Helsingin Sanimien talousosiossa 8.9. 2018 valtionvarainministeri Petteri Orpo selostaa käymiään keskusteluja Saksan nykyisen valtionvarainministeri Olof Scholzen ja hänen edeltäjänsä Wolfgang Schäublen kanssa. Kirjoituksesta jää sekava vaikutelma lähinnä siksi, että Orpo vakuuttaa olevansa samoilla linjoilla sosialidemokraattisen Olof Scholzen kanssa, vaikka itse kirjoitus vilisee vastakkaisia, keskeneräiseen linjanmuodostukseeeen viittaavia lausahduksia.
Kysymys Eurooppapolitiikasta oli kymmenen kuukautta sitten yksi polttavimpia kysymyksiä SPD:n sisäisessä keskustelussa. SPD:n silloisen puheenjohtajan, Schulzin analyysi oli kriittistä, uutta hakevaa ja hänellä olikin muutoksiin tähtäävä ohjelma hallitusneuvotteluihin. Sekään ei sisältänyt ratkaisevaa ehdotusta Euroopan Unionin peruskirjojen avaamisesta ja pyrkimyksestä pluralistisempaan suuntaan Euroopan Unionin politiikassa.
Ranskan presidentin Macronin pyrkimys vahvistaa EU:n budjettia ja sitä kautta dynaamisempaa eurooppalaista politiikkaa jämähtää tässäkin kirjoituksessa "varainsiirtounionin" torjumiseen. Valtavirtaisen talouspolitiikan edustajana Orvolle ei ole auennut jälkikeynesiläinen kaikilla toimintaoikeuksilla varustettu rahapolitiikkaa eikä endogeeninen rahanmuodostus ylipäätään. Tekisi mieli ennustaa, että näihin kysymyksiin törmätään jatkossa yhä useammin. Yksiniittinen markkinamekanismiin ja eksogeeniseen, "kotitalousajatteluun" perustuvaan rahapolitiikkaan rajoittuva EU ja EKP eivät ole kykeneviä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin.
EKP:n sääntöjen rikkominen, johon Orpo viittaa, koskee nimenomaan "rahan luontia tyhjästä" määrällisen elvytyksen muodossa. Ei Euroopan keskuspankilla ollut valmista rahaa tuhansia miljardeja ilman päätöksillä luotua, endogeenista rahaa. Ongelmaksi - tehottomuutta generoivaksi - muodostui , että tämä valtava rahavirta piti suunnata nimenomaan markkianehtoiseen toimintaan, ei kansanvaltaisten valtioiden ja niiden rakenteiden kuntouttamiseen. Miten kaikki tapahtui esimerkiksi meillä Suomessa, sitä ei ole toistaiseksi julkisesti ja ymmärrettävästi avattu.
Tässä muutamia muodollisen yksimielisyyden takana olevia lausahduksia:
"Euron suuret tulevaisuuden kysymykset ovat yhä auki. Finanssikriisin rahaliitto kesti siksi, että se rikkoi omia sääntöjään. Euroopan keskuspankki venytti mandaattiaan minkä pystyi."
"Joka tapauksessa Orpo on sitä mieltä, että Merkelin ja Macronin saksalaisranskalainen kompromissi europolitiikasta on Suomen näkökulmasta parempi kuin EU-komission tekemät esitykset euroalueen kehittämisestä."
”Pöydällä on koko ajan erilaisia malleja suhdannetasausjärjestelmistä, mutta me emme usko tulonsiirtounioniin. Saksa ja Ranskakaan eivät ole tästä samaa mieltä.”
Kysymys Eurooppapolitiikasta oli kymmenen kuukautta sitten yksi polttavimpia kysymyksiä SPD:n sisäisessä keskustelussa. SPD:n silloisen puheenjohtajan, Schulzin analyysi oli kriittistä, uutta hakevaa ja hänellä olikin muutoksiin tähtäävä ohjelma hallitusneuvotteluihin. Sekään ei sisältänyt ratkaisevaa ehdotusta Euroopan Unionin peruskirjojen avaamisesta ja pyrkimyksestä pluralistisempaan suuntaan Euroopan Unionin politiikassa.
Ranskan presidentin Macronin pyrkimys vahvistaa EU:n budjettia ja sitä kautta dynaamisempaa eurooppalaista politiikkaa jämähtää tässäkin kirjoituksessa "varainsiirtounionin" torjumiseen. Valtavirtaisen talouspolitiikan edustajana Orvolle ei ole auennut jälkikeynesiläinen kaikilla toimintaoikeuksilla varustettu rahapolitiikkaa eikä endogeeninen rahanmuodostus ylipäätään. Tekisi mieli ennustaa, että näihin kysymyksiin törmätään jatkossa yhä useammin. Yksiniittinen markkinamekanismiin ja eksogeeniseen, "kotitalousajatteluun" perustuvaan rahapolitiikkaan rajoittuva EU ja EKP eivät ole kykeneviä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin.
EKP:n sääntöjen rikkominen, johon Orpo viittaa, koskee nimenomaan "rahan luontia tyhjästä" määrällisen elvytyksen muodossa. Ei Euroopan keskuspankilla ollut valmista rahaa tuhansia miljardeja ilman päätöksillä luotua, endogeenista rahaa. Ongelmaksi - tehottomuutta generoivaksi - muodostui , että tämä valtava rahavirta piti suunnata nimenomaan markkianehtoiseen toimintaan, ei kansanvaltaisten valtioiden ja niiden rakenteiden kuntouttamiseen. Miten kaikki tapahtui esimerkiksi meillä Suomessa, sitä ei ole toistaiseksi julkisesti ja ymmärrettävästi avattu.
Tässä muutamia muodollisen yksimielisyyden takana olevia lausahduksia:
"Euron suuret tulevaisuuden kysymykset ovat yhä auki. Finanssikriisin rahaliitto kesti siksi, että se rikkoi omia sääntöjään. Euroopan keskuspankki venytti mandaattiaan minkä pystyi."
"Joka tapauksessa Orpo on sitä mieltä, että Merkelin ja Macronin saksalaisranskalainen kompromissi europolitiikasta on Suomen näkökulmasta parempi kuin EU-komission tekemät esitykset euroalueen kehittämisestä."
”Pöydällä on koko ajan erilaisia malleja suhdannetasausjärjestelmistä, mutta me emme usko tulonsiirtounioniin. Saksa ja Ranskakaan eivät ole tästä samaa mieltä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti