Mustasta nollasta huimaan velanottoon

Saksan liittovaltion budjetti vuodelle 2026 

Saksan liittovaltion ensi vuoden budjetti vuodelle 2026 on valmis lopulliseen hyväksyntään parlamentissa. Asiasta vastaava budjettivaliokunta hyväksyi ministeriöiden budjettien lopulliset muutokset eilen illalla yli 15 tuntia kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Budjetissa ennakoidaan liittotasavallan historian toiseksi suurinta uutta velkaa – ja se koostuu seuraavasti:

Perusbudjetin menot ovat 524,54 miljardia euroa .

Tästä noin 58,3 miljardia euroa on varattu investointeihin .

Uuden velan arvioidaan olevan 97,965 miljardia euroa - ilman ydinbudjetin ulkopuolella olevia erityismenoja infrastruktuuriin, ilmastoneutraaliuteen sekä asevoimiin.

Tämä tarkoittaa noin kahdeksan miljardin euron lisäystä perusbudjettiin hallituksen luonnokseen verrattuna.

Miljardeja lainoja erityisrahastoista

Tämän lisäksi  tulee kuitenkin myös lainanotto infrastruktuuriin ja ilmastoneutraaliuden erityisbudjetteihin sekä Saksan asevoimille. Aiempien lausuntojen mukaan uuden velan kokonaismäärän odotetaan siis olevan reilusti yli 170 miljardia euroa. Se oli korkeampi vain koronaviruspandemian aikana vuonna 2021.

Liittopäivien parlamenttiryhmät selittivät yksityiskohtia useissa lehdistötilaisuuksissa tänä aamuna. Budjetti on määrä hyväksyä virallisesti marraskuun viimeisellä viikolla

 Yli 30 prosentin velkasuhte kokonaistaloudesta vuositasolla - eikö se ole mitä jyrkimmässä ristiriidassa Euroopan Komission Kasvu- ja Vakaussopimuksen tiukkojen rajojen kanssa, erityisesti 3%:n alijäämätavoitteen kanssa? Keinoksi on valikoitunut talouden jakaminen ydinbudjettiin ja erityisbudjetteihin, mikä on tietenkin pahassa ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan budjetti on fiskaalinen kertomus koko taloudesta ja jonka sisällä kaikki tapahtumat ja toiminnot kuvataan. Suomalaisen kirjanpitolainsäädännön mukaan tällainen varsinaisen budjetin ulkopuolisten erityiskassojen pito on jyrkästi kiellettyä. Koskahan tähän epäkohtaan puututaan - vai puututaanko ollenkaan? Meillä tietynlaista erityisbudjettia edustavat työeläkerahastot, joita ei lasketa julkiseksi omaisuudeksi mutta joilla kuitenkin on valtion vastuuta kantava lakisääteinen tehtävä - pitää huolta siitä, että kansalaiset sasvat eläkkeensä myös tulevaisuudessa. Työeläkerahastot on tavallaan valtion lakisääteistä tehtäväää hoitava erityisvaluutta, jonka sellaiseksi tekee sen itsenäinen rooli ja pyrkimys sijoittamalla tapahtuvaan kartuttamiseen...

Tänään 15.11. 2025 SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa puheenjohtaja Lindtman nosti puheenvuorossaan keskusteluun SDP:n ja Vasemmistoliittoa lukuunottamatta kaikkien puolueiden hyväksymän sitoutumisen yli vaalikausien ulottuvaan sopeutusohjelmaan tavoitteena velkasuhteen palauttaminen Euroopan Komission asettamiin velkaantumis- ja alijäämärajoihin. Saksan ratkaisu näyttää tässä suhteessa täysin erilaiselta. Yli kolmasosan velkamäärä ydinbudjetin ja erityisbudjettien kokonaisuudessa tarkoittaa tarkoittaa siirtymistä "mustasta nollasta" vahvaan elvytyspolitiikkaan ja samalla Kasvu- ja Vakaussopimuksen rajoitusten täydellistä sivuuttamista.

Jos Saksan liittovaltion budjettia verrattaisiin Suomen vuoden 2026 talousarvioon ja toimittasiin samassa hengessä, se tarkoittaisi nykyisen, n. 9 mrd:n velanoton kasvattamista voin 30:een miljardiin erityisbudjetin muodossa. Sillä voitaisiin rahoittaa ensiksikin koko SOTE-uudistus Marinin hallituksen päätösten tasolla, vahvistaa nopeasti kuntien mahdollisuuksia saada työttömät työsuhteisiin joko julkiselle sektorille tai jopa yleistä hyvää toteuttaviin yrityksiin, rahoittaa ympäristöhankkeita, lupaavia startup-yrityksiä sekä kattaa kansallisen puolustuksen kuluja. Painopisteen tulisi kuitenkin olla kaikkien kynnelle kykenevien saaminen kokopäiväisiin, työehtosopimusten mukaisiin työsuhteisiin. Tämä käynnistäisi sellaisia moninkertaistajia, jotka mahdollistaisivat nopeasti myös velkarahan takaisinmaksun. Erityinen valtti Suomelle olisi se, että tarvittava velka otettaisiin suomalaisilta työeläkerahastoilta ja niille maksettaisiin keskimääräistä osaketuottoa vastaava korko. Tällöin velka hyödyttäisi työeläkejärjestelmää ja vähentäisi nopeasti paineita ryöeläkemaksujen korottamiseen.

Koen tämän muutoksen Saksan makrotalouspolitiikassa monella tapaa kääntentekeväksi. Se on ristiriidassa - itse asiassa täysin vastakkaista - Kasvu- ja Vakaussopimuksen suhteen ja kirjanpidollisestikin se rikkoo periaatetta, jonka mukaan budjetti on fiskaalinen narratiivi valtion talouspolitiikasta - siis mitään erityiskassoja tai sitä tarkoittavia rahastoja/rakenteita ei pitäisi olla olemassa. Kaiken pitäisi oikeusvaltioperiaatteen mukaan olla avointa ja näkyä sekä talousarviossa että tilinpäätöksessä. Kokonaisuudessaan Saksan sinipunahallituksen ratkaisu on endogeeninen, omapäätöksinen ja mahdollistaa sekä konservatiivisen että sosialidemokraattisen politiikan ohjelmallisia tavoitteita. Valtavat satsaukset aseteollisuuteen tähtäävät ilmeisesti siihen, että Saksa kaappaa europpalaisen synkronisaation nimissä valtaosan suurista aseteollisista hankkeista ja tekee tästä teollisuudenhaarasta uuden saksalaisen menestystarinan  - selkeästi hallituksen konservatiivisia tavoitteita. Tosin suuren ongelman aiheuttavat Kiinan asettamat rajotukset harvinaisten maametallien ja niistä tehtyjen jalosteiden ja tuotteiden saatavuuteen - Kiina on kyseenalaistamissa niiden käyttämisen militaristisiin tarkoituksiin. Satsaukset ympäristö- ja infrahankkeisiin ovat Saksan hallituksessa ilmeisen selvästi sosialidemokraattisia painotuksia. Ratkaisu osoittaa endogeenisen makrotalouspolitiikan ideologisen neutraaliuden - se itsessään ei aseta rajotuksia fiat-henkiselle monetaristiselle resurssienkäytölle. Näistä syistä olen tallentanut tämän päivityksen ja sen kommentit tähän blogiini "Kohden uudenlaista maailmaa" - siitähän tässä nimenomaan makrotalouden kannalta on  kysymys.

Yksi varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Euromaiden velkaantuminen tapahtuu vieraassa valuutassa, jota koskeva päätösvalta ei ole niiden omissa käsissä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, euron rahapolitiikasta päättää perustuslaillisilla valtuuksilla Euroopan Keskuspankki ja finanssipolitiikasta samanlaisilla valtuuksilla Euroopan Komissio. Ulkopuoliset eksogeeniset tahot voivat siten vaikuttaa euromaiden talouden tilaan ja sen arviointiin. Vaikka EKP:n rahapolitiikka on itsenäistä ja poliittisen vaikuttamisen ulkopuolella, ei liene kuitenkaan liian rohkeaa väittää, että tietynlainen lojaliteetti eurojärjestelmää ja jäsenvaltioita kohtaan vallitsee ilmeisesti kaikissa olosiuhteissa. 

Nostoja Saksan hallitusohjelmasta

Esipuhe

Nämä nostot ovat kotoisin Olof Dcholzen hallitusohjelmasta. Aika näyttää, kulkeeko kehitys tähän suuntaan vai yllättääkö tulevaisuus tälläkin kertaa hyvät aikomukset 

"Maan modernisointiin on panostettava laajasti - sekä yksityisesti että julkisesti.  Julkisia investointeja, erityisesti ilmastonsuojeluun, digitalisointiin, koulutukseen ja tutkimukseen toteutamme perustuslaissa olevan velkasäännön puitteissa. Rohkaisemme yksityisiä Investointeja  ja luo tilaa yrittäjäriskille kasvun synnyttämiseksi."

"Jokaisen tulee voida muokata omaa elämäänsä vapaasti ja itsenäisesti. Mutta mahdollisuudet  eivät ole jakaantuneet tasaisesti kaikille. Siksi sosiaalisen etenemismahdollisuuksien perusta on luotava ja rakennettava jo päiväkodissa ja koulussa. Keskitymme alueille, joilla tuki on erityisen tärkeää.Haluamme tehdä tiiviimpää yhteistyötä liittovaltioiden kanssa. Haluamme vahvistaa perheitä ja nostaa enemmän lapsia köyhyydestä. Tätä varten otamme käyttöön peruslapsilisän. Lapsilla tulee olla omat oikeudet, jotka kirjataan perustuslakiin."

"Urakehitystä  leimaavat usein katkokset, etenkin muutosten aikoina. Me haluamme tarjota turvallisuutta myös siirtymävaiheessa ja rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia asioita. Saavutukset on tunnustettava ja työstä maksettava rehdisti. Siksi nostamme minimipalkan 12 euroon ja asetumme kannattamaan naisten ja miesten samapalkkaisuutta. Pidämme eläketason vakaana, laajennamme lakisääteistä eläkevakuutusta kattamaan eläkkeen osarahoituksen ja toteutamme  yksityisen eläkejärjestelmän perusteellisen uudistamisen. Lunastamme perusturvalupauksen uuden kansalaispalkan kautta, jotta yksilön ihmisarvoa kunnioitetaan ja yhteiskunnallista osallisuutta paremmin edistetään."

"Tavoitteemme on vapaa yhteiskunta, jossa naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu ja erilaisille elämänsuunnitelmille ja elämäkerroille on paikkansa. Meitä yhdistää käsityksemme Saksasta monimuotoisena maahanmuuttoyhteiskunnana.  Yhteiskunnallisen todellisuuden huomioon ottaen mahdollistamme tasavertaisen osallistumisen ja nykyaikaistamme oikeudellisia normeja - aina perheoikeudesta kansalaisuuslakiin saakka. Vastustamme kaikenlaista syrjintää."

"Vahva demokratia elää ihmisistä, jotka käyttävät sitä. Se tarvitsee monipuolista kulttuuria ja vapaata mediaa. Osallistuminen ja demokraattinen sitoutuminen vahvistavat yhteiskuntaa. Meidän tehtävämme on edistää niitä luotettavasti."

"Aikamme suuriin haasteisiin voidaan vastata vain kansainvälisellä yhteistyöllä ja hallita yhdessä ainoastaan vahvassa Euroopan Unionissa. Saksa kantaa globaalia vastuuta suurena teollisuusmaana maailmassa. Sitouminen rauhaan, vapauteen, Ihmisoikeuksiin, demokratiaan, oikeusvaltioon  ja kestävään kehitykseen ovat meille välttämättömiä osia onnistuneessa ja uskottavassa ulkopolitiikassa. Olemme sitoutuneet humanitaariseen suojeluvastuuseen ja haluamme suojella ja säännellä pakolaisuutta ja siirtolaisuutta."

"Toimimme eurooppalaisen itseymmärryksemme mukaisesti ja koordinoidusti kansainvälisten kumppaniemme kanssa. Haluamme lisätä Euroopan unionin strategista itsemääräämisoikeutta suuntaamalla omaa ulko-, turvallisuus-, kehitys- ja kauppapolitiikkaamme arvopohjaisesti ja  Euroopan etujen yhteensovittaminen yhteisenä perustana."

Elävä demokratia:"Luomme digitaalisen lainsäädäntöportaalin, joka näyttää vaiheen, jossa  hanke sijaitsee. Siellä kokeillaan julkisia  kommentointivaihtoehtoja.Tulevaisuudessa liittovaltion hallituksen lakiehdotuksiin liitetään tiivistelmä, jossa esitetään yksityiskohtaisesti lakiehdotuksen senhetkinen oikeudellinen tilanne suhteessa suunniteltuihin muutoksiin. Haluamme tehdä laeista helpompia ymmärtää. Laajennamme liittopäivien ja liittohallituksen esitysten saatavuutta."

"Haluamme parantaa päätöksentekoa ottamalla käyttöön uusia kansalaisvuoropuhelun muotoja, kuten  käyttää kansalaisneuvostoja, kuitekaaan edustusperiaatteesta luopumatta. Me tulemme organisoimaan konkreettisia kysymyksenasetteluja kansalaisneuvostoille. Tavoitteena on kunnioittaa tasavertaista osallistumista. Tulosten toimittaminen liittopäiville  varmistetaan. Vahvistamme ja digitalisoimme kansalaisaloiteprosessia kokonaisuutena ja luomme mahdollisuuksia keskustella julkisista vetoomuksista valiokunnissa ja täysistunnossa."

"Tässä mielessä kolmen eri osapuolemme koalitio heijastaa myös osaa monimutkaisesta sosiaalisesta todellisuudesta. Jos onnistumme  tekemään asiat yhdessä ja viemään niitä eteenpäin. Tämä voi olla rohkaiseva signaali yhteiskunnalle siitä,  että yhteenkuuluvuus ja edistyminen voi onnistua jopa eri näkökulmista."

"Haluamme edistää kunnioituksen kulttuuria - muiden mielipiteiden kunnioittamista, vastaperusteita ja taistelua toisenlaisten elämänpiirien ja asennoitumisten kunnioittamista. Käsillä oleva koalitiosopimus osoittaa, ettäolemme löytäneet kestäviä yhteisiä ratkaisuja. Tämä muodostaa työskentelypohjan koalitiollemme."

II Moderni valtio, digitaalinen murros ja innovaatiot

"Saksan on oltava toimintakykyinen  ja tehokas erityisesti kriisien aikana. Valtion on työskenneltävä kauaskantoisesti kansalaistensa puolesta. Tässä tarkoituksessa haluamme modernisoida sitä, niin että se sallii mahdollisuuksia ja antaa turvallisuutta. Valtio, joka tekee yhteistyötä talouden kanssa ja tavoittelee päätöksissään avoimuutta ja osallistumista edistävää kansalaisyhteiskuntaa etsii enemmän avoimuutta ja osallistumista  ja tekee yksinkertaisella, nopealla ja digitaalisella hallinnolla  ihmisten elämästä helpompaa."

"Edessä olevat tehtävät  edellyttävät vauhtia infrastruktuurin rakentamisessa. Toimintakäytäntöjen ja toimeenpanon täytyy muuttua olennaisesti nopeammaksi.   Siksi tulemme uudistamaan suunnittelu- ja hyväksymismenettelyjä, poistamaan byrokratiaa ja digitalisoimaan sekä parantamaan henkilöstökapasiteettia. Kun osallistamme kansalaisia aikaisemmin,  teemme suunnittelusta nopeampaa ja tehokkaampaa."

"Haluamme käyttää paremmin digitoinnin mahdollisuuksia valtiossa ja yhteiskunnassa. Tavoitteenamme on kattava valtakunnallinen kaapelitarjonta lasikuidulla ja uusimmat matkapuhlinstandardit. Me tulemme edistämään digitaalisia avainteknologioita  ja parantamaan  teknologian kotimaisia sijaintiolosuhteita."

"Haluamme edistää innolla uutta ja tulemme vahvistamaan  teknologista, digitaalista, sosiaalista ja ympäristöystävällistä innovaatiovoimaa. Haluamme tarjota paremmat kotipaikkapuitteet korkeakouluille, tieteelle ja tutkimukselle; haluamme tehdä maastamme tieteellisenä sijaintipaikkana luovemman ja kilpailukykyisemmän. Tieteen ja tutkimuksen vapaus ovat avain luoville ideoille, jotka auttavat meitä selviytymään aikamme haasteista."

Moderni valtio ja demokratia

"Haluamme perustavanlaatuisen muutoksen  mahdollistavan, oppivan ja digitaalisen valtion suuntaan, joka työskentelee kauskantoisesti kansalaisten hyväksi. Tarkoituksena on tehdä elämä helpommaksi.  Valtion toimien on oltava nopeampia ja tehokkaampia ja taloudellisia yhteiskunnallisia innovaatioprosesseja edistävää ja yhdistävää. Haluamme pystyttää yhteistyön kulttuurin, joka saa energiansa myös kansalaisyhteiskunnan voimasta."

Hallinnollinen modernisointi

"Hallinnon tulisi tulla ketteräksi ja digitaaliksi. Sen on oltava monitieteisistä ja luovaa ongelmien ratkaisuissaan. Me ajattelemme  hallintoa johdonmukaisesti  käyttäjän näkökulmasta. Haluamme voittaa siiloajattelun ja tulemme asettamaan konkreettisella osaamisella varustettuja, ketteriä ja   lujia alakohtaisia ja seudullisia projektiryhmiä sekä innovaatioyksiköitä. Proaktiivinen hallintotapa ankkuroidaan tehtäväkohtaisiin ja   automaattisoituihin menettelypoihin."

"Odotamme ministeriöiden johdon ja julkishallinnon toimeenpanoelimen edistävän nykyaikaista johtamis- ja hallintokulttuuria ja tarjoavan digitaalisia ratkaisuja.Työntekijöiden aloitteellisuutta ja rohkeutta tulee arvostaa ja palkita."

"Valtion modernisointi onnistuu vain vahvoilla julkisilla palveluilla. Me teemme siitä houkuttelevamman. Valtion on oltava joustava monimuotoisuuden, tasa-arvon ja digitaalisuuden suhteen. Työolosuhteet tulee olla esimerkillisiä. Kannustamme ja yksinkertaistamme henkilöstövaihtoa ja kiertoa eri viranomaisten välillä, liittohallituksen ja osavaltioiden välillä sekä hallinnon  ja yksityinen sektorin välillä. Teemme rekrytointivaatimuksista käytännöllisempiä, työkokemusta korostavia ja vahvistamme vanhuuslisää  välineenä. Digitalisaatiosta on tulossa yksi koulutuksen yleinen ja virastojen välinen ydinosa. Eheyden suojelemiseksi julkisissa palveluissa varmistamme, että  perustuslain viholliset  voidaan poistaa palvelusta  nopeammin kuin aiemmin."

Elävä demokratia

"Demokratia elää luottamuksesta kaikkiin valtion instituutioihin ja perustuslaillisiin elimiin. Me  vahvistamme näin ollen parlamenttia keskustelun ja lainsäädännön pitopaikkana.

"Haluamme parantaa lainsäädännön laatua. Tätä varten aloitamme uusia projekteja varhaisessa vaiheessa ja edistämme eri osastojen välistä keskustelua myös uusissa muodoissa. Me tulemme parantamaan käytäntöjä yhdistääksemme asiaa koskevia yhteiskunnallisia piirejä paremmin parlamentin edustajiin sekä ottamaan  paremmin  mukaan liittovaltioiden ja kuntien kokemukset ja vaatimukset lainsäädännön täytäntöönpanossa. Lainsäädäntöprosessia valmisteltaessa tulee kokeilla mahdollisuutta toimien digitaalista suoritus (dikitsekkausta). Tulemme Perustamaan  lainsäädäntökeskuksen."

"Luomme digitaalisen lainsäädäntöportaalin, joka näyttää vaiheen, jossa hanke on etenemässä. Siellä kokeillaan julkisia kommentointivaihtoehtoja.Tulevaisuudessa liittohallituksen  lakiehdotukseen liitetään tiivistelmä, joka kuvastaa senhetkistä oikeudellista tilannetta ja  suunniteltuja muutoksia. Haluamme tehdä laeista helpommin ymmärrettäviä. 

Laajennamme liittopäivien ja liittohallituksen tarjousten saatavuutta."

Haluamme parantaa päätöksentekoa ottamalla käyttöön uusia kansalaisvuoropuhelun muotoja, kuten käyttää kansalaisneuvostoja, edustusperiaatteesta kuitenkaan luopumatta. Meistä tulee myös valtuutettuja. Tulemme järjestämään liittopäivien toimesta konkrettisia kyselyjä. Näin tehdessämme haluamme kunnioittaa tasavertaista osallistumista. Tulosten  toimitaminen liittopäiville

varmistetaan. Vahvistamme ja digitalisoimme vetoomusprosessia kokonaisuutena ja luomme mahdollisuuden keskustella julkisista vetoomuksista valiokunnissa ja täysistunnossa.

Saksa: Euroopan "sairas mies" - ja lisäksi myös "tyhmä"?

Peter Bofinger kirjoittaa "Social Europe" verkkolehdessä, että perustuslakituomioistuimen kielteisestä päätöksestä johtuva säästöpaketti uhmaa logiikkaa.

"Viime kuussa Financial Times lainasi siruvalmistajaa, joka sanoi : "Saksa ei ole vain Euroopan sairas mies, se on myös Euroopan tyhmä mies." Se kuulostaa liioitellulta, mutta hallituksen viikkoa myöhemmin ilmoittama säästöpaketti edustaa kaikkea muuta kuin älykästä politiikkaa.

Paketti teki tarpeelliseksi liittovaltion perustuslakituomioistuimen marraskuun puolivälissä antama päätös. Oikeus oli katsonut, että ns. Ilmasto- ja muutosrahaston suunniteltu rahoitus käyttämättömillä luottovaltuuksilla pandemiavuodelta 2021 oli perustuslain vastaista.

Ainoa keino olisi ollut vedota Schuldenbremsen (velkajarrun) hätälausekkeeseen vuodelle 2024, kuten vuosiksi 2020–2023 tehtiin. Perustuslaissa kirjattu tämä rajoittaa liittovaltion budjetin alijäämän 0,35 prosenttiin bruttokansantuotteesta; hätätilanteissa se voidaan kuitenkin keskeyttää liittopäivien enemmistöllä ."

"Saksan talous on ollut kroonisesti heikko vuoden 2022 viimeisestä neljänneksestä lähtien, ja BKT laski viime vuonna 0,3 prosenttia. Myöskään näkymät vuodelle 2024 eivät ole hyvät: joulukuun ifo Business Climate -indeksissä yritykset rekisteröivät äärimmäistä pessimismiä vallitsevasta ilmastosta ja odotuksista."

Toteutetut toimenpiteet ovat ongelmallisia myös inflaation vastaiselta kannalta. Hiilidioksiditonnihintaa on nostettu 30 eurosta 45 euroon. Suunniteltu valtion 5,5 miljardin euron tuki kantaverkkomaksuihin on peruttu, mikä nostaa kotitalouksien sähköverkkomaksuja noin 25 prosenttia. Näihin toimenpiteisiin liittyy muita välillisten verojen korotuksia vuonna 2024: kaasu- ja ravintolapalvelujen arvonlisäverokanta, joka oli alennettu 7 prosenttiin, on nostettu jälleen 19 prosenttiin."

---

Sähköautot

"Sähköautojen tuki peruttiin paketissa. Suunnitelmana vuodelle 2024 oli ollut, että uusien autojen (joiden listahinta on alle 45 000 euroa) ostajat saisivat valtion avustusta 3 000 euroa. Vastaava valmistajan 1 500 euron panos olisi johtanut 4 500 euron ympäristöhyvitykseen."

"Strategisesti tärkeä yritys

Ilmasto- ja muutosrahaston piti rahoittaa Deutsche Bahnin rautatieverkoston laajaa ja perusteellisesti tarvittavaa modernisointia. Perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan vaihtoehtoinen rahoitus on nyt löydettävä."

Schenkeriin myynti

"Eräs keskustelunaiheena oleva ratkaisu on Deutsche Bahnin tytäryhtiön, erittäin kannattavan logistiikkakonsernin DB Schenkerin myynti . ADQ, yksi Abu Dhabin emiraatin kolmesta valtiovarainrahastosta, on mainittu mahdollisena sijoittajana.

Tämä ei ole ongelmatonta: Schenker toimittaa muun muassa Saksan asevoimia ja Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöä. Onko viisasta, että Saksan valtio, joka voi tällä hetkellä ottaa pitkäaikaista velkaa tuskin yli 2 prosentin korolla, myydä strategisesti tärkeän ja kannattavan yrityksen ulkomaisille sijoittajille vain siksi, että sen on noudatettava "velkajarru"?"

Valaistumisen maa

"Schuldenbremsen rajoituksia on vaikea paeta , mutta AfD:n kasvavan vahvuuden vuoksi on kysyttävä, miksi demokraattisten puolueiden yksimielisyyttä nauttivalle Saksalle ei ole mahdollista muotoilla hyvää talouspolitiikkaa. Koska jopa konservatiiviset taloustieteilijät vaativat nyt velkajarrun uudistamista , toivoa ei pidä luopua.

Loppujen lopuksi Saksa on valistuksen maa. Ja sitä, mitä nyt vaaditaan talouspoliittisessa ajattelussa, tuskin voidaan muotoilla paremmin kuin Immanuel Kantin vuonna 1784 esseellään "Mitä on valistus?":

Valaistuminen on ihmisen nousua itsensä määräämästä kypsymättömyydestään [ Unmündigkeit ]. Epäkypsyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa ymmärrystä ilman toisen ohjausta. Tämä kypsymättömyys on itsensä määräämää, jos sen syy ei ole ymmärryksen puutteessa, vaan päättämättömyydessä ja rohkeuden puutteessa käyttää omaa mieltään ilman toisen ohjausta."

(Peter Bofinger on taloustieteen professori Würzburgin yliopistossa ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.)

Ukrainan tukisitoumukset iskevät lujasti erityisesti Saksaan

Saksa on sitoutunut Ukrainan tukemiseen Euroopan Unionissa tehtyjen päätösten lisäksi myös Scholzin ja Zelenskyn toukokuussa 2023 allekirjoittamalla yhteisellä sopimuksella. Blogi "Lost in Europe" palauttaa tämän mieliin bloggarin vuonna 2023 eniten luetussa ja jo 15.5. 2023 ensimmäisen kerran julkaistussa blogikirjoituksessaan. 

"Toukokuussa 2023 liittokansleri Scholz ja presidentti Zelensky allekirjoittivat "yhteisen julistuksen". Ne sitovat Saksaa vielä kauan sodan jälkeen - mutta eivät Ukrainaa ollenkaan. Seuraukset näkyvät tänään.

Tähän asti Saksa on ollut sidottu Ukrainaan ensisijaisesti EU:n päätöksillä. Mutta Zelenskyjin Berliinin-vierailulla tämä muuttui perusteellisesti.

Kansleri Scholz ei ole vain luvannut uusia asetoimituksia 2,7 miljardin euron arvosta. Hän teki myös lupauksia, jotka sitovat Saksaa pitkälle sodan jälkeen.

Tässä muutamia otteita "Ukrainan ja Saksan yhteisestä julistuksesta":

Saksa jatkaa poliittisen, taloudellisen, humanitaarisen ja sotilaallisen tuen antamista Ukrainalle niin kauan kuin se on tarpeen - sekä kansallisesti että kansainvälisen yhteistyön puitteissa Euroopan unionissa, G7:ssä, Natossa, Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa muodoissa.

Lisäksi Saksa on varannut yhteensä yli 11 miljardia euroa vuodelle 2023 ja sen jälkeen jatkaakseen sotilaallista tukea Ukrainalle.

Ukraina ja Saksa ovat yhtä mieltä tarpeesta ylläpitää ja lisätä kollektiivista painostusta Venäjään ja sen sotaponnisteluja tukeviin uusiin sanktioihin heikentääkseen Venäjän kykyä jatkaa laitonta hyökkäyssotaa.

Saksa yhdessä kansainvälisten järjestöjen sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa on sitoutunut osallistumaan Ukrainan talouden elvyttämiseen ja jälleenrakentamiseen .

Ukraina ja Saksa ilmoittavat olevansa halukkaita vahvistamaan edelleen kahdenvälisiä taloussuhteitaan kaikilla aloilla. (…) Lisäksi Saksa tukee aktiivisesti Ukrainan energiateollisuuden modernisointia ja jälleenrakennusta, mukaan lukien energiainfrastruktuuri, kahdenvälisen energiakumppanuuden kautta.

Vielä enemmän miljardeja Ukrainan sotaan , vielä enemmän sanktioita Venäjää vastaan ​​ja rajoittamaton apu jälleenrakennukseen: Scholz on ilmeisesti syrjäyttänyt kaikki huolenaiheet. Mottona ei ole vuotaa, vaan tukkia.

Hänen lupauksensa menevät pitkälle. Puhumme vuosista, ellei vuosikymmenistä (kun on kyse EU:hun liittymisestä). Mistä liittokansleri itse asiassa sai mandaatin sitoa Saksa EU:n ulkopuoliseen jäsenvaltioon niin pitkään ja niin lujasti?

---

Ja miksi vain Saksa sitoutuu, mutta ei Ukraina? Teksti ei sisällä yhtä ainoaa velvoitetta Kiovalle - mutta vielä enemmän Berliinille. Scholz ei myöskään kyennyt asettamaan ehtoja lupauksilleen.

Ei diplomaattista aloitetta

Miksi aseapua ei ole ehdollinen? Missä sanotaan, että Ukraina ei saa käyttää väärin saksalaisia ​​aseita - esimerkiksi hyökätäkseen Venäjää vastaan? Scholz luottaa suullisiin lupauksiin, mutta sitoutuu.

Ja hän tekee virheen asettuessaan epämääräiseen, keskeneräiseen "Ukrainan rauhankaavaan" " lähtökohtana lisäkeskusteluille " . Näin tehdessään hän luovuttaa vihdoin oman diplomaattisen aloitteensa hallinnan.

Nyt puuttuvat vain hävittäjät – ja vihreä valo Natoon liittymiselle. Mutta sitäkin valmistellaan jo...

PS Saksalais-ukrainalainen lausunto vahvistaa tammikuussa "Press Clubissa" antamani arvion siitä, että Scholz on hylännyt kaikki punaiset linjat panssarivaunujen toimittamisessa. Hän ottaa ukrainalaisia ​​kantoja muotoilematta itse strategioita tai tavoitteita. Näin tehdessään hän vetää Saksaa syvemmälle ja syvemmälle sotaan kuin unissakävelija..."

Yksityistäminen - demokraattista lukutaidottomuutta

Saksalaisen 3Sat television ohjelmassa "Tele-Akademie" luennoi Frankfurtin yliopiston professori  Prof. Dr. Tim Engartner aiheesta "Valtio loppuunmyynnissä - yksityistäminen Saksassa". Tämä on lyhyt referaatti tästä alunperin vuonna 2018 Bonnissa pidetystä ja 20.5. 2020 julkaistusta luennosta.

Muutamia historiallisia esimerkkejä yksityistämisestä

Jo antiikin Roomassa perustettiin  yksityinen palokunta - vaatimalla uhkaillen talojen vakuuttamista ja polttamalla kieltäytyjien taloja-

Britannian rautateiden yksityistäminen Margaret Thatcherin aikana ja John Majorin toimeenpanemana johti valtaviin myöhästymislukuihin; kymmenen vuoden aikana yli 8000 tuntia myöhästymisiä.

Taustalla uusliberaali valtioskeptismi, "shareholdervalue" eli osinkojen kautta saatava pääomatuotto. Tämän uuden oppisuunnan keskeisenä hahmona pidetään "Chigagon poikia", monetaristi Milton Friedman suunnan keulahahmona.

Usein perusteluina julkisten toimintojen ostamiselle on budjetin tasapainottamisen mahdollistaminen. Ostot johtavat usein salaisiin sopimuksiin, jossa julkinen sektori, valtio tai kunta vangitaan vuosikymmeniä kestäviin kalliisiin sopimuksiin. Tämä johtaa useissa tapauksissa moninkertaisiin, vuosikymmeniä jatkuviin kustannuksiin.

Lontoon metrosta tuli yksityisen osaomistuksen kautta "miljardien puntien  hauta" kustannuksina Lontoon kaupungin hallinnolle. 

Tavoitteena on sektorikohtainen, mitä monipuolisin tunkeutuminen ansaitsemistarkoituksessa julkisiin rakenteisiin.

Saksan autobaanojen, lepopaikkojen ja sakotuksen  yksityistämisellä  on ollut laajakantoiset seuraukset; kokonaisuudessaan miljardiluokan menetyksiä  liikennehallinnolle . Saksalaiset sosialidemokraattiset poliitikot kuten Peer Steinbrück, Sigmar Gabriel ja Franz Münterfering ovat olleet ministereinä näitä päätöksiä tekemässä. Myös rautatieliikenteen alueellinen yksityistämisellä on ollut laajoja sosiaalisia seurauksia, käytetäänhän alueliikennettä paljon juuri työmatka-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen yhteydessä. Myös ratapihat ja asemarakennukset ovat olleet kaupallistamisen kohteena. Julkinen salaisuus on, että koko logistinen järjestelmä on joutunut tätä kautta yksityisen rahastamisen kohteeksi. Tehdyt sopimukset ovat ylisukupolvisia ja ohjaavat jo vahvasti kaikkea liikenteeseen yhteydessä olevaa investointitoimintaa.

Erityisen dramaattisia seurauksia on ollut sosiaaliturvajärjestelmän yksityistämisellä ja kaupallistamisella. Gerhard Schröderin punavihreä hallitus aloitti mittavan sosiaalisten rakenteiden uudelleenorganisoinnin. Jo Bismarkin ajoista tunnetun sosiaalivaltion alasajo alkoi  eläkeiän nostamisella ja työttömyyskorvausjärjestelmän muuttamisella riippuvaiseksi avuntarvitsijan kaikesta omaisuudesta (Harz IV).

Sosiaaliturvan yksityistämisprosessissa rakennettiin pakkoihin perustuvaa järjestelmää, joka oli myös helposti yksityistettävissä. Mahdollistettiin lobbaukseen perustuva etenemistapa, jonka toimintatapaa on parlamentarisin periaattein mahdoton selvittää.  Kysymyksessä oli erittäin taitava, jo vuonna 1997 aloitettu manööveri, jonka tarkoituksena oli popularisoida yksityistä eläkerahastojärjestelmää ja ajaa alas yleistä julkista eläkejärjestelmää. Huomattava määrä liittopäiväedustajista sidottiin hallitusjäsenyyksillä yksityisiin eläkerahastoihin. Suurilla palkkioilla varmistettiin lojaalisuus yksityiselle eläkerahastojärjestelmälle. 

Postin yksityistäminen 1980-luvulta lähtien on malliesimerkki siitä, miten kannattava valtion laitos 'fileoidaan¨osiin ja yksityistetään. Keltaisesta jättiläisestä tuli laitos, joka ei kanna postia laatikoihin, joka sulkee postitoimipaikkojaan ja siirtää ne toimimaan tavaratalojen nurkissa ja joka paloittelee kaikki toimintansa yksityisille yrityksille niin että kokonaisuutta on mahdoton hallita julkisena toimintana. 

Oman alueensa muodostaa terveydenhoito, jolla markkinaperiaate julkisten palvelujen tuottajana on tunnetusti pettänyt. Terveydenhoito eroaa muusta palvelutoiminnasta siinä että siihen ei osallistuta vapaaehtoisesti, vaan joudutaan terveydellisten ongelmien hoitamiseksi ja tervehtymisen tarpeessa. Hoidon tarpeessa olevat joutuvat hakeutumaan yksityistettyyn, erikoistuneeseen, osapalveluja tuottavaan järjestelmään, jossa jokaisesta hoitotoimenpiteestä laskutetaan erikseen. Hoidon saamisen lähtökohtana ei ole potilaan sairauden paraneminen, vaan hänen sairausvakuutuksensa 'status', siis palveluiden laajuus joita vakuutus sisältää.

Onko yksityistettyä ja kaupallistettua palvelujärjestelmää mahdollisuus palauttaa julkiseen, kokonaisvaltaiseen kontrolliin? Alustaja kertoo esimerkin Brandenburgin osavaltiosta, jossa pääministeri Mathias Platechek joutui aloittamaan uudelleenkunnallistamisen palvelujen hintojen kaksinkertaistuttua. Keskiluokka nousi kapinaan vaatien palvelujen palauttamista kunnallisiksi. Toisen esimerkin luennoitsija kertoo jätehuollon yksityistämisestä ja sen seurauksista. Tavoitteena on ollut saattaa jätteiden käsittely takaisin 'yhteisen katon' alle, koska käsittelyhinnat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet.  Tavoitteena on ollut myös pirstoutuneiden palvelusuhteen ehtojen eheyttäminen ja yhtenäistäminen. Freiburgissa ja Dortmundissa on koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten tilojen siivous palautettu takaisin kunnalliseksi tehtäväksi. Myös henkilöstö on otettu mukaan suunnittelemaan siivoustoimintaa uudelleen ja tämän avulla on saavutettu huomattavia säästöjä. Siivoustoimen uudelleen kunnallistamista voidaan pitää onnistuneena toimenpiteenä.

Näiden esimerkkien pohjalta voitaisiin vetää uusia, myönteisiä johtopäätöksiä uudelleenkunnallistamisesta. Vapaan markkinan kaikkivoipaisuus on pala palalta murtunut, yhä useampi kansalainen ymmärtää että yksityistäminen, privatisointi tarkoittaa ryöstämistä. Mm. Saksan SPD uskoo että julkinen liikenne kuten rautatiet, posti ja kaasulaitos toimivat paremmin julkisen hallinnon alaisuudessa. 

Uudelleen kunnallistaminen

Kokonaisuudessaan markkinafundamentalismia voidaan pitää demokraatisena lukutaidottomuutena, koska se estää osallisuuden ja vaikuttamisen. Päätöksenteko yksityistetyistä julkisista palveluista ei enää tapahdu niiden henkilöiden, edustajien kautta jotka joutuvat julkisuudessa kantamaan toiminnoista vastuuta. 

Luennoitsija esittää viisi argumenttia uudelleen kunnallistamisen, julkisen toiminnan puolesta:

1) Julkisen yhteisön, valtion ja kuntien tehtävä on toimia yhteiskunnan heikoimpien tukena ja turvana, niiden joiden ostovoima ei riitä kustantamaan yhä kallistuvia yksityistettyjä palveluja;

2) Kaikkien julkisten palvelujen tulee olla sillä tavalla saatavissa että ne eivät ole riippuvaisia palveluja tarvitsevan ostovoimasta. Yksityiset palvelut merkitsevät kroonista taloudellista alisuoriutumista, koska verotulot eivät riitä kattamaan yhä nopeammin kasvavia kustannuksia;

3) Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kaikkien saatavilla olevia, yhä parempia palveluja niitä tarvitseville; 

4) Toivottavaa on että demokraattinen valtio hahmottaa itse dynaamisesti tehtävänsä - muuten se luo koko ajan edellytyksiä omalle itsetuholleen 

5) Yhteiskunta joka ei tunnista tehtäväänsä eikä osaa hahmottaa tehtävänsä oikeaa hintaa, on lakannut olemasta... 

  

Viekö Angela Merkel Saksaa kohden sosialismia?

Euroopan Unionin Korona-elvytyspaketin lisäksi Saksa oli jo sitä ennen päättänyt 600 miljardin euron tukipaketista talouden pystyssäpitämiseksi Korona-pandemian aiheuttaman kriisin johdosta. Miten tukia jaettaisiin? Käytännössä - EU:n kilpailusäännöistäkin johtuen - on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: joko suorat lainat pulassa oleville yrityksille tai sitten valtion osallistuminen omistajana yrityksiin ostamalla niiden osakkeita ja rahoittamalla tätä kautta niiden toimintaa. Edelläkävijäesimerkin muodostaa Saksan suurin lentoyhtiö Lufthansa, jonka liittohallitus pelasti uhkaavalta alasajolta ostamalla 20% osakekannasta liittovaltion nimiin.

Tämä on Saksassa jotakin ennenkullumatonta. Saksassa vilautellaan jo sosialismikorttia, koska suurehko joukko yrityksiä - 14 suuryritystä  -on jo ilmoittanut tuentarpeestaan. Kysymys on kuitenkin  vasta alkuvaiheessa olevasta yritysten taloudellisen tilanteen tutkimisesta. Onko suuri talouspolitiikkakäännös velanoton suuntaan ja yritysten osakkeiden ostaminen merkki jo kääntymisestä pelätyn, vihatun, vitsaillun ja nolatun kansanomistamien yritysten (DDR:n kuuluisa käsite Volkseigene Betrieb eli VEB) suuntaan? Samaan suuntaan näyttäisi vievän myös liikevaihtoveron laskeminen ja tätä kautta suora ostovoiman tukeminen. Kun tähän lisätään valtion voimakas tuki maataloudelle ja Korona-kriisin aiheuttama pudotus bruttokansantuotteessa, alkavat pelkokuvat näyttää todellisilta. Kaiken lisäksi on tulossa vaalit ja valtionvarainministeri sosialidemokraatti Olof Scholze uusine talouspoliittisine avauksineen alkaa näyttää jo johtavasta poliittisesta voimasta, CDU/CSU:sta uhkaavalta ajatellen tulevaa liittokanslerin vaalia. Lehden mukaan onneksi liittovaltion talousministerinä toimii  Peter Altmaier (CDU), jonka odotetaan pidättelevän valtion osallisuutta yritysosuuksien ostamiseen.  


Onko kaupallisuuden geeni katoamassa?
Euroopan Unionin makrotalouspolitiikan käänne näyttää johtavan maanosan talousveturia Saksaa kokonaan uuteen tilanteeseen. Tästä uhkaavaksi koetusta muutoksesta kirjoittaa der Spiegel Onlinen päätoimittaja, vuonna 1972 syntynyt Janko Tietz, joka kuitenkin vakuuttaa, että der Spiegel tulee pysyttelemään vahvasti markkinatalousvetoisen talousajattelun kannalla. Hänkin kyllä myöntää, että talouspolitiikan käännös saattaa olla viemässä "kaupallisuuden geeniä" markkinataloudelta; markkinat eivät kykene sellaiseen yhteiskunnalliseen vastuunottoon, joka mahdollistaisi yhteisen hyvinvoinnin sellaisissa maailmanlaajuisissa kriiseissä, jota mm. Korona-pandemia edustaa.

Westlesness, Huawei ja Münchenin turvallisuuskonferenssi

Huawei - konfliktin tuotemerkki...

Sisältö Matthias Naßin raportista Die Zeit-lehdesssä 16.2. 2020

Münchenissä  juuri tässä viikonvaihteessa (14-16.2. 2020)  pidettävä turvallisuuskonferenssi on suorastaan  hukkua sen saamaan menestykseen. Kun näkyvimmät puhujat Frank-Walter Steinmeieristä Emmanuel Macroniin ja  Mark Zuckerbergiin nousevat Bayerischer Hofin lavalle, suuressa kokoushuoneessa oleva tungos uhkaa  muuttua suorastaan ​​pelottaviksi. Jopa ulkoministerit vaeltavat turhaan etsien istumapaikkaa, ja Baijerin entinen pääministeri kamppailee löytääkseen tuolin viimeisellä rivillä toimittajien joukosta.


Järjestäjät antoivat konferenssille alustavan tunnuslauseen, joka  selkeä vastakohta konferenssin loistokkuuteen ja hälinään. Tämä keinotekoinen sana on "Westlessness", 'lännettömyys', ja sen tarkoituksena on osoittaa, että lännen kriisi on niin syvä, että joudutaan jo odottamaan ennustettua länsimaiden perikatoa. Münchenin turvallisuusraportissa 2020 , sen virallisessa konferenssiesitteessä, mainitaan ensimmäisessä kappaleessa juuri Oswald Spenglerin  "Länsimaiden perikato" . Ja toisessa kappaleessa hän lainaa New York Timesia , joka kirjoitti Länsi-Requiemin, 'lännen muistokirjoituksen'  Münchenin konferenssin raporttiin viime vuonna.

Pompeo ja Esper etsivät vaikutusvaltaa Euroopasta
Itse asiassa voi olla peloissaan ja ahdistunut, kun tarkastelee Euroopan ja Amerikan välisiä jännitteitä ja joidenkin EU-maiden illiberaalisia, vapauden vastaisia taipumuksia. Ranskan presidentti Macron puhuu myös "Euroopan demokratioiden ja eurooppalaisen keskiluokan kriisistä". Hän kuitenkin tekee sen  uudistajan tarttuvalla intohimolla, joka ei halua muuta kuin "luoda Euroopan tulevaisuudesta nautittava ". Macron levittää optimismia, mikä on hyödyllistä köyhtyneelle eurooppalaiselle sielulle.

Amerikkalaiset levittävät myös optimismia Münchenissä, kerraten aikaisempien vuosien rohkaisevia  lauseita. Trumpin hallinnon edustajat, kuten ulkoministeri Mike Pompeo, joutuvat kohtaamaan eurooppalaisten skeptisyyden kutsuessaan heitä havaitsemaan  "länsimaisten ideoiden voiman" .

Loppujen lopuksi Münchenin Yhdysvaltain kongressin valtuuskunta ei ollut ollut näin suuri vuosiin. Yli 40 senaattoria ja varajäsentä on paikalla. Talousedustajalle Nancy Pelosille tämä yksin osoittaa, että Yhdysvallat on edelleen sitoutunut monenvälisyyteen ja transatlanttisiin suhteisiin: "Ei se niin ole etteikö meillä olisi mitään tekemistä kotona." Ja niin he istuvat rauhallisesti yhdessä Bayerischer Hofissa - Adam Schiff, demokraatti, joka juuri hyökkäsi  Donald Trumpia vastaan ​​oikeudenäynnissä, ja republikaaninen Lindsey Graham, joka on yksi Trumpin läheisimmistä uskottuja kongressissa.
Yhdysvallat on nimennyt Huawein "troijalaiseksi hevoseksi" ja vaaraksi Natolle. He haluavat tehdä selväksi: uusi maailmanlaajuinen vastustaja löytyy Kiinasta.



Michael Thumannin analyysi konferenssin Huaweita koskevasta kysymyksestä: 

Teknologia, jonka avulla me tulevaisuudessa lähetämme viestejä, käytämme sovelluksia ja soitamme puheluita, on tullut  suureen valtakonfliktin keskiöön. Münchenin turvallisuuskonferenssissa amerikkalaiset keskustelevat kiinalaisten kanssa tulevaisuuden 5-G-verkoista . Ja Eurooppa on tämän konfliktin eturintamassa. Kyse on kiinalaisesta Huawei- ryhmästä , joka tarjoaa järjestelmäänsä maailmanlaajuisesti kohtuulliseen hintaan. Ehkä ensimmäistä kertaa uudenaikaisessa historiassa siviilitarjonta on laukaisemassa geopoliittista kriisiä. Se on syöksemässä eurooppalaiset valtavaan ongelmaan.


Bayerischer Hofin täpötäydessä  hallissa 15.2. 2020 Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo varoittaa Naton liittolaisia ​​Huawei-laitteiden ostamisesta verkkoihinsa. Hän arvostelee lähes huutaen  kiinalaista "troijalaisen hevosen" tarjousta, joka uhkaa koko länsimaista ajattelutapaa. Pompeon mukaan Amerikka haluaa puolustaa vapautta EU: n kanssa. Amerikkalaiset osallistuvat keskusteluun paljon tunteita herättäen  ja painotusta käyttäen, se on heille osa  paljon suurempaa konfliktia. 

Uusi maailmanlaajuinen vastustaja, niin melkein kaikki Yhdysvaltain poliitikot sanovat Münchenissä, ei sijaitse Moskovassa, ei Lähi-idässä, vaan Pekingissä. Geopolitiikka Kiinan kanssa nähdään Washingtonissa uutena,  käänteentekevänä vastakkainasetteluna. Heille tämä merkitsee kauppasotaa, Tyynenmeren asevarustelua, uutta asekilpailua hypersonic-ohjuksilla ja ohjusjärjestelmillä - sekä riitaa koskien Huaweita.

Strateginen tekniikka
Kiinalaiset protestoivat Huawei-tekniikan soveltamisen torjumista asevarusteluun liittyvillä perusteilla. Münchenissä kansankongressin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Fu Ying kertoo, että Kiina oli ostanut länsimaisia järjestelmiä jo vuosia eikä pelkää, että nämä järjestelmät voisivat muuttaa Kiinaa. Kiina käyttää yhdysvaltalaista tekniikkaa keskeisissä tekoälyjärjestelmissä. Siksi hän ei ymmärrä amerikkalaista "vainoharhaisuutta". Vastauksessaan hän luonnollisesti ohittaa ydinkysymyksen, sen että 5-G-pilvitekniikka on strategista teknologiaa paljon suuremmassa määrin kuin kaikki aiemmat järjestelmät. 

Republikaanien senaattori Lindsey Graham kiistää kiinalaisten väitteen, jonka mukaan Huawei ei ole vaara Yhdysvalloille ja maailmalle, ja kuka tahansa sen kanssa yhteistyöhön lähtevä  "polttaa kaikki takanaan olevat sillat". Tämä on nähtävä  varoituksena eurooppalaisille Donald Trump -puolueen kannattajalta. Mutta se ei tule vain sieltä. Edustajainhuoneen demokraattisen edustaja Nancy Pelosi ilmaisee tämän asian pehmeämmin: "Ihmisoikeuksia ja vapautta kunnioittavat eivät toimi Huawein kanssa." Tämä ei ole pelkästään Donald Trumpin päähänpinttymä, koskien Huaweita vallitsee  amerikkalainen konsensus. 

Se ei tee asiasta eurooppalaisille helpompaa. Amerikkalainen valtuuskunta tuntee levottomuutta Britannian päätöksestä sallia Huawein tekniikan käyttäminen  Yhdistyneen kuningaskunnan verkon vähemmän kriittisissä osissa. Tämä raapaisee pahasti USA;n "erityisiä suhteita" Lontoon kanssa, joista Britannian pääministeri Johnson äskettäin pauhasi- 

Saksan asenne on ratkaiseva EU: lle. Vihreät, FDP ja SPD vastustavat pääosin Huawein osallistumista Saksan verkon laajentamiseen. CDU / CSU:ssa mielipiteet ovat jakautuneet - kansleri ei halua sulkea kiinalaisten ovea . Taustalla on pelko siitä, että Kiina voisi haeka revanssia muilla kaupan alueilla.
https://www.suomisanakirja.fi/revanssi  Kiinalaiset poliitikot ovat useaan kertaan varoittaneet saksalaisia, että Huaweista sulkeminen voi johtaa saksalaisten tuotteiden sulkemiseen pois Kiinan markkinoilta. Wolfgang Schäuble sanoi myös Münchenissä, ettei pitäisi yksipuolisesti valita sen enempää amerikkalaista linjaa kuin pelkkää kiinalaistakaan vaihtoehtoa, vaan etsiä toimintatapaa niiden välillä. 

Mutta tasa-arvo ei todellakaan ole vastaus, joka vakuuttaisi amerikkalaiset. Saksalaisten on vaikea päästä pois amerikkalais-kiinalaisesta yhteenotosta haavoittumattomana. Huawei edustaa monia sellaisia ​​konflikteja, joita myös kaikki eurooppalaiset tulevat kohtaamaan. Siksi konferenssin sivussa olevan liittopäivien  jäsenen mukaan olisi parasta, että  ei reagoitaisi tähän  painostukseen erityisellä saksalaisella ratkaisulla. Yhdysvaltojen ja Kiinan pitäisi saada sama vastaus kaikista EU-maista.

Hiekalle rakennettu

Onko EKP:n rahapolitiikan kivijalan uudelleenmuotoilua se, että muutetaan sanonta "alle" sanaan "noin" kun puhutaan inflaatiotavoitteesta? Todellisuudessa tarvitaan sekä Euroopan Unionin finanssipoliittisen linjan avaamista ja sitä kautta avoimempaa ja moni-ilmeisempää monetaristista politiikkaa. Se edellyttää muutoksia EU:n konsolidoidussa peruskirjassa.

Modernin Monetaarisen Teorian mukaan itsenäisen keskuspankin omaavan valtion tai yhteisön rahan vähyys tai loppuminen ei ole mahdollista, koska se voi tarvittaessa aina ja kaikissa olosuhteissa luoda tarvittavia pääomia 'tyhjästä' eli omilla päätöksillään ja kirjanpidollaan. Euroopan Keskuspankki käyttää jo nyt tätä instrumenttia määrällisessä elvytyksessään, mutta vain pankkien ja markkinoiden suuntaan. Tuntuisi luonnolliselta että tällainen ulottuvuus olisi EKP:lla käytettävissä myös valtioiden ja tietenkin erityisesti Valuuttaunionin jäsenvaltioiden suuntaan. Tämä mahdollisuus on kuitenkin torjuttu Euroopan Unionin keskeisissä asiakirjoissa, mm. sen konsolidoidussa peruskirjassa. Päätös on ehdoton ja se koskee valtiota ja sen kaikkia alarakenteita omaa pankkia (Suomen Pankki) lukuunottamatta - kuntataso mukaanluettuna. Koko eurooppalainen politiikka sosiaalista pilaria myöten johdetaan tästä aikanaan ideologisesti valitusta lähtökohdasta. Tämä on helposti havaittavissa seuraamalla Eurooopan Unionin elinten päätöksentekoa ja ja niiden sisältöjä.

Miksi tällainen yksipuolinen linja sitten valittiin Euroopan Unionin poliittiseksi lähtökohdaksi? Koko toisen maailmansodan jälkeinen aika käytiin kylmää sotaa rautaesiripun molemmin puolin; vastakkain olivat kommunisitisiksi tai sosialistisiksi itseänsä kutsuneet Neuvostoliitto ja sen johdettavana ollut valtion johdolla ja yksipuoluejärjestelmää toteuttanut blokki, vastassaan läntinen, kapitalistinen maailma, joka rakensi 'vapaan markkinatalouden' varaan.

Jossakin määrin näiden väliin ja ulkopuolelle jäi Euroopan pohjoisosassa Ruotsissa kehitetty ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion pohjaksi muodostunut 'kansankoti', jossa noudatettiin demokraattisiin rakenteisiin perustuvaa sekatalousjärjestelmää ja joka osoittautui erinomaisen hedelmälliseksi, toimivaksi ratkaisuksi. Läntiselle maailmalle yksipuolisesti valtiojohtoinen, yksipuoluejärjestelmään perustuva vaihtoehto muodostui jäykkyydessään ja byrokraattisuudessaan kauhukuvaksi, josta erityisesti Saksa oli huolestunut, olihan maa jakautunut läntiseen ja itäiseen, lopulta itsenäisiksi valtioiksi katsottaviin kokonaisuuksiin. Pelottava valtiojohtoinen järjestelmä DDR:ssä vaikutti joka tapauksessa vahvasti saksalaiseen yhteiskuntaluonteeseen ja tämä vaikutti Euroopan Unionia luotaessa enemmän ratkaisuihin kuin pohjoisessa sinnitellyt kansanvaltainen hyvinvointivaltio.

Saksa on ollut aina paitsi sijaintinsa ja asukasmääränsä, myös talousihmeeseensä ja korkeaan insinööritaitoonsa perustuen Euroopan johtava maa, huolimatta kolmanteen valtakuntaan, kansallissosialismiin ja sen tuhoisiin rakenteisiin perustuvista peloista. Saksaa sekin haavoitti pitkään, mutta vähitellen vanha kansallistunto on noussut uudelleen vaihtoehto Saksalle (AfD) liikkeenä ilmeisesti syvällä saksalaisessa luonteeenlaadussa olevan piirteistön seurauksena. Saksa on omassa politiikassaan torjunut valtioon ja sen rakenteisiin perustuvan politiikan tehden koko ajan yhä enemmän ja enemmän tilaa markkinaratkaisuille.

Kun Euroopan Unionia rakennettiin, erityisesti 1980-luvulta lähtien tämä valtion vieroksunta johti EU:n perussopimusten yhteydessä ehdottoman etusijan antamiseen markkinoille; katseen kääntäminen länteen, irtautuminen idän järjestelmistä tuntui sekä helpotukselta että hyvältä turvallisuusratkaisulta. Me emme huomanneet, että tuohon uuteen rakenteeseen ei kuulu sellaista sekatalouteen perustuvaa ratkaisumallia, johon olimme pohjoismaissa tottuneet. Kun vahva valtio on samalla hyvin keskeistä sosialidemokraattisessa hyvinvointiajattelussa, joutui myös eurooppalainen sosialidemokratia 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' pakkopaitaan, josta sosialidemokratia maksaa edelleenkin kovaa hintaa paitsi kannatuksen hiipumisen, myös erilaisten pysyviksi näyttäviltä jääneiden sosiaalisen kurjuuden ja 'köyhyyteen tuomitun' valtion ongelmien muodossa.

Dynaaminen valtio voisi hyvinkin finanssi- ja rahapolitiikallaan pystyä hoitamaan yhteiskunnallisen jälkeenjääneisyyden - myös Euroopan Unionin oloissa - jos sille finanssi- ja rahapolitiikalla nämä mahdollisuudet annettaisiin. Esteenä uudistumiselle on peruskirjoihin konsensuksella rakennetut esteet, joita voidaa poistaa vain samantasoisilla uusilla päätöksillä. EKP:n kivijalan uudistamista koskevat varovaiset lausunnot antavat ymmärtää, miten vaikea ja vaarallinen tie tämä on. Berliinin konservatiivista karhua on vaikeaa taivuttaa, koska muutos osoittaisi että koko poliittinen rakennelma Euroopan Unionissa perustuu väärään, yksipuoliseen, rauhan ja demokratian (Rooman sopimus sic!) kannalta epäonnistuneeseen peruskirjan muotoiluun. Kuka uskaltaa osoittaa Euroopan talouseliittiä ja sanoa että te olette olleet koko ajan väärässä? Ei EKP:n johtokaan taida uskaltaa 'viheltää' sormillaan kirkossa?

On toinenkin samaa luokkaa oleva tyhmyys, joka sisältyy edelleen 1920-luvun jätti-inflaatiota pelkäävään Saksaan ja sen perustuslakiin, jonne on naulattu jo vuonna 1949 ja edelleenkin voimassaolevat valtion kasvun rajat. Tämä sama rakenne näkyy vain hieman muunnetussa muodossa Maastrichtin sopimuksessa ja sen tunnetuissa velkaantumista ja kasvua koskevissa rajoituksissa. Tämä Saksan perustuslain 'kategorinen imperatiivi' määrää voimakkaasti saksalaista poliittista keskustelua ja ohjelmanmuodostusta laidasta laitaan; sieltä ei voi tulla esitystä Maastrichtin sopimuksen muuttamisesta, olisihan se samalla Saksan perustuslain vastaista toimintaa ja niinmuodoin myös Saksan perustuslakituomioistuimen mukaisesti rangaistavaa 'isänmaan petturuutta'. Se muodostaa myös uskottavan syyn sille, miksi kunnioitettu saksalainen sosialidemokratia Euroopan keskiössä voimakkaasta retoriikasta huolimatta ei yllä strategisesti merkittävään, vaihtoehtoja tarjoavaan eurooppalaiseen politiikkaan.

Euroopan Unionin ja keskuspankin 'kivijalan' rakentaminen uudelleen on kaikkea muuta kuin korkopolitiikan nyansseilla leikkimistä. Moderni, asianmukaisilla finanssipäätöksillä tuettu rahapolitiikka pystyisi ja päässälaskutaidoilla vastaamaan Euroopan suuriin ongelmiin, jos ei tarvitsisi pelätä ankaria rangaistuksia ja joutumista tyhmyyden ja konformistisen automaattisen yhdenmuukaisuuden häpeäpaaluun.

Oletukseni on, että tämä ristiriita on Euroopan Unionin ja EKP:n tiedossa. Varovaisin sanakääntein yritetään löytää maaperää vakavalle uudistumiskeskustelulle. On hämmästyttävä srateginen virhe kirjoittaa johonkin aikaan liittyviä strategisia ohjeilta maan tai yhteisön perustuslakiin, lakiin jonka pitäisi vahvistaa demokratiaa, strategista moniarvoisuutta ja toimia demokratian kulmakivenä. Taitaa olla niin, että vain lasten ja lapsenmielisiksi tulevien suusta voi kuulla tunnetun mutta järkyttävän totuuden: keisarilla ei ole vaatteita vaikka niin kuvitellaan.

Ilmeisesti paluu lapseksi tulemiseen on totta tämän kirjoittajankin kohdalla. Siitä huolimatta se saattaa olla totta.

31.1. 2020

Helsingin Sanomat lainaa pääkirjoitukseensa Hämeessä ilmestyvän lehden ilmeistä vaatimusta luopua hallitusohjelmasta ja ryhtyä seuraamaan Talouden arviointineuvoston kriittiseksi kuvattua linjausta.

Talouden arviointineuvosto perustaa arviointinsa Valtionvarainministeriön laskelmiin ja ennustuksiin, ilmenee sen omista perusteluista vuoden 2910 arviointiraportissa. Valtionvarainministeriö puolestaan seuraa – joutuu seuraamaan – pelkästään Euroopan Unionin asettamaa päälinjaa ’mahdollsimman kilpailukykyisen markkinan’ toimintaedellytysten toteuttamisesta. Jos Euroopa unionin yksipuolinen markkinaorientoituminen ja demokraattisen valtion syrjiminen on lähtökohtana, ei yhteistä hyvinvointia ja vahvaa kansanvaltaista valtiota tavoitteleva Sanna Marinin hallitus voi odottaa talouden arviointineuvostolta myönteistä ja rohkaisevaa lausuntoa. Totta on vain se, että hallitus joutuu hakemaan ulospääsyä kilpailukykyumpikujasta luomalla edellytyksiä työllisyydelle ja sitä kautta talouden kasvulle ahtaan kujanjuoksun tunnelmissa. Silti se saattaa siinä onnistua – Portugalin tapaan.

Huomiota kiinnittää se että vaikka Euroopan Keskuspankki on marraskuussa 2019 aloittanut uudelleen määrällisen elvytyksen luoden likviditeettiä yritystoiminnalle valtion velkakirjojen oston muodossa ja investointien ja työpaikkojen luomisen odotuksin, mitään investointibuumia yritysmaailman puolelta ei ole näkyviissä. Olisi luullut että arviointineuvostolla on jotakin sanomista tästä erityisestä hankkeesta ja sen mahdollisista vaikutuksista.

Saksan SPD:n puoluekonventti Eurooppaohjelmasta

Saksan SPD piti 23.3. 2019 puoluekonventin jossa täydessä julkisuudessa keskusteltiin puolueen Eurooppaohjelmasta. SPD:n avaustekstin mukaan
"Puolueeen yleisperiaatteissa päätämme vaaliohjelmastamme Euroopan parlamentin vaaleihin ja vahvistamme vaalikampanjamme ohjelmalliset perusteet. Tavoitteenamme on selvä: haluamme Euroopan parlamentin vaaleihin 26. toukokuuta vakuuttaa äänestäjät yhdessä Katarina Barley, Udo Bullmannin ja muiden suurten ehdokkaiden kanssa." #europaistdieantwort.




 Lyhyt yhteenveto SPD:n puheenjohtajan Andrea Nahlesin pitämästä puheesta:"

Andrea Nahles:
Täällä kasvaa Eurooppa yhteen. Haluamme keskustella taistelemisen sijasta. Oikeusvaltioperiaate on toteutunut.Emme halua kääntää pyörää takaisinpäin. Emme selviä enää kansallisvaltioina. Emme salli Eurooppaa kaluttavan kappaleiksi. Rauha, demokratia ja solidaarisuus ovat yhteisiä voimavarojamme. Eurooppaa ei määritä ainoastaan äärioikeisto, vaan myös maltilliset.
Markkinat ja kilpailu, talouskuri ovat liberaalien keskeisiä tavoitteita. Emme tarvitse enää puhetta austerismista. Ihmisen tilanne täytyy olla Euroopan arvojen keskiössä. Sen täytyy näkyä kaikissa ratkaisuissa. Tarvitsemme rahaa koulutuksen ja sosiaaliseen, emme asevarusteluun. Organisoitu vastuuttomuus ei ole meidän ratkaisumallimme. Itä-Euroopasta tullaan Saksaan, koka palkkaerot ovat niin suuria. Haluamme eurooppalaisen vähimmäispalkan. Tämän teemme yhdessä koko Euroopan kanssa.

Hän lukee 87-vuotiaan Hanneloren kirjeen Mecklenburg Vorpommerista. Hän haluaa elää arvokasta elämää riittävällä eläkkeellä. Konservatiivien ehdoilla ei eläkeläisiä ei nosteta köyhyydestä.
Harrastaako SPD vasemmistopainostamista? Kyllä silloin kun on kysymys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Presidentti Putin on muutamia viikkoja sitten sanonut irti keskipitkän matkan ohjusten käytöstä pidättäytyvän ohjelman presidentti Trumpien toimien seurauksena. Saksa ei lähetä enää aseita Saudi-Arabiaan eikä Jemenissä käytävään sotaan. Haluamme ajaa alas eurooppalaista asevarusteluohjelmaa.
Eurooppa nähdään sen ulkopuolella usein haaveilukohteena. Haluamme kamppailla rasismia, mutta myös terrorismia vastaan. Ihmisiä ei pidä satuttaa heidän etnisen taustansa perusteella.
SPD tulee taistelemaan yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta EU-vaaleissa toukokuussa.

Yhteenveto SPD:n EU-parlamenttivaalien kärkiehdokkaan Katarina Barleyn puheesta:

SPD:n kärkikandidaatti Katarina Barley:
"Oikeistoppulismi ja kansallinen umpikuja. Kysytään:"onko minulla mitään tekemistä Euroopan kanssa?"
Euroopa on olotila. Se perustettiin talousalueena. Se on paitsi pankkeja ja yrityksiä, myös ihmisiä varten. Olen ammattiliittojen puolella. Ne ovat suojaksi työtätekeville. Myötämäärääminen, nuorisotakuu, vähintään yksi koulutuskokemus omien rajojen ulkopuolella. Eurooppalainen minimipalkka kansallisen keskipalkan mukaan laskettuna. Saksassa se tarkoittaa 12 euron vähimmäispalkkaa tunnissa.
Macron ei ole sosialidemokratti, mutta hän ymmärtää että tarvitaan sosiaalista Eurooppaa. Macronin ehdotukset on otettava huomioon. CDU ei tavoittele sosiaalista Eurooppaa, meidän tvoitteemme ovat erilaisia.
Digijättien pitää maksaa veroja. Yritysten minimiverotusehdotus OECD:ltä. Tämä olisi merkitävä akel oikeudenmukaisuuden suuntaan. Doigitaalivero, mielellään koko Euroopan laajuinen, mutta vähintäänkin halukkaiden kesken. Transaktiovero pitää myös saada vihdoinkin aikaan. Oikeusvaltioperiaate on toteutettava koko Euroopassa. Juuri oikeusvaltio, lehdistö ja kulttuuri ovat joutuneet painostuksen kohteeksi. Unkarin Orban on aina osallistunut CDU:n tärkeisiin kokouksiin, mutta mitään ei ole tapahtunut. CDU on myös vastuullinen Orbanin politiikasta Unkarissa. Koko Eurooppa on monitoroitava kokooikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseksi.
Suhteellisuusperiaate voimaan EU:ssa; SPD tehnyt tästä aloitteen. Tulee parlamenttiin ilmeisesti lähiaikoina.
Mielenosoitukset; nuoret käsittelevät tätä myös kouluissa. Koululaisten tehtävä ei ole tehdä aloitteita, mutta heitä on siitä huolimatta tuettava. On pantava enemmän painoa nuoriin ihmisiin.
On tultava yhteen suurten ja tärkeiden teemojen hoitamiseksi koko Euroopan alueella." #Eurooppaonvastaus #Europaistdieantwort


Euroopan parlamentin Sosialidemokraattisen ryhmän puhenjohtaja Udo Bullmann SPD:n puoluekonventissa 23.3. 2019:

Hän kiittää Ruotsin ulkoministeri Margaret Wahlströmiä ulkopolitiikan feminisoimisesta. Sama koskee myös ympäristöpolitiikkaa. Stefan Löwenille on onnistunut oikeistohyökkäyksen torjuminen. Onneksi olkoon! Ulkopolitiikkan tulee muuttua inhimilliseksi, ei varustelu- vaan turvallisuuskysymykseksi. Hän onnittelee myös Portugalin sosialidemokraatteja ja Pedro Sanchezia Espanjan hallituksen johdossa.

Hän moittii Euroopan oikeistovoimia, jotka ovat estäneet ruotsalaisen Greta Thunbergin puheenvuoron Euroopan Parlamentissa.

Hän kunnioittaa nuorten vaatimuksia pidättyvyydestä ja uudesta, luonnollisesta elämäntavasta. Mutta meidän myös muistettava niitä ihmisiä, jotka tulevat äärimmäisen köyhistä olosuhteista. Meidän on pelastettava Eurooppa, meidän on onnistuttava maltillisessa politiikassa. Me oleme kuitenkin ainoita, jotka yhdistävät sosiaalisen ja ekologian. Sosialidemokratilla on sosiaaliekologinen tehtävä Euroopassa. Sosialidemokratia on haastanut Eurooppaa jo 150 vuotta asioissa kuten työolosuhteet, työaika, osuus tuotannon tuloksista.

Olot ovat paremmat kuin olivat ennen, mutta suuren ilmastomuutoksen, digitaalisaation ja teknisen kehityksen, huiman automaation aikana meidän on otettava kaikki nämä seikat huomioon. Meidän on kyettävä puhumaan näistä asioista sekä vihreiden, vasemmistoliiton että järkevien liberaalien ja konservatiivien kanssa. Näiden seikkojan kanssa ei kannata mennä yksin takahuoneeseen. Ohjelma on pantava avoimelle pöydälle ja puhuttava laajasti kaikkien kanssa. Emme halua olla pelkkä oppositiopuolue, haluamme olla politiikkaa muotoileva, mukanaoleva puolue.


Euroopan kansanpuolue ei ole mikään uskonyhteisö, sen näkee mm. Unkarin Orbanin puolueen mukanaolosta. Kun Unkari asettaa taisteluhävittäjiä Slovenian rajalle pakolaisia vastaan, emme enää voi puhua yhtenäisestä konservatiivisesta politiikasta Euroopassa. Siksi EPP:n ei pidä ajatella, että se yksin olisi pilkunmäärääjä, sanelija eurooppalaisessa politiikassa. Hän moittii Euroopan Kansanpuoluetta siitä, että se pitää sisällään Berlusconin edustaman täysin kaupallisia ja epäinhimillisiä edustavan puolueen, jonka arvoja verrataan Istrialla ja Kroatiassa Mussolinin toimintaan.

Sosialidemokratia ei ole lakannut uskomasta, että hyviä vaihtoehtoja Eurooppaa varten on vielä olemassa. Brexit merkitsee päätöstä Euroopan Unionin keskeistä periaatetta, monenkeskeisyyttä vastaan. Ei pidä palata takaisin vanhaan, kansalliseen malliin.

Taistellaan - voitetaan!

Yhteenveto:

Yritykset ja ihmiset eivät ole "samalla viivalla"... Saksan SPD:n puoluekonventti hyväksyi alustuspuheenvuorojen ja puolueosastojen esitysten pohjalta tehdyn "Eurooppaohjelman", joka kannattanee kääntää myös suomeksi, kun se kirjallisessa muodossa saadaan. Suuriksi kysymyksiksi nousivat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, asevarustelusta ja asekappasta luopuminen, ilmastomuutos ja pakolaisten kansainvälisten sopimusten mukainen kohtelu Välimerellä ja maihin päästämisessä. Puheenjohtajistosta punapukuinen Mecklenburg Vorpommerin SPD:n puheenjohtaja Manuela Schwesig  Saksan itäiseltä puolelta käytti mielestäni ratkaisevan puheenvuoron todetessaan, että markkinavetoinen Eurooppa poimii rusinat pullasta ja jättää tietoliikenteessä, sosiaali- ja terveydenhoidossa, koulutuksessa, ylipäänsä kaikissa markkinavetoisissa ratkaisuissa suuria aukkoja varsinkin maaseudulle, jossa riittävää markkinapohjaa ei ole olemassa. Kansalaisia on palveltava maan kaikissa osissa - siksi tarvitaan koko Euroopassa "paradigmanmuutos" eli kokonaan toisenlainen, kansalaiset markkinoiden edelle asettava uusi lähestymistapa. Se mikä julkilausumassa jäi sanomatta, olisi tarvittava muutos Euroopan Unionin konsolidoituihin peruskirjoihin tämän lähestymistavan lainmukaiseksi, oikeusvaltioperiaatteella tapahtuvaksi toteuttamiseksi.

Tilanne Suomessa?
Luinnollisesti tulee verrattua saksalaista keskustelua ja Suomen sekä suomalaisen sosialidemokratian toimintatapaa juuri Eurooppa-vaalien alla, taustana maassamme käyty, melkeinpä uskomaton kädenvääntö hallituksen perustuslakimme vastaista, rumaa taktikointia vastaan. Taustalla on tietenkin myös Euroopan Unioni ja sen politiikka - lainsäädäntöä myöten - markkinoiden kautta toteutuvien uhkakuvien luojana. Siksi liitän tähän keskusteluun puheenvuoroja, joissa  kokemeet sosialidemokraatit arvioivat yhteiskunnallista tilannetta meillä.

24.3. 2019 Seppo Tuovinen:

Kävin keskustelua Jukka G:n ja Pentti Hämäläisen kanssa demokratian uhasta.
Lähetän Sinulle pienen kommentin, miten näen lyhyen kaavan mukaan ongelman.

Sosiologi ja ekonomisti Wolfgang Streeck on varma, että "elämme demokratian myöhäiskautta. Käynnissä on prosessi, jossa demokratian merkitystä kapitalismissa typistetään erottamalla talous ja demokratia toisistaan."

Sosialidemokratia on rakentunut aina vahvan, hyvinvointia rakentavan valtion ja demokratian varaan. Sen käytössä on ollut paitsi investointeja ja palveluja tukeva veropolitiikka, myös itsenäisen valtion raha- ja finanssipolitiikka, jolla on voitu nostaa hankkeita-, palveluita ja uusia rakenteita käyntiin. Nyt ei näin enää tapahdu. Esillä on siis perustavanlaatuinen ongelma, joka syystä tai toisesta näyttää unohtuneen sosialidemokraateilta ja vasemmistolta kaikkialla Euroopassa.

Jo 1970-luvulla pääosin kaikissa OECD-maissa kiellettiin valtion menojen suora keskuspankkirahoitus. Finanssimarkkinat ovat ottaneet täten olennaisen roolin rahan luomisessa ja ovat samalla myös päättäneet, että parhaat vakuudet ja tuotot rahalle saadaan esimerkiksi ensi sijaisesti kiinteistösijoituksista eikä työllistävistä investoinneista. Kuten Streeck, Stiglitz, Piketty, Lazzarato ym. ovat tiedostaneet, että mikäli julkisen velan hoitamisessa ei voida turvautua rahapoliittisiin mekanismeihin eli keskuspankin apuun ( kuten Suomessa on tilanne) tulevat rahoitus- ja finanssimarkkinat väistämättä laajenemaan. Näinhän on käynyt. Tässä on uhka demokratialle.

Streeck mielestäni tarkoittaa, että demokratia on jäämässä pelkäksi kliseeksi. Siksi koen samalla tavalla kuin Väinö Voionmaakin jo 100 vuotta sitten, että "yhteiskunnallisen vääryyden alkusyy on taloudellisessa vääryydessä." Olen erittäin huolissani, miten demokratian käy tässä prosessissa? 

Wolfgang Streeck puhuu myös jälkikapitalistisesta yhteiskunnasta, missä me nyt elämme. Austerity politiikka ja uusliberalismi ovat luoneet uuden luokkajaon. Nykyinen kapitalismitalous voidaan jakaa neljään ryhmään: perinteiset pääomanomistajat; spekulatiivisista myyntivoitoista tulonsa saavat ja finanssikeinottelijat; palkkatuloilla elävät työntekijät; sosiaalisista tuista, kodin anteliaisuudesta tai hyväntekeväisyydestä toimeentulonsa saavat, hyvinvointivaltiosta riippuvaiset henkilöt.

Toverillisin terveisin!

24.3. 2019 Ilpo Rossi:
Hyvät toverit!
Sunnuntaiaamuisin minulla on tapana katsella televisiokanava 3Sat-teleakatemiaa, jossa on mielenkiintoisia luentoja. Tänä aamuna luennoitsijana oli tri Mikko Huotari, jonka aiheena oli Kiinan finanssipolitiikka ja se, muodostaako nopeasti nouseva Kiina uuden yhteistyömahdollisuuden globaalisti vaiko uhkan länsimaisille arvoille. Huotari luennoi erittäin sujuvasti saksaksi ja ainakin sen sain selväksi, että Kiinasta on muodostumassa erittäin vahva taloudellinen vaikuttaja kaikkialla maailmassa - ja myös Euroopan Unionin alueella.

Kiinan finanssi- ja rahapolitiikkaa on aika vaikeaa seurata, koska se on sekä kieli- että hallinnollisen muurin takana. Kiinalla ei ole kuitenkaan mitään estettä  käyttää rahapolitiikkaa myös endogeenisesti eli valtion suunnitelmien ja päätösten mukaiseen toimintaan normaalin kaksinkertaisen kirjanpidon menetelmin.

Keskeinen sääntö on, että omalla valuutallaan operoiva valtio ei voi koskaan mennä konkurssiin. Toinen sääntö on se, että valtion velka on toteutettavia projekteja ja samalla kuluttajien ostovoimaa, mikä näkyy Kiinan kansantalouden nopeana ja jatkuvana nousuna. Mitään estettä ei ole olemassa sille, että Kiina käyttää endogeenista finanssi- ja rahapolitiikkaa rohkeasti hyväkseen - ja ilmeisesti myös laajasti koko maailmassa perustellen sitä talouksien voimistamisella, yhteistyöllä ja valoisalla, rauhanomaisella tulevaisuudella. Kiina sallii "markkinan" toiminnan omassa maassaan, mutta yhdellä ehdolla: markkina ei saa kyseenalaistaa valtion autoriteettia hankkeiden alullepanijana, kokonaisuuden suunnittelijana ja tätä kautta tulevaisuuden hahmottajana.
 
Euroopan Unionin talous- ja rahapolitiikka on jämähtänyt markkinoiden ehdoilla toimivaksi sekamelskaksi, jossa edes valtava määrällinen elvytys ei - juuri markkinaehtoisuuden vuoksi - kykene luomaan visiota tulevasta tai rationaalisia ja tärkeitä investointeja tulevaisuuden suunnitelmista puhumattakaan. Rajoittuminen markkinoihin liittyvän korkouhkan  vuoksi eksogeeniseen, rajoitettuun monetaritiseen politiikkaan Euroopan Unioni ei näytä pääsevän ulos taloudellisesta umpikujasta.

EU:n jäsenvaltiot oirehtivat kaikki tämän yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan pakkopaidassa, samalla kun Kiina porskuttaa jo Euroopan Unionin sisällä. Kiinan presidentti on juuri palannut Italiasta, jossa se on ollut luomassa pohjaa yhteisille projekteille. Ylläolevaan perustuen voi väittää, että rahasta ei ole noissa neuvotteluissa ollut puutetta. 

Kun tiedetään, miten tiukasti konservatiivinen oikeisto ja uusliberaaliksi kuoriutunut keskusta ovat sidoksissa - ja vakuuttuneita - noudattamansa talous- ja rahapolitiikan "moraalisesta oikeutuksesta" voi vain todeta, että Euroopan Unioni tulee heräämään Saksan johdolla taas kerran liian myöhään tilanteeeseen, jossa koko Euroopa vajoaa takaisin keskiaikaiseksi mantereeksi muiden - Kuten Kiinan - näyttäessä Silkkitien ohella myös visionääristä tietä tulevaisuuteen.

Taustalla nykyistä Unionia muodostettaessa oli historiallisena seikkana kylmä sota ja pelko neuvostokommunismin eli marxismi-leninismmin noususta vahvan valtion kautta uudelleen määrääväksi tekijäksi, ehkä koko Euroopassa. Ilmeisesti juuri siksi Euroopan Unioni muotoutui markkinoiden, ei valtioiden ehdoilla kootuksi monenkeskeiseksi toimijaksi.

Tässä kannamme siten myös väärin ymmärretyn sosialismin seurauksia sellaisen eurooppalaisen monenkeskisen yhteistyön muodossa, jossa valtiolta - myös demokraattiselta hyvinvointivaltiolta - on katkaistu siivet ja alistettu EU:n peruskirjoissa markkina-alisteisen politiikan pakkopaitaan. Ilman poliittisen paradigman muutosta maanosamme ei tule selviytymään suunnannäyttäjäksi ja esimerkiksi muulle maailmalle.

Sosialidemokratia tavoitteineen on - valitettavasti - lähes yhteensopimaton markkina-alisteisen politiikan toteuttamiseen. Tämä saattaa olla yksi syy sihen, että liikkeemme on niin voimaton, sanaton ja ilmeisesti myös skitsoinen omassa eurooppapolitiikassaan.

Saksassa tarvitaan punasiirtymä mustasta nollasta...

Vuosikymmenien ajan Saksassa on ollut puolueiden yhteinen tuki tasapainoisen budjetin noudattamiselle. Ensimmäisenä sarjassa Social Europe -verkkolehden kolumneihin keskustelusta Saksan talouteen, Peter Bofinger selittää miksi Saksan sosialidemokraattien pitäisi luopua 'mustasta nollasta'.

Kun lapsemme ja lapsenlapsemme katsovat taaksepäin nykypäivään 30 vuoden kuluttua, he ihmettelevät, kuinka  sellainen sivistynyt maa kuten Yhdistynyt Kuningaskunta voi todella kokea mielekkääksi poistua Euroopan Unionista ja repäistä itsensä irti yhteisistä taloudellisista ja poliittisista suhteista.  Saksassa he voisivat kysyä, miksi runoilijoiden ja ajattelijoiden maa tuli ajattelussaan sokeaksi ja päätti uhrata itsensä taloudelliselle "mustan nollan" ideologialle. Miten voi olla mahdollista, että Saksa luopui tietoisesti investoinneista tulevaisuuteen - ja jopa uskoi, että näin tehdessään se teki palveluksia tuleville sukupolville?

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) korjaa parhaillaan menneisyyden virheitä. Tämä koskee erityisesti vuoden 2005 Hartz IV -työmarkkinoita koskevaa uudistusta, jota ehdotti Volkswagenin henkilöstöjohtajan johtama nimettömän toimikunnan puheenjohtaja, kun Gerard Schröder oli SPD: n edustajana kanslerina. Sitä on pidetty suurena menestyksenä monta vuotta. Tarkemmassa tarkastelussa kuitenkin käy ilmi, että on kysymys sadusta keisarin uusista vaatteista.

Saksan talouden menestyksellä maailmanmarkkinoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pitkäaikaistyöttömät ovat saaneet alhaisempia etuja Hartz IV: n seurauksena. Jos tällainen uudistus olisi käänteentekevä, Italian ja Kreikan taloudet kukoistaisivat, koska pitkäaikaistyöttömät eivät saa siellä mitään valtiontukea. On hyvä, että SPD on nyt alkanut ajatella uudelleen Hartz IV: tä. Tämä on vaikuttanut suoraan myönteisesti sen asemaan mielipidemittauksissa.

"Musta nolla"
Siksi SPD: n pitäisi nyt olla rohkea ja myös irtautua mustan nollan ideologiasta ( schwarze Null ), budjettisäännöstä joka otettiin käyttöön  maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Ei ole mitään taloudellisia argumentteja , jotka tukisivat " velkajarrutusta " ( Schuldenbremse ) ja joka olisi johdettavissa  Saksan perustuslaista.


Saksassa  julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä 56 prosenttia, mikä on jo alle Maastrichtin sopimuksessa asetetun 60 prosentin kynnyksen. Se on huomattavasti muiden G7-maiden tasoa alhaisempi: Japanin velka on korkein, 237 prosenttia suhteessa BKT: hen, jota seuraa Italia (129 prosenttia), Yhdysvallat (108), Ranska (96), Yhdistynyt kuningaskunta (87). ) ja Kanada (85).

Taloustiede ei ole toistaiseksi onnistunut perustelemaan vakuuttavasti velan suhdetta BKT: hen. Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin pyrkimys tunnistaa 90 prosentin kynnysarvo Yhdysvaltain talouskatsauksessa vuonna 2010 julkaistussa paperissa oli täynnä yksinkertaisia ​​tietovirheitä. Japani, jolla on ennätysvelka, ei ole koskaan kohdannut vaikeuksia velkansa rahoittamisessa. Se ei ole myöskään koskaan kohdannut suurta luottamuskriisiä suhteessa jeniin - päinvastoin, sillä suurimman osan ajasta Japanin valuutta on ollut liian vahva suhteessa taloudellisiin tarpeisiinsa.

Mutta vaikka oletettaisiin, että 60 prosentin velka suhteessa BKT: hen olisi tarkoituksenmukainen Saksalle, se ei oikeuta mustaa nollaa. Kun bruttokansantuote kasvaa kotimaassa noin 3 prosenttia lähitulevaisuudessakin, tämä suhde voidaan pitää vakiona keskimäärin 1,8 prosentin vuotuisella budjettivajeella suhteessa BKT: hen. Tämä johtuu yksinkertaisesta kaavasta: velka suhteessa BKT: hen pysyy vakaana, mikä johtuu bruttokansantuotteen kasvuvauhdista ja velan suhteesta BKT: hen (3 x 0,6 = 1,8). Tämä merkitsisi sitä, että Saksa voisi käyttää vuosittain noin 60 miljardia euroa enemmän kaikkiin julkisiin investointeihin.

Tämän suuruisella alijäämällä Saksa olisi vakaampi kuin G7: n muut edustajat. Tällä hetkellä Yhdysvaltain alijäämä on 5,0 prosenttia, Japani 2,8, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Italia 1,7 ja Kanada 1,1 prosenttia.

'Kultainen sääntö'
Vaikka velan suhteelle BKT:een  hen ei ole olemassa yhteistä teoreettista perustaa, valtion lainanotto voi olla hyvinkin perusteltua, jos varoja käytetään tulevien investointien rahoittamiseen. Tämä on julkisen talouden "kultainen sääntö", joka voidaajan ohtaa resurssien optimaalisesta jakautumisesta eri aikoina. Tämän säännön logiikka on yhtä yksinkertainen kuin se on intuitiivinen: jos valtio rakentaa uuden sillan, jota voidaan käyttää seuraavien 50 vuoden aijan, ei ole mitään syytä maksaa sitä menossa olevan vuoden tuotoista.

Jopa hyvin konservatiivinen Saksan talousasiantuntijaneuvosto on nimenomaisesti tukenut kultaisen säännön periaatetta vuonna 2007 julkaistussa erityiskertomuksessa "Staatsverschuldung wirksam begrenzen" (valtion velkaantumisen tehokas jarruttaminen). Neuvosto väitti, että "yleisen velkakielon vaatimus olisi taloudellisesti yhtä järjetöntä kuin yksityishenkilöiden tai yritysten velkaantumisen kieltäminen".

Jos Saksa hylkäsi mustan nollan finanssipolitiikan johtoajatuksena ja keskittyisi sen sijaan kultaiseen sääntöön, Saksa voisi tehdä paljon parantaakseen tulevien sukupolvien vaurautta ja elämänlaatua. Se edistäisi myös suurempaa poliittista vakautta. Parempi kunnallinen infrastruktuuri ja enemmän resursseja koulutukseen voisivat auttaa torjumaan laajaa tyytymättömyyttä poliittiseen järjestelmään. Lisäksi se tukisi voimakkaasti julkisten varoin toteutettua tutkimusta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa - maan mahdollisuutta suunniteltuun  siirtymiseen päästöttömään energiatuotantoon      ( Energiewende )  voitaisiin lisätä huomattavasti.

Samaan aikaan  julkisten investointien lisääminen Saksassa auttaisi vähentämään liiallista Saksan kauppataseen ylijäämää ja myötävaikuttamaan tasapainoisempaan sopeutumiseen euroalueella. Tämä voisi vähentää Yhdysvaltain hallituken protektionistisia pyrkimyksiä, joiden osalta Saksa on erityisessä asemassa, koska sen kauppataseen ylijäämä on erittäin korkea.

Vaikka tällaisen finanssipoliittisen paradigman muutoksen taloudelliset ja poliittiset edut ovat ymmärrettäviä, on vaikeaa nähdä, mitä mustan nollan säilyttäminen voisi tuoda Saksaan. Teknisesti velkasuhde laskisi nykyisestä 56 prosentista 31 prosenttiin 20 vuoden aikana. Mikään vakavasti otettava ekonomisti ei voi päätyä tulokseen, jonka mukaan tällainen velkasuhteen arvo on edullisempi.



Syvällä istuva vastenmielisyys velkaa kohtaan
Tärkein poliittinen haaste on voittaa saksalaiset syvä vastenmielisyys velkaa kohtaan. Saksan kielellä sana " Schuld " ei merkitse pelkästään "velkaa" vaan myös "syyllisyyttä". Ja on hyvin vaikea selittää kansalaiselle mekanismia , jonka mukaan julkisen velan suhteellinen kasvu nimelliseen BKT: hen suhteutettuna pitää velan ja BKT: n välisen suhteen kaikesta huolimatta vakaana.

Mutta tämä ei ole mikään tekosyy mustaan  nollaan takertumiselle ja luopumiselle Saksan valtavasta taloudellisesta ja poliittisesta potentiaalista tällaisen paradigman muutoksen suhteen. Keisarin uusien vaatteiden tarinassa poika ilmoitti, että keisari oli alasti. SPD: llä pitäisi olla rohkeutta tehdä sama mustan nollan myytin suhteen.

Kuten puolueen käänne suhteessa Hartz-uudistukseen on osoittanut, että se voi lisätä muutakin rohkeutta. Itse asiassa on jo tänään eräät merkittävät saksalaiset ​​ekonomistit ovat kyseenalaistaneet velkajarrutuksen. Ja meidän kaikkien ei siis tarvitse vastata lasten ja lastenlapsemme kysymykseen 20 tai 30 vuoden jälkeen: Miten olemme voineet hukata tämän suuren mahdollisuuden parantaa taloudellista ja poliittista hyvinvointia ja samalla suojella ekosysteemiä?

Tietoa henkilöstä Peter Bofinger:
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.
(Käännös: Ilpo Rossi)