Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Miksi demokratia ei toimi minun kohdallani?


 Bernie Sanders on 83-vuotias poliitikko ja senaattori, jolla oli merkittävä asema Demokraattien ollessa poliittisessa vastuussa presidenti Bidenin hallituskaudella. Tässä  "jäähyväishaastattelussa´  vastailee toimittajan kysymyksiin ja tekee analyysia amerikkalaisten tunteista ja Bidenin hallituksen kyvystä vastata niihin.

"Olen otimistinen Amerikan ammattiyhdistysliikken nousun suhteen. Siellä on kasvamassa uusi sukupolvi, jolla on radikaaleja ajatuksia talouden suhteen.

"Puhumme ylipäätään liian vähän Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä ja sen sisälle kasvaneesta biljonäärien vallasta suhteessa demokratiaan. Tämä pieni vähemmistö kontrolloi mediaa, taloutta ja poliittista järjestelmää. "Kansalainen ja ääni" -periaate ei ole enää voimassa. Päinvastoin, valta kulkee nyt ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylös.

Superrikkaiden pieni joukko elää uskomattomassa yltäkylläisyydessä ja heillä on käytössään tekniikan ja tekoälyn kaikki sovellutukset ylivoimaisen vallassapysymisensä tueksi.

Mikä on työväestön tilanne? Viidessäkymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava teknologinen murros, mutta työväestön tilanne on pysy nyt muuttumattomana. Palkkataso ei ole kohonnut. Palkansaajaperheen nuoren on lähes mahdotonta hankkia itselleen asuntoa niiden korkeiden hintojen vuoksi.Oikeutetusti he kysyvät: miksi demokratia ei toimi minun suhteeni? Meidän - siis demokraattien - on yksinkertaisesti rakennettava uudestaan koko järjestelmä.

Tavallinen kansalainen on väsynyt pysähtyneisyyden tilaan. Kun muutosta ei ole tullut, on tartuttu median tarjoamiin radikaaleihin vaihtoehtoihin, joita Trumpin villit lupaukset ovat tarjonneet. Lukemattomat asunnottomat, terveydenhoitoa vailla olevat, työttömät tai heikossa taloudellisessa asemassa olevat ovat lakanneet uskomasta hallintobyrokratian kykyyn muuttaa maata paremmaksi. 

Toimittaja kysyy, onko Demokraattisella puolueella ylipäätään voimaa muuttaa lähestymistapaansa valtavirran myötäilystä suuntaan, joka toisi todellisia muutoksia parempaan tavallisen kansalaisen elämässä

Amerikkalaisessa vaalijärjestelmässä sponsoreilla on suuri merkitys myös Demokraattien vaalikoneistossa ja siksi joudutaan aina kysymään, ovatko tukijamme valmiita radikaaleihin muutoksiin. Niitä joka tapauksessa tarvittaisiin. Kun 85 miljoonaa kansalaista ei saa terveydenhuoltojärjestelmältä tukea sitä tarvitessaan, on kysyttävä, onko terveydenhuoltojärjestelmämme jo romahtanut?

Ilmeisesti demokaatit ovat käsittämässä, että he ovat menettäneet suuren osan työväestön, värillisten ja latinalaisamerikkalaistausttaisten tuesta . Olisiko demokraateilla pitänyt olla nuorempi ja populaarimpi nuori ehdokas prersidentiksi jo alunperin?

 Sanders ei näytä uskovan tässä yhteydessä nuoruuteen, vaan sosiaalisin uudistuksiin. Ensimmäisinä toimintakuukausinaan demoraattinen hallitus teki koko joukon terveyteen ja sosiaaliseen liittyviä uudistuksia ja silloin oli myös demokraattien kannatus korkeimmillaan. Sitten tämä ulottuvuus työnnettiin sivuun muiden kysymysten (Ukraina, IRA-lainsäädäntö)  noustessa kärkitilalle. Tämä ei kuitenkaan auttanut kannatusta kasvuun.

Mitä mieltä Sanders on Bidenin onnistumisesta presidenttinä? J
Sanders:"os katsellaan presidentti Bidenin kauden saavutuksia infrastruktuurin ja työllisyyden kehittämisessä, ne ovat parhaita tässä maassa kolmeenkymmeneen vuoteen. Ongelma oli ehkä kyvyssä kommunikoida ja välittää nämä tulokset ymmärrettävästi ja elävästi kansalle. Toinen ongelma oli se, että se mitä saavutettiin, ei ollut tavalliselle työtätekevälle amerikkalaiselle tarpeeksi. He kysyvät edelleen, miksi minun palkkani on edelleen samalla tasolla kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olisi voitu tehdä vielä enemmän terveydenhoidon ja sosiaalisen tuen alueella. Ihmiset kuitenkin edelleen kysyvät: miksi minun tilanteeni ei ole parantunut?"


Keskustelu siirtyy sitten ympäristönsuojeluun, "vihreään sopimukseen" (Green Deal) ja ja Bidenin hallituksen aikana tapahtuneisiin suuriin metsäpaloihin. Miten Bidenin hallitus onnistui näissä asioissa?

Sanders vastaa että tulipalojen aiheuttamat tuhot ja kärsimys ovat valtavia ja niiden paikkaaminen kestää enemmän kuin sukupolven. Ilmastomuutos on tosiasia, vaikka tuleva presidentti pyrkii sen kieltämään. Viime vuosi oli kuumin maailmassa koko  mittaushistorian aikana. Globaalin kansalaisyhteisön on tultava tässä yhteen ja torjuttava öljy- ja muun teollisuuden ahneet vaatimukset - ja me voimme tehdä sen. Poliittisen pelin ympäristöasioissa on loputtava, kysymys on koko ihmiskunnasta ja ympäristömuutoksista koko maapallolla. Kysymys ei ole tällä kertaa pelkästään osavaltio Kaliforniasta, koska vastaavanlaisia tuhoja voi tulevaisuudessa esiintyä missä tahansa territoriossa. 

Nyt Bernie Sanders palaa takaisin kotikulmilleen Vermontiin, jossa hän aikoo vielä tehdä jonkin verran yhteisöllistä työtä ja harrastaa politiikan ulkopuolella.

lauantai 27. heinäkuuta 2024

Euroopan asunnottomuuden ja köyhyyden torjunta - EU:n poliittisten suuntaviivojen "suuri kompromissi"

 Kaikkia koskeva sosiaalinen Eurooppa – mutta riittääkö se?

- HENRI HAAPANALA ja PIETRO VALETTO 23 heinäkuuta 2024 "Social Europe" verkkolehdessä


Ursula von der Leyen, vahvisti ja lupasi aloitteita kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi. Köyhyyden lopettamisen vuoteen 2040 mennessä pitäisi olla tavoitteena.


On olennaisen tärkeää, että Euroopan demokraattinen henki säilyy. Mutta jos tämän hengen halutaan säilyvän, sen on vastattava ihmisten elämässään kohtaamien huolenaiheiden ja haasteiden koko laajuutta.


Ursula von der Leyenin poliittiset suuntaviivat , jotka hän asetetti 18.7. 2024 toiselle viisivuotiskaudelle Euroopan komission puheenjohtajana, ehdottavat Eurooppaa, joka vastaa suoremmin kansalaistensa tarpeisiin. Von der Leyen vahvistettiin tuona päivänä Euroopan Komission puheenjohtajaksi parlamentin huomattavalla enemmistöllä 401-284 , mikä luultavasti tarjoaa kaikista stereotypioista eniten "brysseliä" – suuren kompromissin muodossa.


Komission suuntaviivat lepyttelevät vihreitä tuplaamalla tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Kasvua, kilpailukykyä ja kunnianhimoisia investointeja – Von der Leyenin Euroopan kansanpuolueen keskeisiä lupauksia – esitetään kuitenkin samaan hengenvetoon maanosan liikkeellepanevana voimana. "Laista ja järjestyksestä", siirtolaisuudesta ja turvapaikoista sekä Euroopan konservatiivien ja reformistien "eurooppalaisesta elämäntavasta" puhutaan painokkaasti (vaikka se ei riittänyt houkuttelemaan mukaan italialaista äärioikeistolaista johtajaa Giorgia Mellonia). Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, sosiaalista markkinataloutta ja vuoden 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria (EPSR) koskevat sitoumukset on osoitettu sosialisteille ja demokraateille.

Euroopan on oltava tarpeeksi rohkea panostaakseen sosiaalipolitiikkaan – jossa sitä tällä hetkellä rajoittaa Euroopan unionin rajallinen toimivalta sosiaalialalla – edistääkseen osallistavaa kasvua ja poistaakseen köyhyyden. Rohkean askeleen eteenpäin visiossa sosiaalisesta Euroopasta on tultava käsi kädessä eurooppalaisten perussopimusten viivästyneen tarkistuksen kanssa, sillä ne ovat tällä hetkellä tärkeimpiä syitä, jotka estävät "Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen toteuttamista kaikkialla unionin maissa”, kuten suuntaviivat ilmaisivat.


Edullinen asunto

Suuntaviivat lupaavat kaikkien aikojen ensimmäisen eurooppalaisen kohtuuhintaisen asumisen suunnitelman. Von der Leyen myöntää, että eurooppalaiset kotitaloudet käyttävät jatkuvasti kasvavan osan tuloistaan ​​asumismenoihin. Vuosina 2010–2022 keskimääräiset asuntojen hinnat nousivat 47 prosenttia ja vuokrat 18 prosenttia, kun taas EU27:n mediaanitulot nousivat 31 prosenttia. Pandemian ja energiakriisin jälkeiset koronnostot ovat lisänneet entisestään perinteisen rahoituksen kautta hankitun asunnon kustannuksia, mikä voi syventää sukupolvien välistä kuilua asunnon omistamisessa.


Nykyiset omistajat, joilla on kiinteäkorkoisia asuntolainoja, ovat turvassa näiltä koronnostoilta eivätkä he halua myydä kotiaan. Tämä vähentää entisestään asuntokantaa varsinkin perheasuntojen osalta, sillä vanhemmat eurooppalaiset asuvat yleensä suuremmissa kodeissa kuin  mitä he tarvitsevat, kun taas nuoremmilla perheillä on vaikeuksia löytää sopivan kokoisia ja hinnoiteltuja asuntoja kasvaviin tarpeisiinsa.

Yksi mahdollinen ratkaisu on se, että hallitukset alkavat ottaa sosiaalisen asumisen vakavasti lisäämällä asuntokantaa nimenomaan näitä erityisen tarjontarajoitteisia luokkia varten. Ranska on ainoa Taloudellisen Yhteistyön ja Kehityksen järjestön jäsenvaltio, joka käyttää yli 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta sosiaalisen asumisen tukemiseen, ja menot ovat reaalisesti laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana.


Suuntaviivojen mukaan kohtuuhintaisiin asuntoihin suunnitellut koheesiopoliittiset investoinnit kaksinkertaistetaan ja valtiontukisääntöjä tarkistetaan, jotta lisäasumisen tukitoimenpiteitä voidaan toteuttaa. Ne osoittaisivat sitoutumista sen varmistamiseen, että "kansalaisilla on oikeus oleskella paikassa, jota he kutsuvat kodikseen ", kuten von der Leyen sanoi parlamentille.


Köyhyyden vastainen strategia

Toinen tärkeä sitoumus suuntaviivoissa on myös ennennäkemätön eurooppalainen köyhyyden vastainen strategia. Lupauksena on "puuttua köyhyyden perimmäisiin syihin" ja "auttaa ihmisiä saamaan tarvitsemansa välttämättömän turvan ja palvelut". Köyhyys liittyy syvästi (työttömyyteen), sukupuoleen ja kotitalouksien kokoon, sosiaaliseen ja etniseen taustaan ​​ja asuinpaikkaan – ja hyvinvointivaltioilla on huomattava vaikutus näihin piirteisiin liittyviin elinoloihin.

Uuden komission tehtävänä on muuttaa tämä sitoumus toteuttamiskelpoiseksi politiikaksi, jossa kauan kaivattua vähimmäistuloa koskevaa direktiiviä pitäisi käyttää ensimmäisenä menestyksekkään, riittäviä vähimmäispalkkoja koskevan direktiivin jälkeen. Strategia onnistuu vain, jos se sisältää kaikkien köyhyydestä kärsivien ja epävarmoista työsuhteista huolissaan olevien  pienituloisten kotitaloudet; kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja akateemisen maailman on saatava sanoa mielipiteensä.

Ihmisarvoinen työ ja riittävä palkka on ratkaisevan tärkeää köyhyyden vähentämiseksi. Se on Euroopan sosiaalisen markkinatalouden ydinlupaus . Mutta työn sokea edistäminen ei riitä - työssäkäyvien köyhyys on valitettava tosiasia. Meidän on varmistettava, että jokaisella työmarkkinoilla tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevalla on riittävästi resursseja elääkseen ihmisarvoista elämää ja osallisuus eurooppalaiseen vaurauteen.


Lainsäädäntötoimet

On vaikea liioitella EPSR:n merkitystä , jonka Jean-Claude Junckerin johtama edellinen komissio esitteli, tämän EU:n sosiaalisen toimintaohjelman tiukan täytäntöönpanon kannalta. Monet ovat kutsuneet kehystä, joka on syntynyt valtiovelkakriisin jälkeisenä euroskeptisenä vastareaktiona, sosiaalisen ulottuvuuden "pelin muuttajaksi ".


Muutos tulee kuitenkin hitaasti ja asteittain. Asiantuntijat katsovat, että pilarin kolmesta pääluvusta kolmannen – sosiaalisen suojelun, osallisuuden ja köyhyyden vähentämisen – sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön on ollut riittämätöntä. Euroopan köyhyyden vastaista strategiaa olisi kehitettävä kiireellisesti, ja siinä olisi keskityttävä selkeästi lainsäädäntötoimiin.

EPSR tarvitsee myös muutakin kuin toistuvaa poliittista tukea. Se ilmoitettiin Göteborgissa vuonna 2017, se vahvistettiin Portossa vuonna 2021 ja aiemmin tänä vuonna La Hulpessa (Belgia). (Unkari ja Ruotsi kuitenkin pidättyivät tuoreimmasta julkilausumasta.) Sosiaalisen lähentymisen edistäminen 27 kansallisen yhteiskuntamallin välillä on vaikea tehtävä, mutta se on välttämätöntä, jotta nykyisen yhteiskuntamallin arvostelijat pysyisivät mukana.


Rohkeampi visio

Vuosien 2024–29 poliittiset suuntaviivat ja korkean tason EPSR-tavoitteet vuodelle 2030 antavat varovaisen optimistisen kuvan Euroopan sosiaalipolitiikasta. Uudet asumisen ja köyhyyden tavoitteet ovat tervetulleita. Mutta jo nyt voidaan kysyä: mitä tulee vuoden 2030 jälkeen?


Von der Leyenin toisen toimintakauden aikana tarvitaan uutta ja rohkeampaa sosiaalista visiota, jota kehitetään vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten kanssa. Vuoden 2030 tavoitteena on vähentää köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien määrää 15 miljoonalla. Vuoden 2040 tavoitteena pitäisi olla kaikkien köyhyyden poistaminen .

---

Henri Haapanala

Tri Henri Haapanala on FWO:n (Flanderin tutkimusneuvosto) nuorempi tutkija Antwerpenin yliopiston Herman Deleeck Center for Social Policy -keskuksessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy työmarkkinoiden eriarvoisuuteen ja Euroopan sosiaalipolitiikkaan.


Pietro Valetto

Pietro Valetto on tohtoritutkija Antwerpenin yliopiston Herman Deleeckin sosiaalipolitiikan keskuksessa. Hän tutkii omaisuusköyhyyttä ja varallisuuden eriarvoisuutta Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa.



keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Köyhyys ja hävikkiruoka

Mitä tapahtuu tomaatille, jota kukaan ei osta? Koillishelsinkiläisen ostoskeskuksen uumeniin päätyy valtava määrä syötäväksi kelpaavaa ruokaa

Kaupungin ja seurakuntayhtymän hävikkiruokaterminaalin ajatuksena on hoitaa varastointi ja kuljettaminen ruokaa jakavien pienten yhdistysten ja aktiivien puolesta.


Maija Aalto HS


MÄDÄT ja kolhiintuneet biojätteeseen, syötävät pakataan jaettavaksi. Emilia Laine lajittelee lahjoitettuja tomaatteja Helsingin uudessa hävikkiruokaterminaalissa, jotta ne päätyvät ajoissa nälkäisten syötäväksi.


Joulukuussa avattu Stadin safka -terminaali kerää, varastoi ja kuljettaa ruokajaoille ja yhteisruokailuille elintarvikkeita.


Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän ideana on säästää ruokajakeluja pyörittäviltä joukoilta voimia. Pienten yhdistysten ja aktiivien ei tarvitse huolehtia kylmäketjuista ja varastotiloista ja aikataulujen koordinoinnista itse.


”Täällä käsitellään ruokaa, jotta ruokajaot voivat tarjota muutakin kuin ruokaa”, sanoo projektipäällikkö Anni Heinälä.


HÄVIKKIRUOKATERMINAALI toimii Tapulikaupungin ostoskeskuksessa entisissä ruokakaupan tiloissa. Jakeluautot tuovat terminaalille tavaraa takapihan lastauslaiturin kautta.


Moni järjestö kertoo saaneensa hävikkiruokaa jaettavaksi poikkeuksellisen niukasti, toiminta on taloudellisesti lähellä romahdusta. Vapaaehtoisista osa ei pysty olemaan mukana, koska kuuluu itsekin riskiryhmään.


Stadin safkan pitäisi helpottaa ainakin lahjoitusten hankkimista ja auttajien uupumista. Vantaalla vastaava järjestely Yhteinen pöytä näyttäisi toimivan hyvin, joskin Vantaalla tarve on Helsinkiä pienempi.


Tapulikaupungin terminaalin olisi tarkoitus laajentaa toimintaansa ensi vuoden alussa, kun siitä tulee samalla projektin sijaan osa kaupungin vakituista toimintaa. Terminaalilla on vakituisesti kaksi seurakunnan ja viisi kaupungin työntekijää, esimerkiksi sosiaaliohjaajia.


Lisäksi tarvitaan noin viisitoista työntekijää huolehtimaan varastoista ja ajamaan autoja. Näitä paikkoja on tarkoitus tarjota helsinkiläisille esimerkiksi palkkatuettuna työnä tai työkokeiluna.

RUOKAKASSIN mukaansa saa edelleen monesta osoitteesta eikä sitä varten tarvitse kertoa nimeään tai ottaa vastaan muuta.


Mutta sitten on myös paikkoja, joissa yhteisruokailukin on pikemminkin sisäänheittotuote. Siis esimerkiksi nuorisotoimintaa, jossa sen ruuan jälkeen tarjoillaan seuraa ja yhteistä tekemistä.


Ruokajonoihin on viety myös jalkautuvaa sosiaalityötä ja palveluneuvontaa, siis myös muilta tahoilta kuten Kelalta. Hätäavun lisäksi kunnianhimoisempi tavoite olisi puuttua köyhyyteen.


”Sosiaalityö on keskeinen osa tätä. Ihmiset eivät aina esimerkiksi hae kaikkia etuisuuksia tai palveluita, joihin heillä on oikeus”, perustelee sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaispormestari Sanna Vesikansa (vihr).


Yhteistyö auttaa myös näkemään paremmin, onko Helsingin kartalla jakopaikoissa isoja aukkoja. Nykyisin esimerkiksi ruoka-apu.fi -sivusto kerää tietoja jakeluista yhteen paikkaan.


 




lauantai 27. heinäkuuta 2019

Taistelu Euroopan sielusta



Taistelu Euroopan sielusta

Laitan tämän puheen talteen näille sivuille lähinnä siksi, että voisimme jäljestäkinpäin katsoa, mista europarlamenttivaaleissa 2019 Euroopan sosialistit ja demokraatit puhivat...

Euroopan Sosialidemokraattisen Puolueen EU-vaalien kärkiehdokkaan Frans Timmermansin puhe kongressissa Lissabonissa  tammikuussa 2019:


"Kuten tiedän jo teini-iästä lähtien, portugalilaisessa peheessä usein ankeista olosuhteista huolimatta voit aina löytää paikan heidän ruokapöydässään, jossa jaetaan sitä mitäö perheellä on. Se on Portugalin henki. Tämä on Antonio Costan henki.
Olen kuunnellut tänään monia ihania puheita, ja se on pelottava haaste, jonka olette asettaneet harteilleni. Mutta katso ketä on minua tukemassa?. Miten se voi mennä pieleen? Se ei voi. Kun kuuntelin aamuna pidettyjä puheenvuoroja, palasi taas mieleeni se pikkupoika, joka istui isoisän polkupyörän tarakalla hänen viemänään pelaamaan jalkapalloa - josta tuli suuri intohimoni. Isoisäni syntyi vuonna 1910, hän oli kivihiilikaivosmies. Hänen täytyi lähteä koulusta 12-vuotiaana, koska he olivat köyhiä. Hän työskenteli hiilikaivoksissa yli 40 vuott, 40 vuotta maan alla. Kun hän jäi eläkkeelle, hänellä oli kivikeuhko, mutta hänen sydämensä oli vielä suuri. Ja kaikki, mitä hän halusi vielä elämältään, oli se että hänen tyttärensä ja pojanpoikansa saisivat enemmän mahdollisuuksia kuin mitä hänellä koskaan oli. Hän käytti ylpeänä kaivostyöläisten ammattiliiton kultaista pinssiä. En ole koskaan nähnyt häntä ilman tuota pinssiä.  40 vuoden jäsenyyden jälkeen hän sai sen. Ja se oli yksi hänen arvokkaimmista omaisuuksistaan. Hän tiukkasi aina, että sosialistien ja sosiaalidemokraattien osalta - ja muuten hän oli sosialisti siinä osassa Alankomaita, joissa tämä puolue ei ollut kovin suosittu, mutta hän oli sitä siitä huolimatta - ja hän sanoi aina: "Me sosialistit emme  ole koskaan tarpeeksi tyytyväisiä siihen olemme. Meidän on pyrittävä parempaan maailmaan, yhteiskunnallemme, parempaan maailmaan itsellemme ja parempaan maailmaan lapsillemme ja lapsenlapsillemme. ”Ja minä sanon, mitä olemme saavuttaneet tämän, ja sanon teille tämän, koska tämä oli minun ajatuksissani tänä aamuna.



Mutta en ole mies, joka elelee nostalgiassa. Nostalgia on mukava asia. Nostalgia on kuin viini. Jos otat yhden lasin, ehkä kaksi, se on kohottavaa ja saa sinut tuntemaan olosi paremmin. Mutta jos otat koko pullon, sinä mmenet sekaisin eikä sinulla  ole suuntaa. Liian monet Euroopan nationalistit elävät nostalgian pullon parissa, eikä heillä ole aavistustakaan, minne he haluavat mennä.Tulin miettineeksi mitä Winston Churchill sanoi tästä, kun hänestä tuli pääministeri 10. toukokuuta 1940, joka oli päivä, jolloin natsi-Saksa hyökkäsi Alankomaihin, ja päivä, jonka isoisäni josta puhuin aikaisemmin, oli siellä suorittamassa sotilaspalvelustaan, sai hevonen  jonka selässä hän istui osuman saksalaisen lentokoneen ammuksesta.Churchill sanoi: "Jos ryhdymme riitelemään  nykyisen ja menneisyyden välillä, olemme vaarassa menettää tulevaisuuden." Tämä sanottiin vuonna 1940, mutta se on yhtä hyvin sovellettavissa vielä tänäänkin. Menneisyys voi olla opettajamme, mutta menneisyyden ei pidä olla tulevaisuutemme, siten olemme hukassa. Niinpä meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta, koska maailma muuttuu nykyään salamannopeasti. Ei ole mitään tavanomaista. Ei ole tilaa "oloon niinkuin ennenkin" tai "menköön niinkuin menee". Meistä tulee joko oman kohtalomme mestareita, tai meistä tulee taapahtumien orjia , tapahtumien joita emme kykene hallitsemaan. Tämä meidän on ymmärrettävä eurooppalaisina. Nämä EU-vaalit ovat  toukokuussa, ja ystäväni, ne eivät ole tavalliset vaalet. Näissä vaaleissa on ensimmäistä kertaa vaakalaudalla suuria asioita ensimmäistä kertaa sen jälkeen , kun Eurooppa meni Euroopan parlamentin suoriin vaaleihin vuonna 1979.
Nämä vaalit koskevat Euroopan sielua. Koska meidän eteemme on asetettu valinta , perustuvatko toimemme edelleen demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, vai palaammeko takaisin vallan kautta voiman käyttöön.

Joissakin jäsenmaissamme jo jo nyt ihmiset ovat kokeneet olevansa kahlittuja heidän johtajiensa pelottelun muodja kokevat tulevansa ketjutetuiksi johtajiensa sanelupolitiikkaan, joka perustuu heidän saavuttamaansa valtaan. He voivat sanoa, että "demokraattinen äänestys on antanut heille oikeuden rajoittaa sananvapautta mediassa, tehdä kansalaisjärjestöjen toiminnasta mahdotonta, ja ahdistaa maidemme yliopistoja." Voisitteko kuvitella, että tässä päivässä ja iässä yhdessä jäsenvaltiossamme yliopisto on lakkautettu, koska kyseisen yliopiston näkemykset eivät ole sopivia kyseisen maan johtajalle. Euroopan unionissa. Näissä vaaleissa on siis paljon vaakalaudalla. Ja meidän pitäisi kysyä itseltämme, mitä on demokratia? Onko demokratia vain enemmistön valtaa? Se on demokratuuria , se ei ole demokratiaa.
Demokratian kuuluu  myös vähemmistöjen kunnioittaminen. Olemme vähemmistöjen maanosa. Jopa Euroopan suurin väestö, saksalaiset, on katsottaessa europanlaajuisesti vähemmistö. Kaikki eivät näytä ymmäetävän tätä.  Mutta me selitämme sen heille.
Ei ole sattumaa, että Saksa on kansakunta niin sitoutunut Euroopan unioniin ja eurooppalaiseen ideaan. Koska Saksa kansakuntana tietää, että jos alistat voimankäytöllä, sinut pitää jatkaa hallitsemista voimankäytöllä. Ja ”ei koskaan enää” on se,mitä Saksa on sanonut.

Haluan sanoa ystävillemme Puolasta, haluan antaa teille tänään juhlallisen lupauksen: en koskaan, koskaan hylkää Puolan kansaa sen taistelussa  demokratian, vapauden ja oikeusvaltioperiaatteen puolesta. Ja tiedätte miksi olen varma, että tulemme voittamaan?  Ei sen vuoksi, että minä olisin niin päättänyt, ei sen vuoksi, että sain tukea Espanjan hallitukselta, Portugalin hallitukselta, Saksan hallitukselta, Ranskan hallitukselta ja muilta hallituksilta. Ei. Se on Puolan kansan takia. Koska puolalaiset haluavat olla eurooppalaisia. Kyynikot sanovat aina että  "kyllä, näen sinisiä lippuja, jossa on keltaiset tähdet , heilutettavan Warsovan kaduilla, koska he saavat rahaa rakennerahastoista." Mitään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Nuoret puolalaiset, jotka kulkevat kaduilla, joissa on kaunis sininen lippu ja keltaiset tähdet, tekevät sitä sen vuoksi, koska se lippu edustaa arvoja, joihin he uskovat. Koska lippu on sitä mitä he ovat.
Ja sanon myös unkarilaisille ystävillemme: Nämä ovat kovia aikoja Unkarissa. Herra Orban käyttää paljon aikaa kertoakseen  kansalaisilleen kaikenlaisia hirvittäviä tarinoita Euroopasta. Ja tästä kaikesta  huolimatta, valtaosa unkarilaisista sanoo selvästi, että ”me kuulumme Eurooppaan, me kuulumme siihen arvoyhteisöön”. Niinpä myös Unkarissa me tulemme menestymään.

Ja on melko yllättävää nähdä pääministeri, joka näyttää käyttävän diplomaattitaksia tuomituttujen rikollisten kuljettamiseen,  mutta ... Zoran voi kertoa meille jotakin tästä.

Näen tänään kolme näkökulmaa tulevaisuuden Euroopasta. Yksi on se, jota ehdottavat autokraatit, kansallismieliset. Ja se on tapa tuhota. Tuhotaan Eurooppa, hajotetaan se. Ja he uskovat, että tämä tuhoaminen palauttaisi kansakuntien Euroopan, joka on jälleen vahva. Tämä on ensimmäinen visio. Mielestäni se on itsetuhoinen. Kuten  tiedätte, suuri ero patriootin ja nationalistin välillä on se, että patriootti intohimoisesti rakastaa maata, on ylpeä maastaan ja on myös utelias muista maista, ja hän haluaa jakaa maansa kokemuksen, koska hän uskoo että hänellä on jotakin mistä kertoa. Mutta hän on myös utelias tietämään muista maista.
Sen sijaan kansallismielinen tarvitsee vihollisia. Nationalisti vihaa muita maita. Koska viha se on polttoaine, joka ajaa heitä. Ja he etsivät aina vihollisia, ei ainoastaan  rajojen ulkopuolella, mutta myös sisällä. Ei ole sattumaa, että antisemitismi nousee jälleen voimakkaasti Euroopassa. Ei ole sattumaa, että romaaneilla on niin kauheita kokemuksia monissa jäsenvaltioissamme. Ei ole sattumaa, että kansallista identiteettiä korotava politiikka on tulossa hallitsevaksi joissakin maissa.


Sosialisteina ja sosiaalidemokraateina on meillä vain yksi asia sanottavana , että  ihmiset ovat  vain yksi rotu.
Joten meillä on niitä, jotka haluavat tuhota Euroopan. Sitten meillä on niitä, jotka haluavat pysäyttää, jäädyttää Euroopan, pysymään  sellaisena kuin se on. Ja joskus he jopa teeskentelevät, että he haluavat olla antamassa  sen takaisin. Ja sitten ihmettelen aina, kenelle?

Heillä on Euroopan komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies, tilintarkastustuomioistuimen puheenjohtaja, komission pääsihteeri, Euroopan parlamentin pääsihteeri. Kenellä on valta? Onko heillä se? Siten Manfred Weber illä on erittäin helppoa. Hän voisi vain kysyä heiltä ja hän saa samalla vastauksen.

Mutta se ei ole Eurooppa, johon uskon. Eurooppa, joka on jäädytetty sen nykyiseen tilaan. Se ei tule toimimaan. Koska, kuten sanoin neljännen teollisen vallankumouksen paineessa maailma muuttuu niin nopeasti, että jos emme muutu maailman kanssa, meistä tulee tarpeettomia kansalaisillemme. Me joko vetäydymme ja kuolemme, kuten on käynyt monille instituutioille teollisessa vallankumouksessa. Voit joko mukautua tai tulla tarpeettomaksi. Ja meidän on mukauduttava. Ja me olemme poliittinen voima, jolla on valmiudet sopeutua, sopeutumiskykyä.


Ja nyt haluan korostaa  mielelläni sitä, mitä Pedro Sanchez juuri sanoi viidestä toimintalinjasta, joiden eteen  meidän on tehtävä työtä ,kirjoittaaksemme uuden sosiaalisen sopimuksen kaikille Euroopan kansalaisille. Siinä paljon järkeä ja, Pedro, lupaan teille, jos olen komission puheenjohtaja, tämä on se toimintalinja, jonka eteen tulemme toimimaan.Tiedätte, että kaikki nämä epävarmuustekijät, joita näette eurooppalaina, kaikkialla, kaikissa jäsenvaltioissa, neljäs teollinen vallankumous muuttaa kaiken maailmassa; tapa, jolla elämme, miten työskentelemme, miten me suhtaudumme muihin. Ja tietenkin se on suuri epävarmuuden lähde, jos et tiedä, onko tämä uusi maailma myös sinua varten.

Niinpä eräs lause jota on käytetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa Brexit-kansanäänestyksessä , ei mielestäni vain kuvasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa vallitsevia tunteita, vaan laajasti Euroopan unionissa tai jopa Länsi-maailmassa, on "valvonta omiin käsiin". Nyt kun tarkastellaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa, voisi ihmetellä, miten se toimii kansalaisen kohdalla. Mutta älkäämme mene siihen. Mutta haluan sanoa muutamia asioita Brexitista, koska poliittisessa elämässäni kaikkein ihanin asia, jonka sain kokea, samana vuonna, valitettavasti, kun isoisäni kuoli, mutta poikani Mark syntyi vuonna 1989, muuri murtui  ja Eurooppa parantui. Tämä on kaikkein upein kokemus poliittisessa elämässäni, ja meidän on vaalittava sitä. Euroopan on pysyttävä yhtenäisenä. Ja autoritaaristen voimien  ei pitäisi sallia erottaa meitä  toisistaan.

Joten tämä oli minun kohokohtani. Mutta absoluuttinen matala kohta minulle oli Brexit-äänestys. Mielestäni se on Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta käsittämätöntä. Mutta lisäävän heti, että kunnioitamme brittiläisiä. Se on heidän suvereeni valintansa ja mahdollisuutensa.

Mutta haluan myös sanoa pari muuta asiaa. Äänestyksen jälkeen on  paljon muuttunut. Katso millaiseksi maailma on tuon äänestyksen jälkeen muuttunut. Emme tiedä, miten toteuttaa elämäntapamme, elämäntapamme, elämäntapamme. 

Meillä on nyt niin paljon todisteita siitä uhasta, jonka Vladimir Putin asettaa elintapamme, tapaamme, meidän tapa järjestää demokratiaamme.

JSen lisäksi meillä on nyt Yhdysvaltain presidentti, joka uskoo ensimmäistä kertaa sodanjälkeisessä historiassa syistä, joita en yksinkertaisesti voi ymmärtää, että jaettu Eurooppa on amerikkalaisten etu. Ja niin väärässä kuin hän on, hän muuttaa sen politiikaksi. Niinpä Euroopan on puolustettava enemmän itsestään.En ole varma, että Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset erityissuhteet tarjoavat Yhdistyneelle kuningaskunnalle tarpeeksi vaihtoehtoja, jotta se kykenee puolustamaan arvojaan



Mutta myös Euroopan unioni on muuttunut viime vuosina. Maros Sefcovic puhui tästä. Emme enää halua hyväksyä sitä, että samassa työsuhteessa olevien henkilöiden palkoissa on tällaisia ​​eroja vain siksi, että he asuvat toisessa valtiossa. Emme voi enää hyväksyä samoja autotehtaita koskevien palkkojen suuria eroja juuri sen mukaan, mihin  maahan autotehdas on sijoitettu. Ihmiset tekevät samaa työtä, työn laatu on sama, joten miksi niitä ei pitäisi maksaa samaa palkkaa? Tämä on kysymys, joka meidän on asetettava.

Siitä lähtien olemme myös mukauttaneet työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä, joka on kivulias prosessi, koska monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sitä pidettiin toimenpiteenä niitä vastaan ​​sisämarkkinoilta saamastaan ​​voitosta. Olemme kuitenkin oppineet, että tämä tarkistus oli erittäin välttämätön, koska työntekijöiden hyväksikäyttö joka suunnassa oli niin kamalaa. Ja olemme ottaneet vasta ensimmäisen askeleen. Toivon, että tuette minua pitämällä kaikki hallitukset vastuullisina tämän direktiivin sääntöjen noudattamisesta, jotta lopettaisimme palkkakilpailukäytännnön, siis lopetamme sellaisen käytännön, joka johtaa ihmisten orjuuttamiseen.
Muutaman vuoden kuluttua pakolaiskriisin huipun jälkeen olemme myös oppineet, että meillä on kaikissa jäsenvaltioissa suuri tehtävä integroida yhteiskunnassamme nämä uudet ihmiset, jos mielimme, että heidät hyväksytään laajemmin yhteiskunnassa. Luotan teihin siinä, että seuraavan komission rakennerahastoista merkittävä osa suunnataan auttamaan auttamaan kaupunkeja ja alueita integroimaan uusia tulokkaita, jotta he voisivat kotoutua elämäntapaamme.
Ymmärrämme myös, että maahanmuuttajien hyväksyntä on suurempaa, jos heille on kouluja, jos heille on tarjolla terveydenhuoltopalveluita, jos on olemassa muita palveluita, jotta he voivat integroitua, oppia kieltä ja olla osa yhteiskuntaa.
Joten osa Brexitin viestistä on hyvin ymmärretty kaikkialla Euroopassa ja me toimimme sen mukaisesti.

Joten minulle, kun tarkastellaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja kuunnellessanin eilen Jeremy Corbynia, minulla on kysymys. Kaikkien suunnitelmien mukaan Jeremy ajaa sosiaalista Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka pitää huolta enemmän työntekijöiden oikeuksista, palkkaerojen ratkaisemisesta ja kaikista muistakin kysymyksistää, miten luulet tämän onnistuvan parhaiten? Yhdessä kanssamme Euroopan unionissa? Kyllä vai ei? Ajattele sitä.

Olen huolissani, ja toivon, että puhun teidän kaikkien puolesta, Yhdistynyt kuningaskunta on aina enemmän kuin tervetullut pysymään osana tätä perhettä.

Joten nyt toivon todella, että joku lähettää sinulle kuvan suosionosoituksista ja reaktioistamme Yhdistyneeseen kuningaskuntaan niin, että kaikki ne ihmiset, jotka ajattelevat että ”eivät pidä meistä Euroopassa, eivät halua meitä Euroopassa, he haluavat päästä meistä Euroopassa eroon, tietävät, että Euroopassa on ainakin yksi poliittinen perhe, joka haluaa teidän pysyvän.
Jos me kaikkialla maanosassa haluamme antaa vastauksen kysymykseen "valta omiin käsiin", mielestäni me yhdistyneenä onnistumme Euroopassa paljon paremmin kuin yksittäisinä jäsenvaltioina.

Aloitetaan siis asioista, joita kansalaiset pitävät oikeutetusti erittäin epäoikeudenmukaisina.

Mitä meidän on tehtävä? Meidän on pienennettävä palkkaeroja. Meidän on vaadittava voimakkaammin työntekijöiden osallistumista. Mielestäni meidän on laadittava yhdessä ammattiliittojen kanssa suunnitelma pakottaa jäsenvaltiot, ja myös yksityinen sektori, ottamaan ammattiliitot vakavasti kumppaninaan työehtosopimusneuvotteluissa, koska tämä on ainoa tapa, jolla me voimme varmistaa, että työntekijöiden oikeudet on suojattu riittävällä tavalla.

Meidän on kiellettävä näennäistyöt ja varmistettava, että työpaikat ovat asianmukaisesti suojattuja. 16-vuotias poika liikkeellä polkupyörällä,  n selässään  Deliveroo-laukku pyöräillen Amsterdamin läpi? Anteeksi Jessaan kiireessä ja osuu raitiovaunuun, kaatuu ja katkaisee kätensä, yrittäjänä hän on yksin vastuussa. Tätä ei voiuda hyväksyä.

Kannatan uutta taloutta ja kannatan kaikkia näitä palveluja, jotka helpottavat elämäämme. Mutta kysykää itseltänne rehellisesti, ettekö olisi valmiita maksamaan ylimääräisen 10 senttiä, joten nämä ihmiset, jotka tekevät näitä palveluita meille, olisivat asianmukaisesti suojattuja, kun he sairastuvat tai loukkaantuvat tai heillä on jokin muu ongelma? Kysykää itseltänne tätä, kun seuraavan kerran tilaat kotiintuotavan aterian.

Mielestäni on myös korkea aika, ja kuten muutkin ovat sanoneet, että yritysten on alettava maksaa veroja, jos he saavat voittoa. Kannatan Jeffrey Sachsia, ei saa asettaa vähimmäispalkkaa, sillä he eivät pysty maksamaan veroja kilpailutilanteen vuoksi. Se on hölynpölyä. Olemme odottaneet kyseistä vähimmäispalkkaa jo liian kauan - ei enää. Miksi pyydämme sitä myös pieniltä yrityksiltä? Niiltä, jotka työskentelevät kaupoissaan, päivittäistavarakaupoissa, polkupyörien korjaamoissa tai muualla, maksavat veroja mutta emme pyydä Googlea, Facebookia ja kaikkia muita suuria teknologiayrityksiä tekemään samoin? On kysymys niin suuresta epäoikeudenmukaisuudesta että sitä on käsiteltävä. Ja sitten reaktio on "woah, mutta sinä vihaat amerikkalaista hallintoa!". No, Washingtonissa on tarpeeksi hulluutta, mitäpä tuosta. Varmistetaan vain, että ihmiset maksavat veroja.

Mutta ystävät, pyritään olemaan myös selkeitä. Kyse ei ole pelkästään suurista teknologioista tai suurista yrityksistä. On myös suuria eurooppalaisia yrityksiä, jotka ovat löytäneet kaikenlaisia rakenteita verojen välttämiseksi, neuvotellen yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa. Olen samaa mieltä kuin Mette (Frederiksen) - verokilpailu on menneisyyden asia. Se saattoi toimia, kun valtiot olivat vahvoja ja yritykset  heikkoja. Mutta meillä on nyt yrityksiä, jotka ovat voimakkaampia kuin yksittäiset jäsenvaltiot, joten ne pakottavat valtioita ratkaisuihin, jotka ovat huonoja näille yhteiskunnille. Tämä ei ole enää hyväksyttävää. Emme kannata sitä.

Ja vaikka olemme tätä mieltä,on olemassa uusi superrikas luokka, joka ei maksa myöskään veroja. He ovat löytäneet kaikenlaisia rakenteita, joissa heidän rahansa liikkuvat ympäri maailmaa, eivätkä he maksa veroa missään. Nämä ovat yksittäisiä ihmisiä. Niin kauan kuin 10% ihmisistä joutuu tekemään työtä köyhänä, niin kauan kuin 10% kansalaisista ei pysty maksamaan lämmityskustannuksiaan,  niin kauan kuin 10%: lla ei ole tarpeeksi ruokaa pöydässään, kun lähes neljäsosa lapsistamme uhkaa joutua köyhyyteen. Niin kauan kuin näin on, on korkea aika, että erittäin rikkaat alkavat maksaa veroja.


Näit Clement Attleen aikaisemmin ja löysin siitä lainauksen verotuksesta, jonka haluan jakaa kanssasi: ”Hyväntekeväisyys on kylmä, harmaa, rakkautta vauilla oleva lähestymistapa. Jos rikas mies haluaa auttaa köyhää, hänen pitäisi maksaa veronsa mielellään. Älä ryhdy samaan leikkiin tämän kaverin kanssa. ”Seuraavan kerran, kun näet maailman miljardöörit, jotka tekevät hyväntekeväisyyttä, ajattele tätä asiaa ja kerro heille,”Kaveri, maksa vain verosi!” Se auttaa yhteiskuntaa paljon paremmin.

Suuri osa oikeudenmukaisimmasta yhteiskunnista on tasa-arvoisia yhteiskuntia. Suuri ystäväni ja uskomaton inspiraationi lähde Gloria Steinem sanoi, että "kaikki haluamme on tasa-arvoa". Ainoa mitä me pyydämme, on tasa-arvo. Toistetaan: Ainoa mitä me pyydämme, on tasa-arvo. Keskimääräinen palkkaero on edelleen keskimäärin 14%, miesten ja naisten eläkkeiden välinen ero on 40%, lasikatto on edelleen olemassa, ja tiedäthän mikä uusin ilmiö on – se on lasimäki. Naiset pannaan epäonnistumaan ja heidät työnnetään alas jyrkänteeltä. Tämä on uusi ilmiö, ja se meidän on torjuttava.

Meillä ei ole varaa tasa-arvoon? Sen lisäksi, että väite on erittäin epäoikeudenmukainen ja sen lisäksi että emme halua sellaista yhteiskuntaa, emme voi sallia laittaa puolta ihmiskunnasta takaisin poltettavaksi; Ajatus että  puolet lahjakkuuksistamme laiettaisiin poltettavaksi, emme voi sallia sitä.
Tarvitsemme siis työelämän tasapainon. Tarvitsemme isiä ja äitejä viettämään yhdessä aikaa lasten kanssa kun he ovat syntyneet. On olisi suuri lahja isille ja nuorille isille. Kun nostimme ehdotuksen esille, he olivat innokkaimpia reagoimaan siihen. Olen nelinkertainen isä, ja joka kerta, kun minusta tuli isä, sain kaksi vapaapäivää - yhden olla läsnä syntymässä ja yhden syntymän rekisteröimiseksi kunnantoimistossa. Se on kaikki mitä meillä on. Tämä ei ole enää hyväksyttävää. Ja luulen, että isä haluaa olla osa lastensa kasvatusta yhtä paljon kuin äiti sitä tekee, ja äiti haluaa saada kehitttyä urallaan yhtä paljon kuin isä. Tähän meidän on luotava parempi tasapaino.

Haluan siirtyä kysymykseen, jonka merkeissä Zita (Gurmai) ja monet muut ovat taistelleet – se on naisiin kohdistuva väkivalta. Voinko pyytää teitä toimimaan tässä asiassa mielikseni? Auttakaa minua vakuuttamaan puolueemme ihmiset, jotka eivät vielä ole vakuuttuneita, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi on hyvä asia.

Niin kauan kuin yli puolella eurooppalaisista naisista, joilla on työpaikka, on kokemusta jonkinlaisesta seksuaalisesta häirinnästä, meillä on vielä pitkä matka.
Seksuaalisesta häirinnästä ei ole kyse sukupuolesta, vaan kyse on vallasta, lähinnä siitä, evaltattä seettä valta haluaa käyttää fyysistä voimaa ja muita keinoja naisten tilanteeseen.

Tiedän, että monet teistä olisivat halunneet nähdä naisen seisovan täällä, missä seison nyt. Valitettavasti en voi tarjota sitä. Ainoa asia, jonka voin tehdä, on tarjota itseäni miesfeministinä. Ja se on minä olen.

Äiti-maa on saavuttanut äärirajansa pitää meistä kaikista huolta. Jos jatkamme kuluttaumista ja elämää tällä tavalla, äiti maan voimavarat heikkenevät hyvin nopeasti, ja maailmassa syttyy sota resursseista ja silloin kaikki menettävät. Vesi tulee yhdeksi maailman kalleimmista hyödykkeistä, jos emme ole todella varovaisia. Katson Pedroa ja hän tietää, mitä tämä tekee Espanjalle aavikoitumisen muodossa. Ja se on pelottavaa.
Hyvä puoli asiassa on, että me voimme korjata tämän ongelman. Se on äärimmäisen monimutkaista, mutta voimme päästä eroon riippuvuudestamme fossiilisista polttoaineista, voimme vähentää globaalin lämpötilan nousun nopeutta, voimme siirtyä liikkuvuuteen, joka ei tukahdutaa meitä, voimme saada muovia pois valtameristämme, voimme tehdä työtä sen varmistamiseksi, että taloutemme on kiertotaloutta. Se voidaan tehdä, se me vain tahdomme tehdä sen.

Minun on lisättävä yksi asia, joka muistuttaa myös sitä, mitä Maros (Sefcovic) on aiemmin sanonut. Tähän mennessä sanotut sanani ovat myös täysin samansuuntaisia muiden poliittisten liikkeiden - erityisesti vihreiden ja ehkä liberaalien eräiden osien - kanssa. Tämä ei ole keskeistä. Meillä on laajempi vastuu. Meidän velvollisuutemme on että kukaan ei jää jalkoihin siirtymävaiheessa. Tämä on meidän vastuullamme.
J
a tiedän myös, että jos menette ihmisten  luo ja alatte puhua heidän kanssaan maailmanlopusta, he eivät ole vastaanottavaisia ​​teille, varsinkin kun heidän ainoa huolensa on ”miten päästä kuukauden loppuun”.

Joten jos haluat kestävän kehityksen olevan hanke, jonka monet ihmiset voivat hyväksyä suuressa osassa yhteiskuntaa, meidän on liikkeena varmistettava, että sosiaalinen kestävyys on laajaa, muuten tämä ei tapahdu.

Lopuksi haluan mainita jotain, jota ei ole mainittu tänään usein. Haluan mainita sen nyt kansallisten johtajien ollessa läsnä, ainakin täällä on tänään kolme, jotka ovat kannattaneet tätä soihtua, ja tämä on meidän suhteemme Afrikkaan.

Ihmiset, olkaamme ilman illuusioita. Jos emme ymmärrä, että sisarmantereen kehitys on olennaisen tärkeää kollektiiviselle tulevaisuudellemme, niin teemme valtavan virheen. Jos emme ymmärrä, että Afrikan kohtaama haaste on verrattavissa haasteeseen, jonka Ranska ja Saksa joutuivat kohtaamaan vuonna 1945, kun heidän oli löydettävä sovint;, ja se on verrattavissa haasteeseen, jonka Eurooppa joutui kohtaamaan vuonna 1989, kun meidän oli ryhdyttävä parantamaan diktatuurin haavat. Se on kohtalonkysymys.

Afrikkalaiset ovat heräämässä siihen, että heidän kumppanuutensa Kiinan kanssa ei anna sitä, mitä he olivat toivoneet. He havaitsevat myös, että Yhdysvallat on täysin kiinnostunut vain okasta kohtalostaan. Niinpä, kuka tulee käsittelemään heidän kohtaloaan: Euroopan ja Afrikan kohtalo ovat sidoksissa toisiinsa molemmin puolin. Olemme tässä yhdessä. Meidän kohtalomme ovat yhteydessä toisiinsa.

Ja ainoa tapa, jolla voimme saada maahanmuuttokysymyksen hallittavaksi ja hallittavaksi ilman, että menetämme arvojamme, on se, että olemme osa Afrikan kestävää kehitystä sanan kaikissa merkityksissä.

Jos johdan seuraavaa komissiota, varmistan, että tämä asia on yhtä tärkeänä Ruotsin pääministerin esityslistalla - jota en minun ei koskaan tarvitse vakuuttaa - mutta myös kaikissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopan maissa. Afrikka on yhteinen vastuu koko Euroopasta - lännessä, idässä, pohjoisessa ja etelässä.

Vaihtoehdot ovat hyvin yksinkertaisia. Jos emme ota tätä vastuuta harteillamme, pakolaisten ja maahanmuuttajien dehumanisointia jatketaan. Ja kiinnostus Välimeren alueella hukkuviin ihmisiin vähenee. Ja sitten menetämme yhteyden arvoihimme.

Olen oppinut elämästäni yhden asian - ja minulla on ollut jonkin verran kokemusta, kun sodat olivat menossa Balkanilla - kun astutte toisen ihmisen dehumanisoimisprosessiin, oma ihmisyytenne kuolee vähän kerrallaan. Ja sitten emme enää ole eurooppalaisia.

Aloitin puheenvuoroni viittaamalla isoisäni. Haluan lopettaa viittaamalla nuorimpaan tyttäreemme.
Elämme Alankomaiden ja Saksan raja-alueella. Muutama vuosi sitten pyöräilimme sieltä, missä me asumme, Heerlenissä Aacheniin. Jssain kohdin rajaa on vielä toisen maailmansodan jäänteitä, näitä betonisia jäännöksiä, joilla he yrittivät pysäyttää tulossa olevia tankkeja. Kuvasin mitä ne tarkoittivat.
Ja sitten tyttäreni, joka oli silloin noin kahdeksan vuotta vanha, sanoi minulle: ”Isä, puhut rajoista. Mitkä ovat rajat? "
Eikö se ole kaunis lahja raja-alueella asuvalle henkilölle? Eikö olekin jotain, jota meidän on kiitettävä Euroopasta?
Ja sanon tämän, koska Jean Jaurès sanoi kerran: "Joutuessaan mereen joki pysyy uskollisena edelleen lähteelleen".
Se, että me sosiaalidemokraatit pysyvät uskollisina lähtökohdilleen, on osa tulevaisuuteen suuntautumistamme. Työskentelemme lapsiemme hyväksi, ja samalla kunnioitamme isovanhempiamme.
Kun parannamme yhteiskuntaa, rakennamme samalla Euroopan tulevaisuutta
Suuret kiitokset tuestanne.
Kiitos!"

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Riittävätkö eläkerahastot?

Rahastoiva eläkejärjestelmämme
Riittävätkö eläkevarat? Pitäisikö eläkkeitä korottaa vai laskea - niinkuin kesäkuun 2019 virkaan astuva Eläketurvakeskuksen toiminnanjohtaja Mikko Kautto näkee asian. #”En itse lähtisi nykyisiä enkä tulevia jo ansaittuja eläketasoja leikkaamaan. Pitäisikö pikemminkin ajatella indeksisääntöä siihen tapaan, että jos taloudellinen tulevaisuus yllättää meidät iloisesti, niin voisiko osan tästä ilosta jakaa eläkkeensaajille? Huonommassa taloustilanteessa taas sekä eläkemaksujen maksajat että eläkkeensaajat voisivat osallistua vajeen kattamiseen”, Kautto esittää vaihtoehtoja."

"Kautto sanoo, että lisärahastoinnilla voi olla asiallisia perusteita tilanteessa, jossa syntyvyys pienenee. Lisärahastointi tarkoittaa, että tulevia vanhuuseläkkeitä rahastoitaisiin etukäteen nykyistä enemmän. Tämä voi tarkoittaa suurempia eläkemaksuja.

Kauton ajatus kulkee niin, että vähän lapsia saavilla sukupolvilla on paremmat kulutusmahdollisuudet, koska jälkikasvusta ei tarvitse huolehtia yhtä paljon.

”Mitä jos vähän lapsia saavien sukupolvien kulutusmahdollisuudesta osa käytettäisiinkin tulevan kulutuksen rahoittamiseen eli eläkerahastojen kartuttamiseen”, Kautto heittää ajatuksen kestävyysvajeen paikkaamiseksi."
"

https://www.hs.fi/paivanlehti/23032019/art-2000006044717.html

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Eurooppalaisesta köyhyydestä


Michael Dauderstädt kirjoittaa 16.1. 2019 Social Europe -verkkolehdessä eurooppalaisesta köyhyydestä. 

EU: n virallinen tilasto peittää köyhyyden ja epätasa-arvon hälyttävän määrän Euroopassa. Heikosta hiljattain tapahtuneesta lieventämisestä huolimatta sen vaarallinen laajuus uhkaa Euroopan sosiaalista ja poliittista yhteenkuuluvuutta.

EU: n tilastotoimisto Eurostat on julkaissut viralliset luvut yleiseurooppalaisesta köyhyydestä ja epätasa-arvosta vuodesta 2005 köyhyysasteen ja S80 / S20-suhteen muodossa. Köyhyysaste on väestön osuus, joka ansaitsee alle 60 prosenttia mediaanitulosta; koska kyseessä on pikemminkin suhteellinen kuin absoluuttinen köyhyys, sitä kutsutaan myös köyhyysriskiksi. Koko EU: n Eurostatin luvut lasketaan kansallisten verokantojen keskiarvojen perusteella, jotka painotetaan väestömäärän mukaan.

Tämä laskentamenetelmä on metodologisesti puutteellinen ja aliarvioi massiivisesti köyhyyden ja eriarvoisuuden todellista laajuutta, koska siinä jätetään huomiotta valtavat erot jäsenvaltioiden tuloissa. Nämä erot ovat erityisen korkeat, jos tuloja verrataan käyttäen valuuttakursseja, vaikka ne olisivat kuitenkin huomattavasti alhaisempia, jos niitä verrataan ostovoimapariteetin (PPP) valuuttakursseihin, jotka tunnustavat, että samat tulot edustavat suurempaa ostovoimaa köyhissä maissa.

Lähes 142 miljoonaa eurooppalaista uhkaa köyhyys. Olemme jo useita vuosia julkaisseet realistisempia arvioita yleiseurooppalaisesta epätasa-arvosta, jossa otetaan huomioon sekä maiden sisäiset että maiden väliset tuloerot. Olemme täydentäneet tätä analyysia arvioimalla yleiseurooppalaisen köyhyysasteen, joka hyödyntää olennaisesti samaa menetelmää. Tällä menetelmällä lasketut arvot ovat huomattavasti suuremmat kuin viralliset luvut.

Voidaan väittää, että ei ole tarkoituksenmukaista luokitella ihmisiä, jotka ovat suhteellisen hyvässä asemassa omassa maassaan kuuluvan Euroopan köyhiin. Tämä kansakeskeinen näkemys kuitenkin aliarvioi, missä määrin eri maiden sosiaalinen tilanne on tullut eurooppalaistuneeksi, mikä vaikuttaa maahanmuuttoon ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. EU: n kansalliset köyhyysasteet vaihtelevat yli 25 prosentista Romaniassa ja alle 10 prosentilla Tšekin tasavallassa. Saksan osalta luku on 16,5 prosenttia (2016). EU: n koko virallinen virallinen Eurostatin luku on 17,3 prosenttia, mikä asettaa köyhyyden EU: ssa vain hieman korkeammaksi kuin Saksassa. Jos kuitenkin lasketaan asianmukaisesti EU: n köyhyysraja, luku on huomattavasti suurempi.

Arvioimme köyhyysriskin kynnysarvon koko EU: lle (60 prosenttia EU: n mediaanituloista) olevan noin 9 760 euroa, joka perustuu markkinakursseihin tai 9 780 euroon PPP-valuuttakurssien perusteella. Suurin osa köyhistä EU: n laajuisista vertailukelpoisista kotitalouksista, joiden tulot ovat alle kynnysarvon, ovat köyhemmissä jäsenvaltioissa, pääasiassa Bulgariassa ja Romaniassa, joilla ei ole vain alhaisin henkeä kohti laskettu tulo vaan myös korkeimmat köyhyysasteet. Käytännössä kaikki näissä jäsenvaltioissa olevat kotitaloudet ovat huonoja tässä yleiseurooppalaisessa vertailussa. Muissa jäsenvaltioissa tähän ryhmään kuuluu vastaavasti vähemmän kotitalouksia. Esimerkiksi Skandinavian maissa ei kvintilejä (viidenneksiä) ole kynnyksen alapuolella. Alla oleva kartta (kuva 1 alkuperäistekstissä) tarjoaa karkean yleiskuvan siitä, miten asiat ovat kunkin maan kannalta.

Arviomme mukaan, jos markkinakursseja käytetään, EU: n laajuinen köyhyysaste on 28,2 prosenttia (se vastaa noin 142 miljoonaa EU: n väestöstä mikä on noin 500 miljoonaa), mikä on suurempi kuin missään yksittäisessä jäsenvaltiossa. Jos sen sijaan käytetään PPP-valuuttakursseja, luku laskee 23,2 prosenttiin (noin 117 miljoonaan), mikä on suurempi kuin Bulgarian köyhyysaste. Eurostatin virallinen 17,3 prosentin köyhyysaste vastaa EU: ssa vajaata 87 miljoonaa köyhyysriskissä elävää. Tämä luku jättää siten joko 30 miljoonaa tai 55 miljoonaa köyhyyskynnyksen ulkopuolelle, riippuen siitä, mitataanko tämä kynnys markkina- tai PPP-valuuttakursseilla.

Köyhyysaste on laskenut hieman vuodesta 2015 lähtien, ja köyhyysriski EU: ssa on laskenut  noin 4 miljoonalla. Tämä lasku vastaa vain yhtä prosenttiyksikköä. Edistyminen voi johtua suhteellisen voimakkaasta kasvusta etenkin köyhemmissä maissa. Kuten kuvasta 2 käy ilmi, yleiseurooppalainen epätasa-arvo laski nopeasti vuoteen 2009 asti, nousi jälleen vuonna 2010 ja on laskenut vain hitaasti sen jälkeen. Kahden suhteellisen köyhän ja väestörikkaan maan, Bulgarian ja Romanian, jotka liittyivät EU: hun vuonna 2007, liittymisen seurauksena EU-27: n eriarvoisuus on huomattavasti korkeampi kuin EU-25: ssä. Ostovoimaeroavaisuuksilla on merkittävä vaikutus: eriarvoisuus on merkittävästi pienempää. Virallinen Eurostat-luku S80 / S20-suhdeluvusta, joka on laskettu metodologisesti virheelliseltä pohjalta, poikkeaa edelleen noin 5: n prosenttiyksikön verran, vaikka myös se on laskenut hieman (0,1).

Niin tervetullut kuin epätasa-arvon vähäinen lasku vuosien 2015 ja 2016 välillä onkin, väheneminen on edelleen paljon hitaampaa kuin vuosien 2005 ja 2009 välillä. Se merkitsee vain vähäistä muutosta vuoden 2011 jälkeen havaittavasta pysähtyneestä tasosta (etenkin kun käytetään markkinakursseja). Syyt löytyvät ensinnäkin maan sisäisen epätasa-arvon hieman vähenemisestä (kuten Eurostatin virallisesta laskutavasta ilmenee) ja toisaalta monien köyhempien jäsenvaltioiden jatkuvasta  menestyksekkäästä kasvusta.

Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen
Kuten edellä todettiin, eriarvoisuus on yksi suurempia maahanmuuttoon vaikuttavista tekijöistä, mikä puolestaan lisää ahdistuneisuuden ja turvattomuuden tunteita ja populismin nousua. Maahanmuutto oli keskeinen tekijä Brexitin takana, ja se on keskeinen tekijä monien populistististen puolueiden nousulle kaikkialla Euroopassa, myös Skandinaviassa, Ranskassa, Alankomaissa, Saksassa, Italiassa ja Keski- ja Itä-Euroopassa. Suuret tuloerot maiden välillä, joilla on läheiset taloudelliset siteet, myötävaikuttavat myös työvoimavaltaisten tuotantovaiheiden ulkoistamiseen, mikä puolestaan uhkaa palkkoja ja työllisyyttä alueilla, joilla oli aikaisemmin ollut suurempi taloudellinen hyvinvointi kuin matalampaa ammattitaitoa vaativassa teollisuudessa.

Nämä tekijät kaikkinensa antavat aiheen kiinnittää enemmän huomiota eriarvoisuuden vähentämiseen. EU: n laajuista eriarvoisuutta ja köyhyyttä voidaan vähentää kahdella tavalla: a) vähentämällä maiden välistä eriarvoisuutta tai b) vähentämällä maiden sisäistä eriarvoisuutta.

a) Maiden sisäistä epätasa-arvoa lisäävät hyvinvointiin kohdistuneet leikkaukset ja työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen, teknologinen muutos ja globalisaatio. Kaikkiin näihin syihin voidaan vaikuttaa ratkaisevasti hallitusten politiikalla. Esimerkiksi Saksassa vähimmäispalkan käyttöönotto on pysäyttänyt eriarvoisuuden nousua havaittavasti vuodesta 1995. EU: ssa tiukempi toiseen maahan  lähetettyjen työntekijöiden direktiivi voisi hillitä palkkakilpailua. Äskettäin julkaistussa kirjassaan edesmennyt Tony Atkinson esitteli lukuisia ehdotuksia siitä, miten maan sisäistä epätasa-arvoa voitaisiin vähentää kattaen kaikki olennaiset syyt. Valitettavasti EU: n talouspoliittiset neuvot ja velkaantuneille maille asettamat vaatimukset ovat pikemminkin lisänneet epätasa-arvoa.

b) Maiden välinen epätasa-arvo perustuu monimutkaisiin historiallisiin syihin, joilla on sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Useat maat ovat kuitenkin kyenneet poistamaan historiallisen kuilun muiden maiden kanssa onnistuneen kasvupolitiikan avulla. Erityisen huomionarvoinen EU: ssa on Irlanti, joka nousi yhdestä EU-15: n köyhimmästä jäsenestä toiseksi rikkaimmaksi asukasta kohti, vaikka tämä saavutettiin osittain ongelmallisilla ja helposti yleistetyvillä menettelytvoilla (verokilpailu, siirtohinnoittelun manipulointi). Etelä- ja Keski-Eurooppa ovat kuitenkin saaneetpitkiä aikoja  korkeampaa kasvua kuin EU: n rikkaat  keskeiset maat. Vaikka EU tuki tätä kasvua aluepolitiikallaan, se heikensi sitä aliarvioimalla käyttämiensä  austerististen ratkaisumallien paniikinomaista vaikutusta.

Euroopan köyhyyden ja eriarvoisuuden viimeaikainen lasku on tervetullut tauko edellisten vuosien pysähtymiseen.  Kun otetaan huomioon, että virallisissa luvuissa aliarvioitu ongelma on suuri, se on aivan liian pieni askel oikeaan suuntaan. Tarvitaan voimakkaampaa edistystä ja päättäväisempää politiikkaa, jotta Euroopan hajoaminen estetään.

Tämä artikkeli perustuu FES: n (Friedrich Ebert Säätiö) julkaisemaan pidempään versioon.

Tietoa henkilöstä Michael Dauderstädt:
Michael Dauderstädt on freelance-konsultti ja toimitusjohtaja Dietz-kustantamossa ja Friedrich Ebert Säätiön entinen talous- ja sosiaalipolitiikan osaston johtaja.





tiistai 11. syyskuuta 2018

Laman aineksia


Pamahtaako finanssikriisi pian uudelleen?
Asiasta kirjoittaa die Zeit -lehti 9.9. 2018 pääartikkelissaan. Lehti luettelee suuren joukon isoja kansainvälsiä yrityksiä, joilla on kymmenien miljardien velkataakka. Lisäksi on luotu uusia sijoitusinstrumentteja näiden velkojen ympärille, mm. riskin suuruuteen liittyvät muuttuvat korot. Tämä houkuttelee lainaamaan näille velkaislle yrityksille lisää suurten korkotuottojen odotuksessa. Roskalainojen määrä on yli kaksinkertainen vuoteen 2007 verrattuna, jolloin Lehman&Brothersin syöksykierre alkoi. Lisäksi koko ajan puheet korkotason nousemisesta lisääntyvät.

Lanka taitaa palaa jo?

Lehti viittaa mm. amerikkalaisen Tesla-sähköauton yhtäkkiä suuriksi - voittamattomiksi? - kasvaneisiin velkaongelmiin ja ilmeiseen luottamuksen romahtamiseen. Die Zeit -lehti viittaa muihinkin suuriin kansainvälisiin yrityksiin, kuten logistiikkajätti Hapag Lloydiin, digitaaliseen palvelualustaan Netflixiin, valmisruokaketju Campbell Soup'iin, muutamia merentakaisia miljardiveloissa olevia yrityksiä mainitakseen.

Ongelmia löytyy Saksastakin. Deutsche Bank, Suomen Pankin sisarpankki Saksassa on suurissa, lähes ylipääsemättömissä vaikeuksissa. Ilmeisesti pääjohtaja Ackermannin kaudella syyllistyttiin liian vahvan uskoon tarjontapolitiikan voimaan. Tätä seuraten DB kasvatti investointiohjelmaansa, josta on muodostunut hirvittvä, ylipääsemätön taakka. Velkaa on niin paljon että minkäänlainen kysyntä ei nykyisen valtavirtaisen talouspolitiikan oloissa pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa. Vastuujohtajia vaihdetaan ja etsitään ja tilanteen havaittuaan nämä heittävät pyyhkeen kehään: yritys pelastaa Saksan Pankki tuntuu toivottomalta. Takana on kuitenkin suuria sijoittajia (mm. Kiina ja julkisen alan ammaliitto Ver.di), jotka hallinnossa vaativat edelleen etsimään ratkaisuja omien sijoitustensa tueksi.

Autovalmista Volkswagen on rämpinyt taloudellisessa suossa jo muutaman vuoden, syynä amerikkalaisten testaajien havainto vilpillisten ohjelmien sijoittamisesta volkkarien moottoreihin; nämä antoivat todellisuutta parempia tietoja autojen päästöistä ja ympäristöystävällisyydestä. Amerikkalaisten suut tukittiin maksamalla autojen ostajille vaadittuja korvauksia kymmeniä miljardeja jos ei enemmänkin. Saksalaiset Volkswagen -merkkisen auton omistajat heräsivät kysymään: Miksi ei meillekin? Nyt Volkswagenin osakkeenomistajat ovat heränneet vaatimaan firman johtoa tilille itse asiassa heille kuuluvien miljardien käyttämisestä amerikkalaisten ja ehkä pian saksalaistenkin autonomistajien suun tukkimiseen. Ongelmat saksalaisten ja eräiden muidenkin eurooppalaisten automerkkien kohdalla eivät lopu tähän. Petollisia ohjelmoijia - ylimmän johdon tietäessä ja ilmeisesti myös tukiessa - löytyy muistakin kuin saksalaisista autoista; ilmeisesti  italialaisista ja myös ranskalaisista autoista.

Autoteollisuus on Saksan insinööritaidon ja osaamisen ydintä. Siitä maksetaan ja se näkyy eliittimerkkien Mercedes Benzin, Audin, BMV:n ja Volkswagenin hinnassa. Näistä autoista maksetaan ehkä yhtä kolmasosaa korkeampaa hintaa kuin muista vastaavantasoisista autoista. Tutkimukset paljastavat, että laatuerot verrattuna japanilaisiin tai korealaisiin autoihin eivät ole ollenkaan tätä luokkaa. Kysymys on todella pienistä eroista materiaalien ja valmistustekniikan suhteen. Hintaerot ovat ylimitoitettuja ja se luo painetta pudottaa hintoja. Se on puolestaan pahinta mahdollista myrkkyä saksalaisille autonvalmistajille nykyoloissa.

Saksalaiset perinteiset tavarataloketjut ovat joutuneetvaikeuksiin, kirjoittaa saksalainen Der Spiegel numerossaan 14/31.3. 2018. Tuli kanadalainen liikemies ja osti pari suomalaisillekin mm. Hampurista tuttua keskeistä ketjua (Galeria Kaufhof, Karstadt)  ja yhdisti ne kanadalaiseen tavarataloketjuunsa. Vaihdettiin markkinointikonseptia suuren rahan toivossa ja ryhdyttiin tuomaan Saksaan amerikkalaisia luxustuotteita. Nuukat saksalaiset eivät tähän vastanneet ryntäämällä uudelleen tavarataloihin amerikkalaisen unelman perään, vaan laittoivat kukkaronsa nyörit entistä tiukemmalle. On seurannut hirvittäviä saneerausohjelmia, kun lähes puolet entisestä henkilökunnasta aiotaan heittää pihalle. Ammattiliitot ja ketjujen vaikutusvaltaiset yhteistoimintaelimet ovat heränneet ja kauppasodan ainekset tavaratalomarkkinoilla ovat valmiina.

Tilannetta ei helpota suuren skaalan kauppasota liityen kansainvälisen vapaakauppaan. Sen lähtölaukaus on USA:n presidentin Trumpin "Oma suu ensiksi" (minun muotoiluni) tullirajoitusten muodossa jo annettu. Se vaikeuttaa kysynnän ylläitämistä entisestään. Amerikkalainen unelma saattaa piankin muuttua entistä pahemmaksi painajaiseksi.

Saksankaan  talous ei ole niin hyvissä kantimissa kuin annetaan ymmärtää. Vuosien säätökuurit ovat ajaneet julkiset palvelut pahaan kierteeseen. Palkat näyttäisivät nousevan Saksassa hyvinkin, mutta yksityistetyt palveluntarjoajat siirtävät korotukset nopeasti palvelun hintaan, jolloin yhä useampi sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvitsija putoaa palvelujen ulkopuolelle. Euroopan Unionin määrällinen elvytys yhtyneenä Saksan keskeiseen ja ja teknistä osaamista hyödyntävään asemaan näkyy edelleen mm. vientiteollisuuden tuomina voittoina ja liittovaltion ylijäämäisenä budjettina. Samaan aikaan muualla ERU:n jäsenvaltioissa kamppaillaan alijäämien kanssa eivätkä näkymät siksikään vaikuta yhteismarkkinoiden osalta valoisilta. Eksogeeninen talousajattelu - Saksan vahvan konsrvatiivirintaman austerismia aiheuttava ajatusfiksaatio - tuottaa pitkällä tähtäimellä lisää ongelmia. EKP:n määrällinen, eksogeenisen talousajattelun vastainen mutta vain yritysmaailmalle suunnattu elvytys on tulossa päätökseen ja se aiheuttaa epävarmuutta. Korkopolitiikka on ilmeisesti myös muuttumassa ja lainat ovat tulevina vuosina siksi kallimpia kuin nyt. EKP:n valtioilta pankkien kautta ostamat velkakirjalainat ovat olleet ilmeisen hyvä business myös välikäsinä toimineille - sekin tulolähde on kuivumassa. Velkakirjoilola on kuitenkin määräaikansa, jolloin ne on lunastettava takaisin - jos ei uudelleen potkaista lakien muodostaman aisan yli.

Euroopan Unioni ja EKP ei ole onnistunut ratkaisemaan maanosaa vaivaavia suuria ongelmia. Yhä ilmeisemmältä näyttää, että Saksa ei suostu kasvattamaan EU:n budjettia Ranskan presidentti Macronin edellyttämällä tavalla. Ranskan velkataakka on raskas ja ilmeisesti Macron toivoo EU:n budjettia kasvattamalla voivansa hoitaa myös keskeistä osaa Ranskan ja samalla koko Etelä-Euroopan julkisen sektorin velkataakasta. Taustalla mököttää kuitenkin Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus, jonka mukaan Euroopan Unioni ei saa ottaa mitään vastuuta jäsenmaidensa taloudellisista sitoumuksista. Tämä muotoilu tarkoittaa todellisuudessa jälkikeynesiläisen, liberaalin, antisyklisen ja endogeenisen rahapolitiikan kieltämistä. Berliinin muurin murtuessa liittokansleri Kohl ja Saksan kristillisdemokraatit pelkäsivät DDR-tyyppisen sosialismin kaappaavan koko Euroopan Unionin vahvan valtion ja julkisen sektorin kautta tapahtuvan autorisoidun toiminnan muodossa. Koko Unionin talous- ja rahapolitiikkaa muurattiin tältä osin yksipuolisesti kiinni. Syntyi ehdottoman autoritaarinen, uusliberaaleja markkina-arvoja korostava ja niille alisteinen eurooppalainen talousjärjestelmä. Tämän muurin yli ei ole lupa yhdelläkään jäsenmaalla astua, ei edes ajatella tätä mahdollisuutta. Paradoksi on, että se rakenteeltaan ja suhteessa moniarvoiseen poliittiseen demokratiaan muodostaa DDR:ssä käytössä olleen Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen tyyppisen rakenteen, jossa kaikki poliittiset voimat ovat alisteisia yhdelle suurelle idealle. Proletariaatin diktatuurin ja uusliberalismin väliin mahtuu pohjoismaisittain ajatellen kuitenkin vielä yksi vaihtoehto...

Markkinat eivät ole tie tasaisen kysynnän ja ostovoiman lisäämiseen - ne tarvitsevat sitä voidakseen toimia. Yksisilmäinen valtavirtainen talousajattelu on luonut yksisilmäisen kreikkalaisen mytologian mukaisen taloushirviön, joka vaatii vuosittain ja yhä voimakkaammin ihmisuhreja läpipääsemättömään talouslabyrinttiinsa. Ihmisuhreja? Kyllä, köyhyyden, osattomuuden, hoidotta jäämisen ja kaiken elämän polarisoitumisen muodossa. Ei noustu uuteen historialliseen vaiheeseen, vaan ollaan vaarassa luisua takaisin keskiaikaan ellei sitten peräti syvemmälle esihistoriaan.

Kysymys kuuluu: onko prinsessa Eurooppa tuhoutumassa vai löytyykö vielä voima joka sen voisi pelastaa? Monipuoluejärjestelmässä ja edellytetyn samasuuntaisuuden kollektiivisessa sokeudessa sen löytäminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Kuten toisen maailmansodan loppuhetket osoittavat, vasta todellisen tuhoutumisen kynnyksellä yhtäkkiä herätään: me emme tietäneet... Tuo tietoisuus voisi olla se yhteinen voima joka palauttaisi maanosan uuteen ajattelutapaan, aluksi toipilaaksi ja jatkossa dynaamiseksi, demokraattiseksi ja maailmalle esimerkkiä näyttäväksi voimaksi.




sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Maailmantalouden karkottamat

Työväen Sivistysliiton verkkolehti "Aikamerkki" esittelee Kolumbian yliopiston professorin  Saskia Sassenin kirjan "Karkottamisen logiikka - brutaali ja monimutkainen maailmantalous".

Maailmantalouden monimutkaisuus ja yritysten voitontavoittelu karkottaa yhä useammat ihmiset kodeistaan, työstään ja koko yhteiskunnasta, sanoo Saskia Sassen uutuuskirjassaan.

"Maailma on joutunut kapea-alaisen talouskasvukäsityksen pauloihin, sanoo Columbian yliopiston professori Saskia Sassen. Vaikka talouskasvu on tuonut mukanaan paljon hyvää, hyvinvoinnin lisäämisen sijaan nyt keskitytään lähinnä yritysten liikevoittojen kasvattamiseen.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu on johtanut uuteen karkotuksen logiikkaan, jossa ihmisiä, yrityksiä ja alueita työnnetään ulos toimeentulostaan, elintilastaan ja koko biosfääristä, Sassen esittää vastasuomennetussa kirjassaan "Karkottamisen logiikka -brutaali ja monimutkainen maailmantalous".

Tilaa Aikamerkin uutiskirje!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Sosiaaliturva ja mikrotyömarkkinat

Saku Uuuninpankkopoika Timonen kiihdyttää vauhtia hallituksen aktiivimallin arvostelussaan. Tavoitteet ovat kokonaan muualla. Hänen mukaansa kysymyksessä on aktiivisesta sosiaaliturvan leikkurista ja saksalaisen mallin mukaisista mikrotyömarkkinoiden luomisesta. Tämä vastaa puolestaan minun mielestäni myös Euroopan Unionin markkina-alisteista lähestymistapaa työllistämiseen. Lainataan Sakun analyysia:

"Työttömyysturvan aktiivimalli on viimeistään nyt toisen tarkastelujakson päätyttyä osoittautunut täsmälleen sellaiseksi pysyväksi tukileikkuriksi kuin osattiin odottaa. Vain kymmenen prosenttia ensimmäisen tarkastelujakson jälkeen alennetulle tuelle joutuneista täytti aktiivimallin ehdot toisen tarkastelujakson aikana. Kaikista työttömistä 38 prosentin tukea leikattiin, kertoo Kela tiedotteessaan."

"Ei hallitus anna keppiä työttömille sen takia, että se nauttisi siitä, eikä päätarkoitus ole säästää. Tarkoitus ei myöskään ole työllistää oikeisiin palkkatöihin. Kyse on hallituksen tavoitteesta saada työllisyysaste 72 prosenttiin ja yli. Sen takia ollaan valmiita tekemään millaisia silmänkääntötemppuja tahansa.

Tavoitteena on saada ensin aikaan mikrotyömarkkinat Saksan mallin mukaisesti. Niillä markkinoilla palkalla ei ole tarkoituskaan tulla toimeen, vaan yhä suurempi osa toimeentulosta saadaan yhteiskunnan tukena. Lopullisena tavoitteena on vastikkeellinen sosiaaliturva Britannian mallin mukaisesti. Siinä työtä tehdään pelkkää sosiaaliturvaa vastaan."




perjantai 10. elokuuta 2018

Syvemmälle kyykkyyn



Uuninpankkopoika Saku Timonen jatkaa armotonta mutta hyvin perusteltua kritiikkiään hallituksemme työllistämispolitiikkaa kohtaan:

"Työttömät on vuosia kestäneellä yleisen mielipiteen manipuloinnilla saatu painettua sellaiseen asemaan, että heille voi tehdä ihan mitä tahansa. Heitä voidaan määrätä palkattomiin töihin, heidän tukiaan voidaan leikata, heille voidaan määrätä karensseja mielivaltaisesti ja heistä voidaan valehdella ihan vapaasti mitä tahansa. Media toistaa kritiikittä pahimmatkin jutut, joita joku anonyymisti työnantajaksi esittäytyvä keksii esittää.

Työttömyys- ja työllisyystilastoja käytetään hyväksi kertomalla osatotuuksia, poimien kulloinkin sopivia lukuja ja jopa härskisti valehdellen. Budjettiluonnosta esitellessään valtiovarainministeri Petteri Orpo puhui työttömyyden kovasta ytimestä, johon kuuluu 250 000 työtöntä. Vain viikkoa aiemmin hallitus julisti onnistuneensa työttömyyden alentamisessa niin hyvin, että työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan kaikkiaan enää 192 000."

tiistai 7. elokuuta 2018

Palataanko 1800-luvun irtolaisasenteisiin?


Uuninpankkopoika Saku Timonen kirjoittaa blogissaan:
"Kun joku työtön pullikoi vastaan eikä suostu palkattomaan työhön, niin viranomaiset ovat näköjään valmiita jopa kyseenalaistamaan hänen terveytensä ja kykynsä huolehtia itsestään. Näin kävi Seura-lehden artikkelin Miialle, joka sai tarpeekseen kahden vuoden palkattomasta työstä, kieltäytyi tekemästä sitä ja samalla kieltäytyi asioimasta Te-toimiston kanssa. Kunta teki hänestä edunvalvontailmoituksen maistraatille.

Lain mukaan edunvalvoja voidaan määrätä täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin.


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Suomessa on miljoona köyhää


Veikko Kärkkäinen, herastuomari, seurailee politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. Nyt hän kirjoittaa blogissaan: "Meillä on tällä hetkellä iso eläkeläisköyhien ryhmä, iso työttömien köyhien ryhmä, on vanhusköyhyyttä ja lapsiköyhyyttä.

Valtiomme on sairas, se ei enää kunnolla ansaitse hyvinvointivaltion, eikä demokraattisen valtion statusta. Kansalaisista suuri osa ei voi hyvin, eikä demokratia toimi niin kuin sen kuuluu toimia. Valta on siirtynyt pois kansalta, se kuuluu nyt kasvottomalle ja isänmaattomalle rahalle, joka puolustaa vain toisen rahan etuja. Heikompien ja vähäisempien etuja ei puolusta kukaan."