Viekö Angela Merkel Saksaa kohden sosialismia?

Euroopan Unionin Korona-elvytyspaketin lisäksi Saksa oli jo sitä ennen päättänyt 600 miljardin euron tukipaketista talouden pystyssäpitämiseksi Korona-pandemian aiheuttaman kriisin johdosta. Miten tukia jaettaisiin? Käytännössä - EU:n kilpailusäännöistäkin johtuen - on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: joko suorat lainat pulassa oleville yrityksille tai sitten valtion osallistuminen omistajana yrityksiin ostamalla niiden osakkeita ja rahoittamalla tätä kautta niiden toimintaa. Edelläkävijäesimerkin muodostaa Saksan suurin lentoyhtiö Lufthansa, jonka liittohallitus pelasti uhkaavalta alasajolta ostamalla 20% osakekannasta liittovaltion nimiin.

Tämä on Saksassa jotakin ennenkullumatonta. Saksassa vilautellaan jo sosialismikorttia, koska suurehko joukko yrityksiä - 14 suuryritystä  -on jo ilmoittanut tuentarpeestaan. Kysymys on kuitenkin  vasta alkuvaiheessa olevasta yritysten taloudellisen tilanteen tutkimisesta. Onko suuri talouspolitiikkakäännös velanoton suuntaan ja yritysten osakkeiden ostaminen merkki jo kääntymisestä pelätyn, vihatun, vitsaillun ja nolatun kansanomistamien yritysten (DDR:n kuuluisa käsite Volkseigene Betrieb eli VEB) suuntaan? Samaan suuntaan näyttäisi vievän myös liikevaihtoveron laskeminen ja tätä kautta suora ostovoiman tukeminen. Kun tähän lisätään valtion voimakas tuki maataloudelle ja Korona-kriisin aiheuttama pudotus bruttokansantuotteessa, alkavat pelkokuvat näyttää todellisilta. Kaiken lisäksi on tulossa vaalit ja valtionvarainministeri sosialidemokraatti Olof Scholze uusine talouspoliittisine avauksineen alkaa näyttää jo johtavasta poliittisesta voimasta, CDU/CSU:sta uhkaavalta ajatellen tulevaa liittokanslerin vaalia. Lehden mukaan onneksi liittovaltion talousministerinä toimii  Peter Altmaier (CDU), jonka odotetaan pidättelevän valtion osallisuutta yritysosuuksien ostamiseen.  


Onko kaupallisuuden geeni katoamassa?
Euroopan Unionin makrotalouspolitiikan käänne näyttää johtavan maanosan talousveturia Saksaa kokonaan uuteen tilanteeseen. Tästä uhkaavaksi koetusta muutoksesta kirjoittaa der Spiegel Onlinen päätoimittaja, vuonna 1972 syntynyt Janko Tietz, joka kuitenkin vakuuttaa, että der Spiegel tulee pysyttelemään vahvasti markkinatalousvetoisen talousajattelun kannalla. Hänkin kyllä myöntää, että talouspolitiikan käännös saattaa olla viemässä "kaupallisuuden geeniä" markkinataloudelta; markkinat eivät kykene sellaiseen yhteiskunnalliseen vastuunottoon, joka mahdollistaisi yhteisen hyvinvoinnin sellaisissa maailmanlaajuisissa kriiseissä, jota mm. Korona-pandemia edustaa.

"Jumala nimeltä raha"

Professori Thomas Piketty, ranskalainen talousteoreetikko, poliittisen vasemmiston kunnioittama sankari, on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden kirjajärkäleen, 1300-sivuisen "Pääoma ja ideologia" teoksen, jonka der Spiegel esittelee numerossaan 11/2020. Pikettyltä ilmestyi muutama vuosi sitten bestseller "Pääoma 21. vuosisadalla", jossa hän kertoo  pitkän historian osoittavan, että pääoma on kasautunut ja polarisoitunut jo 1700-luvulta lähtien. 

Tässä teoksessaan Piketty osoittaa että taloudellisen kasvun kautta ei poliittisen vasemmiston  haaveilemaa tasa-arvoa saavuteta koskaan. Jos pääomaa merkitään kirjaimella r ja kasvua kirjaimella g, on Pikettyn mukaan aina voimassa kaava r>g eli pääoma lisääntyy kasvua nopeammin - ja polarisoituminen jatkuu äärimmäisyyteen saakka.

Kuinka paljon rikkaimmat - kuuluisa vajaa 1% - sitten omistavat? Jos haluaisit säästämällä päästä maailman rikkaimmaksi, esivanhempiesi olisi pitänyt aloittaa säästäminen jo Bastiljin valloituksen aikaan 14.7. 1789  ja säästää - myös Sinun -  n. 8000 euroa joka päivä nykyhetkeen saakka. Tällaisen laskelman on Spiegelin mukaan tehnyt Oxfam, köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan taisteleva kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä.

Spiegelin mukaan hyvä koulutus, ahkeruus ja säästäväinen elämä eivät takaa pääsyä rikkaimpien joukkoon. Lehti lainaa vapaasti runoilija Rainer Maria Rilkeä: "Jos sinulla ei ole nyt taloa, et tule omistamaan sellaista tulevaisuudessakaan." 


Sodanjälkeinen nopea kasvu tosin poisti köyhyyttä ja yhä useammat pääsivät mukaan keskiluokkaan ja turvattuun elämään. Se ei kuitenkaan muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että polarisaatio taloudessa jatkui edelleen; kasvu paransi elintasoa, mutta  ei poistanut jatkuvasti kasvavaa taloudellista eriarvoistumista.

Spiegelin mukaan tämä teos käsittelee laajasti koko maailman keskeisten valtioiden taloushistoriaa, alkaen Intian kastijärjestelmästä, Venäjän tsaarien rikkauksista ja jatkuen läntisiin teollisuusmaihin. Tarinat vaihtelevat, mutta yksi suure jää pysyväksi: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet, minkä lisäksi erosta on tullut pysyvä: taloudellinen kasvu ei pysty poistamaan polarisaation vahvistumista.

Kirjassaan Piketty ei ainoastaan kuvaa muutosta orjatyöyhteiskunnista nykyiseen uusliberaaliin talousjärjestykseen, vaan etsii myös vastauksia siihen, kuinka yhteiskunnat voisivat olla toimivia ja tehokkaita. Hänelle talous ei ole luonnontieteen kaltainen tieteellinen oppi, vaan aina poliittisesti ja ideologisesti määräytyneiden ennakkoehtojen muovaamaa. Sellaiset yhteiskunnat, joissa taloudellisen voimavarat ovat jakautuneet tasaisesti, ovat aina voimakkaampia ja tehokkaampia kuin oligarkkien varaan rakentuneet ja kasvavaan eriarvoisuuteen jämähtäneet taloudet.  

Hän esittää myös utopistiselta tuntuvia ehdotuksia; yksi niistä on universaali perintö. Sen mukaan jokainen saisi 25-vuotispäivänään 'maailmanperintönä' hänelle kuuluvan, 60%:n   perintöosan keskimääräisestä varallisuudesta. Spiegel laskee että se olisi Saksassa noin 120 000 euroa. Pääoma tähän hankittaisiin verotuksella, mikä tarkoittaisi samalla pääoman liikkumista ja 'pysymistä nuorena'.

Toinen hänen ehdotuksistaan seuraa taloustieteilijä Julia Cagén ehdotusta poliittisen puolueiden rahoittamisesta, joka meilläkin on jatkuvan ristiriitaisen keskustelun kohteena. Hän ehdottaa että kaikki ulkopuolinen puoluerahoitus kiellettäisiin, mutta valitsijat saisivat äänioikeutta vaaleissa käyttäessään  myös oikeuden poliittisen kantansa mukaiseen, hänen ääntään seuraavaan puoluetukeen, jonka suuruus  erikseen päätettäisiin. Hän haaveilee myös 'maailmanparlamentista', jolla olisi käsissään päätösvalta ja resurssit mm.ilmasto- ja oikeudenmukaisuuskysymyksissä. Kansallisella tasolla pysyttäytyminen aiheuttaa poliittia ja oikeudellisia ongelmia, ne rajoittavat horisonttia. Erityisesti hän moittii sosialidemokraatteja ja sosialisteja rajoittumisesta kansalliseen lähestymistapaan samalla kun pörsseissä olevat yritykset verkottuvat kansallisvaltioiden yläpuolella maailmanlaajuisesti.
"Niin kauan kuin pääomalla ei ole mitään rajoja, eikä ole olemassa euroopanlaajuista verotusoikeudella ja talouden hallintavälineillä varustettua toimeenpanoelintä  - elävät eurooppalaiset epäoikeudenmukaisissa oloissa." Spiegel kertoo, että  Piketty kaavailee matkaa Saksaan tavatakseen m. SPD:n edustajia keskustellakseen heidän kanssaan mm. eurooppalaisesta pääomaverosta.

Lehden mukaan Pikettyn tapaaminen oli tartuttava ja uusia näköaloja avaava kohtaaminen. Hän tavoittelee oikeudenmukaisempaa maailmanlaajuista yhteisöllisyyttä, joka pelastaa ihmiset kurjuudelta ja aktivoi heidät uudelleen toimeliaaseen elämään. Tavoite on kulttuurinen, joka rakentuu paremman ja mielikuvitusrikkaan julkisen tilan rakentamiseen, hyvään koulutukseen ja kokonaisvaltaiseen terveyden ja sairaanhoitoon.

Thomas Piketty, vasemmistolaisesti suuntautuneiden, etelä-Ranskasta vuohien kasvatuksesta lähteneiden vanhempien poika tavoittelee siis uudenlaista maailmaa ja myös tavanomaisesta poikkeavilla keinoilla.

Ei liene epäilystäkään siitä, että hänen uudesta kirjastaan "Pääoma ja ideologia" tulee lukumenestys myös Suomessa - sitten kun se saadaan käännettyä.