Espanja? Jatkoa entiselle vai täyskäännös?

Jorge Uxó ja Nacho Álvarez ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen analyysin Espanjan talouden elvyttämisestä ja niistä keskeisistä vaaratekijöistä, joita sen tiellä on. Yllättävällä tavalla vaaratekijäksi nousee Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF, jonka suositukset tarkoittavat jatkoa vuonna 2012 aloitetulle, pääasiassa Kreikkaan suunnatulle kiristävälle, austeristiselle politiikalle.

Julkisen sektorin vahvistaminen ja kasvattaminen dynaamiseksi tekijäksi on näiden kahden, Podemokseen tiiviissä yhteydessä olevan tutkijan tähtäimessä. Palkkatasoa on nostettava, koska palkkojen alhaalla pitäminen ja jopa pienentäminen ei näytä vaikuttaneen viennin edistymiseen millään tavalla ja joka tapauksessa muut, kansainväliset tekijät ovat olleet merkittävämpiä. Tutkijat eivät mainitse EKP:n määrällistä elvytystä tällaisena vaikka sillä on todennäköisesti ollut huomatava vaikutus myös Espanjan talouden elpymiseen.
Se mikä on uutta, on julkisen, siis valtion ja muiden julkisten hallintoelinten aktivoiminen pankkitoimintaan. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, asettuisiko Euroopan Komissio vastustamaan julkisten yhteisöjen pankkitukea ja ryhtyisikö se kohtelemaan niitä eri tavalla kuin yksityisiä pankkeja. Siis nyt Social Europe - verkkolehden 18.12. 2018 julkaisemaan tekstiin:

"Kansainvälinen valuuttarahasto toteaa Espanjan taloutta koskevassa 2018-kertomuksessaan, että on tarpeen laajentaa säästö- ja palkkaturvaa, säilyttää julkisen talouden vakauttaminen ja vuonna 2012 hyväksytty työmarkkinauudistus. työvoiman joustavuus johti talouden elpymiseen. Koska alhainen tuottavuus jatkuu ja julkinen velka on korkea, tarvitaan uusia työvoiman uudistuksia sekä kestäviä ensisijaisia (talousarvio) ylijäämää.

Mielestämme tämä lähestymistapa herättää useita vastalauseita. Viittaamme viiteen tärkeimpään.

1) Ensinnäkin ajatus siitä, että palkkojen devalvointi ja hintakilpailukyvyn parantuminen ovat herättäneet elpymistä, on myytti. Palkkojen alentaminen vuosina 2010–2017 on siirtynyt vain osittain vientihintoihin, koska tämä vähennys on johtanut pääasiassa voittomarginaalien kasvuun. Tämän seurauksena hintakilpailukyvyn muutos on ollut paljon pienempi kuin yksikkötyökustannusten lasku. Vienti on ollut ratkaisevassa asemassa elpymisen käynnistämisessä, mutta tämä ei johdu palkkojen leikkauksista, vaan ulkoisen kysynnän käyttäytymisestä euroalueella. Itse asiassa Espanjan vienti on kasvanut saman verran sekä ennen kriisiä että sen jälkeen.

2) Toiseksi, vuoden 2012 uudistuksen jälkeen saavutettu uusi työvoiman joustavuus ei ole herättänyt nopeampaa työpaikkojen luomista: jälkimmäinen on vastannut BKT: n kasvuun samalla tavoin kuin muut Espanjan talouden kaudet. Työllisyyden joustavuus BKT: hen on pysynyt vakaana työmarkkinauudistusten jälkeen, eikä Okun-käyrässä näy siirtymiä. Työllisyyden nopea elpyminen Espanjassa ei osoita viimeaikaisten työmarkkinauudistusten "menestystä" vaan pikemminkin rakenteellista suuntausta: teollinen erikoistuminen on suuntautunut samalla tavalla kaikille  työvoimavaltaisille aloille.

3) Kolmanneksi nopeaa talouskasvua vuodesta 2014 lähtien ei voida selittää ottamatta huomioon tiettyjen ulkoisten myötävaikutaneiden tekijöiden  ratkaisevaa vaikutusta - alhaiset korkotasot ja alhaiset öljyn hinnat. Nämä tuulet ovat vaikuttaneet Espanjaan voimakkaammin kuin muut Euroopan maat (kun otetaan huomioon suuri velka suhteessa BKT: hen, vaihtuvakorkoisten asuntolainojen määräävä asema ja maan energiariippuvuus).Näiden tekijöiden sammuminen yhdessä kansainvälisen kaupan alenemisen kanssa vie talouden kohti hidastumista vuonna 2018, mikä osoittaa kasvun haurauden ja tarpeen löytää uusia pilareita, joilla voidaan tukea kysyntää.

4) Neljänneksi (tarjonnan puolella) rakenteellisten uudistusten "menestykseen" perustuva IMF: n kertomus on tuskin yhteensopiva potentiaalisen kasvun ja viime vuosina lisääntyneen tasapainon kanssa, mikä on tapahtunut työttömyysasteen vähenemisen muodossa. Tänään potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti on vain noin puolet ennen kriisiä. Itse asiassa tämä ristiriita paljastaa, että julkisen talouden supistukset ovat aiheuttaneet pitkäaikaisia haavoja taloudelle.

5) Viidenneksi ja viimeiseksi, on huolestuttavaa, että IMF: n olisi pyrittävä uusiin julkisen talouden vakauttamisvaiheisiin. Väitettä, jonka mukaan "veropuskurit" on rakennettava uudelleen seuraavan kriisin aikana, tämä toimielin perustelee toimenpiteillä,  jotka toteutuessaan  vain pahentavat talouden hidastumista ja siten lisäävät velan ja BKT: n suhdetta. Väite, jonka mukaan kestävien ensisijaisten julkisen talouden ylijäämien vähentäminen vähentää julkista velkaa, ei ole pelkästään epärealistinen, vaan se on myös vastoin terveen julkisen talouden tavoitetta. Koska olemme jo todistaneet riistävän politiikan epäonnistumisen, meidän ei tarvitse kokeilla sitä uudelleen.

Kun finanssipolitiikan alijäämä on alle 3 prosenttia, etusijalla ei voi olla jatkaa sen edelleen alentamista vaan pikemminkin avata uusi toimintalinja, joka perustuu kahteen mainittuun toimintalinjaan ("ylläpitää ja muuttaa kasvua"). Ensinnäkin,  kun  lyhyen aikavälin näkökulmasta reaktiomme suhdannevaihteluun ei voi olla passiivinen , että taantuminen  laskeutuu meihin, niin yhtä järkyttävää jäädä odottelemaan pehmeää siirtymistä  kohti potentiaalista kasvua. Meidän on pohdittava, miten kokonaiskysyntää tuetaan.

Se mitä ton arvitaan Espanjan talouden varustaminen uudella moottorilla, joka voi syntyä vain palkkojen elpymisestä. Palkkojen kasvu Espanjassa on monien vuosien ajan ollut tuottavuuden kasvun alapuolella, ja tätä kuilua on  kavennettava. Tämän saavuttamiseksi ja vastoin IMF: n vahvistamaa näkemystä, äskettäin allekirjoitettu sopimus Podemoksen ja hallituksen välillä osoittaa, että työehtosopimusneuvotteluihin on palattava, joiden puute on vakavasti vaurioitunut aikaisemmassa työmarkkinauudistuksessa, sekä nostettava huomattavasti vähimmäispalkkaa (jo sovittu nousu on 22 prosentin lisäys ensi vuonna, jopa 900 euroa kuukaudessa).

Uuden talouspoliittisen toimintaohjelman toinen keskeinen pilari tulisi koostua laajasta finanssipolitiikasta, jossa keskitytään julkisten investointien elpymiseen - joka on nykyään 25 miljardia euroa alle kriisitilanteen - tuottavuuden parantamiseeen ja vihreän ja kattavan ja suunnitelmallisen  kasvun edistämiseeen.  Tällaisia  toimenpiteitä, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi tämän saavuttamiseksi, ovat: kunnianhimoinen energia-alan siirtymisstrategia, joka perustuu uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, kasvien ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen sekä sähköliikenteen laajentamiseen; sisältäen taatun toimeentulojärjestelmän; ja julkisten pankkien kehittäminen teollisuuden muutosten rahoittamiseksi ja suunnittelemiseksi."

Tietoa henkilöistä Jorge Uxó ja Nacho Álvarez:
Jorge Uxó on Castilla-La Manchan yliopiston dosentti. Hän kuuluu tällä hetkellä Podemoksen talousryhmään. Nacho Álvarez on Madridin autonomisen yliopiston apulaisprofessori ja Complutense International Institute of International Studiesin (ICEI) tutkija. Hän on tällä hetkellä Podemoksen pääekonomisti.





Okunin laki
https://www.labour.fi/ptblogi/2011/06/23/okunin-laki-onko-nyrkkisaannolla-viela-iskuvoimaa/