Klaus Schwaab, Maailman taloudellisen Foorumin perustajajäsen ja sen toiminnanjohtaja on käyttänyt merkittävän puheenvuoron suuren toipumisen merkeissä. Hän arvostelee puheessaan kovin sanoin uusliberaalia talouden valtavirtaa ja vaatii vahvoja painotuksia sekatalouden suuntaan, jotta aikaisempioen vuosikymmenten hyviä tuloksia hyvinvointivaltion rakentamiseksi ei kokonaan menetettäisi. Käännös on bloginpitäjän, vinkin tähän artikkeliin sain kansanedustaja Matias Mäkysen twiitistä.
Klaus Schwaab:
Meidän on siirryttävä uusliberalismista COVIDin jälkeiseen aikaan
* COVID-19 on ravistanut maailmaa tavoilla, joita ei ole nähty maailmansotien jälkeen, vaikuttamalla ihmiselämän kaikkiin osa-alueisiin.
* Maapallon kestävän kehityksen kannalta on elintärkeää, että elpyminen priorisoi uusia, vihreämpiä tapoja harjoittaa liiketoimintaa.
* Suuri elvytys tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen pandemiaa edeltävän järjestelmän pyhiä lehmiä, mutta myös puolustaa pysyvämpiä arvoja.
Yhdelläkään tapahtumalla toisen maailmansodan jälkeen ei ole ollut yhtä syvällistä maailmanlaajuista vaikutusta kuin COVID-19: llä. Pandemia on aiheuttanut kansanterveys- ja talouskriisin sukupolvelta näkymättömässä mittakaavassa ja pahentanut systeemisiä ongelmia, kuten eriarvoisuutta ja suurvaltojen valta-asemaa.
Ainoa hyväksyttävä vastaus tällaiseen kriisiin on talouden, politiikan ja yhteiskuntien "suuri toipuminen". Tämä on todellakin hetki arvioida uudelleen pandemiaa edeltävän järjestelmän pyhiä lehmiä, mutta myös puolustaa tiettyjä pitkäaikaisia arvoja. Tehtävämme on säilyttää viimeisten 75 vuoden saavutukset kestävämmässä muodossa.
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä maailma teki ennennäkemättömiä edistysaskeleita köyhyyden poistamiseksi, lapsikuolleisuuden vähentämiseksi, elinajanodotteen kasvattamiseksi ja lukutaidon lisäämiseksi. Nykyään kansainvälistä yhteistyötä ja kauppaa, joka on edistänyt sodanjälkeistä edistymistä näillä ja monilla muilla inhimillisen kehityksen mittareilla, on pidettävä yllä ja puolustettava näitä saavutuksia kaikesta epäiölystä huolimatta.
COVID-19: Suuren toipumisen 4 rakennuspalikkaa
Kuinka COVID-19 voi olla suuri toipuminen kohti maailmanlaajuista kestävyyttä?
Samanaikaisesti maailman on edelleen keskityttävä pandemiaa edeltänyttä aikaa määrittäneesen kysymykseen: "neljänteen teolliseen vallankumoukseen" ja lukemattomien taloudellisten toimintojen digitalisointiin. Viimeaikainen tekninen kehitys on antanut meille työkalut, joita tarvitsemme selviytymään nykyisestä kriisistä - muun muassa rokotteiden, uusien hoitojen ja henkilökohtaisten suojavarusteiden nopean kehittämisen avulla. Meidän on jatkettava investointeja tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja innovaatioihin rakentamalla samalla suojaa niitä vastaan, jotka käyttävät väärin tätä tekniikkaa.
Mutta muut globaalin talousjärjestelmämme shibbolethit (vanhentuneet päähänpinttymät) on arvioitava uudelleen avoimella mielellä. Tärkein näistä on uusliberaali ideologia. Vapaamarkkinoiden fundamentalismi on heikentänyt työntekijöiden oikeuksia ja taloudellista turvallisuutta, ajanut sääntelystä vapautumisen pohjalukemiin, tuhonnut verokilpailun ja mahdollistanut massiivisten uusien globaalien monopolien syntymisen.
Kaupan, verotuksen ja kilpailun sääntöjä, jotka heijastavat vuosikymmenien uusliberalistista vaikutusta, on nyt tarkistettava. Muuten ideologinen heiluri - joka on jo liikkeessä - voi kääntyä takaisin kohti täysimittaista protektionismia ja muita molemminpuolisen häviämisen (loose-loose) strategioita.
Erityisesti meidän on tarkasteltava uudelleen kollektiivista sitoutumistamme kapitalismiin sellaisena kuin olemme sen tunteneet. Meidän ei tietenkään pitäisi luopua kasvun peruskoneista. Olemme suurimman osan menneisyyden sosiaalisesta kehityksestä velkaa yrittäjyydelle ja kyvylle luoda vaurautta ottamalla riskejä ja etsimällä uusia innovatiivisia liiketoimintamalleja. Tarvitsemme markkinoita resurssien ja tavaroiden ja palvelujen jakamiseksi tehokkaasti, erityisesti ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien kohdalla.
COVID-19 on ravistanut maailmaa tavoilla, joita ei ole nähty maailmansotien jälkeen, vaikuttamalla ihmiselämän kaikkiin osa-alueisiin.
Maapallon kestävän kehityksen kannalta on elintärkeää, että elpyminen priorisoi uusia, vihreämpiä tapoja harjoittaa liiketoimintaa.
Suuri elvytys tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen pandemiaa edeltävän järjestelmän pyhät lehmät, mutta myös puolustaa pitkäaikaisia arvoja.
Yhdelläkään tapahtumalla toisen maailmansodan jälkeen ei ole ollut yhtä syvällistä maailmanlaajuista vaikutusta kuin COVID-19: llä. Pandemia on aiheuttanut kansanterveys- ja talouskriisin nykysukupolvelle tuntemattomassa mittakaavassa ja pahentanut systeemisiä ongelmia, kuten eriarvoisuutta ja suurvaltojen valta-asemaa.
Ainoa hyväksyttävä vastaus tällaiseen kriisiin on talouden, politiikan ja yhteiskuntien "suuri toipuminen". Tämä on todellakin hetki arvioida uudelleen pandemiaa edeltävän järjestelmän pyhät lehmät, mutta myös puolustaa tiettyjä pitkäaikaisia arvoja. Tehtävämme on säilyttää viimeisten 75 vuoden saavutukset kestävämmässä muodossa.
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä maailma teki ennennäkemättömiä edistysaskeleita köyhyyden poistamiseksi, lapsikuolleisuuden vähentämiseksi, elinajanodotteen kasvattamiseksi ja lukutaidon lisäämiseksi. Nyt on ylläpidettävä kansainvälistä yhteistyötä ja kauppaa, joka on edistänyt sodanjälkeistä elpymistä näillä ja monilla muilla inhimillisen kehityksen mittareilla, ja puhdistettava sen ansiot uudelleen yleisestä epäilystä.
Samanaikaisesti maailman on edelleen keskityttävä pandemiaa edeltäneen ajan määrittelevään kysymykseen: "neljänteen teolliseen vallankumoukseen" ja lukemattomien taloudellisten toimintojen digitalisointiin. Viimeaikainen tekninen kehitys on antanut meille työkalut, joita tarvitsemme selviytymään nykyisestä kriisistä - muun muassa rokotteiden, uusien hoitojen ja henkilökohtaisten suojavarusteiden nopean kehittämisen avulla. Meidän on jatkettava investointeja tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja innovaatioihin rakentamalla samalla suojaa niitä vastaan, jotka käyttävät tekniikkaa vääriin tarkoituksiin.
Mutta meidän on mietittävä uudelleen, mitä tarkoitamme "pääomalla" sen monissa esiintymismuodoissa, olivatpa ne taloudellisia, ympäristöllisiä, sosiaalisia tai inhimillisiä. Nykypäivän kuluttajat eivät halua enemmän ja parempia tuotteita ja palveluita kohtuulliseen hintaan. Sen sijaan he odottavat yhä enemmän yritysten osallistuvan sosiaaliseen hyvinvointiin ja yleiseen hyvään. Uudentyyppiselle "kapitalismille" on sekä perustarve että kasvava kysyntä.
Kapitalismin tarkastelemiseksi uudelleen meidän on harkittava uudesta näkökulmasta myös yritysten roolia. Uusliberalismin varhainen edustaja , Nobelin palkinnon saanut ekonomisti Milton Friedman uskoi (lainaten Yhdysvaltain entistä presidenttiä Calvin Coolidgea), että "liikeyritys on liiketoimintaa". Mutta kun Friedman oli edelläkävijä osakkeenomistajien ensisijaisuuden korostamisessa, hän ei ajatellut, että julkisesti noteerattu yritys ei voisi olla vain kaupallinen yksikkö, vaan myös sosiaalinen organismi.
Lisäksi COVID-kriisi on osoittanut, että yritykset, jotka ovat investoineet pitkäaikaisen elinvoimansa vahvistamiseen, ovat paremmin varustautuneet myrskystä selviämiseen. Itse asiassa pandemia on nopeuttanut siirtymistä kohti sidosryhmämallia yrityskapitalismissa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain liike-elämän pyöreän pöydän ryhmä omaksui tämän käsitteen viime vuonna.
Yritykset tarvitsevat kuitenkin selkeämmät ohjeet, jotta sosiaalisesti ja ympäristötietoisemmat liiketoimintatavat tulisivat voimaan. Tähän tarpeeseen vastaamiseksi Maailman talousfoorumin kansainvälinen liiketoimintaneuvosto on kehittänyt joukon "osakkeenomistajien pääomamittareita ", jotta yritykset pääsevät yhdenvertaiseen asemaan mitatessaan arvonmuodostusta ja sen riskejä.
Jos COVID-kriisi on osoittanut meille ylipäätään mitään, on se näyttänyt että hallitukset, yritykset tai yksin toimivat kansalaisyhteiskunnan ryhmät eivät voi vastata systeemisiin globaaleihin haasteisiin. Meidän on hajotettava nämä alueet erillään pitävät siilot ja aloitettava institutionaalisten alustojen rakentaminen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölle. Yhtä tärkeää on, että nuoremmat sukupolvet on otettava mukaan tähän prosessiin, koska kyseessä on luonnostaan pitkän aikavälin tulevaisuuden näkymät.
Lopuksi meidän on laajennettava pyrkimyksiämme tunnistaa taustojen, mielipiteiden ja arvojen pluralismi, monimuotoisuus kansalaisten keskuudessa kaikilla tasoilla. Meillä kaikilla on yksilöllinen identiteettimme, mutta me kaikki kuulumme myös paikallisiin, ammatillisiin, kansallisiin ja jopa globaaleihin yhteisöihin, joilla on yhteiset edut ja toisiinsa sidottu kohtalo.
Suuren toipumisen tulisi pyrkiä antamaan ääni niille jotka ovat jääneet sivuun, jotta kaikki jotka ovat halukkaita muokkaamaan tulevaisuutta, voivat tehdä niin. Tarvittava nollaus, resetointi ei ole vallankumous tai siirtyminen johonkin uuteen ideologiaan. Sen pitäisi pikemminkin nähdä käytännön askeleena kohti joustavampaa, yhtenäisempää ja kestävämpää maailmaa. Jotkut maailmanlaajuisen järjestelmän pilareista on vaihdettava ja toiset korjattava tai vahvistettava. Yhteisen edistymisen, vaurauden ja terveyden saavuttaminen ei vaadi mitään enempää - eikä vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti