Tianxia - yhteisen taivaan alla

Kiinalainen filosofi Zhao suunnittelee uudenlaista  maailmanjärjestystä. Läntinen maailma on joutunut omaan, egopohjaoiseen ansaansa. Tämä kirjoitus on referaatti toimittaja Bernhard Zandin kirjoituksesta der Spiegelissä 14. helmikuuta 2020, jossa hän avaa kiinalaisen filosofin Zhao Tingyangin Tianxia -maailmankuvaa ja sen merkitystä Kiinalle ja koko maailmalle. 
Zhao Tingyang on yksi Kiinan tärkeimmistä ajattelijoista. Hän pitää maailmaa nykymuodossaan epäonnistuneena ja ennustaa uuden järjestyksen. Onko se propagandaa?



Filosofi Zhao Tingyangin Pekingin huoneisto on jaettu kahteen pallonpuoliskoon. Kiinan klassikoita on upean aurinkoisen salongin hyllyillä, Konfutse-luettelosta Lu Xuniin, klassisesta romaanista "Tieteellisen metsän epävirallinen historia" monikokoiseen historiaan Kiinan valtakunnan 24 dynastiasta. Kirjat, kuten Zhao sanoo, ovat "viihdettä varten".

Ludwig Wittgensteinin muotokuva roikkuu seinällä kaksi askelta korkeammassa, varjoisassa tutkimusnurkkauksessa, ja länsimaisten sinne on myös pinottu koko joukko filosofien teoksia: Hobbes, Kant, Rawls, Habermas ja Gadamer, jotkut englanniksi, monet kiinan käännöksinä.

Mutta nämä kaksi maailmaa ovat läheisemmässä yhteydessä kuin alun perin näyttää. Jokainen, joka seuraa Zhaoa kirjaston kautta, löytää myös kiinalaisten historioitsijoiden välillä Rilken ja Nerudan runoja sekä Sun Tsun ja Laotsen kirjoituksia muinaisten kreikkalaisten rinnalla. "Platon ja Konfutse," sanoo Zhao, "olisivat ymmärtäneet toisiaan hyvin".

Kukaann nykyinen ajattelija ei ole yhtä luettu kiinalaisessa ja länsimaisessa filosofiassa kuin Zhao Tingyang, syntynyt vuonna 1961, kohtelias, hoikka mies, jolla on vahvat lasit ja ohut harmaa parta. Zhao tulee Pearl River Delta -alueelta Etelä-Kiinassa ja opettaa yhteiskuntatieteiden akatemiassa Pekingissä.

Zhao kirjoittaa lyhyitä esseitä; vuonna 2014 ilmestyi äneltä yhdessä rankalaisen filosofin ja Che Guevara-ystävän Régis Debrayn kanssa Kiinaa koskeva kirjeenvaihtokokoelma. Ranskalainen kirjallisuuslehti "Nouveau Magazine Littéraire on kirjannut hänet yhdeksi maailman 35:stä vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Tammikuussa 2020 on ilmestynyt saksaksi hänen päätyönsä "Yhteisen taivaan alla - maailmanjärjestyksen menneisyys ja tulevaisuus" (Alles unter dem Himmel - Maailmanjärjestyksen menneisyys ja tulevaisuus) . Kirja on helppolukuinen filosofinen teos, joka vetää yhteen kaksi maailmanjärjestä ja ajallisesti jopa kolme vuosituhatta. Kirja uskaltautuu esittämään teorian, joka asettaa läntisen maailmanjärjestyksen tiukan kritiikin kohteeksi ja jonka nimi Tianxia viittaa yhteisen taivaan alla elämiseen. Kirja ei ole kriittisesti Kiinan autoritaariseen yksipuoluejärjestelmään suhtautuva lähestymistapa.  Tianxia filosofian juuret ovat syvällä Kiinan historiassa ja kulttuurissa. Tianxia -filosofia on jotakin täysin muuta kuin se länsimainen kilpailuun, omanvointonpyyntiin ja kilpaileviin kansallisvaltioihin perustuva arvojärjestelmä, johon me länsimaissa olemme saaneet tottua.

Kirja, jonka sisältö koostuu vsta 2005 lähtien kirjoitetuista esseistä, on varsinainen herätttäjä ja lietsoja; läntisten yhteiskuntien keskeiset arvot kyseenalaistetaan, niin yksilö, vapaus, demokratia kuin ihmisoikeudetkin. Se pitää  ajattelijoita, jotka kuuluvat läntien kulttuurin keskeisiin vaikuttajiin, uneksijoina. Kirja puhuu kaksoismoraalista ja salaliittoteorioista, joihin lännessäkin törmää ja jotka kyseenalaistavat läntisten arvojen eheyden. 

Kirjailija aloittaa kirjansa arvioimalla maailmaa ja sen valitettavaa tilaa, jota vaivaavat vuosikymmeniksi ratkaisematta jääneet ongelmat, alkaen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puutteesta, ilmastomuutoksesta, kansainvälisen finanssikapitalismin muodostamasta uhasta ja teknisistä innovaatioista joiden merkitystä kukaan ei osaa arvoida. Ongelmana ei ole pelkästään valtioiden epäonnistuminen, vaan epäonnistuminen koko maailman mittakaavassa.  

 Toisin kuin kansallisissa ja valtioidenvälisissä konflikteissa ei läntinen arvojärjestelmä tarjoa mitään käyttökelpoista, ongelmia ratkaisevaa  työkalua. Läntiselle arvomaailmalle 'maailma'' ei ole mikään toimintakategoria. Läntistä arvoasetelmaa hallitsee edelleen valtio, joka syntyi Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 30-vuotisen sodan päätteeksi. Valtio on edelleen korkein valtaa käyttävä 'läntinen instanssi'.

Zhaon mukaan kansallisvaltio on jäämässä taka-alalle - ja sen mukana koko läntinen arvojärjestelmä. Globalisaatio korostaa vallitsevan maailmanjärjestyksen vastakkainasetteluja. Yhteiselo ei kasva kansallisvaltioiden sisäisen olemuksen kautta - yhdessäeläminen perustuu yhä suuremmassa määrin globaaleihin mittasuhteisiin. Kansallisvaltioiden kautta tapahtuva vallankäyttö muuttuu näissä oloisa toissijaiseksi.

Ratkaisuksi Zhao tarjoaa "Tianxiaa", vanhan Kiinan kosmologista maailmanjärjestystä joka vaikuttaa koko ajan edelleen. Tianxia, "Yhteisen Taivaan alla" tarjoaa lähestymistavaksi fyysisen, henkisen, ja myös kokonaisvaltaisen poliittisen järjestelmän. Tainxia ei tunne valtioita, ei rajoja, ei mitään ulkopuolista, vaan pelkän sisäisen. Kysymyksessä on Zhaon mukaan joka suuntaan avoin elämänjärjestys, joka määrää alueiden, kansojen ja kulttuurien suhteen keskukseen, jota Tianxia-konseptissa edustaa taivas. Historiallisesti tämä keskus, 'taivaallinen aukio' on ollut Kiinan keisarillinen palatsi.

Tämä konsepti maailmanjärjestyksestä palautuu Zhou-dynastiaan vuosiin 1046 - 256 ennen länstisen ajanlaskun alkua. Zhou-dynastian mukaan Kiinan keskusylänkö muodosti niin pienen maantieteellisen alueen että se ei olisi voinut perustua aseelliseen voimaan. Niinollen kehittivät he järjestyksen, joka perustui järjestelmän miellyttävyyteen aseellisen herruuden sijasta. Zhao ottaa esimerkiksi Euroopasta Svetisin, jonka järjestelmä voisi muodostua koko Euroopan yhtenäiseksi, taloudellisesti ja poliittisesti vakuuttavaksi malliksi.

Zhao toteaa että 'Tianxia-malli' ei ole totuetunut puhtaassa muodossaan vuosituhansiin, vaikka sen vaikutus näkyy kiinalaisessa ajattelussa ja toimintatavassa jatkuvasti. Vuonna 1912 syntyneen Kiinan kansallisvaltion perustujat torjuivat sekä Tianxia -mallin kuten myös eräät konfutselaisuuden traditiot. Perusajatus valtiottomasta maailmasta on kuitenkin elänyt Kiinassa läpi vuosisatojen.  Globalisaation aikana Tianxia-malli on suhteessa kansallisvaltioperiaatteeseen ylivoimainen, koksa se hyväksyy globaalit mittasuhteet. 

Zhaon kritiikki menee kuitenkin syvemmälle. Hän asettaa kyseenalaiseksi läntisen ajattelu peruslähtökohdat. Moderni poliittinen ajattelu palautuu rationaliteetin käsitteeseen, joka Zhaon mukaan on rajattu liian ahtaasti yksilöllisiin lähtökohtiin. Rationaalisuus läntisessä ajattelussa tarkoittaa yksilöllistä lähtökohtaa ja hänen etujensa maksimointia. Tämän tulkinnan Zhao asettaa omaa 'suhteellisen rationaliteetin' käsitteen vastakohdaksi. "Yksilöllinen rationaliteetti on kilpailun rationaliteettia", kirjoittaa hän. "Suhteellinen rationaliteetti on yhteiselon rationaliteettia."

Kiinalaisessa filosofiassa asettuu kaikkien olemassaolon ehdot yksilöllisen olemassaolon ehdoksi.  Ei ole olemassa mittän Yingiä ilman Yangia. Rationaalista ei sen vuoksi ole se, mikä lisää yhden tai toisen etuja, vaan suhde joka parantaa molempien elämisen ehtoja -   periaate jota Zhao kutsuu 'konfutselaiseksi optimiksi': Tavoitteena on annetuissa olosuhteissa mahdollisimman hedelmällinen suhde yksilön ja toisten välillä.

Tarkoittaako tämä, että kiinalaisessa kulttuurissa yksilö on todella vähempiarvoinen kuin läntisessä traditiossa? Zhao asettuu kiinalaisen arvojärjestelmän kannalle. Se tähtää enemmän yhteistyöhön ja mukaanottamiseen, kun läntinen lähestymistapa korostaa vastakohtaisuutta ja kilpailuasetelmaa. Tässä läntinen arvojärjestelmä putoaa oman ego-ansaansa. 

Tämän argumentin nostaa Zhao keskeiseksi valtio-opiksi kiinalaisessa kulttuurissa  ja torjuu samalla koko joukon filosofeja ja ajattelijoita alkaen valistuksen ajasta ja jatkuen tähän päivään. Immanuel Kant selviää tästä kritiikistä verrattain hyvin Zhaon nostaessa Kantin  aikakausikuvauksen "Kohti ikuista rauhaa" vuodelta 1795 korkeaan arvoon. Kuitenkin Kantin ajatus "vapaiden valtioiden liitosta", joka sittemmin on noussut sekä Yhdistyneiden kansakuntien perusrakenteeseen ja tietyssä määrin myös Euroopan Unionin rakenteelliseksi lähtökohdaksi, joutuu Zhaon kritiikin kohteeksi. Joidenkin valtioiden kohdalla tämä saattaa toimia hyvinkin, mutta kulttuuristen ja poliittisten murtumien korjaamiseen globaalissa maailmassa tämä järjestelmä ei ole kasvanut. Kantin ajatus "vapaiden valtioiden liitosta" ei noussut koskaan kansallisvaltioon perustuvan politiikan yläpuolelle.

Karl Marx joutuu yllätäen myös Zhaon kritiikin kohteeksi. Hänen luokkataisteluhenkinen kansainvälisyytensä on Zhaon mukaan yksinkertaisesti liian epävakaa. Proletaaristen luokkien välinen taistelu ylittää aika-ajoin jopa kapitalististen luokkien vastakohtaisuudet. Tällä ilmaisulla Zhao viitannee 1960-luvun kiinalaisvenäläisissä suhteissa olleisiin ristiriitoihin ja vastakkaisuuksiin. 

Nykyajan ydinkonflikti on Zhaon mukaan "sivilisaatioiden törmäyskurssi" (clash of sivilizations), jota amerikkalainen, vuonna 2008 kuollut us-politologi Samuel P. Huntington on kuvannut.Tämän arvioita  globalisoituvan maailman kulttuurisista, uskonnollisista ja poliitisista vastakohtaisuuksista Zhao arvostaa, vaikka ilmaisee myös Samuel Huntingtonin tehneen koko joukon virhearvioita.

Zhaon mukaan edes Yhdistyneet kansakunnat ei ole kasvanut tämän yksityisten jäsenvaltioiden erityisintressien yläpuolelle kasvaneeksi organisaatioksi. Lopulta aina viimekädessä vahvat yksittäisvaltiot saavat etunsa ja tahtonsa läpi. Britit ja ranskalaiset - sekä myös "USA:n uusimperialismi" edustavat tätä voittajavaltioiden ryhmää.
Zhaon kielenkäyttö on vihaista, USA-kriittistä ilmaisua, jonka hengen voi tunnistaa kiinalaisesta valtionmediasta. "Nykyinen maailmanjärjestys on USA:n johtamaa ja manipuloimaa, globaaliin poliittiseen voimaan ja ilmaisutapaan perustuvaa vallankäyttöä. Amerikan Yhdysvallat harjoittaa tätä hegemoniaa finanssitalouden ja valtiosuvereniteetin kautta  ehdollistettujen ihmisoikeuslinjausten muodossa. 

Tästä seuraa, että Zhaon konseptit edustavat vastakkaista näkemystä "Pax-americanasta", yhteiselosta USA:n kanssa: sellaiset käsitteet kuten harmonia, yhteistyö, yhteensopivuus - osuvat osittain yksiin kansojenvälistä keskinäistä ymmärrystä kuvattessa, mutta muodostavat samalla myös perustan kiinalaisen diplomatian yhä lisääntyvälle vaikutusvallalle ulkopolitiikan alueella.

"En voi tätä kiistää - mutta en myöskään selittää", sanoo Zhao tästä tutkimustuloksestaan. Hän kokee itsensä oppineeksi joka tutkii ja kirjoittaa. Kiinan poliittisiin päättäjiin hän ei pidä minkäänlaisia kontakteja. Zhao alkoi kirjoittaa vuosituhannen alussa Tianxia-järjestelmästään eli jo paljon ennen kuin nykyinen valtionjohtaja Xi Jinping tuli valtaan ja alkoi kuvata Kiinaa maailmantapahtumien ja -kehityken keskuksena. Jos siis halutaan pitää Zhaota Kiinan järjestelmäfilosofina, on hän ollut sitä enemmänkin löytäjänä kuin selittäjänä.  

Vuoden 2019 marraskuussa Zhao vieraili Berliinin vapaassa yliopistossa esittelemässä Tianxia-konseptiaan.  Samassa yhteydessä käytiin laaja kriittinen keskustelu, joka  käsitteli hänen lähestymistapansa filosofista ulottuvuutta, esityksen loogista rakennetta, sen rationaliteettikäsitettä sekä myös konfutselasita hierarkiakäsitystä. Syvemmälle analyysissaan toimittaja ei mene, mutta kertoo keskustelun olleen täysipainoista, tieteellisten argumenttien varaan perustuvaa  mielipiteenvaihtoa. Vasta illallisenyhteydessä Zhao ylsi länsimaisen arvojärjestelmän kovempaan kritiikkiin; omien etujen ja arvojen painottaminen ja kokonaisuuden harmonian sivuuttaminen johtaa todennäköisyyteen jatkuvasta vastakohtien törmäyskurssista. Zhao kertoo jälkeenpäin ehkä pilannensa kannanotoillaan illan viihtyisyyttä. 

Toimittajan mukaan Zhaon teorian heikkoudet piilevät siinä, miten hän yhdistelee historiaa ja nykyaikaa, filosofiaa ja politiikkaa, kulttuuria ja sivilisaatiota ja samalla tulee lopputuloksiin, jotka aihettavat hämmennystä ja saattavat ymmälle.

Zhao sekoittaa siis lännen toimintatavan ja sen jatkuviin katastrofeihin johtavan taipumukseen  ylistäen samalla Kiinan kaunista mutta uskallettua teoriaa ja sen mahdollisuuuksia. Hän kritisoi USA:ta vallitsevasta maailmanjärjestyksestä mutta aliarvioi sen saavutuksia, joihin toimittajan mukaan mm. globalisaatio kuuluu. Zhao siis ylistää Kiinan aikaisemman historian saavutuksia perustavanlatuisesta syvällisenä näkemyksenä maaimasta "yhteisen taivaan alla".  Kiinan tekemiä virheitä hän joko vähättelee tai pitää niitä poikkeamina, joihin mm. lännen kova painostus on johtanut. Kiinasta itsestään on tullut suurvalta, jonka poliittinen ja taloudellinen valta muistuttaa kovin paljon sitä suurvaltojen poliittista arvopohjaa jota hän kirjassaan voimakkaasti arvostelee.
  
Zhaon kritiikki läntistä arvomaailmaan kohtaan saattaa muistuttaa jossakin määrin populistista lähestymistapaa, jossa hän väittää lännen käyttävän hyväkseen ihmisoikeuksia läntisen maailmanjärjestyksen pystyssäpitämiseksi. Tämäkin argumentti on  monin tavoin ongelmallinen siitä näkökumasta, että Kiina itse on hyväksynyt ihmisoikeuksien yleismaailmalliset julistukset tullessaan mukaan vuonna 1971 Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi.

Toimittajan mukaan olisi liian halpahintaista sijoittaa Zhao pelkästään Kiinan Kommunistisen puolueen käsikassaraksi, jota roolia hän ilmiselvästi pyrkii kirjassaan välttämään. Kirjan loppua kohden edetesssä Zhao varoittaa myös "yhteisen taivaan alla" mahdollisesta uudesta diktatuurista, dystopiasta, joka perustuu informaatioyhteiskunnan teknisiin mahdollisuuksiin kerätä tietoja kaikista ihmisistä ja käyttää niitä kansalaisten valvontaan. Tämä vaara on kirjassa muotoiltu varovasti, mutta toimittajan mukaan ei ole epäilystäkään siitä etteikö Zhao viittaa juuri Kiinan tapaan käyttää modernia tekniikkaa kasvotunnistusta myöten esimerkiksi maksuvälineiden yhteydessä. 

Zhao edustaa siis mielenkiintoista, samalla sekä vanhaa mutta myös moderniin maailmaan sijoittuvaa Tianxia-teoriaa, joka on kestänyt lähes kolme vuosituhatta ja 20 dynastiaa kiinalaisessa lähestymistavassa.  Ei liene epäilystäkään siitä etteikö Tianxia - "Yhteisen taivaan alla" ajattelu kestäisi myös Kiinan Kommunistisen Puolueen siihen liittyvät sovellutukset uusine silkkiteineen ja taloudellisesti lähes uskomatomine investoineen kaikkialla saman taivaan alla. Se tajoaa mahdollisuuden nähdä Kiina uudella tavalla ja nähdä myös paremmin toimiva maailma Tianxian mukaisena sovellutuksena maailman ymmärtämisestä.


28.5. 2020
Tässä linkki Markku Siiran blogikirjoituksiin Honkongin levottomuuksista ja siitä kuinka USA ja eräät muutkin länsimaat ovat omilla toimillaan heikentäneet v. 1996 tehtyä sopimusta Kiinan ja Honkongion rinnakkaiselosta rauhan, demokratian ja hyvinvoinnin merkeissä. Anarkistisiksi ja tuhosuuntaisiksi muuttuneet mielenosoitukset kesällä 2019 ovat antaneet Kiinalle muodollisen oikeuden palauttaa järjestys Honkongiin - ja sen se näyttää myös tekevän.

Utopia vuodesta 2048

Tulevaisuutta kaikille: utopia vuodesta 2048

Millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää? Ja miten pääsemme sinne? Leipzigissä on Frankfurter Rundschau -lehden mukaan tehty 12 opinnäytetyötä tulevaisuuden utopiasta vuodelle 2048.
Ilmastonkatastrofin, rikkaiden ja köyhien välillä kasvavan kuilun ja oikeistojen vahvistumisen vuoksi näyttää olevan vaikeaa kuvitella parempaa maailmaa.. Mutta kuinka yhteiskunnan pitäisi kohdata nämä haasteet, jos se on vailla näköäalaa  ja lannistunut? Kaksivuotisessa hankkeessa Leipzigissä toimiva New Economics -hanke työskentelee monien kumppaneiden kanssa solidaaristen, ekologisten ja demokraattisten visioiden kehittämiseksi. Väliaikaiset tulokset esitetään tässä - virikkeenä keskusteluun ja kutsuna unelmaan.

Kaiken oikeudenmukaisen ja ekologisen tulevaisuuden perusta on, että vuoteen 2020 saakka vallinnut epätasa-arvo voitetaan. Tämä vaatii ajan, resurssien, varojen ja vallan perusteellista uudelleenjakoa. Vuonna 2048 suuret osat yksityisomaisuudesta, erityisesti maa, asuintila ja tuotantovälineet, sosialisoidaan. Demokraattiset päätökset tapahtuvat eri tasoilla, piiristä tai kylästä globaaliin tasoon. Jokainen, johon päätökset vaikuttavat, voi osallistua. Päätökset tehdään
mahdollisimman läheisellä tasolla. Ja ennen kaikkea päätökset tehdään demokraattisesti kaikilla elämän aloilla, jopa silloin, kun on kysymys siitä, mitä, miten, mitä varten ja kuka tuottaa, miten työskentelemme, sijoitamme ja jaamme edelleen. Kaikilla ihmisillä on todelliset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa, sosiaalisesta asemastaan riippumatta.

Tuotanto: yhteistyötä kilpailun sijasta
Talous näyttää perusteellisesti erilaiselta vuonna 2048 - fossiiliset, voittoa tavoittelevat ja ylikansalliset yritykset ja rahoituslaitokset on purettu. Sen sijaan on olemassa demokraattisesti järjestettyjen yritysten verkosto, joka mukauttaa tuotantonsa ihmisten perustarpeisiin ja on paikallisesti ankkuroitunut. 'Yhteistyötä kilpailun sijasta' on tunnuslauseena. Ympäristövaikutusten minimoimiseksi nämä yritykset ovat perustaneet korkealaatuisia materiaalinkierrätystä. Tämä on
paljon helpompaa, koska laajat valikoimat tuotevaihtoehtoja, tarve innovoida ja voittoatavoitteleva  kilpailu ovat menneisyyttä. Työ näissä yrityksissä on järjestetty siten, että tehtävät kiertävät hierarkioiden estämiseksi. Keskinäinen arvostus ja tietoisuus ovat korvanneet kilpailun ja oman edun.

Työ: Monipuolinen ja itseohjautuva
Talouden uudelleenjärjestely, joka asettaa hoitotyön keskiöön, loi monia työpaikkoja pedagogisille ja hoitotyön aloille. Ne ovat nyt suhteessa sukupuoleen tasa-arvoisia. Tämä keskittyminen lievittää alaa valtavasta taakasta, joten siellä töissä olevat työskentelevät ilman aikarasitusta ja yhteydet toisiinsa ovat iloisia. Kaiken kaikkiaan työelämä on monipuolistunut. Työllisyysvaiheita seuraa tietysti sapattikuukaudet, aikaa lasten, sairaiden ja vanhusten kasvattamiseen ja hoitamiseen, aikaa isoihin kysymyksiin. Tämä vuorottelu toteutetaan myös arjessa 25 tunnin työviikon muodossa. Se tarjoaa mahdollisuuden  sosiaaliseen ja poliittiseen osallistumiseen, luovuuteen, kotitöihin ja perhetyöhön. Itsemääräämisoikeus, yhteisvastuu ja vapaus ovat ehtoja, jotka liittyvät ”työhön” vuonna 2048.

Globalisaatio: solidaarisesti toistensa kanssa
Elämme vuonna 2048 maailmassa, jossa on tilaa monille maailmoille: Elämän mahdollisuudet ja luovat vaihtoehdot jakautuvat samalla tavoin kaikilla maailman alueilla, globaali epätasa-arvo on voitettu, kukaan ei kärsi köyhyydestä, ja on olemassa erilaisia elämän- ja yhteiskuntamuotoja, jotka voivat elää rinnakkain. Ilmastonmuutosta ei voitu estää, mutta se voitiin pysäyttää. Mutta maailmanyhteiskunta toimii solidaarisesti suhteessa seurauksiin: Päätökset globaalien yleisten asioiden, kuten veden, ilman, maan ja luonnonvarojen, hallinnasta ja jakamisesta tehdään demokraattisesti, kukaan ei elä toisten kustannuksella. Globaali pohjoinen on tehnyt paljon kompensoidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia 2020-luvulta lähtien tunnustettuaan siirtomaa- ja ilmastovelkansa. Reilu maailmankauppa, liikkumisvapaus ja globaali yhteisvastuu muotoilevat maailmanlaajuisia olosuhteita.

Maahanmuutto: ilman rajoja
Elämme vuonna 2048 maailmassa, jossa kaikki ihmiset voivat liikkua vapaasti alkuperästä ja kansallisista rajoista riippumatta. Periaatteessa jokaisella on samat oikeudet kaikkialla, kuten tapahtui vuonna 2019 joissakin solidaarikaupungeissa - kuten Palermossa. Tämä sisältää paitsi poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet myös oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen. Ketään ei ole karkotettu pitkään aikaan, ja sitä tosiasiaa, että joskus ihmiset kuolivat Välimeren ylityksessä, pidetään jo kauan sitten tapahtuneena tragediana. Kaikkea hyvän elämän kannalta välttämätöntä - kuten asumista, koulutusta ja terveydenhuoltoa - ei yhdistetä enää kansalaisuuteen, vaan sen tulee olla kaikkien saatavilla, jotka asettuvat yhteen paikkaan. Siirtolaisuutta ei enää pidetä ongelmana, vaan normaalina. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihmiset ylittävät rajat myös ajattelussaan  ja siten kaikki stereotypiat ja ennakkoluulot, kaikki rasismit, seksismit, homofobiat ja trans-vihollisuudet, rajoitukset ja poissulkemiset, luokitukset ja muut syrjäytymismuodot häviävät. Syrjinnän, syrjäytymisen ja ylivallan syntyyn puututaan aktiivisesti koko yhteiskunnassa - kaikissa instituutioissa ja ihmissuhdetapaamisissa,  kaduilla ja tiloissa.

Teknologia: koneet ihmisiä varten
Kuten talous yleensäkin, tekniikka on suunnattu tarpeisiin. Ohjelmistot ja laitteistot ovat avoimen lähdekoodin tuotteita. Kehitys ja viestintä perustuvat itsenäisiin, hajautettuun verkkoon ja hajautettuihin infrastruktuureihin. Matalan teknologian ratkaisut ovat suosittuja ja laajalti käytettyjä. Koska niitä käytetään siellä, missä ne helpottavat raskasta fyysistä työtä ja / tai lisäävät tuotteiden laatua, puhumme tehokkaasta ja tarpeisiin perustuvasta koneistamisesta ja digitalisoinnista. Tätä tukee osallistava, käytännöllinen tutkimus. Käytetyt raaka-aineet ovat osa kiertotaloutta. Jotta elektronista jätettä ei enää olisi, kaikki tekniset laitteet ovat modulaarisia. Niitä voidaan muuttaa ja korjata mahdollisimman itsenäisesti, mutta hajautettujen työpajojen avulla. Vain ihmiset tekevät päätöksiä ihmisen ja koneiden välisestä suhteesta.

Sosiaaliasiat: osallistuminen taataan
Vahva, julkinen ja sosiaalinen infrastruktuuri takaa kaikkien osallistumisen hyvään elämään. Tähän sisältyy paitsi koulutus, terveys ja hoito, myös asuminen, energia, liikkuvuus ja ravitsemus. Kaikilla täällä asuvilla ihmisillä on oikeus siihen - riippumatta siitä, työskentelevätkö he tällä hetkellä ansiotyössä vai tekevätkö  he yksityisesti hoitotyötä, hankkivat jatkokoulutusta tai muutoin toteuttavat itseään. Työajan lyheneminen noin 25 tuntiin viikossa on lisännyt vapaata aikaa. Tämä antaa ihmisille mahdollisuuden huolehtia toisistaan ja olla vapaaehtoisesti sosiaalisesti aktiivisia. Sosiaalista infrastruktuuria rahoitetaan varallisuuden uudelleenjaon, tulojen ja perintöjen progressiivisen verotuksen sekä kestävyysveron avulla, joka verottaa voimakkaasti ympäristölle haitallisia kulutustavaroita ja palveluita. Tämä tarkoittaa, että ihmiset ymmärtävät yhteiskunnan oikeudenmukaisena, että ihmiset tuntevat olevansa vastuussa ja voivat elää ilman pelkoa ja tyytyväisinä.

Maatalous: alueellinen ja ekologinen harmonia
Jokaisella on tarpeeksi syötävää ja hyvää, alueellista ja kausiluonteista ruokaa - täällä ja kaikkialla maailmassa. Kaikkialla on "elintarvikekohteita", joissa ihmiset voivat tavata, keskustella, syödä yhdessä ja saada tuoretavaraa ja peruselintarvikeita. Koska kasvisproteiineja on riittävästi, syömme tuskin enää lihaa. Hyvä ruoka on monipuolista, kulttuurisesti itse määriteltyä ja juhlimisen arvoista. On vain luonnonmukaista pienviljelyä. Erilaisilla tiloilla työskentelee enemmän  ihmisiä kuin 30
vuotta sitten, ja jotka voivat ansaita elantonsa työstään, saada enemmän aikaa ja itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuden ylläpitää läheisiä suhteita asiakkaisiin. Ruoantuotanto on suurelta osin alueellista ja ekologisesti suljetussa kierrossa, kaikki kauppa on demokraattista ja oikeudenmukaista.

Asuminen: Elämisenarvoista naapuruutta
Asuminen on perusoikeus vuonna 2048, jota toteutetaan kaikkialla. Kaikilla ihmisillä on pääsy hyvään asuintilaan. Ne ovat osin vilkkaita lähiöitä, joista löydät kaiken tarvitsemasi arkeen. Nämä asuinalueet, jotka ovat asumisen arvoisia, ovat sosiaalisen yhteisvastuun ja demokraattisten neuvottelupaikkojen perusta. Kukaan ei saa voittoa omistusasumisesta, koska kaikki asuintilat ovat kuntien, osuuskuntien ja asunnoissa asuvien ihmisten hallinnassa. Ihmisillä on kaikkialla pääsy yhteiseen infrastruktuuriin, kuten keittiöt, pesuhuoneet, työpajat ja kotiteatterit. Maaseudulla on myös monia vilkkaita yhteisöjä, jotka ovat läheisessä yhteydessä kaupunkeihin.

Kuljetus: lyhyiden välimatkojen matkojen liikkuvuutta
Tulevaisuudessa ihmiset ovat yhtä liikkuvia kuin nykyään, mutta liikennettä on paljon vähemmän. Paremmat ratkaisu- ja huolintarakenteet yhdistettynä hyvään julkiseen liikenteeseen ja houkutteleviin polkupyörä- ja jalankulkureitteihin tekevät mahdolliseksi tehdä kaupungeista ja kyläkeskuksista autottomia. Tyytyväinen arkielämä vähentää CO2-haitallista pitkien matkojen tarvetta, sen sijaan hyvin kehittyneestä junasta tulee kokemuksellinen ja mukava matkustusväline. Lentomatkat on ensisijaisesti varattu ihmisille, joiden on poistuttava maastaan tai vierailtava perheensä luona. Materiaalin käytön väheneminen tuotteiden pitkän käyttöiän ja hitaampien tuotantosyklien avulla yhdistettynä tuotannon alueellistamiseen johtaa tavaroiden kuljetuksen vähentymiseen huomattavasti.

Energia: 100 prosenttisesti uusiutuvaa
Kaikkien alojen ympäristöystävällinen uudelleensuunnittelu ja maltillinen  elämäntapa johtavat energiankulutuksen huomattavaan vähentymiseen vuonna 2048. Tarvittava kysyntä on katettu uusiutuvilla energialähteillä jo kymmenen vuoden ajan. Tätä varten tilat eivät kuulu yksityisille yrityksille, vaan ovat julkisia, kuntien demokraattisesti hallinnoimia tai osuuskuntina järjestettyjä. Joillakin alueilla vanhoja verkkoja käytetään sähkön ja lämmön jakamiseen. Muut alueet rakentuvat omavaraisiin kuntiin tai jopa lähiöihin. Nykyinen valtiollinen ilmastopolitiikka, jota leimaa kilpailuajattelu, on menneisyyttä. Sen sijaan on olemassa demokraattinen globaali elin, joka pienempien tasojen palveluntarjoajana tekee ehdotuksia raaka-aineiden jakelusta ja ilmastotavoitteiden noudattamisesta.

Koulutus: tärkein asia on uteliaisuus
Kaikki ihmiset opettavat ja oppivat voidakseen elää itsenäisesti ja vastuullisesti itsensä, muiden ihmisten ja ympäröivän maailman kanssa. Painopiste on uteliaisuudessa. Oppimispaikat ovat paikkoja, joissa ihmiset oppivat käypiä kulttuuritekniikoita, kuten lukemista, kirjoittamista ja aritmetiikkaa. Siellä opitaan yhdessä. Siellä tapaavien ihmisten erilaisuutta arvostetaan etuna. Se, mitä ihmiset oppivat, riippuu aihealueiden mielenkiintoisuudesta. Jos esimerkiksi ihmiset ovat kiinnostuneita ekologisista kysymyksistä, he menevät ulos - he tarkkailevat, tuntevat, koskettavat ja havaitsevat kaikilla aisteillaan. He vierailevat sellaisten luona, jotka tietävät paljon ekosysteemeistä, ja oppivat käytännössä biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Palattuaan oppimispaikoihin oppijat ja heidän oppimiskumppaninsa pohtivat elämyksiään ja kokemuksiaan. Ne tukevat oppijoita etsinnässä, tarjoavat ehdotuksia, esittävät kysymyksiä itsearvioinnin pohjaksi, eikä heidän enää tarvitse arvioida ja hallita ketään muita.
--------------------
Projekti
Tämän kirjoittajat ovat osanottajia Leipzigin uuden taloustieteen työpajoista. Vuodesta 2018 lähtien he ovat tehneet yhteistyötä yli 150 'ajatusavustajan' kanssa eri sosiaalisilta alueilta.  12 työpajassa kehitetään ehdotuksia solidaariseksi ja ekologiseksi tulevaisuudeksi. Heidän ennusteensa perustuu vuoteen 2048, koska perustavanlaatuinen muutos näyttää olevan mahdollista 30 vuoden sisällä - projektin alkamisesta lähtien.Elokuussa / syyskuussa 2020 järjestettävässä utopiakongressissa ideoista keskustellaan edelleen Saksassa valtakunnallisesti. Osana Medico International Foundation -säätiön ”Utopian tila” -tapahtumasarjaa Nina Treu esittelee myös tutkielmansa Frankfurtissa: 20. helmikuuta klo 19.00 Osthafenforumissa.Lisätietoja projektista löytyy Internetistä osoitteesta
Konzeptwerk-neue-oekonomie.org

Yksilön voima

Yksilön voima

- tämä on käännös Die Zeit -lehdessä julkaistusta esseestä,kirjoittajia ovat Laura Cwiertina ja  Petra Pinzler (Käännös saksasta Ilpo Rossi) 

Ennemmin tai myöhemmin, etsittäessä ratkaisua  maailman ongelmiin, päädytään mikrokosmokseen: pöydällä, sohvalla, työpöydän edessä. Paikoissa, joissa löytyy ihmisiä, jotka puuttuvat maailman kulkuun. He tekevät parempaa maailmaa, joskus ymmärtämättä sitä itsekään.

Näin kirjoitti meribiologi Rachel Carson 1960-luvun alkupuolella tutkimuksessaan kirjassaan "Hiljainen kevät". Siinä hän varoitti torjunta-aineista, jotka lopettaisivat hyönteisten surinan ja lintujen sirkutuksen ikuisesti. Carson itse kuoli vähän myöhemmin sydänkohtaukseen, mutta hänen ajatuksensa pysyivät. Ne laukaisivat ensimmäisen ympäristöliikkeiden aallon, joka edelleen liikuttaa lukemattomien ihmisten mieliä. Hän oli yksi syy siihen, miksi monissa maissa on luonnonsuojelujärjestöjä, vihreää teknologiaa ja poliitikkoja, jotka ajattelevat vihreästi.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin ruotsalainen opiskelijatyttö istuu jalkakäytävällä ja lakkoilee ja saa liikkeelle suuren ympäristöä koskevan aallon. Greta Thunbergin nykypäivän protesti onnistuu siinä missä lukemattomissa kongresseissa on epäonnistuttu. Hän varmistaa, että nuoret ympäri maailmaa lähtevät kaduille ja vaativat hallituksiaan ottamaan ilmastomuutokset vihdoin poliittisen asialistan kärkeen.

Molemmilla naisilla, niin erilaisilla kuin he ovatkin, on yksi yhteinen asia: he eivät luultavasti koskaan kuvitelleet toimintansa seurauksia.

Yksilö ei ole vain kuluttaja

Ilmastomuutoksen ja sukupuuton kaltaisten globaalien ongelmien edessä monet ihmettelevät, mikä voi muuttaa ihmistä. Mitä hyötyä on jos yksi heistä ohittaa brasilialaisen naudanlihapihan supermarketissa, mutta toinen ostaa sen päivän päätteeksi? Mitä hyötyä on ruuvata aurinkopaneelit katolle, kun nurkan takana olevassa voimalaitoksessa poltetaan jättimäisiä määriä hiiltä ja jopa Intiassa ja Kiinassa rakennetaan uusia voimalaitoksia? Miksi luopua lentämisestä, kun naapurit lentävät lomalle Balille? Tällaisten ajatusten valossa on helppo menettää toivonsaa. Tuntea voimattomuutta. Tai jopa tuntea itsensä naurettavaksi.

On kuitenkin liian helppoa antaa oman pienuutensa olla tekosyy olla tekemättä mitään ja lohduttaa itseään tällä ajatuksella. Voimattomuuden tunne perustuu väärään käsitykseen: henkilö ei ole vain asiakas. Hänestä voi tulla keksijä, yrittäjä, aktivisti tai poliitikko.

Jos katsot uraauurtavaa työtä, joka on tähän mennessä tehty maapallon suojelemiseksi, palataan takaisin suurten menestysten lähteeseen,ja päädytään aina johonkin ihmiseen. Joku, jolla oli hyvä idea oikeaan aikaan, rohkeutta idean määrättietoiseen toteuttamiseen, kyky saada muita mukaan ja energiaa pitää kiinni ideastaan -jopa näännyttävissä olosuhteissa.

Esimerkiksi amerikkalainen yrittäjä Douglas Tompkins perusti vaatekauppayrityksen Espritin. Vuosien mittaan hänestä tuli yhä kriittisempi tekstiiliteollisuuden suhteen. Lopulta hän myi osakkeensa yhtiöstä 250 miljoonalla eurolla. Rahoillaan hän osti maata Chilestä, säästi valtavia metsäalueita yksityistämällä ne ja testamenttasi ne valtiolle kuolemansa jälkeen - vaatimalla niiden suojelemista edelleen. Nykyään Tompkinsin yksityinen metsä on Etelä-Amerikan suurin luonnonsuojelualue.

Sosiaalidemokraatti Hermann Scheer valvoi sähkövirran syöttölain (syöttötariffin) liittopäivillä 1990-luvun alussa vihreiden ja CDU: n jäsenten kanssa. Uusiutuvat energialähteet, idean mukaan, on sisällytettävä sähköverkkoon ja kiinteä ostohinta on maksettava tuottajille. Tämän innovoinnin ansiosta ei ole enää järkevää rakentaa aurinko-, vesi- ja tuulivoimalaitoksia Saksaan. Sitä on myös kopioitu maailmanlaajuisesti, ja se on jopa mahdollistanut globaalin energiavallankumouksen. Yli 60 maassa on nyt vastaavat lait, minkä vuoksi Scheer sai vaihtoehtoisen Nobel-palkinnon aloitteellisuudestaan vuosia myöhemmin.

Silmänräys joka luo sykloonin

Kun Itä- ja Länsi-Saksan rajat avattiin vuonna 1989, ympäristönsuojelijat Hubert Weiger, Inge Sielmann ja Kai Frobel saivat idean: Saksojen rajavyöhykkeelle on vuosikymmenien ajan melkein häiriöttömästi kehittynyt eläin- ja kasvien elämää on myös suojeltava tulevaisuudessa. Vuosien mittaan nämä kolme löysivät yhä enemmän seuraajia. Vaikka aukkoja on edelleen, "vihreä nauha" on edelleen Saksan suurin biotooppiketju ja tärkeä turvapaikka eläimille ja kasveille.

Eikä ole vain suuria ja tärkeitä esimerkkejä. Monet pienet erottuvat myös. Kaupunginjohtaja, joka luo kestävän naapuruston. Pikkukaupungin tyttö, joka ostaa takaisin sähköverkonsa yhdessä muiden kanssa. Opiskelija on järkyttynyt mereen heitetystä muovipussista. He ovat ihmisiä, joista harvat kuvaavat itseään sankariksi. He ovat vain kansalaisia, jotka eivät enää halua tarkkailla luonnon tuhoutumista ja jotka ottavat asiat omaan käsiinsä. Seitsemän miljardin ihmisen maailmassa he voivat vapauttaa kuuluisan perhosen siiven: puhalluksen, joka luo pyörremyrskyn.

Kiina ja Euroopan Unioni neuvottelivat

Pääministeri Li Keqiang (keskellä), Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker (vas.) Ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk osallistuvat tiistaina Brysselissä Belgiassa järjestettävän Kiinan ja EU: n johtajien kokouksen jälkeiseen yhteiseen tiedotustilaisuuteen. [Kuva / toimistojen]


Kiina ja Euroopan unioni ovat sitoutuneet saavuttamaan tänä vuonna merkittävän edistymisen neuvotteluissa korkean tason kahdenvälisestä investointisopimuksesta, jotta voidaan tehdä ensi vuonna kunnianhimoinen sopimus yhteisen julkilausuman mukaan.

Osapuolet sitoutuivat laajentamaan markkinoille pääsyä, poistamaan ulkomaisia ​​sijoittajia koskevat syrjivät vaatimukset ja luomaan tasapainoisen sijoitussuojakehyksen, joka perustuu Brysselissä, Belgiassa, tiistaina pidetyn Kiinan ja EU: n johtajien kokouksen jälkeen annettuun julkilausumaan.

Pääministeri Li Keqiang, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tapasivat vuosittaisen kokouksen puheenjohtajana ja pääsivät yksimielisyyteen monista eri kysymyksistä, kuten kahdenvälisistä suhteista, maailmanlaajuisista haasteista ja hallinnosta.

Ne sitoutuivat rakentamaan avoimuuteen, syrjimättömyyteen ja oikeudenmukaiseen kilpailuun perustuvaa taloudellista suhdetta, varmistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset, avoimuuden ja molemminpuolisen hyödyn.

EU: n ja Kiinan välinen kaksisuuntainen kauppa oli viime vuonna yli 682 miljardia dollaria. EU on Kiinan suurin kauppakumppani, ja Kiina on EU: n toiseksi suurin kauppakumppani.

Li sanoi, että Kiinan ja EU: n yhteiset edut ovat paljon suuremmat kuin niiden erot, ja niiden yhteisten etujen laajentaminen auttaa kaventamaan näitä eroja. Li puhui kokouksen jälkeen Tuskin ja Junckerin yhteiseen tiedotustilaisuuteen.

Osapuolet lujittavat edelleen synergiaa EU: n ja Aasian yhdistämistä koskevan EU: n strategian, EU: n Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja Kiinan ehdottaman vyöhyke-ja -aloitteen välillä. yritysten välillä.

Kokouksen aikana EU ja Kiina vahvistivat myös sitoutumisensa monenvälisyyteen. Kiinan ja EU: n johtajat ovat myös pyrkineet koordinoimaan kantojaan alueellisissa ja kansainvälisissä hot spot -ongelmissa, kuten Iranin ydinkysymyksessä, Korean niemimaan ydinkysymyksessä ja Venezuelan tilanteessa.

Ulkoministeriön tiedottaja Lu Kang sanoi keskiviikkona, että yhteinen julkilausuma heijastaa Kiinan ja EU: n päättäväisyyttä vahvistaa yhtenäisyyttään ja koordinointiaan monenvälisyyttä haastettaessa.

Belgian ja Kiinan kauppakamarin puheenjohtaja Bernard Dewit totesi, että EU: n ja Kiinan väliset teolliset ja kaupalliset suhteet lisääntyvät kokouksen jälkeen ja että Kiina on pyrkinyt avaamaan markkinansa Euroopan yrityksille.

"Kiinan uusi ulkomainen investointilaki, joka on juuri hyväksytty, vakuuttaa suuresti eurooppalaiset sijoittajat Kiinan hallituksen sitoutumisesta suojelemaan edelleen ulkomaisia ​​investointeja Kiinassa", hän sanoi.

Kiinan Renminin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Wang Yiwei sanoi keskiviikkona julkaistussa People's Daily Overseas Edition -lehdessä julkaistussa artikkelissa, että Kiinan ja EU: n johtajien strateginen viestintä tärkeistä asioista auttaa edistämään uusia alueita kahdenväliseen yhteistyöhön.

Molempien osapuolten yhteiset ponnistelut yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi ja win-win-yhteistyön kehittämiseksi lisäävät vakautta yhä epävarmemmalle maailmalle, hän lisäsi.

Kiina nostaa profiiliaan...

Puhemies puhuu foorumissa, johon maailman johtajat osallistuvat
ZHANG YUNBI | China Daily | Päivitetty: 2018-04-04 02:00

(Kuva: Näkymä BFA: n kansainvälisestä konferenssikeskuksesta ennen Boao-foorumia Aasian vuosikokoukseen 2018 Boaossa, Etelä-Kiinan Hainanin maakunnassa, 31. maaliskuuta 2018. [Photo / VCG])


Presidentti Xi Jinping ilmoittaa puheenvuoron Aasian vuotuisen konferenssin 2018 Boao-foorumin tulevassa avajaisissa ja paljastaa Kiinan tärkeimmät toimenpiteet sen uudistuksen ja avautumisen edistämiseksi.

Wang vahvisti Xi: n suunnitelman osallistua foorumiin ja puhua tiistaina tiedotustilaisuudessa kokoontumisesta, joka on tarkoitus järjestää 8. – 11. Huhtikuuta Boaossa, Hainanin provinssin rannikkokaupungissa.

Vuonna 2001 perustettu foorumi on tullut korkealuokkaiseksi mahdollisuudeksi vuoropuheluun poliittisten johtajien, yritysjohtajien ja vanhempien ajatuslaitosten välillä Aasian keskeisistä kysymyksistä, ja tämän vuoden vuosikokouksessa odotetaan yli 2 000 osallistujaa.

Ensimmäisessä suuressa diplomaattisessa tapahtumassa, jonka Kiina järjesti tänä vuonna, Xi selvittää, miten maa on saavuttanut ja edistää edelleen sen uudistamista ja avaamista.

Kun sosialismi Kiinan ominaisuuksilla tulee uuteen aikakauteen, kiinalainen osapuoli kertoo vieraiden vierailusta uuden aikakauden perusteellisesta sisällöstä, Kiinan tavoitteista ja tehtävistä sekä mahdollisuuksista, joita se tuo maailmalle, Wang sanoi.

Foorumissa Xi tapaa kansainvälisten järjestöjen ulkomaisten johtajien ja virkamiesten kanssa, järjestää ryhmäkokouksen foorumin johtajien kanssa ja järjestää symposiumin yrittäjien kanssa.

Se tulee olemaan kolmas kerta, kun Xi osallistuu foorumin vuosittaiseen konferenssiin Kiinan presidenttinä, merkkinä siitä, että Kiinan hallitus ja sen johtaja tukevat suuresti foorumia.

Xi puhui vuoden 2013 konferenssissa käydyn puheenvuoronsa aikana keskeisestä käsitteestä - yhteisöllisyyden rakentamisesta, jolla on yhteinen tulevaisuus. Vuonna 2015 järjestetyssä foorumissa Xi kehitti tällaisen yhteisön rakentamista Aasiaan ja maailmaan.

Tänä vuonna Xi selittää edelleen Kiinan kannan olemassa olevien haasteiden ratkaisemiseen ja yhteisön rakentamisen edistämiseen, Wang sanoi.

Itävallan presidentti Alexander Van der Bellen, Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte, Mongolian pääministeri Khurelsukh Ukhnaa, Alankomaiden pääministeri Mark Rutte, Pakistanin pääministeri Shahid Khaqan Abbasi ja Singaporen pääministeri Lee Hsien Loong osallistuvat Wangin mukaan.

Myös YK: n pääsihteeri Antonio Guterres ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimitusjohtaja Christine Lagarde odotetaan osallistuvan.



24.3. 2019
Xi kehottaa edistämään uudistuksia

Hän korostaa läntisen alueen kehittämistä ja integroitumista  AI: n reaalitalouteen

Presidentti Xi Jinping vahvisti tiistaina Kiinan vankan päättäväisyyden edistää maan merkittävien uudistustoimenpiteiden toteuttamista etenkin, kun se joutuu yhä raskaampiin tehtäviin.

Xi, myös Kiinan keskuskomitean kommunistisen puolueen pääsihteeri ja sotilaskeskuksen puheenjohtaja, esittivät puheenvuoron Pekingissä yleisen uudistuksen syventämistä käsittelevän keskuskomitean seitsemännessä kokouksessa.

Valiokunnan johtaja Xi sanoi, että monet suuret uudistukset ovat tulleet kriittiseen ajanjaksoon ja että ne on toteutettava pian kokouksen jälkeen julkaistun julkilausuman mukaan.

Hänen mukaansa on tärkeää pysyä oikeassa suunnassa, keskittyä merkittävien tulosten saavuttamiseen ja tehdä kaikki ponnistelut ongelmien ratkaisemiseksi.

Julkilausumassa todettiin, että uudistusta olisi edistettävä vakaalla ja asianmukaisella tavalla ja valmisteltava perusteellisesti mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Valiokunta tarkasteli ja hyväksyi kahdeksan uudistusta koskevaa suuntaviivaa eri aloilla, kuten Kiinan läntisen alueen kehittämisen ja keinotekoisen älykkyyden syvällisen integroinnin reaalitalouteen.

Kokouksessa päätettiin, että Beltin ja Roadin rakentamisella tulisi olla johtava ja kannustava rooli läntisen alueen kehittämisessä uudella aikakaudella.

Alueen infrastruktuuriverkoston parantamiseksi oli välttämätöntä tehostaa liikennekäytävien rakentamista alueelle ja alueelta sekä parantaa alueellisia keskuksia.

Ekologinen ympäristönsuojelu olisi asetettava etusijalle Länsi-alueen kehityksessä, kun otetaan huomioon Kiinan pitkän aikavälin edut.

Julkilausuman mukaan kokouksen osanottajat totesivat, että uuden sukupolven keinotekoisen älykkyyden kehittämisen tulisi olla markkinasuuntautunut ja sen tavoitteena on teollinen sovellus.

Toimenpiteet on toteutettava uudistusten ja innovaatioiden syventämiseksi sekä instituutioiden ja ympäristön parantamiseksi, jotta voidaan edistää yritysten voimaa ja innovaatiotoiminnan motivaatiota. Lisäksi vaadittiin konkreettisempia uudistustoimenpiteitä sellaisilla aloilla, joilla yleisö on eniten huolissaan, kuten rahoitus, veronalennus, liiketoimintaympäristö, koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys.

25.3. 2019 Ilpo Rossi:
Liitän tähän yhteyteen kaksi tärkeää eurooppalaista puheenvuoroa, jotka on pidetty aivan äskettäin televisiokakava Freiburgin Yliopistossa Saksassa ja julkaistu  3Sat-televiusiokanavalla sen  "Teleakatemiassa". Tri Mikko Huotarin esitelmä koskee Kiinan nousevaa asemaa ja sen finanssistruktuuria.
Toinen koskee tri Gernot Erlerin esitelmää ns. läntisen, unilateraalisen (USA) ja bibolaarisen (EU, USA) kohtaamista, kilpailua, vastakkainasettelua - ja toivottavaa yhteistyötä multipolaarisen mailmanjärjestyksen (Kiina, osin myös Venäjä) aikaansaamiseksi. Molemmat esitelmät edustavat mielestäni huippuosaamista alallaan.

Tri Mikko Huotarin esitelmä 3Sat Teleakatemiassa:



Mailmanjärjestys ilman länttä? Tele-Akademie: Dr. Gernot Erler: Weltordnung ohne Westen?
Europa zwischen Russland, China und Amerika: Die Jahrzehnte gültige Weltordnung ist erschüttert, neue globale Machtverhältnisse entstehen. Welche Optionen hat Europa in dieser Situation? Diese und andere Fragen stellt Dr. Gernot Erler.


25.3. 2019 Ilpo Rossi:
Ylen uutisten mukaan Kiina ostaa Ranskalta valtavan määrän lentokoneita, arvoltaan jopa 30 mrd euroa. Asiasta on sovittu. Mitä tekee Euroopan Unioni?

Saksassa tarvitaan punasiirtymä mustasta nollasta...

Vuosikymmenien ajan Saksassa on ollut puolueiden yhteinen tuki tasapainoisen budjetin noudattamiselle. Ensimmäisenä sarjassa Social Europe -verkkolehden kolumneihin keskustelusta Saksan talouteen, Peter Bofinger selittää miksi Saksan sosialidemokraattien pitäisi luopua 'mustasta nollasta'.

Kun lapsemme ja lapsenlapsemme katsovat taaksepäin nykypäivään 30 vuoden kuluttua, he ihmettelevät, kuinka  sellainen sivistynyt maa kuten Yhdistynyt Kuningaskunta voi todella kokea mielekkääksi poistua Euroopan Unionista ja repäistä itsensä irti yhteisistä taloudellisista ja poliittisista suhteista.  Saksassa he voisivat kysyä, miksi runoilijoiden ja ajattelijoiden maa tuli ajattelussaan sokeaksi ja päätti uhrata itsensä taloudelliselle "mustan nollan" ideologialle. Miten voi olla mahdollista, että Saksa luopui tietoisesti investoinneista tulevaisuuteen - ja jopa uskoi, että näin tehdessään se teki palveluksia tuleville sukupolville?

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) korjaa parhaillaan menneisyyden virheitä. Tämä koskee erityisesti vuoden 2005 Hartz IV -työmarkkinoita koskevaa uudistusta, jota ehdotti Volkswagenin henkilöstöjohtajan johtama nimettömän toimikunnan puheenjohtaja, kun Gerard Schröder oli SPD: n edustajana kanslerina. Sitä on pidetty suurena menestyksenä monta vuotta. Tarkemmassa tarkastelussa kuitenkin käy ilmi, että on kysymys sadusta keisarin uusista vaatteista.

Saksan talouden menestyksellä maailmanmarkkinoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pitkäaikaistyöttömät ovat saaneet alhaisempia etuja Hartz IV: n seurauksena. Jos tällainen uudistus olisi käänteentekevä, Italian ja Kreikan taloudet kukoistaisivat, koska pitkäaikaistyöttömät eivät saa siellä mitään valtiontukea. On hyvä, että SPD on nyt alkanut ajatella uudelleen Hartz IV: tä. Tämä on vaikuttanut suoraan myönteisesti sen asemaan mielipidemittauksissa.

"Musta nolla"
Siksi SPD: n pitäisi nyt olla rohkea ja myös irtautua mustan nollan ideologiasta ( schwarze Null ), budjettisäännöstä joka otettiin käyttöön  maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Ei ole mitään taloudellisia argumentteja , jotka tukisivat " velkajarrutusta " ( Schuldenbremse ) ja joka olisi johdettavissa  Saksan perustuslaista.


Saksassa  julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä 56 prosenttia, mikä on jo alle Maastrichtin sopimuksessa asetetun 60 prosentin kynnyksen. Se on huomattavasti muiden G7-maiden tasoa alhaisempi: Japanin velka on korkein, 237 prosenttia suhteessa BKT: hen, jota seuraa Italia (129 prosenttia), Yhdysvallat (108), Ranska (96), Yhdistynyt kuningaskunta (87). ) ja Kanada (85).

Taloustiede ei ole toistaiseksi onnistunut perustelemaan vakuuttavasti velan suhdetta BKT: hen. Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin pyrkimys tunnistaa 90 prosentin kynnysarvo Yhdysvaltain talouskatsauksessa vuonna 2010 julkaistussa paperissa oli täynnä yksinkertaisia ​​tietovirheitä. Japani, jolla on ennätysvelka, ei ole koskaan kohdannut vaikeuksia velkansa rahoittamisessa. Se ei ole myöskään koskaan kohdannut suurta luottamuskriisiä suhteessa jeniin - päinvastoin, sillä suurimman osan ajasta Japanin valuutta on ollut liian vahva suhteessa taloudellisiin tarpeisiinsa.

Mutta vaikka oletettaisiin, että 60 prosentin velka suhteessa BKT: hen olisi tarkoituksenmukainen Saksalle, se ei oikeuta mustaa nollaa. Kun bruttokansantuote kasvaa kotimaassa noin 3 prosenttia lähitulevaisuudessakin, tämä suhde voidaan pitää vakiona keskimäärin 1,8 prosentin vuotuisella budjettivajeella suhteessa BKT: hen. Tämä johtuu yksinkertaisesta kaavasta: velka suhteessa BKT: hen pysyy vakaana, mikä johtuu bruttokansantuotteen kasvuvauhdista ja velan suhteesta BKT: hen (3 x 0,6 = 1,8). Tämä merkitsisi sitä, että Saksa voisi käyttää vuosittain noin 60 miljardia euroa enemmän kaikkiin julkisiin investointeihin.

Tämän suuruisella alijäämällä Saksa olisi vakaampi kuin G7: n muut edustajat. Tällä hetkellä Yhdysvaltain alijäämä on 5,0 prosenttia, Japani 2,8, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Italia 1,7 ja Kanada 1,1 prosenttia.

'Kultainen sääntö'
Vaikka velan suhteelle BKT:een  hen ei ole olemassa yhteistä teoreettista perustaa, valtion lainanotto voi olla hyvinkin perusteltua, jos varoja käytetään tulevien investointien rahoittamiseen. Tämä on julkisen talouden "kultainen sääntö", joka voidaajan ohtaa resurssien optimaalisesta jakautumisesta eri aikoina. Tämän säännön logiikka on yhtä yksinkertainen kuin se on intuitiivinen: jos valtio rakentaa uuden sillan, jota voidaan käyttää seuraavien 50 vuoden aijan, ei ole mitään syytä maksaa sitä menossa olevan vuoden tuotoista.

Jopa hyvin konservatiivinen Saksan talousasiantuntijaneuvosto on nimenomaisesti tukenut kultaisen säännön periaatetta vuonna 2007 julkaistussa erityiskertomuksessa "Staatsverschuldung wirksam begrenzen" (valtion velkaantumisen tehokas jarruttaminen). Neuvosto väitti, että "yleisen velkakielon vaatimus olisi taloudellisesti yhtä järjetöntä kuin yksityishenkilöiden tai yritysten velkaantumisen kieltäminen".

Jos Saksa hylkäsi mustan nollan finanssipolitiikan johtoajatuksena ja keskittyisi sen sijaan kultaiseen sääntöön, Saksa voisi tehdä paljon parantaakseen tulevien sukupolvien vaurautta ja elämänlaatua. Se edistäisi myös suurempaa poliittista vakautta. Parempi kunnallinen infrastruktuuri ja enemmän resursseja koulutukseen voisivat auttaa torjumaan laajaa tyytymättömyyttä poliittiseen järjestelmään. Lisäksi se tukisi voimakkaasti julkisten varoin toteutettua tutkimusta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa - maan mahdollisuutta suunniteltuun  siirtymiseen päästöttömään energiatuotantoon      ( Energiewende )  voitaisiin lisätä huomattavasti.

Samaan aikaan  julkisten investointien lisääminen Saksassa auttaisi vähentämään liiallista Saksan kauppataseen ylijäämää ja myötävaikuttamaan tasapainoisempaan sopeutumiseen euroalueella. Tämä voisi vähentää Yhdysvaltain hallituken protektionistisia pyrkimyksiä, joiden osalta Saksa on erityisessä asemassa, koska sen kauppataseen ylijäämä on erittäin korkea.

Vaikka tällaisen finanssipoliittisen paradigman muutoksen taloudelliset ja poliittiset edut ovat ymmärrettäviä, on vaikeaa nähdä, mitä mustan nollan säilyttäminen voisi tuoda Saksaan. Teknisesti velkasuhde laskisi nykyisestä 56 prosentista 31 prosenttiin 20 vuoden aikana. Mikään vakavasti otettava ekonomisti ei voi päätyä tulokseen, jonka mukaan tällainen velkasuhteen arvo on edullisempi.



Syvällä istuva vastenmielisyys velkaa kohtaan
Tärkein poliittinen haaste on voittaa saksalaiset syvä vastenmielisyys velkaa kohtaan. Saksan kielellä sana " Schuld " ei merkitse pelkästään "velkaa" vaan myös "syyllisyyttä". Ja on hyvin vaikea selittää kansalaiselle mekanismia , jonka mukaan julkisen velan suhteellinen kasvu nimelliseen BKT: hen suhteutettuna pitää velan ja BKT: n välisen suhteen kaikesta huolimatta vakaana.

Mutta tämä ei ole mikään tekosyy mustaan  nollaan takertumiselle ja luopumiselle Saksan valtavasta taloudellisesta ja poliittisesta potentiaalista tällaisen paradigman muutoksen suhteen. Keisarin uusien vaatteiden tarinassa poika ilmoitti, että keisari oli alasti. SPD: llä pitäisi olla rohkeutta tehdä sama mustan nollan myytin suhteen.

Kuten puolueen käänne suhteessa Hartz-uudistukseen on osoittanut, että se voi lisätä muutakin rohkeutta. Itse asiassa on jo tänään eräät merkittävät saksalaiset ​​ekonomistit ovat kyseenalaistaneet velkajarrutuksen. Ja meidän kaikkien ei siis tarvitse vastata lasten ja lastenlapsemme kysymykseen 20 tai 30 vuoden jälkeen: Miten olemme voineet hukata tämän suuren mahdollisuuden parantaa taloudellista ja poliittista hyvinvointia ja samalla suojella ekosysteemiä?

Tietoa henkilöstä Peter Bofinger:
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston jäsen.
(Käännös: Ilpo Rossi)