Euroopan sosialidemokratian romahtaminen, osa 1
Social Europe - verkkolehti, mm. sosialidemokraattisesti motivoidun Friedrich Ebert-säätiön ja ammattiyhdistysliikkeen arvoja analysoivan Hans Böckler -säätiön tukema englanninkielinen julkaisu analysoi tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa ilmeisellä asiantuntemuksella eurooppalaisen sosialidemokratian tilaa.
Otsikko jo sellaisenaan on paljon puhuva ja kirjoitus sellaisenaan tarjoaa syvällistä ajateltavaa sosialidemokratian strategiasolmua pohtivalle lukijalle. Kirjoittaja on Irlannin ay-liikkeen aikaisempi pääekonomisti Paul Sweeney. Hän on tällä hetkellä eriarvoisuutta vastaan toimivan, asiantuntijaverkostoa ylläpitävän ajatuspaja TASCin johtaja.
Kirjoittaja katsoo että sosialidemokratia on unohtanut valtion ja yhteisen säästämisen suuren merkityksen ja taipunut markkinahenkiseen ja markkinasuuntautuneeseen tapaan ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Tämäkin kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta...
Eurooppalaisen sosialidemokratian romahtaminen, osa 2
Paul Sweeney jatkaa tässä toisessa osassa sosialidemokratian romahtamisen syiden etsintää ja hakee vastauksia vahvan, demokraattisen ja autorisoidun valtion vahvemmasta roolista hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.
Putoavat palkat ja kasvavat voitot
Palkat ovat laskeneet, kun voitot ovat nousseet viime vuosikymmeninä ja vahingoittaneet työntekijöitä. Pääomien ja työvoiman välinen kasvava epätasapaino osoittaa, että työvoiman osuus kansantulosta (BKT) on nopeasti vähentynyt useissa Euroopan maissa; se osoittaa selvästi, kuinka työntekijät ovat menettäneet asemiaan markkinataloudessa useiden vuosikymmenien ajan. Työntekijöiltä tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja monet heistä kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa. Jotkut joutuvat tekemään työtä useammassa työpaikassa. Markkinat ovat syypäitä eriarvoisuuden lisääntymiseen. Nämä muutokset johtuvat työn ja pääoman tasapainon vääristymisestä viime vuosina.
Putoavien palkkojen ja lisääntyvien voittojen kohdalla kirjoittaja osoittaa useampia - seitsemän kaikkiaan - osa-aluetta, joilla suuri muutos on tapahtunut: sopimusoikeuden ovat kaventuneet, yritykset ovat kasvaneet ja globalisoituneet, teknologian kehitys on kiihdyttänyt rahavirtaa yritysorganisaatioissa ylöspäin, yritykset ovat purkaneet vastuitaan palkkakehityksestä ja eläkkeiden maksusta, jättiläisfirmat kuten Google tai Apple palkkaavat työntekijöitä internetin kautta suoraan ohi työsopimusten; myös sosialidemokraattien hyväksymä halvimpien tarjousten politiikka julkisissa palveluissa on johtanut suurisuuntaiseen yksityistämiseen ja kaupallistamiseen, yritysverotus on laskenut huimasti vuosituhannen alun luvuista, lisäksi on suostuttu verojen alentamiseen sekä työntekijöiden että pääoman kohdalla.
Tärkein johtopäätös on, että hyperglobalisaation ilmeisen voiman ja nopeuden edessä sosiaalidemokraatit yrittivät sopeutua markkinaystävälliseen politiikkaan monikansallisten yritysten toimintatapaan mm. rahoituksessa ja muilla tähän liittyvillä alueilla. Heidän olisi pitänyt käyttää valtion valtaa sääntelyyn ja kesyttää tätä kasvavaa markkinavoimaa suuremman yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Heidän vakavan erehdyksensä oli se, että he vähensivät rahoituksen sääntelyä juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt lisätä sitä. Nopean ja massiivisen muutoksen edessä sosialidemokraatit unohtivat vanhan liittolaisensa, valtion ja sen vallan. Teoria unohdettiin ylivoimaisten olosuhteiden paineessa; hallitsevat pragmaattiset käytännöt saivat yliotteen filosofiasta.
Sosialidemokraattien on opittava uudestaan käyttämään voimakasta valtiota toteuttamaan aatteellista ideaansa ja tekemään tässä suhteessa kansainvälistä yhteistyötä. Jos sosialidemokratia haluaa selviytyä, sen on palattava juurilleen vahvan, markkinoita ohjaavan valtion ympärille, tuettava ja myös valvottava kaupankäyntiä, säänneltävä rahavirtoja ja yleistä rahoitusta ja suojeltava kilpailukykyä. Sosialidemokraattien on on asetettava kansalaisia tukevia sääntöjä korporaatioiden ja markkinoiden yläpuolelle, työstettävä tiedotusvälineiden omistusta edistämällä niiden moniarvoisuuta, torjuttava tehokkaasti ilmastonmuutosta ja ohjattava maahanmuuttoa humanitaarisilla tavoilla - palauttaen siten vuoropuhelun keskustan ja oikeiston kanssa näiden harjoittaman sanelun sijasta.
Social Europe - verkkolehti, mm. sosialidemokraattisesti motivoidun Friedrich Ebert-säätiön ja ammattiyhdistysliikkeen arvoja analysoivan Hans Böckler -säätiön tukema englanninkielinen julkaisu analysoi tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa ilmeisellä asiantuntemuksella eurooppalaisen sosialidemokratian tilaa.
Otsikko jo sellaisenaan on paljon puhuva ja kirjoitus sellaisenaan tarjoaa syvällistä ajateltavaa sosialidemokratian strategiasolmua pohtivalle lukijalle. Kirjoittaja on Irlannin ay-liikkeen aikaisempi pääekonomisti Paul Sweeney. Hän on tällä hetkellä eriarvoisuutta vastaan toimivan, asiantuntijaverkostoa ylläpitävän ajatuspaja TASCin johtaja.
Kirjoittaja katsoo että sosialidemokratia on unohtanut valtion ja yhteisen säästämisen suuren merkityksen ja taipunut markkinahenkiseen ja markkinasuuntautuneeseen tapaan ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Tämäkin kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta...
Eurooppalaisen sosialidemokratian romahtaminen, osa 2
Paul Sweeney jatkaa tässä toisessa osassa sosialidemokratian romahtamisen syiden etsintää ja hakee vastauksia vahvan, demokraattisen ja autorisoidun valtion vahvemmasta roolista hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.
Putoavat palkat ja kasvavat voitot
Palkat ovat laskeneet, kun voitot ovat nousseet viime vuosikymmeninä ja vahingoittaneet työntekijöitä. Pääomien ja työvoiman välinen kasvava epätasapaino osoittaa, että työvoiman osuus kansantulosta (BKT) on nopeasti vähentynyt useissa Euroopan maissa; se osoittaa selvästi, kuinka työntekijät ovat menettäneet asemiaan markkinataloudessa useiden vuosikymmenien ajan. Työntekijöiltä tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja monet heistä kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa. Jotkut joutuvat tekemään työtä useammassa työpaikassa. Markkinat ovat syypäitä eriarvoisuuden lisääntymiseen. Nämä muutokset johtuvat työn ja pääoman tasapainon vääristymisestä viime vuosina.
Putoavien palkkojen ja lisääntyvien voittojen kohdalla kirjoittaja osoittaa useampia - seitsemän kaikkiaan - osa-aluetta, joilla suuri muutos on tapahtunut: sopimusoikeuden ovat kaventuneet, yritykset ovat kasvaneet ja globalisoituneet, teknologian kehitys on kiihdyttänyt rahavirtaa yritysorganisaatioissa ylöspäin, yritykset ovat purkaneet vastuitaan palkkakehityksestä ja eläkkeiden maksusta, jättiläisfirmat kuten Google tai Apple palkkaavat työntekijöitä internetin kautta suoraan ohi työsopimusten; myös sosialidemokraattien hyväksymä halvimpien tarjousten politiikka julkisissa palveluissa on johtanut suurisuuntaiseen yksityistämiseen ja kaupallistamiseen, yritysverotus on laskenut huimasti vuosituhannen alun luvuista, lisäksi on suostuttu verojen alentamiseen sekä työntekijöiden että pääoman kohdalla.
Tärkein johtopäätös on, että hyperglobalisaation ilmeisen voiman ja nopeuden edessä sosiaalidemokraatit yrittivät sopeutua markkinaystävälliseen politiikkaan monikansallisten yritysten toimintatapaan mm. rahoituksessa ja muilla tähän liittyvillä alueilla. Heidän olisi pitänyt käyttää valtion valtaa sääntelyyn ja kesyttää tätä kasvavaa markkinavoimaa suuremman yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Heidän vakavan erehdyksensä oli se, että he vähensivät rahoituksen sääntelyä juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt lisätä sitä. Nopean ja massiivisen muutoksen edessä sosialidemokraatit unohtivat vanhan liittolaisensa, valtion ja sen vallan. Teoria unohdettiin ylivoimaisten olosuhteiden paineessa; hallitsevat pragmaattiset käytännöt saivat yliotteen filosofiasta.
Sosialidemokraattien on opittava uudestaan käyttämään voimakasta valtiota toteuttamaan aatteellista ideaansa ja tekemään tässä suhteessa kansainvälistä yhteistyötä. Jos sosialidemokratia haluaa selviytyä, sen on palattava juurilleen vahvan, markkinoita ohjaavan valtion ympärille, tuettava ja myös valvottava kaupankäyntiä, säänneltävä rahavirtoja ja yleistä rahoitusta ja suojeltava kilpailukykyä. Sosialidemokraattien on on asetettava kansalaisia tukevia sääntöjä korporaatioiden ja markkinoiden yläpuolelle, työstettävä tiedotusvälineiden omistusta edistämällä niiden moniarvoisuuta, torjuttava tehokkaasti ilmastonmuutosta ja ohjattava maahanmuuttoa humanitaarisilla tavoilla - palauttaen siten vuoropuhelun keskustan ja oikeiston kanssa näiden harjoittaman sanelun sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti