Tässä kirjoituksessa Veikko Räntilä, Kunta-alan Ammattiliiton koulutuskeskuken emeritus-johtaja kommentoi VATT:n johtavan tutkijan Helsingin Sanomissa toukokuun alussa 2020 ollutta kirjoitusta.
Toissa päivänä Hanna Kuusela ja Sonja Finer toivat esille HS:ssa tarpeen panna listaamattomien yhtiöiden osinko verolle. Näitä osinkoja nostaa ylin tulonsaajakymmenes yhteensä 1.5 mrd euroa vuodessa.
Eilen ajatuksen pääomatulojen verotuksen kiristämisestä kumosi valtavirtaisen taloustieteen useasti kumotulla jargonilla vastakirjoittaja. Vastineita hesarin talouseliitin kirjoituksiin ei saa, vaikka tuloerojen kehityksestä esitetään valheita. Asiasta on useampi näyttö. Pari esimerkkiä kirjoittajan jargonista. Ensinnäkin siinä rinnastetaan pääomatulot palkkatuloihin verotuksen vastaisen yhteisrintaman herättämiseksi. Pintapuoliseksi analyysiksi leimaaminen oli myös keino viedä uskottavuutta väitteitä ja luvuilta, jotka kertovat listaamattomien yritysten poikkeuksellisista veroeduista. Tähän liitettiin vielä verotekninen hämäys väittämällä, että listaamattomien yhtiöiden osinko ei ole nykyisin miltään osin verovapaa.
Katsotaanpa. Näin sanotaan veroilmoituksen ohjeissa. Jos osinko on enintään 8 % osakeen matemaattisesta arvosta, on osingosta veronalaista tuloa 25 % 150 000 euroon saakka ja 75 % on kokonaan verovapaata. Sen lisäksi todetaan veronalainen ja verovapaa osuus erikseen, jos osinkoja jaetaan enemmän kuin 8 % omistettujen osakekkeiden arvosta tai 150 000 euroa. Onko siis verovapaita osinkoja? Ainakin verottaja tuntee käsitteen tässä yhteydessä. Käsiteharhautuksella pyritään siirtämään huomio pois poikkeuksellisesta veroetuoikeudesta saivartelemalla käsitteillä.
Sen jälkeen kirjoittaja turvautuu täydellisiin latteuksiin todetessaan itseselvyytenä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käytössä olevan erilliset veroasteikot ansio- ja pääoma tuloille. Niitä pidetään kirjoittajan mukaan yleisesti kansainvälisessä keskustelusssa oikeudenmukaisena ja tehokkaina. Näin argumentoi taloustieteilijä. Siirtyminen erillisiin veroasteikkoihin pääoma- ja palkkatulojen kohdalla oli yhteydessä uusliberalismin voittokulkuun 1980-1990-vaiheessa. Tällöin useimissa kehittyneissä maissa tehtiin monia pääomaa suosivia ratkaisuja ja laskettiin pääoman verotusastetta. Peruste oli valtapolitiikka ja ideologiset lupaukset kasvavien tuloerojen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta investointien lisääntymisestä ja talouskasvun kiihtymisestä. Nämä lupaukset eivät ole toteutuneet. Kirjoittaja ei ole löytänyt kansainvälisestä keskustelusta esim J. Stiglitzin tai kansallisesta keskustelusta M. Tuomalan kritiikkiä asiasta. Väite erillisasteikoiden oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta on täyttä valhetta ja huijausta.
Edelleen väitteet säästämisen ja investointien kannattavuuden turvaamisesta ovat keinotekoisia alhaisen pääomaverotuksen perusteina. Ansiotulojen verotuksen korkeus ns ympäristötekijänä em asioille on täysin hämärä ellei sillä yksinkertaisesti vihjata siihen, että omistajan ei kannata ottaa ulos tuloa korkeasti verotettuna ansiotulona. Investointien kannattavuus tulee kirjoittajan mukaan korvata edullisella verotuksella, koska inflaatio syö pääoman nimellistulosta. Tällaista argumenttia ei keksitty sodan jälkeisenä vahvan kasvun ja laajojen investointien sekä korkean inflaation aikana. Investoinnin tuotto haettiin kysynnästä ja tuottavuuden kehittämisestä.
Nyt kun ei edes inflaatiota juurikaan esinny, on keksitty keino korvata normaalit liiketoiminnan kannattavuuden keinot veroteknisillä järjestelyillä.
Kirjoittaja keksii lisäargumenteiksi sen, että pääoma pakenee verotusta. Samalla hän väittää investointien vähenevän. Peruste on yksipuolinen ja tarkoitushakuinen. Pääoman pakoa voidaan pyrkiä hallitsemaan EU-tasoisesti. Tässä suurin ongelma on veroparatiisit. Nuo pääomat eivät palvele investointeja. Tarvitaan siis pääomien liikkeiden sääntelyä. Pääoma pakenee kaikenlaisia yhteiskunnallisia velvoitteita. Marginaalinen pääomaverotuksen kiristäminen ei ole ratkaiseva. Nyt kun Unionin säännöt löysäävät eri puolilta, voi kansallisella tasolla myös luoda säännöksiä pääomapaolle. Voidaanhan taloudellisen eliitin käyttäytymiseen yrittää vaikuttaa heidän julistamallaan ısänmaan asialla olemisella. Tuleehan siinä mitattua moraalin arvo suhteessa sääntelyn tarpeeseen. Tässä kirjoittajan ehdottomuudessa ja epätoivoisten perusteiden käyttämisessä yritysten omistajien asian puolustamisessa voi todeta, että Yhdysvaltalaisten miljardöörien ja Round table - toimitusjohtajien haaste muuttaa liiketoimintaa sellaiseksi, että enää ei pyritä maksimivoittoon, maksimi omistajarvoon ja vain omistajan edun ajamiseen, ei ole tavoittanut edes VATT:sta
Kirjoittaja keksii kaikki kliseiksi jo muuttuneet osinkoveron erilliskohtelun argumentit. Yksi näistä on kaksinkertainen verotus. Yhtiö siis on maksanut jo veron liiketuloksesta eikä osingosta enää tarvitse maksaa veroa. Kaksinkertaisuus on väkinäinen peruste. Ajateltakoon vaikka arvonlisäveroa, kaikkia kulutusveroja tai perintöveroa. Ansiotulosta, joilla näitä maksetaan, on jo maksettu verot. Ansiotulon verottomuutta ei kukaan ole kehdannut vaatia tällä perusteella. Olennaista on kokonaisverotusaste, yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten tasa - arvo tai pyrkimykset ohjata taloutta laajempien päämäärien suhteen. Osinkojen kohdalla sellainen voi olla pyrkimys jättää mahdollisimman paljon tulosta yrityksen kehittämiseen ja rahoittaa niitä luvattuja investointeja tulosrahoituksella, kun omistajien ulosottamat osingot ohjautuvat finanssitalouteen. Nyt korona-ajan ja ilmastokriisin oppina tulisi olla yritysten strategiassa paljon mittavampi varautuminen kriiseihin. Tämä edellyttää vahvaa kassaa ja tasetta ja kokonaisuutena nykyistä olennaisesti alhaisempaa voitonjaon astetta. Viimevuosina on liikuttu 10-20 %:n tasolla. Tässä on tinkimisen varaa.
Kirjoittaja suosittaa etsimään uusia verotuskohteita kiinteistö- ja kulutusverotuksesta. Niiden maksajat on tiedossa.
Kommentoimani ideologisen puheenvuoron käyttäjä oli VATT:n johtava tutkija Seppo Kari
Tampere 9.5 2020
Terv. Veikko Räntilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti