä ihmisiä ajaa eteenpäin suoranainen kiihko menestyä lisää. Käveleville ansioluetteloille ei ole olemassa mitään menestyksen jälkeistä olotilaa. Kun menestyjä saavuttaa jonkin tavoitteen, aina seuraa uusia. Menestys ruokkii edelleen intohimoa tavoitella sitä lisää. Tällainen kiihko on kaamea sairaus ja valitettavasti vielä tarttuvaa laatua.”
Olen sitä mieltä, että Uusikylä ja Pahl ovat oikeilla jäljillä. Olemme hyväksyneet vääristynyneen ajattelutavan, josta kirjoititti jo v. 2015 tunnettu brittiekonomisti Will Hutton. Olemme sairastununeet itsekkyyteen, jota pidän syynä meidän aikamme pahimpaan onnettomuuteen: Eriarvoistumisen huimaan kasvuun. Tätä vastaan ovat ihmiset nousseet, Kreikassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa jne.
Kriisi on ajassamme vain pahentunut, sillä meille on kerrottu viimeisten 30 vuoden ajan, että kansalaisten laaja hyvinvointi (universal wellbeing) toteutuu oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta menettämättä, kun annetaan markkinoiden toimia esteettömästi. Yksilöiden markkinoilla tekemiä päätöksiä/valintoja pidetään moraalisesti ja taloudellisesti ’parempina’, kuin julkishallinnon tai muun yhteisön tekemiä valintoja.
Myös Will Hutton toteaa, että tämän asenteen seurauksena sellainen kansalaisia yhteen sitova käsite kuin ’Me’, minkä kautta asemoidumme yhteisöön, on menetetty. Katse kääntyy omaan minään, kun ei ole perusteita kiinnittyä mihinkään laajempaan, kuten yhteisöön. Väistämätön seuraus tästä on heikentynyt yhteisöllisyys ja välinpitämättömyys kanssaihmisistä. Juuri tästä Kari Uusikyläkin kirjoittaa ties monennenko kerran. Turhaanko? Kuuleeko kukaan?
Kari Uusikylä jatkaa kilpailuyhteiskunnan arvostelua. Näin hän kirjoittaa lainaten brittisosiologi Raymond E. Pahlia : ”Monia menestyviä ihmisiä ajaa eteenpäin suoranainen kiihko menestyä lisää. Käveleville ansioluetteloille ei ole olemassa mitään menestyksen jälkeistä olotilaa. Kun menestyjä saavuttaa jonkin tavoitteen, aina seuraa uusia. Menestys ruokkii edelleen intohimoa tavoitella sitä lisää. Tällainen kiihko on kaamea sairaus ja valitettavasti vielä tarttuvaa laatua.”
Olen sitä mieltä, että Uusikylä ja Pahl ovat oikeilla jäljillä. Olemme hyväksyneet vääristynyneen ajattelutavan, josta kirjoititti jo v. 2015 tunnettu brittiekonomisti Will Hutton. Olemme sairastununeet itsekkyyteen, jota pidän syynä meidän aikamme pahimpaan onnettomuuteen: Eriarvoistumisen huimaan kasvuun. Tätä vastaan ovat ihmiset nousseet, Kreikassa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa jne.
Kriisi on ajassamme vain pahentunut, sillä meille on kerrottu viimeisten 30 vuoden ajan, että kansalaisten laaja hyvinvointi (universal wellbeing) toteutuu oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta menettämättä, kun annetaan markkinoiden toimia esteettömästi. Yksilöiden markkinoilla tekemiä päätöksiä/valintoja pidetään moraalisesti ja taloudellisesti ’parempina’, kuin julkishallinnon tai muun yhteisön tekemiä valintoja.
Myös Will Hutton toteaa, että tämän asenteen seurauksena sellainen kansalaisia yhteen sitova käsite kuin ’Me’, minkä kautta asemoidumme yhteisöön, on menetetty. Katse kääntyy omaan minään, kun ei ole perusteita kiinnittyä mihinkään laajempaan, kuten yhteisöön. Väistämätön seuraus tästä on heikentynyt yhteisöllisyys ja välinpitämättömyys kanssaihmisistä. Juuri tästä Kari Uusikyläkin kirjoittaa ties monennenko kerran. Turhaanko? Kuuleeko kukaan?
perjantai 21. joulukuuta 2018
Orjuuden uudelleentuleminen
Saku uuninpankkopoika Timonen on kirjoittanut jo vuosia analyyttisia blogikirjoituksia, joissa hän on erityisesti avannut työelämän muutosta huonompaan suuntaan. Pidän tärkeänä nostaa tätä muutoksen kannalta mitä merkittävintä sisältöä tuottava pohjoiskarjalalainen kunnallispoliitikko ja Apu-lehden verkkoblogisti näkyviin myös tämän "Aikan on saatava muutos" blogin yhteydessä. Käytännössä jokainen hänen kirjoituksensa ilmentää sitä toimeentuloon ja elämisen mahdollisuuksien papenemiseen liittyvää yhteiskunnallista hätää, jotta saadaan aikaan epäproduktiivisella ja epäinhimillisellä politiikalla. Nykyisen hallituksen toimet johtavat suoraan orjayhteiskuntaan.
Kommentoitavaa olisi jokaisen hänen kirjoitukseensa, mutta tärkeintä on se että hän välittää tietoa sekä omasta että työtä ja toimeentuloa hakevien ihmisten "mielen hätätilasta". Kirjoitin vastauksena hänen viimeisimpään "Orjakauppaa tulospalkalla" blogikirjotukseensa vastauksenba seuraavaa:
Kommentoitavaa olisi jokaisen hänen kirjoitukseensa, mutta tärkeintä on se että hän välittää tietoa sekä omasta että työtä ja toimeentuloa hakevien ihmisten "mielen hätätilasta". Kirjoitin vastauksena hänen viimeisimpään "Orjakauppaa tulospalkalla" blogikirjotukseensa vastauksenba seuraavaa:
Ja tätä ihmisen nujertamista ei pitäisi arvostella vaalitaistelun yhteydessä? Saku Uuninpankkopoika Timosen blogikirjoitus - yhtenä monista - taas kerran osoittaa, että olemme siirtymässä täysin autoritaariseen, epäinhimilliseen työelämään ja toimintakulttuuriin. Tällaisella ihmisen rusentamisella tulee olemaan vakavia, äärimmäisen vakavia seurauksia. Kun "maailman parhaan" peruskoulun kasvatit joutuvat toteamaan lakisääteisesti pakotetun työelämän ajavan heidät täydelliseen umpikujaan, seurauksena ei voi olla muuta kuin pohjattoman tuhosuuntaista asennoitumista itseen, kanssaihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Kaiken lisäksi minusta näyttää siltä, että kyseessä on eurooppalainen ja myös globaali-ilmiö, joka näkyy äärioikeistolaistumisena, anarkistisina mellakoina ja myös pakolaisuutena. Jos - ja kun - kaiken taustalla on pakotettu, "Business first" hengessä toteutettu uusliberalistinen, Euroopan Unionin peruskirjoihin sementoitu toimintakaava, myöskään vaalituloksella ei ole todellista merkitystä muutoksen aikaansaamiseksi. Blogin otsikko ei ole liioiteltu - moderni orjuus ja lakisääteinen sortovalta ovat palanneet. Myös Hitler pääsi runsas 90 vuotta sitten valtaan muodollisesti demokraattisissa vaaleissa; seuraukset olivat hirvittävät ja häpeä ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista sävytti koko viime vuosisadan toista puoliskoa. Ollaanko nyt painumassa samankaltaiseen yhteiskunnalliseen pimeyteen?
maanantai 15. lokakuuta 2018
Tarvitaan narratiivi...
Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiäön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija. Tästä konferenssista raportoi Kansan uutiset.
"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.
– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.
"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.
– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.
Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."
perjantai 14. syyskuuta 2018
Aufstehen - nouskaa!
Aufstehen - nouskaa!
Onko Saksassa nousemassa uusi poliittista vasemmistoa kokoava liike? Lähinnä sosiaalisen mediaan on noussut 3. syyskuuta 2018 lähtien vasemmistolainen, yli puoluerajojen yhteyksiä hakeva ja liikettä kokoava voima nimeltä "Aufstehen" - nouskaa! Manés Weisskirchner esittelee tätä liikettä ja sen yhteyksiä Social Europe -verkkolehden 13.9. 2018 numerossa. Miksi tällainen liike on syntymässä?
Yhtenä suurena syynä on Saksan poliittisen vasemmiston välirikko. Sikäläinen "vasemmistoliitto" die Linke on kannatukseltaan liikkunut jo kymmenisen vuotta 10 prosentin tuntumassa, mutta toivoa hallitukseen pääsystä ei ole olemassa - Saksan SPD ei hyväksy tätä DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen juurille syntynyttä liikettä yhteistyökumppaniksi.
Gerhard Schröderin Harz IV hallituksesta valtionvarainministerin paikalta eronnut Oskar Lafontaine, Saarin osavaltion entinen sosialidemokraattinen pääministeri hyppäsi tämän jälkeen mukaan die Linke puolueeseen ja nousi siellä nopeasti vaikutusvaltaiseksi toimijaksi. Hän on yksi Aufstehen ryhmän toimijoista ja hänen rinnallaan die Linken liittopäiväedustajana toimiva valovoimainen Sahra Wagenknecht, jota on välillä nimitetty jopa uudeksi Rosa Luxemburgiksi, sosialistiseksi naisjohtajaksi. Hän julkaisi viime vuonna erinomaisen talouspolitiikkaa käsittelevän kirjan "Reichtum ohne Gier" - rikkautta ilman ahneutta, Campus Verlag.
Ryhmän teemat ovat niitä, jotka sekä jakavat että yhdistävät vasemmistoa. Keskeisesiä teemoja näyttäisi olevan Saksan "Vaihtoehto Saksalle" (AfD-oikeistoryhmän) vastavoimaksi pyrkiminen. Mukana on takarivin vaikuttajia SPD:stä (Wolfgang Streeck ja Marco Bülow)) ja Vihreistä (Antja Vollmer) die Linken kärkinimien lisäksi. Yhteyksiä näytetään hakevan eri puolilla Eurooppaa. Mukana on myös Ranskan Sosialistipuolueen nopeasti vaaleissa noussut Jean-Luc Mélenchon, joka on "frankofiili" Oskar Lafontainen hyvä ystävä ja hengenheimolainen. Muodollisena johtajana toimii Bernd Stegemann, joka on kirjoittanut kirjan populismista.
SPD:n kriittiset voimat, kuten Jungsozialistenien Kevin Kühnert näyttävät suhtautuvan kriittisesti tähänkin ryhmään.
Eurooppavaalit ovat tulossa ja juuri Euroopan Unionin uusliberalistinen, markkina-alisteinen suuntautuminen sekä kalvaa että haastaa vasemmistoa uusien vastausten löytämiseksi eurooppalaiseen politiikkaan. Jossakin määrin tätä keskustelua käydään Suomessakin, tosin valitettavan myöhään. Ehdokkaita eurovaaleihin nimetään jo, mutta siitä mitä politiikkaa nämä ryhtyvät Sosialistien ja Demokraattien ryhmässä ajamaan, ei ole tietoa. Juuri tämä sammutetuin lyhdyin tapahtuva toiminta vaalien yhteydessä muodostaa tekijän, joka saattaa nostaa "Aufstehen" -liikkeen eurooppalaiseksi vasemmistolaiseksi keihäänkärjeksi - yli ja ohi puoluerajojen.
Onko Saksassa nousemassa uusi poliittista vasemmistoa kokoava liike? Lähinnä sosiaalisen mediaan on noussut 3. syyskuuta 2018 lähtien vasemmistolainen, yli puoluerajojen yhteyksiä hakeva ja liikettä kokoava voima nimeltä "Aufstehen" - nouskaa! Manés Weisskirchner esittelee tätä liikettä ja sen yhteyksiä Social Europe -verkkolehden 13.9. 2018 numerossa. Miksi tällainen liike on syntymässä?
Yhtenä suurena syynä on Saksan poliittisen vasemmiston välirikko. Sikäläinen "vasemmistoliitto" die Linke on kannatukseltaan liikkunut jo kymmenisen vuotta 10 prosentin tuntumassa, mutta toivoa hallitukseen pääsystä ei ole olemassa - Saksan SPD ei hyväksy tätä DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen juurille syntynyttä liikettä yhteistyökumppaniksi.
Gerhard Schröderin Harz IV hallituksesta valtionvarainministerin paikalta eronnut Oskar Lafontaine, Saarin osavaltion entinen sosialidemokraattinen pääministeri hyppäsi tämän jälkeen mukaan die Linke puolueeseen ja nousi siellä nopeasti vaikutusvaltaiseksi toimijaksi. Hän on yksi Aufstehen ryhmän toimijoista ja hänen rinnallaan die Linken liittopäiväedustajana toimiva valovoimainen Sahra Wagenknecht, jota on välillä nimitetty jopa uudeksi Rosa Luxemburgiksi, sosialistiseksi naisjohtajaksi. Hän julkaisi viime vuonna erinomaisen talouspolitiikkaa käsittelevän kirjan "Reichtum ohne Gier" - rikkautta ilman ahneutta, Campus Verlag.
Ryhmän teemat ovat niitä, jotka sekä jakavat että yhdistävät vasemmistoa. Keskeisesiä teemoja näyttäisi olevan Saksan "Vaihtoehto Saksalle" (AfD-oikeistoryhmän) vastavoimaksi pyrkiminen. Mukana on takarivin vaikuttajia SPD:stä (Wolfgang Streeck ja Marco Bülow)) ja Vihreistä (Antja Vollmer) die Linken kärkinimien lisäksi. Yhteyksiä näytetään hakevan eri puolilla Eurooppaa. Mukana on myös Ranskan Sosialistipuolueen nopeasti vaaleissa noussut Jean-Luc Mélenchon, joka on "frankofiili" Oskar Lafontainen hyvä ystävä ja hengenheimolainen. Muodollisena johtajana toimii Bernd Stegemann, joka on kirjoittanut kirjan populismista.
SPD:n kriittiset voimat, kuten Jungsozialistenien Kevin Kühnert näyttävät suhtautuvan kriittisesti tähänkin ryhmään.
Eurooppavaalit ovat tulossa ja juuri Euroopan Unionin uusliberalistinen, markkina-alisteinen suuntautuminen sekä kalvaa että haastaa vasemmistoa uusien vastausten löytämiseksi eurooppalaiseen politiikkaan. Jossakin määrin tätä keskustelua käydään Suomessakin, tosin valitettavan myöhään. Ehdokkaita eurovaaleihin nimetään jo, mutta siitä mitä politiikkaa nämä ryhtyvät Sosialistien ja Demokraattien ryhmässä ajamaan, ei ole tietoa. Juuri tämä sammutetuin lyhdyin tapahtuva toiminta vaalien yhteydessä muodostaa tekijän, joka saattaa nostaa "Aufstehen" -liikkeen eurooppalaiseksi vasemmistolaiseksi keihäänkärjeksi - yli ja ohi puoluerajojen.
perjantai 24. elokuuta 2018
Sosialidemokratia on nuorison visio - Yhdysvalloissa?
Seppo Tuovinen:
Mielenkiintoinen kolumni globaaliin poliittiseen talouteen erikoistunut tutkija Lauri Holapalta. Yhdysvaltojen uudessa vasemmistoliikehdinnässä on kyse sosialidemokratian tulosta Amerikkaan. Miten sitten menee Euroopassa? Onko täällä vielä demokraattisia sosialisteja? Tiedän, että Englannin Labour-puolueessa on. Onko esimerkiksi SDP:ssä?
Lauri Holappa kirjoittaa: "Eurooppalaiset demarit sen sijaan ovat yleensä kyvyttömiä kanavoimaan yhteiskunnallista pettymystä ja turhautumista, koska eliittivastainen retoriikka on valtaan tottuneille eurodemareille niin vierasta."
"Finanssi- ja eurokriisien jälkeisessä todellisuudessa vasemmiston on kuitenkin enää vaikea menestyä tarjoamalla vain turvallista ja tavanomaista vaihtoehtoa. Luottamus status quo -politiikkaan on rapautunut kenties peruuttamattomasti." Mielestäni podiskelun arvoista tekstiä Laurilta!
Mielenkiintoinen kolumni globaaliin poliittiseen talouteen erikoistunut tutkija Lauri Holapalta. Yhdysvaltojen uudessa vasemmistoliikehdinnässä on kyse sosialidemokratian tulosta Amerikkaan. Miten sitten menee Euroopassa? Onko täällä vielä demokraattisia sosialisteja? Tiedän, että Englannin Labour-puolueessa on. Onko esimerkiksi SDP:ssä?
Lauri Holappa kirjoittaa: "Eurooppalaiset demarit sen sijaan ovat yleensä kyvyttömiä kanavoimaan yhteiskunnallista pettymystä ja turhautumista, koska eliittivastainen retoriikka on valtaan tottuneille eurodemareille niin vierasta."
"Finanssi- ja eurokriisien jälkeisessä todellisuudessa vasemmiston on kuitenkin enää vaikea menestyä tarjoamalla vain turvallista ja tavanomaista vaihtoehtoa. Luottamus status quo -politiikkaan on rapautunut kenties peruuttamattomasti." Mielestäni podiskelun arvoista tekstiä Laurilta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)