Sodan partaalle saakka

Yleinen mielipide on otaksunut - ja niin taitaa otaksua myös tasavallan presidentti - että syvemmistä NATO-suhteista kuten jäsenyydestä ja siihen liittyvistä sotilaallisista ulottuvuuksista päätetään kansanäänestyksellä. Kun katselen isäntämaasopimuksen tekstejä, joudun toteamaan että se ohittaa todellisuudessa kansanäänestyksen ja siirtää jatkotoimet - muodollista jäsenyyttä lukuunottamatta - eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä päätettäväksi.

Suomen ulko- ja puolustuspolitiikasta on kuitenkin voitava käydä keskustelua - avointa keskustelua, koska minusta näyttää että ilman mitään erillispäätöksiä Suomen sotilaallinen maanpuoplustusdoktriini on kokenut rajun muutoksen. Nyt ei rakenneta ystävyyden,  luottamuksen ja yhteistyön varaan vieressämme olevan suurvallan Venäjän kanssa, vaan lähtökohtana ovat epäluulo, vihamieliset asenteet ja ilmaisut sekä Euroopan Unionin myötä käyttöön tulleet molemminpuoliset sanktiot.

31.10. 2018 Ilpo Rossi.

Suomi on mukana NATOn suursotaharjoituksessa Norjassa ja päivän lehtien mukaan on tulossa uusi, erikoisena" piderty sotharjoitus, jossa Suomen ja NATOn toimintojen yhteensopivuutta testataan. Olen liittänyt tämän päivityksen yheyteen "lehtileikkeleitä" kyseisistä uutisista.


31.10. 2018
Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi kommentoi harjoitusta ja Suomen osallisuutta kovasanaisesti.

”Suomikin on mukana harjoituksessa täysimittaisesti. On turha puhua kumppanimaan roolista tai kansallisesta lähtökohdasta. Harjoitus on aggressiivinen voimannäyttö ja osa Yhdysvaltain pullistelupolitiikkaa.”

”Tällainen harjoitustoiminta johtaa väistämättä kansainvälisen tilanteen kiristymiseen pohjoisessa. Venäjä ilmoittikin jo vastatoimenaan aloittavansa oman ohjusharjoituksensa Naton harjoitusalueen keskellä. Suomi ei kaipaa räyhän- vaan rauhanpolitiikkaa”, Mustajärvi sanoo tiedotteessaan.

Edustajan mielestä kansainvälisillä sotaharjoituksilla halutaan muuttaa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

2.11. 2018 Ilpo Rossi:

"Eri puolilla Suomea – ja etenkin Haminan ja Sotkamon seuduilla – ovat aiheuttaneet melkoista kuhinaa amerikkalaisen Silent Partner Groupin (SPG) kertomat suunnitelmat datakeskusten rakentamisesta. Kolmannellakin paikkakunnalla saattaa kohta riittää hämmästeltävää."

Tämä taitaa liittyä myös Suomen hallituksen solmimaan mutta toistaiseksi vielä vailla eduskuntakäsittelyä olevaan isäntämaasopimukseen?

5.11. 2018
"Lisää kovan luokan, mysteerisinä pidettyjä  dataverkostohankkeita Suomeen:
"Viime viikkojen kuumia it-puheenaiheita on ollut amerikkalaisen Silent Partner Groupin (SPG) kertoma suunnitelma valtavien datakeskusten rakentamisesta Suomeen. Aluksi puhuttiin kolmesta datakeskuksesta, maanantaina kerrottiin vielä, että neljäs laitos olisi tulossa Tornioon.

Aikaisemmin tietojen mukaan luvassa on ollut kolme datakeskusta, joista yksi nousisi Haminaan ja kaksi muuta Sotkamoon. Maanantaina kerrottiin vielä neljännen sijainti. Tivin esiin kaivamat tiedot eivät suinkaan poista epäilyksiä hankkeen realistisuuden suhteen.

Kun esillä ovat olleet etenkin Suomen mittakaavassa valtavan kokoiset 250 megawatin datakeskukset, moni on kysynyt, onko voiko hanke olla lainkaan toteutuskelpoinen vai jotain aivan muuta. Luonnollisesti asia on kiinnostanut suuresti FDCF-datakeskusyhdistystä (Finnish Data Center Forum)."

6.11. 2018
Silent Partner - vaitonainen kumppani
Maanantaina SPG kertoi yhdessä Finnish Datacenter Forumin kanssa julkaistussa tiedotteessa jo neljännestä Suomeen kaavailemastaan datakeskuksesta. Se on suunnitteilla Tornioon.

7.11. 2018
Vaikuttavatko sotilaalliset lupaukset mm. tienpitoon?
Isäntämaasopimus NATOn kanssa edellyttää tietenkin ympärivuotista valmiutta saada kuljetukset toimimaan olivatpa olosuhteet millaiset hyvänsä. Sotilaalliset kuljetukset eivät yleensä ole kaikkein kevyimmästä päästä.
"TEIDEN talvihoidon pitäisi parantua jo vuodenvaihteen jälkeen yli 10 000 tiekilometrillä. Tienhoito paranee etenkin vilkkailla tieosuuksilla, joilla ajaa paljon raskasta liikennettä.

Talvihoidon parantaminen tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa yhä useammille teille levitetään suolaa.

Tiistaina Liikennevirasto julkaisi uudet talvihoidon toimintalinjansa. Uusissa linjauksissa huomioidaan erityisesti raskas liikenne, jonka sujuvuutta yritetään jatkossa parantaa. "

12.11. 2018
Laki yksityisteiteistä muuttunut: kantavuudet kuntoon, valtakunnallinen digiroad-verkosto... 
"Valtio voi edelleen avustaa ELY-keskuksen kautta yksityisteitä (rakentamista ja kunnossapitoa) sen mukaan, kun valtion talousarviossa osoitetaan varoja. Samoin kunta voi varoistaan avustaa yksityisteitä. Valtion ja – uutena asiana - kunnan avustamisen ehtona on, tiellä on tiekunta. Samoin tiekunnan tiedot on oltava ajan tasalla Maanmittauslaitoksen yksityistierekisterissä ja ns. kansallisessa tietietojärjestelmässä eli Digiroadissa (painorajoitukset, tienkäytön rajoitukset tai kieltämiset). Myös järjestäytymättömän tien osakkaiden on ilmoitettava em. tiedot Digiroadiin."

Myös henkilötietojen käsittely tiekunnassa muuttuu. Taustalla on voimaan tullut tietosuoja-asetus. Nämä kaikki muutokset vaikuttavat myös toimielimen vastuisiin. Muita aiheita tiepäivässä ovat tienpidon tehostaminen erityisesti metsäteillä, tieliittymät ja teiden kantavuuden mittaukset.

13.11. 2018
"ILKKA kommentoi julkisuuteen tullutta epäilyä, jonka mukaan Venäjä harjoitti Lapin alueella gps-signaalin häirintää viime viikolla Naton suursotaharjoituksen aikana.

”Asioilla on nähtävissä selvä yhteys, kuten aiemmin ilmatilaloukkaukset olivat piiloviestintää, jolla osoitettiin omaa voimaa. Venäjä oli tavalla tai toisella osa harjoituksia, joihin sitä ei ollut kutsuttu. Maa suoritti samaan aikaan myös ohjusammuntoja samalla alueella Nato-harjoitusalueen kanssa.”

"Suomen viranomaiset ovat varsin vaitonaisia häirinnän lähteestä toisin kuin norjalaiset kollegansa, joiden ­mukaan häirintä tulee Venäjältä. Se oli myös looginen päätelmä tilanteessa, jossa Natolla oli suursotaharjoitus ­Trident Juncture meneillään.”


20.11. 2018
Reino Seppänen:
Olen puntaroinut tätä ongelmaa nyt monelta kantilta. Se laittomuuden tila, joka nyt vallitsee tässä Nato-asiassa, ei avaudu pohjiaan myöten yhdellä selitystavalla. Tästä on johdettavissa se hypoteesi, että takana mitä ilmeisemmin on tietoinen suunnitelma toteuttaa tavoite, jota Suomen kansan enemmistö ei hyväksy ja joka siksi ei mene läpi laillista tietä. Esteenä tälle puhtaain keinoin (lue: demokraattisin) toteutetulle Nato-jäsenyydelle ovat myös maatamme sitovat kansainväliset sopimukset, kuten Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimuksen korvannut sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista vuodelta 1992. Olemme siirtyneet eräänlaiseen "kaksoisvallan" kauteen, jossa poliittisen eliitin ja korkeiden virkamiesten sekä sotilasjohdon hahmoton juntta tekee päätöksiä, joita markkinoidaan valtamedian voimin ikään kuin laillisina päätöksinä, sopimuksina ja ratkaisuina. Koska perustuslakimme on edelleenkin voimassa, ei Suomea koskevia sitovia päätöksiä voi tehdä mikään muu taho kuin eduskunta. Yhtään Nato-sopimusta ei ole tuotu eduskuntaan eikä niitä ole ratifioitu siten asianmukaisesti. Ymmärrän sen, että eduskuntaa on helppo kusettaa, koska varsinkaan tavallisella rivikansanedustajalla ei todellakaan ole harmaata aavistusta asioista ja tuskin edes oikeaa kiinnostusta ottaa selvää. Ja tämä on se ammottava musta aukko, jota rikolliset käyttävät hyväkseen (kysehän on valtiopetoksesta eikä muusta). Se minua kuitenkin ihmetyttää, miksi oikeuskansleri ja valtiosääntöä tulkitsevat viisaat vaikenevat.
---
Reino Seppänen Ilpo Rossille liittyen tämän blogisivun esilleottoon:
 Hyvää pohdintaa, joka kuulostaa tutulta eikä ihme, kun sitä on tullut pähkäiltyä ihan itsekin. Asiassa on vain yksi iso mutta, joka on esteenä jutussa. Tällä isäntämaasopimuksella, johon viittaat, ei ole mitään juriidista arvoa kansainvälisen oikeuden ja vielä vähemmän suomalaisen oikeudenkäytön näkökulmasta. Sen on allekirjoittanut, todella näyttävässä ja arvokashenkisessä tilaisuudessa ihan presidentti Niinistön läsnä ollessa puolustusvoimien komentaja Lindberg. Olipa sitten paikalla vaikka itse paavi ja Lapin paliskuntien edustajat, se ei sopimusta pätevöitä. Sopimus on juriidisesti tehty vain kenraali Lindbergin, Pohjois-Atlantin liiton tranformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan (HQSACT) ja Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan (SHAPE) välillä. Suomea sopimus ei sellaisenaan voi sitoa, koska kenraali Lindbergillä ei ole ollut oikeutta sitä allekirjoittaa Suomen tasavallan puolesta. Asia vaatisi näet perustuslainmukaisen käsittelyn eduskunnassa ja sellaista ei todellakaan ole tapahtunut. Eduskunnalle on annettu asiasta vain kaksisivuinen, vieläpä harhaanjohtava (huom. upseerit ja herrasmiehet kunnioineen ja valoineen!) vääristelty paperi. Samassa yhteydessä meidä kuulu. mutta epämääräisen habituksen omaava rauhanenkelimme Erkki Tuomioja puhui potaskaa vääristellen omalta osin sopimuksen merkitystä. Nyt olemmekin mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä Suomi on viety läntisen sotilasliiton kiinteään yhteyteen korkeiden virkamiesten ja sotilashenkilöiden toimesta. On varteenotettavat syyt olettaa, että tässä salahankkeessa on osallisena myös poliittista johtoa. Pidän nimittäin asiaa salahankkeena ja jos eläisimme todellisessa oikeusvaltiossa, tulisi perusteellisesti tutkia täyttääkö tapaus valtiopetoksen tunnusmerkit.

Reino Seppänen:
Tuli muuten nyt mieleen tästä Pariisin rauhansopimuksen mitätöinnistä pääargumentti, joka ei sellaisenaan sovi varsinaiset rauhansopimuksen oleelliseen asiasisältöön. Kävinkin tsekkaamassa sen ja se kuuluu: "Sen jälkeen kun Saksa on yhdistynyt ja sen täysivaltaisuus palautettu, Suomen hallitus katsoo, että Pariisin rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat määräykset ovat menettäneet merkityksensä." Kuinka niin menettäneet merkityksensä? Tosiasiallisesti yhdistynyt Saksa on paljon vaarallisempi uhka (tosin nyt vain vähän potentiaalinen Iso-Britanian kannalta) kuin kaksi erillistä Saksan valtiota. Eikö Britania estänytkin yhden lentokonekaupan jenkkien kanssa tähän sopimukseen vetoamalla?

15.12. 2018
Yhdysvallat on lahjoittanut puoli miljoona dollaria Helsinkiin syksyllä perustetulle Euroopan hybridiuhkien torjumisen osaamiskeskukselle. Summa on euroissa runsaat 440 000. Mistä tämä kertoo? Ilmeisesti Suomea ollaan Isäntämaasopimuksen hengessä sitomassa yhä tiukemmin digitaaliseen sodankäyntiin ja sotilaallisen varustautumisen kyberulottuvuuteen?

4.2. 2019
Tässä linkki Eduskunnan puhemiehen Tuula Haataisen kriittiseen kirjoitukseen puolustusministeri Niinistön tavalla laittaa liikkeelle sotaharjoituksia mm. tässä avatun "Isäntämaasopimuksen" hengessä.

7.2. 2019
Johanna Lehtonen:
ISÄNTÄMAASOPIMUS ei ole KANSANedustajien hyväksymä!
__
"Tasavallan PRESIDENTTI ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen MINISTERIVALIOKUNTA linjasivat 22.8.2014, että Suomi allekirjoittaa isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan SUOMEN ja NATOn välillä." 
__
"Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle on annettu 29.4.2014 perustuslain 97 §:n mukainen selvitys isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisesta Suomen ja Naton välillä. HNS MOU -asiaa käsiteltiin eduskunnassa keväällä 2014 myös useissa asiantuntijakuulemisissa. Eduskunnan puolustusvaliokuntaa on informoitu HNS MOU -valmisteluista ensimmäisen kerran vuonna 2010 puolustusministeriön kansainvälistä sopimustoimintaa koskevan selvityksen yhteydessä. Lisäksi isäntämaatukea koskevasta kumppanuustavoitteesta on informoitu eduskuntaa säännöllisesti vuoden 2002 jälkeen."

2.5.2019 Sodan partaalle saakka myös teknisesti
Suomi johtaa yhteistyössä Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan (US Joint Staff) kanssa keväällä 2019 Bold Quest 19.1:een liittyvän Suomessa toteutettavan osuuden sekä osoittaa käyttöön tarvittavat alueet ja isäntämaatuen.

Päätapahtumapaikkana on Sodankylä, josta käsin Puolustusvoimat johtaa usealla paikkakunnalla Suomessa sekä ulkomailla tapahtuvaa testaus- ja tutkimustoimintaa yhteistyössä Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan kanssa. Tapahtumaan osallistuu tietoverkon välityksellä Suomen rajojen ulkopuolelta useita johtamispaikkoja, järjestelmiä sekä virtuaalisimulaattoreita.

Suomessa järjestettävä tapahtuma on osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa Bold Quest- testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta, jonka tavoitteena on teknisen yhteensopivuuden ja toimintatapamallien kehittäminen maalla, merellä ja ilmassa toimivien järjestelmien välillä.

Suomesta tapahtumaan osallistuu noin 700 sotilasta. Ulkomaisia joukkoja odotetaan saapuvan kaikkiaan noin 1500 osallistujaa 14 maasta.

17.8. 2019
Vastavalkea kirjoittaa haastavasti - ja erinomaisen kuvaavasti - siitä yksipuolisesta ja normaalit parlamentaariset tavat ohittavasta lännettymisestä, joka on päässyt valloilleen viimeisten 7-8- vuoden aikana ja eritoten Sipilän jo orpon hallituskaudella vuosina 2014-2018. Pääministeri Rinne on puuttunut asiaan uuden puolustusvoimien komentajan nimityksen yhteydessä.

Kun pääministeri Rinne elokuun alussa muistutti uutta armeijan komentajaa siitä, että Suomessa poliitikot sitten tekevät ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset ja armeija toteuttaa niitä, Naton etuja Suomessa ajavan Mediapoolin innoikkaimpiin jäseniin kuuluva Ilta-Sanomat pillastui täysin. Lehden mielestä pääministeriltä oli täysin kohtuutonta sanoa moista. Ja jottei asia unohtuisi, Ilta-Sanomat riensi kyselemään asiasta presidentti Niinistöltä, joka on kaulaansa myöten äärettömän epäselvissä sotilaskuvioissa nimenomaan juridiikan kannalta.

Pääministeri Rinne viittasi lausunnoissaan presidentti Niinistön kommentteihin ulkomaisten sotajoukkojen Suomessa pitämistä harjoituksista. Kommenteista päätellen ainakin yksi moinen harjoitus oli pantu pystyyn ilman että presidentti, puolustusvoimien ylipäällikkö, oli edes ollut tietoinen asiasta. Jos näin oli, se tarkoittaa sitä että joku alempi taho tai sotilaat olivat ohittaneet ylipäällikön ja siten kumonneet laillisen järjestyksen.

Hajamietteitä SPD:n ja sosialidemokratian tilasta

Seppo Tuovinen: Hajamietteitä?


Olenko siis sosialidemokraatti, joka yhdistää sosiaalisuuden ja kansanvallan demokraattiseksi sosialismiksi? Vai olenko markkinademokraatti, joka kokee yritysten menestyksen, kilpailukyvyn ja ensisijaisuuden sosiaalisuuden edelle menevänä ehtona ja sietää yritysvastuun kautta generoituvaa eriarvoisuutta?


Tästä oli Saksankin hallitusneuvotteluissa vuoden 2018 alkukuukausina lopulta kysymys. Nyt tiedämme vastauksen, kun katsomme, miten SPD:n kannatus on kehittynyt. SPD on gallupkannatukseltaan vasta neljänneksi suurin puolue n. 15 prosentin kannatuksella. Edellä ovat CDU/CSU, AFD ja vihreät. Linke on aivan SPD:n kannassa.


SPD on kokenut rökäletappiot kaksissa viime osavaltiovaaleissa. Puheenjohtaja Andrea Nahlesin vaihtoa povataan. Nahlesin seuraaja olisi jo 9. SPD:n puheenjohtaja vuoden 2004 jälkeen. Kuka uskaltaa ottaa puheenjohtajavastuun, kun kaksi viimeistä puheenjohtajaa ovat epäonnistuneet kahden vuoden sisällä - Martin Schulz ja Andrea Nahles.


SPD:n puoluejohtajalla Andrea Nahlesille Hessenin vaalitappio on vakava paikka. Nahles pitää selvänä, että Saksan hallituksen kompurointi ja jatkuva riitely vaikutti SPD:n kannatukseen Hessenissä. Hänen tavoitteenaan on pitää SPD hallituksessa, vaikka suuri osa puolueen jäsenistä sitä vastustaa. Uudet vaalit kävisivät kuitenkin demareille niin taloudellisesti kuin poliittisesti kalliiksi.

Nahlesilla on kova työ pitää omansa sen takana, ettei hallitusta hajoteta. ”Sitä, miten hallitus nyt toimii, ei voi hyväksyä”, Nahles sanoi sunnuntai-iltana ja vaati, että koalition työtapojen on muututtava. Nahles lupasi esitellä maanantaina oman ehdotuksensa hallituksen uudeksi työsuunnitelmaksi.


Toinen kannatustaan ja vaalitappioita kerännyt puolue päähallituspuolue CDU vaihtaa lähiaikoina johtajaa. Angela Merkel on ilmoittanut eroavansa, mutta haluaa jatkaa liittokanslerina. Onko näin? Uutiselle ei ole vielä täyttä varmuutta.  Nyt jo kysytään: Miten käy suuren koalition?


Syitä Saksan SPD:n alamäelle tietysti monia. Väitän, että sen on ensijaisesesti kuitenkin aatepoliittinen. Mitä ajatuksia tämä herättää SDP:ssä Suomessa? Syntyykö SDP:n järjestöväen ja kaaderien piirissä aatteellista pohdintaa ja keskustelua? Millaista aatteellista linjaa SDP Suomessa ja Euroopan Unionissa tavoittelee?


Onko se markkinaliberaalinen vai demokraattiseen sosialismiin nojaava linja? Edellinen nostaa kilpailukyvyn ja yritysten menestyksen ensisijaisuuden sosiaalisuuden edelle menevänä ehtona. Vai jälkimmäinen, joka haluaa yhdistää kestävän kehityksen,sosiaalisuuden ja kansanvallan?


Pohjoismaissa olemme tottuneet siihen, että kansanvalta tarkoittaa myös sopimusyhteiskuntaa. Sopimusyhteiskunta nojaa yhteisiin sääntöihin ja lakien ja sopimusten kunnioittamiseen. Olof Palme korosti poliitikkona ja kansanvallan puolustajana, että sopimusyhteiskunta tarkoittaa vahvaa julkista toimintaa oikeudenmukaisuuden takeena, mutta se ei sulje pois kilpailun oloissa toimivaa elinkeinoelämää.



Mitä mieltä olette?

29.10. 2018 Ilpo Rossi:
Saksan tilannetta on ehdottoman tärkeää seurata myös Suomessa. Illan lähetyksessä Facebookissa 29.10. 2018 Andrea Nahles korosti koalitiohallituksen ohjelmallisten kysymysten esilläpitämistä, mutta valitteli hallituksen sisäisen etenemisen jumiutuneen yhtäällä CSU:n ja CDU:n väliseen ristiriitatilanteeseen ja koalitiohallituksen hallitusohjelmasta käydyn keskustelun reunailmiöiden puimiseen, mikä on häirinnyt ja viivästyttänyt eteenpäinmenoa. Saksan SPD haluaa jatkaa hallituksessa yhdessä CDU/CSU:n kanssa. Eurooppakysymyksissä hän edellytti koalitiohallituksen yhteistä linjaa ja esiintymistä. Se kertoo aika paljon tulevaisuuden suunnasta. Nuorsosialistien puheenjohtaja Kevin Kühnert on jo julistanut hallitusyhteistyön de facto päättyneeksi vaatien uusia vaaleja.

30.10. 2018 Reino Seppänen:
Sosialidemokraattisilla puolueilla on etenkin pohjoismaissa hieno menneisyys. Demokraattisen sosialismin aate on luonut hyvinvointiyhteiskunnan, aikaansaannos lienee parasta, mitä teollinen
aikakausi on saanut aikaan.  Tuo saavutus on nyt joutunut uhanalaiseksi usliberalismin toimesta. Näyttää valitettavasti siltä, ettei sosialidemokratia ole vieläkään ymmärtänyt, miten vaarallisesta asiasta on kyse.

Poliittinen aloite ja valta on siirtynyt oikeistolle lähes kaikkialla Euroopassa. Kyse on nyt siitä, onko sosialidemokratialla tahtoa ja löytääkö se keinot vastata uusliberalismin haasteeseen. Kysymys ei ole
pelkästään hyvinvoinnista ja sen tasaisesta jakautumisesta, asiasta joka kuului taannoiseen sosialidemokraattisen politiikan keskiöön.


Uusliberalismiin sisältyy myös poliittisia tavoitteita, joista oleellisin  näyttää olevan länsimaisen, perinteisen demokratian aventaminen pääomalle ja eliitille myönteisesti. Oman vahvan haasteensa
antaa myös ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat.

Uusliberalismin menestyksellinen eteneminen on jo johtanut organisoiduilta vaikuttaviin  hyökkäyksiin palkansaajien etuja ja ammattiliittoja vastaan. Samalla kun yhteiskunnassa varallisuus
keskittyy yhä pienemmälle omistajajoukolle, toimeentulomahdollisuudet kaventuvat etenkin heikoimman kansanosan keskuudessa. Taantumus repii yhteiskunnan turvaverkkoja. Vanhakantainen köyhyys on palannut ja tuolle auperismin kasvulle sekä syvenemiselle ei näytä löytyvän loppua.

Oleellista tässä tilanteessa on nyt kysyä, haluaako sosialidemokratia ottaa perinteisen paikkansa tässä muuttuvassa tilanteessa palkansaajien ja vähäosaisten puolustajana? Kyse ei ole mistään
"sosiaaliliberalismista" köyhäintalojen hoitajana ja nälkäisten ruokajonojen sopanjakajana toimimisesta. Demokraattisen sosialismin on kyettävä esittämään todellinen poliittinen ohjelma uusliberalismin uhrien organisoimiseksi yhteiskunnalliseen muutokseen.

Uusliberalismin aiheuttamat yhteiskunnalliset muutokset ovat aiheuttaneet ihmisissä syvää  tyytymättömyyttä, yhteiskunnallista passivoitumista ja toisaalta myös halua etsiä apua koettuun
näköalattomuuteen  Tämä on otollinen kasvupohja populismille ja epädemokraattisille liikkeille, kuten fasismille ja kommunismille. Toisaalta yhtenä vaihtoehtona on se, että perinteinen vasemmistolaisuus  organisoituu uusilla tavoilla, kuten on käynyt jo Kreikassa ja Portugalissa.

Sosialidemokraattien on kyettävä nyt tekemään arviot ja päätökset poliittisesta suunnasta. Tärkeintä on kuitenkin asiasta käytettävä perusteellinen keskustelu.

30.10. 2018 Pentti Hämäläinen:
Nyt kun ehdin mukaan tähän viestiketjuun, voin sellaisenaan kuitata teidän analyysinne ja johtopäätöksenne tilanteesta. On osoitettava rohkeutta nostaa aateperusta selkeästi esiin poliittisissa vaatimuksissa. On asemoiduttava yhteiskunnan heikommin varustettujen puolustajaksi, ja on uskallettava vaatia siihen vahvaa valtiota toteuttajaksi. Vahva valtio tarvitaan myös markkinamenon suitsijaksi ja oikeudenmukaisuuden puolustajaksi uusliberalismin ja sosiaalidarvinismin vyörytyksen pysäyttäjäksi. Mutta sammutetuilla lampuilla ajaminen ja saksanmallin kopioimisella ei tavoitteisiin päästä. Portugalin suuntaan voi katsetta kohdistaa. Ja Britannian. Niissä selkeä aateprofiloituminen on nostattaja. Kaikkien syleily ei ole onnistunut missään vakiinnuttamaan vahvaa asemaa. Mutta kuka linjan julistaa? Ja minkälaisen?

31.10. 2018 Leena Heino: Lisää hajamietteitä
Kun mietitään missä me nyt oikeastaan olemme ja mikä on tilamme tai miksi sosialidemokratia ei myy? Yksi syy tuohon on se, että kaikki asiat pyritään yksinkertaistamaan yksilön ongelmiksi ja siirtämään kaikki vain yksilön vastuulle. Yhteiskunnan pienimmän ja heikoimman lenkin vastuulle. Lisäksi tuo kaikki puetaan "yksilönvapauden" nimiin. Kun puhutaan, että yhteiskunnan tulisi tukea heikommassa asemassa olevia, niin vastapuoli toteaa, että tuo on yksilönvapauden rajoittamista tai siihen puuttumista.

Meidän pitäisi vastata siihen, että tuet ovat itseasiassa yksilönvapauden mahdollistamista. Mitä se sosiaaliturva ja -tuki on, se on juuri mahdollistamista, yksilön mahdollistamista, yksilön riskien jakamista yhteisön kesken. Mitä on yleinen terveydenhuolto, se on yksilön riskien jakamista yhteisön kesken, se on yksilön mahdollistamista eikä rajoittamista.

Sosialidemokratia ei siis ole yksilön vapauden rajoittamista, vaan yksilön vapauden mahdollistamista ja riskien jakamista yhteisön kesken. Riskien jakaminen yhteisön kesken ei poista yksilön vastuuta päätöksistään tai valintojen seurauksista.

Neoliberalismi on vain institutionalisoitua ja tieteelliseen kaapuun puettua ahneuden ja eriarvoisuuden ylistämistä ja edistämistä. Neoliberalismi "toimii" siinä mielessä kun lasketaan vain kokonaistulosta, maailman bkt on lisääntynyt ja siihen puolustajat aina vetoavatkin. Neoliberalismi ei toimi kun katsotaan kokonaisuutta, jossa suurin osa kasvun hedelmistä valuu hyvin pienelle rahaeliitille ja yksilön kohdalle jää vain lähinnä kasvavat kustannukset. Neoliberalismi ja taloustiede eivät myöskään auta ilmaston muutoksessa, tai ylipäätään minkään konkreettisen asian ratkaisemisessa.

Ymmärtääkö ihmiset tämän kaiken? Kyllä. Mutta miksei tapahdu muutosta? Koska tavallinen ihminen on niin monessa mielessä köyhässä, tiukassa ja heikossa asemassa, että hyvätuloisellakin (mutta ei hyväosaisella) elämä menee suurimmaksi osaksi vain arjesta ja sen kustannuksista selviytymiseen.


Mikä minusta on neoliberalismin tai markkinoiden/pääoman vapauttamisen suurin synti? Siinä annetaan mahdollisimman paljon vapauksia entiteeteille, joita eivät rajoita luonnolliset rajoitteet (niillä ei ole asuinpaikkaa, sukulaisia, lapsia, ja niihin liittyviä velvotteita), joilla on käytännössä rajaton elinaika, jotka eivät tule vanhoiksi, joilla ei ole moraalia, jotka eivät välitä kuin oman arvonsa kasvattamisesta, jotka näkevät muut vain välineellisinä arvoina, joiden tehtävänä on siirtää kustannukset muiden harteille ja pitää voitot itsellään. Lyhyesti: kannustamme markkinoita käyttäytymään kuin se olisi pahin mahdollinen sosiopaatti.

4.11. 2018 Ilpo Rossi
Saksan SPD:n tilanteeseen vaikuttaa edelleen Saksan kahtiajakautuminen ja DDR:n puolella toteutettu "autoritaarinen monipuoluejärjestelmä". Siellähän ei kaikkia puolueita lakkautettu, vaan perustettiin vuonna 1949 DDR:n Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue (Sozialistische Einheispartei Deutschlands SED), johon kaikkien puolueiden piti kuulua. Itä-Saksan sosialidemokraattinen puolue liittyi siihen Otto Grotewohlin johdolla. Länsi-Saksan SPD ei koskaan hyväksynyt tätä alisteista asemaa Saksan Kommunistisen puolueen enemmistönä sanelemille "sosialistisille" päämäärille. Demokratiaan kuuluu poliittisesti itsenäisten puolueiden oikeus omaan ohjelmalliseen työhön ja myös vastuunottoon omien arvopäämäärien ja ohjelmallisten tavoitteiden  toteuttamiseksi sitten kun poliittinen demolkratia antaa siihen mahdollisuuden.

Berliinin muurin murruttua Sosialistinen yhtenäisyysrintama hajosi ja sosialidemokraattiset yhdistykset perustettiin uudelleen SPD:n alaisuuteen. Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen raunioille syntyi vasemmistopuolue die Linke, jota Saksan liittopäivien muut puolueet eivät ole hyväksyneet hallituskumppaniksi - päinvastoin kuin esimerkiksi Suomessa, jossa Suomen Kansan Demokraattisen liiton jäsenenä olleet kommunistit ja kansandemokraatit otettiin mukaan Rafael Paasion vasemmistoenemmistöiseen hallitukseen   jo 1960-luvulla.

Saksan SPD on sittemmin ollut mukana monissa  hallituskoalitioissa, useita kertoja konservatiivisen pääpuolueyhdistelmän CDU:n ja CSU:n kanssa. Tämä DDR:n ajoista alkanut katkera risriita näkyy edelleen saksalaisen sosialidemokratian kielteisenä suhtautumisena Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen  perilliseen die Linkeen. Hallitusyhteistyö konservatiivien kanssa on puolestaan johtanut siihen, että die Linken riveissä luottamus SPD:hen on vähäistä ja vastakkainasettelu tästä johtuen pysyvää.

Kuitenkin itäisellä puolella Thüringenin osavaltiossa harrastetaan jo puna-puna-vihreää (R2G) yhteistyötä ja Berliinissä on periaatteessa yhteistoiminta etenemässä yhteisen hallituspolitiikan toteuttamiseen vapaavaltio Berliiniä vahvistamalla, ei äärimmäisen raskaalla ja ahdistavalla säästäpolitiikalla ja valtion heikentämisellä - joka on konservatiivileirin ideologinen pääsanoma. Tämä kysymys hallitusyhteistyöstä osavaltioissa jakaa sisäisesti myös Saksan SPD:tä. Hallitusyhteistyössä seura tekee kaltaisekseen ja niinpä esimerkiksi puolustusyhteistyössä tai Eurooppakysymyksissä SPD ei ole kyseenalaistanut "läntisen arvoyhteisön" politiikkaa NATOssa tai Euroopan Unionin peruskirjan konsolidoitua periaatetta markkinoiden vahvasta, jopa etuoikeutetusta asemasta suhteessa demokraattiseen valtioon.

Sosialidemokratian alisteinen asema DDR:ssä suhteessa Saksan Kommunistisen Puolueen sanelemaan linjaan SED:ssa aiheuttti siis pysyvän vamman länsisaksalaisen sosialidemokratian sieluun, mutta vastaavanlainen ehdoton alistuminen markkina-arvojen ehdoilla toimivaan Euroopan Unioniin - joka sekin on saksalaisen ideologisen ajattelutavan ilmentymä - ei ole sitä ainakaan toistaiseksi aiheuttanut. Tosin ei myöskään SPD:n vasemmalta laidalta eikä myöskään die Linken piiristä ole kuulunut Euroopan Unionin peruskirjaan kohdistuvaa kritiikkiä, mikä sekin puhuu jonkinlaisesta historiallisesta sokeudesta saksalaisessa mielenlaadussa.

Seuraukset ovat saksalaisen vasemmiston kannalta olleet kohtalokkaita. Molemminpuolinen epäluottamus on poikinut lisää epäluottamusta myös omia johtajia kohtaan niin SPD:ssä kuin myös die Linken piirissä. Sen ytimeen kuuluu myös Oscar Lafontaine, entinen sosialidemokraattinen Saarbrückenin pääministeri ja Gerhard Schröderin hallituksesta eronnut valtionvarainministeri, joka sitten erosi SPD:stä ja liittyi die Linken riveihin. Hän on löytänyt henegenheimolaisen ja rakastetun die Linken sosialistista arvoperintöä jatkavasta Sahra Wagenknechtistä, Rosa Luxemburgin manttelinperijästä. Oscar Lafontaine ja Sahra Wagenknecht ovat äskettäin perustaneet kokoomaliikkeen nimeltä "Aufstehen", joka kokoaa sekä die Linken että SDP:n riveistä vallitsevaan menoon tyytymättömiä voimia yhteen. Mukana on myös Nuorsosialistien Kevin Kühnert, joka kuitenkin näyttää odottavan vanhan polven väistymistä SPD:n johdiosta enemmän kuin yhteistä vasemmistorintamaa. SPD:n puolella pelätään tämän kokoomaliikkeen edustavan vanhaa DDR:n kommunistista yhtenäisyyspuolueen perintöä, mikä siten muodostaa uuden mielipiteitä jakavan ja mahdollista yhteistyötä vaikeuttavan ongelman.

Erikoista SPD:ssä on puolueen kokouksissa on siellä käytettävä voimakkaan retoorinen, vanhaa sosialidemokraattista traditiota painottava esiintyminen - ja sen jälkeinen palaaminen perinteiseen koalitiohallitusten yhteistyöhön, enimmäkseen konservatiivien kanssa. Tätä ristiriitaa on ulkopuolisen vaikea ymmärtää - eikä sitä näy oikein ymmärtävän Saksan kansakaan.

Vihreiden suhtautuminen yhteistyöhön vasemmiston kanssa on liittotasavallan tasolla ollut ristiriitaista. He ovat solmineen koalitiohallituksia sekä punaisten että mustien kanssa, välillä onnistuen, välillä turpiinsa saaden. Kaikesta tästä neuvottomuudesta on seurannut - taas kerran - äärioikeiston muukalaisvihaan ja myös poliittisiin vastustajiin kohdistuneen vihapuheen ja -toimien voimakas vahvistuminen. Äärikoikeiston nousu on puolestaan vetämässä CDU:ta ja CSU:ta poliittisesti yhä muukalaisvihamielisemmälle linjalle, josta osoituksena on Baijerin pääministerin Markus Söderin ja koalitiohallituksessa sisäministerinä olevan Horst Seehoferin jyrkät, liittokansleri Angela Merkeliä syvästi vahingoittaneet irtiotot.

Kuka luottaa kehenkin Saksassa? Kun katsellee Saksan puoluekenttää, retoorisesti kiivasta ja voimakkaan värittynyttä kielenkäyttöä, näyttää siltä että kukaan ei luota enää kehenkään: kaikilla puolueilla on sisäiset oppositionsa ja puolueiden yhteistyö on enemmän tai vähemmän pakkoavioliittoja, joissa yritetään saada yliote vastapuolesta. SPD näyttää tarrautuvan hallitusohjelman mukaiseen koalitioyhteistyöhön CDU/CSU:n kanssa, joka näyttää puolestaan olevan henkisesti irtautumassa yhteisesti sovitusta.

Sosialidemokratian EMU-politiikka

SDP:n ohjelman nimi on "SDP:ltä esityksiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi EU:ssa"  . Esitykset on julkaistu tasan vuosi sitten eli 27.10. 2017. Tässä muutamia lainauksia linkin takana olevasta ohjelmaluonnoksesta.

"EU:n budjetin monivuotiset rahoituskehykset ovat neuvottelun kohteena ja Suomen on otettava
niihin jo pian kantaa."

"EU:n talousarviosta on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaan rahoitettava EU:n julkisia
hyödykkeitä ja toimia, joita jäsenvaltiot ja alueet eivät itse pysty rahoittamaan ja joissa EU:n
rahoituksella voidaan varmistaa paremmat tulokset."

"Tulevalla rahoituskehyskaudella on unionin toimintaa tarkasteltava entistä kriittisemmin näiden kriteereiden valossa ja löydettävä rahoituskokonaisuus, joka palvelee Suomen kansallista intressiä ja vastaa EU:n kansalaisten tarpeisiin ja huoliin tässä ajassa.

Eurokriisi on kuitenkin osoittanut talous- ja rahaliiton puutteet ja heikkoudet, joiden korjaaminen on Suomen etu. Yhteinen valuutta on suuri mahdollisuus, joka on osattava hyödyntää viisaasti. SDP:n näkemyksen mukaan talous- ja rahaliittoa on kehitettävä vastaamaan paremmin mahdollisiin tuleviin kriiseihin. Myös EMU:n sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava tukemaan työllisyyttä ja hyvinvointia jäsenmaissa."

"Vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämäsäännöksiä tarkasteltaessa on huomioitava perusoikeuksien toteutuminen."

"Pitkällä aikavälillä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattaminen on kuitenkin tärkeää. Jokaisella jäsenvaltiolla on vastuu omasta talouspolitiikasta sekä tarvittavien rakenneuudistusten tekemisestä. Vastasykliseen talouspolitiikkaan kuuluu myös se, että nousukauden aikana harjoitetaan vastuullista ja maltillista politiikkaa. SDP pitää tärkeänä periaatetta, että jokainen jäsenmaa on vastuussa omista veloistaan. Äärimmäisiä kriisitilanteita varten on luotava hallittu valtioiden velkajärjestelymenettely."

"Euroalueen kestävyyttä tulee SDP:n näkemyksen mukaan tukea myös kehittämällä olemassa olevan Euroopan vakausmekanismin EVM:n ympärille Euroopan valuuttarahasto EVR, jonka puitteissa euroalue voisi tarvittaessa entistä itsenäisemmin auttaa talousvaikeuksiin joutuneita jäsenmaita. EVR:n tulee toimia itsenäisesti ja sääntöperustaisesti."


Ilpo Rossi:
Euroalueen finanssi- ja rahapolitiikka on tiukasti sidoksissa EU:n peruskirjoihin. Niissä jäsenvaltioilla ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa eikä mahdollisuutta resurssoida valtiota sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisessa kuin asetettujen sääntöjen puitteissa. Rahapolitiikassaan itsenäinen valtio voi aina luoda - tietyin ehdoin - kirjanpidollisesti resursseja tärkeiksi katsomiensa hankkeiden toteuttamiseksi.

Euroalueen valtioiden kriisiytyminen edellyttäisi määrällisen elvytyksen ulottamista myös jäsenvaltioihin. Vieläkin tärkeämpää jäsenvaltioiden dynaamisen roolin vahvistamiseksi ovat ne suuret haasteet, joita Eurooppa ja EU:n jäsenmaat kohtaavat hyvinvontirakenteiden kehittämisessä ja varsinkin Eurooppaan eri syistä (ympäristö, ilmasto, väestönkasvu, väkivalta, nälänhätä, väkivalta ym.) suuntautuvan pakolaisuuden hoitamisessa sekä Euroopassa että maissa joista liikkeelle lähdetään. Näistä syistä Euroopan Valuuttaunionia olisi muutettava radikaalisti myös valtioita tukevaan suuntaan - mikä peruskirjoiussa on tällä hetkellä ehdottomasti kiellettyä.

Esityksen kannanotto "SDP pitää tärkeänä periaatetta, että jokainen jäsenmaa on vastuussa omista veloistaan." viittaa ns. transfer-Unioniin ja eksogeeniseen, tiukasti säänneltyyn eurooppalaiseen rahapolitiikkaan.  Lähtökohta voi olla myös valtioiden suuntaan sopimuksiin ja tarpeellisiin projekteihin perustuva, endogeeninen rahapolitiikka. Sosialidemokratialle vahvaan valtioon - myös vahvaan Euroopan Unioniin - perustuva on tärkeä tulevaisuuskysymys. Siksi tämä linjaus on ristiriidassa ohjelmaesityksessä aiemmin esitetyn seuraavan lauseen kanssa:"SDP:n näkemyksen mukaan talous- ja rahaliittoa on kehitettävä vastaamaan paremmin mahdollisiin tuleviin kriiseihin. Myös EMU:n sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava tukemaan työllisyyttä ja hyvinvointia jäsenmaissa."

14.11. 2018
Suomelta tiukka uhkaus Italialle
Italian hallituksen uhmakas asenne Euroopan Unionin eksogeenisia, jäsenvaltioiden suuntaan määrällisen rajoitteita vastaan on saanut Suomen hallituksen valtionvarainministerin Orpon takajaloilleen. Suomen hallitus peesaa tässä tiukasti Saksan edellisen hallituksen käynnistämää austeristista linjaa, joka pudotti 25 miljoonan asukkaan Kreikan polvilleen.

"”Totta kai iso talous haastaa, mutta EU on onneton, jos se ei ryhdy toimiin Italiaa vastaan. Euroalueen uskottavuus on silloin koetuksella”, Orpo sanoo.
Komissio voi aloittaa Italian kohdalla niin kutsutun liiallisen alijäämän menettelyn. Se tarkoittaa, että maan talous otetaan erityistarkkailuun, ja maalle voidaan jopa määrätä sakkoja, jos se ei vähennä velkaansa tai budjettivajettaan komission toiveiden mukaan.
Komissio voi ehdottaa liiallisen alijäämän menettelyn aloittamista jo ensi viikolla, kun se keskiviikkona julkaisee yhteenvedon jäsenmaiden taloudellisesta tilanteesta. Orpon mukaan komission pitäisi uskaltaa tehdä päätös, mikäli Italia yhä uhmaa sääntöjä."

Italia on EU:n perustajajäseniä ja asukasmäärältään  lähes kolme kertaa suurempi kuin Kreikka. Euroopan Komission politiikan juuret juontavat Euroopan Unionin perussopimukseen ja sen talous- ja rahapoliittisiin säädöksiin, jotka kieltävät Unionin itsensä, erityisesti Valuuttaunionin  ja sen jäsenvaltioiden suuntaan toteutettavan endogeenisen, ohjelmallisilla päätöksillä ja kaksinkertaisella kirjanpidolla rekisteröidyn politiikan. Itsenäisillä mailla ja niiden keskuspankeilla tämä mahdollisuus on aina ja kaikissa olosuhteissa olemassa.  Valtionvarain ministeri Orpon kannanotto on tietenkin johdonmukainen, mutta onko se strategisesti viisas?


Kansanedustaja Pia Viitasen ilmaisema kielteinen SDP:n kanta "Transfer-Unionin" kaltaisesta jäsenmaiden toistensa tukemisesta Suomen laina-aikojen pidentämistä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä on tietenkin ymmärrettävä, kun sitä katsellaan eksogeenisen, valtioiden rajallisen rahapolitiikan puitteissa. Se politiikka on todellakin tiensä päässä eikä sen puitteissa voitane hoitaa mitään suuria ja keskeisiä Euroopan Unionin tavoitteita - eikä siis myöskään Valuuttaunionin jäsenmaiden päästämistä pulasta vaikeuksien keskellä. Italia kärsii etenkin suuresta Välimren yli tulevasta pakoilaistulvasta, jonka hoitamiseen - siihenkin - Euroopan Unionio suhtautuu nihkeästi ja lisää tällä tavalla painetta minkä tahansa ratkaisutavan löytymiseen ongelmien voittamiseksi. Kysymys kuuluu: miksi SDP ei tälläkään kertaa näe Euroopan Unionin peruskirjassa olevaa "valuvikaa" yhtenä kaikkein keskeisimpänä, ongelmia aiheuttavana puutteena?


EKP:n määrällinen elvys on päättymässä ja...
"Saksan bruttokansantuotteen väheneminen herättää epäilyjä, onko euroalueen talouskasvu hidastumassa ennakoitua enemmän. Saksa on euroalueen suurin kansantalous, joten sillä on huomattava vaikutus koko maanosan talouden kehittymiseen.

Lokakuun lopussa EU:n tilastokeskus kertoi, että euroalueen talouskasvu hidastui heinä–syyskuussa selvästi ennakkoarvioita enemmän.

Suomalaisten tunnelmien synkkenemisestä kertoo Tilastokeskuksen lokakuun lopussa julkaisema kuluttajabarometri, jonka mukaan suomalaisten luottamus talouteen oli lokakuussa heikointa kahteen vuoteen."

Verokikkailu - miksi näin myös Suomessa?

Kuva helsingin Sanomien veroilmoitusjutusta 19.1. 1994

Miksi näin myös Suomessa?

Helsingin Sanomat selvitti jo yli neljä vuotta sitten ( HS 19.1.2014), että myös suomalaiset käyttävät hanakasti veroparatiisejä piilottaakseen varallisuuttaan. HS keräsi yli kaksi miljoonaa sivua Luxemburgin ja Sveitsin kaupparekisterien tietoja. Aineisto kertoo, miksi 2 200 suomalaista käyttää veroparatiiseja.

Minusta on aika kummallista, että tästä aiheesta käydään vähän keskustelua mediassa ja politiikan piirissä. SDP:n uudessa vero-ohjelmassa, joka lienee paljolti SDP:n veroasiantuntijan Lauri Finerin käsialaa näihin ongelmiin puututaan. Sen sijaan Sipilän hallitus vaikenee. Se päinvastoin ajoi läpi verottajan ja poliisiviranomaisten vastustaman hallintorekisterin läpi. Eikä ns. "kuuluisiin" vakuutuskuoriinkaan ole puututtu. Vanha sananlasku sanoo: "Ei korppi korpin silmää noki."

Luin jokin aina sitten Tax Justice Networkin jäsenten laatiman määritelmän veroparatiiseista. Se kuuluu näin: - "Veroparatiisi on paikka, joka pyrkii houkuttelemaan liiketoimintaa tarjoamalla poliittisesti vakaat puitteet ja sellaiset rakenteet, jotka helpottavat henkilöiden tai yhteisöjen mahdollisuuksia kiertää toisten oikeudenkäyttöaluiden sääntöjä ja lakeja."

Vapautta haetaan mm. seuraavista syistä: veroista, vastuullisesta finanssisäätelystä, rikosoikeudellisesta vastuusta, perinnön saantiin liittyvistä säännöistä, jne. Tämä on veroparatiisien ydintoimintaa. Veroparatiisien yksi ominaispiirre on erittäin matala tai nolla verotus. Ne mahdollistavat verojen kiertämisen laillisesti tai laittomasti.

Tiukka salassapito viettelee myös rikollisia tahoja. EU:n komissio on arvioinut, että jäsenmaat menettävät vuosittain tuhat miljardia euroja verotuloja erilaisen verosuunnittelun ja veronkierron takia. Verosuunnittelu on laillista, veronkierto taas yleensä laitonta.Veroparatiiseja tutkiva kansalaisjärjestö Tax Justice Network on arvioinut, että pelkästään yksityishenkilöillä on veroparatiiseissa varallisuutta 11 000 miljardia euroa. Tällaista tänään tuli mieleen kuntosalipäivän jälkeen!
----
Seppo Tuovinen:
Timo Harakka käsittelee samaa asiaa;
SDP:n eduskuntaryhmän valtiovarainvastaava Timo Harakka huomauttaa tiedotteessaan, että ongelma on edelleen ratkaisematta.

”Suomessa verovälttely on perustunut siihen, että osakkeet on näennäisesti luovutettu osingonjaon ajaksi taholle, joka ei joudu maksamaan osingoista veroa. Usein järjestelyssä hyväksikäytetään Suomen ja Iso-Britannian verosopimusta, joka estää osinkoverojen perimisen.”
 https://demokraatti.fi/timo-harakka-vaatii…


 HS 19.1.2014
Tax Justice Network

Minulla ei ole kristallipalloa...

Tässä päivän Helsingin Sanomien ponnistus perustella valtavirtaisen talouspolitiikan ainutlaatuisuutta ja välttämättömyyttä pysytellä pohjimmiltaan asetetuissa ideologisissa raameissa. EU:n Perussopimusten yksipuolisuus, ts. nojaaminen markkinoiden ensisijaisuuteen ja sivuuttamalla demokraattinen valtio ensisijaisena toimijana on johtanut tilanteeseen, jossa Italiakin tällä hetkellä on. Jos vuosina 2014-2018 toteutettu määrällinen elvytys olisi tsuunnattu jäsenvaltioiden infrastruktuuriin, palveluihin ja ostovoimaa tasaisesti lisääviin suunnitelmiin, Eurooppa olisi säästynyt monilta nyt uhkaavilta koettelemuksilta.

"Minulla ei ole kristallipalloa..." 
"Draghi totesi, että kiistassa on kyse budjetista eikä rahapolitiikasta. " Pääjohtaja taitaa olla tietoinen siitä, että juuri EU:n peruskirjoihin muurattu rahapoliittinen yksipuolisuus on Italian kanssa nyt syntyneen ongelman ydin. Jos se myönnettäisiin, voitaisiin alkaa vakavasti etsiä tietä Euroopan dynaamiseen tulevaisuuteen.

 Pääjohtaja Martio Draghin kunniaksi on todettava, että hän on poikkeuksellisen rohkea uudistaja, josta osoituksena on hänen pääjohtajakautenaan EKP:ssä toteutettu määrällisen elvytyksen (QE) tuhansia miljardeja euroja eurooppalaiseen yritystalouteen pumpannut projekti vuosina 2014-18.

Markkinatalouden oppikirjojen mukaan tämän suurprojektin olisi pitänyt suorastaan syöstä eurooppalainen talouskasvu liikkeelle ja pelastaa samalla Valuuttaunionin jäsenvaltiot. Esimerkiksi Italia on saanut määrällistä elvytystä arvioni mukaan lähemm 500 mrd euroa velkakirjojen oston myötä. Tämä elvytys on mennyt kuitenkin yrityksille ja vain osittain hyödyttänyt valtiontaloutta.

Myös Suomessa - Italiaa väestömäärältän kymmenen kertaa pienemmällä maalla määrällisellä elvytyksellä on ollut huomattava vaikutus nykyiseen myönteiseen kasvukehitykseen, vaikka sitä ei ole hallituksen toimesta kansalle kerrottukaan. Se että määrällisen elvytyksen projekti ei ole pelastanut valuuttaunionin jäsenvaltioita kuten Italiaa, täytyy olla Draghille hänen taloudellisen maailmankuvansa romahtamisen kaltainen pettymys. Jännittävää nähdä, mitä vielä jo irrationaaliksi osoittautuneen markkinahengen nimissä keksitään. Keinoja ei ole järisyttävän paljoa jäljellä.



Miika Kautto:
Olet siinä oikeassa että politiikka olisi voinut säilyä voimakkailta laineilta. Määrällinen elvytys on kuitenkin vähentänyt korkoriskiä, jota ei kannata väheksyä. Markkinat aivan varmasti kriisiytyvät uudestaan, silloin on hyvä jos korkojen takia ei maat joudu leikkauskuurille. Olen samaa mieltä että EUn perussopimukset on rakennettu sillä hetkellä dominoivien talousteorioiden varaan. Toisin sanoen EUlta puuttuu edelleen yksinkertainen perusopimus, jonka päälle järkevää ja tietoon perustuvaa politiikkaa voitaisiin rakentaa

Reijo Päivärinta:
Oikeistopopulistit vievät Italian talouden katastrofin partaalle. Onko ulospääsytietä ja keiden kustannuksella?

Ilpo Rossi:
Mario Draghi näytti väläyttävän - italialainen kun on - jonkinlaista ratkaisumahdollisuutta, vaikka "hänellä kristallipalloa ei olekaan". Eurooppalaista oikeistopopulismia mielestäni on se, että uskotellaan pelkästään markkinavoimia tukemalla selvittävän auvoiseen tulevaisuuteen. Valtava määrällinen elvytys (QE) ei pelastanutkaan valuuttaunionin jäsenvaltioita, tuhannet miljardit valuivat jonnekin. Kun valtio eurooppalaisista rakenteista johtuen ei selviydy tehtävistään, seuraa siitä pako kansalliseen, rajojen sulkemiseen ja koko manteretta koskevien suurten haasteiden sivuuttamiseen. Saattaa käydä niin, että Italia pakotetaan rakentamaan hallituksensa jollekin muulle pohjalle ja budjetti karsitaan euroraameihin sopivaksi - mutta se ei poista mitään tämän hetken todellisista ongelmista.

Seppo Tuovinen: 
Ilpo Rossi! Erinomainen kommentti. Pitää mennää juurisyihin, jotta ymmärtäisimme, mistä on kysymys. Olet harvoja, joka uskaltaa ja OSAA nostaa kissan pöydälle.

Seppo Tuovinen: 
Taloustieteilijä Hyman Minsky toteaa mm. näin: Korkojen lasku on osaltaan vahvistanut kasvua ja kohentanut vakautta, mutta samalla se on voimistanut velkaantumista. Ja siihen taas kätkeytyvät seuraavan epävakauden siemenet.

Velkaantuminen rikkoo taas ennätyksiä
Välittömästi finanssikriisin leimahdettua alkoi useissa velkaisimmissa maissa mittava velkataakan kevennys. Se tapahtui velkoja maksamalla mutta myös suuren luokan luottotappioina.

Velkaantuminen ei ole kuitenkaan hidastunut eikä velkataakka keventynyt. On käynyt päinvastoin. Velkaantuminen on entisestään voimistunut ja niinpä maailman velkataakka on taas suurempi kuin milloinkaan aiemmin.Tuskin tarvitsee olla Minskyn veroinen taloustieteilijä oivaltaakseen, että tällaisen velkaantumisen avulla aikaansaatu kasvu ja vakauden tunne kestävät vain aikansa. Ja että sen jälkeen koittaa taas uusi epävakauden jakso.

Ja tuskin tarvitsee olla Sherlock Holmes keksiäkseen yhden johtolangan seuraavan epävakauden sysäykseen: keskuspankkien suuri käänne taloushistorian mittavimmasta rahaelvytyksestä kohti rahahanojen kiristämistä. Kommenttini perustuu taloustoimittaja Jan Hurrin kolumniin 19.8.2018 Taloussanomat. Mielestäni Ilpo Rossi on oikeassa kun hän kirjoittaa: "EU:n Perussopimusten yksipuolisuus, ts. nojaaminen markkinoiden ensisijaisuuteen ja sivuuttamalla demokraattinen valtio ensisijaisena toimijana on johtanut tilanteeseen, jossa Italiakin tällä hetkellä on. Jos vuosina 2014-2018 toteutettu määrällinen elvytys olisi suunnattu jäsenvaltioiden infrastruktuuriin, palveluihin ja ostovoimaa tasaisesti lisääviin suunnitelmiin, Eurooppa olisi säästynyt monilta nyt uhkaavilta koettelemuksilta." Kysymys onkin talousideologiasta, johon Ilpo viittaa. Jaan myös Miika Kauton näkemyksen. Jotain pitäisi perussopimusten suhteen tehdä. Olisiko yksinkertainen perussopimus ratkaisu ongelmaan? Kysymys on siitä, löytyköö tarvittava yksimielisyys sen tarpeellisuudesta?

Jan Hurri Taloussanomissa 25.10. 2018: Ensimmäinen ison maan eurokriittinen hallitus

"Komissio on jo tyrmännyt Italian hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen ja vaatinut siihen tuntuvia muutoksia. Hallituksella on kolme viikkoa aikaa toimittaa komissiolle korjattu painos, mutta se on jo ilmoittanut pitävänsä kiinni ensimmäisestä versiostaan.

Vastakkainasettelu tuskin on yllätys, sillä Italian hallitus on kaiken aikaa tiennyt ja ymmärtänyt budjettiesityksensä rikkovan komission aiempaa ohjausta ja EU:n taloussääntöjä.

Siksi komissiota ja sääntöjä vastaan avoimesti niskuroiva budjettiesitys vaikuttaa ennemmin Italian hallituksen taktiselta provokaatiolta kuin tahattomalta sattumalta saati tottumattomien talouspoliitikkojen työtapaturmalta.

Niinpä myös komission torjuvat nuhteet ja budjettiesityksen kimpoaminen Brysselistä takaisin Roomaan vaikuttavat ennemmin Italian hallituksen alun perinkin tavoittelemilta toimilta, joita hallitus voi hyödyntää ikään kuin syynä joihinkin seuraaviin siirtoihinsa.

Italian hallituksen toimia on houkuttelevaa moittia ja paheksua asiattomaksi EU-veneen keikuttamiseksi, mutta niissä on silti omanlaistaan poliittista johdonmukaisuutta."
---
Ilpo Rossi: Käy lukaisemassa myös Jan Hurrin Merkeliä, Macronia ja Italiaa koskeva kommenttikirjoitus "Euroopan ytimen pehmenemisestä"...

Onko uusia näkökulmia Euroopan tulevaisuuteen?

Jürgen Habermas, "viimeinen Frankfurtin koulukunnan edustaja" on pitänyt 27.syyskuuta puheen Homburgissa Saksassa ja analysoinut siellä Euroopan Unionin tilaa. Euroopan Unionia vastustavat voimat ovat useissa jäsenmaissa nousseet vakavasti varteenotettaviksi poliittisiksi toimijoiksi. Hän näkee Euroopassa niiden keskeisten maiden poliittisten voimien, jotka olivat perustamassa Euroopan Unionia, hakeutuvan nyt yhteistyöhön Eurooppaa hajoittavien voimien kanssa. Habermas panee merkille keskeisten konservatiivisten voimien hapuilevan yhteistyön suuntaan näiden voimien kanssa. Hän ihmettelee kirjoituksessa sitä, että kuinka on mahdollista että Euroopan Unioni keskeisten perustajamaiden oikeistovoimat ovat nyt hakeutumassa yhteistyöhön, joka rakentuisi muurien rakentamiseen EU:n ympärille maahanmuuttajia vastaan, yhteiseen sotilaalliseeen puolustukseen ja markkinayhteistyöhön joka pikemmin jakaa kuin yhdistää Euroopan Unionin jäsenmaita.
Habermas havittelee selvästikin kokonaan toisenlaista Eurooppaa ja näyttää odottavan eurooppalaiselta sosialidemokratialta selvempiä taloudellisia vastauksia Euroopan Unionin kehittämiseen siten, että alkuperäinen tavoite yhteisestä hyvinvoinnista voisi toteutua. Ei ole näköpiirissä sellaista eurooppalaista vasemmistoa, joka olisi kykenevä esittämään näköaloja Euroopan nousemisesta globaalille tasolle kohtaamaan edessäolevat ongelmat, Habermas sanoo. Hän näkee Ranskan presidentin Macronin tavoittelevan taloudellisesti nykyistä huomattavasti vahvempaa Euroopan Unionia, mutta toteaa Saksan olevan asettumassa vastustamaan toistaiseksi vähäeleisesti mutta päättävästi Ranskan presidentin suunnitelmia.
Jürgen Habermas näyttää taipuvan pessimismiin Euroopan tulevaisuutta hahmotellessaan. "Jos lopulta pyydät minua kuvaamaan, ei kansalaisena, vaan akateemisena tarkkailijana, mitä minun kokonaisarviointi on tänään, minun on myönnettävä, etten näe mitään rohkaisevia suuntauksia juuri nyt."

Jürgen Habermas katsoo elevansa demokraattinen sosialisti ja "kommunikatiivisen rationalismin" edustaja, joka on erittäin suosittu keskustelija ja julkisuuden henkilö korkeasta iästään huolimatta. Minusta näyttää siltä, että hän on samalla tavoin huolestunut sekä Euroopan että kansanvaltaisen työväenliikkeen tämänhetkisetä tilasta ja kohtalosta kuin mitä eri yhteyksissä, mm. blogikirjoituksissa olen tullut korostaneeksi. Habermasin analyysi tuntuu oikeaanosuvalta vaikka vastauksia hän ei tässä kirjoituksessaan esitäkään. Omana kantanani olen todennut Euroopan Unionin kriisin juontavan juurensa Neuvostoliiton ja Berliinin muurin romahtamisen jälkeiseen aikaan, jolloin EU:lle luotiin ideologisesti sellainen rakenteellinen pohja, joka nojautuu kapitalismin voittokulkuun ja EU:n rakenteen painottamiseen voittopuolisesti markkinaehtoisuuteen ja valtion roolin kastroimiseen yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan muodossa. Siinä Habermas lienee oikeassa, että poliittista näköalaa ulospääsyyn tästä mm. sosialidemokratiaa vahvasti haavoittavasta rakenteesta ei ole nähtävissä.


14.11. 2018
Suomelta tiukka uhkaus Italialle
Italian hallituksen uhmakas asenne Euroopan Unionin eksogeenisia, jäsenvaltioiden suuntaan määrällisen rajoitteita vastaan on saanut Suomen hallituksen valtionvarainministerin Orpon takajaloilleen. Suomen hallitus peesaa tässä tiukasti Saksan edellisen hallituksen käynnistämää austeristista linjaa, joka pudotti 25 miljoonan asukkaan Kreikan polvilleen.

"”Totta kai iso talous haastaa, mutta EU on onneton, jos se ei ryhdy toimiin Italiaa vastaan. Euroalueen uskottavuus on silloin koetuksella”, Orpo sanoo.
Komissio voi aloittaa Italian kohdalla niin kutsutun liiallisen alijäämän menettelyn. Se tarkoittaa, että maan talous otetaan erityistarkkailuun, ja maalle voidaan jopa määrätä sakkoja, jos se ei vähennä velkaansa tai budjettivajettaan komission toiveiden mukaan.
Komissio voi ehdottaa liiallisen alijäämän menettelyn aloittamista jo ensi viikolla, kun se keskiviikkona julkaisee yhteenvedon jäsenmaiden taloudellisesta tilanteesta. Orpon mukaan komission pitäisi uskaltaa tehdä päätös, mikäli Italia yhä uhmaa sääntöjä."

Italia on EU:n perustajajäseniä ja asukasmäärältään  lähes kolme kertaa suurempi kuin Kreikka. Euroopan Komission politiikan juuret juontavat Euroopan Unionin perussopimukseen ja sen talous- ja rahapoliittisiin säädöksiin, jotka kieltävät Unionin itsensä, erityisesti Valuuttaunionin  ja sen jäsenvaltioiden suuntaan toteutettavan endogeenisen, ohjelmallisilla päätöksillä ja kaksinkertaisella kirjanpidolla rekisteröidyn politiikan. Itsenäisillä mailla ja niiden keskuspankeilla tämä mahdollisuus on aina ja kaikissa olosuhteissa olemassa.  Valtionvarain ministeri Orpon kannanotto on tietenkin johdonmukainen, mutta onko se strategisesti viisas?


Kansanedustaja Pia Viitasen ilmaisema kielteinen SDP:n kanta "Transfer-Unionin" kaltaisesta jäsenmaiden toistensa tukemisesta Suomen laina-aikojen pidentämistä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä on tietenkin ymmärrettävä, kun sitä katsellaan eksogeenisen, valtioiden rajallisen rahapolitiikan puitteissa. Se politiikka on todellakin tiensä päässä eikä sen puitteissa voitane hoitaa mitään suuria ja keskeisiä Euroopan Unionin tavoitteita - eikä siis myöskään Valuuttaunionin jäsenmaiden päästämistä pulasta vaikeuksien keskellä. Italia kärsii etenkin suuresta Välimren yli tulevasta pakoilaistulvasta, jonka hoitamiseen - siihenkin - Euroopan Unionio suhtautuu nihkeästi ja lisää tällä tavalla painetta minkä tahansa ratkaisutavan löytymiseen ongelmien voittamiseksi. Kysymys kuuluu: miksi SDP ei tälläkään kertaa näe Euroopan Unionin peruskirjassa olevaa "valuvikaa" yhtenä kaikkein keskeisimpänä, ongelmia aiheuttavana puutteena?


EKP:n määrällinen elvys on päättymässä ja...
"Saksan bruttokansantuotteen väheneminen herättää epäilyjä, onko euroalueen talouskasvu hidastumassa ennakoitua enemmän. Saksa on euroalueen suurin kansantalous, joten sillä on huomattava vaikutus koko maanosan talouden kehittymiseen.

Lokakuun lopussa EU:n tilastokeskus kertoi, että euroalueen talouskasvu hidastui heinä–syyskuussa selvästi ennakkoarvioita enemmän.

Suomalaisten tunnelmien synkkenemisestä kertoo Tilastokeskuksen lokakuun lopussa julkaisema kuluttajabarometri, jonka mukaan suomalaisten luottamus talouteen oli lokakuussa heikointa kahteen vuoteen."

SDP:n kannatuksesta ja ohjelmatyöstä

Seppo Tuovinen:
Willy Brandt ( 1913-1992) rauhannobelisti, SPD:n ja SI:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Länsi-Saksan liittokansleri viittaa tässä kuvan tekstissä "epäproduktiiviseen politiikkaan, joka keinoja kaihtamatta käyttää politiikkaa omien epäinhimillisten arvojensa välineenä." Onko näin käymässä nyt ns. länsimaisissa demokratioissa - myös Suomessa? Onko tapahtumassa niin, että pääoman arvot ja edut asetetaan yhä useammin inhimillisen politiikan ja kestävän kehityksen edelle?

Helsingissä järjestettiin pari viikkoa sitten kaksi merkittävää kokousta. Ilpo Rossin sivuilta löysin tekstin, joka kuuluu näin: "Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija."

"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.

– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.

"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.

– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.

"Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."

Edellä olevaan tekstiin viitaten totean, että Willy Brandt muutti myös narratiivin Saksassa 1960-luvun lopulla ja SPD nousi pitkäksi aikaa hänen johdollaan valtaan silloisessa Länsi-Saksassa aatteellisella demokraattiseen sosialismiin perustuneella, ohjelmallisella politiikalla. Nykyisellä politiikallaan Suuren koalition osana SPD kannatus on romahtanut yli puoleen siitä, mitä se oli esimerkiksi Brandtin aikana. Samoin on käynyt monissa muissakin sosialidemokraattien eurooppalaisissa sisarpuolueissa.On menty mukaan uusliberalistiseen politiikkaan. Olisiko aika sosialidemokraattien taas muuttaa narratiivia vastaamaan kansalaisten odotuksia koko Euroopassa?

Suomessa SDP:n kannatus on ollut jo pitkään nousussa. SDP puhuttelee kansaa oikeilla teemoilla työllisyydellä, koulutuksella ja se on voimakkaasti asettunut puolustamaan työttömien ja palkansaajien heikkoa asemaa hallituksen kyykyttämispolitiikkaa vastaan. SDP on nostanut pientä eläkettä saavien eläkeläisten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman keskusteluun, puolustanut perustuslakia, ihmisoikeuksia jne.

SDP on aloittanut myös. laajan ohjelmatyön. Sadat puolueen aktiivit osallistuvat lukuisissa työryhmissä ohjelmien valmisteluun. Pian ne tulevat myös SDP:n kentän käsittelyyn.

Ilpo Rossi:
Seppo Tuovisen tekstin alussa on viittaus Willy Brandtiin ja hänen tokaisuunsa, joka  koskee yhteisten asioiden hoidoksi tarkoitetun politiikan "keritsemistä" paholaiseksi, jota käytetään demokratian nimissä milloin mihinkin, ihmisen ja humaanin yhteiskunnan kannalta epämielekkääseen tarkoitukseen. Laimaus on peräisin sattuvia sanontoja sisältävältä sivustolta, jonne pääsee tästä linkistä.

Produktiivisuus ja epäproduktiivisuus,

Kun käytän ilmaisuja produktiivisuus ja epäproduktiivisuus, tarkoitan niillä taloudellisen toimeliaisuuden sijasta laajempaa, sosiaalipsykologista ulottuvuutta, joka voi johtaa sekä omaan että yhteiseen menestymiseen - tai sitten tuhota kaikki mahdollisuudet tai ainakin heikentää onnistumista huomattavassa määrin. Kysymys on Erich Frommin, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan elinikäisen johtajan hahmottamista suuntautumisen päämuodoista, joiden takana on aina yksilön, yhteisön  tai jopa kokonaisen kansakunnan luonteenpiirteistö ja sen suuntautumonen  joko elämää ylläpitävään, yhteisölliseen ja kaikista huolehtivaan suuntaan tai pakeneminen autoritaarisiin, hamuamiskeskeisiin, väkivaltaisuuteen taipuvaisiin tai kaupallisen houkuttelun vaihtoehtoihin. 

Neon - amerikkalaisten jättiläisten päihittäjä?

22.10.2018
Helsingin Sanomissa kirjoitus lohkoketjutekniikan tulosta ja kiinalaisesta valmiudesta ylittää amerikkalaisten jättiläisten Microsoftin, Googlen, Applen ja Facebookin voittokulku kahden tärkeän periaatteen avulla, joista toinen liittyy tekniikkaan ja toinen omien sisältöjen, tekniikoiden ja taitojen omistamiseen:

"LOHKOKETJU on pohjimmiltaan tekniikka, jolla toisilleen vieraat toimijat voivat yhdessä tuottaa ja ylläpitää tietokantoja hajautetusti omilla tietokoneillaan. Kaikki toimet kirjataan moneen eri lähteeseen ja yhdessä niistä muodostuu luotettava tietokanta.

Niin ketjun jäsenet voivat luottaa toisiinsa, vaikka he eivät tuntisi toisiaan. Lohkoketjujen kauneus on siis niiden demokraattisuudessa ja siinä, että kukaan ”ylempi taho” ei omista tietojasi.

AMSTERDAMISTA Helsinkiin saapunut Neon Euroopan laajentumisesta vastaava Jiaying Li liittyy keskusteluun. Hän selostaa kuinka lohkoketjuissa kyse on pohjimmiltaan juuri omistusoikeuksien ottamisesta takaisin ruohonjuuritasolle, käyttäjille itselleen.

Hän puhuu ”avoimista innovaatioista” ja alhaalta ylöspäin tapahtuvasta vallan vaihdoksesta."

Kiina - talouden ja teknologian nouseva aurinko...

Analysoin linkiin takana olevassa blogikirjoituksessani Euroopan Unionin tilaa ja sen mahdollisuuksia vastata nykyisen rakenteen pohjalta mannerten väliseen kilpailuun, jota käydään sellaisten nimikkeiden kuin "America first", "Industrie 4.0" tai "Made in China 2025" alla. Kauppasota on pahentanut tilannetta ja saattanut mm. Saksan korkean insinööritaidon ja teknologisen ylivertaisuuden pahaan välikäteen. Valitako samaan arvopohjaan rakentava, ilkeä Amerikka vai matalan profiilin maailmanvalloittaja Kiina yhteistyökumppaniksi. Kiina on noussut nopeasti merkittäväksi vaikuttajaksi ostamalla yrityksiä, hankkimlla niiden kautta korkean tason osaamista ja hintatasollaan sen jälkeen markkinaylivoimaa. Erona Amerikkaan ja Eurooppaan näyttää Kiinalla olevan käytettävissä rajoittamaton määrä resursseja investointeihin ja yritysostoihin. Kuinka se on mahdollista?

"Kiina rakentaa kärsivällisesti ja ulospäin äärimmäisen pehmein ottein maailmanvalloitustaan käyttäen hyväksi läntisen maailman heikkouksia. Uuden silkkitien rakentaminen resursseja säästämättä on tuomassa tuloksia. Euroopan Unionin puristuksessa Kreikka on myynyt Ateenan liepeillä olevan Pireuksen satamansa kiinalaisille ja siitä on tullut osa tulevaisuuteen tähtäävää silkkitietä. Silkkitien päätepiste on Saksan teollisen alueen ytimessä Duisburgissa. Sinne tulee jo nyut viikoittain 25 junaa - matka kestää keskimäärin 13 vuorokautta - puolet siitä EU:n jäsenmaiden rajamuodollisuuksissa."

22.10. 2018
Taloussanomat uutisoi Kiinan pörssin kovaa nousuvauhtia:
"Kiinan osakemarkkinoilla kurssit ovat olleet viikon aluksi jyrkimmässä nousussa kolmeen vuoteen.
Taustalla olivat kiinalaisviranomaisten perjantaiset, markkinaa tukevat kommentit.

– Elpyminen on hyvin rauhoittavaa, lämmin virtaus talven jäätävissä vesissä, kommentoi Miyuan Investmentsin salkunhoitaja Weining Chen uutistoimisto Bloombergille.

Shanghai Composite oli yli neljän prosentin nousussa ja kävi jyrkimmässä ylämäessä sitten vuoden 2015 syyskuun. Perjantaina indeksi nousi 2,6 prosenttia. Hang Seng oli noussut Hongkongissa tänään 2,3 prosenttia."

14.11. 2018
"KIINASTA tulevasta rahasta osa on sidoksissa valtiollisiin intresseihin. Ikävä kyllä lännessä ei aina tiedetä, mikä osa. Yritysostojen ja investointien rahoitus ei ole samalla tavoin avointa kuin läntisten yritysten rahoitus.
Kiinalaista rahaa on tullut reippaasti myös Suomeen, muun muassa metsä- ja peliteollisuuteen."

Kiina on valtio, joka edellyttää sen kanssa tetävien sijoitusten kunnioittavan valtion ja sen hallinnon autoriteettia taloudellisessa toiminnassa. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajan artikkelissa arvellaan, että lännessä ei tiedetä mikä osa Kiinan rahoituksesta on sidoksissa valtiollisiin intresseihin. Todellisuudessa kaikki rahoitus on tavalla tai toisella sidoksissa Kiinan valitsemaan taloudelliseen linjaan, joka toivottaa yritykset eri puolilta maailmaa - myös USA:sta - tervetulleeksi Kiinaan. Tämä kävi ilmi Kiinan johtajan puheesta suurten tuontimessujen yhteydessä Shanghaissa aivan äskettäin.

Uusi ulkopolitiikka

Esko Seppänen on kirjoittanut mielenkiintoisen blogikirjoituksen Suomen ulkopoliittisen paradigman muuttumisesta neuvostoaikaisesta ystävyys- ja yhteistyöpolityiikasta nykyiseen venäjänvastaiseen vihanpitoon. Hän siteeraa aikaisempaa presidenti Juho Kusti Paasikiveä - ja viittaa tietenkin suuriin asennemuutoksiin kokoomuslaisessa ajattelussa:

"Kirjassaan Risto Uimonen siteeraa – näinä aikoina sangen vähän siteerattua – kokoomuksen ex-presidenttiä J.K.Paasikiveä, joka opetti suomalaisille elämää karhun naapurissa.”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen.” ”Kaikki muut ovat ulkopoliittisesti toisarvoisia.” ”Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa.” ”Tähän on pyrittävä huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.”

Noilla sanoilla pyhitettiin Äiti-Venäjää Suomessa tavalla, jota pahaa tarkoittavat ihmiset jälkikäteen kutsuvat suomettumiseksi. Kun pahat kellot kauas kuuluvat, sodassa hävinneen Suomen eloonjäämisopista tuli kirosana. Kun pokkuroitiin Neuvostoliiton suuntaan, se ei pitänyt sisällään avoimen kielteistä suhtautumista Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin. Kun nyt pokkuroidaan Yhdysvaltojen suuntaan, se pitää sisällään Venäjän demonisoimisen ja maan presidentin saatanallistamisen. Suomettumista voidaan näin ollen harjoittaa hyvin erilaisilla tavoilla.

Kaikki, mitä ns. Lännessä on tarjolla, kelpaa, otetaan annettuna ja niellään pureksimatta. Vanhoilla opeilla luututaan lattiat, jotta olisi siistiä, kun Nato tulee sisään."

Tarvitaan narratiivi...

Samaan aikaan Kalevi Sorsa -säätiäön #CalltoEurope seminaarin kanssa oli SAK:lla Helsingin Paasitornissa vastaavanlainen Euroopan ja maailman tilaa palkansaajan kannalta käsitellyt yhden päivän konferenssi. Yhtenä Pääpuhujana oli toimittaja-aktivisti Owen Jones, Labourin valovoimaisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kannattaja ja tukija. Tästä konferenssista raportoi Kansan uutiset.

"Ennen Jeremy Corbynin nousua labourin puheenjohtajaksi puolue ajoi huomattavan erilaista politiikkaa. Jones kuvailee, kuinka labour yritti epätoivoisesti olla kaikkien puolue. Corbynin edeltäjän Ed Milibandin aikana labour käytti slogania ”Yksi kansakunta – labour”, Jones sanoo. Seurauksena oli murskatappio parlamenttivaaleissa 2015.

– Labour oli menossa samaan suuntaan kuin monet sen sisarpuolueet Euroopassa. Ed Milibandin labour edusti molemmista suunnista pahimpia vaihtoehtoja. Se hyväksyi talouskuriajattelun mutta sanoi tekevänsä sitä vähän kevyemmin", Jones sanoo.

"Corbynin labour lopetti pelkän puolustamisen ja lähti hyökkäykseen omalla talouspoliittisella vaihtoehdollaan. Viime vuoden parlamenttivaaleissa labour nosti kannatustaan melkein kymmenen prosenttiyksikköä ja sai yli 30 lisäpaikkaa parlamenttiin. Enemmistöä se ei vielä tuonut, mutta voitto vahvisti huomattavasti Corbynin asemaa.

– Labour on tehnyt saman kuin Thatcher 1970-luvulla. Tämän päivän Zeitgeist on se, että ihmiset ovat vihaisia yhteiskunnan rikkaimmille ja he haluavat lopun talouskurille. Tähän Corbyn on pystynyt vastaamaan, Jones sanoo.

Osat ovatkin nyt vaihtuneet. Konservatiivit ovat puolustuskannalla. Labour on onnistunut muuttamaan narratiivin."

Onko eurooppalainen "kansankoti" mahdolllinen?

Sheri Berman pohdiskelee perjantain 12.10. 2018 Social Europe -kirjoituksessaan, voisiko hengeltään liberaali sosialidemokratia antaa uuden, kansanvaltaisemman sisällön vapaamielisenä ja riippumattomana pidetylle liberaalille ajattelulle. Sosialidemokratia on menettänyt asemiaan kaikkialla Euroopassa oikeistoa loppupeleissä tukeville populistisille, paluuta kansallismieliseen politiikkaan vaativille voimille. Poliittinen oikeisto näyttää olevan valmis "America first" politiikan soveltamiseen myös Euroopan Unionin jäsenmaissa (Britannia, Unkari, Puola, itävalta ja myös Saksan CSU, kristillisdemokraattien  unioni).

Taustana kirjoituksessa on tällaisten liberaalien, koko kansan yhteistä hyvinvointia edustavien voimien nousu erityisesti 1930-luvulla. Eurooppa kääntyi silloin laajasti tukemaan saksalaista "kansallissosialismia", mutta samaan aikaan Ruotsin sosialidemokraatit lanseerasivat sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kansanvaltaisuutta ajavan "kansankoti" -ajatuksensa. Syntyi vuosikymeniä jatkunut poikkeuksellisen vahva, Ruotsia ja Ruotsin kansalaisia nykyiseen huippukorkeaan elintasoon nostanut sosialidemokraattinen hyvinvointi-liike, joka sitten sai muotoja ja sovellutuksia sen naapurimaissa pohjoisimaisen hyvinvointivaltion muodossa.

Analysoin omasta puolestani tätä samaa kohtalonkysymystä "Kuuta osoittava sormi" blogissani.

Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Reijo Vuorento, kuntatalouden apulaisjohtaja Kuntaliitossa,  tutustuttaa meidät "Hallintoakatemian" esseeseen, jossa kritisoidaan sekä maakuntamallia että julkisten palveluiden markkinoistamista: MIksi maakuntauudistus ei sovi työllisyyspalvelujen ratkaisuksi ? Koska se vie päätöksenteon nykyistä kauemmaksi lähipalveluissa, jota erityisesti vaikeasti työllistyvien palvelut myös ovat - sama ongelma koko ns maakuntauudistuksessa. Aiheuttaa vain valtavan kaaoksen ja sekasorron pitkäksi aikaa. Parempi kehittää toimivia rakenteita entistä paremmiksi kuin lähteä tuntemattomille vesille.

"Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla."
---

"Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta."
---
"Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita."

Amisopetus retuperällä?

YLE:"Ammattiin opiskelevat eivät saa tarpeeksi opetusta. Moni jää kotiin, kun ei tunteja ole."

Seppo Ylinen:
"Voiko olla totta, että tällaista voi tapahtua 2000-luvun Suomessa. Ankeimmillaan sivistykseen, koulutukseen ja tutkimukseen hallituksen tekemät leikkaukset näkyvät ammattikoulutuksen ”reformissa”.

Missä vieraantuneessa välinpitämättömyyden ja pedagogisessa diiba-daaba- jargonin maailmassa opetusministeriön ja kouluhallituksen suunnittelijat ja poliittiset päättäjät oikein elävät – tuottaessaan itseään tuhoavan koulutusjärjestelmän ammattiin opiskeleville nuorille? Niin opiskelijat, opettajat kuin tulevaisuuden rakentajat ovat yhtä tuuliajolla kuin valtakunnan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Sannin ja hallituksen idea on, että jokainen nuori on oman onnensa seppä - ilman vasaraakin! Toivon asiasta hallitukselle epäluottamuslausetta!
---
Käy tutustumassa lähetykseen! 

Minne Suomi pommittaa?

Julkaisen täsä Hannu Vesan Suomen suunniteltuja hävittäjähankintoja koskevan kirjoituksen ja siinä kerrotun uhkakuvan hävittäjähankinnoista hallituspolitiikkaan pääsyn kulmakivenä:

Hannu Vesa:

VOIMAMINISTERIÖN MIEHET PÄÄTTÄVÄT TULEVASTA HALLITUSPOHJASTA!

Pentti Sainio julkisti Helsingissä uutuuskirjansa "Minne Suomi pommittaa?". Kirja on ajankohtainen kahdestakin syystä:

1) Suomi on tienhaarassa ja joutuu valitsemaan sotilaallisen liittoutumisen (läntisen puolueellisuuden) ja aikaisempaa rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa seuranneen sotilallisen liittoutumattomuuspolitiikan väliltä.

2) Kiinteästi tähän liittyen maamme valmistautuu tekemään kaikkien aikojen asekaupat, joihin uppoaa leijonanosa meneillään olevan nousukauden talouskasvun hedelmistä.

Kulissien takana lienee jo aikapäiviä sitten päätetty, että nyt kansa saa kanuunoita voin sijasta: Kaikki esivalmisteluun valikoidut ilmasotajärjestelmät ovat läntistä alkuperää: kaksi amerikkalaista, ranskalainen, yksi alunperin yleiseurooppalainen - ja yksi puolueettoman Ruotsin kehittämä. Ja kaikki tähtitieteellisen kalliita! Ja niistä ainoana kuulemma vielä 2060-luvulla kurantti häivehävittäjä F 35 omaa luokkaansa kallis! Pentti Sainio on edellisessä kirjassaan kuvannut tuolloin hankituksi tullutta amerikkalaista Hornet hävittäjä-pommittaja järjestelmää. Sen kehitetty Super-Hornet versio tuntuu myös olevan edelleen vahvasti kuvioissa. Kuten on myös ainoaksi "5. sukupolven hävittäjäksi ristitty" häivekone F 35.

Kuitenkaan kansalaiskeskustelu uusista hävittäjähankinnoista ei ole edes kunnolla käynnistynyt. Valiitsevaa ilmapiiriä kuvaa kahden porvarillisen puolen raskasarjalaisen, Kokoomuksen Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen ilmoitus keskiviikkoillan YLE-uutisissa siitä, että hallitukseen ei ole asiaa sellaisilla puolueilla, jotka eivät valmiit sitoutumaan hävittäjä-pommittaja järjestelmän hankintaan. Pisteenä i:n päälle runsaasti lähetysaikaa TV-uutisissa saanut puolustusministeriön "strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja" Lauri Puranen uhitteli, että mikäli poliitikkojen muodostama hallitus erehtyisi poikkeamaan PM:n virkamiestyöryhmän valitsemasta hankintavaihtoehdosta ja valinta kohdistuisi vaihtoehtoon, jonka "kehittämismahdollisuudet umpeutuvat vuosikymmenessä", edessä olisi uuden (kaiketikin myös tahtitieteellisen kalliin) ilmasotajärjestelmän hankinta!

Kylmän sodan riehuessa valtoimenaan 60-luvulla sekä USA:n presidentti John F. Kennedy että NL:n johtaja Nikita Hrutsev totesivat, että suuret sodan ja rauhan kysymykset ovat liian tärkeitä sotilaiden päätettäväksi. Minä lisäisin tähän, että myös näistä sotahommista liikaa innostuneitten siviilien! Pienessä maassa on osattava ihan oikeasti elää säkki suuta myöten: Meidän ei pidä hankkia taloudelliseen kantokykyymme nähden suhteetonta sotilaallista kapasiteettia. Armeijaamme pidä myöskään varustaa hyökkäysarmeijan näköiseksi. Eikä meillä tietenkään ole mitään erityistä maailmanpoliisin tehtävää. Meidän roolimme löytyy pikemminkin sieltä sosiaalipuolelta!


Hävittäjien ostosuunnitelmat alkavat epäonnisesti:
"Yhdysvalloissa Pentagon on torstaina määrännyt käyttökieltoon kaikki F-35-hävittäjät. Syynä on viime kuussa tapahtunut onnettomuus, jossa harjoituslennolla ollut F-35B-hävittäjä tuhoutui täysin."


Hannu Vesa Facebookissa 12.10. 2012
"Meidän "gülenisteillämme" oli epäonnea matkassa: Jos eilisilta oli heidän tähtihetkensä puolustusministeriön keskeisen virkamiehen ja johtavien porvaripuolueitten kellokkaiden heristellessä YLE:n uutislähetyksessä nyrkkiä hävittäjä/pommittajahankintoihin mahdollisesti varauksellisesti suhtautuville vasemmistopoliitikoille - niin tänään oli edessä konkreettisesti mahalaskun paikka. Puolueettoman Ruotsin kehittämä konetyyppi ehdittiin leimata keskeneräiseksi eilispäivän luomukseksi. Ja amerikkalainen häivehävittäjä F 35 aina 2060-luvulle saakka kelvolliseksi, kehittyväksi konetyypiksi!

Kehittämistä jälkimmäisessä tuntuukin riittävän, sillä tänään ne pantiin liian suuren onnettomuusriskin vuoksi lentokieltoon. Lentokieltoon voisi minusta panna myös puolustusministeriön lentosotamiehet. Sekä porvaripoliitikot Kanerva ja Vanhanen!"

"Olemme suurimman vaaran hetkellä"

Verkkolehti "Social Europe" raportoi  11.10. 2018 Euroopan Ammatillisten keskusjärjestöjen Konfederaation EAY/ETUC:n   27-29.. kesäkuuta 2018 pitämästä konferenssista, jossa puheenvuorojen ja työryhmissä käytyjen plenaarityöskentelyjen  avulla keskusteltiin globalisaatiosta, Euroopasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, työelämän muutoksesta, ilmastosopimuksen toteuttamisesta ja työelämän sopeututtamisesta menossa oleviin suuriin muutoksiin. Kaikki aikaan liittyvät suuret, työelämään liittyvät teemat olivat keskustelussa.  Mukana oli alan parhaita asiantuntijoita Euroopan Unionista, talouselämästä  ja työelämän eri aloilta.

Guy Ryder, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja
käytti heti avajaisissa yhden merkittävimmistä puheenvuoroista, joka liittyi monenkeskistä yhteistyötä - kuten Euroopan Unionia - koskeviin uhkakuviin:
"Tänään olemme taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti suurimman vaaran hetkellä;Varoitan Eurooppaa säästöpolitiikan seurauksista ja maailmanlaajuisesti kolme tai neljä vuosikymment jatkuneen globalisaation seurauksista,  jotka on masentaneet työvoimaa ja laskeneet tuloja monissa teollisuusmaissa. Niitämme nyt satoa epäoikeudenmukaisuuden ja puutteen muodossa aiheutetusta vihasta ja poliitisen keskustelun hylkäämisestä. Ihmiset etsivät jotain erilaista ja tästä meidän on keskusteltava.
Jos emme ole varovaisia, joudumme todistamaan  taas kerran monenkeskisen järjestelmän tuhoutumisen. Poliittisen areenan retoriikka on nykyään suoraan 1930-luvulta, ajalta jolloin silloinen  monenkeskinen järjestelmä tuhoutui. ILO on ainoa jäljellä oleva laitos tuolta ajalta.Vaaran merkit ovat selvästi nähtävissä: olemme nähneet USA: n vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja juuri viime viikolla YK: n ihmisoikeusneuvostosta. Monenkeskisen humanitaarisen toiminnan rahoituksen torjuminen merkitsee dramaattisia aikoja monenkeskiselle yhteistyölle."

Ha Joon Chang,  Cambridgen yliopiston taloustieteilijä
puolusti konfrerenssissa voimakkaasti keynesiläistä, vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Chang kävi puheenvuorossaan suoraan keynesiläisen talousmallin puolustukseen. "Se poliittisen oikeiston väite, jonka mukaan sodanjälkeinen keynesiläinen ajanjakso, joka sijoittui suunnilleen vuosiin 1945-1975, oli epäonnistunut, oli suurin valhe sitten Stalinin aikojen", Chang huudahti. "Kyseisellä ajanjaksolla ei ollut yhtään pankkikriisiä. Uusliberaalit taloustieteilijät ovat syrjineet keynesiläista taloustietoa, ja siitäkin johtuen maita on  heikentänyt epävakaus ja kasvun hidastuminen, mukaan lukien vakava globaali finanssikriisi vuosina 2008-2010. Siksi on väärin, että uusliberalistiset taloustieteilijät väittävät, että globalisaatio tarkoittaa, ettei  vaihtoehtoa ole."

Näitä kahta suurta kysymystä, Euroopan Unionin eksogeenista säästöpolitiikkaa ja vaihtoehtoisen, so. endogeenisen, keynesiläisen talouspolitiikan ehdotonta poissulkemista voidaan pitää niinä suurina kysymyksinä, jotka haastavat myös eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä etsimään uutta tietä tulevaisuuteen.

Konferenssin selonteko kokonaisuudessaan on ladattavissa Social Europe -verkkolehden sivuilta. Lataaminen edellyttää liittymistä tämän ilmaisen verkkolehden lukijakuntaan sähköpostiosoitteella.

Naomi Klein ja Shokkikapitalismin nousu

Naomi Klein ja Shokkikapitalismin nousu:
"Shokkidoktriinissa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja leikataan rajusti, mikä väistämättä johtaa traagisiin seurauksiin. Chilessä shokkidoktriinin vaikutukset johtivat todelliseen kurjuuteen. Lapset pyörtyilivät nälän takia kouluissa ja osa lopetti siksi koulunkäynnin. (s. 105)

Suomessa ruokajonoissa kävi viime vuonna viikoittain jo noin 20 000 avuntarvitsijaa, joista pääosa oli eläkeläisiä ja työttömiä: ”Joka viidennen tulot kuluvat pakollisiin menoihin niin, ettei kuukaudessa jää yhtään rahaa, jolla ostaa ruokaa. Joka neljännelle ruoka-apua hakevalle jää menojen jälkeen ruokaan käytettäväksi alle sata euroa kuussa.” (HS 3.12.2014)"

Hannu Ikonen:
"Naomi Kleinin terävää yhteiskunta-analyysia Mikael Kallavuo erittelee kirjoituksessaan. Lukekaa kirjoitus ja Naomi Kleinin "Tuhokapitalismin nousu", josta löytyy teoreettinen perusta EU:n ja eurooppalaisten hallitusten arvosteluun, kolmen "ässänkin".

Euroopan sosialidemokratian romahtaminen

Euroopan sosialidemokratian romahtaminen, osa 1

Social Europe - verkkolehti, mm. sosialidemokraattisesti motivoidun Friedrich Ebert-säätiön ja ammattiyhdistysliikkeen arvoja analysoivan Hans Böckler -säätiön tukema englanninkielinen julkaisu analysoi tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa ilmeisellä asiantuntemuksella eurooppalaisen sosialidemokratian tilaa.

Otsikko jo sellaisenaan on paljon puhuva  ja kirjoitus sellaisenaan tarjoaa syvällistä ajateltavaa sosialidemokratian strategiasolmua pohtivalle lukijalle. Kirjoittaja on Irlannin ay-liikkeen aikaisempi pääekonomisti Paul Sweeney. Hän on tällä hetkellä eriarvoisuutta vastaan toimivan, asiantuntijaverkostoa ylläpitävän  ajatuspaja TASCin johtaja.

Kirjoittaja katsoo että sosialidemokratia on unohtanut valtion ja yhteisen säästämisen suuren merkityksen ja taipunut markkinahenkiseen ja markkinasuuntautuneeseen tapaan ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Tämäkin kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta...



Eurooppalaisen sosialidemokratian romahtaminen, osa 2

Paul Sweeney jatkaa tässä toisessa osassa sosialidemokratian romahtamisen syiden etsintää ja hakee vastauksia vahvan, demokraattisen  ja autorisoidun valtion vahvemmasta roolista hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Putoavat palkat ja kasvavat voitot 
Palkat ovat laskeneet, kun voitot ovat nousseet viime vuosikymmeninä ja vahingoittaneet työntekijöitä. Pääomien ja työvoiman välinen kasvava epätasapaino osoittaa, että työvoiman osuus kansantulosta (BKT) on nopeasti vähentynyt useissa Euroopan maissa; se osoittaa selvästi, kuinka työntekijät ovat menettäneet asemiaan markkinataloudessa  useiden vuosikymmenien ajan. Työntekijöiltä tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja monet heistä kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa. Jotkut joutuvat tekemään työtä useammassa työpaikassa. Markkinat ovat syypäitä eriarvoisuuden  lisääntymiseen. Nämä muutokset johtuvat työn ja pääoman tasapainon vääristymisestä  viime vuosina.

Putoavien palkkojen ja lisääntyvien voittojen kohdalla kirjoittaja osoittaa useampia - seitsemän kaikkiaan - osa-aluetta, joilla suuri muutos on tapahtunut: sopimusoikeuden ovat kaventuneet, yritykset ovat kasvaneet ja globalisoituneet, teknologian kehitys on kiihdyttänyt rahavirtaa yritysorganisaatioissa ylöspäin, yritykset ovat purkaneet vastuitaan palkkakehityksestä ja eläkkeiden maksusta, jättiläisfirmat kuten Google tai Apple palkkaavat  työntekijöitä internetin kautta suoraan ohi työsopimusten; myös sosialidemokraattien hyväksymä halvimpien tarjousten politiikka julkisissa palveluissa on johtanut suurisuuntaiseen yksityistämiseen ja kaupallistamiseen, yritysverotus on laskenut huimasti vuosituhannen alun luvuista, lisäksi on suostuttu verojen alentamiseen sekä työntekijöiden että pääoman kohdalla.

Tärkein johtopäätös on, että hyperglobalisaation ilmeisen voiman ja nopeuden edessä sosiaalidemokraatit yrittivät sopeutua markkinaystävälliseen politiikkaan  monikansallisten yritysten toimintatapaan mm. rahoituksessa  ja muilla tähän  liittyvillä alueilla. Heidän olisi pitänyt käyttää valtion valtaa sääntelyyn ja kesyttää tätä kasvavaa markkinavoimaa suuremman yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Heidän vakavan erehdyksensä oli se, että he vähensivät rahoituksen sääntelyä juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt lisätä sitä. Nopean ja massiivisen muutoksen edessä sosialidemokraatit unohtivat vanhan liittolaisensa, valtion ja sen vallan. Teoria unohdettiin ylivoimaisten olosuhteiden paineessa; hallitsevat pragmaattiset käytännöt saivat yliotteen filosofiasta.

Sosialidemokraattien on opittava uudestaan käyttämään voimakasta valtiota toteuttamaan aatteellista ideaansa ja tekemään tässä suhteessa kansainvälistä yhteistyötä. Jos sosialidemokratia haluaa selviytyä, sen on palattava juurilleen vahvan, markkinoita ohjaavan valtion ympärille, tuettava ja myös valvottava kaupankäyntiä, säänneltävä rahavirtoja ja yleistä rahoitusta ja suojeltava kilpailukykyä. Sosialidemokraattien on  on asetettava kansalaisia tukevia sääntöjä korporaatioiden ja markkinoiden yläpuolelle, työstettävä tiedotusvälineiden omistusta edistämällä niiden  moniarvoisuuta, torjuttava  tehokkaasti ilmastonmuutosta ja ohjattava maahanmuuttoa humanitaarisilla tavoilla - palauttaen siten vuoropuhelun keskustan ja oikeiston kanssa näiden harjoittaman sanelun sijasta.

Helsingillä on varaa parempaan

SDP:n Helsingin piirin puheenjohtajan Eveliina Heinäluomaa haastattelu Demokraatin Helsinki-verkkolehdessä:

Heinäluoma muistuttaa, että Helsinki on ollut varovainen taloudenpidossaan aikaisempina vuosina. Myös leikkauksia peruspalveluihin on tehty. Nyt näyttää valoisammalta.

– Viime vuoden verotulot olivat ennakoitua huomattavasti suuremmat, samoin yhteisöverotuotot. Helsinki on hyötynyt talouden hyvästä draivista. Lisäksi pelifirmat ja kaupunkiin sijoittuneet suuret pankkialan toimistot näkyvät kaupungin taloudessa.

Heinäluoman mukaan sosialidemokraatit odottavat kohentuneen verotulovirran käyttämistä nyt nimenomaan palveluihin. Haasteena on Heinäluoman mukaan nyt se, pysyykö Helsinki väestönkasvun vauhdissa mukana. Erityisesti lasten, nuorten sekä ikäihmisten palvelut vaativat huomiota.