JOULUMUISTO TYÖVÄENJOHTAJA EETU SALINISTA
Tässä liitteenä Eetu Salinin (1866-1919) joulukirje perheelleen Sörnäisten kuritushuoneesta vuodelta 1918. Sen on löytänyt Pertti Rajala ja se on julkaistu tänään 18.12.2018 Uusi Aika lehdessä.
”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
Eetu Salin kirjoitti jouluaattona 1918 kauniin kirjeen vaimolleen ja perheelleen Söörnäisten kuritushuoneelta. Hän aloitti sen runolla:
"Päivä on nyt lyhimmillään,
vuodenaika
pimeimmillään
talven valta
vahvimmillaan.
Mutta vielä valon voitto
kevään toivo, päivänkoitto
uuden ajan huomenkoitto
valoisina pitää mielet,
lämpiminä tunteen kielet."
Ja näin Eetu Salin jatkoi kirjettään: ”Rakas vaimoni ym. omaiseni. Nyt on jouluilta, nyt vietetään valonjuhlaa, rauhanjuhlaa, kotitunnelman pyhää juhlaa. Mutta historian jumala, ihmiskunnan ja kansojen samoin kuin yksityisten ihmisten kohtaloista määräämä inhimillisen kehityksen järkkymätön ja kylmä, tunteeton sekä kylmä laki on nyt tällä kertaa säätänyt niin, että minun pitää viettää joulua täällä yksinäisessä vankikopissa ja te ilman minun ruumiillista läsnäoloani siellä rauhanmajaksi suunnittelemassa kodissamme.
Sielullisesti, ajatusteni ja tunteitteni voimalla, sydämeni ja mieleni koko lämmöllä olen minä kumminkin teidän mukananne ja luonanne. Hengessä vietän minä joulua teidän kanssanne.
Ne, jotka ruumiin tappavat ja vangitsevat eivät voi henkeä tappaa eivätkä ajatusta vangita. Henki ja ajatus merkitsevät toki enemmän kuin ruumis, sillä ne ovat aatteet, jotka siitenkin hallitsevat maailmaa eivät pistimet, kiväärit, kuularuiskut ja kanuunat.
Ruumiin tappamiseen, aseiden voimaan luottavat mahdit kukistuvat yksi toisensa perästä olipa niihin nojautuva valta miten suuri ja voimakas tahansa, kuten Saksan äsken vielä niin mahtava ja kukistumattomana pidetyn sotilasvallan surkea kohtalo sen niin elävästi ja silmiin pistävällä tavalla nyt viimeisemmäksi osoittaa. Sotilasmahtiin luottava Saksa kukistui, muta sosialidemokratiaan luottava Saksa elää.
JOULUMUISTO TYÖVÄENJOHTAJA EETU SALINISTA
Tässä liitteenä Eetu Salinin 1866-1919) joulukirje perheelleen Sörnäisten kuritushuoneesta vuodelta 1918. Sen on löytänyt Pertti Rajala ja se on julkaistu tänään 18.12.2018 Uusi Aika lehdessä.
”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
”Jotka ruumiin tappavat, eivät voi henkeä tappaa”
Eetu Salin kirjoitti jouluaattona 1918 kauniin kirjeen vaimolleen ja perheelleen Söörnäisten kuritushuoneelta. Hän aloitti sen runolla:
"Päivä on nyt lyhimmillään,
vuodenaika
pimeimmillään
talven valta
vahvimmillaan.
Mutta vielä valon voitto
kevään toivo, päivänkoitto
uuden ajan huomenkoitto
valoisina pitää mielet,
lämpiminä tunteen kielet."
Ja näin Eetu Salin jatkoi kirjettään: ”Rakas vaimoni ym. omaiseni. Nyt on jouluilta, nyt vietetään valonjuhlaa, rauhanjuhlaa, kotitunnelman pyhää juhlaa. Mutta historian jumala, ihmiskunnan ja kansojen samoin kuin yksityisten ihmisten kohtaloista määräämä inhimillisen kehityksen järkkymätön ja kylmä, tunteeton sekä kylmä laki on nyt tällä kertaa säätänyt niin, että minun pitää viettää joulua täällä yksinäisessä vankikopissa ja te ilman minun ruumiillista läsnäoloani siellä rauhanmajaksi suunnittelemassa kodissamme.
Sielullisesti, ajatusteni ja tunteitteni voimalla, sydämeni ja mieleni koko lämmöllä olen minä kumminkin teidän mukananne ja luonanne. Hengessä vietän minä joulua teidän kanssanne.
Ne, jotka ruumiin tappavat ja vangitsevat eivät voi henkeä tappaa eivätkä ajatusta vangita. Henki ja ajatus merkitsevät toki enemmän kuin ruumis, sillä ne ovat aatteet, jotka siitenkin hallitsevat maailmaa eivät pistimet, kiväärit, kuularuiskut ja kanuunat.
Ruumiin tappamiseen, aseiden voimaan luottavat mahdit kukistuvat yksi toisensa perästä olipa niihin nojautuva valta miten suuri ja voimakas tahansa, kuten Saksan äsken vielä niin mahtava ja kukistumattomana pidetyn sotilasvallan surkea kohtalo sen niin elävästi ja silmiin pistävällä tavalla nyt viimeisemmäksi osoittaa. Sotilasmahtiin luottava Saksa kukistui, muta sosialidemokratiaan luottava Saksa elää.
Wille keisari joka maailmansodan alussa kerskui vetäneensä miekkansa tupesta ja lupasi pistää sen takaisin tuppeensa kunnialla, saa nyt päinvastoin hävetä, kuihtua sekä kuolla oman kansansa se koko ihmiskunnan kiroamana maansa rajojen ulkopuolella. Tämä sama mahtava Saksan keisari, joka aikanansa käski sosialidemokraatteja ottamaan koivet selkäänsä ja lähtemään saksalaisesta isänmaastaan ellei sen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä heitä miellytä. Mutta nyt onkin käynyt aivan päinvastoin, vaikka sitä ei kukaan vielä vuosi sitten pitänyt mahdollisena.
”Joka miekkaa tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi aikanaan se puumestarin poika, jonka syntymäjuhlaa nyt vietetään. Kunpa ihmiskunta vihdoinkin alkaisi uskoa edes tämän yhden yhä uudelleen ja uudelleen käytännöllisessä elämässä toistuvan ja uusiutuva totuuden.
Muutoin minä voin täällä tätä nykyä entistä paremmin. Jalkani on jotensakin terve ja joulukin on täällä laitoksen puolesta yritetty saada oikein joulutunnelmaa vastaavaksi sikäli kuin sitä näissä oloissa voi odottaa. Olimme juuri nyt aattoiltana kirkossa, johon oli laitettu kaksikin joulukuusta sekä muutoin kynttilöin ym. koristeltu valaistus. Siellä lauleli vankilan palveluskunnasta muodostettu sekakuoro, ja pappi puheli melko asiallisesti.
Sieltä tultua tarjottiin kaurakryynivelliä, tavallista isompi palanen voita, palanen juustoa ja kaksi palaa sokeria ja sitten illallisella saimme vielä kuumaa vettä eli teetä ja sillä välin jaettiin joululehtiä lahjaksi, että siis oli niin kuin joulupukki käymässä talossa. Ja minulla kun on niin paljon monenlaisia sinun tuomiasi ruokia kahvia ja sianlihaa ym., niin eihän tässä joulussa ole muuta vikaa kuin yksinäisyys ja vapauden puute.
Mutta Ranskan Suuren vallankumouksen aikainen naiskirjailija madame de Stael sanoi Bastiljissa ollessaan: ”On totta, ettei vankilassa saa tehdä mitä haluaa, mutta siellä ei myöskään tarvitse tehdä, mitä toiset haluavat, ja siten on ainakin puolet voitettu”. Ja onhan minulla muutamia suuria ajattelijoita tovereinani kirjallisesti säilyneinä niin, että en ole kokonaan vailla kunnon seuraakaan.
Lohdullisinta kaikista on sitä paitsi se, että minulla on – kuten hyvin tiedät – puhdas omatunto. Olen edelleen niin elävästi vakuutettu siitä, että olen menetellyt oikein ja parhaan ymmärrykseni mukaan, etten jos uudelleen kysyttäisi kuinka minun pitäisi silloisessa tilanteessa menetellä, en osaisi muuta kuin toistaa entisen menettelyni. Ja eräässä englantilaisen ylimyksen lordi John Lubbockin ”Rauha ja onnellisuus” -nimisessä teoksessa, joka on tuossa edessäni, sanotaan, että ”parempi on olla vankilassa omatunto kirkkaana ja siten rauhallisena kuin petoksella ja väkivallalla saadulla valtaistuimella huolessa ja tuskassa”. Niin luulenpa, että minulla on puhtaampi omatunto kuin Mannerheimilla. Ja se on hyvin paljon se.
Kirjoittakaa, miten siellä voidaan, kun saatte siihen tilaisuutta. Ja eläkää rauhallisena. Uusi vuosi olkoon onnellisempi kuin tämä kulunut.
Ukko Kuusela – Eetu Salin
Kuusela oli Eetu ja Ida Salinin Ylöjärven maatilan nimi.
Vuoden 1918 sisällissodassa Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli parlamentarismin puolestapuhuja. Salin jäi vangiksi 1918 ja tuomittiin kuolemaan osallisuudesta kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kuolemantuomio muutettiin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Johan Edvard ( Eetu ) Salin kuoli 53-vuotiaana ankarissa olosuhteissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919. Kuolinsyy jäi hämärän peittoon.
Eetu Salin on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä, jossa on myös toisen suuren työväenjohtajan Väinö Tannerin hauta. Väinö Tannerille Eetu Salin oli monella tapaa suuri esikuva, vaikka kumpikin kulki työväenliikkeessä omaa tietään. Tiedämme, että kohtaloaan ei voi aina valita. Ehkä tähän kohtaan sopivat Saksan SPD:n johtajan Otto Welsin v. 1933 Saksan valtiopäivillä lausumat sanat, jotka olivat suunnatut natsien kansanedustajille: "Vapauden ja hengen te voitte meiltä viedä, mutta ette kunniaa"!
Wille keisari joka maailmansodan alussa kerskui vetäneensä miekkansa tupesta ja lupasi pistää sen takaisin tuppeensa kunnialla, saa nyt päinvastoin hävetä, kuihtua sekä kuolla oman kansansa se koko ihmiskunnan kiroamana maansa rajojen ulkopuolella. Tämä sama mahtava Saksan keisari, joka aikanansa käski sosialidemokraatteja ottamaan koivet selkäänsä ja lähtemään saksalaisesta isänmaastaan ellei sen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä heitä miellytä. Mutta nyt onkin käynyt aivan päinvastoin, vaikka sitä ei kukaan vielä vuosi sitten pitänyt mahdollisena.
”Joka miekkaa tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi aikanaan se puumestarin poika, jonka syntymäjuhlaa nyt vietetään. Kunpa ihmiskunta vihdoinkin alkaisi uskoa edes tämän yhden yhä uudelleen ja uudelleen käytännöllisessä elämässä toistuvan ja uusiutuva totuuden.
Muutoin minä voin täällä tätä nykyä entistä paremmin. Jalkani on jotensakin terve ja joulukin on täällä laitoksen puolesta yritetty saada oikein joulutunnelmaa vastaavaksi sikäli kuin sitä näissä oloissa voi odottaa. Olimme juuri nyt aattoiltana kirkossa, johon oli laitettu kaksikin joulukuusta sekä muutoin kynttilöin ym. koristeltu valaistus. Siellä lauleli vankilan palveluskunnasta muodostettu sekakuoro, ja pappi puheli melko asiallisesti.
Sieltä tultua tarjottiin kaurakryynivelliä, tavallista isompi palanen voita, palanen juustoa ja kaksi palaa sokeria ja sitten illallisella saimme vielä kuumaa vettä eli teetä ja sillä välin jaettiin joululehtiä lahjaksi, että siis oli niin kuin joulupukki käymässä talossa. Ja minulla kun on niin paljon monenlaisia sinun tuomiasi ruokia kahvia ja sianlihaa ym., niin eihän tässä joulussa ole muuta vikaa kuin yksinäisyys ja vapauden puute.
Mutta Ranskan Suuren vallankumouksen aikainen naiskirjailija madame de Stael sanoi Bastiljissa ollessaan: ”On totta, ettei vankilassa saa tehdä mitä haluaa, mutta siellä ei myöskään tarvitse tehdä, mitä toiset haluavat, ja siten on ainakin puolet voitettu”. Ja onhan minulla muutamia suuria ajattelijoita tovereinani kirjallisesti säilyneinä niin, että en ole kokonaan vailla kunnon seuraakaan.
Lohdullisinta kaikista on sitä paitsi se, että minulla on – kuten hyvin tiedät – puhdas omatunto. Olen edelleen niin elävästi vakuutettu siitä, että olen menetellyt oikein ja parhaan ymmärrykseni mukaan, etten jos uudelleen kysyttäisi kuinka minun pitäisi silloisessa tilanteessa menetellä, en osaisi muuta kuin toistaa entisen menettelyni. Ja eräässä englantilaisen ylimyksen lordi John Lubbockin ”Rauha ja onnellisuus” -nimisessä teoksessa, joka on tuossa edessäni, sanotaan, että ”parempi on olla vankilassa omatunto kirkkaana ja siten rauhallisena kuin petoksella ja väkivallalla saadulla valtaistuimella huolessa ja tuskassa”. Niin luulenpa, että minulla on puhtaampi omatunto kuin Mannerheimilla. Ja se on hyvin paljon se.
Kirjoittakaa, miten siellä voidaan, kun saatte siihen tilaisuutta. Ja eläkää rauhallisena. Uusi vuosi olkoon onnellisempi kuin tämä kulunut.
Ukko Kuusela – Eetu Salin
Kuusela oli Eetu ja Ida Salinin Ylöjärven maatilan nimi.
Vuoden 1918 sisällissodassa Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli parlamentarismin puolestapuhuja. Salin jäi vangiksi 1918 ja tuomittiin kuolemaan osallisuudesta kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kuolemantuomio muutettiin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Johan Edvard ( Eetu ) Salin kuoli 53-vuotiaana ankarissa olosuhteissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919. Kuolinsyy jäi hämärän peittoon.
Eetu Salin on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä, jossa on myös toisen suuren työväenjohtajan Väinö Tannerin hauta. Väinö Tannerille Eetu Salin oli monella tapaa suuri esikuva, vaikka kumpikin kulki työväenliikkeessä omaa tietään. Tiedämme, että kohtaloaan ei voi aina valita. Ehkä tähän kohtaan sopivat Saksan SPD:n johtajan Otto Welsin v. 1933 Saksan valtiopäivillä lausumat sanat, jotka olivat suunnatut natsien kansanedustajille: "Vapauden ja hengen te voitte meiltä viedä, mutta ette kunniaa"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti