Suomen ulokoministeri Pekka Haavisto on lähdössä 15.2. 2021 Venäjälle tapaamaan mm. ulkoministeri Lavrovia tilanteessa jossa Euroopan Unionin ja Venäjän suhteet ovat aallonpohjassa. Läntinen arvoyhteisö EU on pitänyt tarpeellisena sanktioilla osoittaa moraalista erinomaisuuttaan paitsi Venäjän, myös Valko-Venäjän toimia kohtaan. Seurauksena tästä on myös Venäjä koventanut kielenkäyttöään ja toimiaan karkoittamalla EU:n toimien vastapainona Euroopan Unionin jäsenmaiden lähetystöjen diplomaatteja. Tämä on tapahtunut samaan aikaan kun Euroopan Unionin ulkopolitiikan korkea edustaja oli vierailemassa Moskovassa.
Herää kysymys, millä tavalla ulkoministeri Pekka Haavisto tulee puolustamaan EU:n sanktiopolitiikkaa? Onko odotettavissa myönnytyksiä vai lisää kylmää kyytiä Venäjän ja Euroopan Unionin suhteille, mahdollisesti jopa vastasanktioita Suomenkin suuntaan?
Saksalainen viikottainen poliittinen aikakauslehti der Spiegel kirjoittaa Christiane Hoffmannin kynällä läntisten rankaisutoimien tarkoituksenmukaisuudesta ja tehosta lehdennumeross 45 lokakuun lopulla (30.10. 2020) viime vuonna eli 2020.
Juuri läntiset demokratian ovat ottaneet tavakseen käyttää näitä 'sanktioita' - sana sanktio tulee uskonnollisesta perinteestä ja sana sanctus (lat.) tarkoittaa jotakin pyhitettyä ja sen suojelua. Sanktiointi on muodostunut niin tavanomaiseksi että sitä voi pitää yhtenä oman mielenilmaisun muotona. Näyttäisi siltä että tarkoitus ei ole kuitenkaan sotkea suuria kansallisia hankkeita kuten esim. Nordstream 2:n valmistumista osaksi sanktiopolitiikkaa. Sanktioita kohdistetaan yksittäisiin henkilöihin, jotka ovat keskeisessä asemassa. Selvää tietenkin on että ne myrkyttävät maiden välisiä suhteita ja luovat painetta yhä voimakkaampiin mielenilmaisuihin. Yksittäisiin ihmisiin kohdistettuna ne liippaavat läheltä ihmisoikeus§loukkauksia. Saksan talousministeri Peter Altmaierin mukaan hän ei tunne yhtään tapausta, jossa sanktiot olisivat vaikuttaneet suurvallan poliittiseen asennoitumiseen. Pikemminkin ne ovat nostaneet sanktioiden kohteeksi joutuneen maan kansallista ylpeyttä. Venäjän koventunut kielenkäyttö ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla on tästä esimerkkinä.
Suurvaltojen kohdalla sanktiot eivät näytä juuri vaikuttaneen poliittisiin asenteisiin ja valintoihin. Pienemmät maat ovat kärsineet näistä kovastikin, ajatellaan vain Irakiin, Iraniin, Venezueelaan tai pohjois-koreaan suuntautuneita pakotteita.
USA laajensi sanktioiden käyttöä moraalisen pyhityksen alueelta myös taloudelliseen kilpailuun; näyttöä Huawein tai kiinalaisyritysten digitaalisesta vakoiluelementtien sijoitamisesta puhelimiin tai TikTokin kaltaisiin internet-alustoihin ei ole, mutta taloudellIsia yhteyksien sulkutoimia on tullut lähes nauhalta, erityisesti presidentti Donald Trumpin aikakaudella. Kiinaan ei näillä näytä oleen suurempaa vaikutusta. Kiina aloitti kyllä nämä sulkutimet ensimmäisenä sulkien mm. Googlen ja Facebookin kiinalaisilta vihamielisiksi miellettyjen sivustojen ylläpitämisen johdosta.
Kiina on edelleen jatkanut lihan ja soijan osto-ohjelmia amerikkalaisilta yrityksiltä ja on korvannut Amerikan markkinoilla menetettyjä ohjelmia yhteistyöllä Etelä-Aasian ja Afrikan maiden kanssa. Sanktiot ovat siis laajentuneet välineeksi taloudellisessa kilpailusssa maailmanherruudesta ja ovat taipuvaisdia jakamaan maailmaa globaalin internetin aiakaudella toisiansa poissulkeviin ryhmiin.
Cristiane Hoffmannin mukaan sanktioilla on suurvaltojen ulkopuolella ollut myös vaikutusta tavallisten kansalaisten elämisen ehtoihin. ne ovat aiheuttaneet suoranaista kurjuutta ja jopa nälänhätää sellaisissa maissa kuin Iran, Pohjois-Korea tai Venezuela.
Kirjoittaja päättelee että sanktiopolitiikka on heikentänyt niiden kohteeksi joutuneiden maiden kansalaisten uskoa läntisen demokratian houkuttelevuuten taloudellisesti suorituskykyisenä vapauden ja ihmisarvon kunnioittajana. Hän uskoo että sanktioiden sijasta myös Euroopan täytyy osoittaa myös muulla tavoin olevansa yhteiskunnallinen esikuva muulle maailmalle.
Länsi siis käyttää sanktioiden muodossa jo nyt niitä keinoja, joita se pelkää sanktioiden kohteeksi joutuneiden maiden mahdollisesti käyttävän itseään vastaan.
Ulkonministeri Haavistolla on epäkiitollinen tehtävä taiteilla vierailunsa aikana luottamuksellisten naapurisuhteiden ja Euroopan Unionin sanktiopolitiikan välimaastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti