Mikä on Ylen tehtävä?

Jussi Eronen

14. joulukuuta 2016

Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja - etenkin pääministeriä - kaikkein varovaisimmin.

Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ajankohtaistiimini neljäätoista taitavaa, sinnikästä ja rohkeaa toimittajaa tulee toki ikävä, samoin A-studion huippujuontajia ja kaikkia journalismin tosissaan ottavia tekijöitä. Heistä moni on uskaltanut puhua Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vakavista ongelmista ääneen.

Kiitos työkavereilleni näistä puolestatoista vuodesta ja yleisölle runsaista juttuvinkeistä ja palautteista! Omista tulevaisuudensuunnitelmistani kerron myöhemmin.

Jo tänään aion hiihtää lasten kanssa!

Jussi

---

Näitä Ylestä irtaantuneita tai irtisanottuja alkaa olla tällä hallituskaudella jo aikamoinen määrä. Syistä ei ole kukaan juuri mitään puhunut. Nyt Jussi Eronen avasi eroamisensa syitä.

SDP:n kannatuksesta ja ohjelmatyöstä

Seppo Tuovinen:
Willy Brandt ( 1913-1992) rauhannobelisti, SPD:n ja SI:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Länsi-Saksan liittokansleri viittaa tässä kuvan tekstissä "epäproduktiiviseen politiikkaan, joka keinoja kaihtamatta käyttää politiikkaa omien epäinhimillisten arvojensa välineenä." Onko näin käymässä nyt ns. länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa? Onko tapahtumassa niin, että pääoman arvot ja edut asetetaan yhä useammin inhimillisen politiikan ja kestävän kehityksen edelle?

Helsingissä järjestettiin pari viikkoa sitten kaksi merkittävää kokousta. Ilpo Rossin sivuilta löysin tekstin, joka kuuluu näin: "Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija."

"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.

– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.

"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.

– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.

"Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."

Edellä olevaan tekstiin viitaten totean, että Willy Brandt muutti myös narratiivin Saksassa 1960-luvun lopulla ja SPD nousi pitkäksi aikaa hänen johdollaan valtaan silloisessa Länsi-Saksassa aatteellisella demokraattiseen sosialismiin perustuneella, ohjelmallisella politiikalla. Nykyisellä politiikallaan Suuren koalition osana SPD kannatus on romahtanut yli puoleen siitä, mitä se oli esimerkiksi Brandtin aikana. Samoin on käynyt monissa muissakin sosialidemokraattien eurooppalaisissa sisarpuolueissa.On menty mukaan uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko aika sosialidemokraattien taas muuttaa narratiivia vastaamaan kansalaisten odotuksia koko Euroopassa?

Suomessa SDP:n kannatus on ollut jo pitkään nousussa. SDP puhuttelee kansaa oikeilla teemoilla työllisyydellä, koulutuksella ja se on voimakkaasti asettunut puolustamaan työttömien ja palkansaajien heikkoa asemaa hallituksen kyykyttämispolitiikkaa vastaan. SDP on nostanut pientä eläkettä saavien eläkeläisten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman keskusteluun, puolustanut perustuslakia, ihmisoikeuksia jne.

SDP on aloittanut myös. laajan ohjelmatyön. Sadat puolueen aktiivit osallistuvat lukuisissa työryhmissä ohjelmien valmisteluun. Pian ne tulevat myös SDP:n kentän käsittelyyn.

Ilpo Rossi:
Seppo Tuovisen tekstin alussa on viittaus Willy Brandtiin ja hänen tokaisuunsa, joka  koskee yhteisten asioiden hoidoksi tarkoitetun politiikan "keritsemistä" paholaiseksi, jota käytetään demokratian nimissä milloin mihinkin, ihmisen ja humaanin yhteiskunnan kannalta epämielekkääseen tarkoitukseen. Laimaus on peräisin sattuvia sanontoja sisältävältä sivustolta, jonne pääsee tästä linkistä.

Produktiivisuus ja epäproduktiivisuus,

Kun käytän ilmaisuja produktiivisuus ja epäproduktiivisuus, tarkoitan niillä taloudellisen toimeliaisuuden sijasta laajempaa, sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka voi johtaa sekä omaan että yhteiseen menestymiseen - tai sitten tuhota kaikki mahdollisuudet tai ainakin heikentää onnistumista huomattavassa määrin. Kysymys on Erich Frommin, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan elinikäisen johtajan hahmottamista suuntautumisen päämuodoista, joiden takana on aina yksilön, yhteisön  tai jopa kokonaisen kansakunnan luonteenpiirteistö ja sen suuntautumonen  joko elämää ylläpitävään, yhteisölliseen ja kaikista huolehtivaan suuntaan tai pakeneminen autoritaarisiin, hamuamiskeskeisiin, väkivaltaisuuteen taipuvaisiin tai kaupallisen houkuttelun vaihtoehtoihin. 

Minne Suomi pommittaa?

Julkaisen täsä Hannu Vesan Suomen suunniteltuja hävittäjähankintoja koskevan kirjoituksen ja siinä kerrotun uhkakuvan hävittäjähankinnoista hallituspolitiikkaan pääsyn kulmakivenä:

Hannu Vesa:

VOIMAMINISTERIÖN MIEHET PÄÄTTÄVÄT TULEVASTA HALLITUSPOHJASTA!

Pentti Sainio julkisti Helsingissä uutuuskirjansa "Minne Suomi pommittaa?". Kirja on ajankohtainen kahdestakin syystä:

1) Suomi on tienhaarassa ja joutuu valitsemaan sotilaallisen liittoutumisen (läntisen puolueellisuuden) ja aikaisempaa rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa seuranneen sotilallisen liittoutumattomuuspolitiikan väliltä.

2) Kiinteästi tähän liittyen maamme valmistautuu tekemään kaikkien aikojen asekaupat, joihin uppoaa leijonanosa meneillään olevan nousukauden talouskasvun hedelmistä.

Kulissien takana lienee jo aikapäiviä sitten päätetty, että nyt kansa saa kanuunoita voin sijasta: Kaikki esivalmisteluun valikoidut ilmasotajärjestelmät ovat läntistä alkuperää: kaksi amerikkalaista, ranskalainen, yksi alunperin yleiseurooppalainen - ja yksi puolueettoman Ruotsin kehittämä. Ja kaikki tähtitieteellisen kalliita! Ja niistä ainoana kuulemma vielä 2060-luvulla kurantti häivehävittäjä F 35 omaa luokkaansa kallis! Pentti Sainio on edellisessä kirjassaan kuvannut tuolloin hankituksi tullutta amerikkalaista Hornet hävittäjä-pommittaja järjestelmää. Sen kehitetty Super-Hornet versio tuntuu myös olevan edelleen vahvasti kuvioissa. Kuten on myös ainoaksi "5. sukupolven hävittäjäksi ristitty" häivekone F 35.

Kuitenkaan kansalaiskeskustelu uusista hävittäjähankinnoista ei ole edes kunnolla käynnistynyt. Valiitsevaa ilmapiiriä kuvaa kahden porvarillisen puolen raskasarjalaisen, Kokoomuksen Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen ilmoitus keskiviikkoillan YLE-uutisissa siitä, että hallitukseen ei ole asiaa sellaisilla puolueilla, jotka eivät valmiit sitoutumaan hävittäjä-pommittaja järjestelmän hankintaan. Pisteenä i:n päälle runsaasti lähetysaikaa TV-uutisissa saanut puolustusministeriön "strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja" Lauri Puranen uhitteli, että mikäli poliitikkojen muodostama hallitus erehtyisi poikkeamaan PM:n virkamiestyöryhmän valitsemasta hankintavaihtoehdosta ja valinta kohdistuisi vaihtoehtoon, jonka "kehittämismahdollisuudet umpeutuvat vuosikymmenessä", edessä olisi uuden (kaiketikin myös tahtitieteellisen kalliin) ilmasotajärjestelmän hankinta!

Kylmän sodan riehuessa valtoimenaan 60-luvulla sekä USA:n presidentti John F. Kennedy että NL:n johtaja Nikita Hrutsev totesivat, että suuret sodan ja rauhan kysymykset ovat liian tärkeitä sotilaiden päätettäväksi. Minä lisäisin tähän, että myös näistä sotahommista liikaa innostuneitten siviilien! Pienessä maassa on osattava ihan oikeasti elää säkki suuta myöten: Meidän ei pidä hankkia taloudelliseen kantokykyymme nähden suhteetonta sotilaallista kapasiteettia. Armeijaamme pidä myöskään varustaa hyökkäysarmeijan näköiseksi. Eikä meillä tietenkään ole mitään erityistä maailmanpoliisin tehtävää. Meidän roolimme löytyy pikemminkin sieltä sosiaalipuolelta!


Hävittäjien ostosuunnitelmat alkavat epäonnisesti:
"Yhdysvalloissa Pentagon on torstaina määrännyt käyttökieltoon kaikki F-35-hävittäjät. Syynä on viime kuussa tapahtunut onnettomuus, jossa harjoituslennolla ollut F-35B-hävittäjä tuhoutui täysin."


Hannu Vesa Facebookissa 12.10. 2012
"Meidän "gülenisteillämme" oli epäonnea matkassa: Jos eilisilta oli heidän tähtihetkensä puolustusministeriön keskeisen virkamiehen ja johtavien porvaripuolueitten kellokkaiden heristellessä YLE:n uutislähetyksessä nyrkkiä hävittäjä/pommittajahankintoihin mahdollisesti varauksellisesti suhtautuville vasemmistopoliitikoille - niin tänään oli edessä konkreettisesti mahalaskun paikka. Puolueettoman Ruotsin kehittämä konetyyppi ehdittiin leimata keskeneräiseksi eilispäivän luomukseksi. Ja amerikkalainen häivehävittäjä F 35 aina 2060-luvulle saakka kelvolliseksi, kehittyväksi konetyypiksi!

Kehittämistä jälkimmäisessä tuntuukin riittävän, sillä tänään ne pantiin liian suuren onnettomuusriskin vuoksi lentokieltoon. Lentokieltoon voisi minusta panna myös puolustusministeriön lentosotamiehet. Sekä porvaripoliitikot Kanerva ja Vanhanen!"

Onko eurooppalainen silta romahtamassa?

11.9. 2016 - viisitoista vuotta World Trade Centerin romahtamisen jälkeen - taitaa muodostua taitekohdaksi myös minun julkisessa bloggailussani. Huomaan analyysini käyneen vuosien varrella yhä pessimistisemmäksi suhteessa demokratian mahdollisuuksiin.

Viimeisin negatiivinen kommenttini koskee äänekoskelaisen nuoren sosialidemokraatin kirjoitusta Demokraatissa, jossa hän kirjoittaa äänekoskelaisen kunnallisdemokratian toteutumisesta - varovasti samaan sävyyn kuin minäkin. Vastasin Facebookissa seuraavasti:"Tämä on se synkkä näkymä mitä tulee kunnallisvaaleihin. Kun vaaleista toiseen nuoret valtuutetut joutuvat omien toiveidensa toteuttamisen sijasta virkamieskunnan leikkauslistojen ja porvarillisen, todelliseen kunnan vahvistamiseen vastentahtoisesti suhtautuvan enemmistön painostukseen, menee siinä nuorelta uudistuksia tavoittelevalta valtuutetusta konseptit sekaisin. Kun taustalla on kuntia köyhdyttävä hallituspolitiikka, jonka takana puolestaan Euroopan Unionin yhä suurempaan markkina-alisteisuuteen painostava valtavirta, niin kysyttäväksi jää: Miksi vaivautua?"



15.9. 2016

Europan Keskuspankki tukee kansallisten jäsenpankkiensa kautta valtoita - salaa - siten, että on antanut näille luvan ostaa massiivisessa mittakaavassa jäsenvaltioidn velkakirjoja, kuukausittain, kymmeniin miljardeihin nousevan määrän. Suomen kohdalla se merkitsee sitä, että Maastrichtin sopimuksen 60%:n velkaantumisraja ei ylity vaikka valtio ottaa 5,5 mrd lisävelkaa. Toimi on ristiriidassa EKP:n peruskirjan ja Maastrichtin sopimuksen kanssa - EKP:n ei pitäisi sääntöjensä mukaan ottaa mitään vastuuta jäsenvaltioidensa - siis valuuttaunioniin kuuluvien maiden - tekemistä veloista. Toimi on yksipuolinen ja sellaisenaan autoritaarinen, koska EKP voi yksin määrätä milloin ja missä olosuhteissa se tälalista tukea antaa - eikä siihen ole olemassa vaikutus-, puuttumis- tai valitusoikeutta.



Tällainen käytäytyminen muodostaa tietynlaisen ideologisen pommin koko Euroopan Unionin rakenteeseen. Oletukseni on, että tämä on nyt mahdollista, kun Valuuttaunionin jäsenmaissa on porvarillinen enemmsitö Italiaa ja Ranskaa lukuunottamatta. Vai onko sittenkin niin että juuri nämä perustajamaat olisivat saaneet ahdinkoonsa tällaisen myönnytyksen, jotta koko Unioni ei alkaisi romahtaa? Kas siinäpä kysymys.

Palataanko 1800-luvun irtolaisasenteisiin?

Uuninpankkopoika Saku Timonen kirjoittaa blogissaan:
"Kun joku työtön pullikoi vastaan eikä suostu palkattomaan työhön, niin viranomaiset ovat näköjään valmiita jopa kyseenalaistamaan hänen terveytensä ja kykynsä huolehtia itsestään. Näin kävi Seura-lehden artikkelin Miialle, joka sai tarpeekseen kahden vuoden palkattomasta työstä, kieltäytyi tekemästä sitä ja samalla kieltäytyi asioimasta Te-toimiston kanssa. Kunta teki hänestä edunvalvontailmoituksen maistraatille.

Lain mukaan edunvalvoja voidaan määrätä täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin.