Tässä videossa professori Bill Mitchell Zoom-keskustelun tohtori Pavlina Tchernevan kanssa ja niissä hän ja haettiin vastausta kolmeen työtakuukysymykseen.
Pavlina Tcherneva on juuri julkaissut kirjan - "Tapaus työpaikkatakuu" (The Case for a Job Guarantee, kustantaja Wiley)-, joka tarjoaa todella merkittävän näkemyksen Modernin Monetaarisen Teorian mukaisesta työpaikkatakuusta.
Youtube linkin takana olevassa jaksossa keskustellaan siitä, miksi työsuhdetakuu on parempi vaihtoehto ns. universaalille perustulotulle. Tässä lyhyt referaatti keskustelun sisällöstä:
Mikä on Moderniin Monetaariseen Teoriaan kuuluvan, kaikkia koskevan työtakuun ja toisaalta universaalin, kaikkia koskevan perustulon, "ubi"n (ubi = universal basic income) ero? Se liittyy ensiksikin verotukseen. Verotus on se dynaaminen voima, jolla luodaan investointeja ja palveluja ja joka koituu 'suurten massojen' hyväksi ja tukee ennenkaikkea heikommassa asemassa olevia. Universaali perustulo invalidisoi yhteiskunnan kehittämiselle olennaisen verotuksen merkitystä. Verotus luo kysyntävoimaa niille joilla sitä ei ole. Toisaalta verotuksella rahoitetaan tärkeitä ja ajankohtaisia tehtäväalueita kuten esimerkiksi ilmastomuutoksen torjuntaa. Universaalilla perustulolla ei siis ole sitä vastasyklistä voimaa jota yhteiskunta tarvitsee ja jota verotus monilla eri tavoilla palvelee. Kysymys on vastuullisista investoinneista (PRI= Principles of Responsible Investments). MMT ei halua että "ubi" sivuuttaa vastuullisten investointien tärkeän roolin.
Työn poissaolo merkitsee myös veronmaksukyvyn poissaoloa. Tässä mielessä universaali perustulo on verotuksen kannalta osa massatyöttömyyttä. Tässä suhteessa universaali perustulo on tietynlainen "Troijan hevonen" joka samalla estää perustulon piiriin kuuluvien osallistumisen mm. verotuksen kautta vastuullisen yhteiskunnan rakentamiseen. Universaali perustulo pitää implisiittisesti sisällään uusliberaalin ajatuksen (Bill Mitchell), että yhteiskunta ei kykene luomaan mielekästä työtä ja siksi osan kansalaisista on tyydyttävä pelkkään vaatimattoman kuluttajan rooliin. Tällä on laajoja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.
Nykyinen tilanne ei tarjoa juurikaan mahdollisuutta luopua 'huonosta työstä' puhumattakaan mahdollisuudesta yhteiskunnallisesti merkittävään ja motivoivaan työhön. Pelkässä kuluttajan roolissa kansalainen on myös yritysmaailman armoilla esimerkiksi kustannusten - kuten terveydenhoidon - nousun vuoksi. Lisäksi yritysmaailmassa laskeskellaan sitä, että miksi pitää yllä työeläkejärjestelmää kun on olemassa vähimmäistoimeentulon tarjoava, kaikille tarkoitettu perustulo. Siksi "ubi:ssä" on kysymys on murtavasta taloudellisesta mallista eikä rakenteellisesta uudistuksesta.
Modernin Monetaarisen Teorian työtakuu vie samalla myös pohjan pois ns. NAIRU-teorialta. Se tarkoittaa alhaisinta mahdollista työttömyyttä, joka voidaan saavuttaa ilman inflaation kiihtymistä. Professori Bill Mitchellin mukaan Moderni Monetaarinen Teoria tarjoaa lähtökohdan täystyöllisyyteen työtakuun muodossa ilman että olisi odotettavissa inflaation kiihtymistä. Universaali perusturva ei puolestaan poista työttömyyttä siinä mielessä, että perusturvalla elävä ei pääse osallistumaan yhteiskuntaa rikastuttavaan työhön.
__________
Omana kommenttinani lisään tähän viittauksen omiin blogikirjoituksiini vuosien varrelta, joissa pelkistetyimmässä muodossa olen puolustellut jokaiselle tarkoitettua perustuloa. Olen myös joissakin kirjoituksissani lähtenyt siitä, että perustulo ja työsuhden voitaisiin yhdistää niin, että perustulon päälle voitaisiin hankkia lisätuloa sopimusehtoihin sidotuilla työsuhteilla. Katsottuani tämän haastattelun minun on myönnettävä, että Modernin Monetaarisen Teorian työpaikkatakuu on selvästi parempi, sosiaalisesti vastuullisempi ja inhimillisesti motivoivampi vaihtoehto kuin minun aikaisemmin esittämäni perustulokannanotot. Tosin perusturvan vastustaminen ilman näkemystä täystyöllisyyteen johtavasta endogeenisesta taloudesta on sekin ollut puutteellista osoittamatta tietä optimaaliseen talouspoliittisen malliin. Tässä suhteessa voin siis vain olla kiitollinen myös tässä videossa käydystä korkean tason periaatekeskustelusta sekä professori Bill Mitchellille että tohtori Pavlina Tchernevalle...
10.7. 2020
Joonas Honkimaa:
"Palaan tähän aiheeseen siitä syystä, että kävin lyhyen, mutta mielenkiintoisen keskustelun perustulosta erään hyvän toverin kanssa. Myös eilen osallistuin pieneen poliittiseen iltamaan, missä asiaa sivuttiin. Uskoakseni perustulon ajatus ymmärretään “valtavirtaisessa” työväenliikkeessä monesti hieman väärin, mikä johtuu suoraan sanotusti teorian puutteesta. Se nähdään pelkkänä sosiaaliturvana, mutta sillä on myös toinen ulottuvuus. Perustulossa on kysymys siitä voidaanko sillä luoda mahdollisuus pakoon, itsenäiseen tuotantoon ja elämän haltuunottoon. Voidaanko sen avulla laajentaa yhteistä? Antaako se lisätilaa työn vapauttamiselle?"
_____________
Taistelu yhteisestä...
Ilpo Rossi:
Tämä oli todella mielenkiintoinen blogi Joonakselta ja monessa suhteessa myös tärkeä herättäjä - myös minun suuntaani. Alkuosassa hän nostaa mainiosti esille "praxiksen", valtaa muuttavan elämäntavan merkityksen, josta omissa blogeissani olen kirjoittanut "demokratia elämäntapana" otsikon alla. Merkittävää blogissa mainitun kirjan analyysissa on se, miten pääoma - ja uusliberaali ajattelutapa - pyrkii rajaamaan, vähenämään ja jopa poistamaan itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia. Tämä vaara on varmastikin olemassa, vaikka omasta puolestani näen sosialidemokratian ja ammattiyhdistysliikkeen onnistuneen jo monissa "työn vapauttamisen" ulottuvuuksissa, esimerkiksi lapsuudessa, peruskoulun, terveyden- ja sairaanhoidon, sairasloman, vuosiloman ja työeläkkeen muodossa. Itse koen työeläkkeelläolon suurena vapauttajana ennenkaikkea henkisessä mielessä. Joonaksen kirjoitus on tärkeä siksi, että näitä oikeuksia olisi pyrittävä vahvistamaan ja kehittämään edelleen "työn vapauttamisen" suuntaan.
Kirjoituksen jälkiosassa hän puolustelee perustuloa, jota minäkin olen aivan viimeaikoihin mielessäni pitänyt mahdollisena ratkaisuna toisenlaisen, herruudesta vapaan elämäntavan toteuttajana. Perusturva-ajatusta sellaisena kuin MMT - siis Moderni Monetaarinen Teoria - sen näkee, hän kritisoi edelleen riippuvuudesta pääomaan. En usko perustulonkaan olevan tässä suhteessa riippumaton - jostakin myös niiden pääomien on yhteiskunnalliseenkiertoon tultava joista perustulo maksetaan. Kun MMT:n mukaan pääomaa - siis rahaa - voidaan luoda itsenäisen keskuspankin toimesta ja velkaa tekemällä, merkitsee se suurta vapautumista pääoman kahleista. Siksihän uusliberalismi ei voi sallia vapautumista sen pakkopaidasta, koska se merkitsisi myös työn luonteen täydellistä muuttumista, vapautumista markkinaehtoisesta palkkaorjuudesta. Yksi "työn vapauttamisen" muoto on sekin, että voi vapautua vieraannuttavaksi koetusta työstä ja ottaa sapaattivapaata kuntoutuakseen ja tervehtyäkseen.
Ihmisellä on joka tapauksessa kiihkeä tarve toteuttaa itseään, syntyä täysin, olla merkityksellinen, käyttää voimavarojaan ja tässä suhteessa perustulo ei juurikaan avaa näköaloja. MMT:n täystyöllisyystavoitetta ei pitäisi nähdä markkinahenkisessä "tuotetaan mistä saadaan eniten voittoa" vaan pikemminkin kansanvaltaisen hyvinvointivaltion hengessä, jossa yhteisö päättää mitä tarvitaan ja sitä kautta syntyvä työ toteutetaan koko yhteisön voimin ja työtä uudelleen jakaen. Uskon myös osallistavan, resurssoidun kansalaistoiminnan suureen merkitykseen työllistäjänä tulevaisuudessa.
Tästä on siis jatkettava keskustelua...
_____________
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos näkee matalapalkkatöiden olevan tulevaisuudessa välttämättömiä, ja uuden köyhälistön syntymisen välttämiseksi tarvitaan perustulo.
TV 1:n Ykkösaamussa vieraillut Wahlroos sanoo, että valtava määrä inhimillistä työtä tulee poistumaan muun muassa robotisaation myötä.
– Ratkaisu tähän on se, että taataan kaikille perustulo, jonka päälle voi ansaita pätkätöillä, matalapalkkaisella työllä, Wahlroos toteaa.
Näin ei hänen mukaansa syntyisi uutta yritystukea, ja perustulo korvaisi sosiaaliturvajärjestelmää.
___________________________
Voiko hallinnollinen valta luoda elämänmuotoja?
"Mutta juuri ne jotka tunnustavat nämä sosiaalivaltion historialliset saavutukset eivätkä lähde mukaan sen heikkouksien halpahintaiseen kritiikkiin, ovat nyttemin tiedostaneet myös sen virheen, jota ei voi panna tämän tai tuon esteen tai projektin puolinaisen toteuttamisen nimiin, vaan joka johtuu koko projektin erityisestä yksisilmäisyydestä. On herännyt epäilys ehkä väistämättömän mutta vain näennäisesti viattoman välineen, nimittäin vallan suhteen. Sosiaalivaltiolliset ohjelmat käyttävät sitä kokolailla muovatakseen lainsäädäntöä, saadaksen rahoitusta julkistalouteen - ja voidakseen panna ohjelmansa täytäntöön sen eduista nauttivien elämysmaailmassa. Siten potentiaalisten ja tosiasiallisten asiakkaiden arjen ylle kietoutuu tihenevä verkosto oikeudellisia, valtiollisia ja puolivaltiollisia normeja.
Oikeudellistumisesta ja byrokratisoitumisesta yleensä sekä valtiollisen sosiaalipolitiikan tuottavuuden vastaisista vaikutuksista erityisesti, sosiaalisten palvelujen ammatillistumisesta ja tieteellistymisestä käydyt keskustelut ovat tehneet yhden asian selväksi: oikeudelliset ja hallinnolliset välineet sosiaalivaltiollisten ohjelmien toteuttamiseksi eivät ole passiivisia, ikään kuin ominaisuudettomia. Pikemminkin niihin liittyy juuri sellainen yksinkertaiostava, normalisoiva ja valvova käytäntö, johon sisältyvää esineellistävää ja subjektivoivaa valtaa Fovault on jäljittänyt arkikommunikaation hienoimpiin kapillaarisiin verkostoihin saakka. Säädellyn, pirstotun, kontrolloidun ja huolehditun elämismaailman vääristymät ovat epäilemättä hienosyisempiä kuin aineellisen riiston ja kurjistumisen kouriintuntuvat muodot; mutta tästä ei seuraa että psyykkisen ja ruumiillisen tasolle siirretyt ja sisäistetyt sosiaaliset konfliktit olisivat vähemmän tuhoisia. Sanalla sanoen sosiaalivaltion projektiin sisältyy tavoitteen ja keinon välinen ristiriita. Sen tavoitteena on tasaveroisesti rakentuneiden elämänmuotojen luominen, mikä samalla antaa tilaa yksilölliselle itsensä toteuttamiselle. Mutta aivan ilmeisesti tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa suoraan panemalla poliittisia ohjelmia täytäntöön oikeudellisesti ja hallinnollisesti. Valta on liian vaativa väline elämänmuotojen luomiseen.
(Jürgen Habermas kirjassa "Järki ja Kommunikaatio", Tammerpaino Oy, 1992, alkuperäisteksti Edition Suhrkamp Verlag 1983 - 1991)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti