Sodan seurauksena kohonneen energian hinnan nousun hyvittäminen

Ukrainan sodan myötä kärjistyneen energiakriisin, hintojen nousun, inflaation ja alempia tuloryhmiä uhkaavan köyhyyden kynnyksellä Social Europe -lehden talousasiantuntija Peter Bofinger pohtii kirjoituksessaan mahdollisuuksia hintojen nousun hyvittämiseen eurooppalaisella tasolla. Peter Bofinger vaatii korkeampien korkojen sijaan energian arvonlisäveron alentamista ja CO 2 -kauppajärjestelmän väliaikaista keskeyttämistä .

Viime kuussa euroalueentuinen inflaatio oli ennätykselliset 5,8 prosenttia – vuotta se oli vain 0,9 vuotuista. Syynä tähän on energian hintojen ennennäkemätön nousu.

Energiaraaka-aineet ovat euromääräisesti noin 130 prosenttia kalliimpia kuin vuosi sitten. Kuluttajille tämä lähes 32 prosentin energian hintojen nousua vaikuttavaa apuana. Koska energian osuus kotitalouden tavarakorista noin 10 prosentilla, tämä johtaa kokonaisindeksin nousuun noin kolmella prosenttiyksiköllä – inflaatio ilman energiaa on vastaavasti 3,0 prosenttia.

Energian hintojen räjähdysmäinen nousu tuo suuren haasteen Euroopalle. Se vahingoittaa Euroopan keskuspankin mainetta varsinkin Saksassa, vaikka energiamarkkinoiden sokit eivät liity sen rahapolitiikkaan. Sillä on vakavia sosiaalisia seurauksia, sillä köyhät kotitaloudet käyttävät paljon suuremman osan tuloistaan ​​​​energiaan kuin varakkaat kotitaloudet – energiaköyhyys on kasvava ongelma. Ja se uhkaa talouspoliittisesti ilmaistun ilmastopolitiikat julkisesta hyväksyntää, nehän   – kuten  hiiliverot ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä – ovat keskeisinä väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. 

Syynä liiallinen elvytys?

Miten poliittisten päättäjien tulisi suhtautua tähän shokkiin? EKP, jonka tehtävänä on varmistaa hintavakaus, on ensimmäisellä sijalla. Monet, jotka ovat pitkään arvostelleet EKP:n elvyttävää rahapolitiikkaa, näkevät korkean inflaation oikeutuksensa.

Näkemyksen siitä, että rahan liiallinen elvytys on syyllinen inflaatioon, kiistää kuitenkin se huomio, että vuonna 2021 euroalueen kotitaloudet kuluttivat vähemmän bruttokansantuotteesta kuin koskaan. Yksityinen kysyntä voidaan siis turvallisesti sulkea pois inflaation kiihdyttäjänä.

Jos EKP nostaisi korkoja nyt, se vain vaimentaisi kokonaiskysyntää , joka kärsii jo nyt energian korkeiden hintojen ja Ukrainan sodan laukaiseman poliittisen ja talouarkkinoiden jännitteiden vuoksi riittämätön.

Teoreettisesta näkökulmasta on hyvin tiedossa, että rahapolitiikka ei ole hyvin valmistautunut selviytymään tarjontasokista. Tämä kiinnittää huomion talous- ja finanssipolitiikan mahdollisuuksiin. Huomioi tässä yhteydessä Saksan vuoden 1967 vakaus- ja kasvulain artikla 1, jossa poliittiset päättäjät nimenomaisesti sitoutuvat hintavakauden tavoitteeseen:

Liittohallitus ja osavaltiot noudattavat talous- ja finanssipoliittisissa toimenpiteissään makrotalouden tasapainon vaatimuksia. Toimenpiteet on toteutettava siten, että ne markkinatalouden puitteissa edistävät samanaikaisesti hintatason vakautta, korkeaa työllisyyttä ja ulkoista tasapainoa vakaan ja riittävän talouskasvun kannalta:

Samanlainen lausunto löytyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklasta: 

"Unioni perustaa sisämarkkinat. Se pyrkii edistämään Euroopan kestävää kehitystä, joka perustuu tasapainoiseen talouskasvuun ja hintavakauteen…"

Kohdennettua helpotusta

EKP:n työkalupakettiin verrattuna talous- ja finanssipolitiikalla voi olla suora vaikutus energian hintaan. Yksi Sebastian Dullienin ja Isabella Weberin ehdottama vaihtoehto olisi hintavalvonta. Mutta niitä on vaikea sovittaa yhteen markkinatalouden kanssa, ja ne asettaisivat raaka-aineiden korkeampien hintojen taakan yksipuolisesti energiantoimittajille.

Espanjan käyttämä parempi ratkaisu on helpottaa kuluttajia alentamalla väliaikaisesti energian arvonlisäveroa. Tämä voi tarjota kohdennettua apua kotitalouksille. Yhteiskunnallisesti tällainen toimenpide voidaan perustella alhaisemman tulotason kotitalouksien suhteettoman suurella rasituksella. Voisi ajatella rikkaiden kotitalouksien tuloverolisän lisäämistä sosiaaliseen tasapainoon; Lisäksi voitaisiin harkita satunnaista veroa energiantuottajien voitoista. Periaatteessa arvonlisäverohuojennus tulisi kuitenkin rahoittaa julkisen talouden alijäämillä - siis velanotolla.

Tämä on suhteellisen ongelmatonta, sillä vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipolitiikan säännöt jäävät keskeytetyksi tänä vuonna. Poikkeuksen jatkamista vuonna 2023 tulisikin harkita Ukrainan sodan aiheuttamien taloudellisten ja ennen kaikkea energiapoliittisten haasteiden valossa. 

Väliaikainen keskeytys

Mitä muita toimintamahdollisuuksia on Euroopan tasolla? Tässä päästökauppajärjestelmä olisi ensisijainen painopiste. Vielä muutama päivä sitten hiilidioksidisertifikaattien hinta oli noussut erittäin voimakkaasti, kolminkertaistuen vuodessa 96 euroon tonnilta, mikä vaikutti energian hintainflaatioon. Se on kuitenkin romahtanut aivan viime aikoina, koska markkinat ovat odottaneet järjestelmän väliaikaista keskeyttämistä.

Yksi syy hiilidioksidin hinnan räjähdysmäiseen nousuun on maakaasun hinnan nousu : sähköä tuotetaan yhä enemmän hiilivoimaloilla, jotka vaativat enemmän CO 2 -sertifikaatteja kuin kaasukäyttöiset. Mutta on merkkejä siitä, että hiilidioksidin hintaa ohjaavat yhä enemmän hedge- ja sijoitusrahastot, jotka ovat löytäneet sertifikaatit houkuttelevana sijoitusvaihtoehtona.

Energian hintashokkia pahentaa siten sertifikaattikauppa. Rahoitusmarkkinoiden hiilidioksidin hinnoittelun periaate olisi siksi testattava jälleen kerran.
Ilmastopolitiikan ytimessä tavoitellaan hiilidioksidin hintaa , joka nousee tasaisesti ajan myötä. Yritysten suunnitteluvarmuuden takaamiseksi hintapolulla vuoteen 2030 tulee olla mahdollisimman ennustettavissa. Mutta tämä ennustettavuus avaa keinottelijoille lähes riskitöntä voittoa. Lähes nollakorkotaso nostaa sertifikaatin hinnan välittömästi vuoden 2030 tasolle. Toisin kuin päättäjät aikovat, tämä johtaa äkilliseen hinnannousuun, joka yllättää talouden ja kuluttajat.

Toimimattoman sertifikaattikaupan sijaan pitäisi siis luottaa myös EU:n hiilidioksidiveroon . Kokeellinen tutkimus osoittaa , että suora hinnoittelu verojen kautta johtaa merkittävästi alhaisempiin CO 2 -päästöihin.

Lyhytaikaisena toimenpiteenä päästökauppa voitaisiin keskeyttää väliaikaisesti, kunnes tilanne globaaleilla energiamarkkinoilla on rauhoittunut. CO 2 -päästöjen vähentämistavoitteen kannalta nykyiset energian hinnat ovat paljon korkeammat kuin mitä jopa kunnianhimoiset ilmastoaktivistit ennakoivat.

PETER BOFINGER

Peter Bofinger on taloustieteen professori Würzburgin yliopistossa ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.

Noam Chomsky varoittaa

 Taistele tai kuole!

Viime vuonna saksaksi yllä otsikoidulla nimellä ilmestyneessä kirjassaan tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Massachusettsin Teknologiainstituutin professoria Noam Chomskia pidetään yhtenä aikamme merkittävimpänä ajattelijana. Häntä haastatteli Emran Feroz, vuonna 1991 syntynyt afganilais-itävaltalainen toimittaja, joka palkittiin vuonna 2021 ihmisoikeuksia puolustavalla Concordia-palkinnolla. 

Erityisen mielenkiintoisia tässä toistaiseksi suomentamattomassa haastattelukirjassa ovat Chomskyn USA:ta ja Venäjää koskevat mielipiteet. Niiden merkitys korostuu juuri nyt, kun jännitteet Ukraina-kriisissä ovat nousseet äärirajoille ja tempautuminen Euroopassa käytävään sotaan nykyaikaisin välinein on yhtä lähellä kuin maailmanpalo Kuuba kriisin aikoihin 1960-luvun alussa. Seisooko ihmiskunta viimeisellä rannalla? Olemmeko itse omin toiminemme tekemässä loppua antroposeeniseksi, ihmisen valtakautta kuvaavaksi aikaukaudeksi kutsutusta, suhteellisen lyhyestä jaksosta maapallon historiassa?

Kun kirjaa tehtiin, USA:n presidenttinä oli Donald Trump joka osoitti aika suurta mielenkiintoa Venäjää ja sen johtajaa, Vladimis Putinia kontaan. Chomsky jatkaa:"Ajattelen, että myös muissa suhteissa kuin mitä olemme aikaisemmin käsitelleet, tulemme löytämään myös Trumpilta - syistä mitä ne sitten lienevätkään - myös teemoja joita ei voi pitää järjettöminä. Hän on oikeassa todetessaan, että suhteita Venäjään on parannettava. Myöskään Venäjän ei pitäisi kieltäytyä neuvottelemasta USA:n kanssa (näin ei ole myöskään tapahtunut, IR). Wahington on tehnyt menossaolevan vuosisadan pahimman sotarikoksen - hyökkäyksen Irakiin, ja tämä oli hyvin paljon pahempaa kuin mikään se mitä Venäjä on tehnyt. Moskovan ei pidä kuitenkaan kieltäytyä tästä syystä neuvottelemasta. Sama koske myös meitä, amerikkalaisia. 

Meidän ei pitäisi kauhistellen vetäytyä neuvottelemisesta, olkoonpa syyt mitä hyvänsä ja joita varmasti on olemassa. Tilanne on yksinkertaisesti absurdi. Juuri Venäjän rajoilla on erinäisiä jännitteitä, jotka ovat niin kovia että ne saattavat minä hetkenä hyvänsä eskaloitua ja johtaa tuhoisaan atomisotaan. Lopulliseen ja ratkaisevaan kaiken elämän kannalta maapallolla. Tällainen näköala on lähellä, ja meidän on kysyttävä itseltämme, miksi näin on. Ensisijaisesti olisi otettava askeleita tilanteen parantamiseksi. Lisäksi meidän on kysyttävä, miksi ylipäätään olemme ajautuneet näin pitkälle. Luonnollisesti NATOn laajenemisella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on tässä meŕkitystä. On rikottu kaiki ne lupaukset, jotka Gorbatschoville annettiin. Tämän aloitti jo Busch vanhempi ja se jatkui edelleen Clintonion aikakaudella. Clinton laajensi NATOa Venäjän rajalle ja tämä jatkui myös Obaman kaudella. Amerikkalaiset tekivät aloitteen myös Ukrainan ottamisesta NATOn jäseneksi. Ukraina on Venäjän intressialueen sydämessä. Tästä seuraten on jännitteitä Venäjän rajoilla. Ihmisyhteisöjen ja koko lajin kohtalo on yhteydessä tähän tilanteeseen. Kuinka paljon huomiota kiinnitetään tähän kysymyksenasetteluun? Verrattuna siihen, onko Trump valehdellut vai ei, minusta näyttää että media on perusteellisesti epäonnistunut tämän kysymyksen avaamisessa."

Toimittajan kysyessä  Chomskyn aikaisempiin kannanottoihin perustuen hän vahvistaa kannanottonaan, että  kaikki yhdysvaltain presidentit, jos heihin sovelletaisiin Nürnbergin sodanjälkeisen oikeusprosessin menetelmiä, pitäisi hirttää. Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat hänen mukaansa, Eisenhowerista Obamaan, syyllistyneet vakaviin  ihmisoikeusrikkomuksiin. 

Näistä - ja monista muistakin syistä - Noam Chomsky vaatii kirjassaan meitä nousemaan ihmiskunnan herroja vastaan, koska tuhon tie näyttää niin ilmeiseltä. Kirjan kirjoittamisen jälkeen USA:n ja Venäjän kriisi on entisestään kiihtynyt. Media suorastaan vaatii Suomeakin liittymään NATOn jäseneksi. Tasavallan presidentti on puhunut tässä kysymyksessä milloin liennytyksen, milloin jäsenyyden ja kovien yhteisten eurooppalaisten toimien puolesta. En väitä että hän on väärässä, mutta näen tässä vakavaa integriteetin, henkisen eheyden horjumista. 

Vielä eräs ilmastoon ja sen kuumenemiseen  liittyvä näkökohta. Vuonna 1997 Kioton ilmastosopimuksessa, josta mm. USA sittemmin irtisanoutui, sovittiin siitä että sotilaalliset energiaratkaisut eivät sisälly yhteiseen ilmastosopimukseen. Saksalaisen Spiegelin mukaan yksinomaan USA:n  armeijan kuluttama energiamäärä on niin suuri, ettäö se yksittäisenä maana sijoittuisi 55. sijalle päästöissään ja sen hiilijalanjälki olisi suurempi kuin esimerkiksi koko Ruotsin. Nykyinen sotilaallisen konfliktin uhka ja mahdollinen eskaloituminen sodaksi nopeuutaisi siten valtavasti hiilidioksioidipäästöjä ja heikentäisi kohtalokkaasti mahdollisuuksia ilmastotavoitteiden toteuttamiseen maailmanlaajuisesti.