Rehutiedotusta

Kirjoitin tänään 7.4. 2020 muistiin omaan toimintalokiin Helsingin Sanomien, maan päälehden tavasta käsitellä brittipolitikkaa ja erityisesti sitä, miten sekavasti ja vailla todellista sisältöä mm. Labourin politiikkaa on avattu ja esitelty. Näyttää siltä että sitten viime kesän - lähes vuoden ajan - on vatvottu brexitiä puoleen jos toiseenkin; Boris Johnson on otsikoissa jatkuvasti, mutta työväenpuolueen poliittista linjaa lehti ei ole onnistunut avaaman nimeksikään. Kun nyt sitten tänään tuli lehden tyly arvio Jeremy Corbynin politiikasta, niin voi vain todeta ettei Helsingin Sanomat ainakaan omalla panoksellaan ole onnistunut avaamaan tippakaan sitä todellista yhteiskunnallista vastakkaina settelua joka Britanniassa silminnähden vallitsee. Keräsin Helsingin Sanomien linkkejä viimeisen kymmenen kuukauden ajalta osoittaakseni,. miten tyhjänpäiväistä "ajatusrehua" lehti lukijoilleen tarjoilee.  
-
Tässä siis lehden sisältöä koskien Britanniaa, brexitiä ja Jeremy Corbynia:
-
"Helsingin Sanomat antaa mielestäni täysin virheellisen kuvan Jeremy Corbynin ajasta, hänen poliittisista tavoitteistaan ja jopa Corbynin Eurooppa-näkemyksestä. Euroopan Unionin valuvioista huolimatta hän kannatti yhteistä eurooppalaista politiikkaa - tosin erilaista kuin minä se nyt toteutuu - edessä olevien valtavien ongelmien hoitamiseksi. Sisäpolitiikassa hänen ehdotuksensa hyvinvointipalvelujen vahvistamisesta, sosiaalisesta asuntotuotannosta, ylipäätään kansaan eikä pieneen vähemmistöön suuntautuvan politiikan muuttamisesta ovat aivan tyypillsiä sosialidemokraattisen politiikkaan ja periaatteisiin nojaavia ohjelmallisia tavoitteita. Lehdistö sai väännetyksi joissakin sivujuonteissa hänestä reaktionäärisen yksinajattelijan, mikä on aina ollut yksi konservatiivisen median epämiellyttäviä, vapaan lehdistön periaatteita sumentavan lähestymistavan piirteitä. Juuri media onnistui luomaan öykkärimäisestä konservatiivisesta politiikasta kasvaneen 'vallankumouksellisen tilanteen' jossa sitten laajat joukot turvautuivat tavanomaisiin poliittisiin valintoihinsa. Britannian ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja Labour joutuu etsimään tietä eteenpäin uuden puheenjohtajansa Keir Starmerin johdolla. Vielä tämän kerran oikeistovoimat onnistuivat pyrkimyksissään pitää kiinni vallasta ja irrationaalisesta politiikastaan. Jeremy Corbyn ansaitsee täyden kunnioituksen rohkeana ja vahvana sosialidemokraattisena johtajana. With love and respect!


JOS se yhtään kannatuspulasta kärsiviä ja rooliaan hakevia Suomen sosiaali­demokraatteja lohduttaa, niin he eivät ole yksin. Sosiaali­demokratialla tai yleisemmin maltilliseen vasemmistoon kuuluvilla puolueilla on muuallakin vaikeaa pitää kiinni vanhasta kannatus­pohjastaan populismin puristuksessa.

-

PÄÄMINISTERI Boris Johnsonia tervehdittiin varhain perjantaiaamuna sankarina omiensa joukossa. Muissa joukoissa vallitsi ällistys ja jopa tyrmistys. Työväenpuoluelaiset kuvailivat omaa vaalitulosta hirvittäväksi.

Miten on mahdollista, että Johnson kykeni viemään konservatiivit selvään vaalivoittoon? Hallitus on ollut epäsuosittu, Britanniassa vallitsee brexit-kaaos ja Johnsonin oma maine jättää sekin toivomisen varaa.

-
Vaikka ulkomaisten, lähinnä Venäjän, toimijoiden puuttumista keskustelun kulkuun esimerkiksi tietovuotoja tehtailemalla on havaittu, hämmästyttävä määrä disinformaatiosta on brittien itsensä tekemää. Kun konstit ovat tulleet julkisuudesta tutuiksi, poliittiset toimijat ja kampanjaväki ovat omaksuneet ne itse. Asiasta kertoo esimerkiksi The New York Times.

ENSIN muutama esimerkki.

Kun Britannian televisiossa esitettiin työväenpuolueen ja konservatiivien välinen vaaliväittely, konservatiivien virallinen tili viestipalvelu Twitterissä muutettiin näyttämään puolueettomalta faktantarkastusryhmältä. Myöhemmin Google poisti konservatiivien ostamaa mainontaa, jota oli kohdennettu siten, että työväenpuolueen vaaliohjelmaa googlettavat saivat hakutulokseksi sivuston, joka kritisoi työväenpuolueen ohjelmaa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006340937.html
KESKUSTELU siitä, kuinka vasemmalle demokraattipuolueen pitäisi Yhdysvalloissa mennä, kiihtyi entisestään Britannian parlamenttivaalien tuloksen selvittyä. Polttoainetta keskusteluun sai ennen kaikkea demokraattien maltillisempi siipi, jonka mukaan yhdysvaltalaisdemokraattien on otettava oppia Boris Johnsonin voitosta.

-
Workington, Cumbria

NE ajat ovat menneet, kun englantilainen työläinen äänesti työväenpuoluetta ja keskiluokka ja rikkaat konservatiiveja.

Nykyään moni työmies löytää poliittisen kotinsa pääministeri Boris Johnsonin konservatiivipuolueesta. Yksi syy tähän on brexit. Johnson lupaa, että EU-erosta tulee viimeinkin totta.

JOHNSONIIN luottaa nyt myös pohjoisenglantilainen Ben Nicholson, 25, joka tekee keikkatöitä postille. Nicholson on brexiteeri eli EU-eron kannattaja.

”On häpeällistä, että brexit ei ole vieläkään toteutunut. Parlamentti on tukkinut kansan demokraattisen tahdon.”

-
PÄÄMINISTERI Boris Johnsonin ja oppositiojohtaja Jeremy Corbynin vaaliväittely BBC:n televisiokanavalla perjantai-iltana ei tuonut uusia ratkaisevia eroja tai yllätyksiä. Kumpikaan ei pystynyt loistamaan, eikä kumpikaan epäonnistunut.

Epätietoinen brittiäänestäjä voikin olla nyt pulassa, jos hän on toivonut vaaliväittelyn auttavan äänestyspäätöksen tekemisessä.

Britannian parlamenttivaalit järjestetään ensi viikon torstaina.

JOHNSON otti perjantaisen väittelyn korostetun varovaisesti ja toisteli kerta toisensa jälkeen tuttua iskulausettaan, että ”hoidetaan brexit valmiiksi”. Konservatiivipääministerin mukaan Britanniassa alkaa uusi energinen vaihe, kunhan EU-ero vain toteutuu.

Corbyn puolestaan esiintyi tuttuun asialliseen tyyliinsä. Hän lupasi, että työväenpuoluelainen hallitus loisi Britanniaan uutta toivoa, eikä ketään jätettäisi kelkasta.

__________________
RUTTO, kolera vai ehkäpä sittenkin lavantauti?

Britannian parlamenttivaalit koittavat ensi viikon torstaina. Monelle äänestäjälle etenkin Englannissa äänestyspäätös on vaikea.

Ketä kannattaa nyt kannattaa? Tyhjistä lupauksistaan ja totuuden vääntämisestä tunnettua konservatiivipääministeriä Boris Johnsonia? Vai työväenpuolueen vasemman laidan Jeremy Corbynia, johon eivät ole aina luottaneet edes hänen omat kansanedustajansa?

Puoluejohtajien nettosuosioluvut ovat miinuksella, eli heistä jokaisella on enemmän inhoajia kuin kannattajia. Kellään ei ole laajojen kansanjoukkojen tukea. Poliittinen ilmapiiri on myrkyllinen. Loka lentää.

JOULUKUUN vaalit ovat kuitenkin poikkeuksellisen tärkeät. Vaalitulos määrää, miten käy Britannian EU-eron eli brexitin. Puolueiden brexit-kannoissa on nyt kunnon eroja, toisin kuin vielä kaksi vuotta sitten.

-
BRITANNIAN parlamenttivaaleihin on aikaa enää pari viikkoa. Vaalien alla pääministeri Boris Johnsonin johtamat konservatiivit kasvattavat mielipidetiedusteluissa etu­matkaansa työ­väen­puolueeseen. Eroa on tuoreissa kyselyissä jo toista­kymmentä prosentti­yksikköä.

Mutta kyselyt ovat vain kyselyjä. Esimerkiksi vuoden 2017 vaalien lopputuloksen ne ennustivat huonosti: tiedustelujen mukaan konservatiivit olivat matkalla selvään voittoon, mikä olisi tarjonnut heidän puoluejohtajalleen ja pääministerilleen Theresa Maylle hänen kaipaamansa tuen EU-eroprosessissa. Voitto suli äänestyspäivänä, ja May joutui paikkaamaan hallitustaan Pohjois-Irlannin unionisteilla, jotka ottivat vaa’ankieliasemassaan hallituksen panttivangikseen. Brexit jäi polkemaan paikoilleen.

Tälläkin kertaa kyselyihin on syytä suhtautua varauksellisesti. Enemmistövaalitavan mukaisissa vaaleissa hyväkin valtakunnallinen kannatus saattaa sulaa vaalipiirien pirstomana. Erityisvaikeus ennustamisessa on tällä kertaa se, millaisen oletuksen tekee nuorten äänestysaktiivisuudesta. Nykyisissä ennusteissa pohjalla näyttäisi olevan oletus, että nuoret käyvät uurnilla yhtä nihkeästi kuin aiemmissa vaaleissa.

-
HAAVEILLUT olen myös siitä, että oven takaa ilmestyisi työväenpuolueen kampanjaryhmä. Kuuntelisin hetken palo­puheita naama peruslukemilla. Vetäisin sitten henkeä, ja antaisin palaa (”Saatanan tunarit, ettekö te. . . !”).

Haluaisin tehdä selväksi, mitä mieltä olen labourin johtajavalinnoista ja niiden kohtalokkaista seuraamuksista. Ja nyt ei puhuta edes Jeremy Corbynista vuonna 2015, vaan Ed Milibandista vuonna 2010. Jos Britannialla vain olisi ollut toisenlainen oppositiojohtaja, ei konservatiivipuolue olisi päässyt jylläämään EU-kansanäänestyksineen ja brexiteineen.

-
BREXIT nousi odotetusti suurimmaksi kiistakapulaksi, kun Britannian kahden suurimman puolueen johtajat Boris Johnson ja Jeremy Corbyn kohtasivat kahdenkeskisessä television vaaliväittelyssä.

Pääministeri Johnson puolusti brexit-suunnitelmaansa ja lupasi Britannian lähtevän EU:sta tammikuun lopussa. Työväenpuolueen puheenjohtaja Corbyn puolestaan sanoi Johnsonin aikataulua epärealistiseksi.

Britanniassa pidetään vaalit 12. joulukuuta, ja brexit-asetelma hallitsee vaaleja lähes täysin. Johnsonin konservatiiveilla on gallupeissa selkeä, yli 10 prosenttiyksikön johto työväenpuolueeseen.

JOHNSON yritti jatkuvasti viedä huomiota siihen, kuinka hän aikoo viedä brexitin maaliin.

”Me lähdemme ehdottomasti tammikuun 31. päivä, koska meillä on uunituore sopimus”, Johnson vakuutti ja lupasi, että tulevat kauppasuhteet EU:n kanssa neuvotellaan vuoteen 2021 mennessä.

Corbyn varoitti, että brexitin vieminen läpi Johnsonin ehdoilla tietää Britannian julkisen sote-järjestelmän eli NHS:n avaamista yhdysvaltalaisyrityksille. Oppositiojohtaja veti esiin asiakirjoja, joiden hän sanoi paljastavan yksityiskohtia alustavista kauppaneuvotteluista Yhdysvaltain ja Britannian välillä.

”Hän on pitänyt salaisia tapaamisia Yhdysvaltojen kanssa ja he ovat ehdottaneet NHS:n markkinoiden avaamista amerikkalaisyrityksille”, Corbyn sanoi.

-
BRITANNIAN vaaleissa 12. joulukuuta Jeremy Corbyn ei pääse pää­ministeriksi, mikäli ulkonäkö ratkaisee.

Corbynilla on parta, ja se on todella huono enne.

Britannian edellinen parrakas pääministeri oli lordi Robert Salisbury, jonka valtakausi päättyi vuonna 1902. Hän oli kuningatar Viktorian aikalainen, ja viktoriaaninen oli myös hänen muhkea partansa.

JO 1900-luvun alkupuolella parran merkitys politiikassa muuttui.

Muutosta johti Yhdysvallat, jolla ei enää 1900-luvulla ollut yhtään parrakasta presidenttiä. Ensimmäiseen maailmansotaan lähteneet amerikkalaissotilaatkin saivat mukaansa Eurooppaan vasta keksityn, kätevän Gilletten partahöylän.

Parta sai äärivasemmistolaisen sivumerkityksen. Karl Marxilla ja Friedrich Engelsillä oli suuret parrat, Vladimir Leninillä oli parta. Fidel Castro säilytti Kuuban johtajanakin sissipäällikön partansa, vaikka kielsi sellaisen kuubalaisilta korkeakouluopiskelijoilta.

-
Brighton

BRITANNIAN työväenpuolueelta on kestänyt yli kolme vuotta kirkastaa oma brexit-kantansa, mutta nyt ollaan lähellä: brexitiä ei kannatakaan puskea läpi hinnalla millä hyvänsä.

Labour ei kuitenkaan uskalla lähteä – ainakaan vielä – kampanjoimaan brexitiä vastaan ja EU-jäsenyyden jatkon puolesta. Puoluekokous Brightonissa päätti maanantaina pitää varovaisemman linjan.

Maanantai-illan äänestystulos oli samalla voitto puolueen johtajalle Jeremy Corbynille, joka kannattaa ”neutraalia” linjaa.

LABOUR on ehtinut myötäillä brexitissä pitkään konservatiivihallitusta, jotta äänestäjät eivät suuttuisi. Kesän 2016 kansanäänestyksen brexit-päätöstä pidettiin pitkään pyhänä.

Viime vuonna mieli alkoi muuttua. Labourin rivijäsenten suuri enemmistö kääntyi uuden EU-kansanäänestyksen kannalle.

-
BRITANNIAN oppositiojohtaja Jeremy Corbyn aikoo estää pääministeri Boris Johnsonin päätöksen jäädyttää Britannian parlamentti. Työväenpuolueen johtaja Corbyn sanoi torstaina, että poliitikot valmistautuvat toimimaan Johnsonia vastaan heti kun kansanedustajat palaavat kesätauolta ensi tiistaina.

Corbynin mukaan kansanedustajat pyrkivät lainsäädännöllisin keinoin estämään Britannian EU-eron ilman sopimusta. Hän lupasi järjestää epäluottamuslauseen hallitusta vastaan ”sopivalla hetkellä”.

”Ja yritämme myös estää häntä sulkemasta parlamenttia tällä kertakaikkisen käänteentekevällä ajanjaksolla”, Corbyn sanoi toimittajille uutistoimisto Reutersin mukaan.'-
Lontoo

YLIVOIMAISEN ennakkosuosikin Boris Johnsonin valinta konservatiivipuolueen johtajaksi ja sitä myöten Britannian pääministeriksi vahvistui tiistaina. Se tietää hänen pitkäaikaisen tavoitteensa toteutumista.

Johnsonista on puhuttu konservatiivien ”mahdollisena tulevana johtajana” jo lähes 20 vuotta – tässäkin lehdessä ensimmäistä kertaa jo vuonna 2004.

MUTTA miksi juuri Johnson? Mikä häntä ajaa, ja minne hän ajaa Britanniaa? Mihin hänen suosionsa perustuu? Nämä kysymykset eivät ole tärkeitä vain brittien kannalta.

Pääministerinä Johnson on vastuussa Britannian EU-erosta eli brexitistä. Brexit puolestaan vaikuttaa jokaiseen EU-maahan, myös Suomeen. Siksi Johnsonin persoonalla on väliä.


-
TYÖVÄENPUOLUEEN puheenjohtaja Jeremy Corbyn ilmoitti tiistaina haastavansa pääministeri Theresa Mayn seuraajan järjestämään uuden kansanäänestyksen Britannian euroerosta brexitistä.

Asiasta uutisoineen Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan työväenpuolue kampanjoisi tällöin Euroopan unioniin jäämisen puolesta.

Corbynin mukaan taustalla on tarve pysäyttää kehitys, jonka seurauksena Britannia päätyy eroamaan EU:sta ilman sopimusta.

”Seuraavan pääministerin tulisi olla tarpeeksi itsevarma laittaakseen sopimuksensa, tai sopimuksettoman esityksensä, [brexitistä] takaisin kansan päätettäväksi kansan­äänestyksessä”, Corbyn kirjoitti kirjeessä ryhmälleen BBC:n mukaan.

Corbyn ei kuitenkaan kertonut, mitä hän tekisi, jos voittaisi vaalit ja nousisi uutena pääministerinä vetämään brexit-prosessia. Hänet on tunnettu brexitin kannattajana.

Corbynin kannasta uuteen kansanäänestykseen liikkui vihjeitä jo toukokuussa.