Italian kriisi
6.11. 2018
Nyt on ryhdyttävä seuraamaan Italian talouskriisiä. Euroopan Unionin valtionvarainministereiden ministerineuvosto on käsitellyt 5.11. 2018 Italian vuoden 2019 budjettia, jossa velan lisäämisellä yritetään saada uutta kasvua aikaan. Velanoton määrä on 2,4 % ja se ylittää Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen kriteerit; EU:n ministerineuvosto on kokouksessaan tehnyt yksimielisen päätöksen vaatien Italiaa korjaamaan budjettiaan vaadittujen kriteereiden mukaiseksi. Kokouksessa Italia vaati ymmärrystä hankkeelleen, jonka se uskoo lopulta piristävän ostovoimaa ja työllisyyttä niin paljon, että tulos kääntyy lopulta positiiviseksi. Italian hallitus on ns. viiden tähden koalitio täydennettynä Berlusconin liberaalilla "Forza Italia" puolueella. Osa hallituspuolueista on oikeistopopulistisia, jyrkästi maahanmuuttovastaisia ja tavoitteiltaan keskenään ristiritaisia.
Ministerineuvoston yksimielinen kanta perustuu eksogeeniseen, määrällisesti rajatun rahan politiikkaan jäsenvaltioiden suuntaan. EKP:n endogeenisiin rahatoimiin kuuluva, yritysmaailmalle ja markkinoille suunnattu "määrällinen elvytys"(QE) on juuri päättymässä. Sen kautta on valtion velkakirjoja ostamalla luotu kansallisiin budjetteijhin tilaa yrityksille ja markkinaratkaisuja kehittäville toimille lisää vuosina 2014-2018 yhteensä noin 4,6 biljoonan euron, eli 4600 miljardin euron eli 4 600 000 miljoonan euron verran. Osa tästä pankkien kautta toteutetusta ostosopimuksesta on valunut välittäviern pankkien palkkioihin ja osa suoraan EKP:n toimiin yritysmaailmassa.
Tämä EU:n ja EKP:n erikoinen toimintatapa noudattaa enemmän tai vähemmän tiukasti Euroopan Unionista tehtyä konsolidoitua peruskirjaa, jonka mukaan Euroopan Unioni tai EKP ei saa ottaa vastuuta yksityisen jäsenmaan velanotosta, so. yrityksestä toteuttaa sopimuksiin perustuvaa endogeenista talous- ja rahapolitiikkaa. Euroopan komission tehtävänä on valvoa tätä ja seurata itse asiassa keinotekoisesti luotuja raja-arvoja jäsenmaiden budjettien kasvun ja velanoton suhteen. Samalla tämä muodostaa sen "valuvian" joka erottaa Euroopan Unionin talouspolitiikan itsenäisen maan ja sen itsenäisen keskuspankin rahapoliittisesta asemasta. Itsenäinen maa voi tarvittaessa harjoittaa myös endogeenista, sopimuksiin perustuvaa ja oman keskuspankkinsa periaatteessa määrättömästi rahoittamaa finanssi- ja rahapolitiikkaa. Sama seikka erottaa Euroopan Unionin myös maailman muista suurista taloudellisista toimijoista, kuten Kiinasta, Venäjästä, USA:sta ja Intiasta.
Joudumme siis seuraamaan näytelmää, joka EU:n pienemmän jäsenmaan, Kreikan kohdalla johti lopulta antautumiseen ja vasemmistolaishenkisen Syriza-puolueen taipumiseen EU:n eksogeenisen talouspolitiikan seuraajaksi. Austeristiset seuraukset ovat kaikesta huolimatta ajaneet Kreikan suurin piirtein sata vuotta sitten vallinneeseen taloudellisen tilanteeseen, jossa toivon pilkahduksiakaan ei juuri ole näkyviissä. Vähäinenkin hyvinvointivaltion pohja on tyystin romutettu.
Vaakakupissa ei nyt ole ainoastaan Italian kuriin saattaminen ja romahdus muodossa tai toisessa, vaan myös Euroopan Unionin kohtalo sellaisenaan. Italia on Euroopan Unionin keskeisiä perustajamaita. Euroopan Unioni perustettiin Rooman sopimuksella vuonna 25.maaliskuuta 1957..
Kaappi ja kaapin paikka? Jos talous- ja rahapolitiikan ymmärretään olevan kokonaisuudessaan osa valtion, kunnan tai muun julkisen pakkoyhyteisön kuten Euroopan Unionin politiikkaa, siihen kuuluu luonnollisena osana myös valtioiden ja julkisten yhteisöjen oikeus endogeeniseen, sopimuspohjaiseen, kirjanpidolla toteutettuun rahapolitiikkaan.
Tämä sosialismin luuranko vaanii edelleen eurooppalaisen logiikan kaapissa.
6.11. 2018
Nyt on ryhdyttävä seuraamaan Italian talouskriisiä. Euroopan Unionin valtionvarainministereiden ministerineuvosto on käsitellyt 5.11. 2018 Italian vuoden 2019 budjettia, jossa velan lisäämisellä yritetään saada uutta kasvua aikaan. Velanoton määrä on 2,4 % ja se ylittää Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen kriteerit; EU:n ministerineuvosto on kokouksessaan tehnyt yksimielisen päätöksen vaatien Italiaa korjaamaan budjettiaan vaadittujen kriteereiden mukaiseksi. Kokouksessa Italia vaati ymmärrystä hankkeelleen, jonka se uskoo lopulta piristävän ostovoimaa ja työllisyyttä niin paljon, että tulos kääntyy lopulta positiiviseksi. Italian hallitus on ns. viiden tähden koalitio täydennettynä Berlusconin liberaalilla "Forza Italia" puolueella. Osa hallituspuolueista on oikeistopopulistisia, jyrkästi maahanmuuttovastaisia ja tavoitteiltaan keskenään ristiritaisia.
Ministerineuvoston yksimielinen kanta perustuu eksogeeniseen, määrällisesti rajatun rahan politiikkaan jäsenvaltioiden suuntaan. EKP:n endogeenisiin rahatoimiin kuuluva, yritysmaailmalle ja markkinoille suunnattu "määrällinen elvytys"(QE) on juuri päättymässä. Sen kautta on valtion velkakirjoja ostamalla luotu kansallisiin budjetteijhin tilaa yrityksille ja markkinaratkaisuja kehittäville toimille lisää vuosina 2014-2018 yhteensä noin 4,6 biljoonan euron, eli 4600 miljardin euron eli 4 600 000 miljoonan euron verran. Osa tästä pankkien kautta toteutetusta ostosopimuksesta on valunut välittäviern pankkien palkkioihin ja osa suoraan EKP:n toimiin yritysmaailmassa.
Tämä EU:n ja EKP:n erikoinen toimintatapa noudattaa enemmän tai vähemmän tiukasti Euroopan Unionista tehtyä konsolidoitua peruskirjaa, jonka mukaan Euroopan Unioni tai EKP ei saa ottaa vastuuta yksityisen jäsenmaan velanotosta, so. yrityksestä toteuttaa sopimuksiin perustuvaa endogeenista talous- ja rahapolitiikkaa. Euroopan komission tehtävänä on valvoa tätä ja seurata itse asiassa keinotekoisesti luotuja raja-arvoja jäsenmaiden budjettien kasvun ja velanoton suhteen. Samalla tämä muodostaa sen "valuvian" joka erottaa Euroopan Unionin talouspolitiikan itsenäisen maan ja sen itsenäisen keskuspankin rahapoliittisesta asemasta. Itsenäinen maa voi tarvittaessa harjoittaa myös endogeenista, sopimuksiin perustuvaa ja oman keskuspankkinsa periaatteessa määrättömästi rahoittamaa finanssi- ja rahapolitiikkaa. Sama seikka erottaa Euroopan Unionin myös maailman muista suurista taloudellisista toimijoista, kuten Kiinasta, Venäjästä, USA:sta ja Intiasta.
Joudumme siis seuraamaan näytelmää, joka EU:n pienemmän jäsenmaan, Kreikan kohdalla johti lopulta antautumiseen ja vasemmistolaishenkisen Syriza-puolueen taipumiseen EU:n eksogeenisen talouspolitiikan seuraajaksi. Austeristiset seuraukset ovat kaikesta huolimatta ajaneet Kreikan suurin piirtein sata vuotta sitten vallinneeseen taloudellisen tilanteeseen, jossa toivon pilkahduksiakaan ei juuri ole näkyviissä. Vähäinenkin hyvinvointivaltion pohja on tyystin romutettu.
Vaakakupissa ei nyt ole ainoastaan Italian kuriin saattaminen ja romahdus muodossa tai toisessa, vaan myös Euroopan Unionin kohtalo sellaisenaan. Italia on Euroopan Unionin keskeisiä perustajamaita. Euroopan Unioni perustettiin Rooman sopimuksella vuonna 25.maaliskuuta 1957..
Kaappi ja kaapin paikka? Jos talous- ja rahapolitiikan ymmärretään olevan kokonaisuudessaan osa valtion, kunnan tai muun julkisen pakkoyhyteisön kuten Euroopan Unionin politiikkaa, siihen kuuluu luonnollisena osana myös valtioiden ja julkisten yhteisöjen oikeus endogeeniseen, sopimuspohjaiseen, kirjanpidolla toteutettuun rahapolitiikkaan.
Tämä sosialismin luuranko vaanii edelleen eurooppalaisen logiikan kaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti