Noam Chomsky varoittaa

 Taistele tai kuole!

Viime vuonna saksaksi yllä otsikoidulla nimellä ilmestyneessä kirjassaan tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Massachusettsin Teknologiainstituutin professoria Noam Chomskia pidetään yhtenä aikamme merkittävimpänä ajattelijana. Häntä haastatteli Emran Feroz, vuonna 1991 syntynyt afganilais-itävaltalainen toimittaja, joka palkittiin vuonna 2021 ihmisoikeuksia puolustavalla Concordia-palkinnolla. 

Erityisen mielenkiintoisia tässä toistaiseksi suomentamattomassa haastattelukirjassa ovat Chomskyn USA:ta ja Venäjää koskevat mielipiteet. Niiden merkitys korostuu juuri nyt, kun jännitteet Ukraina-kriisissä ovat nousseet äärirajoille ja tempautuminen Euroopassa käytävään sotaan nykyaikaisin välinein on yhtä lähellä kuin maailmanpalo Kuuba kriisin aikoihin 1960-luvun alussa. Seisooko ihmiskunta viimeisellä rannalla? Olemmeko itse omin toiminemme tekemässä loppua antroposeeniseksi, ihmisen valtakautta kuvaavaksi aikaukaudeksi kutsutusta, suhteellisen lyhyestä jaksosta maapallon historiassa?

Kun kirjaa tehtiin, USA:n presidenttinä oli Donald Trump joka osoitti aika suurta mielenkiintoa Venäjää ja sen johtajaa, Vladimis Putinia kontaan. Chomsky jatkaa:"Ajattelen, että myös muissa suhteissa kuin mitä olemme aikaisemmin käsitelleet, tulemme löytämään myös Trumpilta - syistä mitä ne sitten lienevätkään - myös teemoja joita ei voi pitää järjettöminä. Hän on oikeassa todetessaan, että suhteita Venäjään on parannettava. Myöskään Venäjän ei pitäisi kieltäytyä neuvottelemasta USA:n kanssa (näin ei ole myöskään tapahtunut, IR). Wahington on tehnyt menossaolevan vuosisadan pahimman sotarikoksen - hyökkäyksen Irakiin, ja tämä oli hyvin paljon pahempaa kuin mikään se mitä Venäjä on tehnyt. Moskovan ei pidä kuitenkaan kieltäytyä tästä syystä neuvottelemasta. Sama koske myös meitä, amerikkalaisia. 

Meidän ei pitäisi kauhistellen vetäytyä neuvottelemisesta, olkoonpa syyt mitä hyvänsä ja joita varmasti on olemassa. Tilanne on yksinkertaisesti absurdi. Juuri Venäjän rajoilla on erinäisiä jännitteitä, jotka ovat niin kovia että ne saattavat minä hetkenä hyvänsä eskaloitua ja johtaa tuhoisaan atomisotaan. Lopulliseen ja ratkaisevaan kaiken elämän kannalta maapallolla. Tällainen näköala on lähellä, ja meidän on kysyttävä itseltämme, miksi näin on. Ensisijaisesti olisi otettava askeleita tilanteen parantamiseksi. Lisäksi meidän on kysyttävä, miksi ylipäätään olemme ajautuneet näin pitkälle. Luonnollisesti NATOn laajenemisella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on tässä meŕkitystä. On rikottu kaiki ne lupaukset, jotka Gorbatschoville annettiin. Tämän aloitti jo Busch vanhempi ja se jatkui edelleen Clintonion aikakaudella. Clinton laajensi NATOa Venäjän rajalle ja tämä jatkui myös Obaman kaudella. Amerikkalaiset tekivät aloitteen myös Ukrainan ottamisesta NATOn jäseneksi. Ukraina on Venäjän intressialueen sydämessä. Tästä seuraten on jännitteitä Venäjän rajoilla. Ihmisyhteisöjen ja koko lajin kohtalo on yhteydessä tähän tilanteeseen. Kuinka paljon huomiota kiinnitetään tähän kysymyksenasetteluun? Verrattuna siihen, onko Trump valehdellut vai ei, minusta näyttää että media on perusteellisesti epäonnistunut tämän kysymyksen avaamisessa."

Toimittajan kysyessä  Chomskyn aikaisempiin kannanottoihin perustuen hän vahvistaa kannanottonaan, että  kaikki yhdysvaltain presidentit, jos heihin sovelletaisiin Nürnbergin sodanjälkeisen oikeusprosessin menetelmiä, pitäisi hirttää. Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat hänen mukaansa, Eisenhowerista Obamaan, syyllistyneet vakaviin  ihmisoikeusrikkomuksiin. 

Näistä - ja monista muistakin syistä - Noam Chomsky vaatii kirjassaan meitä nousemaan ihmiskunnan herroja vastaan, koska tuhon tie näyttää niin ilmeiseltä. Kirjan kirjoittamisen jälkeen USA:n ja Venäjän kriisi on entisestään kiihtynyt. Media suorastaan vaatii Suomeakin liittymään NATOn jäseneksi. Tasavallan presidentti on puhunut tässä kysymyksessä milloin liennytyksen, milloin jäsenyyden ja kovien yhteisten eurooppalaisten toimien puolesta. En väitä että hän on väärässä, mutta näen tässä vakavaa integriteetin, henkisen eheyden horjumista. 

Vielä eräs ilmastoon ja sen kuumenemiseen  liittyvä näkökohta. Vuonna 1997 Kioton ilmastosopimuksessa, josta mm. USA sittemmin irtisanoutui, sovittiin siitä että sotilaalliset energiaratkaisut eivät sisälly yhteiseen ilmastosopimukseen. Saksalaisen Spiegelin mukaan yksinomaan USA:n  armeijan kuluttama energiamäärä on niin suuri, ettäö se yksittäisenä maana sijoittuisi 55. sijalle päästöissään ja sen hiilijalanjälki olisi suurempi kuin esimerkiksi koko Ruotsin. Nykyinen sotilaallisen konfliktin uhka ja mahdollinen eskaloituminen sodaksi nopeuutaisi siten valtavasti hiilidioksioidipäästöjä ja heikentäisi kohtalokkaasti mahdollisuuksia ilmastotavoitteiden toteuttamiseen maailmanlaajuisesti.

Lännen rankaisuhenkisyys

 Suomen ulokoministeri Pekka Haavisto on lähdössä 15.2. 2021 Venäjälle tapaamaan mm. ulkoministeri Lavrovia tilanteessa jossa Euroopan Unionin ja Venäjän suhteet ovat aallonpohjassa. Läntinen arvoyhteisö EU on pitänyt tarpeellisena sanktioilla osoittaa moraalista erinomaisuuttaan paitsi Venäjän, myös Valko-Venäjän toimia kohtaan. Seurauksena tästä on myös Venäjä koventanut kielenkäyttöään ja toimiaan karkoittamalla EU:n toimien vastapainona Euroopan Unionin jäsenmaiden lähetystöjen diplomaatteja. Tämä on tapahtunut samaan aikaan kun Euroopan Unionin  ulkopolitiikan korkea edustaja oli vierailemassa Moskovassa.

Herää kysymys, millä tavalla ulkoministeri Pekka Haavisto tulee puolustamaan EU:n sanktiopolitiikkaa? Onko odotettavissa myönnytyksiä vai lisää kylmää kyytiä Venäjän ja Euroopan Unionin suhteille, mahdollisesti jopa vastasanktioita Suomenkin suuntaan?

Saksalainen viikottainen poliittinen aikakauslehti der Spiegel kirjoittaa Christiane Hoffmannin kynällä läntisten rankaisutoimien tarkoituksenmukaisuudesta ja tehosta lehdennumeross 45 lokakuun lopulla (30.10. 2020) viime vuonna eli 2020. 

Juuri läntiset demokratian ovat ottaneet tavakseen käyttää näitä 'sanktioita' - sana sanktio tulee uskonnollisesta perinteestä  ja sana sanctus (lat.) tarkoittaa jotakin pyhitettyä ja sen suojelua. Sanktiointi on muodostunut niin tavanomaiseksi että sitä voi pitää yhtenä oman mielenilmaisun muotona. Näyttäisi siltä että tarkoitus ei ole kuitenkaan sotkea suuria kansallisia hankkeita kuten esim. Nordstream 2:n valmistumista osaksi sanktiopolitiikkaa. Sanktioita kohdistetaan yksittäisiin henkilöihin, jotka ovat keskeisessä asemassa. Selvää tietenkin on että ne myrkyttävät maiden välisiä suhteita ja luovat painetta yhä voimakkaampiin mielenilmaisuihin. Yksittäisiin ihmisiin kohdistettuna ne liippaavat läheltä ihmisoikeus§loukkauksia. Saksan talousministeri Peter Altmaierin mukaan hän ei tunne yhtään tapausta, jossa sanktiot olisivat vaikuttaneet  suurvallan poliittiseen asennoitumiseen. Pikemminkin ne ovat nostaneet sanktioiden kohteeksi joutuneen maan kansallista ylpeyttä.  Venäjän koventunut kielenkäyttö ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla on tästä esimerkkinä.

Suurvaltojen kohdalla sanktiot eivät näytä juuri vaikuttaneen poliittisiin asenteisiin ja valintoihin. Pienemmät maat ovat kärsineet näistä kovastikin, ajatellaan vain Irakiin, Iraniin, Venezueelaan tai pohjois-koreaan suuntautuneita pakotteita.

USA laajensi sanktioiden käyttöä moraalisen pyhityksen alueelta myös taloudelliseen kilpailuun; näyttöä Huawein tai kiinalaisyritysten digitaalisesta vakoiluelementtien sijoitamisesta puhelimiin tai TikTokin kaltaisiin internet-alustoihin ei ole, mutta taloudellIsia yhteyksien sulkutoimia on tullut lähes nauhalta, erityisesti presidentti Donald Trumpin aikakaudella. Kiinaan ei näillä näytä oleen suurempaa vaikutusta. Kiina aloitti kyllä nämä sulkutimet ensimmäisenä sulkien mm. Googlen ja Facebookin kiinalaisilta vihamielisiksi miellettyjen sivustojen ylläpitämisen johdosta.

Kiina on edelleen jatkanut lihan ja soijan osto-ohjelmia amerikkalaisilta yrityksiltä ja on korvannut Amerikan markkinoilla menetettyjä ohjelmia yhteistyöllä Etelä-Aasian ja Afrikan maiden kanssa. Sanktiot ovat siis laajentuneet välineeksi taloudellisessa kilpailusssa maailmanherruudesta ja ovat taipuvaisdia jakamaan maailmaa globaalin internetin aiakaudella toisiansa poissulkeviin ryhmiin. 

Cristiane Hoffmannin mukaan sanktioilla on suurvaltojen ulkopuolella ollut myös vaikutusta tavallisten kansalaisten elämisen ehtoihin. ne ovat aiheuttaneet suoranaista kurjuutta ja jopa nälänhätää sellaisissa maissa kuin Iran, Pohjois-Korea tai Venezuela.

Kirjoittaja päättelee että sanktiopolitiikka on heikentänyt niiden kohteeksi joutuneiden maiden kansalaisten uskoa läntisen demokratian houkuttelevuuten taloudellisesti suorituskykyisenä vapauden ja ihmisarvon kunnioittajana. Hän uskoo että sanktioiden sijasta myös Euroopan täytyy osoittaa myös muulla tavoin olevansa yhteiskunnallinen esikuva muulle maailmalle.

Länsi siis käyttää sanktioiden muodossa jo nyt niitä keinoja, joita se pelkää sanktioiden kohteeksi joutuneiden maiden mahdollisesti käyttävän itseään vastaan. 

Ulkonministeri Haavistolla on epäkiitollinen tehtävä taiteilla vierailunsa aikana luottamuksellisten naapurisuhteiden ja Euroopan Unionin sanktiopolitiikan välimaastossa. 

EMUa on vahvistettava

YLE:n Ykkösaamu 16.3. 2019, haastateltavana yrittäjä Paavo Lipponen:

Vaaleissa mukna kannustamassa erityisesti nuoria. En pärjäisi päivääkään nykypolitiikassa, ympärivuorokautinen somettaminen ja kova kielenkäyttö rasittaa. Kiittää suomalaista terveydenhuoltoa, pärjää nykyisellään hyvin.

Euroopan ja maailman tilanne:

Christchurch, Uusi-Seelanti; nuoret aktivoituvat, keltaliivit, Venäjän nuoret - sinänsä hyvä. Uuden-Seelannin tilanne aivan järkyttävä, järjestäytynyttä toimintaa?

Brexit 

Kyse on vanhasta asenteesta, toinen jalka Atlantissa ja toinen kanaalissa. Ei Erkkikään ota tästä selvää. Mayn mukaan konservatiivien tulee päättää asiasta. Lisäajan kuluessa brittien täytyy päättää. ”Wide-open” (yhtä leveä kuin pitkäkin) -tilanne. Cameron lähti pelaamaan uhkapeliä kansanäänestyksellä. Se oli suuri strateginen virhe.

Rappeutumista 

on havaittavissa sekä konservatiivien (ylimielisyys) että Labourin (äärivasemmistolainen ajattelu) piirissä. Brexit heikentää Euroopan Unionia sekä taloudellisesti että turvallisuuspoliittisesti.

Unionilla on kansalaisten tuki

Kansalaiset Unionissa kannattavat Unionia yhteisönä. Ei pidä koko aikaa valittaa. Eurooppa on jäämässä omilleen. Suomen pitää olla rakentamassa eteenpäin, muuten käy huonosti.

Unkari, Itä-Eurooppa

Keski-Euroopan häikäisevä renesanssi (Unkari). Orban ei koskaan hymyile. Itä-Eurooppaa on kuitenkin ymmärrettävä, Tsekkoslovakiaa lukuunottamatta ei tullut demokratiaa mihinkään satelliittimaahan (missä Viro?). 50 vuotta kommunismia, ei ihme että kaikki ei toimi kuin Strömsössä. Pitää ymmärtää mutta ei hyväksyä oikeuslaitoksen politisointia (näin sanoo myös CDU:n puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, lyhyesti AKK).

Itä-Euroopan kuva ei ihan yksinketainen; on syrjäytymistä, elintaso on heikentynyt, tuloerot ovat kasvaneet - nämä ovat todellisia kysymyksiä Euroopassa. Eurooppaa pitää kehittää sosiaalisesti.

USA, NATO, Venäjä?

Tämä pitää nähdä isona kuvana. Aikakausi on todella vaihtunut. USA ei ole todellinen kumppani. Kiina voimistuu. Venäjä on vahva tekijä. Unionia uhkaa nurkkaanjääminen. Merkel puhui äskettäin komeasti talouden ja Venäjän kaasun puolesta. Kaasu on kuitenkin vain yksi kysymys.

Riippuvaisuus Venäjästä?

Myös Venäjä on riippuvainen kaasuviennistä ja Saksa samoin idästä tulevasta kaasusta. Kummallista logiikkaa kaasuajattelussa. Nyt tavoitellaan yhteisiä kaasumarkkinoita. Tämä on suuri Unionin saavutus.

Sanktiot?

Sanktiot - Suomen linja on hyvin selvä. Euroopan Unionin jäsenenä, olemme osa länttä, emme ole heikko lenkki, tämä antaa presidentille mahdollisuden käydä dialogia. Ympäristökysymykset, mustan hiilen vahingollisuus arktisella alueella, Suomella on tässä oma roolinsa. Pitää voida keskustella sanktioista huolimatta. Ulkoministeri USA:sta tulossa Arktisen Neuvoston viimeiseen kokoukseen. Ilmastomuutos on yhteinen vihollinen. Arktinen ilmastomuutos tulee ilmeisesti olemaan oletettua nopeampaa. Kiina osoittaa lisääntyvää mielenkiintoa myös arktista aluetta kohtaan. Myös Komissiossa on herätty arktiseen todellisuuteen.

Ministeriötason Venäjätutkimus?

Venäjän vaikuttamispyrkimys. Mitä pitäisi ajatella? Venäjän ei saa taloudessa aikaan uudistuksia. Komentotalous ei toimi. Riippuvuus luonnonvaroista, oligarkeista, suuria ympäristöongelmia. Ilman uudistuksia Venäjä kuihtuu. Suomen suhteen Venäjä haluaa hoitaa yhteyksiä bilateraalisti, Suomi toimii taas monenkeskisesti Euroopan Unionin jäsenenä. Tilanne on ollut läsnä koko ajan. Yhteyksiä tarvitaan.

Nato?

Nato on viimekäden puolustuskysymys. Venäjä demonstroi voimalla. Ei tämän tarvitse meitä horjuttaa. Venäjän ärsyttämien; olemme Venäjä-kriittisiä, mutta avointa Venäjä-vastaisuutta on turhan paljon. Pitää olla rauhallinen ja luja. Mediassa tulee esille Venäjävastaisuutta. Myös Venäjän tilanneta täytyy ymmärtää. Siellä on menty keskityksen ja nationalismin suuntaan ja se tietysti huolestuttaa.

EU-puheenjohtajuus

Vaikka Suomella ei ole erityisiä suomalaisia tavoitteita, Suomi ajaa joka tapauksessa yhteisiä asioita. Talous, ympäristö, kilpailun vahvistamien, vapaakaupan puolustaminen. Aikakausi on kuitenkin vaihtunut. Unionia on joka suhteessa vahvistettava ja meidän pitää olla tekemässä näitä ratkaisuja. Pitää toimia yhteistyössä Saksan ja Ranskan kanssa.

Hansaliitto-yhteistyö EU:ssa?

(Kysymys on Hollannin, Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Baltian maiden yhteistyöstä, talousvolyymiltaan yhteensä lähes Ranskan ja Saksan tasoinen kokonaisuus, IR)

Hansa-liitto?

Pidän virheenä Hansa-liittoon menemistä. Meidän ei pidä tehdä EU:ssa mitään blokkeja. Joka ministeriössä on katsottava, voidaanko tuoda jotakin uutta, esimerkkinä arktinen ulottuvuus. Meidän pitää luottaa Unioniin. Komission vaihtuessa on "interregnum-aika", pallo on Suomen, puheenjohtajamaan pöydällä. EU-puheenjohtajuus on erittäin tärkeä. Vaalikeskustelussa ei puhuta mitään EU:sta. Kielletään EMUn kehittäminen. Ehdoton imperatiivi on, etä ratkaisuja pitää saada aikaan.

EMUa pitää vahvistaa

Pankkiunioni pitää saada liikkeelle, EMU:n välineitä pitää vahvistaa, koska finanssikriisi voi toistua. Saksan ja Ranskan on saavutettava kompromissi. Yhteisvastuun kieltämisellä ei voida torjua koko EMU:n kehittämistä. Paikalleen ei pidä jäädä. Meillä ei ole varaa horjumiseen, tarvitsemme vahvempaa valuuttaunionia. Pohjosmaat pitää saada vahvemmin mukaan. Tanskan ja Ruotsin jääminen valuuttaunionin ulkopuolelle on heikentänyt osaltaan pohjoismaista eu-politiikkaa.

(Tämä on Paavo Lipposen haastattelun pohjalta tekemäni muistio keskeisistä teemoista, IR)

_________________

Ilpo Rossi:

Paavo jatkaa tutulla linjallaan. Monii hänen ajatuksiinsa voi yhtyä, alkaen suhteistamme Venääjään ja tapaamme toimia monenkeskiseltä pohjalta Krimin ja Ukrainan itäosien merkeissä asetetuissa sanktioissa. Jos muutosta sanktiopolitiikkaan halutaan - kuten minä haluaisin, sen on tapahduttava muutoksena koko Unionin politiikassa.

Suuri kysymys on sopeutuminen  Euroopan Unionin harjoittamaan talous- ja rahapolitiikkaan, joka on johdettu Euroopan Unionin  konsolidoiduista peruskirjoista ja joka noudattelee valtavirtaista, uusliberaalia, eksogeenista rahapolitiikkaa. Vaikka ajatus "EMUa on vahvistettava" on oikean suuntainen ja vaikka pidän Paavo Lipposta liberaalina sosialidemokraattina, niin  tässä suhteessa hän ei yllä keynesiläiseen antisykliseen ja endogeeniseen talousajatteluun, joka tarkoittaa jäsenvaltoiden roolin huomattavaa vahvistamista aloitteentekijänä ja dynaamisena toiminaja. Tämä on sosialidemokratian kohtalonkysymys Euroopan Unionissa ja todellisuudessa muutoksen aikaansaaminen edellyttää peruskirjojen avaamista. Tulevaisuuden lähtökohtana ei voi olla DDR-tyyppisen "kommunistisen" valtion ja inflaation pelko, rahan ymmärtäminen pelkkänä kysyntään ja tarjontaan perustuvana, muuttumattomana  suureena. Hyvän johdannon moderniin monetaariseen ajatteluun tarjoaa esimerkiksi Bill Michell tai Barak Obaman yhtenä talouspoliittisena asiantuntijana toiminut Stephanie Kelton. 

Uusliberalistinen talousajattelu ja sen mukainen markkinaylivalta muodostavat pysyvän esteen sosialidemokraattiselle politiikalle nykymuotoisessa Euroopan Unionissa.