Monarkistisen talouden kritiikki

Epätasa-arvo tuhoaa demokratian

Ekonomisti ja kirjailija Thomas Piketty oli 4.10. 2020 haastateltavana saksankielisen 3Sat tv-kanavan "Kulturzeit" ohjelman teemassa "Filosofian tähtihetki" . Haastattelussa hän kuvaa valtavaa ja nopeaa tuloerojen kasvamista. Kysymys kuuluu, kuinka tällainen lisääntyvä epätasaarvo on ylipäätään hyväksyttävissä aikamme maailmassa. Toimittaja Yves Bossart osoittaa tämän eron videolla pienillä ihmisnukeilla ja liituviivalla pöydässä köyhimmän kymmenen prosentin  varallisuuden suhteen rikkaimpaan 10 prosenttiin.

Hänen kirjansa "Pääoma ja ideologia" teema on se, miten eliitti legitimoi, perustelee tämä epätasa-arvon ja sen aiheuttaman tasapainottomuuden maailmassa.

Mikä on epätasa-arvon posiivinen puoli, kysyy toimittaja. Piketty vastaa että ihmisten erilaisuus on ehkä tärkein peruste, koska ihmiset eivät ole samanlaisia eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään. Mutta yhtä tärkeää on kysyä, missä on raja epätasa-arvon kasvattamisessa.

Thomas Piketty kokee mahdolliseksi vähentää vähitellen tätä valtavaa tulojen eroa ja sen nopeaa kasvua.

Kirjassaan Pääoma ja ideologia hän palaa historiaan ja on kerännyt tietoa tästä aiheesta alkaen jo 1700-luvun lopulta. Koko aikana ei ole ollut poliittista liikettä, joka olisi avoimesti ja tietoisesti ajanut tällaista epätasa-arvoa. Vasta vuonna 1915 hyväksyttiin Ranskassa verojärjestelmä, jolla oli tarkoitus koota veroja ensimmäisen mailmansodan ponnistusten rahoittamiseen. Tällöin nousi esiin myös kysymys epätasa-arvosta ja rikkaampien korkeammasta verottamisesta. Tällöin ryhtyivät  parlamentin oikeistoryhmät vastustamaan kansalaisia eritavalla kohtelevaa verotusta.

Köyhin 75% kansasta omistaa esimerkiksi Sveitsissä  vain viidenneksen verrattuna rikkaimpaan neljännekseen, mutta verotuksessa tältä suurelta massalta edellytetään sen omistusosuutta suurempaa osallistumista.

Omistusosuuksia käsitellään talousjärjestelmässämme korkealla kansainvälisellä tasolla mm, maailmankaupassa, jossa derivaatit ja odotusarvot merkitsevät huikean paljon, mutta josta ei valu juurikaan informaatiota tavallisen kengänkuluttajan tietoisuuteen.

Progressiivinen verotuskaan ei ole ulottunut tämän huikean epätasa-arvon poistamiseen. Erityisen voimakkaasti eriarvoisuus on kasvanut  mm. USA:ssa vuosina 1990- 2020 vaikka talous kokonaisuudessaan on kasvanut vain hyvin hitaasti, runsaan prosentin vuodessa. USA:ssa ja Britanniassa tämä polariteetti on kasvanut erittäin huomattavasti. Kansainvälisellä tasolla ei ole nähty mitään erityisohjelmaa jolla tätä yhä kasvavaa eriarvoisuutta vastaan olisi toimittu  suuremman tasa-arvon aikaansaamiseksi taloudellisessa kehityksessä. Tästä seuraa kansainvälisesä kilpailussa kansallisten etujen puolustaminen ja suuntautuminen nationalismiin.

Sosiaalinen federatiivisuus ja erityisesti sosialidemokraattien edustamat tietyt sosialistiset elementit ovat myös Pikettyn mukaan mahdollistavat väylän sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. USA:ssa on otettava kiinni Bernie Sandersin ja Elisabeth Warrenien demokraattien vaalikamppailussa esittämistä konkreettisista keinoista.

Pikettyn suhde Karl Marxiin? Hänen kirjoissaan on monia tietellisiä eroja suhteessa Marl Marxin analyysiin. Suurin ero on se että hän on voinut tehdä pitkiä historiallisia vertailuja taloudellisten erojen kasvamiseen. Myös kokemukset Neuvostososialimin romahtamisesta ovat olleet Pikettyn käytettävissä. Luokkaerot sellaisenaan on tärkeä ilmiö, mutta ne eivät ole sellaisenaan mikään yhteiskunnallinen ohjelma. Marx erehtyi ehkä siinä, että yhteiskunnallinen epätasa-arvo on välittömästi muutettavissa poliittiseksi käytännöksi,  toimintatavaksi. Thomas Piketty kannattaa edustuksellista, kansanvaltaista sosialismia,  mukaanpääsyä päättämään keskeisiin instituutioihin ja päätöksentekoelimiin.

Meidän on otettava myös uusi lähestymistapa omistamiseen. Osallistava sosialismi on yksi yksi ulottuvuus.  Myötämäärääminen  tulisi ulottaa 50 prosenttiin työpaikkademokratiaelimissä, esimerkkeinä hän mainitsee Saksan ja Ruotsin. Meidän on muistettava sosiaalinen osallistuminen ja sosiaalinen osallisuus  toisiaan täydentävinä elementteinä.

Toinen tärkeä ulottuvuus on aikaulottuvuus. Kymmenien miljardien omistaminen ei pitäisi kohdistua yksiin tai muutamiin ihmisiin. Näiden resurssien käytöstä päättäminen pitäisi olla kymmenien tuhansien ihmisten asia edustuksellisissa elimissä.Nykyinen monarkistinen suhtautuminen omistamiseen ei tarkoita rohkaisua taloudelliseen kannustamiseen. Oma kysymyksensä on miten tämä mahdollistetaan. Elisebath Warren ja Bernie Sanders olisivat Euroopassa tunnistettavissa maltillisina sosialidemokraatteina. He ovat ehdottaneet kansallista omaisuusveroa ja perintöveroa, jolla tähän suureen ja kasvavaan polarisaatioon puututaisiin.

Pääoman vapaa liikkuminen sitten 1980-luvun on johtanut seurauksiin, johon on vielä tulevaisuudessa puututtava. Pääaman vapaa liikkuminen on rikkonut kansallista päästösvaltaa ja aiheuttanut uusia kierroksia polarisaation vahvistumiseen.

Toimittaja kysyy, mikä on hyväksyttävä epätasa-arvon taso John Rawlsia seuraten? Piketty kertoo yrittävänsä  osoittaa  kirjassaan, mikä muodostaa oikeudenmukaisen, sosialidemokraattisen yhteiskunnan perustan. Hän kertoo yrittävänsä osoittaa kirjassaan, miten historiallisesti tasa-arvon ja epätasa-arvon raja ymmärretty. Absoluuttinen tasa-arvo sellaisenaan ei ole mikään tavoiteltava arvo. 

Mikä on kantanne kansalaisen suorituskykyyn ja sen palkitsemiseen? Todellinen rikkaus ei ole missään suhteessa osaamisen ja suorituskykyyn. Edes Bill Gates ei ole yksin keksinyt tietokonetta ja sen monia toimintamahdollisuuksia. Henkilökohtaiset ideat, osaaminen ja kykyjen osoittaminen on mahdollistettava. 

Maltillinen kasvu ekologian rajoissa - miten se mahdollistetaan. Piketty väittää että ilmastomuutos ja epätasa-arvo taloudellisten voimavarojen jakautumisessa ovat suorassa suhteessa. Tässä suhteessa talouden indikaattoreita on muutettava totaalisesti, koska kansalliset BKT-arvot eivät kykene mittaamaan sitä mitä ympäristössä ja ilmastossa todella tapahtuu.

Korona-kriisi osoittaaa että voimme muuttaa totaalisesti taloudellista käyttäytymistämme, jos elämän säilyttäminen todella sitä vaatii. Sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo puolestaan vaikuttaa pitkällä tähtäimellä  monin tavoin terveydelliseen elämäntilanteeseemme maapallolla.