Suurin menneen vuosikymmenen poliittinen erehdys - mikä se olisi?
Simon Wren-Lewis kirjoittaa tässä Ryan Cooperin artikkelista, joka nostaa suurimmaksi erehdykseksi "austerity"-termin muodossa tunnetun valtavirtataloustieteen sovellutuksen, jota media laidasta laitaan on koko vuosikymmenen ajan tukenut. Mitään ei ole merkinnyt se, että edellämainittujen talousblogistien lisäksi taloustieteen Nobelilla palkitut Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat jo vuosia kritisoineet ja varoittaneet tästä kurittavasta, autoritaarisesta, talous- ja rahapolitiikkaa eksogeenisen - määrältään rajallisen maksuvälineen - teorian mukaisesti tulkitsevan ja pelkästään markkinoihin tukeutuvan lähestymistavan seurauksista.
Argumentoinnissaan jälkikeynesiläiset, endogeeniseen - raha on tilinpidollisesti luotava väline - talousteoriaan nojaavat voimat ovat kokeneet olleensa ylivoimaisia. Se ei ole kuitenkaan merkinnyt mitään, koska ilmoittajistaan riippuvainen "puolueeton porvarillinen" media on ollut lojaali valtavirtaisen talousajattelun teemoille.
Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Simon Wren-Lewis moittii blogissaan myös poliitikkoja, jotka olleet haluttomia kuuntelemaan vaihtoehtoa esittäneiden taloustieteilijöiden ajatuksia. Tämä on yksi suuri syy siihen, miksi politiikka on menettänyt uskottavuuttaan.
23.10. 2018
Onko Italian uhma pelkästään tuhmaa?
Italian "viiden tähden" keskustapopulistisen hallituksen reippaasti alijäämäinen budjetti näkyy nyt sitten herättäneen Euroopan Komission vaatimaan kolmen lähiviikon aikana Italian budjetin saattamista Euroalueen tiukkojen taloussääntöjen raameihin. Kirjoittajien taustasta: Valerio Alfonso Bruno työskentelee Milanon ja James Downes Honkongin yliopistossa.
Kuten Social Europe - verkkolehdessä kirjoittajat toteavat, Italian hallitusta ei kokonaisuudessaan voida luokitella äärioikeistolaiseksi populistihallitukseksi; sen budjettiinsa sisällyttämä "kansalaispalkka" (reddito di cittadinanza), eläkkeiden nosto ja ympäristökysymysten esilläpito viittaavat yritykseen koko poliittisen spektrin nappaamiseen hallituksen taakse. Italian uhmaan liittyy myös sen jääminen pakolaiskysymyksen hoitamisessa ilman Euroopan Unionin asianmukaista tukea. Euroopan Komissio ei uskaltane käyttää Kreikan tapaukseen sovellettua "troikka"-mallia Italian kurinpalautuksessa.
Italian hallitus on selvästikin haastamassa Euroopan talousalueen yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan, joka ei salli taloudellisesti itsenäiselle valtiolle tyypillistä endogeenista finanssi- ja rahapolitiikkaa. Todettakoon tässä, että Euroopan Valuuttaunionin tiukat, markkinapainotteiset säännöt vahingoittavat myös eurooppalaisia vasemmistopuolueita ja muodostavat yhden olennaisen syyn niiden hampaattomuuteen poliittisten näköalojen avaamisessa.
Parasta olisi että Euroopan Unionin peruskirjoja voitaisiin avata ja sopia laajalla konsensuksella finanssi- ja rahapolitiikan laajentamisesta mahdollistamaan myös Euroopan Valuuttaunionin jäsenvaltoiden ainakin jonkinasteinen toiminta yhteisen hyvinvoinnin suuntaan. Nykyiset raamit ovat yksinkertaisesti vaarallisen ahtaat. Nyt ollaan taas kerran todistamassa että valtiontalouden hoito "kotitalousmallilla" (vrt. valtionvarainmnisteri Orvon lausunnot) saattaa johtaa koko Euroopan Unionin hajoamistilaan.
Colin Chrouch kirjoittaa samasta teemasta päivän Social Europe -verkkolehdessä kysyen otsikossa, miten välttää "globaali mahalasku" jota olemme ehkä parastaikaa toteamasssa Euroopan kohdalla.
"Markkinoiden voimat teollisessa teollisuudessa suosivat pieniä määriä suuria kaupunkeja, ja niillä ei juuri ole juurikaan mahdollisuuksia läheisyysperiaatteeseen hallinnossa. Kokonaisia alueita ja monia pienempiä kaupunkeja on jätetty ilman dynaamista toimintaa, joka voi ottaa mukaansa nuoret ja antaa ihmisille ylpeyden omasta kotiseudustaan Se ei riitä antamaan suurta sosiaalista tukea työttömille tai pienipalkkaisiin miehille näiden prosessien seurauksena tai kannustamaan yrityksiä ja julkishallinnon organisaatioita etsimään toimisto- ja varastotoimintaa tällaisissa paikoissa. Tarvitsemme yhteistyötä EU: n, kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tunnistaaksemme uusia toimintoja, jotka voivat menestyä olemassa olevien onnistuneiden keskusten ulkopuolella ja tarjota heille helpottavaa infrastruktuuria.
---
Tulevaisuuden politiikan tehtävänä on luoda ympäristöjä, joissa nämä arvot voivat kukoistaa, eikä nuhdella niitä kansallisen tai etnisen identiteetin monopoliasemassa olevien vaatimusten mukaisesti. Neoliberaalien on opittava, että elleivät he ole halukkaita hyväksymään sellaisia ympäristöjä ylläpitävää julkista politiikkaa ja verotustasoja, he menettävät globalisaatioprojektin, joka on niin heille rakas.
Simon Wren-Lewis kirjoittaa tässä Ryan Cooperin artikkelista, joka nostaa suurimmaksi erehdykseksi "austerity"-termin muodossa tunnetun valtavirtataloustieteen sovellutuksen, jota media laidasta laitaan on koko vuosikymmenen ajan tukenut. Mitään ei ole merkinnyt se, että edellämainittujen talousblogistien lisäksi taloustieteen Nobelilla palkitut Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat jo vuosia kritisoineet ja varoittaneet tästä kurittavasta, autoritaarisesta, talous- ja rahapolitiikkaa eksogeenisen - määrältään rajallisen maksuvälineen - teorian mukaisesti tulkitsevan ja pelkästään markkinoihin tukeutuvan lähestymistavan seurauksista.
Argumentoinnissaan jälkikeynesiläiset, endogeeniseen - raha on tilinpidollisesti luotava väline - talousteoriaan nojaavat voimat ovat kokeneet olleensa ylivoimaisia. Se ei ole kuitenkaan merkinnyt mitään, koska ilmoittajistaan riippuvainen "puolueeton porvarillinen" media on ollut lojaali valtavirtaisen talousajattelun teemoille.
Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Simon Wren-Lewis moittii blogissaan myös poliitikkoja, jotka olleet haluttomia kuuntelemaan vaihtoehtoa esittäneiden taloustieteilijöiden ajatuksia. Tämä on yksi suuri syy siihen, miksi politiikka on menettänyt uskottavuuttaan.
23.10. 2018
Onko Italian uhma pelkästään tuhmaa?
Italian "viiden tähden" keskustapopulistisen hallituksen reippaasti alijäämäinen budjetti näkyy nyt sitten herättäneen Euroopan Komission vaatimaan kolmen lähiviikon aikana Italian budjetin saattamista Euroalueen tiukkojen taloussääntöjen raameihin. Kirjoittajien taustasta: Valerio Alfonso Bruno työskentelee Milanon ja James Downes Honkongin yliopistossa.
Kuten Social Europe - verkkolehdessä kirjoittajat toteavat, Italian hallitusta ei kokonaisuudessaan voida luokitella äärioikeistolaiseksi populistihallitukseksi; sen budjettiinsa sisällyttämä "kansalaispalkka" (reddito di cittadinanza), eläkkeiden nosto ja ympäristökysymysten esilläpito viittaavat yritykseen koko poliittisen spektrin nappaamiseen hallituksen taakse. Italian uhmaan liittyy myös sen jääminen pakolaiskysymyksen hoitamisessa ilman Euroopan Unionin asianmukaista tukea. Euroopan Komissio ei uskaltane käyttää Kreikan tapaukseen sovellettua "troikka"-mallia Italian kurinpalautuksessa.
Italian hallitus on selvästikin haastamassa Euroopan talousalueen yksisiipisen talous- ja rahapolitiikan, joka ei salli taloudellisesti itsenäiselle valtiolle tyypillistä endogeenista finanssi- ja rahapolitiikkaa. Todettakoon tässä, että Euroopan Valuuttaunionin tiukat, markkinapainotteiset säännöt vahingoittavat myös eurooppalaisia vasemmistopuolueita ja muodostavat yhden olennaisen syyn niiden hampaattomuuteen poliittisten näköalojen avaamisessa.
Parasta olisi että Euroopan Unionin peruskirjoja voitaisiin avata ja sopia laajalla konsensuksella finanssi- ja rahapolitiikan laajentamisesta mahdollistamaan myös Euroopan Valuuttaunionin jäsenvaltoiden ainakin jonkinasteinen toiminta yhteisen hyvinvoinnin suuntaan. Nykyiset raamit ovat yksinkertaisesti vaarallisen ahtaat. Nyt ollaan taas kerran todistamassa että valtiontalouden hoito "kotitalousmallilla" (vrt. valtionvarainmnisteri Orvon lausunnot) saattaa johtaa koko Euroopan Unionin hajoamistilaan.
Colin Chrouch kirjoittaa samasta teemasta päivän Social Europe -verkkolehdessä kysyen otsikossa, miten välttää "globaali mahalasku" jota olemme ehkä parastaikaa toteamasssa Euroopan kohdalla.
"Markkinoiden voimat teollisessa teollisuudessa suosivat pieniä määriä suuria kaupunkeja, ja niillä ei juuri ole juurikaan mahdollisuuksia läheisyysperiaatteeseen hallinnossa. Kokonaisia alueita ja monia pienempiä kaupunkeja on jätetty ilman dynaamista toimintaa, joka voi ottaa mukaansa nuoret ja antaa ihmisille ylpeyden omasta kotiseudustaan Se ei riitä antamaan suurta sosiaalista tukea työttömille tai pienipalkkaisiin miehille näiden prosessien seurauksena tai kannustamaan yrityksiä ja julkishallinnon organisaatioita etsimään toimisto- ja varastotoimintaa tällaisissa paikoissa. Tarvitsemme yhteistyötä EU: n, kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tunnistaaksemme uusia toimintoja, jotka voivat menestyä olemassa olevien onnistuneiden keskusten ulkopuolella ja tarjota heille helpottavaa infrastruktuuria.
---
Tulevaisuuden politiikan tehtävänä on luoda ympäristöjä, joissa nämä arvot voivat kukoistaa, eikä nuhdella niitä kansallisen tai etnisen identiteetin monopoliasemassa olevien vaatimusten mukaisesti. Neoliberaalien on opittava, että elleivät he ole halukkaita hyväksymään sellaisia ympäristöjä ylläpitävää julkista politiikkaa ja verotustasoja, he menettävät globalisaatioprojektin, joka on niin heille rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti