Brittiläinen ryhmä "The Full Brexit" järjesti videoseminaarin 29.10. 2020. Tässä seminaarissa olivat professorit Costas Lapavitsas ja Bill Mitchell keskustelemassa Koronasta, Britanniasta ja Modernista Monetaarisesta Teoriasta.
Modernin Monetaarisen Teorian (MMT) australialainen puolestapuhuja “MMT-professori” Bill Mitchell avaa videolla ajankohtaista makrotaloustilannetta ja siihen liittyviä keskeisiä ilmiöitä.
Ensimmäinen on - tietenkin - maailmanlaajuinen Korona-pandemia ja maailman valtioiden ja keskuspankkien käännös velanoton ja sitä kautta tapahtuvan elvytyksen suuntaan. Se on jo sellaisenaan suuri ja merkillepantava käänne ja samalla irrottautumisyritys valtavirtaisesta, uusliberaalista talouspolitiikasta, jolle velanotto on tulevien sukupolvien rankaisemista.
Toinen aikaamme liittyvä ilmiö on huoli yhä lämpenevästi ilmastosta, johon professori Bill Mitchell kiinnittää myös huomiota. Arktisten jäämassojen sulaminen ja kohoavat lämpötilat, kuten meidän marraskuun ennätyskorkeat lämpötilat, kuuluvat yhtenä osana tähän muutokseen. Talouselämä joutuu todella vakavasti etsimään keinoja ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi.
Kolmas seikka, jonka professori mainitsee, on valtavirtaisen talousajattelun vähittäinen murtuminen kaikkine niine seurauksineen, joita se on aiheuttanut taloudessa ja yhteiskunnissa viimeisten vuosikymmenien aikana. Pelastusrenkaana on nyt tartuttu keskuspankkitalouteen ja sen mahdollisuuksiin pelastaa markkina ja valtioiden taloudet uusliberaalin talousanemian ja nyt Korona-pandemian aiheuttamilta shokeilta.
Professori Mitchell kysyy voidaanko ‘valuuttaa painamalla’ eli uusia velkasitoumuksia tekemällä pelastaa eurooppalainen talous. Samalla hän kysyy, miten Britannia selviää Brexit-tavoitteidensa kanssa tästä tilanteesta.
Mitchell mainitsee, että hän itse on kannattanut Britannian eroa Euroopan Unionista siksi, koska valtavirtainen, uusliberaali talousdoktriini on taitavasti rakennettu Euroopan Unionissa kaikenkattavaksi toimintalinjaksi, josta - Euroopan komission velanotosta huolimatta - ei ole luovuttu. Euroopan Keskuspankki on jo vuodesta 2014 harjoittanut määrällistä elvytystä savuverhonaan likvidideetin ylläpitäminen. Tosiasiassa EKP on monetaarisilla toimillaan ottanut talouspoliittista valtaa kansallisilta hallituksilta, mikä sekin on ristiriidassa kansallisen talouspoliittisen suvereniteetin kanssa.
Totta on myös se, että Britannia itse on nykyisen talouspolitiikkansa osalta valtavirtaisen talousajattelun läpitunkema, mutta taloudellisesti itsenäisenä ja oman keskuspankin omaavana valtiona. Vallan vaihtuessa ja vapaana Euroopan Unionin talouskahleista sillä on mahdollisuus toteuttaa myös toisenlaista talous- ja rahapolitiikkaa. Mikään ei estä brittihallitusta tarttumasta modernin Monetaarisen Teorian mahdollisuuksiin rahoittaa kaikki tarvittavat hankkeensa keskuspankkirahalla. Euroopan Unionissa peruskirjaan sisäänrakennettu, muuttumattomaksi tarkoitettu uusliberaali talousdoktriini estää tämän linjan eteenpäinviemisen tehokkaasti ilman että rikottaisiin peruskirjan strategista, syvälle kaiken ohjelmoinnin yksityiskohtiin menevää linjausta. Kykeneekö konservatiivinen brittihallitus tällaisiin muutoksiin?
Entä voisiko mahdollinen työväenpuolueen hallitus nähdä tässä mahdollisuuden sosiaalisemman ja oikeudenmukaisemman talous- ja rahapolitiikan toteuttamiseen?
Labourin sisällä on urbaani ja koulutettu keskiluokka yhtäällä ja vanhan teollisuusvaltion raunioilla elävä, yhä vaikeampaan tilanteeseen ajautuva teollisuustyöväestö. Professori Mitchell toivoo että näiden kahden ulottuvuuden välille voitaisiin rakentaa yhdistävä silta. Entisen puheenjohtajan Jeremy Corbynin erottaminen kaiketi tekaistuilla juutalaisvastaisuuteen perustuvilla syytöksillä kertoo jotakin tämän ristiriidan syvyydestä. Professori Mitchell uskoo, että paradigmanmuutos talous- ja rahapolitiikassa voisi olla se yhdistävä tekijä, joka samalla pelastaisi työväenpuolueen ajautumiselta yhä paheneviin tulevaisuusvisioita koskeviin kriiseihin.
Työväenpuolueen periaatteellinen myönteinen suhtautuminen Euroopan Unioniin on taustaltaan työväenliikkeen kansainvälistä, kosmopoliittista yhteydenhakua, johon ei nykyisellä Euroopan Unionilla ole Mitchellin mielestä edellytyksiä sääntöjään rikkomatta vastata. Valtavirtaisen talouseliitin kieli on tunkeutunut myös syvälle työväenliikkeeseen kaikkialla maailmassa, niin Britanniassa kuin Australiassakin. Brexit-suhtautuminen työväenpuolueen piirissä kielii kyvyttömyydestä hallita menossa olevia eurooppalaisia ja kansainvälisiä prosesseja.
Professori Bill Mitchell on sitä mieltä, että Euroopan Unioni ei voi enää palata takaisin kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoihin. Euroopan Keskuspankki aloitti jo vuonna 2012 kansallisten hallitusten ajamisen sivurooliin määrällisen elvytyksen muodossa. IMF:n entinen johtaja Olivia Blanchaard on äskettäin vieraillut Brysselissä ja tiedossa on että siellä etsitään vaihtoehtoa Euroopan Unionin DNA:ssa olevalle virheelle. Puhutaan huuruisesta peilistä (smoked mirror), joka tarkoittaa sekä epäselvää kuvaa itsestä että tulevaisuudesta.
Myös videokeskustelun toinen alustaja Costas Lapavitsas näkee makrotaloudellisen tilanteen muuttuneen ratkaisevasti. Aika on osoittanut että vahva valtio voi vastata sekä valtion että yritysten taloudellisiin ongelmiin oman itsenäisen keskuspankkinsa avulla. Kriisiavun lisäksi valtiolta edellytetään myös interventionistista politiikkaa, siis omaa tavoitteenasettelua ja yhteiskunnallisen tilanteen tasapainottamista. Hän lausuu kuitenkin varoituksen sanan: valtio ja suuryritykset ovat äärimmäisen vahvoja toimijoita, joiden on tietoisesti varjeltavaa demokratiaa autoritaarisilta, yksinvaltaisilta toimijoilta. Bill Mitchell on Costas Lapavitsasin kanssa samaa mieltä siitä, että oman keskuspankin omaava valtio on vahva toimija. Hän on pari vuotta sitten julkaissut Thomas Fazin kanssa kirjan “Reclaimin the State” vahvan valtion kunnianpalautuksesta.
Koronakriisin suhteen on “lockdown” eli kurinalainen toiminta ainoa mahdollisuus ja nyt näyttää siltä että Australia olisi onnistumassa pysäyttää viruksen leviäminen. Selvää on että Korona-kriisin aktiivisessa ja laajenemisvaiheessa ei suuriin uudistuksiin voida ryhtyä vaan on yritettävä pelastaa se mikä pelastettavissa on. Professori Mitchell ilmoittautuu keskustelussa myös Lapavitsasin mainitseman perustulon vastustajaksi, koska sen avulla yksillöllisiä luovia ulottuvuuksia ei todellisuudessa pystytä ottamaan käyttöön. Se on myös huono yhdistelmä erityisesti paikallisen sopimisen oloissa.Hän pitää mahdollisena suojata työväestön sopimuspohjainen toimeentulo uudenlaisilla monetaarisilla ratkaisuilla.
Velanoton lisääminen ei tarkoita sitä, että verotuksesta olisi luovuttava. Polarisaation myötä kasvavaa rikasta yläluokkaa on nimenomaan verotettava kovemmin ja vaadittava niiden suurempaa osallistumista hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tuottamisen. Väitteet siitä että tuotantoprosessien kautta rikkaat osallistuvat riittävästi suhteellisella tulo-osuudellaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ei todellisuudessa pidä paikkaansa
n
