Aufstehen - nouskaa!
Onko Saksassa nousemassa uusi poliittista vasemmistoa kokoava liike? Lähinnä sosiaalisen mediaan on noussut 3. syyskuuta 2018 lähtien vasemmistolainen, yli puoluerajojen yhteyksiä hakeva ja liikettä kokoava voima nimeltä "Aufstehen" - nouskaa! Manés Weisskirchner esittelee tätä liikettä ja sen yhteyksiä Social Europe -verkkolehden 13.9. 2018 numerossa. Miksi tällainen liike on syntymässä?
Yhtenä suurena syynä on Saksan poliittisen vasemmiston välirikko. Sikäläinen "vasemmistoliitto" die Linke on kannatukseltaan liikkunut jo kymmenisen vuotta 10 prosentin tuntumassa, mutta toivoa hallitukseen pääsystä ei ole olemassa - Saksan SPD ei hyväksy tätä DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen juurille syntynyttä liikettä yhteistyökumppaniksi.
Gerhard Schröderin Harz IV hallituksesta valtionvarainministerin paikalta eronnut Oskar Lafontaine, Saarin osavaltion entinen sosialidemokraattinen pääministeri hyppäsi tämän jälkeen mukaan die Linke puolueeseen ja nousi siellä nopeasti vaikutusvaltaiseksi toimijaksi. Hän on yksi Aufstehen ryhmän toimijoista ja hänen rinnallaan die Linken liittopäiväedustajana toimiva valovoimainen Sahra Wagenknecht, jota on välillä nimitetty jopa uudeksi Rosa Luxemburgiksi, sosialistiseksi naisjohtajaksi. Hän julkaisi viime vuonna erinomaisen talouspolitiikkaa käsittelevän kirjan "Reichtum ohne Gier" - rikkautta ilman ahneutta, Campus Verlag.
Ryhmän teemat ovat niitä, jotka sekä jakavat että yhdistävät vasemmistoa. Keskeisesiä teemoja näyttäisi olevan Saksan "Vaihtoehto Saksalle" (AfD-oikeistoryhmän) vastavoimaksi pyrkiminen. Mukana on takarivin vaikuttajia SPD:stä (Wolfgang Streeck ja Marco Bülow)) ja Vihreistä (Antja Vollmer) die Linken kärkinimien lisäksi. Yhteyksiä näytetään hakevan eri puolilla Eurooppaa. Mukana on myös Ranskan Sosialistipuolueen nopeasti vaaleissa noussut Jean-Luc Mélenchon, joka on "frankofiili" Oskar Lafontainen hyvä ystävä ja hengenheimolainen. Muodollisena johtajana toimii Bernd Stegemann, joka on kirjoittanut kirjan populismista.
SPD:n kriittiset voimat, kuten Jungsozialistenien Kevin Kühnert näyttävät suhtautuvan kriittisesti tähänkin ryhmään.
Eurooppavaalit ovat tulossa ja juuri Euroopan Unionin uusliberalistinen, markkina-alisteinen suuntautuminen sekä kalvaa että haastaa vasemmistoa uusien vastausten löytämiseksi eurooppalaiseen politiikkaan. Jossakin määrin tätä keskustelua käydään Suomessakin, tosin valitettavan myöhään. Ehdokkaita eurovaaleihin nimetään jo, mutta siitä mitä politiikkaa nämä ryhtyvät Sosialistien ja Demokraattien ryhmässä ajamaan, ei ole tietoa. Juuri tämä sammutetuin lyhdyin tapahtuva toiminta vaalien yhteydessä muodostaa tekijän, joka saattaa nostaa "Aufstehen" -liikkeen eurooppalaiseksi vasemmistolaiseksi keihäänkärjeksi - yli ja ohi puoluerajojen.
Onko Saksassa nousemassa uusi poliittista vasemmistoa kokoava liike? Lähinnä sosiaalisen mediaan on noussut 3. syyskuuta 2018 lähtien vasemmistolainen, yli puoluerajojen yhteyksiä hakeva ja liikettä kokoava voima nimeltä "Aufstehen" - nouskaa! Manés Weisskirchner esittelee tätä liikettä ja sen yhteyksiä Social Europe -verkkolehden 13.9. 2018 numerossa. Miksi tällainen liike on syntymässä?
Yhtenä suurena syynä on Saksan poliittisen vasemmiston välirikko. Sikäläinen "vasemmistoliitto" die Linke on kannatukseltaan liikkunut jo kymmenisen vuotta 10 prosentin tuntumassa, mutta toivoa hallitukseen pääsystä ei ole olemassa - Saksan SPD ei hyväksy tätä DDR:n Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen juurille syntynyttä liikettä yhteistyökumppaniksi.
Gerhard Schröderin Harz IV hallituksesta valtionvarainministerin paikalta eronnut Oskar Lafontaine, Saarin osavaltion entinen sosialidemokraattinen pääministeri hyppäsi tämän jälkeen mukaan die Linke puolueeseen ja nousi siellä nopeasti vaikutusvaltaiseksi toimijaksi. Hän on yksi Aufstehen ryhmän toimijoista ja hänen rinnallaan die Linken liittopäiväedustajana toimiva valovoimainen Sahra Wagenknecht, jota on välillä nimitetty jopa uudeksi Rosa Luxemburgiksi, sosialistiseksi naisjohtajaksi. Hän julkaisi viime vuonna erinomaisen talouspolitiikkaa käsittelevän kirjan "Reichtum ohne Gier" - rikkautta ilman ahneutta, Campus Verlag.
Ryhmän teemat ovat niitä, jotka sekä jakavat että yhdistävät vasemmistoa. Keskeisesiä teemoja näyttäisi olevan Saksan "Vaihtoehto Saksalle" (AfD-oikeistoryhmän) vastavoimaksi pyrkiminen. Mukana on takarivin vaikuttajia SPD:stä (Wolfgang Streeck ja Marco Bülow)) ja Vihreistä (Antja Vollmer) die Linken kärkinimien lisäksi. Yhteyksiä näytetään hakevan eri puolilla Eurooppaa. Mukana on myös Ranskan Sosialistipuolueen nopeasti vaaleissa noussut Jean-Luc Mélenchon, joka on "frankofiili" Oskar Lafontainen hyvä ystävä ja hengenheimolainen. Muodollisena johtajana toimii Bernd Stegemann, joka on kirjoittanut kirjan populismista.
SPD:n kriittiset voimat, kuten Jungsozialistenien Kevin Kühnert näyttävät suhtautuvan kriittisesti tähänkin ryhmään.
Eurooppavaalit ovat tulossa ja juuri Euroopan Unionin uusliberalistinen, markkina-alisteinen suuntautuminen sekä kalvaa että haastaa vasemmistoa uusien vastausten löytämiseksi eurooppalaiseen politiikkaan. Jossakin määrin tätä keskustelua käydään Suomessakin, tosin valitettavan myöhään. Ehdokkaita eurovaaleihin nimetään jo, mutta siitä mitä politiikkaa nämä ryhtyvät Sosialistien ja Demokraattien ryhmässä ajamaan, ei ole tietoa. Juuri tämä sammutetuin lyhdyin tapahtuva toiminta vaalien yhteydessä muodostaa tekijän, joka saattaa nostaa "Aufstehen" -liikkeen eurooppalaiseksi vasemmistolaiseksi keihäänkärjeksi - yli ja ohi puoluerajojen.
Tietääkseni kyseessä ei ole uusi puolue, vaan yritys löytää suurissa linjakysymyksissä yhteistä pohjaa erilaisille vasemmistolaisittain suuntautuneille ryhmille ja "intellektueille". Jeremy Corbyn on puolueensa puheenjohtaja ja hänen vaikeutensa Labourissa liittyvät perinteiseen keskitien linjan hakijoihin. Tähän suuntaan ei ole kovaa pyrkimystä sen enempää Corbynilla kuin "Aufstehen" -koordinaatiollakaan. Mielestäni die Linken Sahra Wagenknecht on käyttänyt sinänsä radikaalissa lähestymistavassaan varsin neutraalia kieltä, joka poikkeaa entisestä DDR:n iskulausehuutamisesta. Sanders ja USA:n demokraatit? Välivaaleja on juuri tulossa ja Trumpin tyrmistyttävä toimintatapa jättää tietenkin paljon liikkumatilaa oppositiolle. Kysymysmerkiksi jää, miten paljon pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon viittaavat teemat saavat tilaa demokraattien oppositiopolitiikassa. Sekä Corbyn että Sanders ovat kokeneita, omalla valovoimallaan kannatusta kerääviä hahmoja, joten en usko heidän nousevan voimakkaasti esiin tässä "Aufstehen" liikkeessä. Omasta puolestani seuraan esiin nousevaa keskustelua ja sitä, millä tavalla sosialidemokratian ja ylipäätään valtion ja kansanvaltaisen hallinnon varaan perustuvia ratkaisuja voidaan viedä Euroopan Unionissa eteenpäin - vai voidaanko ylipäätään ollenkaan. Markkina-alisteinen lähestymistapa tuottaa jatkuvasti uusia ongelmia - yhtenä viimeisimpänä omistamisen suojaaminen digitaalisessa ympäristössä, jota tietotekniikka-asiantuntija Petteri Järvinen TV1:n aamulähetyksessä tänään 17.9. 2018 huolestuneena pohdiskeli.
VastaaPoistaTällainen Aufstehen ryhmän syntyminen on mahdollista juuri nykyisissä olosuhteissa, joissa vanhoista kaunoista ei ole Saksan vasemmistossa pragmaattisellakaan tasolla päästy eteenpäin ja toisaalta siksi, että ei haluta nähdä eikä reagoida äärimmäisen tiukasti Euroopan peruskirjoihin sementoitua uusliberalistista, ehdottoman markkina-alisteista lähestymistapaa, vaan uskotellaan että vaihtoehtoinen ja dynaaminen lähestymistapa olisi edelleen mahdollista.