Saksalaisen 3Sat television ohjelmassa "Tele-Akademie" luennoi Frankfurtin yliopiston professori Prof. Dr. Tim Engartner aiheesta "Valtio loppuunmyynnissä - yksityistäminen Saksassa". Tämä on lyhyt referaatti tästä alunperin vuonna 2018 Bonnissa pidetystä ja 20.5. 2020 julkaistusta luennosta.
Muutamia historiallisia esimerkkejä yksityistämisestä
Jo antiikin Roomassa perustettiin yksityinen palokunta - vaatimalla uhkaillen talojen vakuuttamista ja polttamalla kieltäytyjien taloja-
Britannian rautateiden yksityistäminen Margaret Thatcherin aikana ja John Majorin toimeenpanemana johti valtaviin myöhästymislukuihin; kymmenen vuoden aikana yli 8000 tuntia myöhästymisiä.
Taustalla uusliberaali valtioskeptismi, "shareholdervalue" eli osinkojen kautta saatava pääomatuotto. Tämän uuden oppisuunnan keskeisenä hahmona pidetään "Chigagon poikia", monetaristi Milton Friedman suunnan keulahahmona.
Usein perusteluina julkisten toimintojen ostamiselle on budjetin tasapainottamisen mahdollistaminen. Ostot johtavat usein salaisiin sopimuksiin, jossa julkinen sektori, valtio tai kunta vangitaan vuosikymmeniä kestäviin kalliisiin sopimuksiin. Tämä johtaa useissa tapauksissa moninkertaisiin, vuosikymmeniä jatkuviin kustannuksiin.
Lontoon metrosta tuli yksityisen osaomistuksen kautta "miljardien puntien hauta" kustannuksina Lontoon kaupungin hallinnolle.
Tavoitteena on sektorikohtainen, mitä monipuolisin tunkeutuminen ansaitsemistarkoituksessa julkisiin rakenteisiin.
Saksan autobaanojen, lepopaikkojen ja sakotuksen yksityistämisellä on ollut laajakantoiset seuraukset; kokonaisuudessaan miljardiluokan menetyksiä liikennehallinnolle . Saksalaiset sosialidemokraattiset poliitikot kuten Peer Steinbrück, Sigmar Gabriel ja Franz Münterfering ovat olleet ministereinä näitä päätöksiä tekemässä. Myös rautatieliikenteen alueellinen yksityistämisellä on ollut laajoja sosiaalisia seurauksia, käytetäänhän alueliikennettä paljon juuri työmatka-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen yhteydessä. Myös ratapihat ja asemarakennukset ovat olleet kaupallistamisen kohteena. Julkinen salaisuus on, että koko logistinen järjestelmä on joutunut tätä kautta yksityisen rahastamisen kohteeksi. Tehdyt sopimukset ovat ylisukupolvisia ja ohjaavat jo vahvasti kaikkea liikenteeseen yhteydessä olevaa investointitoimintaa.
Erityisen dramaattisia seurauksia on ollut sosiaaliturvajärjestelmän yksityistämisellä ja kaupallistamisella. Gerhard Schröderin punavihreä hallitus aloitti mittavan sosiaalisten rakenteiden uudelleenorganisoinnin. Jo Bismarkin ajoista tunnetun sosiaalivaltion alasajo alkoi eläkeiän nostamisella ja työttömyyskorvausjärjestelmän muuttamisella riippuvaiseksi avuntarvitsijan kaikesta omaisuudesta (Harz IV).
Sosiaaliturvan yksityistämisprosessissa rakennettiin pakkoihin perustuvaa järjestelmää, joka oli myös helposti yksityistettävissä. Mahdollistettiin lobbaukseen perustuva etenemistapa, jonka toimintatapaa on parlamentarisin periaattein mahdoton selvittää. Kysymyksessä oli erittäin taitava, jo vuonna 1997 aloitettu manööveri, jonka tarkoituksena oli popularisoida yksityistä eläkerahastojärjestelmää ja ajaa alas yleistä julkista eläkejärjestelmää. Huomattava määrä liittopäiväedustajista sidottiin hallitusjäsenyyksillä yksityisiin eläkerahastoihin. Suurilla palkkioilla varmistettiin lojaalisuus yksityiselle eläkerahastojärjestelmälle.
Postin yksityistäminen 1980-luvulta lähtien on malliesimerkki siitä, miten kannattava valtion laitos 'fileoidaan¨osiin ja yksityistetään. Keltaisesta jättiläisestä tuli laitos, joka ei kanna postia laatikoihin, joka sulkee postitoimipaikkojaan ja siirtää ne toimimaan tavaratalojen nurkissa ja joka paloittelee kaikki toimintansa yksityisille yrityksille niin että kokonaisuutta on mahdoton hallita julkisena toimintana.
Oman alueensa muodostaa terveydenhoito, jolla markkinaperiaate julkisten palvelujen tuottajana on tunnetusti pettänyt. Terveydenhoito eroaa muusta palvelutoiminnasta siinä että siihen ei osallistuta vapaaehtoisesti, vaan joudutaan terveydellisten ongelmien hoitamiseksi ja tervehtymisen tarpeessa. Hoidon tarpeessa olevat joutuvat hakeutumaan yksityistettyyn, erikoistuneeseen, osapalveluja tuottavaan järjestelmään, jossa jokaisesta hoitotoimenpiteestä laskutetaan erikseen. Hoidon saamisen lähtökohtana ei ole potilaan sairauden paraneminen, vaan hänen sairausvakuutuksensa 'status', siis palveluiden laajuus joita vakuutus sisältää.
Onko yksityistettyä ja kaupallistettua palvelujärjestelmää mahdollisuus palauttaa julkiseen, kokonaisvaltaiseen kontrolliin? Alustaja kertoo esimerkin Brandenburgin osavaltiosta, jossa pääministeri Mathias Platechek joutui aloittamaan uudelleenkunnallistamisen palvelujen hintojen kaksinkertaistuttua. Keskiluokka nousi kapinaan vaatien palvelujen palauttamista kunnallisiksi. Toisen esimerkin luennoitsija kertoo jätehuollon yksityistämisestä ja sen seurauksista. Tavoitteena on ollut saattaa jätteiden käsittely takaisin 'yhteisen katon' alle, koska käsittelyhinnat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet. Tavoitteena on ollut myös pirstoutuneiden palvelusuhteen ehtojen eheyttäminen ja yhtenäistäminen. Freiburgissa ja Dortmundissa on koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten tilojen siivous palautettu takaisin kunnalliseksi tehtäväksi. Myös henkilöstö on otettu mukaan suunnittelemaan siivoustoimintaa uudelleen ja tämän avulla on saavutettu huomattavia säästöjä. Siivoustoimen uudelleen kunnallistamista voidaan pitää onnistuneena toimenpiteenä.
Näiden esimerkkien pohjalta voitaisiin vetää uusia, myönteisiä johtopäätöksiä uudelleenkunnallistamisesta. Vapaan markkinan kaikkivoipaisuus on pala palalta murtunut, yhä useampi kansalainen ymmärtää että yksityistäminen, privatisointi tarkoittaa ryöstämistä. Mm. Saksan SPD uskoo että julkinen liikenne kuten rautatiet, posti ja kaasulaitos toimivat paremmin julkisen hallinnon alaisuudessa.
Uudelleen kunnallistaminen
Kokonaisuudessaan markkinafundamentalismia voidaan pitää demokraatisena lukutaidottomuutena, koska se estää osallisuuden ja vaikuttamisen. Päätöksenteko yksityistetyistä julkisista palveluista ei enää tapahdu niiden henkilöiden, edustajien kautta jotka joutuvat julkisuudessa kantamaan toiminnoista vastuuta.
Luennoitsija esittää viisi argumenttia uudelleen kunnallistamisen, julkisen toiminnan puolesta:
1) Julkisen yhteisön, valtion ja kuntien tehtävä on toimia yhteiskunnan heikoimpien tukena ja turvana, niiden joiden ostovoima ei riitä kustantamaan yhä kallistuvia yksityistettyjä palveluja;
2) Kaikkien julkisten palvelujen tulee olla sillä tavalla saatavissa että ne eivät ole riippuvaisia palveluja tarvitsevan ostovoimasta. Yksityiset palvelut merkitsevät kroonista taloudellista alisuoriutumista, koska verotulot eivät riitä kattamaan yhä nopeammin kasvavia kustannuksia;
3) Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kaikkien saatavilla olevia, yhä parempia palveluja niitä tarvitseville;
4) Toivottavaa on että demokraattinen valtio hahmottaa itse dynaamisesti tehtävänsä - muuten se luo koko ajan edellytyksiä omalle itsetuholleen
5) Yhteiskunta joka ei tunnista tehtäväänsä eikä osaa hahmottaa tehtävänsä oikeaa hintaa, on lakannut olemasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti