Ukrainan sodan myötä kärjistyneen energiakriisin, hintojen nousun, inflaation ja alempia tuloryhmiä uhkaavan köyhyyden kynnyksellä Social Europe -lehden talousasiantuntija Peter Bofinger pohtii kirjoituksessaan mahdollisuuksia hintojen nousun hyvittämiseen eurooppalaisella tasolla. Peter Bofinger vaatii korkeampien korkojen sijaan energian arvonlisäveron alentamista ja CO 2 -kauppajärjestelmän väliaikaista keskeyttämistä .
Viime kuussa euroalueentuinen inflaatio oli ennätykselliset 5,8 prosenttia – vuotta se oli vain 0,9 vuotuista. Syynä tähän on energian hintojen ennennäkemätön nousu.
Energiaraaka-aineet ovat euromääräisesti noin 130 prosenttia kalliimpia kuin vuosi sitten. Kuluttajille tämä lähes 32 prosentin energian hintojen nousua vaikuttavaa apuana. Koska energian osuus kotitalouden tavarakorista noin 10 prosentilla, tämä johtaa kokonaisindeksin nousuun noin kolmella prosenttiyksiköllä – inflaatio ilman energiaa on vastaavasti 3,0 prosenttia.
Energian hintojen räjähdysmäinen nousu tuo suuren haasteen Euroopalle. Se vahingoittaa Euroopan keskuspankin mainetta varsinkin Saksassa, vaikka energiamarkkinoiden sokit eivät liity sen rahapolitiikkaan. Sillä on vakavia sosiaalisia seurauksia, sillä köyhät kotitaloudet käyttävät paljon suuremman osan tuloistaan energiaan kuin varakkaat kotitaloudet – energiaköyhyys on kasvava ongelma. Ja se uhkaa talouspoliittisesti ilmaistun ilmastopolitiikat julkisesta hyväksyntää, nehän – kuten hiiliverot ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä – ovat keskeisinä väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.
Syynä liiallinen elvytys?
Miten poliittisten päättäjien tulisi suhtautua tähän shokkiin? EKP, jonka tehtävänä on varmistaa hintavakaus, on ensimmäisellä sijalla. Monet, jotka ovat pitkään arvostelleet EKP:n elvyttävää rahapolitiikkaa, näkevät korkean inflaation oikeutuksensa.
Näkemyksen siitä, että rahan liiallinen elvytys on syyllinen inflaatioon, kiistää kuitenkin se huomio, että vuonna 2021 euroalueen kotitaloudet kuluttivat vähemmän bruttokansantuotteesta kuin koskaan. Yksityinen kysyntä voidaan siis turvallisesti sulkea pois inflaation kiihdyttäjänä.
Jos EKP nostaisi korkoja nyt, se vain vaimentaisi kokonaiskysyntää , joka kärsii jo nyt energian korkeiden hintojen ja Ukrainan sodan laukaiseman poliittisen ja talouarkkinoiden jännitteiden vuoksi riittämätön.
Teoreettisesta näkökulmasta on hyvin tiedossa, että rahapolitiikka ei ole hyvin valmistautunut selviytymään tarjontasokista. Tämä kiinnittää huomion talous- ja finanssipolitiikan mahdollisuuksiin. Huomioi tässä yhteydessä Saksan vuoden 1967 vakaus- ja kasvulain artikla 1, jossa poliittiset päättäjät nimenomaisesti sitoutuvat hintavakauden tavoitteeseen:
Liittohallitus ja osavaltiot noudattavat talous- ja finanssipoliittisissa toimenpiteissään makrotalouden tasapainon vaatimuksia. Toimenpiteet on toteutettava siten, että ne markkinatalouden puitteissa edistävät samanaikaisesti hintatason vakautta, korkeaa työllisyyttä ja ulkoista tasapainoa vakaan ja riittävän talouskasvun kannalta:
Samanlainen lausunto löytyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklasta:
"Unioni perustaa sisämarkkinat. Se pyrkii edistämään Euroopan kestävää kehitystä, joka perustuu tasapainoiseen talouskasvuun ja hintavakauteen…"
Kohdennettua helpotusta
EKP:n työkalupakettiin verrattuna talous- ja finanssipolitiikalla voi olla suora vaikutus energian hintaan. Yksi Sebastian Dullienin ja Isabella Weberin ehdottama vaihtoehto olisi hintavalvonta. Mutta niitä on vaikea sovittaa yhteen markkinatalouden kanssa, ja ne asettaisivat raaka-aineiden korkeampien hintojen taakan yksipuolisesti energiantoimittajille.
Espanjan käyttämä parempi ratkaisu on helpottaa kuluttajia alentamalla väliaikaisesti energian arvonlisäveroa. Tämä voi tarjota kohdennettua apua kotitalouksille. Yhteiskunnallisesti tällainen toimenpide voidaan perustella alhaisemman tulotason kotitalouksien suhteettoman suurella rasituksella. Voisi ajatella rikkaiden kotitalouksien tuloverolisän lisäämistä sosiaaliseen tasapainoon; Lisäksi voitaisiin harkita satunnaista veroa energiantuottajien voitoista. Periaatteessa arvonlisäverohuojennus tulisi kuitenkin rahoittaa julkisen talouden alijäämillä - siis velanotolla.
Tämä on suhteellisen ongelmatonta, sillä vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipolitiikan säännöt jäävät keskeytetyksi tänä vuonna. Poikkeuksen jatkamista vuonna 2023 tulisikin harkita Ukrainan sodan aiheuttamien taloudellisten ja ennen kaikkea energiapoliittisten haasteiden valossa.
Väliaikainen keskeytys
Mitä muita toimintamahdollisuuksia on Euroopan tasolla? Tässä päästökauppajärjestelmä olisi ensisijainen painopiste. Vielä muutama päivä sitten hiilidioksidisertifikaattien hinta oli noussut erittäin voimakkaasti, kolminkertaistuen vuodessa 96 euroon tonnilta, mikä vaikutti energian hintainflaatioon. Se on kuitenkin romahtanut aivan viime aikoina, koska markkinat ovat odottaneet järjestelmän väliaikaista keskeyttämistä.
Yksi syy hiilidioksidin hinnan räjähdysmäiseen nousuun on maakaasun hinnan nousu : sähköä tuotetaan yhä enemmän hiilivoimaloilla, jotka vaativat enemmän CO 2 -sertifikaatteja kuin kaasukäyttöiset. Mutta on merkkejä siitä, että hiilidioksidin hintaa ohjaavat yhä enemmän hedge- ja sijoitusrahastot, jotka ovat löytäneet sertifikaatit houkuttelevana sijoitusvaihtoehtona.
Energian hintashokkia pahentaa siten sertifikaattikauppa. Rahoitusmarkkinoiden hiilidioksidin hinnoittelun periaate olisi siksi testattava jälleen kerran.
Ilmastopolitiikan ytimessä tavoitellaan hiilidioksidin hintaa , joka nousee tasaisesti ajan myötä. Yritysten suunnitteluvarmuuden takaamiseksi hintapolulla vuoteen 2030 tulee olla mahdollisimman ennustettavissa. Mutta tämä ennustettavuus avaa keinottelijoille lähes riskitöntä voittoa. Lähes nollakorkotaso nostaa sertifikaatin hinnan välittömästi vuoden 2030 tasolle. Toisin kuin päättäjät aikovat, tämä johtaa äkilliseen hinnannousuun, joka yllättää talouden ja kuluttajat.
Toimimattoman sertifikaattikaupan sijaan pitäisi siis luottaa myös EU:n hiilidioksidiveroon . Kokeellinen tutkimus osoittaa , että suora hinnoittelu verojen kautta johtaa merkittävästi alhaisempiin CO 2 -päästöihin.
Lyhytaikaisena toimenpiteenä päästökauppa voitaisiin keskeyttää väliaikaisesti, kunnes tilanne globaaleilla energiamarkkinoilla on rauhoittunut. CO 2 -päästöjen vähentämistavoitteen kannalta nykyiset energian hinnat ovat paljon korkeammat kuin mitä jopa kunnianhimoiset ilmastoaktivistit ennakoivat.
PETER BOFINGER
Peter Bofinger on taloustieteen professori Würzburgin yliopistossa ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.
