SOSTE ry:n pääekonomisti Jussi Ahokas:
"Kirjoitin keväällä siitä, millaisen haasteen #koronakriisi asettaa EU:lle ja ennen kaikkea euroalueelle. Pidin jonkinlaisen yhteisvastuullisen paketin aikaansaamista välttämättömänä. Nyt sellainen saatiin. Erityisesti Saksan liikkuminen tämän mahdollisti.
"Käsillämme olevassa kriisissä vastuu tästä siunaantuu kahdelle julkiselle instituutiolle – valtiolle ja keskuspankille. Lopulta vain näiltä löytyy annetussa aikaikkunassa kykyä vastata niihin taloudellisiin tarpeisiin, joita suunniteltu taantuma aiheuttaa."
___
ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju:
”Ei tämä sillä tavalla ohitse vielä ole.”
EU:n elpymispaketin varaan Kangasharju ei kauheasti laske. ”Todennäköisesti raha menee suurimmaksi osaksi turhuuteen”, hän arvelee.
Kangasharjun mielestä parhaimmillaan elvytysvaroilla voitaisiin ostaa yleistä hyväksyntää vaikeille ja välttämättömille rakenneuudistuksille esimerkiksi Italiassa. Hän ei kuitenkaan usko, että näin tapahtuu.
---
Onkohan tämä ensimmäinen tai toinen kerta, kun olen Aki Kangasharjun kanssa lähes samaa mieltä...
___
30.7. 2020
Ilpo Rossi kommentoi tätä teemaa
Korona-elyvytyspaketin ja Euroopan Komission 7-vuotisbudjetin käsittelyssa saavutettu neuvottelutulos on erityisen merkittävä siksi, koska se merkitsee käännettä Euroopan yhden merkittävimmän maan, nimittäin Saksan lähestymistavassa velkaan ja sen avulla tapahtuvaan elvytykseen. Saksan vuodelta 1949 peräisin olevassa perustuslaissa (art. 109) todetaan , että
"(1) Liittovaltion ja osavaltioiden hallitukset ovat taloudenpidossaan riippumattomia.
(2) Liittohallitus ja liittovaltiot täyttävät yhdessä Saksan liittotasavallan velvoitteet, jotka johtuvat Euroopan yhteisön säädöksistä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 artiklan nojalla noudattaa budjettikuria ja ottaa huomioon yleisen taloudellisen tasapainon vaatimukset.
(3) Liittovaltion ja osavaltion talousarvioiden on oltava pohjimmiltaan tasapainossa ilman tuloja lainoista. Liittovaltion ja osavaltioiden hallitukset voivat säätää säännöistä, joissa otetaan huomioon tavanomaisesta tilanteesta poikkeavan taloudellisen kehityksen vaikutukset, sekä poikkeuksen luonnonkatastrofeihin tai poikkeuksellisiin hätätilanteisiin, jotka eivät ole valtion valvonnassa ja vaikuttavat merkittävästi valtion taloudelliseen tilanteeseen. Poikkeusasetukselle on annettava vastaava takaisinmaksuasetus. Yksityiskohtaisempi järjestely säätelee liittovaltion talousarvion 115 artiklaa sillä edellytyksellä, että 1 lause täytetään, jos lainatulot eivät ylitä 0,35 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen."
Tämä perustuslain linjaus perustelee Saksan vuosikausia harjoittaman "mustan nollan" talouspolitiikkaan. Täältä tulee myös erityisolosuhteissa kuten luonnonkatastrofien ja poikkeuksellisten hätätilanteiden poikkeuksiin liittyvä "takaisinmaksuasetus" jossa määritellään miten ja millä aikavälillä tapahtuneet ylitykset saatetaan takaisin tasapainoon.
Voidaan tietenkin kysyä, kuinka viisasta on sisällyttää tällainen strateginen ja samalla myös moniarvoisuutta rajaava, ideologinen tavoite niinkin demokratian kannalta keskeiseen asiakirjaan kuin mitä perustuslaki on. Sama koskee Euroopan Unionin konsolidoitua peruskirjaa ja siitä johdettua Maastrichtin sopimusta, joka samalla tavoin puristaa kaikki jäsenmaat vastaavansisältöiseen pakopaitaan Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksessa.
Saksalla on ollut hyvistä vientituloksista johtuen varaa tukevaan sisäiseen elvytyksen ilman velanottoakin. Nyt Euroopan Komission nimissä tehtävä velka on herättänyt Saksassa myös perustuslakituomioistuimen arvioimaan, voiko Saksa osallistua sellaisiin Euroopan Unionin lanseeraamiin elvytyspaketteihin, joita toteutetaan velkapäätöksillä ja joista myös Saksalla on omalta osaltaan viimekäden vastuu. Eurooppaoikeus on näyttänyt omasta puolestaan vihreää valoa Komission 750:n miljardin tuki- ja lainapaketille siitäkin huolimatta, että Saksan perustuslain mukainen kieltäytyminen jäsenmaiden velkavastuisiin osallistumisesta on kirjattu myös Euroopan Unionin konsolidoituun perussopimukseen.
EKP:n määrällisessä elvytyksessä ja nyt Komission finanssipoliittisessa, tosin luonnonkatastrofiin verrattavissa olevasta Korona-Pandemiakriisistä johtuvasta tilanteesta kertaluonteiseksi rajoitetussa elvytyspaketissa on jo selvää irtautumista etukäteissäästämiseen velvoittavasta budjettipolitiikasta ja suuntautumista endogeeniseen, itsesäätöiseen makrotalouspolitiikkaan. Sen keskeinen tunnus on, että itsenäisen keskuspankin omaava valtio tai yhteisö kuten Euroopan Unioni ei voi ajautua konkurssiin. Se voi aina omilla finanssipoliittisilla päätöksillään lisäksi rahoittaa kaikkia tarvittavat hankkeensa. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan Komissio voi poliittisilla päätöksillään ja kaksinkertaisella kirjanpidolla aina luoda rahaa "tyhjästä". Mitään setelipainoja tai rahankuljetusrekkoja ei täsä tarvita. Päätökset kirjataan ja merkitään kirjanpitoon tietokoneen enteriä painamalla.
Kun Euroopan Unioni on valuuttaunionia luodessaan samalla poistanut jäsenmailta itsenäiset keskuspankit, joista on tullut valuuttaunionin kautta Euroopan Keskuspankin alaisia. Jäsenmaat ovat siten mitä suurimmassa määrin riippuvaisia EKP:n toimista itsesäätöisen finanssi- ja rahapolitiikan toteuttamisessa. Juuri tästä syystä on tärkeää että Euroopan Unioni laajentaa fiskaalista ulottuvuuttaan sekä raha- että finanssipolitiikan suuntaan.
Mistä sitten johtuu, että ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju pitää elvytyspakettia kutenkin kaikenkaikkiaan melko tehottomana keinona korna-elvytyksen hoidossa? Syitä voidaan vain arvailla, mutta on olemassa ainakin yksi syy mikä tekee Euroopan Komission elvytystoimista suhteellisen tehottomia: se on Euroopan Unionin periaatteellinen sitoutuminen peruskirjoissaan - mm. Lissabonin sopimuksessa - erittäin kilpailukykyisen markkinan tukemiseen (Lissabonin sopimuksen artikla 2, kohta 3); yhdessä jäsenvaltioiden taloudellisista vastuista kiueltäytymisne kanssa tämä merkitsdee sitä, että niin Euroopan Unionin kuin monien jäsenvaltioidenkin toiminjnassa korostuu juuri markkinoihin suuntautuvat talouselliset ratkaisut, kuten tuki nykyisenkaltaisen kriisin voittamisessa. Valtioidenkin toimia voitaneen tukea, mutta siinä tapauksessa edellytetään määräenemmistöpäätöksiä. Esimerkiksi Suomen kohdalla tämä tarkoittaisi nykyisillä poliitttisilla voimasuhteilla vähintäänkin Kokoomuksen tulemista hallituksen politiikan tueksi. Sitä ei näillä näkymin ole odotettavissa.
Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjä, puolestapuhuja ja edelläkävijä, australialainen professori Bill Mitchell kiinnittää torstain 9.7. 2020 blogissaan huomiota erityistarkkailija Philip Alstonin raporttiin YK: lle "Äärimmäisestä köyhyydestä ja ihmisoikeuksista" - joka julkaistiin 7. heinäkuuta 2020. Raportti paljastaa, että maailmanpankin asettama köyhyysraja on asetettu tasolle, jolla ei voi todellisuudessa tulla toimeen.
Lainaan aluksi lyhyen pätkän suoraan Mitchellin blogista:
"Se oli Philip Alstonin viimeinen raportti tässä roolissa. Se on järkyttävä syytös siitä, miten uusliberalismi on vääristänyt yhteiskuntamme ja miten hallitukset, joilla on kyky "siirtää vuoria, jos he haluavat", on valittu pääoman edustajista ja jotka jatkavat tätä vääristynyttä toimintatapaa. Raportti on yksinkertaisesti 19 sivua kauhukertomusta. Se vastaa myös viimeisintä tietoa Australian vastaavasta Closing the Gap -kampanjasta, jonka tavoitteena oli saattaa alkuperäiskansojen australialaiset muiden kuin alkuperäiskansojen australialaisten aineelliseen tasoon. Kampanjan ensimmäiset kymmenen vuotta ovat olleet törkeitä epäonnistumisia. Ja viimeisimmät tavoitteet eivät herätä luottamusta siihen, että tulokset olisivat erilaisia. Paljon puhetta. Paljon konsultteja. Mutta vähän tehokasta toimintaa - esimerkiksi kuten vain työpaikkojen luominen työttömyyden vähentämiseksi, tuloturvan ja köyhyyden vähentämisen mahdollistamiseksi. Kuinka vaikeaa hallituksen on luoda työpaikkoja?"
Yhteenveto köyhyysraportista
Tämän raportin on toimittanut Philip Alston. Maailma on olemassaolon tienhaarassa mukaanlukien pandemia, syvä taloudellinen taantuma, tuhoisa ilmastomuutos, äärimmäinen epätasa-arvo ja rasistisen politiikan vastainen kapina. Selviytyminen kaikista näistä haasteista on monien hallitusten, taloustieteilijöiden ja ihmisoikeuksien puolustajien tavoitteena. Keskittymällä yksiselitteisesti Maailmanpankin puutteelliseen kansainväliseen köyhyysrajaan (ILP), kansainvälinen yhteisö mittaa virheellisesti köyhyyden poistamisessa tapahtuvaa kehitystä - ja pikemminkin estää kehitystä kuin kuin tarjoaisi minimitason kohtuulliseen elämään. Tämä puolestaan helpottaa huomattavasti liioiteltuja väitteitä äärimmäisen köyhyyden lähestyvästä hävittämisestä ja torjumisesta ja jopa heikentää köyhyyden aiheuttamaa vaikeaa tilannetta, jossa miljardit ihmiset yhä edelleen joutuvat elämään. Vaikka kestävän kehityksen tavoitteilla on saavutettu paljon, ne yleensä epäonnistuvat suhteessa keskeisiin tavoitteisiinsa, kuten köyhyyden poistamisessa, taloudellinen tasa - arvon ja sukupuolten tasa - arvon toteuttamisessa - ilmastonmuutoksesta puhumatakaan. Ne on kalibroitava uudelleen vastauksina COVID-19:lle, vakavalle kansainväliselle taantumalle ja kiihtyvälle ilmaston lämpenemiselle.
YK: n raportti tuo esiin useita epäonnistumisia tavassa, jolla kansainvälinen yhteisö käsittelee köyhyyttä:
1. "COVID-19: n ennustetaan ajavan yli 70 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen ja satoja miljoonia yhä pahenevaan työttömyyteen ja köyhyyteen".
2. "Yli 250 miljoonalla ihmisellä on akuutin nälän vaara."
3. "Köyhät ihmiset ja syrjäytyneet yhteisöt ovat kärsineet eniten kaikissa maissa sekä virukselle altistumisessa että sen taloudellista seuraamuksista."
4. "Ilmastomuutoksella, joka on väliaikaisesti poistunut uutisotsikoista, on myös taipumus pahentaa" ilmasto-apartheidin ilmiötä "varmistamalla, että matalan tulotason ihmiset kantavat vastuuta ilmastopolitiikasta jonka tarkoituksena on suojata elämän jatkuminen entisellään."
5. "Ja hallitukset jatkavat rahan syytämistä taannuttaviin toimintatapoihin ja kärjistymistä lisääviin järjestelmiin, sen sijasta että ne antaisivat köyhille yhteisöille perusoikeudet, kuten kunnollisen terveydenhuollon, asumisen ja koulutuksen."
Köyhyys on poliittinen valinta, ja sen poistaminen vaatii:
(i) suhteen arvioimista uudelleen kasvun ja köyhyyden poistamisen välillä;
(ii) epätasa-arvon poistamista ja uudelleenjaon periaatteen omaksumista;
iii) verotusta koskevan oikeudenmukaisuuden edistämistä;
(iv) yleisen sosiaalisen suojelun toteuttamista;
(v)hallitusten roolin vahvistamista;
(vi) osallistavan hallinnon omaksumista; ja
(vii)kansainvälisen köyhyyden mittauksen uudistamista.
Bill Mitchellin blogissa käydään tätä raporttia läpi yksityiskohtaisesti ja suhteuttaen sitä mm. kotimaansa Australian tilanteeseen. Syynä siihen, että maailmassa ei kyetä voittamaan köyhyyttä, hän näkee valtavirtaisen, uusliberalistisen talousajattelun, joka lopulta vain kärjistää ja polarisoi harvojen rikkaiden ja köyhien suurten massojen välistä ristiriitaa.
YK: n erityisedustaja Ahlston raportoi, että kun hallitukset olivat hyväksyneet säästötoimenpiteet: "… monikansalliset yritykset ja sijoittajat saavat taattuja voittoja julkisista kassavaroista, kun taas köyhiä yhteisöjä laiminlyödään eikä heillä edelleenkään ei ole riittävästi palveluita…
Päivän (8.7. 2020) Guardian kirjoittaa lähes häkellyttävän paljastuksen siitä, miten kaikkein rikkaimmat ovat onnistuneet käyttämään Korona-pandemiaa hyväkseen ja kasvattaneet omaisuuttaan lyhyessä neljän viikon ajassa yli 300 miljardia...
Älä koskaan anna hyvän kriisin mennä hukkaan...
Kun koronaviruspandemia pyyhkäisee maailmaa, Amerikan väestön rikkain prosentti on hyödyntänyt tätä vanhaa sanontaa kannattavasti.
Jotkut Yhdysvaltain rikkaimmista ihmisistä ovat olleet jonon kärjessä, kun hallitus on jakanut miljardeja dollareita tukeakseen talouttaan, jonka se sulki koronaviruspandemiassa. Samaan aikaan miljardööriluokka on lisännyt varallisuuteensa 308 miljardia dollaria neljässä viikossa - samalla kun jopa ennätyksellinen 26 miljoonaa ihmistä menetti työpaikkansa.
Poliittisten tutkimusinstituutin "Edisteksellinen ajatuspaja" uuden raportin mukaan , kasvatti ajanjakso 18. maaliskuuta - 22. huhtikuuta Amerikan plutokraattien vaurautta 10,5%. Viimeisen taantuman jälkeen kului yli kaksi vuotta, jotta miljardöörien kokonaisvarat palasivat tasolle, josta he nauttivat vuonna 2007.
Kahdeksan niistä miljardööreista on nähnyt nettovarallisuutensa kasvavan yli miljardilla dollarilla; näihin kuuluvat Amazonin pomo Jeff Bezos ja hänen entinen vaimonsa MacKenzie Bezos; Eric Yuan, Zoomin perustaja; entinen Microsoftin päällikkö Steve Ballmer; ja Elon Musk, Tesla ja SpaceX -teknokraatti.
Miljoonat ja miljardöörit purjehtivat porsaanreikien läpi 349 miljardin dollarin suuruisessa pelastusoperaatiossa, jonka tarkoituksena oli pelastaa Korona-epidemian koettelemat pienyritykset . Noin 150 julkista yritystä onnistui nostamaan yli 600 miljoonaa dollaria anteeksiannettavia lainoja ennen varojen loppumista. Heidän joukossaan oli Shake Shack, 6000 työntekijän yritys, jonka arvo on 2 miljardia dollaria. Sittemmin se on kuitenkin antanut nämä rahat takaisin, mutta muut eivät ole.
Fisher Island, vain jäsenille tarkoitettu saari Miamin rannikolla, jossa asukkaiden keskitulot ovat 2,2 miljoonaa dollaria ja rannat on rakennettu Bahamalta tuodusta hiekasta, on saanut tukea 2 miljoonaa dollaria.
Sen asukkaat näyttivät pärjäävän hyvin jo ennen pelastuspalvelua. Tässä kuussa saari osti tuhansia nopeita Covid-19-verikoepakkauksia kaikille asukkaille ja työntekijöille. Muu Florida on vaikeuksissa. Noin 1% Floridan väestöstä on tutkittu koronaviruksen suhteen, ja on selvästi jäljessä kansallisesta 4% prosentin testasluvusta. Valtio on myös keskellä työttömyyskorvauskriisiä , sillä sen alirahoitettu etuusjärjestelmä ei kykene selviytymään hakemusten määrästä.
Kansallisen julkisen radion analyysin mukaan pankit, jotka olivat viimeisimmän laman aikana suurimpia käteisrahan saaneita, ovat myös menestyneet hyvin. Ne ovat saaneet rahoitusta 10 miljardia dollaria valtion lainoista .
"Voitamme päät, mutta menetämme hännät", sanoi Chuck Collins, politiikan tutkimuksen instituutin eriarvoisuutta ja yhteistä etua koskevan ohjelman johtaja ja yksi uuden raportin kirjoittajista.
Collins kertoi pandemian paljastaneen edelleen Yhdysvaltojen politiikan rakenteessa virhelinjoja, jotka ovat vuosikymmenien ajan lisänneet kuilua todella rikkaiden ja muiden välillä.
"Talouden säännöt on käännetty omaisuuden omistajien eduksi kaikkia muita vastaan", sanoi Collins.
Vuoteen 2016 mennessä - seitsemän vuotta viimeisen taantuman päättymisen jälkeen - 90 prosenttia Yhdysvaltojen kotitalouksista ei ollut vieläkään toipunut viimeisestä taantumasta, kun taas kaikkein varakkaimmalla kymmenellä prosentilla oli enemmän varallisuutta kuin vuonna 2007.
Koko elpymisen ajan osakemarkkinoiden voitot suuntautuivat suhteettomasti varakkaisiin. New Yorkin yliopiston ekonomistin Edward Wolffin tutkimuksen mukaan kotitalouksien ylin 1% omistaa lähes 38% kaikista osakkeista . Jo ennen koronaviruksen iskua, Yhdysvaltojen asunto-omistus - perinteinen varallisuuden kasvun lähde - oli selvästi vuoden 2004 huipun alapuolella .
Eikä amerikkalaiset ole ansainneet enemmän. Palkkojen kasvu pysyi hitaana viimeisen taantuman jälkeisen vuosikymmenen mittaisen ennätyksellisen työmarkkinoiden kasvun aikana.
Mustan ja latinalais-amerikkalaisten väestön tilanne on huonompi. Palkkaerot ovat nykyään suurempia kuin vuonna 1979.
Samaan aikaan miljardöörit eivät ole kyenneet laittamaan hyvin korottua jalkaa väärin. Poliittisten tutkimusten instituutin mukaan miljardiardien varallisuus kasvoi 1 130% vuonna dollaria vuosina 1990-2020. Tämä kasvu on yli 200 kertaa suurempi kuin keskimääräisen vaurauden 5,37 prosentin kasvu Yhdysvalloissa samana ajanjaksona. Ja Amerikan miljardöörien verovelvollisuudet, mitattuna prosentteina heidän varallisuudestaan, laskivat 79% vuosien 1980 ja 2018 välillä.
Joten kun pandemia iski, varallisuuspyrramidin kärjessä olevat olivat paremmassa asemassa kuin koskaan hyötyäkseen kaaoksesta. Muille ei käynyt yhtä hyvin.
Collins on tutkinut tuloeroja 25 vuotta ja nähnyt todella rikkaiden saavuttaneen voiton voiton jälkeen. Mutta jopa hän yllättyi siitä, kuinka nopeasti Amerikan miljardöörit ovat muuttaneet pandemian voitolliseksi. "Olen edelleen järkyttynyt", hän sanoi.
9.7. 2020
Linkin takana oleva juttu kertoo tilanteesta USA:ssa. Mikä on tilanne Euroopassa - siitä ei ole paljon puhuttu. Pandemian aiheuttama shokki ja siitä aiheutuneet rajoitustoimet loivat tilanteen, johon odotusarvoisen rahan metsästäjät pääsivät iskemään kiinni. Vuoden 2020 alusta käyttöön otetut uudet osaketilit mahdollistivat samantapaisen pelaamisen Suomessakin ihan laillisesti, tosin vanhoilta osaketileiltä ei voinut näille osakkeita siirtää, pelaaminen piti aloittaa ihan tuoreella rahalla. Minkälaisen pelaamismahdollisuuden EKP:n jo vuoden 2014 lopulta jatkunut määrällinen elvytys tarjoaa? Nämä velkakirjojen osto-ohjelmathan on tarkoitettu investointien kiihdyttämiseen ja työpaikkojen luomiseen tätä kautta. Miljardien suuruisista elvytyssummista huolimatta taloudellinen kasvu on ollut Euroopan Unionin alueella kokonaisuudessaan heikkoa Saksan muodostamaa poikkeusta lukuunottamatta. Oletus näiden pääomien - Suomenkin osalta varmuudella yli 30 mrd euroa - avulla saaduista investoinneista ei ole toteutunut kuin nimeksi. Mihin nämä markkinaehtoisesti jaetut rahat ovat menneet? Seikkaperäistä selvitystä - väitöskirjoista puhumattakaan - ei ole tästä rahan logistisesta kulusta tehty, vaan sitä on visusti ja ilmeisen tietoisesti vaiettu. Euroopan Unionin peruskirjat kieltävät tällaiset toimet jäsenvaltioiden omana toimintana, ainoastaan vastuu velkakirjojen mahdollisen lunastuksen muodossa on 'Damokleen miekkana' mahdollisena kurinpitotoimena odottamassa. Yritysten ja julkisen sektorin kautta tapahtuvat investoinnit toimivat eri tavalla - siksi määrällisen elvytyksen jakaminen julkisen sektorin, valtion ja kuntien tehtäviin olisi toiminut tehokkaammin ja tuottanut valtavasti tuloksia.
MMT:n kehittelemän työtakuun ja ehdotetun yleisen perustoimeentulomallin (ubi) välillä on merkittävä ero.
Tässä videossa professori Bill Mitchell Zoom-keskustelun tohtori Pavlina Tchernevan kanssa ja niissä hän ja haettiin vastausta kolmeen työtakuukysymykseen.
Pavlina Tcherneva on juuri julkaissut kirjan - "Tapaus työpaikkatakuu" (The Case for a Job Guarantee, kustantaja Wiley)-, joka tarjoaa todella merkittävän näkemyksen Modernin Monetaarisen Teorian mukaisesta työpaikkatakuusta.
Youtube linkin takana olevassa jaksossa keskustellaan siitä, miksi työsuhdetakuu on parempi vaihtoehto ns. universaalille perustulotulle. Tässä lyhyt referaatti keskustelun sisällöstä:
Mikä on Moderniin Monetaariseen Teoriaan kuuluvan, kaikkia koskevan työtakuun ja toisaalta universaalin, kaikkia koskevan perustulon, "ubi"n (ubi = universal basic income) ero? Se liittyy ensiksikin verotukseen. Verotus on se dynaaminen voima, jolla luodaan investointeja ja palveluja ja joka koituu 'suurten massojen' hyväksi ja tukee ennenkaikkea heikommassa asemassa olevia. Universaali perustulo invalidisoi yhteiskunnan kehittämiselle olennaisen verotuksen merkitystä. Verotus luo kysyntävoimaa niille joilla sitä ei ole. Toisaalta verotuksella rahoitetaan tärkeitä ja ajankohtaisia tehtäväalueita kuten esimerkiksi ilmastomuutoksen torjuntaa. Universaalilla perustulolla ei siis ole sitä vastasyklistä voimaa jota yhteiskunta tarvitsee ja jota verotus monilla eri tavoilla palvelee. Kysymys on vastuullisista investoinneista (PRI= Principles of Responsible Investments). MMT ei halua että "ubi" sivuuttaa vastuullisten investointien tärkeän roolin.
Työn poissaolo merkitsee myös veronmaksukyvyn poissaoloa. Tässä mielessä universaali perustulo on verotuksen kannalta osa massatyöttömyyttä. Tässä suhteessa universaali perustulo on tietynlainen "Troijan hevonen" joka samalla estää perustulon piiriin kuuluvien osallistumisen mm. verotuksen kautta vastuullisen yhteiskunnan rakentamiseen. Universaali perustulo pitää implisiittisesti sisällään uusliberaalin ajatuksen (Bill Mitchell), että yhteiskunta ei kykene luomaan mielekästä työtä ja siksi osan kansalaisista on tyydyttävä pelkkään vaatimattoman kuluttajan rooliin. Tällä on laajoja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.
Nykyinen tilanne ei tarjoa juurikaan mahdollisuutta luopua 'huonosta työstä' puhumattakaan mahdollisuudesta yhteiskunnallisesti merkittävään ja motivoivaan työhön. Pelkässä kuluttajan roolissa kansalainen on myös yritysmaailman armoilla esimerkiksi kustannusten - kuten terveydenhoidon - nousun vuoksi. Lisäksi yritysmaailmassa laskeskellaan sitä, että miksi pitää yllä työeläkejärjestelmää kun on olemassa vähimmäistoimeentulon tarjoava, kaikille tarkoitettu perustulo. Siksi "ubi:ssä" on kysymys on murtavasta taloudellisesta mallista eikä rakenteellisesta uudistuksesta.
Modernin Monetaarisen Teorian työtakuu vie samalla myös pohjan pois ns. NAIRU-teorialta. Se tarkoittaa alhaisinta mahdollista työttömyyttä, joka voidaan saavuttaa ilman inflaation kiihtymistä. Professori Bill Mitchellin mukaan Moderni Monetaarinen Teoria tarjoaa lähtökohdan täystyöllisyyteen työtakuun muodossa ilman että olisi odotettavissa inflaation kiihtymistä. Universaali perusturva ei puolestaan poista työttömyyttä siinä mielessä, että perusturvalla elävä ei pääse osallistumaan yhteiskuntaa rikastuttavaan työhön.
__________
Omana kommenttinani lisään tähän viittauksen omiin blogikirjoituksiini vuosien varrelta, joissa pelkistetyimmässä muodossa olen puolustellut jokaiselle tarkoitettua perustuloa. Olen myös joissakin kirjoituksissani lähtenyt siitä, että perustulo ja työsuhden voitaisiin yhdistää niin, että perustulon päälle voitaisiin hankkia lisätuloa sopimusehtoihin sidotuilla työsuhteilla. Katsottuani tämän haastattelun minun on myönnettävä, että Modernin Monetaarisen Teorian työpaikkatakuu on selvästi parempi, sosiaalisesti vastuullisempi ja inhimillisesti motivoivampi vaihtoehto kuin minun aikaisemmin esittämäni perustulokannanotot. Tosin perusturvan vastustaminen ilman näkemystä täystyöllisyyteen johtavasta endogeenisesta taloudesta on sekin ollut puutteellista osoittamatta tietä optimaaliseen talouspoliittisen malliin. Tässä suhteessa voin siis vain olla kiitollinen myös tässä videossa käydystä korkean tason periaatekeskustelusta sekä professori Bill Mitchellille että tohtori Pavlina Tchernevalle...
10.7. 2020
Joonas Honkimaa:
"Palaan tähän aiheeseen siitä syystä, että kävin lyhyen, mutta mielenkiintoisen keskustelun perustulosta erään hyvän toverin kanssa. Myös eilen osallistuin pieneen poliittiseen iltamaan, missä asiaa sivuttiin. Uskoakseni perustulon ajatus ymmärretään “valtavirtaisessa” työväenliikkeessä monesti hieman väärin, mikä johtuu suoraan sanotusti teorian puutteesta. Se nähdään pelkkänä sosiaaliturvana, mutta sillä on myös toinen ulottuvuus. Perustulossa on kysymys siitä voidaanko sillä luoda mahdollisuus pakoon, itsenäiseen tuotantoon ja elämän haltuunottoon. Voidaanko sen avulla laajentaa yhteistä? Antaako se lisätilaa työn vapauttamiselle?"
_____________
Taistelu yhteisestä...
Ilpo Rossi:
Tämä oli todella mielenkiintoinen blogi Joonakselta ja monessa suhteessa myös tärkeä herättäjä - myös minun suuntaani. Alkuosassa hän nostaa mainiosti esille "praxiksen", valtaa muuttavan elämäntavan merkityksen, josta omissa blogeissani olen kirjoittanut "demokratia elämäntapana" otsikon alla. Merkittävää blogissa mainitun kirjan analyysissa on se, miten pääoma - ja uusliberaali ajattelutapa - pyrkii rajaamaan, vähenämään ja jopa poistamaan itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia. Tämä vaara on varmastikin olemassa, vaikka omasta puolestani näen sosialidemokratian ja ammattiyhdistysliikkeen onnistuneen jo monissa "työn vapauttamisen" ulottuvuuksissa, esimerkiksi lapsuudessa, peruskoulun, terveyden- ja sairaanhoidon, sairasloman, vuosiloman ja työeläkkeen muodossa. Itse koen työeläkkeelläolon suurena vapauttajana ennenkaikkea henkisessä mielessä. Joonaksen kirjoitus on tärkeä siksi, että näitä oikeuksia olisi pyrittävä vahvistamaan ja kehittämään edelleen "työn vapauttamisen" suuntaan.
Kirjoituksen jälkiosassa hän puolustelee perustuloa, jota minäkin olen aivan viimeaikoihin mielessäni pitänyt mahdollisena ratkaisuna toisenlaisen, herruudesta vapaan elämäntavan toteuttajana. Perusturva-ajatusta sellaisena kuin MMT - siis Moderni Monetaarinen Teoria - sen näkee, hän kritisoi edelleen riippuvuudesta pääomaan. En usko perustulonkaan olevan tässä suhteessa riippumaton - jostakin myös niiden pääomien on yhteiskunnalliseenkiertoon tultava joista perustulo maksetaan. Kun MMT:n mukaan pääomaa - siis rahaa - voidaan luoda itsenäisen keskuspankin toimesta ja velkaa tekemällä, merkitsee se suurta vapautumista pääoman kahleista. Siksihän uusliberalismi ei voi sallia vapautumista sen pakkopaidasta, koska se merkitsisi myös työn luonteen täydellistä muuttumista, vapautumista markkinaehtoisesta palkkaorjuudesta. Yksi "työn vapauttamisen" muoto on sekin, että voi vapautua vieraannuttavaksi koetusta työstä ja ottaa sapaattivapaata kuntoutuakseen ja tervehtyäkseen.
Ihmisellä on joka tapauksessa kiihkeä tarve toteuttaa itseään, syntyä täysin, olla merkityksellinen, käyttää voimavarojaan ja tässä suhteessa perustulo ei juurikaan avaa näköaloja. MMT:n täystyöllisyystavoitetta ei pitäisi nähdä markkinahenkisessä "tuotetaan mistä saadaan eniten voittoa" vaan pikemminkin kansanvaltaisen hyvinvointivaltion hengessä, jossa yhteisö päättää mitä tarvitaan ja sitä kautta syntyvä työ toteutetaan koko yhteisön voimin ja työtä uudelleen jakaen. Uskon myös osallistavan, resurssoidun kansalaistoiminnan suureen merkitykseen työllistäjänä tulevaisuudessa.
Tästä on siis jatkettava keskustelua...
_____________
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos näkee matalapalkkatöiden olevan tulevaisuudessa välttämättömiä, ja uuden köyhälistön syntymisen välttämiseksi tarvitaan perustulo.
TV 1:n Ykkösaamussa vieraillut Wahlroos sanoo, että valtava määrä inhimillistä työtä tulee poistumaan muun muassa robotisaation myötä.
– Ratkaisu tähän on se, että taataan kaikille perustulo, jonka päälle voi ansaita pätkätöillä, matalapalkkaisella työllä, Wahlroos toteaa.
Näin ei hänen mukaansa syntyisi uutta yritystukea, ja perustulo korvaisi sosiaaliturvajärjestelmää.
___________________________
Voiko hallinnollinen valta luoda elämänmuotoja?
"Mutta juuri ne jotka tunnustavat nämä sosiaalivaltion historialliset saavutukset eivätkä lähde mukaan sen heikkouksien halpahintaiseen kritiikkiin, ovat nyttemin tiedostaneet myös sen virheen, jota ei voi panna tämän tai tuon esteen tai projektin puolinaisen toteuttamisen nimiin, vaan joka johtuu koko projektin erityisestä yksisilmäisyydestä. On herännyt epäilys ehkä väistämättömän mutta vain näennäisesti viattoman välineen, nimittäin vallan suhteen. Sosiaalivaltiolliset ohjelmat käyttävät sitä kokolailla muovatakseen lainsäädäntöä, saadaksen rahoitusta julkistalouteen - ja voidakseen panna ohjelmansa täytäntöön sen eduista nauttivien elämysmaailmassa. Siten potentiaalisten ja tosiasiallisten asiakkaiden arjen ylle kietoutuu tihenevä verkosto oikeudellisia, valtiollisia ja puolivaltiollisia normeja.
Oikeudellistumisesta ja byrokratisoitumisesta yleensä sekä valtiollisen sosiaalipolitiikan tuottavuuden vastaisista vaikutuksista erityisesti, sosiaalisten palvelujen ammatillistumisesta ja tieteellistymisestä käydyt keskustelut ovat tehneet yhden asian selväksi: oikeudelliset ja hallinnolliset välineet sosiaalivaltiollisten ohjelmien toteuttamiseksi eivät ole passiivisia, ikään kuin ominaisuudettomia. Pikemminkin niihin liittyy juuri sellainen yksinkertaiostava, normalisoiva ja valvova käytäntö, johon sisältyvää esineellistävää ja subjektivoivaa valtaa Fovault on jäljittänyt arkikommunikaation hienoimpiin kapillaarisiin verkostoihin saakka. Säädellyn, pirstotun, kontrolloidun ja huolehditun elämismaailman vääristymät ovat epäilemättä hienosyisempiä kuin aineellisen riiston ja kurjistumisen kouriintuntuvat muodot; mutta tästä ei seuraa että psyykkisen ja ruumiillisen tasolle siirretyt ja sisäistetyt sosiaaliset konfliktit olisivat vähemmän tuhoisia. Sanalla sanoen sosiaalivaltion projektiin sisältyy tavoitteen ja keinon välinen ristiriita. Sen tavoitteena on tasaveroisesti rakentuneiden elämänmuotojen luominen, mikä samalla antaa tilaa yksilölliselle itsensä toteuttamiselle. Mutta aivan ilmeisesti tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa suoraan panemalla poliittisia ohjelmia täytäntöön oikeudellisesti ja hallinnollisesti. Valta on liian vaativa väline elämänmuotojen luomiseen.
(Jürgen Habermas kirjassa "Järki ja Kommunikaatio", Tammerpaino Oy, 1992, alkuperäisteksti Edition Suhrkamp Verlag 1983 - 1991)
Talouspoliittisessa keskustelussa osaajien määrä näyttää niukalta; yhä uudelleen ja uudelleen samat naamat saapuvat todistamaan valtavirtaisen taloudenpidon 'ainoita oikeita' sääntöjä ja mantroja. Tämä tapahtuu aikana jolloin on selvästi tulossa sekä sukupolvenvaihdos makrotalousosaajien joukossa ja samalla vanhoista - usein huonosti perustelluista - säännöistä piittaamattomien uusien osaajien joukko. Tämän ovat huomannut myös Suomen nuorten ekonomistien julkisuuteen astumassa oleva ryhmä. Tässä kaksi heistä, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen ja Soste ry:n pääekonomisti Jussi Ahokas esittelevät näitä uusia kasvoja, naisia ja nuoria joilla on meille paljon annettavaa talouspolitiikan alalla.
SAK:n ekonomisti Anni Marttinen nostaa näkösälle Forbesin listauksen viidestä naisekonomistista, jotka muuttavat maailmaa. Forbesin jutussa on lyhyt esittely näiden viiden naisen erityisosaamisesta talouden alalla..
"Harvoista taloustieteilijöistä tulee kotitalouksien tuntemia nimiä. Viime vuosisadalla sellaisia olivat John Maynard Keynes tai Milton Friedman. Tänään, Thomas Pikettystä on tullut taloustieteilijöiden juliste-poika. Kuuntele kuitenkin kasvavaa surinaa makrotaloudessa; seuraavat viisi naistaloustieteilijää ansaitsevat huomiotasi. He mullistavat alaansa kyseenalaistamalla kaiken "arvosta" ja "velasta" kasvuun ja BKT: hen. Esther Duflo, Stephanie Kelton, Mariana Mazzucato, Carlota Perez ja Kate Raworth yhdistyvät yhdessä asiassa: hämmästelemällä sitä, miten taloustiede on määritelty ja miten siitä on keskusteltu tähän mennessä. Heidän uskottomuutensa on ilmeistä.
"Se muistuttaa minua monista naisista, joiden olen nähnyt nousevan valtaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Kuten Rebecca Henderson, Harvard Business Schoolin johtamis- ja strategiaprofessori ja uuden Reimagining Capitalism in the World of Fire -kirjailijan kirjoittaja. "On outoa päästä lopulta sisäpiiriin", hän sanoo, "ja selvittää kuinka omituisesti maailmaa johdetaan." Kun naiset vihdoin päätyvät monien ammattien huipulle, he löytävät usein maailman syylien peittämästä sammakosta kuin komean prinssin. Kuten Dorothy The Wizard of Oz -tapahtumassa, kun he huomaavat verhon takaa, että valtakoneisto voi olla räjähdysalttiimpi kuin yleisesti uskotaan. Pelin uusina tulokkaina he voivat nähdä tämän usein selkeämmin kuin pitkäaikaiset toimijat. Henderson mainitsee Tom Toron sarjakuvan hänen mantrakseen. Ryhmä istuu riulla tulipalon ympäröimänä sivilisaation raunioiden taustalla. "Kyllä, planeetta tuhoutui", sanoo epämääräinen liituraitapukuinen mies, "mutta loimme kauniina ajankohtana paljon arvoa osakkeenomistajille."
________________
Nathan Tankus, 28, ei ole suorittanut kandidaatin tutkintoa New Yorkin John Jay College of Criminal Justice -tapahtumassa. Hän on kuitenkin hallinnut riittävän hyvin taloustieteen ja rahoituksen tietonsa tullakseen laajalti seurattavaksi Yhdysvaltain keskuspankin kommentaattoriksi. Hänen tänä vuonna julkaisemalla uutiskirjeellä on seuraajia Fedissä, arvopaperi- ja pörssikomissiossa, valuutan valvonnasta vastaavassa toimistossa ja valtiovarainministeriössä. Hänet seuraavat Twitterissä myös toimittajat, taloudelliset ajattelijat ja Wall Streetin ekonomistit.
Jussi Ahokas, Soste ry:n pääekonomisti kiinnittää twiitissään huomiota Nathan Tankusin makrotaloudelliseen osaamisen, josta on kirjoitus Forbesin sivulla: "Kun rahatalouden dynamiikat on erinomaisesti hallussa, voi muita valistamalla elättää itsensä finanssikapitalismin ytimessä - jopa ilman korkeakoulututkintoa." Tankusilla on laionopillinen korkeakoulututkinto, mutta ei arvosanaa taloustieteissä, modernista makrotaloudesta puhumattakaan. Ote Forbesin jutuista:
!Tankus rakensi online-seurannan hitaasti vuodesta 2015 lähtien, mutta vasta viimeisen vuoden aikana hän on laajentanut yleisöään syvällä sukelluksella rahamekaniikkaan. Syyskuussa hän diagnosoi turvattujen luotonantajamarkkinoiden tilannevaiheita, jotka pakottivat Fedin jatkamaan valtiollisten joukkovelkakirjalainojen ostamista. Tänä vuonna hän kirjoitti sarjan yksityiskohtaista viestiä nimeltään Notes on the Crises, joka selitti Fedin kiireellisiä toimia Covid-19 -laman torjumiseksi. Hän käytti laajasti T-tilejä, kirjanpitäjien työkalua, joka sijoittaa varat vasemmalle ja velat oikealle.
"Hänellä on todella hyvät tiedot rahajärjestelmän toimintamekanismista", sanoo David Beckworth, George Mason Universityn Mercatus-keskuksen vanhempi tutkija.
