Miten ulos Koronan pahentamasta talouskriisistä?

Iltasanomien/Taloussanomien toimittaja Jan Hurri pohdiskelee tuon tuostakin euroalueen talouskysymyksiä ja niin tälläkin kertaa. Tässä muutama henkilökohtainen kommentti viimeisimmän 27.5. 2020 julkaistun kolumnin annista:

Kohtalaisen hyvää pohdinta Jan Hurrilta siitä, mitä nykyisen konsolidoidun perusrakenteen sisällä voidaan tehdä. Olisin jossakin vaiheessa odottanut Hurrilta yritysten, so. 'markkinan' ja valtion erilaisten roolien analysointia kasvua luotaessa. Valtio ja sen ilmaisemat kansalaisten tarpeet on aivan ylivoimainen keino uuden kasvun luomiseen vaikka velkarahalla. Valtion ja kuntien verotusoikeus jo yksistään takaa sen että jokainen vellalakin nykykoroilla luotu työpaikka luo lähes automaattisesti hyvinvointia ja kasvua, sekä tarjoaa sekataloudessa myös markkinalle mahdollisuuksia investointeihin ja kasvuun ostovoioman kasvaessa. Tämä endogeeninen malli olisi aivan  ehdottomasti toimivin malli selviämiseen tästäkin kriisistä. On suurta tuhlauista pitää työvoimaa työttömänä ja vaikka mahdollisuutta luontaiseen aktiivisuuteen kuluttajana ja taloudellisena toimijana. Euroopan Unioni kamppailee tämän ongelman kanssa niin kauan kuin nykyiset peruskirjat ovat voimassa.


Keskuspankkirahoituksella ei voida valtioiden velkataakkaa suoraan keventää; juuri se on tiukasti kielletty konsolidoiduissa perussopimuksissa. Sksi määrällinen elvytys ja sen jakaminen onkin organisoitava niin että se ei ole suoranaisessa yhteydessä valtion omiin budjettisuoritteisiin. Jos valtio on kuitenkin aiemmin tukenut yrityksiä, on kirjanpidollinen mahdollisuus koirvata näitä menoja määrällisellä elvytyksellä.

Onko määrällinen elvytys tuottanut talouskasvua? Yritysten investoinnit ovat olleet todella vähäisiä, koska määrällinen elvytys suuntautuu tarjonnan lisäämiseen mutta ei juurikaan lisää ostovoimaa. Nämä miljardit menevät yritysten taseisiin, ja Business Finlandin hyväksymiin kohteisiin, kuten koneiden ja laitteiden uusimiseen, innovaatioihin ja täysin uusiin hankkeisiin.

Inflaation mahdollisuus pysyy edelleen vähäisenä, koska EKP voi omilla toimillaan vaikuttaa korkotasoon. Tämä on yksi keskuspankin toiminnan mukanaan tuomia myöänteisiä påuolia. Toisaalta EKP joutuu tukemaan pankkeja muilla tavoin miinusmerkkisten korkojen aikana.

Velkasaneerauksesta - kuten Kreikan tapauksessa tehtiin - on surullisia ja pelottavia kokemuksia. Yhteinen velka saattaisi juridisesti ja sääntöperusteisesti johtaa tähänkin mahdollisuuteen uudelleen. Toinen velkasaneerauksen muoto olisi jäsenvaltioiden velkojen osto EKP:n taseisiin, mikä nykyisillä säännöillä on kielletty vaihtoehto.

Inflaatiota koskevassa kappaleessa Hurri tekee ajatusvirheen puhuessaan inflaation kasvusta:"Näin luultavasti kävisi ainakin siinä tapauksessa, että EKP euroalueella ja maailman muut suuret keskuspankit muilla mantereilla eivät yhtäkkiä luopuisi vakiintuneista ja monin paikoin lakisääteisistä hintavakaustavoitteistaan." Näin tapahtuisi vain, jos pankit luopuvat hintavakaustavoitteistaan.

Jan Hurri päättää kolumninsa varoitukseen korvata etukäteissäästämisellä juuri tähän hetkeen sopiva velanotto:
"Vyönkiristyksillä vikatikkeihin
Talouspolitiikan vyönkiristykset ovat jo alkaneet kummitella poliitikkojen ja poliittisten kommentaattoreiden puheissa, vaikka talous kompastui koronaan ja painui taantumaan vasta pari kuukautta sitten.

Tämä lienee omanlaisensa ennätys, sillä samaan itsetuhoiseen "ratkaisuun" päädyttiin niin 1990-luvun lamavuosina kuin viime vuosikymmenen kriisivuosina sentään vasta pari vuotta noiden edellisten suurten talouskriisien alkamisen jälkeen.

Ja niin kuin kummallakin edellisellä kerralla niin todennäköisesti myös seuraavalla kerralla talouspolitiikan kiristäminen alkaa ennen aikojaan – ja lisää eikä suinkaan supista valtion velkaantumista.

Yritykset supistaa julkisen talouden alijäämiä ja velkatarpeita kääntyvät herkästi tarkoitustaan vastaan jos niihin ryhdytään ennen kuin talous on kunnolla toipunut kasvuun ja kestää julkisen talouden tasapainottamista tapailevat veronkorotukset ja tai menoleikkaukset."

_____
SAK:n ekonomisti Anne Marttinen tänään 27.5. 2020 julkaistusta Euroopan Unionin ehdotuksesta Korona-kriisin taloudellisiin vaikutuksiin vastaavan elpymisrahaston raameista:
"SAK:n mielestä ei ole Suomen tai EU:n etu, että tässä kohtaa asetutaan komission ehdotuksia vastaan. Elvytyspaketti on saatava mahdollisimman nopeasti ja järkevästi läpi. Koronakriisin hoidossa tulisi olla pragmaattinen ja ottaa huomioon ratkaisun käytännön vaikutukset euroalueen talouteen. Euroalue tarvitsee investointeja talouden kuopasta ylös pääsemiseksi ja elpymisrahasto on tähän oiva työkalu. Rahastosta hyötyy myös Suomi, kun se saa suoraan varoja omien investointiensa rahoittamiseen."
Mielestäni hyvä ja perusteltu kannanotto...

Veikko Räntilä 15.5. 2020
Kriisin hyödyntäjät

On aika tyypillistä, että kriiseissä talouseliitti, yritykset ja jopa huijarit hyödyntävät tilannetta. Koronakriisin taloudellisten vaikutusten hillitsemiseksi on  käynnistetty miljardien tukiohjelma ilman yhteiskunnallisia velvoitteita,  ilman ympäristö- tai ilmastotavoitteita puhumatta  minkään asteista takaisinmaksusta. Markkinatalouteen kuuluu, että huijarit ottavat aina osansa kriiseissä kuten nyt maskikaupoissa.

Suojainten kansallinen tuotanto käynnistyy vastaa toukokuussa.  Näiden markkinat syntyivät vasta, kun julkinen puoli päätti ryhtyä niiden tilauksiin.  Yksityisen puolen aloiteellisuutta ei juuri aiemmin esiintynyt. USA:ssa oli kylläkin mielenkiintoinen tilanne. Vaikka Trump hylkäsi liittovaltiolle tarjotun sertifioidun  kasvosuojainten tuotannon käynnistämisen tammikuussa, voi siitä tuskin tehdä yleisiä päätelmiä julkisen toimijan tavasta toimia. Sama koskee myös yksityistä toimijaa. Erot ovat suuria ymmärryksessä, tavoitteissa, moraalissa ja vastuullisuudessa.  Sama henkilö toimii julkisena ja yksityisenä päätöksentekijänä.  Kovin  yksinkertaisia päätelmiä yksityisen ja julkisen paremmuudesta ei ole tehtävissä. Tiedetään myös, että useimmat merkittävät tuotannolliset innovaatiot  ovat julkisissa tutkimuskeskuksissa  luotuja tai julkisen rahan tukemina synnytettyjä. Julkisen ja yksityisen yhteenkietoutuminen on syvää ja laajaa. Puhtaan kapitalismin tai  sosialismin  sovellusta ei kehittyneistä maista tahdo löytää.

Vallanpitäjien läheisten väitetään sosialistisissa järjestelmissä  saavan suhteillaan epäoikeudenmukaisia etuja. Sama koskee kapitalismia. Laaja lobbauskoneisto, korruptio, mafia ja hyväveliverkostot hoitavat erityisetuja näille tahoilla kaikkialla.

Toiveet valtion roolin pienentämisestä ovat täydellisessä ristiriidassa yhä kasvavien yritystukivaatimusten  kanssa.  Koronan jälkeen  näyttää Suomen valtion yritystuista aiheutunut  velka nousevan useaan kymmeneen  miljardiin euroon. Veronalennusten ja yritystukien riskinä on  myös, että niistä tulee pysyviä. Näin on usein käynyt. Seuraavassa kriisissä ei tällöin ole mitään  pelivaraa.  Suhdannepolitiikan oikeaoppinen harjoittaminen tahtoo olla  vaikeaa niin keynesiläisille kuin  uusliberalisteillekin. Markkinataloudesta ei taida myöskään enää olla kysymys kun talous on pysyvästi julkisilla tukijaloilla.


Tampereella 15.5.2020 Veikko Räntilä