Seppo Tuovinen kirjoittaa 23.5. 2020 julkaisemassaan blogikirjoituksessa valtion merkityksestä hyvinvoinnin muodostamisessa. Hän tukeutuu
Seppo Tuovinen nostaaa blogissaan keskusteluun italialaisen taloustieteilijä Marianna Mazzucaton yhteiskuntateoriaa ja julkisen sektorin merkitystä kehityksen dynaamisena vauhdittajana:
"Mazzucato kannattaa voimakkaasti sosiaalisia investointeja"
Mazzucato kannattaa voimakkaasti varsinkin kriisiaikoina sosiaalisia investointeja. Samoin kuin yrityksen konehankinnat, myös koulut ja sairaalat ovat tuottavia vasta toimiessaan, eli kun niihin liitetään riittävästi työvoimaa. Mariana Mazzucaton mukaan esimerkiksi opettajien ja hoitohenkilökunnan, palvelualojen kuten myyjien ja sosiaalityöntekijöiden palkat eivät siis ole silkkaa menoa, vaan tuottavaa työtä.
Tässä yhteydessä kysynkin: Onko tämä päässyt meiltä unohtumaan, kun yksityistämme julkisia palveluja ja ajamme palveluyhteiskunnan alas heikentämällä rajusti työntekijöiden asemaa?
---
Mariana Mazzucato sanoi Taloussanomien haastattelussa jo 19.8. 2013, että hän pitää epäonnistuneena Suomen yritystukipolitiikkaa. Käytännössä vain 6 % pk-yrityksistä Suomessa on ns, kasvuyrityksiä, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä. Yritysten liian avokätisestä tukipolitiikasta on normaalioloissa päästävä eroon.
“Tuhlaamme valtavasti rahaa huonosti menestyvien pk-yritysten rahoittamiseen. Iso osa niistä ei tuota juuri lainkaan työtä tai innovaatiota. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia reilun kilpailun edellytyksistä ja valvoa yhteisten pelisääntöjen noudattamista.”
Samoin hän nostaa keskusteluun Ha-Joon Changin analyysin valtion merkityksestä yhteisen hyvinvoinnin kehittymiselle:
Ha-Joon Chang ja tyrmää myytin hyvinvointivaltion laiskistavasta ja taloutta jähmettävästä vaikutusta. Ekonomisti ottaa argumenttinsa tueksi Suomen, Ruotsin ja Tanskan taloushistorian.
"– Nämä ovat maita, joilla oli laaja ja vahva hyvinvointivaltio. Silti niiden talous on 50–60 vuoden aikana kasvanut yhtä nopeasti ja Suomen tapauksessa vielä nopeammin kuin Yhdysvaltojen, jossa julkiset hyvinvointipalvelut ovat niukkoja."
Samoin hän nostaa keskusteluun Ha-Joon Changin analyysin valtion merkityksestä yhteisen hyvinvoinnin kehittymiselle:
Ha-Joon Chang ja tyrmää myytin hyvinvointivaltion laiskistavasta ja taloutta jähmettävästä vaikutusta. Ekonomisti ottaa argumenttinsa tueksi Suomen, Ruotsin ja Tanskan taloushistorian.
"– Nämä ovat maita, joilla oli laaja ja vahva hyvinvointivaltio. Silti niiden talous on 50–60 vuoden aikana kasvanut yhtä nopeasti ja Suomen tapauksessa vielä nopeammin kuin Yhdysvaltojen, jossa julkiset hyvinvointipalvelut ovat niukkoja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti