Pertti Paasio:
Ilpo Rossi oli poiminut mielenkiintoisia ajankuvia eurooppalaisesta tapahtumisesta. Olisi hyvä jos esimerkiksi Suomen sosialidemokratta löytäisi itselleen pohjaa ja perinnettä osallistua eurooppalaiseen vuoropuheluun. Pulmaksi nousee ensinnäkin aika, pikemminkin ajan puute. Ajan kiivas riento makuloi parhaatkin pohdinnot tehokkaasti...
Muutama haja kuitenkin!
Meidän vinkkelistämme on välttämätöntä, että sosialidemokraattiset puolueet Euroopassa saavat toimintakykynsä ja arvostuksensa takaisin.
Maailmanhistoriallisen mitan mullistusten kuten Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen seuraukset arvioitiin lian optimistisesti, samoin tietyssä määrin niiden lähtökohta-asetelmat. Niin sanottuja läntisiä arvoja korostettiin kandidaattimaissa enemmän EY:n jäsenyyshakemusten menestykseksi kuin aatteellisista syistä. Näitä pyrkimyksiä edistivät omien valtapyrkimystensä vuoksi eräät merkittävät lännen johtajat yli kandidaattimaiden todellisten edellytysten.
Saksojen yhdistymiseen asiallisesti ja ajallisesti liittyi Die Linke – puolueen syntyminen SPD:n ja DDR- pohjaisen vasemmiston yhteistyön katkettua. Voidaan spekuloida, olisiko tällainen yhteistyö ollut tuloksellista tai edes mahdollista. Tällainen ratkaisu kuitenkin torjuttiin. Pohtia tällaisen vaihtoehdon eri puolia toki voidaan jälkikäteenkin. Se saattaisi olla hyödyllistä mm. Eurooppa-politiikan kannalta. Saksojen jako ei kuitenkaan tunnu olevan täydellisesti ohi.
Oikeistoradikaalien pikkupuolueiden hyvä menestys Euroopan maiden parlamenttivaaleissa heijastaa merkittävää historiallista käännekohtaa. Kun uutta Eurooppaa rakennettiin maailmansodan ja holokaustin jälkeisessä maailmassa, oli selvää, ettei natsien aatteellisella perinnöllä voinut olla sijaa eikä osaa tässä työssä. Niin monet miljoonat olivat nuo ajat konkreettisesti kokeneet. Aika on kuitenkin tapansa mukaan venyttänyt perspektiivejä ja muuttanut näköaloja . Kauhukertomukset näyttäytyvät sankaritarinoina. Demokratiaa hyödynnetään välineenä pyrittäessä epädemokraattisin tavoitteisiin. Kommunismin diktatuurista siirrytään äärioikeiston diktatuuriin kansanvaltaisessa tuulensuojassa. Maailmanpoliittiset mannerlaatat liikkuvat kaiken taustalla.
Euroopan unioni voisi ainakin jossain määrin toimia vakauttavana aallonmurtajana tavoitteidensa mukaisesti. Jatkuvat kriisit unionin eri toiminnoissa ja jäsenmaissa ovat vakavana esteenä EU:n t oimimisellle varsinaisten tehtäviensä mukaisesti. Kriisit on jollakin tavoin yritettävä ratkaista, eikä valmista kaavaa ole. Unkarin, Puolan ym. aiheuttamat ihmisoikeus- ja valtiosääntöongelmat ovat ilman muuta sellaisia, joihin EU:n tulee puuttua. ten prosessi käynnistetään, tulee olemaan sekä pulmallista että kiusallista, ovathan kyseessä EU:n täysivaltaiset jäsenmaat. Jäsenmaita kummallakin puolella pöytää, syytettyinä ja tuomareina. Varsinkaan EU:n puolueilla ei ole paljonkaan joustovaraa. Punnittavina ovat EU: n keskeiset arvot kuten oikeusvaltio, rasismi yms.
Unionin uskottavuutta kalvaa merkittävästi eri puolilla EU:ta nouseva halu erota, joko unionista tai emämaasta: Katalonia, Lombardia, Flanderi, Skotlanti tuovat jännitystä kansainväliseen uutismediaan, mutta eivät kelpaa entisessä määri eurooppalaisten turvallisuustarpeen tyydyttäjiksi
Merkille pantavaa on, etteivät eurooppalaiset johtohahmot visioidessaan juurikaan puhu noista EU:n suurista ongelmista. Heidän unoninsa vaatii vain määräikaishuoltoa, jonka esteenä on vain erimielisten rannaton typeryys. Suomen kannalta hyvästä esimerkistä käy iskusana liittovaltio. Sillä vooidaan laajasti kinata, merkitseekö federalismi samaa kuin liittovaltio ja jos merkitsee, mitä se merkitsee, hajautusta vai tiivistämistä. Sillä samalla sanalla voidaan syyttää ja sillä voidaan kiertää. Toteuttaminen on sitten jo toinen juttu. On johdonmukaista kuitenkin olettaa, että EU:n muuttaminen liittovaltjoksi edellyttäisi valtiosääntömuutosta EU:n jäsenmaissa. Nykyisten jäsenmaiden perustuslakia tai -lakeja olisi muutettava parlamentin määräenemmistöillä, Monissa maissa, ehkä kaikissakin olisi pidettävä kansanäänestys. Todennäköisesti ne maat, joissa kansanäänestys hylkäisi liittovaltioon liittymisen, joutusuivat eroamaan. Miten vaaleissa valittu palamentti ensi töikseen äänestäisi oman maansa lopettamisesta? Miten unioni, joka päättää hajota, olisi vahva turva. Listaa voisi jatkaa pitkään. Miten solidi EU olisi jatkossa?
Olisi oivallettava, ettei EU ole poliittinen puolue, jota vaaleissa kannatetaan ja vastustetaan, vaan foorumi, plattformi, jonka hegemoniasta aatteet kilpailevat. Olennaisen tärkeää on hegemonia, joka nyt on vahvasti porvareilla. Onko sosialidemokratialla rooli tulevassa Euroopassa. Miten sosialidemokratia esittäytyisi poliittiselle Euroopalle?
Kun vastustaja ovat kiihko-kansallisia, meidän peristeemme on kansainvälisyys. Kansainvälisyyspolitiikan foormunit ovat hyvin erilaisia kuin 60- luvulla, jolloin puhuttiin vaikkapa apaertheidista, Vietnamin sodasta, Chilestä. Nyt työpöydälle tulee terrorismia, kehitysyhteistyön aatteellinen ja käytännöllinen järjesttys. Millaista suuurvaltapolitiikkaa?’
Mikä ja missä on sosialidemokratia?
1.1.2018
Pertti Paasio
Ilpo Rossi oli poiminut mielenkiintoisia ajankuvia eurooppalaisesta tapahtumisesta. Olisi hyvä jos esimerkiksi Suomen sosialidemokratta löytäisi itselleen pohjaa ja perinnettä osallistua eurooppalaiseen vuoropuheluun. Pulmaksi nousee ensinnäkin aika, pikemminkin ajan puute. Ajan kiivas riento makuloi parhaatkin pohdinnot tehokkaasti...
Muutama haja kuitenkin!
Meidän vinkkelistämme on välttämätöntä, että sosialidemokraattiset puolueet Euroopassa saavat toimintakykynsä ja arvostuksensa takaisin.
Maailmanhistoriallisen mitan mullistusten kuten Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen seuraukset arvioitiin lian optimistisesti, samoin tietyssä määrin niiden lähtökohta-asetelmat. Niin sanottuja läntisiä arvoja korostettiin kandidaattimaissa enemmän EY:n jäsenyyshakemusten menestykseksi kuin aatteellisista syistä. Näitä pyrkimyksiä edistivät omien valtapyrkimystensä vuoksi eräät merkittävät lännen johtajat yli kandidaattimaiden todellisten edellytysten.
Saksojen yhdistymiseen asiallisesti ja ajallisesti liittyi Die Linke – puolueen syntyminen SPD:n ja DDR- pohjaisen vasemmiston yhteistyön katkettua. Voidaan spekuloida, olisiko tällainen yhteistyö ollut tuloksellista tai edes mahdollista. Tällainen ratkaisu kuitenkin torjuttiin. Pohtia tällaisen vaihtoehdon eri puolia toki voidaan jälkikäteenkin. Se saattaisi olla hyödyllistä mm. Eurooppa-politiikan kannalta. Saksojen jako ei kuitenkaan tunnu olevan täydellisesti ohi.
Oikeistoradikaalien pikkupuolueiden hyvä menestys Euroopan maiden parlamenttivaaleissa heijastaa merkittävää historiallista käännekohtaa. Kun uutta Eurooppaa rakennettiin maailmansodan ja holokaustin jälkeisessä maailmassa, oli selvää, ettei natsien aatteellisella perinnöllä voinut olla sijaa eikä osaa tässä työssä. Niin monet miljoonat olivat nuo ajat konkreettisesti kokeneet. Aika on kuitenkin tapansa mukaan venyttänyt perspektiivejä ja muuttanut näköaloja . Kauhukertomukset näyttäytyvät sankaritarinoina. Demokratiaa hyödynnetään välineenä pyrittäessä epädemokraattisin tavoitteisiin. Kommunismin diktatuurista siirrytään äärioikeiston diktatuuriin kansanvaltaisessa tuulensuojassa. Maailmanpoliittiset mannerlaatat liikkuvat kaiken taustalla.
Euroopan unioni voisi ainakin jossain määrin toimia vakauttavana aallonmurtajana tavoitteidensa mukaisesti. Jatkuvat kriisit unionin eri toiminnoissa ja jäsenmaissa ovat vakavana esteenä EU:n t oimimisellle varsinaisten tehtäviensä mukaisesti. Kriisit on jollakin tavoin yritettävä ratkaista, eikä valmista kaavaa ole. Unkarin, Puolan ym. aiheuttamat ihmisoikeus- ja valtiosääntöongelmat ovat ilman muuta sellaisia, joihin EU:n tulee puuttua. ten prosessi käynnistetään, tulee olemaan sekä pulmallista että kiusallista, ovathan kyseessä EU:n täysivaltaiset jäsenmaat. Jäsenmaita kummallakin puolella pöytää, syytettyinä ja tuomareina. Varsinkaan EU:n puolueilla ei ole paljonkaan joustovaraa. Punnittavina ovat EU: n keskeiset arvot kuten oikeusvaltio, rasismi yms.
Unionin uskottavuutta kalvaa merkittävästi eri puolilla EU:ta nouseva halu erota, joko unionista tai emämaasta: Katalonia, Lombardia, Flanderi, Skotlanti tuovat jännitystä kansainväliseen uutismediaan, mutta eivät kelpaa entisessä määri eurooppalaisten turvallisuustarpeen tyydyttäjiksi
Merkille pantavaa on, etteivät eurooppalaiset johtohahmot visioidessaan juurikaan puhu noista EU:n suurista ongelmista. Heidän unoninsa vaatii vain määräikaishuoltoa, jonka esteenä on vain erimielisten rannaton typeryys. Suomen kannalta hyvästä esimerkistä käy iskusana liittovaltio. Sillä vooidaan laajasti kinata, merkitseekö federalismi samaa kuin liittovaltio ja jos merkitsee, mitä se merkitsee, hajautusta vai tiivistämistä. Sillä samalla sanalla voidaan syyttää ja sillä voidaan kiertää. Toteuttaminen on sitten jo toinen juttu. On johdonmukaista kuitenkin olettaa, että EU:n muuttaminen liittovaltjoksi edellyttäisi valtiosääntömuutosta EU:n jäsenmaissa. Nykyisten jäsenmaiden perustuslakia tai -lakeja olisi muutettava parlamentin määräenemmistöillä, Monissa maissa, ehkä kaikissakin olisi pidettävä kansanäänestys. Todennäköisesti ne maat, joissa kansanäänestys hylkäisi liittovaltioon liittymisen, joutusuivat eroamaan. Miten vaaleissa valittu palamentti ensi töikseen äänestäisi oman maansa lopettamisesta? Miten unioni, joka päättää hajota, olisi vahva turva. Listaa voisi jatkaa pitkään. Miten solidi EU olisi jatkossa?
Olisi oivallettava, ettei EU ole poliittinen puolue, jota vaaleissa kannatetaan ja vastustetaan, vaan foorumi, plattformi, jonka hegemoniasta aatteet kilpailevat. Olennaisen tärkeää on hegemonia, joka nyt on vahvasti porvareilla. Onko sosialidemokratialla rooli tulevassa Euroopassa. Miten sosialidemokratia esittäytyisi poliittiselle Euroopalle?
Kun vastustaja ovat kiihko-kansallisia, meidän peristeemme on kansainvälisyys. Kansainvälisyyspolitiikan foormunit ovat hyvin erilaisia kuin 60- luvulla, jolloin puhuttiin vaikkapa apaertheidista, Vietnamin sodasta, Chilestä. Nyt työpöydälle tulee terrorismia, kehitysyhteistyön aatteellinen ja käytännöllinen järjesttys. Millaista suuurvaltapolitiikkaa?’
Mikä ja missä on sosialidemokratia?
1.1.2018
Pertti Paasio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti