Seppo Tuovinen:
KETTERÄSTI SE KÄY YKSITYISTÄMINEN, JOS ON KÄYDÄKSEEN!
Sana "ketteryys" on iskostunut politiikan kieleen kuin liima. Sitä ei saa hankaamallakaan pois. "Ketteryys" on uusliberalismin eetosta, jota mm. nykyhallituksen pääministeri ja ministerit usein viljelevät perustellessaan vaikka sotea. Julkisen sektorin suurin ongelma on pääministeri Sipilän mukaan "ketteryyden puute".
"Ketteryys" on muka tehokkuutta. "Ketteryys" tarkoittaa nykyään lähes mitä tahansa. "Ketterä strategia", älykäs organisaatio tai muutosjohtaminen ovat johtamisen nykykäsitteistöä ja useinkin muotitermejä ilman tiukkaa sisältöä. On ikäänkuin neutraalimpaa puhua muutosjohtamisesta sen sijaan että puhuttaisiin vaikkapa privatisoinnista ( yksityistämisestä).
Meidän pitäisi aina kysyä tarkemmin, mistä puhutaan. "Ketteryyskin" kuulostaa modernilta ominaisuudelta jonka tavoitteluun on helppo yhtyä. Se voi kuitenkin tarkoittaa esim. työehtojen joustavoittamista tai irtisanomissuojan heikentämistä jolloin joudutaan kysymään, kuka siitä hyötyy ja kenen kannalta "ketteryys" on tavoiteltavaa.
Olen myös sitä mieltä, että uusliberalistinen politiikka tähtää taloudellisen toiminnan erottamiseen demokratian kontrollista. EU yrittää kehittää toimintaansa ensisijaisesti ja lähes pelkästään markkinoiden, so. pankkien, investointilaitosten ja yritysten varaan. Tätä vastaan kansalaiset nyt kapinoivat eri maissa esimerkkinä vaikkapa veden yksityistäminen.
Eurooppa tarvitsee sekataloutta, jossa markkinoiden ohella vahvistetaan myös kansalaisyhteiskuntaa, julkisia rakenteita, infrastruktuuria ja tarpeellisiksi koettuja julkisia palveluita. Ideologinen yksityistäminen pitää pysäyttää eikä kysymys ole vain sotesta. Yle-areenasta löytyy aiheesta hyviä ohjelmia.
Lukekaa kansalaiset, mitä "ketteryydellä" saadaan aikaan, kun kaikki julkinen on kauppatavaraa! Kohta julkinen terveydenhuoltoki romutetaan. Myydäänkö kohta sairaaloita? Viisaat kysyvätkin, miksi yhtiöitetään eikö vanha kunnon osuuskuntamalli käy? Ei tietenkään, koska se ei ole "ketterä"!
"Globalisaation haittavaikutukset ovat yksi todennäköinen syy taloudellisen syrjäytymisen ja epävarmuuden yleistymiseen monissa länsimaissa.
Haittoja on kasautunut erityisesti niiden kansalaisten taakaksi, joiden työpaikkoja on teollisuustuotannon mukana siirtynyt länsimaista Kiinan kaltaisiin halvan työvoiman maihin.
---
Pentti Hämäläinen:
Seppo. Ei ole juuri lisättävää, mutta ei myöskään pois otettavaa talouden valtavirtaisen ideologian luonnehdinnasta ja EU:n alistamisesta markkinamenon tienraivaajaksi. Varsin monet ovat kritiikissään sitä mieltä, että olemme vedenjakajalla: Maastrichtin regulaatioihin pitäisi saada muutos, mutta sopimusta ei uskalleta avata, koska se olisi Pandoran avaaminen. Uutta sopimusta ei enää aikaisempien idealististen suunnitelmien pohjalta saataisi aikaan. Silloin oltaisiin nykymuotoisen Euroopan yhdentymisen loppupeleissä. Ja mikä olisi uusi, siitä ei ole vielä arkkitehtuuria uskallettu esittää. Ja huomatkaamme: hallitseva talousideologia on pitkän ja syvävaikutteisen indoktrinaation myötä saanut aikaan sen, että yleinen puheenparsikin on sen ideologiset ilmaisut omaksunut. Ja yhtiöittämisestä sinänsä: olen sen perusteluiksi kuullut vain ketteryyden ja toiminnan muutoksen siten, että ei enää tarvitse kaikkea kuljettaa poliittisesti valittujen elinten eli kansaa edustavan kontrollin kautta. Sekä pienet että suuretkin asiat ovat liiketoimintasailsuuden takana. Vasta katastrofi tai sisäpiirin vuotaja saa ne julkiseksi. Tätäkö haluamme? Ja omistuksen vyörytys yksityiseksi on asia sinänsä. Julkista, myöskään ossuuskuntaa, ei voida ulkopuolelta valloittaa. Yhtiötä voidaan pilkkoa, osaosuuksia myydä, järjestelyjä on monenlaisia, millä ajan kuluessa julkinen omistus muuttuu yksityiseksi. Sopiva hallintokoalitio pistää menemään, ja se on siinä. Jos esim. julkisuudessa esitelty suursairaala syntyy, on paine kova saattaa se osakeyktiöksi. Ketteryyden ja muunkin jouston nimissä. Konsulit, tehtävään luottohenkilöinä valitut, katsokaa, mitä olette tekemässä. Menetettyä voi olla yhtä vaikea saada takaisin kuin kaatunutta sisältöä maitohinkkiin. Näistä meillä Suomessa on riittävästi kokemusta. Ja seurauksena pahimmillaan on, että kansa maksaa, voitot jaetaan tuntemattomaan osoitteeseen.
---
Ilpo Rossi:
Kiitokset Sepolle tämän sosiaalipsykologian alaan kuuluvan käsitteen ottamisesta analyysin kohteeksi. Frankfurtin koulukunnan johtavan sosiaalipsykologin Erich Frommin mukaan "ketteryys" sopii hyvin kuvaamaan kaupallista asennoitumista ja suuntautumista, sen myönteisiä ja kielteisiä puolia.
Ketteryydessä on parhaimmillaan kysymys määrätietoisesta asenteesta, kyvystä muuttaa käsityksiään, toimia nuorekkaasti ja kaukonäköisesti; se saattaa olla avarakatseisuuttakin ja seurallisena ominaisuutena se on vallan mainio piirre. Sipilä tarkoittanee ilmaisullaan kokeilevaa, epädogmaattista, tehokasta, uteliasta,älykästä ja sopeutuvaa asennoitumistapaa - edellyttäen että se liittyy suvaitsevaisuuteen, henkevyyteen ja jopa anteliaisuuteen.
Kokemuksemme ovat osoittaneet, että kaupallisessa ketteryydessä ei ole kuitenkaan kysymys tästä, vaan riistävästä ja pohjimnmiltaan kylmäkiskoisesta asenteesta joka jättää omat motiivinsa tyystin avaamatta. Kielteisimmillään ketteryys sanan kaupallisessa mielessä on opportunistista, epäjohdonmukaista ja lapsellista touhuilua, nykyhetkeen rajoittuvaa periaatteettomuutta, kykenemättömyyttä ottaa vastuuta tekemisistään.
Pahimmillaan kaupallinen ketteryys on päämäärätöntä touhukkuutta, tahdittomuutta, älytöntä tuhlaavausuutta, jossa näkyy sekä arvosteluykyvyn puute että kaupallinen välinpitämättömyys "ketteryyden" seurauksista.
Ketteryys kaupallisena, riistävänä kylmäkiskoisuutena on jotakin aivan muuta kuin kriittisessä tilanteessa omaa tai kanssaihmisten elämää suojelevan sankarin, taistelijan. Ketteryys ilman rakkautta elämään on tuhoa ennustavaa uhkarohkeutta, yksi aikamme suosimista epäproduktiivisuuden moderneista muodoista.
Tämä asenne näkyy muillakin elämänaloilla. Ketterästi, ilman eduskunnan päätöstä "yhteisen ymmärryksen" (MOU) merkeissä allekirjoitettu "Isäntämaasopimus" tämän vuoden keväällä on merkki samankaltaisesta toiminnasta puolustuspolitiikan alueella, Suomen saattamisessa sodan kynnykselle - ilman sitä yhteistä ymmärrystä.
KETTERÄSTI SE KÄY YKSITYISTÄMINEN, JOS ON KÄYDÄKSEEN!
Sana "ketteryys" on iskostunut politiikan kieleen kuin liima. Sitä ei saa hankaamallakaan pois. "Ketteryys" on uusliberalismin eetosta, jota mm. nykyhallituksen pääministeri ja ministerit usein viljelevät perustellessaan vaikka sotea. Julkisen sektorin suurin ongelma on pääministeri Sipilän mukaan "ketteryyden puute".
"Ketteryys" on muka tehokkuutta. "Ketteryys" tarkoittaa nykyään lähes mitä tahansa. "Ketterä strategia", älykäs organisaatio tai muutosjohtaminen ovat johtamisen nykykäsitteistöä ja useinkin muotitermejä ilman tiukkaa sisältöä. On ikäänkuin neutraalimpaa puhua muutosjohtamisesta sen sijaan että puhuttaisiin vaikkapa privatisoinnista ( yksityistämisestä).
Meidän pitäisi aina kysyä tarkemmin, mistä puhutaan. "Ketteryyskin" kuulostaa modernilta ominaisuudelta jonka tavoitteluun on helppo yhtyä. Se voi kuitenkin tarkoittaa esim. työehtojen joustavoittamista tai irtisanomissuojan heikentämistä jolloin joudutaan kysymään, kuka siitä hyötyy ja kenen kannalta "ketteryys" on tavoiteltavaa.
Olen myös sitä mieltä, että uusliberalistinen politiikka tähtää taloudellisen toiminnan erottamiseen demokratian kontrollista. EU yrittää kehittää toimintaansa ensisijaisesti ja lähes pelkästään markkinoiden, so. pankkien, investointilaitosten ja yritysten varaan. Tätä vastaan kansalaiset nyt kapinoivat eri maissa esimerkkinä vaikkapa veden yksityistäminen.
Eurooppa tarvitsee sekataloutta, jossa markkinoiden ohella vahvistetaan myös kansalaisyhteiskuntaa, julkisia rakenteita, infrastruktuuria ja tarpeellisiksi koettuja julkisia palveluita. Ideologinen yksityistäminen pitää pysäyttää eikä kysymys ole vain sotesta. Yle-areenasta löytyy aiheesta hyviä ohjelmia.
Lukekaa kansalaiset, mitä "ketteryydellä" saadaan aikaan, kun kaikki julkinen on kauppatavaraa! Kohta julkinen terveydenhuoltoki romutetaan. Myydäänkö kohta sairaaloita? Viisaat kysyvätkin, miksi yhtiöitetään eikö vanha kunnon osuuskuntamalli käy? Ei tietenkään, koska se ei ole "ketterä"!
"Globalisaation haittavaikutukset ovat yksi todennäköinen syy taloudellisen syrjäytymisen ja epävarmuuden yleistymiseen monissa länsimaissa.
Haittoja on kasautunut erityisesti niiden kansalaisten taakaksi, joiden työpaikkoja on teollisuustuotannon mukana siirtynyt länsimaista Kiinan kaltaisiin halvan työvoiman maihin.
---
Pentti Hämäläinen:
Seppo. Ei ole juuri lisättävää, mutta ei myöskään pois otettavaa talouden valtavirtaisen ideologian luonnehdinnasta ja EU:n alistamisesta markkinamenon tienraivaajaksi. Varsin monet ovat kritiikissään sitä mieltä, että olemme vedenjakajalla: Maastrichtin regulaatioihin pitäisi saada muutos, mutta sopimusta ei uskalleta avata, koska se olisi Pandoran avaaminen. Uutta sopimusta ei enää aikaisempien idealististen suunnitelmien pohjalta saataisi aikaan. Silloin oltaisiin nykymuotoisen Euroopan yhdentymisen loppupeleissä. Ja mikä olisi uusi, siitä ei ole vielä arkkitehtuuria uskallettu esittää. Ja huomatkaamme: hallitseva talousideologia on pitkän ja syvävaikutteisen indoktrinaation myötä saanut aikaan sen, että yleinen puheenparsikin on sen ideologiset ilmaisut omaksunut. Ja yhtiöittämisestä sinänsä: olen sen perusteluiksi kuullut vain ketteryyden ja toiminnan muutoksen siten, että ei enää tarvitse kaikkea kuljettaa poliittisesti valittujen elinten eli kansaa edustavan kontrollin kautta. Sekä pienet että suuretkin asiat ovat liiketoimintasailsuuden takana. Vasta katastrofi tai sisäpiirin vuotaja saa ne julkiseksi. Tätäkö haluamme? Ja omistuksen vyörytys yksityiseksi on asia sinänsä. Julkista, myöskään ossuuskuntaa, ei voida ulkopuolelta valloittaa. Yhtiötä voidaan pilkkoa, osaosuuksia myydä, järjestelyjä on monenlaisia, millä ajan kuluessa julkinen omistus muuttuu yksityiseksi. Sopiva hallintokoalitio pistää menemään, ja se on siinä. Jos esim. julkisuudessa esitelty suursairaala syntyy, on paine kova saattaa se osakeyktiöksi. Ketteryyden ja muunkin jouston nimissä. Konsulit, tehtävään luottohenkilöinä valitut, katsokaa, mitä olette tekemässä. Menetettyä voi olla yhtä vaikea saada takaisin kuin kaatunutta sisältöä maitohinkkiin. Näistä meillä Suomessa on riittävästi kokemusta. Ja seurauksena pahimmillaan on, että kansa maksaa, voitot jaetaan tuntemattomaan osoitteeseen.
---
Ilpo Rossi:
Kiitokset Sepolle tämän sosiaalipsykologian alaan kuuluvan käsitteen ottamisesta analyysin kohteeksi. Frankfurtin koulukunnan johtavan sosiaalipsykologin Erich Frommin mukaan "ketteryys" sopii hyvin kuvaamaan kaupallista asennoitumista ja suuntautumista, sen myönteisiä ja kielteisiä puolia.
Ketteryydessä on parhaimmillaan kysymys määrätietoisesta asenteesta, kyvystä muuttaa käsityksiään, toimia nuorekkaasti ja kaukonäköisesti; se saattaa olla avarakatseisuuttakin ja seurallisena ominaisuutena se on vallan mainio piirre. Sipilä tarkoittanee ilmaisullaan kokeilevaa, epädogmaattista, tehokasta, uteliasta,älykästä ja sopeutuvaa asennoitumistapaa - edellyttäen että se liittyy suvaitsevaisuuteen, henkevyyteen ja jopa anteliaisuuteen.
Kokemuksemme ovat osoittaneet, että kaupallisessa ketteryydessä ei ole kuitenkaan kysymys tästä, vaan riistävästä ja pohjimnmiltaan kylmäkiskoisesta asenteesta joka jättää omat motiivinsa tyystin avaamatta. Kielteisimmillään ketteryys sanan kaupallisessa mielessä on opportunistista, epäjohdonmukaista ja lapsellista touhuilua, nykyhetkeen rajoittuvaa periaatteettomuutta, kykenemättömyyttä ottaa vastuuta tekemisistään.
Pahimmillaan kaupallinen ketteryys on päämäärätöntä touhukkuutta, tahdittomuutta, älytöntä tuhlaavausuutta, jossa näkyy sekä arvosteluykyvyn puute että kaupallinen välinpitämättömyys "ketteryyden" seurauksista.
Ketteryys kaupallisena, riistävänä kylmäkiskoisuutena on jotakin aivan muuta kuin kriittisessä tilanteessa omaa tai kanssaihmisten elämää suojelevan sankarin, taistelijan. Ketteryys ilman rakkautta elämään on tuhoa ennustavaa uhkarohkeutta, yksi aikamme suosimista epäproduktiivisuuden moderneista muodoista.
Tämä asenne näkyy muillakin elämänaloilla. Ketterästi, ilman eduskunnan päätöstä "yhteisen ymmärryksen" (MOU) merkeissä allekirjoitettu "Isäntämaasopimus" tämän vuoden keväällä on merkki samankaltaisesta toiminnasta puolustuspolitiikan alueella, Suomen saattamisessa sodan kynnykselle - ilman sitä yhteistä ymmärrystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti