"Lapsi meni pesuveden mukana..."

"Lapsi meni pesuveden mukana" 
"Emmanuel Macron teki vakavia virheitä eläkeuudistuksessa. Voidaanko hänen kuvansa uudistajana edelleen pelastaa? Martial Foucaultin haastattelu . Haastattelun toteutti Benjamin Schreiber. 
(Frankfurter Rundschau 1.2. 2020)

Kuinka tärkeä eläkeuudistushanke on Emmanuel Macronin poliittiselle visiolle?

Niin sanotun yleisen eläkejärjestelmän tavoitteena oleva uudistushanke oli mukana  jo vuoden 2017 vaalikampanjassa. Joten ei ole yllättävää, että Emmanuel Macron vie eteenpäin tätä uudistusta. Alun perin oli tarkoitus - muistamme - oikaista kymmenien etuoikeutettujen ammattiryhmien (valtion rautatieyhtiön, Pariisin kuljetusyhtiön, kaasuyhtiö Gaz de Francen työntekijöiden, lakimiesten, notaarien ...) työntekijöiden erityisoikeudet. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen eläkejärjestelmä Ranskaan vuoteen 2025 mennessä.

Pääministeri päätti kuitenkin yhdistää tämän uudistuksen tavoitteeseen tasapainottaa tulevaisuuden eläkejärjestelmää taloudellisesti. Se huipentui 11. joulukuuta 2019 ilmoitukseen, jonka mukaan eläkeikää nostetaan 64 vuoteen. Ammattiliitot reagoivat yllättyneinä ja vastustuksella, työntekijät tyytymättömyydellä ja torjumalla. Päätös yhdistää nämä kaksi kohtaa oli epäilemättä vakava virhe. Ei ole yllättävää, että hallitus pyrkimys romahti 12. tammikuuta 2020 ja keskeytti suunnitelmat eläkkeelle siirtymisiän ottamisesta mukaan eläkeuudistukseen. Mutta lapsi oli jo pudonnut kaivoon. Tämä antoi vaikutelman, että hallitus yritti vastustaa tärkeimpiä ammattiliittoja ja sivuuttaa siten sosiaalisen vuoropuhelun.


Miten eläkeuudistuksesta käytävä keskustelu vaikuttaa Macronin imagoon ”uudistusten presidenttinä”?Emmanuel Macronin ja hänen hallituksensa jatkuva pyrkimys tavoitteeseensa huolimatta satojen tuhansien työntekijöiden mielenosoituksista joulukuun alun 2019 jälkeen, on täysin Ranskan presidentin reformistisen tyylin mukainen. "Uuden maailman" ruumiillistuma - käyttäen Emmanuel Macronin sanontaa - ei ollut antaa asialistan ja uudistusten vauhdin tulla sanelluksi kadulta. Kun hän on onnistunut uudistamaan työlainsäädäntöä, työttömyysvakuutusta ja valtion rautatieyhtiö SNCF: ää toimikautensa ensimmäisinä kuukausina, mielenosoituksista huolimatta, eläkeongelmiin on nyt puututtava.

Siirtyminen sellaisessa tahdissa aiheutti riskin kutsua kaikkia ranskalaisia, jotka olivat tyytymättömiä presidentin vastauksiin pukeutua keltaisiin liiveihin talvikauden 2018-19 raivokkaiden yhteiskunnallisten ja poliittisten mielenosoitusten muodossa. 

Todellinen Macronin poliittinen dilemma siis on: eläkkeiden uudistaminen riskillä, että jotkut ranskalaiset huijataan jäämään pysyvästi vaatimattomiin eläkkeisiin tai luopua kokonaan eläkeuudistuksesta ja menettää asemiaan“uudistusmielisenä presidenttinä” .

Mistä johtuu ammattiliittojen ja kansan epäluottamus tätä uudistusta kohtaan?
Epäluottamus uudistushankkeeseen johtuu pääasiassa useista poliittisista ja rakenteellisista virheistä. Uudistuksesta tehtiin yhteenveto yksinkertaisella kaavalla "Jokainen eläkerahastoon maksettu euro tuo samat oikeudet kaikille". Olisi otettava käyttöön yhteinen järjestelmä ja erityiset säännökset olisi poistettava. Tässä hallitus oli onnistunut tekemään kansalaisille uskottavaksi pisteytysjärjestelmän, joka perustuu "pay-as-you-go" (maksa siihen saakka kun jäät eläkkeelle)-järjestelmään. Presidentti ja hänen hallituksensa käynnistivat neuvottelut ammattiliittojen ja neuvotteluasiantuntija Jean-Paul Delevoye kanssa toivoen saavansa kansalaiset vakuuttuneiksi tämän uuden työmarkkinain ja eläkeläisten välisen sopimuksen parannuksista.

Sosiaalisen konfliktin takana hallitus ja osa ammattiliittoja kilpailevat siitä, kuka voi väittää edustavansa yleistä etua paremmin. Mikä on vaarassa tässä poliittisessa taistelussa?

Emmanuel Macronin yhteiskunnallisten uudistusten vastustaminen on enemmän kuin Ranskan mallin kyseenalaistavien uudistusten hylkäämistä. Se perustuu työntekijöiden ja ranskalaisten yleiseen epäilyyn politiikan suhteen.

Poliittinen kriisi kertoo meille edustuksellisen demokratian, tarkemmin sanoen, hallitusten ja hallittavien välisen suhteen kriisistä. 
Samalla  on kyse myös sosiaalidemokratian toimintamallista. Nykyään sosiaalidemokratia on korvattu sosiaalisen vuoropuhelun käsitteellä. Tavoitteena on yhdistää paremmin valtion, työnantajien ja työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet. Konflikteihin tai valtaryhmien ja luokkien välisiin suhteisiin perustuvan alkuperäisen näkemyksen sijaan sosiaalidemokratia on nyt omaksunut uuden tavan käsitellä sitä sosiaalisen vuoropuhelun muodossa. Kompromissien hyväksyminen "anna ja ota" -periaatteella ja siirtyminen tulopoliittisiin neuvotteluihin  ei kuitenkaan ole sujunut täysin  ilman kitkaa.

Tämä poliittinen kamppailu koskee tärkeitä asioita. Toisaalta kyse on siitä, että kun tehtävän saaneet neuvottelijat toimivat tiukan käytännöllisesti, vaarana on  että laiminlyödään ammattiliitot, joita ranskalaiset pitävät liian politisoituneina. Toisaalta käydään keskustelua siitä, että hallitsevatko puhtaasti liiketaloudelliset näkökohdat  aikaisempien päivien radikalismin ja utopioiden kustannuksella. Tämä rajoittaisi sosiaalidemokratian toimimaan  puhtaasti paikallisisa olosuhteissa tapahtuvaksi  ja merkitsisi luopumista laajemmista työelämään vaikuttavista yhteiskunnallisista lisätavoitteista.

Mitä ovat ne haasteet, joita hallitus  - ja uudistaja- mielenosoittajajärjestöt kohtaavat löytääkseen ratkaisun kriisistä ja pelastaakseen samalla kasvonsa?

Tämä tilanne herättää epäilemättä uusia kysymyksiä, ja on olemassa lukuisia kommentteja, joista osa on tehty puoluepoliittisista ja ideologisista näkökohdista. Tosiasia, että Macronin taloudellinen liberalismia ei ole niinkään kyseenalaisteta, mutta että monien silmissä se on  pikemminkin liian orkesterinjohtomainen hallintotapa. Tämä on johtanut huomattaviin muutosilmiöihin yleisessä mielipiteessä ja työelämässä. Ranskalaisten keskuudessa on jatkunut pitkään se, mitä ranskalaiset kutsuvat "valtiovaatimuksiksi" tai "kehotukseksi yhä tehokkaampaan ohjaukseen".

Nykyään tämä vaatimus näyttää menettäneen suuren osan voimastaan. Ja se saattaa selittää työntekijöiden ja Emmanuel Macronin välisen kuilun, jonka politiikassa noudatetaan liberaalia lähestymistapaa, mutta joka muistuttaa toimintatavaltaan hyvin aktiivisessa vaiheessa olevaa de Gaullen linjaa. Hallituksen johdolle yksi asia vaikuttaa selvältä: kun otetaan huomioon Ranskan epäonnistuminen tavoitteissaan Euroopan tasolla, on toteutettava sosiaalisia uudistuksia. Siksi hänen pyyntönsä: Jotta uudistukset voidaan toteuttaa tehokkaasti, hallituksen väliintulon on oltava sosiaalisen vuoropuhelun yläpuolella, joka ei määritelmän mukaan voi olla osa "hätäohjelmaa" tai kompromissien etsintää.

Tämän uudistuksen poliittiset hyödyt vaikuttavat vähäisiltä, kun otetaan huomioon se riski, minkä se aiheuttaa hallituksen suosiolle yleisessä mielipiteessä. Onko tässä tehty virhelaskelmia vuoden 2022 presidentinvaaleja silmällä pitäen?

Uskon, että Emmanuel Macron ei voi saada mitään lyhytaikaista poliittista hyötyä tästä sosiaalisesta tapahtumasta. Yleinen mielipide on kääntynyt häntä vastaan  - eläkeuudistusta pidettiin laillisena niin kauan kuin sen tavoitteena oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tuomalla mukaan ajatuksen  budjetin samanaikaisesta tasapainottamisesta muodosti se jälleen kuvan  Macronista presidenttinä joka ei välitä pienituloisten kansalaisten kohtalosta. Voidaan tietenkin väittää, että on poliittisesti viisasta jatkaa äänien kalastamista oikealta. Itse asiassa tämä äänestäjäryhmä suosii edelleen Emmanuel Macronia, joka arvostaa ja pitää kiinni vallitsevista taloudellisissa arvoista.

Vuonna 2022 pidettäviä presidentinvaaleja silmällä pitäen olisi tietenkin harkittava, onko Emmanuel Macronin aloittama vastakkainasettelu vasemmistolaisen valitsijakunnan kanssa uhkarohkeaa peliä: voisiko klassisen oikeiston (republikaanien) ja äärioikeiston (Rassemblement National) välinen kilpailu samalla valmistaa  tietä vasemmistolaisten ja edistyksellisten yhteenliittymiselle (kommunistisesta puolueesta sosialistiseen puolueeseen ja vihreihin)?

(Ranskasta saksaksi Claire Labigne ja Sabine Dörfler - ja edelleen suomeksi Ilpo Rossi)