Miksi demokratia ei toimi minun kohdallani?

 Bernie Sanders on 83-vuotias poliitikko ja senaattori, jolla oli merkittävä asema Demokraattien ollessa poliittisessa vastuussa presidenti Bidenin hallituskaudella. Tässä  "jäähyväishaastattelussa´  vastailee toimittajan kysymyksiin ja tekee analyysia amerikkalaisten tunteista ja Bidenin hallituksen kyvystä vastata niihin.

"Olen otimistinen Amerikan ammattiyhdistysliikken nousun suhteen. Siellä on kasvamassa uusi sukupolvi, jolla on radikaaleja ajatuksia talouden suhteen.

"Puhumme ylipäätään liian vähän Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä ja sen sisälle kasvaneesta biljonäärien vallasta suhteessa demokratiaan. Tämä pieni vähemmistö kontrolloi mediaa, taloutta ja poliittista järjestelmää. "Kansalainen ja ääni" -periaate ei ole enää voimassa. Päinvastoin, valta kulkee nyt ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylös.

Superrikkaiden pieni joukko elää uskomattomassa yltäkylläisyydessä ja heillä on käytössään tekniikan ja tekoälyn kaikki sovellutukset ylivoimaisen vallassapysymisensä tueksi.

Mikä on työväestön tilanne? Viidessäkymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava teknologinen murros, mutta työväestön tilanne on pysy nyt muuttumattomana. Palkkataso ei ole kohonnut. Palkansaajaperheen nuoren on lähes mahdotonta hankkia itselleen asuntoa niiden korkeiden hintojen vuoksi.Oikeutetusti he kysyvät: miksi demokratia ei toimi minun suhteeni? Meidän - siis demokraattien - on yksinkertaisesti rakennettava uudestaan koko järjestelmä.

Tavallinen kansalainen on väsynyt pysähtyneisyyden tilaan. Kun muutosta ei ole tullut, on tartuttu median tarjoamiin radikaaleihin vaihtoehtoihin, joita Trumpin villit lupaukset ovat tarjonneet. Lukemattomat asunnottomat, terveydenhoitoa vailla olevat, työttömät tai heikossa taloudellisessa asemassa olevat ovat lakanneet uskomasta hallintobyrokratian kykyyn muuttaa maata paremmaksi. 

Toimittaja kysyy, onko Demokraattisella puolueella ylipäätään voimaa muuttaa lähestymistapaansa valtavirran myötäilystä suuntaan, joka toisi todellisia muutoksia parempaan tavallisen kansalaisen elämässä

Amerikkalaisessa vaalijärjestelmässä sponsoreilla on suuri merkitys myös Demokraattien vaalikoneistossa ja siksi joudutaan aina kysymään, ovatko tukijamme valmiita radikaaleihin muutoksiin. Niitä joka tapauksessa tarvittaisiin. Kun 85 miljoonaa kansalaista ei saa terveydenhuoltojärjestelmältä tukea sitä tarvitessaan, on kysyttävä, onko terveydenhuoltojärjestelmämme jo romahtanut?

Ilmeisesti demokaatit ovat käsittämässä, että he ovat menettäneet suuren osan työväestön, värillisten ja latinalaisamerikkalaistausttaisten tuesta . Olisiko demokraateilla pitänyt olla nuorempi ja populaarimpi nuori ehdokas prersidentiksi jo alunperin?

 Sanders ei näytä uskovan tässä yhteydessä nuoruuteen, vaan sosiaalisin uudistuksiin. Ensimmäisinä toimintakuukausinaan demoraattinen hallitus teki koko joukon terveyteen ja sosiaaliseen liittyviä uudistuksia ja silloin oli myös demokraattien kannatus korkeimmillaan. Sitten tämä ulottuvuus työnnettiin sivuun muiden kysymysten (Ukraina, IRA-lainsäädäntö)  noustessa kärkitilalle. Tämä ei kuitenkaan auttanut kannatusta kasvuun.

Mitä mieltä Sanders on Bidenin onnistumisesta presidenttinä? J

Sanders:"os katsellaan presidentti Bidenin kauden saavutuksia infrastruktuurin ja työllisyyden kehittämisessä, ne ovat parhaita tässä maassa kolmeenkymmeneen vuoteen. Ongelma oli ehkä kyvyssä kommunikoida ja välittää nämä tulokset ymmärrettävästi ja elävästi kansalle. Toinen ongelma oli se, että se mitä saavutettiin, ei ollut tavalliselle työtätekevälle amerikkalaiselle tarpeeksi. He kysyvät edelleen, miksi minun palkkani on edelleen samalla tasolla kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olisi voitu tehdä vielä enemmän terveydenhoidon ja sosiaalisen tuen alueella. Ihmiset kuitenkin edelleen kysyvät: miksi minun tilanteeni ei ole parantunut?"

Keskustelu siirtyy sitten ympäristönsuojeluun, "vihreään sopimukseen" (Green Deal) ja ja Bidenin hallituksen aikana tapahtuneisiin suuriin metsäpaloihin. Miten Bidenin hallitus onnistui näissä asioissa?

Sanders vastaa että tulipalojen aiheuttamat tuhot ja kärsimys ovat valtavia ja niiden paikkaaminen kestää enemmän kuin sukupolven. Ilmastomuutos on tosiasia, vaikka tuleva presidentti pyrkii sen kieltämään. Viime vuosi oli kuumin maailmassa koko  mittaushistorian aikana. Globaalin kansalaisyhteisön on tultava tässä yhteen ja torjuttava öljy- ja muun teollisuuden ahneet vaatimukset - ja me voimme tehdä sen. Poliittisen pelin ympäristöasioissa on loputtava, kysymys on koko ihmiskunnasta ja ympäristömuutoksista koko maapallolla. Kysymys ei ole tällä kertaa pelkästään osavaltio Kaliforniasta, koska vastaavanlaisia tuhoja voi tulevaisuudessa esiintyä missä tahansa territoriossa. 

Nyt Bernie Sanders palaa takaisin kotikulmilleen Vermontiin, jossa hän aikoo vielä tehdä jonkin verran yhteisöllistä työtä ja harrastaa politiikan ulkopuolella.

Demokraattinen sosialismi ja osallistava yritystoiminta

Kirjoituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että sopimustoimintaa ei ole syytä rajata pelkkiin palkkavaatimuksiin, vaan sopimus (contract) voi pitää sisällään muitakin ulottuvuuksia. Tällaisia ovatr mm. yrityksen voiton jakaminen omistajan lisäksi myös niille jotka työllään ovat olleet tulosta tekemässä. Yritysten omat eläkerahastot voisivat tuoda tuntuvaa lisää selvästi haperoitumassa olevaan eläkejärjestelmään. Myös palkansaajarahasto yrityksen sisällä voisi mahdollistaa monenlaista uutta ulottuvuutta yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, ei ole syytä takertua pelkkiin vanhoihin sopimuksiin, vaan tarkastella sopimista laajemmasta näkökulmasta. Ei kaikilla omistajilla ole pelkkä henkilökohtaisen voiton tavoittelu ainoana motiivina. Hyvinvoinnille voitaisiin tätä kautta rakentaa vahvan valtion ruinnalle toista tukijalkaa. Tämä on tärkeää myös siksi, että Euroopan Unionin ideologinen rakenne ei suosi valtion voimistamista ja tätä kautta tapahtuvaa kuntoutumista.

 

Kolme selitystä esitetään: vähäinen kiinnostus yhteisorganisaatioita kohtaan, ammattiyhdistysten merkitys organisaation oppimisessa, vastakkainasettelu kapitalismin ja markkinoiden poliittisen vasemmiston kanssa  ja  ”palkansaajien varojen” eli palkansaajarahastojen politiikan epäonnistuminen."

 Miksi taloudellinen demokratia ei ole edennyt yrityksiin Ruotsissa, vaikka maa on tunnetusti maailman johtava sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio? Göteborgin yliopiston poliittisten tieteiden professori Bo Rothstein pohtii tätä kysymystä Social Europe -verkkolehden julkaisemassa artikkelissa. "Yritykset, jotka ovat niiden työntekijöiden  omistuksessa ja / tai hallitsemia työntekijöiden osuuskunnan, optio-ohjelman tai työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän

henkilöstön vaihtuvuutta ja työntekijät ovat tyytyväisempiä

heidän työoloihinsa. Monissa tapauksissa tällaiset yritykset voivat

myötävaikuttaa taloudellisen eriarvoisuuden vähenemiseen, koska

palkkojensa lisäksi työntekijät hyötyvät myös pyhtiön pääomasta yleensä huomattavasti korkeampien eläkkeiden muodossa. Tällaisissa yrityksissä työskentelevät ihmiset ovat

demokraattisempia ja kansalanläheisempiä. Kun otetaan huomioon nämä monet myönteiset tulokset, tämä artikkeli esittää vastakohtaisen kysymyksen: miksi taloudellinen demokratia tässä  työntekijöiden omistamissa muodossa ja / tai  hallinotoon osallistamisen mahdollistavissa yrityksissä, ei ole ollut Ruotsin poliittisella asialistalla?

Syitä on monia. Meidän olisi itse asiassa pitänyt kokea tällaisten yritysten suorastaan hyökkäävän sisään Ruotsiin, kun otetaan huomioon sen voimakas työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue, mutta maassa on tällaisen kehitykseen kuitenkin kiinnostusta suhteellisen vähän.

 

Tämä analyysi on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se näyttäisi tarjoavan vahvan hyvinvointivaltion varaan rakentavalle sosialidemokratialle 'toisen tien' eli markkinan ja erityisesti yritystoiminnan demokratisoimisen ja osallistamisen kautta. Kirjoituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että sopimustoimintaa ei ole syytä rajata pelkkiin palkkavaatimuksiin, vaan sopimus (contract) voi pitää sisällään muitakin ulottuvuuksia. Tällaisia ovatr mm. yrityksen voiton jakaminen omistajan lisäksi myös niille jotka työllään ovat olleet tulosta tekemässä. Yritysten omat eläkerahastot voisivat tuoda tuntuvaa lisää selvästi haperoitumassa olevaan eläkejärjestelmään. Myös palkansaajarahasto yrityksen sisällä voisi mahdollistaa monenlaista uutta ulottuvuutta yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, ei ole syytä takertua pelkkiin vanhoihin sopimuksiin, vaan tarkastella sopimista laajemmasta näkökulmasta. Ei kaikilla omistajilla ole pelkkä henkilökohtaisen voiton tavoittelu ainoana motiivina. Hyvinvoinnille voitaisiin tätä kautta rakentaa vahvan valtion ruinnalle toista tukijalkaa. Tämä on tärkeää myös siksi, että Euroopan Unionin ideologinen rakenne ei suosi valtion voimistamista ja tätä kautta tapahtuvaa kuntoutumista.

"Yritykset, jotka ovat niiden työntekijöiden  omistuksessa ja / tai hallitsemia työntekijöiden osuuskunnan, optio-ohjelman tai

työntekijöiden muutoin saavuttaman luottamuksen kautta, on tutkittu empiirisesti melkein neljä vuosikymmenien ajan. Tulokset osoittavat, että tällaiset yritykset menestyvät ovat keskimäärin parempia ja tuottavampia kuin yritykset jonka omistavat ulkopuoliset kapitalistit / omistajat / sijoittajat ja ne maksavat myös jonkin verran korkeampia palkkoja. Lisäksi heillä on paljon vähemmän

henkilöstön vaihtuvuutta ja työntekijät ovat tyytyväisempiä

heidän työoloihinsa. Monissa tapauksissa tällaiset yritykset voivat

myötävaikuttaa taloudellisen eriarvoisuuden vähenemiseen, koska

palkkojensa lisäksi työntekijät hyötyvät myös pyhtiön pääomasta yleensä huomattavasti korkeampien eläkkeiden muodossa. Tällaisissa yrityksissä työskentelevät ihmiset ovat

demokraattisempia ja kansalanläheisempiä. Kun otetaan huomioon nämä monet myönteiset tulokset, tämä artikkeli esittää vastakohtaisen kysymyksen: miksi taloudellinen demokratia tässä  työntekijöiden omistamissa muodossa ja / tai  hallinotoon osallistamisen mahdollistavissa yrityksissä, ei ole ollut Ruotsin poliittisella asialistalla?

Syitä on monia. Meidän olisi itse asiassa pitänyt kokea tällaisten yritysten suorastaan hyökkäävän sisään Ruotsiin, kun otetaan huomioon sen voimakas työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue, mutta maassa on tällaisen kehitykseen kuitenkin kiinnostusta suhteellisen vähän.

Kolme selitystä esitetään: vähäinen kiinnostus yhteisorganisaatioita kohtaan, ammattiyhdistysten merkitys organisaation oppimisessa, vastakkainasettelu kapitalismin ja markkinoiden poliittisen vasemmiston kanssa  ja  ”palkansaajien varojen” eli palkansaajarahastojen politiikan epäonnistuminen."

 

 

Tämä analyysi on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se näyttäisi tarjoavan vahvan hyvinvointivaltion varaan rakentavalle sosialidemokratialle 'toisen tien' eli markkinan ja erityisesti yritystoiminnan demokratisoimisen ja osallistamisen kautta. 

Reijo Vuorento: Hyvinvointivaltio, Itsehallinto ja Sote-ratkaisu

Reijo Vuorento, joka ennen eläköitymistään toimi kuntatalouden apulaisjohtajana Kuntaliitossa, kirjoittaa keskushallintojohtoisen SOTE-uudistuksen eroista suhteessa vastaaviin hallinnollisiin rakenteisiin muissa pohjoismaissa, joissa sekä hallintoa että sen rahoitusta on kehitetty EU:n kuuluisan 'subsidiariteetti-periaatteen hengessä. Kirjoituksessan, joka on julkaistu alunperin Suomen Vanhojen Towereiden kolumnina  hän tekee mielenkiintoisella tavalla eron "hyvinvointivaltion" ja "hyvinvointiyhteiskunnan" välillä. Tekstin julkaisemista koskeneen keskustelun yhteydessä Reijo totesi: "Itsehallinto tärkeätä, on pohjoismaisen mallin kulmakivi. Kansalaisten tulee voida pitkälti päättää lähipalveluistaan ja myös niiden rahoituksesta. Siihen valtio luo puitteet, mutta antaa liikkumavaraa. Tästä ollaan nyt Suomessa lipeämässä yhdenvertaisuuteen vedoten. Olen tästä huolissani - kehitys voi johtaa ihan päinvastaiseen mitä on haluttu, eli palvelujen entistä suurempaan jakautumiseen ihmisten kesken."

27.11.2022

Reijo Vuorento

Hyvinvointivaltio takaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Hyvä niin - pohjoismaat ovat hyvinvointimittareilla maailman kärjessä lähestulkoon kaikilla mittareilla. 

Yhdenvertaisuuden perusta on riittävä verotus. Vero on yhteisvastuullinen vakuutus, jossa parempiosaiset kantavat riskiä heikompien puolesta. Omaan vakuutukseen perustuvissa maissa tilanne on toinen ja hyvinvoinnin jakautuminen epätasaista.

Miten tähän on tultu ja miten eteenpäin? Suomen tie on ollut pitkälti sama kuin muidenkin Pohjoismaiden. Valtaa ja vastuuta on siirretty palveluiden osalta paikallisten toimijoiden vastuulle-lähemmäksi kansalaisia. On toteutettu läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatetta. 

Merkittävä osa tätä kehitystä, joka edelleen jatkuu muissa pohjoismaissa, on itsehallinto, jossa alueen/kunnan asukkaat voivat laajalti lainsäädännön puitteissa päättää omasta kohtalostaan.

Suomessa keskustelu itsehallinnon asemasta ja tilasta on viime aikoina ollut vähäistä. Samalla kun kuntien asemaa ja merkitystä on kavennettu, on keskushallinnon valtaa merkittävästi kasvatettu. 

Hallintoa uudistettaessa ihmisten lähipalvelut, kuten vaikkapa vanhuspalvelut, menevät meillä nyt valtion rahoitettavaksi ja pitkälti myös ohjattaviksi. Jatkossa ne kamppailevat samoista varoista maanpuolustuksen ja poliisin kanssa ilman, että paikallisilla ja alueellisilla päättäjillä on oikeutta päättää alueensa asukkaiden verovarojen käytöstä haluamallaan tavalla ja haluamiinsa kohteisiin. 

Tätä on perusteltu tarpeella leveämpiin hartioihin. Osassa maatamme näin onkin, mutta sammalla unohdetaan, että kuntatalous on tasapaino- ja ylijäämätaloutta, joka tällä hetkellä kokonaisuutena on merkittävästi ylijäämäinen samalla kun valtio on merkittävästi alijäämäinen. Kunnilla siis liikekirjanpito, valtiolla tilinpito. Niiden eroista ja tulkinnoista käyty vain vähän keskustelua. 

Ruotsin perustuslaki lähtee siitä, että valta kuuluu kansalle, jota käyttävät vaaleilla valitut edustajat valtiopäivillä, alueilla ja kunnissa. Suomessa taas valta kuuluu kansalle, jota käyttää vaaleilla valittu Suomen eduskunta. 

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on hyvin keskushallintovetoinen. Tämä johtunee pitkälti vaikeasta historiastamme. Kriiseissä valtion merkitys korostuu. 

Juuri tästä johtuen Suomessa käytetään usein termiä ”hyvinvointivaltio” kuvaamaan hyvinvoinnin kokonaisuutta.  Ruotsissa taas vallitsevana on ”välfärdssamhället”-hyvinvointiyhteiskunta korostaen kaikkien julkisten toimijoiden, yhteisöjen ja järjestöjen merkitystä kansalaisyhteiskunnassa.

Ruotsissa keskimäärinen kuntaveroaste on 32%, josta 22 % peruskunnissa, 10 % alueilla.  Vain korkeimmista ansiotuloista maksetaan valtion tuloveroa. Tämäkin on ollut yksi pohjoismainen perinne. Alueen asukkaiden ansiotulot ovat menneet palveluittensa rahoittamiseen, kun taas valtio kerää varat mm. maanpuolustukseen ja tulonsiirtoihin lähinnä kulutusta verottamalla.

Itsehallinto on siis kunnan asukkaan, ei kunnan hallinnon itsehallintoa. Samaa perustuslain määritelmää voidaan soveltaa myös hyvinvointialueisiin. On kysyttävä, miten asukkaan itsehallinto toteutuu jatkossa, kun rahoitus ja kokonaisresurssien jako on viety valtion määräysvaltaan- riittääkö siihen pelkät muodolliset vaalit? 

Yhdenvertaisuuteen vedoten on luotu järjestelmä, jollaista ei muissa pohjoismaissa ole eikä ole kaavailuissakaan. Uudistuksen vaikutusten arviointi onkin pitkälti oletusten ja puheiden varassa.

Se tiedetään, että hoitovelka on valtava ja resurssivaje tyrmäävä. Jotta pääsisimme Ruotsin tasolle bkt osuus vertailussa, terveydenhuoltoon tarvittaisiin lisää runsaat 2 miljardia euroa ja vanhuspalveluihin 1,5 miljardia. Tätä eroa tuskin kurotaan kiinni millään tehostamisella.

Jos palvelut eivät toimi samalla kun ihmisten toimeentulo keskimäärin kohenee, hakeutuminen julkisesta muualle kasvaa. Sote kiinteistöt on pitkälti jo menetetty sijoittajille.

Maailman suuri trendi hyvinvointipalveluissa on lähellä olevien kokonaisuuksien, kuten sosiaalitoimi, asuminen, kaavoitus, kulttuuri, liikunta, työllisyys ym.  päättäminen mahdollisimman lähellä ihmisiä samalla kun erityispalveluja keskitetään. 

Esimerkiksi Tanskassa jopa passi haetaan kotikunnasta samalla kun tavoitellaan 20 supersairaalaa. Ruotsin 290 kunnan merkitystä ollaan kasvattamassa. Norjassakin edetään kuntavetoisesti pl. erikoissairaanhoito, joka olisi meilläkin voitu hoitaa ERVA-alueita kehittämällä ja valtion merkittävällä ohjauksella ja rahoituksella. 

Ajatus siitä, että kun samaan HALLINTOON laitetaan mahdollisimman paljon tavaraa, niin asiat ratkeavat, on kovin suomalainen. 

Läheisyysperiaatteen ja itsehallinnon kannalta kannattaa pohtia, mikä taho on paras tuottamaan mitkäkin palvelut ja sitten rakentaa niiden välille yhteistyötä ja kannustimia. Malleja löytyy. 

Tärkeätä myös on, että kuntalaiset voivat itse vaikuttaa lähipalveluihinsa- myös rahoituksen osalta, jos niin itse haluavat. Noin toimien pysymme pohjoismaisessa yhteisvastuun ja itsehallinnon perheessä myös jatkossa. 

Julkinen sektori - häirikkö vai hyväntekijä?

Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitn erityisasiantuntija Johanna Värmälä kirjoittaa julkisen sektorin merkityksestä yhteisen hyvinvoinnin tuottajana liiton kotisivuilla:

"Sote-palvelut siirtyvät vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueille, samalla myös tukipalvelut ovat murroksessa. Julkista sektoria on keskusteluissa väitetty markkinahäiriköksi, mikä ei pidä paikkaansa. Nyt laitetaan faktat kuntoon.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät tammikuussa sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille. Myös tukipalvelut ovat muutoksessa mukana. Tukipalveluita ovat muun muassa ruokapalvelu, laitoshuolto ja välinehuolto. 

Olen seurannut kummastuksella tukipalveluihin liittyviä keskusteluja, joissa julkista sektoria syytetään markkinahäiriköksi. 

Häirikköväitteet tulevat siitä, että julkisen sektorin toimijoiden ei tarvitse kilpailuttaa hankkimiaan palveluita, mikäli toimija hankkii palvelun suoraan omistamaltaan organisaatiolta. Tämä väitösten mukaan sotkee markkinoita ja heikentää yritysten mahdollisuutta kehittyä ja kasvaa. 

Voisi kuitenkin kysyä, eikö voittoa tavoittelevat yritykset itse kuitenkin määrittele, käyttävätkö ne rahansa osinkoihin vai toimintansa kehittämiseen. Ja toiseksi: markkinoita, joilla toimia, on käsittääkseni ihan kohtuullisesti. 

Markkinahäiriköiksi syyttelyt kummastuttavat minua myös siksi, koska julkisten palvelujen palvelukokonaisuuksissa ei ole kyse markkinoilla toimimisesta, vaan julkiselle sektorille säädettyjen velvoitteiden hoitamisesta.  

In house -yhtiöistä saa varmasti laadukkaita palveluja

Jos julkisen sektorin tukipalveluissa toimittaisiin kilpailluilla markkinoilla, hyvinvointialueidenkin tulisi kilpailuttaa tukipalvelunsa. Kilpailuttamisella ei ole kiistattomia taloudellisia hyötyjä, eikä merkittäviä laatuvaikutuksia. Kilpailuttamisesta jää käteen vain raskas prosessi, joka ei pääty sopimusasiakirjan allekirjoittamiseen. Kilpailun voittanutta tulee valvoa, jotta sovitut asiat toteutuvat. 

Miksi ei siis lähtökohtaisesti valittaisi kokonaisuuden kannalta järkevämpää toimintatapaa, jotta meille elintärkeissä sote-palveluissa tukipalvelut toimisivat varmasti juuri kuten pitää?  

Julkisella sektorilla on mahdollisuus omistaa yhtiöitä. Oman toiminnan jatkeena toimivia yhtiötä kutsutaan in house -yhtiöiksi. In house -yhtiön omistajat voivat hankkia yhtiöstään tukipalveluja kilpailuttamatta, eli hyvinvointialue voi ostaa tukipalveluja kilpailuttamatta omistamaltaan in house -yhtiöltä. 

In house -yhtiömaailman toimintatavat poikkeavat markkinoilla toimivista organisaatioista, koska julkisella sektorilla on in house -yhtiön omistajana määräysvaltaa yhtiönsä asioihin. Määräysvaltaa käytetään muun muassa yhtiökokouksissa. Omistajan valtuustossa linjaamia asioita myös seurataan ja niistä raportoidaan. Tämä edistää palvelujen laadun varmistamista. Tukipalvelut kannattaa siis järjestää in house -yhtiössä.  

Julkinen sektori huolehtii huoltovarmuudesta

Huoltovarmuudella ja varautumisella turvataan arjessa tarvittavat palvelut, jotta arki voi jatkua mahdollisimman häiriöttä esimerkiksi sodan kaltaisista koettelemuksista huolimatta. Julkisen sektorin toiminnot ovat huoltovarmuuden ja varautumisen perusta. Varautumistoimenpiteitä edistää valmiussuunnittelu, jota kuntien ja hyvinvointialueiden täytyy lain mukaan tehdä. 

Julkisella sektorilla on siis velvoite huolehtia tukipalvelujen, muun muassa ruokapalvelujen, valmiussuunnittelusta. Valtiolla, kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävä työ on huoltovarmuuden perusta, jota markkinat eivät pysty hoitamaan. Markkinoille ei voi antaa huoltovarmuuteen liittyvän kokonaisuuden ylläpitämistä, koska se on säädetty julkisen sektorin tehtäväksi. Huoltovarmuustehtävissä tehdään toki julkisen sektorin, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä, mutta siitäkin kokonaisuudesta julkinen sektori vastaa. 

Julkisen sektorin leimaaminen markkinahäiriköksi kuulostaa siis erittäin vastuuttomalta, pitäähän se suomalaisista huolta myös poikkeusoloissa.  

Ei ole julkisen sektorin voittanutta

Kun julkinen sektori toteuttaa tarvitsemansa tukipalvelut omana työnä tai oman toiminnan jatkeena in house -yhtiössä, voidaan taata 

palvelujen laatu ja kustannustehokkuus, 

kehittää palveluja ketterästi,  

hallita palvelujen kokonaisuutta,  

ja pitää päätöksenteko huoltovarmuudesta huolehtivan tahon käsissä. 

Heitetään siis markkinahäirikkösyytteet romukoppaan. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miksi on tavoiteltavaa, että tukipalveluja ei tarvitse kilpailuttaa. Julkinen sektori on paras tukipalvelujen tuottaja. 

Pohjoismainen hyvinvointivaltio turvaa mahdollisuuden hyvään elämään

SDP:n puheenjohtajan ja nykyisen hallituksemme pääministerin Sanna Marinin puhe SDP:n puoluevaltuustossa Lappeenrannassa taitaa pitää sisällään suomalaisen sosialidemokratian keskeiset kotimaiset tavoitteet lähivuosille. Olen koonnut tähän hänen puheensa mielestäni mekittävimmät arvotavoitteet seuraavalle vaalikaudelle. Teen tämän pitkähkön päivityksen siksikin, että näitä asioita ei media tule nostamaan esille vaikka kysymys on johtavasta hallituspuolueesta. Painetaan siis mieleen, mitä sosialidemokratia tavoittelee vuosina 2023-2027:

"Pohjoismainen hyvinvointivaltio on maailman onnistuneimpia tapoja turvata tavallisten ihmisten vapaus, hyvinvointi, työ ja toimeentulo sekä mahdollisuus elää hyvää elämää."

"Seuraavissa vaaleissa on kysymys ihmisten hyvinvoinnin ja toimeentulon turvaamisesta välillä arvaamattomassakin maailmassa. Kyse on kansakuntien, mutta myös arjen perusturvallisuudesta."

"Hallituskauden suurimpiin rakenteellisiin uudistuksiin lukeutuu pitkään tavoiteltu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus, jonka myötä palveluiden painopiste siirtyy perus- ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tämä parantaa hoitoon pääsyä ja vähentää pidemmällä aikavälillä erityistason palvelujen kuluja, kun ongelmat eivät pääse vaikeutumaan ja pitkittymään."

"Siksi SDP haluaa turvata hyvinvointialueiden sujuvan aloituksen ja purkaa pandemian myötä kasvaneita hoitojonoja. Hoitovelan purkamiseen onkin välttämätöntä osoittaa merkittävää uutta lisärahoitusta."

"On järkevämpää inhimillisesti ja taloudellisesti antaa aika perusterveydenhuoltoon nopeasti kuin ajaa ihmiset kalliiseen päivystykseen. Rahan käyttäminen ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin säästää rahaa kalliista erikoistason palveluista."

"SDP haluaa jatkaa koulutuksen vahvistamista toteuttamalla vaalien jälkeen peruskoulu-uudistuksen. Tavoitteenamme on vahvistaa peruskoulun alkuperäistä tavoitetta: kaikissa kouluissa ympäri Suomen tulee olla yhtäläinen mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen ja perustaitojen oppimiseen."

"Peruskoulussa pitää pystyä hankkimaan sellaiset tiedot ja taidot, joilla nuori pärjää toisen asteen koulutuksessa. Luku- kirjoitus- ja laskutaito, mutta myös kielitaito, digitaidot, medialukutaito, demokratiataidot ja tunnetaidot ovat keskeisiä kansalaistaitoja, joita on vahvistettava. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava peruskoulusta riittävä osaaminen ja taidot pärjätäkseen."

"Energiakriisin juurisyyn poistamiseksi Suomen ja Euroopan tulee nopeasti kasvattaa omavaraisuuttaan ja puhtaan energian tuotantoa. Tämän teemme investoimalla uusiin teknologioihin ja vihreään siirtymään."

"SDP:n talouspoliittinen linja lähtee oikeudenmukaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Kuljemme kohti julkisen talouden tasapainoa useamman vaalikauden aikana. Samalla on selvää, että myös tulo- ja menosopeutukselle on tulevalla hallituskaudella paikkansa."

"SDP:n talouslinjan voi tiivistä neljäksi numeroksi: 2, 4, 60 ja 80.

Ensinnäkin SDP tavoittelee vähintään kahden prosentin kestävää vuotuista talouskasvua. Se saavutetaan tuottavuutta ja yhteiskunnallista luottamusta vahvistavilla päätöksillä sekä aktiivisella työllisyyspolitiikalla.

Toinen tavoitteemme liittyy investointeihin. Haluamme pitää tiukasti kiinni yhdessä sovituista neljän prosentin TKI-panostuksista. Tutkimuksella, kehitystyöllä ja innovaatioilla luodaan tulevaisuuden työtä, vaurautta ja uuden kasvun edellytyksiä.

Suomi kilpailee maailmassa osaamisella, korkealla teknologialla ja fiksuilla tavoilla tehdä asioita. Laadukas, tasa-arvoinen ja maksuton korkeakoulutus yhä useammalle tukee tässä onnistumista. Siksi SDP asettaa kolmanneksi tavoitteekseen sen, että 2030-luvulle tultaessa vähintään 60 % alle 35-vuotiaista on korkeasti koulutettuja.

Nämä tavoitteet saavutetaan varmimmin yhteistyön ja luottamuksen ilmapiirissä, jota sopiminen osaltaan tukee. SDP katsookin, että Suomessa tulisi yhdessä sopia kunnianhimoisesta elinkeino- ja teollisuuspolitiikasta. Kasvun vauhdittaminen rakenneuudistuksin ja viisaasti investoiden voi tuottaa meille merkittävästi lisää liikkumavaraa taloudenpidossa.

Suomessa on nyt 100 000 työllistä enemmän kuin hallituskauden alussa. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että työllisyysasteemme on ennätystasolla ja kokoaikatyöllisten määrässä olemme pohjoismaiden ykkönen. Korkea työllisyysaste luo ihmisille osallisuutta, hyvinvointia ja mahdollisuuksia. Samalla se on keskeinen valtiontaloutta kannatteleva elementti.

Neljänneksi taloudelliseksi tavoitteekseen seuraavalle vaalikaudelle SDP onkin asettanut 80 prosentin työllisyystavoitteen."

"Tavoitteenamme on samalla luoda uskottavat askelmerkit kohti täystyöllisyyttä. Täystyöllisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa työttömyys on pysyvästi alle 5 %.

Keskeistä ei ole pelkkä työllisyysaste, vaan työtunnit ja lopulta palkkasumman kehitys – kaikki mittarit, jotka kuvaavat tehtyä työpanosta kansantaloudessa. Näiden kaikkien tulee kasvaa.

Työn määrän ohella merkitystä on myös sen laadulla. Meidän vahvuutemme on vahva sopimisen kulttuuri, josta tulee pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Sopiminen luo vakautta, joka luo kilpailukykyä ja houkuttelevampaa toimintaympäristöä. Reilussa työelämässä jaksetaan paremmin ja aikaa jää myös muulle elämälle."

"Tavoitteenamme on tiivistää veropohjaa korjaten aukkoja, joita siihen on vuosien saatossa nakerrettu. Muun muassa verovälttelyä on tulevalla hallituskaudella kitkettävä. Näin tarvittavat tulot voidaan kerätä oikeudenmukaisesti eikä pieni- ja keskituloisten ihmisten palkkojen tai eläkkeiden verotusta nostamalla. Sopeutukset voidaan myös toteuttaa ilman leikkauksia sosiaaliturvaan, koulutukseen tai muihin hyvinvointivaltion ytimessä oleviin palveluihin."

"SDP:n tavoitteena on valtion taloudenpidon rakenteiden korjaaminen siten, että menot ja tulot huomioidaan valtion budjetissa samanarvoisesti. Valtiontalouden kehysmenettelyä tuleekin uudistaa niin, että myös verotukseen tehtävät muutokset huomioidaan. Muutoksella vähennettäisiin julkista taloutta heikentävien uusien verotukien luomista.

Myös EU-tasolla on tunnistettu, että talouden ohjausjärjestelmiä pitää päivittää."

"Resepti, jonka mukaan julkisista palveluista sekä pienituloisilta leikkaamalla ja veropohjaa kaventamalla voitaisiin saavuttaa kasvua, on monet kerrat osoittautunut toimimattomaksi.

Siitä huolimatta olemme taas kuulleet esimerkiksi kokoomuksen suunnalta esityksiä siitä, miten leikkaukset työttömyysturvaan ja asumistukeen ovat välttämättömiä. Kuitenkin samaan aikaan varakkaiden veronalennuksia ollaan valmiita rahoittamaan velkarahalla.

Miljardiluokan veronalennusten ja sosiaaliturvaleikkausten toteuttaminen kohoavan inflaation ja heikentyvän ostovoiman aikakaudella on vastuuton ja epäoikeudenmukainen yhdistelmä."

TINA - There Is No Alternative - vaihtoehtoa ei ole

Talouden arviointineuvosto on Suomessakin laatinut talouden sopeuttamista koskevan ohjelman, jossa Suomea patistetaan tasapainottamaan Suomen taloutta, välttämään velanottoa ja tavoittelemaan täysin tasapainotettua taloutta, pidättäytymässä velanotosta ja toteuttamalla säästötoimia. Kuten tällä (2019-2023) vaalikaudella on voitu todeta, vaikeista kriiseistä (pandemia, sota Ukrainassa, energiakriisi molemminpuolisten sanktioiden seurauksena, inflaatio ja mahdollinen stagnaatio) huolimatta Suomen talous on edelleen hyvässä kunnossa, työllisyys historiallisen korkealla tasolla ja muutos kohden hiilidioksiidipäästöistä vapaata teollisuutta ja kommunukaatiota hyvässä vauhdissa. 

Miksi Euroopan Unionin jäsenvaltioiden talouden vakauttamista koskevat linjaukset noudatavat aina samaa kaavaa, jonka mukaan on pidättäydyttävä velanotosta, säästettävä leikattava erityisesti kansalaisten toimeentulosta? Harva on huomannut, että taustalla toimii eu-lainsäädäntöön perustuslakitasoisena istutettu Euroopan komission päätös "Kansallisia julkisen talouden korjausmelkanismeja koskevat yhteiset ohjeet". Kun  virallinen teksti on petiittiä ja siksi lähes mahdotonta lukea, voit täältä jossakin määrin helpommin lukea, mitä nämä periaatteet ovat ja kuinka tiukasti ne muodollisesti sitovat koko valtiovallan, eduskunnan, eroparlamentaarikkojen ja viimekädessä koko julkishallinnon  kädet etsimään vastauksia vain EU:n nykyisenkonsolidoidun perussopimuksen reunaehtojen sisällä. Jopa poikkeukset tästä säännöstä on tarkasti määritelty.

---

KOMISSION TIEDONANTO

Kansallisia julkisen talouden korjausmekanismeja koskevat yhteiset periaatteet

Tausta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja että niiden finanssipolitiikkaa ohjaillaan terveen julkisen talouden tarpeen kannalta.

Maailmanlaajuiset talous- ja rahoituskriisit ovat paljastaneet heikkouksia talous- ja finanssipolitiikan ohjausjärjestelmässä talous- ja rahaliitossa. Nyt on jo hyväksytty uusi uudistuspaketti (ns. talouden ohjauspaketti eli ”six-pack”), joka tuli voimaan viime joulukuussa. Vaikeiden aikojen edelleen jatkuessa euroalueen jäsenvaltioiden talouksien ja julkisen talouden tilanteen välisten heijastusvaikutusten laajuus ja mahdolliset seuraukset ovat nyt selkeästi todettavissa.

Tämän perusteella komissio antoi 23. marraskuuta 2011 euroalueen vakausjoukkolainoja koskevan vihreän kirjan ja ehdotti lisäksi kahta muuta säädöstä, joilla pyritään vahvistamaan euroalueen valvontamekanismeja. Tämä niin sanottu ”two-pack” käsittää kaksi ehdotusta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouspolitiikan ja finanssipolitiikan valvonnan vahvistamisesta.

Tämän lisäksi näihin näkökohtiin perustuen ja vakauden säilyttämiseksi koko euroalueella 25 jäsenvaltiota allekirjoittivat 2. maaliskuuta 2012 sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta, jäljempänä 'vakaussopimus', johon sisältyy finanssipoliittinen sopimus (III osasto). Tavoitteena on saada nämä sitoumukset osaksi EU:n lainsäädäntöä viiden vuoden kuluessa niiden voimaantulosta.

Finanssipoliittisen sopimuksen osana sopimuspuolet sisällyttävät kansalliseen lainsäädäntöönsä säännöt korjausmekanismista, joka käynnistyy automaattisesti, jos havaitaan merkittäviä poikkeamia keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä sopeuttamisurasta (3 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta).

Vakaussopimuksen mukaan (3 artiklan 2 kohta) korjausmekanismit on lisäksi otettava käyttöön ”Euroopan komission ehdottamien yhteisten periaatteiden pohjalta; nämä periaatteet koskevat erityisesti niiden korjaavien toimien luonnetta, laajuutta ja aikataulua, jotka on toteutettava, myös poikkeuksellisissa olosuhteissa, sekä … sääntöjen noudattamisen valvonnasta vastaavien kansallisten elinten asemaa ja riippumattomuutta”.

Tämä tiedonanto annetaan osana vakaussopimuksen täytäntöönpanoa unionin yleisen edun vuoksi ja talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan edistämiseksi.

Tiedonannossa esitetään kansallisten korjausmekanismien perustana olevat yhteiset periaatteet. Näitä periaatteita on seitsemän, ja ne esitetään tiedonannon liitteessä. Ne kattavat keskeiset käsiteltävät kysymykset korjausmekanismeja suunniteltaessa. Tällaisia ovat muun muassa mekanismien oikeudellinen asema, yhdenmukaisuus EU:n kehyksen kanssa, mekanismien käynnistyminen, korjauksen laajuus ja aikataulu, toiminnalliset välineet, mahdollisten poikkeuksen mahdollistavien lausekkeiden toiminta sekä valvonnasta vastaavien elinten asema ja riippumattomuus.

Vakaussopimuksen 3 artiklassa komissiota pyydetään myös ehdottamaan aikataulua, jossa sopimuspuolet lähentyvät nopeasti kohti keskipitkän aikavälin tavoitteitaan ottaen huomioon maakohtaiset julkisen talouden kestävyysriskit. Komissio esittelee aikataulun myöhemmin tänä vuonna. Jäsenvaltioiden viimeisimmissä tarkistetuissa vakaus- tai lähentymisohjelmissaan esittämät vakauttamissuunnitelmat olisivat luonnollinen lähtökohta, kun määritellään, missä aikataulussa keskipitkän aikavälin tavoitteita lähestytään. Vakauttamissuunnitelmia olisi arvioitava uudelleen vakaus- ja kasvusopimuksen säännösten kannalta, keskipitkän aikavälin tavoitteiden riittävyys mukaan lukien, sekä irtaantumisstrategian periaatteiden kannalta ottaen huomioon makrotalouden näkymät, erityisesti eriyttäminen julkisen talouden haavoittuvuuden mukaan.

1. Korjausmekanismeja koskevien sääntöjen oikeudellinen asema ja suhde EU:n kehykseen

Vakaussopimuksen mukaan korjausmekanismeja koskevien sääntöjen on tultava voimaan kansallisessa lainsäädännössä ”sitovilla ja luonteeltaan pysyvillä, mieluiten perustuslain tasoisilla säännöksillä, tai takaamalla muulla tavoin, että niitä noudatetaan täysimääräisesti ja että niihin pitäydytään täysin kansallisten talousarviomenettelyiden kaikissa vaiheissa”. Korjausmekanismien oikeudellisen aseman olisi siis oltava sellainen, ettei niiden säännöksiä voida yksinkertaisesti muuttaa tavanomaisella talousarviota koskevalla lainsäädännöllä. Samalla, kuten vakaussopimuksessa ja periaatteessa nro 1 myös selvästi todetaan, korjausmekanismeissa ”on kunnioitettava täysin kansallisten parlamenttien oikeuksia”. Näin pyritään varmistamaan, että julkisen talouden säännöt todella vaikuttavat kansalliseen finanssipolitiikkaan, parlamentaarisia perusoikeuksia kuitenkaan unohtamatta.

Periaatteessa nro 2 vahvistetaan kansallisten korjausmekanismien tarvittava johdonmukaisuus suhteessa EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin. Finanssipoliittisen sopimuksen vaatimukset ovat osa vakaus- ja kasvusopimuksen äskettäin aloitetulla uudistuksella (”six-pack”) käynnistettyä laajempaa pyrkimystä lisätä kansallista sitoutumista unionin valvontakehykseen. Itse vakaussopimuksessa viitataan vastaavasti jo käytössä oleviin julkisen talouden valvonnan käsitteisiin, joihin kuuluvat 'keskipitkän aikavälin tavoite' ja 'siihen tähtäävä sopeuttamisura', 'merkittävä poikkeama' sekä 'poikkeukselliset olosuhteet'. Periaatteessa nro 2 täsmennetään, että EU:n käsitteet ja säännöt on otettava tarkasti huomioon kansallisia mekanismeja suunniteltaessa, vaikka maakohtaiset erityispiirteet huomioon ottavissa kansallisissa menetelmissä voidaankin sallia jonkin verran joustavuutta.

2. Korjausmekanismien sisältö: käynnistyminen, korjauksen luonne, toiminnalliset välineet ja poikkeuksen mahdollistavat lausekkeet

Kuten periaatteessa nro 3 vahvistetaan, korjausmekanismien käynnistymisen olisi tapahduttava tarkoin määritellyissä olosuhteissa, joissa esiintyy merkittävä poikkeama keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä sopeuttamisurasta. Tämä edellyttää, että on olemassa säännökset, joilla merkittävän poikkeaman arviointiperusteet määritetään etukäteen. Periaatteessa nro 3 todetaan myös, että sopimuspuolet voivat näissä olosuhteissa käyttää erilaisia mekanismeja ja kriteereitä. Erityisesti käynnistyspisteissä voidaan tukeutua joko EU:n tason tai maakohtaisiin kriteereihin tai molempiin. Merkittävän poikkeaman esiintymisestä tehtävät EU:n tason päätökset olisivat korjausmekanismien luonnollisia käynnistyspisteitä. Maakohtaisetkin kriteerit voivat olla asianmukaisia käynnistäjiä edellyttäen, että ne sisältävät merkittävän poikkeaman käsitteen. Niiden lisähyöty voi olla siinä, että käynnistys tapahtuisi aikaisemmin.

Periaate nro 4 koskee korjauksen luonnetta sen laajuuden ja aikataulun suhteen. Ehdotettu periaate sisältää konkreettisia käytännön ohjeita muttei liian jäykkää toimintamallia.

Periaate nro 4 koostuu viidestä alaperiaatteesta:

-   Ensinnäkin toivotaan, että korjauksen laajuutta ja aikataulua säädellään ennalta vahvistetuilla säännöillä, mikä rajoittaa harkinnanvaraa julkisen talouden merkittävään poikkeamaan reagoitaessa, muttei sulje sitä kokonaan pois.

-   Toiseksi suurten poikkeamien olisi johdettava suurempiin korjauksiin terveen järjen mukaista suhteellisuutta noudattaen.

-   Kolmanneksi korjausta määritettäessä olisi lähtökohtana pidettävä keskipitkän aikavälin tavoitteen ja siihen tähtäävän sopeuttamisuran saavuttamista. Tämä vastaa finanssipoliittisen sopimuksen henkeä, jossa keskeisenä on keskipitkän aikavälin tavoitteen ja siihen tähtäävän sopeuttamisuran noudattaminen. Sopeuttamisuralla olevan jäsenvaltion, jossa esiintyy poikkeama, oletetaan siis yleensä olevan muuttamatta määräaikaa, jona sen on määrä palata keskipitkän aikavälin tavoitteeseensa. Jos alun perin keskipitkän aikavälin tavoitteessaan ollut jäsenvaltio poikkeaa siitä, sen odotetaan palautuvan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen niin nopeasti kuin se kohtuullisesti on mahdollista, mikä yleensä tarkoittaisi joko poikkeamaa välittömästi seuraavana vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Koska tämä on vain viiteskenaario, se ei kuitenkaan täysin estä joustovaraa kulloisetkin olosuhteet huomioon ottaen.

-   Neljänneksi korjausmekanismien olisi oltava keskeisellä sijalla tuomassa keskeisiä vakaustekijöitä julkisen talouden kehykseen, jotta voidaan estää ”liikkuvan maalin syndrooma”, joka on tyypillistä, kun yritetään puuttua poikkeamiin julkisen talouden tavoitteista. Tätä varten korjausmekanismeilla olisi varmistettava ennen merkittävän poikkeaman esiintymistä asetettujen keskeisten julkisen talouden tavoitteiden noudattaminen.

-   Viidenneksi korjauksen käynnistyessä olisi hyväksyttävä korjaussuunnitelma, joka olisi koko korjausjakson kattavia talousarvioita sitova. Tämä lisää mekanismien uskottavuutta.

Korjausmekanismeja suunniteltaessa on myös tärkeä ottaa huomioon, miten mekanismit toimivat. Periaatteessa nro 5 tunnustetaan, että säännöt julkisista menoista ja tulopuolen harkinnanvaraisista toimenpiteistä voivat olla tässä asiassa keskeisiä, kun otetaan huomioon, että nämä kokonaismäärät heijastelevat finanssipolitiikasta vastaavien viranomaisten harkintavaltaan perustuvia päätöksiä nopeammin kuin lopulliset julkisen talouden toteutumat tai suhdannetasoitetut rahoitusasemat. Toinen keskeinen tekijä, joka jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon järjestelmiään suunnitellessaan, on koordinointi kaikilla tai joillakin julkisen hallinnon osa-alueilla, jotta merkittävään julkisen talouden poikkeamaan voidaan puuttua ja näin vahvistaa mekanismien uskottavuutta. Nämä koordinointimekanismit eivät välttämättä edellytä, että korjauksen jakautuminen valtionhallinnon tai sitä alempien tasojen välillä määriteltäisiin ennalta. Niillä on kuitenkin annettava vahvat takeet siitä, että julkisen talouden tavoitteiden saavuttamista, josta valtio on vastuussa EU:n tasolla, ei vaaranneta alasektoreiden käyttäytymisellä.

EU:n valvontakehyksessä on jo pitkään todettu, että julkisen talouden säännöillä olisi voitava reagoida erityisen epäsuotuisiin olosuhteisiin, ja tämä tunnustetaan myös vakaussopimuksessa. Periaatteessa nro 6 edellytetään, että mahdolliset poikkeuksen mahdollistavat lausekkeet ovat pitkälti EU:n käsitteisiin nojaavia, jotta edistetään yhdenmukaisuutta ja vältetään poikkeuksellisten olosuhteiden liian vapaat määritelmät. Lisäksi edellytetään, että korjausmekanismin mahdollinen keskeyttäminen poikkeuksen mahdollistavalla lausekkeella sallittaisiin määräajaksi ja että poikkeuksen mahdollistavan lausekkeen käyttöä seuraa vähimmäisvauhtinen sopeutus vähintään vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksen mukaisesti. Poikkeuksen mahdollistavan lausekkeen käytön jälkeen edellytetään myös korjaussuunnitelmaa, joka on tulevia talousarvioita sitova.

3. Valvonnasta vastaavien elinten asema ja riippumattomuus

Vaikka vastuu korjausmekanismien noudattamisen varmistamisesta pääasiassa on finanssipolitiikasta vastaavilla viranomaisilla, valvonnasta vastaavilla kansallisilla elimillä on keskeinen tehtävä uskottavuuden ja avoimuuden edistämisessä, kuten ehdotetuista periaatteista viimeisessä (periaate nro 7) todetaan. Näiden elinten odotetaan arvioivan, toimivatko korjausmekanismit kansallisten sääntöjen mukaisesti korjauksen käynnistymisen ja toteuttamisen eri vaiheissa. Lisäksi niiden olisi arvioitava mahdollista poikkeuksen mahdollistavan lausekkeen käyttöä.

”Noudata tai selitä” -periaatteella tarkoitetaan sitä, että valvonnasta vastaavien elinten antamia neuvoja olisi noudatettava tai asianomaisten jäsenvaltioiden olisi selitettävä, miksi niitä ei noudateta. Tällä varmistettaisiin, ettei arviointeja yksinkertaisesti jätetä huomiotta, muttei kajottaisi finanssipolitiikasta vastaavien viranomaisten päätöksentekovelvollisuuksiin.

Se, että nämä elimet ovat toiminnallisesti riippumattomia, on keskeinen piirre, jotta ne voivat hoitaa kansallisen finanssipoliittisen roolinsa tehokkaasti. Periaate nro 7 sisältää useita tätä koskevia määräyksiä. Ensinnäkin valvonnasta vastaavat elimet olisi omavastuullisuuden varmistamiseksi suunniteltava niin, että ne sopivat hyvin jo olemassa olevaan institutionaaliseen kehykseen ja maakohtaiseen hallintorakenteeseen. Toiseksi esitetään useita kriteereitä, joilla taataan suuri toiminnallinen riippumattomuus. Näiden elinten lakisääteisestä asemasta, toimeksiannosta ja vastuullisuudesta olisi annettava vahvat oikeudelliset säännökset. Myös nimitykset ja resurssien riittävyys sekä tiedonsaanti toimeksiannon puitteissa olisi turvattava vahvasti. Nämä edellytykset ovat tarpeen, jotta valvonnasta vastaavat elimet voivat toimia tehokkaasti ja taata mekanismien avoimuuden ja uskottavuuden. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että viestintä kansalaisten kanssa on esteetöntä.

LIITE

Kansallisia julkisen talouden korjausmekanismeja koskevat yhteiset periaatteet

1) [Oikeudellinen asema] Korjausmekanismi on vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä sitovilla ja luonteeltaan pysyvillä säännöksillä, mieluiten perustuslain tasoisilla säännöksillä, tai takaamalla muulla tavoin, että niitä noudatetaan täysimääräisesti ja että niihin pitäydytään täysin kansallisten talousarviomenettelyiden kaikissa vaiheissa. Mekanismissa on kunnioitettava täysin kansallisten parlamenttien oikeuksia.

2) [Yhdenmukaisuus EU:n kehyksen kanssa] Kansallisten korjausmekanismien on oltava pitkälti EU:n finanssipoliittisen kehyksen käsitteiden ja sääntöjen mukaisia. Tämä koskee erityisesti käsitteen 'merkittävä poikkeama' määritelmää ja mahdollisten poikkeuksen mahdollistavien lausekkeiden määrittelyä. Korjauksen on oltava laajuudeltaan ja aikataulultaan johdonmukainen kyseiselle jäsenvaltiolle vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti mahdollisesti annettujen suositusten kanssa.

3) [Käynnistyminen] Korjausmekanismi käynnistyy tarkoin määritellyissä olosuhteissa, joissa esiintyy merkittävä poikkeama keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä sopeuttamisurasta. Käynnistäviä tekijöitä voivat olla EU:n ajamat tai maakohtaiset kriteerit edellyttäen, että edellä mainittu edellytys täyttyy. Sekä etukäteen käynnistyvät mekanismit, joissa asetetaan talousarviotavoitteita poikkeaman esiintymisen estämiseksi, että jälkikäteen käynnistyvät mekanismit, joilla otetaan käyttöön korjauksia aiempiin poikkeamiin puuttumiseksi, voivat täyttää vaatimukset, kunhan edellä mainittu edellytys täyttyy.

4) [Korjauksen luonne] Korjauksen laajuutta ja aikataulua on säänneltävä ennalta vahvistetuilla säännöillä. Suurempien poikkeamien keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä sopeuttamisurasta on johdettava suurempiin korjauksiin. Korjausmekanismin viitekohtana on oltava rakenteellisen rahoitusaseman palauttaminen keskipitkän aikavälin tavoitteen tasolle tai sen yläpuolelle suunnitellussa määräajassa, ja sen säilyttäminen siellä jatkossa. Korjausmekanismilla on varmistettava ennen merkittävän poikkeaman esiintymistä vahvistettujen kriittisten julkisen talouden tavoitteiden noudattaminen, jotta vältetään pitempiaikainen poikkeaminen julkisen talouden yleisistä tavoitteista, jotka oli suunniteltu ennen merkittävän poikkeaman esiintymistä. Korjauksen käynnistyessä jäsenvaltioiden on vahvistettava korjaussuunnitelma, jonka on oltava koko korjausjakson kattavia talousarvioita sitova.

5) [Toiminnalliset välineet] Korjausmekanismissa voidaan antaa näkyvä toiminnallinen asema julkisia menoja ja harkinnanvaraisia verotoimenpiteitä koskeville säännöille, myös mekanismin käynnistymisen ja korjauksen toteuttamisen osalta, edellyttäen että nämä säännöt ovat johdonmukaisia keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisen ja siihen tähtäävän sopeuttamisuran kanssa. Korjausmekanismeja suunniteltaessa on otettava huomioon säännökset, jotka koskevat finanssipoliittisen sopeutuksen koordinointia kaikilla tai joillakin julkisen hallinnon osa-alueilla, jos mekanismi käynnistyy.

6) [Poikkeuksen mahdollistavat lausekkeet] Mahdollisten poikkeuksen mahdollistavien lausekkeiden määritelmässä on noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksessa sovittua 'poikkeuksellisten olosuhteiden' määritelmää. Määritelmään kuuluisivat jäsenvaltiosta riippumaton poikkeuksellinen tapahtuma, jolla on suuri vaikutus julkisen talouden rahoitusasemaan, ja vakava talouden laskusuhdanne, sellaisena kuin se on määritelty vakaus- ja kasvusopimuksessa, myös euroalueen tasolla. Korjausmekanismi voidaan poikkeuksen mahdollistavaa lauseketta käytettäessä keskeyttää vain tilapäisesti. Korjausmekanismiin on sisällyttävä vakaus- ja kasvusopimuksen vähimmäisvaatimuksen mukainen vähimmäisvauhtinen sopeuttamisura sen jälkeen, kun poikkeuksen mahdollistavaa lauseketta ei enää sovelleta. Kun poikkeuksen mahdollistavaa lauseketta ei enää sovelleta, jäsenvaltioiden on vahvistettava korjaussuunnitelma, jonka on oltava koko korjausjakson kattavia talousarvioita sitova.

7) [Valvonnasta vastaavien elinten asema ja riippumattomuus] Korjausmekanismien uskottavuuden ja avoimuuden tukena on oltava riippumattomat tai toiminnallisesti riippumattomat elimet, jotka toimivat valvontaeliminä. Näiden elinten on laadittava julkisia arvioita seuraavista seikoista: sellaisten olosuhteiden esiintyminen, jotka edellyttävät korjausmekanismin käynnistymistä; eteneekö korjaus kansallisten sääntöjen ja suunnitelmien mukaisesti; ja sellaisten olosuhteiden esiintyminen, joiden perusteella poikkeuksen mahdollistavien lausekkeiden käyttö, laajentaminen tai niiden käytön lopettaminen olisi perusteltua. Kyseisellä jäsenvaltiolla on velvollisuus ottaa huomioon näiden elinten arviot, tai vaihtoehtoisesti selittää julkisesti, miksi niitä ei ole otettu huomioon. Edellä mainittuja elimiä suunniteltaessa on otettava huomioon jo olemassa oleva institutionaalinen kehys ja maakohtainen hallintorakenne. Edellä mainittujen elinten perustana on oltava seuraavanlaisia kansallisia säännöksiä, joilla taataan suuri toiminnallinen riippumattomuus: i) vahva lakisääteinen järjestelmä; ii) vapauden säilyminen siten, että edellä mainitut elimet eivät ota vastaan ohjeita ja kykenevät hoitamaan julkista tiedotusta nopeasti; iii) kokemukseen ja pätevyyteen perustuvat nimitysmenettelyt; iv) riittävät resurssit ja asianmukainen tiedonsaanti toimeksiannon hoitamiseen.

Valtio, markkinat ja hyvinvointivaltio

 Tässä FM Seppo Tuovisen mainio artikkeli kuuluisan talousvaikuttajan Mariana Mazzucaton edustamasta vahvan valtion merkityksestä yhteiselle hyvinvoinnille. Mazzucaton mielstä juuri julkinen zsektori on innovatiivinen, "globaalin älyn" keskittymä, joka kykenee pitkäjännitteisyydellään tukemaan tärkeää perustutkimusta ja mahdollistamaan uusia innovaatioita, joista Seppo Tuovinenkin mainitsee kirjoituksessaan muutamia. juuri äskettäin Mariana Mazzucato puhui Euroopan Ammattiyhdistysinstituutin ETUI:n järjestämässä avoimessa nettikonferenssissa valtion merkityksestä. Hän korosti, että jos 'markkina' mielletään - kuten Europan Unionin konsolidoidussa perussopimuksessa on tehty -   olennaisesti yritysten toteuttamaksi toiminnaksi, unohdetaan kansanvaltaisen valtion ja suuren yleisön sekä kansalaisjärjestöjen  merkitys markkinan kokonaisuudessa. Tämä kapea näkemys on johtanut Euroopan Unionin ja Euroopan Keskuspankin yksipuoliseen yritykseen ratkaista tuotannon, kysynnän ja hyvinvoinnin tärkeimmät kysymykset pelkällä yritysten tarjonnan lisäämisellä. Tämä puolestaan on johtanut aneemisen Euroopan syndroomaan, josta on todella vaikeaa päästä ulos peruskirjojen ehdottoman autoriteetin ja niiden edellyttämän yksimielisyyden vuoksi.

Mazzucaton kirja, johon Seppo Tuovinen kirjoituksessaan viittaa, The Enterpreneurial State - Debunking Private vs. Public Sector Myths" löytyy pääosiltaaan myös Youtubesta Mazzucaton puolentoistatunnin mittaisena luonto- ja keskusteluversiona. 

Miksi valtion rooli on myös euroopan unionissa niin tärkeä? Ennenkaikkea siksi että se kykenee rahoituksen saatuaan vastaamaan investouinneilla ja palvelutarjonnalla kansalaisten tarpeisiin ja luomaan tätä kautta aitja, oikeita, toimeentulon tarjoavia työpaikkoja. Yritykset investoivat vain, jos on riittävästyi maksukykyistä kysyntää - ei muutoin. Kun Euroopan Unioni asettuu sääntömääräisesti vahvaa valtiota vastaan kieltäytymällä tukemasta jäsenvaltioitaan mutta suorastaan syytää rahaa yritysmaailman tueksi, ollaan tekemisissä yksiulotteisen, autoritaarisen järjestelmän kanssa. Tähän 'kantoon kaskessa' törmää tietenkin myös Mazzucaton vahvan valtion peräänkuuluttaminen- Ja tähän samaan seikkaan törmää myös euroopalaisen vasemmiston, so. ennenkaikea sosialidemokratian yritys toteuttaa kansanvaltaisen hyvinvointivaltion ideaa Euroopan tasolla. Yhdessä työnantajien pyrkim,yksen kanssa lopettaa neuvpttelu- ja sopimistoiminta ammattiyhdistysliikkeen kanssa muodostaa tämä uusliberaali lähestymistapa myrkyllisen yhdistelmän, jota vastaan demokratian ja parlamentarismin keinot suljetaan pois yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinovalikoimasta. Mitä siitä seuraa?

Valtio, markkinat ja hyvinvointivaltio

Seppo Tuovinen kirjoittaa 23.5. 2020 julkaisemassaan blogikirjoituksessa valtion merkityksestä hyvinvoinnin muodostamisessa. Hän tukeutuu 

Seppo Tuovinen nostaaa blogissaan keskusteluun italialaisen taloustieteilijä Marianna Mazzucaton yhteiskuntateoriaa ja julkisen sektorin merkitystä kehityksen dynaamisena vauhdittajana:

"Mazzucato kannattaa voimakkaasti sosiaalisia investointeja"

Mazzucato kannattaa voimakkaasti varsinkin kriisiaikoina sosiaalisia investointeja. Samoin kuin yrityksen konehankinnat, myös koulut ja sairaalat ovat tuottavia vasta toimiessaan, eli kun niihin liitetään riittävästi työvoimaa. Mariana Mazzucaton mukaan esimerkiksi opettajien ja hoitohenkilökunnan, palvelualojen kuten myyjien ja sosiaalityöntekijöiden palkat eivät siis ole silkkaa menoa, vaan tuottavaa työtä. 

Tässä yhteydessä kysynkin: Onko tämä päässyt meiltä unohtumaan, kun yksityistämme julkisia palveluja ja ajamme palveluyhteiskunnan alas heikentämällä rajusti työntekijöiden asemaa?

---

Mariana Mazzucato sanoi Taloussanomien haastattelussa jo 19.8. 2013, että hän pitää epäonnistuneena Suomen yritystukipolitiikkaa. Käytännössä vain 6 % pk-yrityksistä Suomessa on ns, kasvuyrityksiä, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä. Yritysten liian avokätisestä tukipolitiikasta on normaalioloissa päästävä eroon.

“Tuhlaamme valtavasti rahaa huonosti menestyvien pk-yritysten rahoittamiseen. Iso osa niistä ei tuota juuri lainkaan työtä tai innovaatiota. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia reilun kilpailun edellytyksistä ja valvoa yhteisten pelisääntöjen noudattamista.”

Samoin hän nostaa keskusteluun Ha-Joon Changin analyysin valtion merkityksestä yhteisen hyvinvoinnin kehittymiselle:

Ha-Joon Chang ja tyrmää myytin hyvinvointivaltion laiskistavasta ja taloutta jähmettävästä vaikutusta. Ekonomisti ottaa argumenttinsa tueksi Suomen, Ruotsin ja Tanskan taloushistorian.

 "– Nämä ovat maita, joilla oli laaja ja vahva hyvinvointivaltio. Silti niiden talous on 50–60 vuoden aikana kasvanut yhtä nopeasti ja Suomen tapauksessa vielä nopeammin kuin Yhdysvaltojen, jossa julkiset hyvinvointipalvelut ovat niukkoja."

Voiko eurosta selvitä hengissä?

Julkaisen tässä juuri minulle lähetetyn Kati Peltolan kirja-arvostelun; Joseph E. Stiglitz on julkaissut kirjan Euro jop vuonna 2016 ja nyt se on käännetty suomeksi. Julkaisija on Kustannusyhtiö Into. Kirjan sisältö näkyy seurailevan kriittistä suhtautumista Euroopan Unioniin uusliberaalina ideologisena rakenteena. Ratkaisuehdotukset näyttäisivät seuraavan kuitenkin perinteistä eksogeenista makrotalouspolitiikkaa. Hyvä niinkin, kyllä silläkin tavalla voidaan selvitä, jos nostetaan kansanvalta ja demokraattinen hyvinvoitivaltio uudelleen kunniaan...

Voiko Eurooppa selvitä hengissä yhteisestä valuutasta?

Kati Peltola 12.5.2020 16.15

Joseph E. Stiglitz ehdottaa kirjassaan Euro, että eteläiset euromaat eroaisivat nykyisestä eurosta ja sopisivat keskenään niille sopivammasta yhteisvaluutasta.

Myös pohjoisen Euroopan euromaille Stiglitz ehdottaa keskinäistä sopimusta niiden yhteisestä valuutasta.

Kreikan talousromahduksen lääkkeeksi Stiglitz kannatti maan pikaista eroa eurosta. Hän nimittää Suomea mallivaltioksi, joka joutuu kärsimään Euroopan keskuspankin suppeasta toimeksiannosta ja euroalueen rahapolitiikasta, missä ei ole otettu huomioon euroon liittyneiden valtioiden erilaisuutta.

Erityisesti Saksan, mutta myös Hollannin tai Suomen olisi pitänyt irtautua eurosta, eikä heikentää köyhempiä maita yhteisvaluuttapolitiikalla. Tämä auttaisi jäljelle jääviä euromaita suhteuttamaan euron vaihtokurssia niille sopivammaksi. Vaihtokurssin aleneminen vilkastuttaisi euromaiden vientiä ja rajoittaisi niiden tuontia, mikä jouduttaisi niiden rahatalouden kasvua. Kasvu lisäisi valtioiden tuloja ja mahdollistaisi aikaa myöten jopa lainapääomien lyhentämistä.

Uusiliberalistinen eurolääke

Suomen BKT aleni 8,3 prosenttia vuonna 2009 USA:n vauhdittaman rahakeinottelukriisin seurauksena ja vuonna 2015 se oli edelleen 5,5 prosenttia alempi kuin rahakeinottelun huippuvuonna 2008. Jos Suomella olisi ollut oma valuutta, sen vaihtokurssi olisi laskenut tässä ylikansallisessa kriisissä. Valuutan heikentyminen olisi lisännyt vientiä ja vähentänyt tuontia, mikä olisi vahvistanut maan omaa taloutta. Mutta euromaana Suomi joutui kärsimään uusliberalistien kuristuspolitiikasta. Palkan alennuksilla heikennettiin kotimaista kysyntää ja syvennettiin BKT:n laskua. Stiglitz toteaa, että uusliberalistinen eurolääke tehosi tuskin paremmin hyväkäytöksiseen Suomeen kuin niskotteleviin eteläisiin potilaisiin.

Kirjan parasta antia on monipuolinen kertomus siitä, miten yhteinen eurovaluutta, uusliberalistinen talouskäsitys ja usko vapaiden markkinoiden toimivuuteen ovat haitanneet ja eriarvoistaneet euromaita. Kirja kuvaa varsin perusteellisesti sitä, miten nykyinen euroalueen rahajärjestelmä altistaa kansantalouksia suurille riskeille ja jättää rahoittamatta talouden muita alueita. Ja tämähän jatkuu nyt koronaviruskriisin aikanakin. Rahaa liikkuu edelleen rahaomaisuusarvojen ylläpitoon, mutta varsin niukasti esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin, jotka rajoittavat ja hoitavat laajaa tartuntatautia. Rahoitustukea ei suunnata muutenkaan sen mukaan, millainen tuotanto ja kulutus on tarpeellista ja mikä taas on haitallista eri ihmisryhmille ja maapallon muulle elämälle.

Inflaation hillintä

Euroopan keskuspankin keskeinen tehtävä on ollut inflaation hillintä. Jäsenmaat yritettiin saada myös painamaan julkisen sektorin velka alle 60 prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Koronaviruksen myönteisenä seurauksena tämä perusteeton velan rajoitustavoite on nyt heitetty menemään. Näitä numeroita tavoitteleva europolitiikka ei onnistunut toteuttamaan luvattua BKT:n kasvua eikä sitä hyvinvoinnin lisääntymistä, jonka piti siitä seurata. Nyt on vakavaan keskusteluun noussut velkaantuneiden maiden lainojen laaja uudelleen järjestely, jota kirjassa ehdotettiin.

Stiglitz esitti myös, että ylijäämäisten valtioiden olisi pitänyt ottaa käytäntöön sellaisia rahoituksen ja palkkapolitiikan toimenpiteitä, jotka nostavat palkkoja ja hintoja ylöspäin. Kirjassa kuvataan useita rahapolitiikan muutoksia, joiden hän ajattelee helpottavan täystyöllisyyttä ja talouskasvua koko Euroopan alueelle.

Ehdotusten sokea alue on kuitenkin talouskasvu, jonka sisältöä Stiglitz ei aukaise. Hän toteaa, että valtio voi kasvattaa bruttokansantuotetta rahoittamalla kotimaista lisäkulutusta valtion verojen nostamisella. Sen kerrannaisvaikutus voisi olla moninkertainen, jos tämä raha jaettaisiin esimerkiksi köyhimmille lisätukina. Se kohentaisi kotimaista kysyntää toisin kuin rikkaiden matala verotus, joka ajaa heitä sijoittamaan rahojaan monenlaisiin ulkomaisiin kohteisiin.

Suomen valtavasta yli 200 miljardin euron työeläkeomaisuudestakin noin 75 prosenttia on sijoitettu ulkomaisille rahoitusmarkkinoille. Suomen suurin rahapolitiikan väärinymmärtäjä olemmekin siis me työeläkeläiset, jotka emme ole ottaneet yhdessä selvää siitä, mitä raha on ja miten siitä voisi muokata kohtuullisen apuvälineen ihmisten ja muun elämän hyvinvointiin.

Stiglitzin kirja ilmestyi Yhdysvalloissa 2016, mutta suomalaisessa versiossa tarkastellaan myös jo Trumpin valtakautta.

Joseph E. Stiglitz: Euro (Into 2020)

Korona-pandemia voi pakottaa uudenlaiseen ajatteluun...

Seppo Tuovinen lähetti viestinä luettavakseni Liisa Liimataisen 16.3. 2020 päivityksen Roomasta. Raporttti tulee Korona-viruksen kanssa kamppailevasta Italiasta - mutta sen sanoma on syvempi. Se liittyy asenteisiimme ja arvoihimme, siihen, minkälaisessa maailmassa haluamme elää. Täm pandemia on sydäntäriipaiseva hätähuuto vahvan hyvinvointivaltion puolesta. Raportti siis kannattaa julkaista myös tällä sivustolla. Kiitokset Liisalle, jonka kanssa olin 1960-luvun lopulla samassa SDP:n puolueosastossa - Alppilan Sosialistiseurassa...

Liisa Liimatainen Roomasta tänään! Maanantaiaamun uutisraportti Roomasta.

Kävin vähän aikaa sitten ulkona niin kuin olen tehnyt joka aamu vaikka ulkonaliikkumista pitää säännöstellä ankarasti. Minä laitan käsineet käteen ja huivin suun ja nenän eteen ja vien jätteet ulos ja käyn lehtikioskilla. Tänä aamuna piti myös käydä raha-automaatilla, mutta käteisen otto ei onnistunut jostain syystä.

Lehtikioskinpitäjä kertoi, että hän oli myynyt eilen sunnuntaina lehdet kaikki loppuun. Näin suurta lehtien myyntiä hän ei muista. Se johtuu tietenkin siitä, että ihmisten on pakko kököttää kotona myös sunnuntaina ja siksi heille jää aikaa lukea lehtiä. Toiseksi lehdistä saa toisenlaista tietoa kuin esimerkiksi televisiosta. Lehdet analysoivat ja pyörittelevät ongelmia eri kulmista.

Koirien omistajia näkyy paljon ulkona ja heitä käy melkein kateeksi, koska koiran kanssa voi liikkua vapaammin vaikka heillekin suositellaan vain pikaista lenkkiä asunnon lähellä. Täällä kerrotaan, että ihmiset pyytävät saada lainata koiria, koska näin heillä on oikea tekosyy liikkua. Eräät koirat ovat kuulemma jo kyllästyneet uloskäynteihin, vaikka entisenä koiranomistaja tiedän, että koirat ovat yleensä aina valmiita lähtemään ulos.

Havaitsin myös että myös pesuaineita ja erilaisia taloustavaroita myyvä liike oli myös auki. Niinpä kävin täydentämässä puhdistukseen ja desinfiointiin tarvittavien aineiden varastoani.

Eilen Katariina Mustakallio kysyi, miksi juuri Bergamo on niin vakava tapaus. Nyt olen täydentänyt tietojani: näyttää siltä, että juuri se, että Bergamo ja sen lääni ovat tiiviisti tehtaita täynnä selittää epidemian aikaan saamaa tuhoa. Ilmeisesti alueen teollisuus ei halunnut rajata toimintaansa ja hyväksyä sitä, että siitä olisi tullut niin sanottu punainen vyöhyke, jossa liikkumista rajataan suuresti ja ei-välttämättömät tehtaat joutuvat keskeyttämään toimintansa. Samanlaisessa eli melkein yhtä vakavassa tilassa on Brescia, toinen Lombardian teollisuuskeskus.

Sen sijaan ensimmäiseksi punaiseksi alueeksi julistettu Codogno on jo pääsemässä pois karanteenista, koska se julistettiin muiden alueiden kanssa punaiseksi vyöhykkeeksi ja siellä valvottiin todella tiukasti liikkumista. Ehkä sen teollisuuslaitokset ovat pienempiä, mutta ennen kaikkea ne laitettiin kiinni, se mitä ei tapahtunut Bergamossa. Työntekijät menivät tehtaisiin ilman minkäänlaista suojelua, siis naamareita, käsineitä, riittävän suuria välimatkoja ja desinfioituja paikkoja.

Mitä tästä opimme? 
Sen että koronaviruksen tarttuvuuden vuoksi se vaatii tiukkoja liikkumis- ja hygienianormeja. Ihmisten terveydestä huolehtivien viranomaisten ja maan poliittisen johdon ei pidä kuunnella paikallisten taloudellisia etuja edustavien tahojen anomuksia olla noudattamatta kovia normeja. Tällainen ajattelu on lyhytnäköistä ja voi saada monet ihmiset kuolemaan.

Sen sijaan hallitusten pitää huolehtia talouselämän, yritysten mutta myös monenlaisten vapaiden ammattilaisten, freelancereiden ja pienyrittäjien eduista. Italia on laatinut kokonaisvaltaisen tukiohjelman kaikille talouden sektoreille. Tämä on myös EU:n ohjelma. EU ei voi sallia sitä, että sen talous kuolee tämän epidemian vuoksi. Siksi nyt sovelletaan erilaisia normeja myös taloudessa.

Siksi onkin toivoa, että jos selviämme hengistä epidemiasta, se voi pakottaa uudenlaiseen ajatteluun. Ennen muuta nyt pitää antaa arvo yhteiskuntamallille, jossa olemme vastuussa myös toisten hyvinvoinnista. Se ei ole mikään uusi asia. Sen nimi on eurooppalainen hyvinvointivaltio. Meille pohjoismaalaisille se on vielä selvemmin pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka pitää pelastaa ja jota pitää vahvistaa. Se ei tarkoita makoilua sohvalla veronmaksajien rahoilla, mutta se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta perustuu sen jäsenten hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen, infrastruktuurien ylläpitämiseen, jotta vältymme tällaisilta kokemuksilta.

Minä toivon, että koronavirus auttaa meitä vapautumaan uusliberaalista näkemyksestä. Tarkoitan sillä ajattelua, joka lähes kriminalisoi julkisen edun ajamisen. Kaiken pitää olla yritystaloutta. Tietenkin tällä kentällä Eurooppa eroaa suuresti Yhdysvalloista, ja Pohjois-Amerikassa Kanada on varsin erilainen. Siellä terveydenhoito, koulutus ja sosiaaliturva ovat julkisia. Minun tyttäreni syövän yhteydessä jouduin perehtymään Kanadan terveydenhoitoon ja näkemään kuinka vastuullinen, eurooppalaista järjestelmää muistuttava se on. Sen sijaan Yhdysvallat on villi järjestelmä, jonka puutteet ehkä joudumme näkemään pian.

Näin suuri epidemia pakottaa arvioimaan uudestaan sekä järjestelmää jossa elämme että meidän arvojamme.
Fabio Fazio eli hyvin tunnettu tv-henkilö kertoo tänään La Repubblican kommentisivuilla, mitä hän on oppinut epidemiasta, jonka aikana hän on joutunut eristetyksi viruksen vuoksi.Tässä muutama esimerkki.

1. Minun pitää laittaa omat arvoni uuteen järjestykseen ja selvittää itselleni, mikä on todella tärkeää. Kun epidemia on päättynyt, minun on pidettävä kiinni niistä arvoista, jotka nyt havaitsen oleellisiksi.
2. Nyt minun pitää luoda yhteys maapalloon ja luontoon. Jos emme kunnioita luontoa, se ei kunnioita meitä.
3. Me ihmiset emme ole kaikkivaltiaita, vaan tapahtuu asioita, jotka eivät ole meidän tahdostamme kiinni.
4. Olen löytänyt uudestaan aikaisemmin hylkäämiemme asioiden arvon. Niitä ovat hyvinvointivaltio ja ihmisten välinen solidaarisuus.
5. On selvää, että veronkierto on laitonta mutta sen lisäksi siihen syyllistyvät ovat vastuussa myös siitä, että sairaaloissa ei ole riittävästi vuodepaikkoja ja hengityslaitteita. (Tämä asia liittyy hyvin tiukasti Italiaan.)
6. Tästä lähtien en hyväksi enää minkäänlaista kyynistä ajattelua, sillä elämme hyvin karua todellisuutta, mutta sen hienoja piirteitä on yhteisyyden uudelleen löytäminen.
7. Olen oppinut, että sanojen todellinen merkitys on arvokas, lähes koskematon asia.
8. Olen oppinut kättelyn arvon mutta myös miten tärkeää on ojentaa käsi toiselle.
9. Tästä lähtien vaadin, että maittemme johdossa olevien pitää olla paremmin perillä asioista kuin ne joita he hallitsevat.
10. Olemme joutuneet havaitsemaan, että rajoja ei ole olemassa vaan olemme kaikki samassa veneessä.
11. Ja koska olemme kaikki samassa veneessä, on parempi että satamat ovat aina avoimia kaikille. ( tässä Fazio tietenkin viittaa Matteo Salvinin kampanjaan hänen hallitusaikanaan kun hän pyrki sulkemaan kaikki satamat maahanmuuttajilta.)

Nämä asiat ja eräitä muita (joita en ottanut mukaan) Fabio Fazio, tunnettu italialainen tv-persoona haluaa kunnioittaa myös sitten kun olemme päässeet eroon koronaviruksesta.



Tämä kirjaus vielä Liisalta! 
"Pääministeri Conte on toiminut hyvin. Epidemian vakavuus on vahvistanut hallituksen yhteistyötä. Salvinin ongelma nyt on se, että hän ampuu Punaista ristiä, jos käy hallituksen kimppuun. Myös hänen yrityksensä leimata hallitus vain vallanhaluiseksi klikiksi ei toimi yhtään. Italialaiset näkevät, että tämä hallitus tekee hurjasti töitä kun se yrittää pelastaa italialaiset virukselta.Conten ja koko hallitusrintaman arvovalta on noussut hurjasti. Joissakin parlamentin äänestyksissä oikeistorintamakin on antanut äänensä. Tilanne koetaan kansalliseksi murhenäytelmäksi, jossa turha rimpuilu ei kiinnosta ketään. Epidemia on muuttanut Italian poliittisen tilanteen täysin.Katsotaan mitä sitten tapahtuu kun henkiinjääneet ryhtyvät pitämään ensimmäisiä palavereita."

Amerikkalainen unelma - pohjoismainen hyvinvointimalli

Bernie Sanders, Sanna Marin ja pohjoismainen malli...

Tässä muutamia otteita 3.2. 2020 Washington Postissa julkaistusta 'pohjoismaista mallia' koskeneesta kirjoituksesta:

"Sanders on erityisen ihastunut ”pohjoismaiseen malliin” - Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Suomen kaltaisissa maissa olemassa oleviin sosiaalisiin suunnitelmiin, jotka asettavat korkeamman verotuksen tarjotakseen laadukkaita julkisia palveluita ja pitäen epätasa-arvoa Yhdysvaltoja alhaisemmalla tasolla. Se on analogia, johon Sanders vetoaa usein, etenkin torjumaan vastustajien oikealta suunnattua polemiikkia, jonka mukaan hän on samanlainen kuin Latinalaisen Amerikan demagogit ."

" Atlantin takaa ainakin yksi pohjoismaisen mallin kannattaja oli tyytyväinen Yhdysvaltojen poliitikkojen omaksumaan ajatukseen. "Mielestämme pohjoismainen malli on menestystarina", sanoi pääministeri Sanna Marin haastattelussa Washington Postille viime kuussa maailman talousfoorumin yhteydessä Davosissa, Sveitsissä.

Marin kertoi tunnustavansa, että "jokaisen maan tilanne on erilainen, jokaisen maan poliittinen ilmapiiri on erilainen", mutta että Suomen järjestelmä voisi silti olla esimerkki Yhdysvalloille."

"Mielestäni American Dream voidaan saavuttaa parhaiten Pohjoismaissa, joissa jokaisesta lapsesta riippumatta heidän taustastaan ​​tai perheensä taustasta voi tulla mikä tahansa, koska meillä on erittäin hyvä koulutusjärjestelmä", hän sanoi. ”Meillä on hyvä terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmä, joka antaa kenelle tahansa mahdollisuuden tulla. Tämä on luultavasti yksi syy siihen, miksi Suomi sijoittuu maailman onnellisimmaksi maaksi. ” Sanna Marin totesi.

"Juuri tämän väitteen amerikkalaiset vasemmistolaiset yrittävät nostaa esiin. Sanders on pitkään ylistänyt Suomen sosiaalipolitiikkaa. Vuonna 2008,näin tapahtui hänen tervehtiessään jo huoneeseen ahdettua seisovaa väkijoukkoa Vt. Burlingtonin kaupungintalossa, Sanders toivotti tervetulleeksi Suomen valtion suurlähettilään ja kehotti maanmiehiään tutkimaan ”yhtä maailman parhaista taloudellisista ja sosiaalisista malleista”.

"Suomessa on olemassa korkealaatuinen kansallinen terveydenhuolto-ohjelma, joka tarjoaa melkein ilmaisen terveydenhoidon kaikille - ja lopulta se maksaa vain noin puolet asukasta kohti kuin meidän järjestelmämme", Sanders sanoi tuolloin . ”Suomessa, kun opiskelijoista tulee lääkäreitä ja sairaanhoitajia, he jättävät koulun velattomana - koska kouluun menosta ei aiheudu kustannuksia. Voimmeko oppia tuosta mallista jotain? ”

"Marin, joka 34-vuotiaana on maailman nuorin naisjohtaja, odottaa tulevaisuutta. Hän sanoi, että hänen hallituksensa "uusi tehtävä on tehdä pohjoismainen malli osaksi kestävää ympäristöä ja tulevaisuutta", jossa ilmastomuutoksen torjunta tarjoaa "mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja, uutta tekniikkaa ja uusia mahdollisuuksia kaikille maassamme."

Ei ole yllättävää, että Marin ilmaisi pettymyksensä Trumpin näennäisestä välinpitämättömyydestä ilmastotoimien kiireellisyyden suhteen . ”Meillä ei ole ajan ylellisyyttä. Tarvitsemme kunnianhimoisia tavoitteita ja toimia, ja meidän on pantava politiikat täytäntöön nyt ”, hän sanoi.

Sosialidemokraattina hän on tietoinen oikeuksien kasvavasta haasteesta kaikissa Pohjoismaissa, joissa nativistiset, äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet vetoa viime vuosina . "Populistiset liikkeet yrittävät tarjota yksinkertaisia ​​vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja monimutkaiseen maailmaan", Marin sanoi.

Tähän sisältyy hankala kysymys maahanmuutosta, johon Marin suhtautuu myönteisesti. "Meillä on ikääntyvä väestö, ja tarvitsemme ihmisiä tulemaan Suomeen, työskentelemään siellä ja kasvattamaan lapsiaan ja osallistumaan yhteiskunnan parantamiseen", hän sanoi.

Kutsu sitä ehkä suomalaiseksi unelmaksi.

Davosin talousfoorumi: kohti kestävyyttä uusliberalistisilla resepteillä?

Davosin Maailman talousfoorumista kirjoittaa Gerhard Bosch,  27. tammikuuta 2020 Social Europe -verkkolehdessä.

Maailman talousfoorumi on tunnustanut älyllisesti, että Skandinavian sosiaaliset mallit tarjoavat vaihtoehdon kasvavalle eriarvoisuudelle. Se ei vain voi hyväksyä tätä ideologisesti.

Viime viikolla Davosissa kokoontunut Maailman talousfoorumi (WEF) on nostanut moraalitasonsa yhä korkeammalle viime vuosina. Uudessa Davosin manifestissa todetaan, että yritysten on maksettava kohtuullinen osuus veroista, se osoittaa suvaitsemattomuutta korruptiolle, puolustaa ihmisoikeuksia; kaikissa maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa on puolustettava tasavertaisia ​​kilpailuedellytyksiä. Ja WEF: n globaalissa kilpailukykyraportissa 2019 kasvavaa sosiaalista eriarvoisuutta kritisoidaan voimakkaasti.

Samalla kuitenkin korostetaan, että eriarvoisuus ei ole globalisaation tai  uuden tekniikan kohtalokas seuraus, vaan sitä voidaan torjua poliittisesti. Skandinavian maita kutsutaan malleiksi, koska niistä "ei ole vain tullut maailman teknologisesti edistyneimpiä, innovatiivisimpia ja dynaamisimpia talouksien joukossa, vaan ne tarjoavat myös paremmat elinolosuhteet ja parempaa sosiaalista suojelua, ovat yhtenäisempiä ja kestävämpiä kuin muut maat.

Tietenkin pitää heti kysyä itseltään, kuinka vakaviksi tällaiset lausunnot todella on tarkoitettu? Loppujen lopuksi WEF pyrkii sulkemaan vaikuttamisen pois politiikan ja maailman miljardöörien välillä. Juuri suuret kansainväliset yritykset siirtävät voittojaan veroparatiiseihin eivätkä ole ollenkaan valmiita maksamaan kohtuullista osuutta veroista. Kuinka sitten pitäisi rahoittaa osallistavia hyvinvointivaltioita, kuten tapahtuu Skandinavian maissa?

Lisäksi nämä yritykset alentavat työvoimakustannuksiaan ulkoistamalla monia toimintoja sääntelemättömille alihankintaketjuille kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Huono palkka ja epävarma työllisyys ovat heidän liiketoimintamalliensa keskeinen pylväs ja siten ne vastaavat lisääntyvästä sosiaalisesta eriarvoisuudesta .

Ammottava kuilu
Miljardöörien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan siitä, että WEF todella vahvistaisi vastuutaan yleisten julistusten ulkopuolella. Se, kuinka kaukana kuilu sunnuntapuheiden ja päivittäisten toiminnan välillä on. selviäää raportista, joka on julkaistu ​​vuoden 2019 globaalissa kilpailukykyraportissa muutama sivu sen jälkeen kun on tehty yhteenveto Skandinavian hyvinvointivaltioiden erillisten työmarkkinalaitosten arvioinnissa.

Kilpailukykyindikaattorissa ”Palkkojen määrittämisen joustavuus” Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja lasketaan sijoille 118-133 yhteensä 141 maasta - kaukana Yhdysvalloista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Qatarista tai Saudi-Arabiasta. Korkeinta kilpailukykyä edustavat ylimmät sijoitukset annetaan maille, joissa ammattiliitot ovat heikot, palkkaneuvottelut ovat hajanaisia ja työehtosopimukset vähäisiä.

Kilpailukykyindikaattori ”Työn veroaste” näyttää samanlaiselta. Tämä indikaattori, sellaisena kuin se on määritelty raportissa, kattaa kaikki yrityksen pakolliset maksut ja verot bruttopalkan lisäksi, mukaan lukien sosiaaliturvamaksut. Kehitysmaat, joilla ei ole hyvinvointivaltiota, saavuttavat täällä korkeimmat arvot. Kehittyneistä maista Yhdysvallat on eturintamassa  (29. sija), kun taas Skandinavian maat ovat selvästi jäljessä (Ruotsi 132., Suomi 104. ja Norja 67.). 13. sijalla oleva Tanska on ulkopuolinen, mutta vain siksi, että sen hyvinvointivaltiota rahoitetaan suurelta osin progressiivisilla veroilla, ei sosiaaliturvamaksuilla, jotka ovat yrityksissä vastaavasti epäsuosittuja.

Katsotaan lopuksi indikaattoria 'Palkkaaminen ja irtisanomistoimenpiteet'. Täältä löytyy kärkipaikoista Yhdysvallat (5. sija) ja Yhdistynyt kuningaskunta (11.), kun taas Suomi, Norja ja Ruotsi, joilla on hyvä suoja irtisanomiselta, siirretään ala-arvoisimmille sijoille välillä 85–97.


Ohjelmoitu sääntelyn purku
Viesti, jonka WEF  välittää tällä arvioinnilla keskeisistä työmarkkinasuhteista, on selkeä: hyvä suoja irtisanomisilta, suuri sitoutuminen työehtosopimuksiin ja korkeat sosiaaliturvamaksut - esimerkiksi yleisen sairausvakuutusjärjestelmän tai pakollinen vanhojen työntekijöiden eläkejärjestelmän rahoittaminen - ovat kilpailun esteitä. Jos maat haluavat menestyä, niiden on päästävä eroon tällaisista kilpailun esteistä. WEF noudattaa siten väitteillään tarkalleen Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan komission linjaa, joka velvoitti velkaantuneissa maissa, kuten Kreikassa purkamaan työmarkkinoiden sääntelyn lisäämällä dramaattisesti sosiaalista eriarvoisuutta.

Globaalien yritysten kannalta tällaiset arviot ovat tietysti järkeviä. Jos alan suuriin ja pieniin yrityksiin sovellettavat palkkatason sopimukset saadaan läpi vahvojen ammattiliittojen kautta, tämä vaikeuttaa toivotun palkkaan perustuvan kilpailukyvyn saavuttamista alihankintaketjuissa. Heikko suoja irtisanomiselta siirtää riskit yrittäjiltä työntekijöille ja helpottaa suurten sijoittajien mahdollisuuksia nostaa pääomaansa nopeasti ja siirtää se muihin maihin. Korkeat sosiaaliturvamaksut ovat kustannusrasitus, joka tulisi pikemminkin siirtää valtiolle, joilla on kuitenkin samaan lähestymistapaan pohjautuva  taloudellinen perusta.

Nämä niin väheksytyt työmarkkinaosapuolet ovat kuitenkin nimenomaan edellytys erittäin kiitetylle sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle Skandinavian maissa. Vain suurella sitoutumisella työehtosopimuksiin voidaan selittää esimerkiksi alhaisen tulotason työntekijöiden erittäin pieni osuus ja erityisen vahva keskiluokka kansainvälisessä vertailussa juuri Skandinavian maissa.

Ideologia ja kiinnostus
Onko mahdollista löytää tieteellinen perusta WEF: n työmarkkinaindikaattoreille vai onko näiden lukujen takana puhdas ideologia ja yksipuolinen, intressipohjainen politiikka? Uusliberaaleissa tutkimusmalleissa, joissa tavoitellaan joustavia palkkkoja, ja tasapainotettua työllisyysastetta tähän voidaan tosiasiallisesti päätyä. Mutta todellisuus on kuitenkion monimutkaisempi.

Vahvat työmarkkinatoimijat saattavat todennäköisesti lisätä kustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta samalla velvoittaa yrityksiä ottamaan huomioon pidemmän aikavälin vaikutukset. Ne joutuvat panostamaan enemmän oppisopimuskoulutukseen ja jatkokoulutukseen sekä tuotteidensa laatuun. Työntekijät ovat motivoituneempia ja heillä on enemmän ostovoimaa ja talous kehittyy paremmin ja kestävämmin kuin maissa, joissa työntekijät ovat enimmäkseen heikosti palkattuja.

Jopa IMF: n äskettäiset tutkimukset osoittavat nykyään että vahvoilla työmarkkinarakenteilla on myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa tehtiin selväksi, että maissa, joissa palkkatulot olivat suuria, kasvu ei ollut vain nopeampaa, vaan myös voimakkaampaa kuin maissa, joissa eriarvoisuus oli suurempi. Toinen tutkimus osoittaa lisääntyvät  eriarvoisuuden johtavan työmarkkinapolitiikan rapautumiseen ja löytää samalla vähimmäispalkoista ja ammattiliittojen aktiivisuudesta myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Näillä uusilla havainnoilla ei kuitenkaan ole ollut lainkaan vaikutusta IMF: n politiikkaan, joka vastoin tutkimustuloksia ehdottaa partnereilleen edelleen ja sinnikkäästi  uusliberalistisia parannusvaatimuksia.

Myös OECD on tarkistanut perusteellisesti kantaansa. Vuonna 1994 Jobs Study -tutkimuksessa se kannatti edelleen radikaalia sääntelyn purkamista, mutta sen viimeisimmät empiiriset tutkimukset osoittavat päinvastaista. Esimerkiksi OECD Employment Outlook 2018 osoittaa, että maissa, joissa koordinoidaan palkkapolitiikkaa, on korkeampi työllisyys  kuin maissa joissa on hajautettu, pirstaleinen palkkausjärjestelmiä, jotka saavat niin myönteisiä arvioita Maailman talousfoorumilta.

Davosin ongelma
Globaali kilpailukykyraportti 2019   osoittaa maailman talousfoorumin edessä olevan ristiriidan. Tiedämme tarkkaan, että kasvava sosiaalinen eriarvoisuus on tärkein perusta sosiaaliselle polarisaatiolle ja globalisaatiolle vihamielisille virtauksille. Ilmastomuutoksen lisäksi nämä uhkaavat kapitalistisen talouden vakautta pitkällä aikavälillä ja vaarantavat siten koko järjestelmän. Tärkeää olisi silloin vahvojen työmarkkinalaitosten rakentaminen. Samanaikaisesti ei kuitenkaan haluta satuttaa omaa asiakaskuntaa, joka maksaa paljon rahaa konferensseihin osallistumisesta ja asettaa siten foorumin itsensä puolustamaan näiden lyhyen tähtäimen voittoja ja etuja.

Älyllinen ristiriita, johon tämä jakomielisyys johtaa, käy ilmi esimerkeistä Skandinavian sosiaalisten mallien arvioinnissa. Maailman talousfoorumi vastaa näihin ristiriitoihin samoin kuin katolinen kirkko: sunnuntaisin saarnataan vedestä ja viikon aikana juovutaan viinistä.
---
Tietoja Gerhard Boschista
Gerhard Bosch on Duisburg-Essenin yliopiston työ- ja taitoinstituutin (IAQ) professori. Hänen tärkeimmät tutkimusaiheensa ovat palkat, työaika, hyvinvointivaltiot ja työsuhteet.

(Käännös IR)
---
Ilpo Rossi 29.1. 2020:
Korruptoitunut tutkimus valtavirran ideologisena tukena?
Blogissa kirjoitetaan: "Onko mahdollista löytää tieteellinen perusta WEF: n työmarkkinaindikaattoreille vai onko näiden lukujen takana puhdas ideologia ja yksipuolinen, intressipohjainen politiikka? Uusliberaaleissa tutkimusmalleissa, joissa tavoitellaan joustavia palkkkoja, ja tasapainotettua työllisyysastetta tähän voidaan tosiasiallisesti päätyä. Mutta todellisuus on kuitenkion monimutkaisempi.

Blogissaan 29.1. 2020 Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) kehittäjä Bill Mitchell kiinnittää huomiota talouspoliittisen tutkimuksen korruptoitumiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset ja niiden tukemat 'ajatuspajat' voivat ostaa toivomiaan tutkimustuloksia esittäviä tutkimuksia ja esittää niitä edelleen 'tieteellisesti pätevinä' lähestymistapoina. Blogin otsikko on "Ole varovainen akateemisen tutkimuksen parissa (Uber)"; Uber tässä yhteydessä viittaa tähän globaalisti tunnettuun lähiliikenneyritykseen, jonka Mitchell väittää käyttävän tutkimusta ja sen tuloksia tällä valtavirtaisen talouspolitiikan tueksi kehitetyllä tavalla: "Se osoittaa, kuinka korruptio toimii syvällä taloustieteen ammatissa seuraten sitä  epäpätevyyttä, jota valtavirran makroekonomistit osoittavat. No, olen seurannut  tarinaa siitä, kuinka Uber on päättänyt käyttää tätä korruptoitunutta taipumusta omiin tarkoituksiinsa.  Se ei ole hieno tarina. -Yhtiö palkkasi tutkimuksen suorittamaan ”hyvin tunnettuja, usein tuotenimillä toimivia taloustieteilijöitä". - Samoin finanssiala palkkasi korkean profiilin akateemisia taloustieteilijöitä tutkimaan alaansa tietäen täysin, että tutkimus ei ole koskaan ollut riippumatonta eikä oikeastaan ​​tutkimusta ollenkaan.
Uber on sittemmin pitänyt tätä ns. 'riippumatonta tutkimusta' puolueettomana todisteena sen tehokkuudesta."