Koronan vuoksi

Veikko Räntilä:


Koronaepidemia on synnyttänyt monenlaisia seuraamuksia ja ajatuksia. Itse taudin ärhäkkyys ja vaarallisuus on päällimmäinen huoli. Toinen on taloudelliset seuraamukset. Sosiaalisista ja kulttuurisista seuraamuksista ei vielä edes keskustella.

Tilanteen karkaaminen käsistä Euroopassa kertoo, että missään maassa ei ollut asianmukaista varautumista eikä Kiinan tilannetta otettu reaaliaikaisesti täydellä vakavuudella puhumattakaan että olisi ollut yhteinen eurooppalainen epidemiaviranomainen, jolla olisi ollut omat asiantuntijat Kiinassa tilannetta seuraamassa ja arvioimassa ja hälyttämässä eurooppalaiset toimimaan.

Se mihin mittakaavaan epidemia kehittyy, nähdään. Yksi oppi kriisistä voi olla, että varautuminen riskeihin tullee lähemmäksi arkea ja synnyttänee myös yhteiskuntaan tarvittavat institutionaaliset järjestelyt tulevan varalle. Monta murhetta koetaan sitä ennen.

Talousopillista kiistelyä ei käydä elvytyksen tarpeesta. Kaikkialla varaudutaan suurimittaiseen elvytykseen. Sitä ennen tarjotaan yrityksille rahoitusjärjestelyjä. Nyt puhutaan jo suorasta tuesta. Ammattiyhdistysliikettä kiitetään sopeutumisesta nopeisiin lomautuksiin, se nähdään jossain puheenvuoroissa tarvittavana myönnytyksensä yhteisen edun toteutukseen. Samat puhujat eivät nosta esiin rahapiireiltä vaadittavaa solidaarisuutta yhteiselle asialle.

Sijoitusten tuotto on ollut poikkeuksellinen koko finanssikriisin jälkeisen ajan ja Harvardin yliopiston selvityksen mukaan Suomen kiinteistö- ja osinkotuotot ovat olleet kehittyneiden maiden ryhmän parhaita jopa 150 viimeistä vuotta. Koronan alttarille uhrataan palvelualan yritysten, pienyritysten
tulevaisuus. Toki kärsijöitä ovat kaikki yritykset kassan ja taseen vahvuudesta riippuen.

Yritystuissa, tässä tilanteessa tappioiden kattamistuissa on ilmeinen vaara, että ne jäävät jossain määrin pysyviksi, vaikka ne nyt säädetään määräaikaiseksi. Näin on monesti käynyt aiemminkin. Näihin tukiin tulee kytkeä ehdoton kytkentä tuleviin voittoihin ja tuottoihin, joista niitä tulee takaisin maksaa useampana tulevana vuonna.

Verohelpotuksia ja myöhentämisiä sovelletaan tuen muotoina. Näissä järjestelyissä piilee veropohjan rapautumisen uhka.Verot valtion maksettavaksi- oppi ei kestä todellisuutta.

Naomi Klein on kirjassaan ”Tuhokapitalismin nousu ” dokumentoinut seikkaperäisesti, miten Chigacon koulukunnan ajatuspajat ja verkostot toimivat kriisejä hyödyttäen voimasuhteita ja resurssien jakoa muuttaakseen pääoman eduksi. Tämän ne tekivät Milton Friedman johdolla Chilessä, Venäjällä, Puolassa ja monessa muussa kriisin joutuneessa maassa. Suomessa EK on jo luonut painetta lisääntyvän suoran tuen antamiseksi. Ministeri Kulmuni totesi suoraan tuen tarpeen kasvaneen. Konkurssiaallon uhkaamiseksi tukea tarvitaan harkitun kohteellisesti. Mihin se tuki pitää käyttää,
palkkamenoihin vai jätetäänkö osoite auki. Tällöin kärsijöinä ovat enenevästi työntekijät. Valtio ottaa velkaa 10-15 mrd euroa lisää, ketkä tämän tulevat maksamaan. Nykyisellä verorakenteella valtion tulot kerätään 90 %:sesti palkoista ja palkansaajilta. Jollei rikkaat osallistu veronmaksuun nykyistä enempää tarkoittaa se sitä, että tavalliset veronmaksajat maksavat tappiot ilman että omistusrakenteisiin puututaan. Sosialisoidaan kustannukset ja jätetään tulevat voitot yksityisille, vaikka niistä pitäisi maksaa kriisin kustannuksia.

Keskustelu uusliberalismin haaksirikosta ja kapitalismin kyvyttömyydestä olla aiheuttamatta ja kestää ilman veronmaksajien tukea kriisejä on sisältänyt olettamuksen näiden valtakauden päättymisestä. Oletan kuitenkin pääomapiireissä tunnettavan hyvin Friedmanin kriisiopin ja valmistauduttavan nykyisen kriisin hyväksikäyttämiseen valta- ja resurssisuhteiden muuttamisella omaksi edukseen. Vastaavaa toimijuutta tai valmistautuneisuutta ei löydy vastapuolelta. 
Työväenliikettä ei ole olemassa sellaisena yhteiskunnallisena tiedostavana ja vaikuttavana liikkeenä, joka pyrkisi omalta osaltaan määrätietoisiin tavoitteisiin kriisin hyväksikäytössä.

EMU-puskurit luotiin yhteisvaluutan tuomien tasapaino-ongelmien korjaamiseen tilanteissa, joissa palkkoja yritetään laskea kilpailukyvyn palauttamiseksi. Eläkevaroihin kerättiin arviolta 4-7 mrd euroa tällaista tukirahaa. Kenelle ja millä tavoin niitä jaetaan on jäänyt avoimeksi. Nyt niitä käytetään melkein miljardi työnanajamaksujen tilapäiseen alentamiseen. Tarkoitus on poikkeava siitä keille oletettiin kärsimysten aiheutuvan kun palkkoja sopeutetaan
kilpailukyvyn nimissä. Poliittista joustoa näkyy löytyvän ei osapuolilta. Samalla logiikalla niitä pitäisi käyttää lomautuskorvauksiin ja työttömyysajan palkkoihin.

Tuotantohäiriöt tulivat ensimmaisenä kiinalaisten osatoimitusten katkettua. Koronan vastatoimet lopettivat monen yrityksen toiminnan. Kapitalismin tuottavuusoppi on korostanut hoikkaa tuotantomallia ja sidotun pääoman vapauttamista omistajien käyttöön. Nopea ja välitön voitto on ollut tavoitteena. Toiminnan pysyvyyteen, epävarmuuden kohtaamiseen tai kriiseistä selviytymiseen ei ole pyritty varautumaan. Sehän syö pääomaa. Tämän kokemuksen jälkeen ei ole ajateltavissa entisenkaltaista hoikkaa tuotantoa. Riskejä on laskettava sisään liikekirjanpitoon. Lain on edellytettävä pääoman varaamista
varastointiin, samoin kuin riskien puskurointiin on varattava pääomaa. 

Nämä ovat kapitalismin toimintalogiikan vastaisia vaatimuksia ja toteutuakseen ne vaativat puoltajat. Missä ne ovat? Kun tuotanto on yksityisessä omistuksessa, mutta kriisin tullen tappiot ja menetykset korvataan veronmaksajien varoilla, on periaatteellisempi kysymys tuotannon omistuksesta oltava esillä kaiken aikaa. Sijoittajien omaisuus on toistaiseksi suojassa.

Arvopaperikuplien puhkeaminen ei ole omistajien osallistumista yhteisen kriisin rahoitukseen. Sen on tarkoitettava todellisten tulojen käyttöä siihen ja veroparatiisisuojauksen purkamista rikkaiden tulojen ja omaisuuden osalta ja niiden verolle panoa. Kriiseissä työntekijöiden tappiot ovat suuremmat sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Tuloista merkittävämpi osa katoaa ja köyhyys tulee työntekijöitä lähemmäksi. Henkilökohtainen talous pettää tuhansilta
ihmisiltä. Pienyrittäjien tappioita ja velkoja voi hyvinkin verrata työntekijöiden kohtaloon. 

Pankkikriisissä Suomeen luotiin 40000-50000 velkavankeuteen tuomitun ihmisen joukko. Näitä ei autettu, pankit pelastettiin. Silloin koettiin useamman sadan ihmisen itsemurhat. Tämän toisintoa ei pidä luoda.

Maailma on velkaisempi kuin koskaan. Yksityishenkilöt, yritykset, kunnat ja valtiot ovat ennätysvelkaisia. Vielä muutama kuukausi sitten pankit eivät nähneet tuloihin nähden 3,5-4.5 kertaisia velkoja ongelmana. Rahaa syydettiin velkoihin. Velkojen jälkimarkkinat ovat laajentuneet ja keskittyneet. Nyt niitä, yrityspapereita ja valtionlainoja ostavat rajoituksetta EKP ja muut keskuspankit. Rahan syytäminen pankeille tällä tavalla on viimeisen kahdeksan vuoden aikana todettu varsin tuloksettomaksi keinoksi saada aikaan jotain reaalitaloudessa. Siitä huolimatta uusia keinoja ei keksitä. Säännöt eivät enää ole
rajoitteena kun Saksakin sanoi irti kasvu- ja vakaussopimuksen.

Pääomien tarkempaa ohjailua tarvitaan. Pitää varmistaa mihin raha menee. Sen on mentävä tuotannon luomiseen. Tuskin on ajateltavissa että 10-20 %:n velkojen kasvu globaalisti voisi olla tilanne, jossa velalliset maksavat takaisin velkansa. Valtiot eivät ole pystyneet lyhentämään finanssikriisin jälkeen velkojaan. Aki Kangasharju vaati jo Etlan nimissä yritysten rahoituksen helpottamiseksi annettavien lainojen anteeksiantoa jälkikäteen. Velkojen aneeksianto läpäisee näin poliittisen hyväksynnän. Kun Saksa sai anteeksi sotavelkansa, on vastaavasti luonnollista, että yleisesti velkoja tullaan antamaan anteeksi.

Kun valtio voi omalla keskuspankillaan luoda vapaasti rahaa, ilman velkaantumisen peikkoa, on varmaa että nykytilanteen epäedullisuus valkenee useammalle. Oman rahan edullisuus on ilmeinen. Sen toteutus on osin mahdollista luomalla rinnakkaisvaluutta kryptorahan muodossa. Suuri osa kansallisista transaktioista voisi tapahtua sen puitteissa. Kun hädän hetkellä ei EU:ssa esiinny keskinäisapua tai solidaarisuutta, tuskin on ajateltavissa, että kriisin jälkeen EU:n tulevaisuuden takaamiseksi tarvittavaa liittovaltiokehitystäkään tapahtuu. Todennäköisempää on Unionin hajoamiskehitys. 

Suoraviivaista sekään ei ole. Unionin laajenemista edelleen kaavaillaan Balkanin valtioiden jäseneksiottamisella. Unionin syventäminen yhteiseen finanssipolitikkaan, sosiaaliseen Eurooppaan tai välttämättömiin yhteisiin ilmastotoimiin eivät ole menettäneet merkitystään. Ei toimivaa yhteistä elvytystäkää ole ajateltavissa ilman EU:n koordinaatiota. 

Voi hyvinkin olla että kriisin jälkeen unohdetaan jäsenvaltioiden kansallinen itsekkyys kriisin aikana. Toisen maailmansodan jälkeen kriisikokemusta hyödynnettiin keskinäisriippuvuuden tunteen lisääntymisen avulla, synnytettiin Yhdistyneet kansakunnat, IMF, Maailmanpankki ja Bretton Woods-
järjestelmä. YK:n pääsihteeri on vedonnut sotiviin osapuoliin kaikenlaisten sotatoimien lopettamisen puolesta. Hän kehotti keskittymään yhteisen vihollisen, koronaviruksen, kukistamiseen.

Tämäkin poliittinen vaihtoehto on mahdollinen. Se tarjoasi maailmanlaajuiselle rauhanomaiselle yhteistoiminnalle uudet mahdollisuudet.
Voiko yhteiskunta mennä kokonaan kiinni? Näinhän näyttää tapahtuvan monessa maassa. Ainakin useamman viikon joutuvat eri maiden kansalaiset oleilemaan sisätiloissa. Intiakin julisti ulkonaliikkumiskiellon. Näissä väkirikkaissa maissa kontaktien rajoittamista ei voitane muuten varmistaakaan. 
Muutaman kuukauden lähes täydellistä tuotantoseisokkia pidettiin eripuolilla mahdollisena, jos sen jälkeen nopeasti toivutaan ja tuotanto ja tulot elpyvät. Jos ihmiset joutuvat vaille toimeentuloa, seuraukset voivat olla mitä tahansa. Tulemme varmaan näkemään jonkinlaista yhteiskuntajärjestyksen sortumista, jos terveys- ja toimeentulotilanne karkaavat joissakin maissa hallitsemattomaksi. Joudutaanko rinnastuskohtia hakemaan historian ruttoepidemioista?

USA:ssa on arvioitu työttömyysasteen putoamisen voivan olla jopa 30 %. Jos työttömyysturvaa ei ole, jos epidemia leviää nykyisellä vauhdilla siellä, voi USA olla maa, josta saadaan hurjia tietoja. Trump lupaili rajoitustoimien päättymistä pääsiäiseen mennessä. Hän toivoi näkevänsä silloin kirkot täynnä väkeä. Hän ei varmaan tarkoittanut hautajaissaattoja. Asiantuntijat kyseenalaistivat Trumpin arviot rajoitustoimien kestosta.

Tampereella 24.3. 2020
Veikko Räntilä

________
Joonas Honkimaa blogissaan 3.4. 2020:

"Ei työn kapitalistinen kaksoisluonne ole jokin alkuräjähdyksen tuottama vääjäämätön pakko, jota ei käy ohittaminen. Tästä syystä erinäisten kriisien keskellä ei voi olla niin, että taistelu käsitteistä unohdetaan, että päätämme jatkaa “kuten ennenkin” ja kuuntelemme pääoman papiston puheita sekä otamme heidän lääkkeitä, jotka omalta osaltaan tuottivat koko sairauden. Jos me emme edes tässä kohtaa pysty venyttämään omaa poliittista ajatteluamme yli annetun, niin en tiedä milloin sen teemme."