Seppo Tuovinen
kiinniti huomiotamme siihen, mitä Eero Heinäluoma kirjoittaa Emu-puskureista Maaseudun tulevaisuudessa 20.8. 2018
"Työttömyysvakuutusjärjestelmän Emu-puskuri on toiminut juuri niin kuin tarkoitettiinkin. Se on hillinnyt työttömyysvakuutusmaksujen kasvupaineita ja toiminut fiksuna automaattisena vakaajana.
Eläkejärjestelmän Emu-puskureihin sen sijaan ei ole koskettu. Hyvinä aikoina puskuria olisi pitänyt kasvattaa enemmän ja vastaavasti finanssikriisin oloissa puskuria olisi pitänyt purkaa."
Ilpo Rossi:
Kun ajattelemme muutoksen aikaansaamista, erimuotoiset yhteisen säästämisen, siis voimavarojen kartuttamisen muodot ovat paikallaan. Aika-ajoin tätä ehdotetaan mm. eurobondien, eurooppalaisten velkakirjojen muodossa. Tämä strategia rajallisten kansallisten voimavarojen muodossa on ehkä yksi niitä harvoja, jota voidaan vielä käyttää yhteisen säästämisen ja voimavarojen kartuttamisen lisäämiseksi.
Toinen suuri visio olisi EU:n rahapolitiikan laajentaminen sekataloustyyppisen järjestelmän suuntaan mahdollistamalla suuria eurooppalaisia hankkeita infrastruktuurin, uusien palvelurakenteiden, sosiaalisuuden, terveydenhoidon, koulutuksen, kansansivistyksen ja kansalaisjärjestötoiminnan alueilla - esimerkiksi.
Tällä hetkellä nämä tiukasti uusliberaaleiksi viritetyt rahapolitiikan raamit estävät valtioiden ja julkisten rakenteiden kautta tapahtuvan "määrällisen elvytyksen". Vuosina 2014-2018 pankkien ja investointiulaitosten kautta toteutettu valtioiden velkakirjojen osto Euroopan Keskuspankin taseisiin helpotti valtavasti tilannetta ja taisi olla suurin yksittäinen tekijä, joka johti nyt menossaolevaan kasvuun. Hallituksen toimenpiteet - nehän seuraavat Euroopan Komission politiikkaa sen tiukassa ohjauksessa - ovat tainneet olla pääosin kontraproduktiivisia, vaikka hallituspuolueet koettavat ottaa talousnousun omien toimiensa piikkiin. Rekyyli on odotettavissa osto-ohjelman päättyessä ja viimeistään siinä vaiheessa kun velkakirjojen takaisinosto tulee niiden kestoajan rajallisuuden vuoksi eteen. Tämä saattaisi hysinkin sattua sosialidemokraattien johtaman hallituksen kaudelle.
Pentti Hämäläinen: Seppo,
Vastaan kysymykseesi näin: ei suurempia ongelmia niillä mailla, joiden talous on rakenteellisesti sellainen, että ei ole välittömiä suuria rakennepaineita eikä velkaantuminen ulkomaiden valuutoissa korkea. Siis Saksan kaltaisia. Suomella menee kohtuullisesti, vaikka sisäistä devalvaatiota on KIKY-menettelyllä tehty.
Mutta koko €uroalue on kärsinyt Maastrichtin jäykkyyksistä. Useat maat ovat tasolla, missä talous oli 2007, ja kaikki eivät vielä silläkään tasolla. On siis koettu 'menetetty vuosikymmen'. Talousoppineet ovat osoittaneet keskeiseksi syypääksi €uron (systeemijäykkyydet). Tämä pelkistää asetelman ongelmallisuuden: Pohjoiset - vientiorientoituneet, Eteläiset - sisämarkkinavetoiset. Mutta molempia pitää kurissa sama säännöstö. Joustavuutta on haettu rahan kylvämisellä. Lopputulos ei vielä ole näkyvissä.
Mutta koettelemus on edessä, kun EKP:n rahaelvytys loppuu ja korot alkavat nousta. Silloin rahaliiton kestävyys on koetuksella. Siihen pitäisi varautua, eikä yksioikoisesti sitoutua Saksan linjaan. Ehkä Italia ensimmäisenä ottaa asian tosissaan. Ottaako käyttöön 'sisäisen rinnakkaisvaluutan', vai kuinka aikoo sujutella eteenpäin kohti Maastrichtin konvergenssivaateita, on kiinnostavaa nähdä.
Ilpo Rossi 21.8. 2018:
Emupuskureista on erinomainen analyysi Telan sivuilla. Sieltä käy selville mm. seuraavaa:
Työttömyysvakuutusrahaston EMU-puskurissa ei ole ollut enää varoja vuoden 2014 lopussa. Tämä on aiheutunut työttömyysvakuutusmaksujen riittämättömyydestä suhteessa kasvaneeseen työttömyyteen ja työttömyysetuuksiin.
Työeläkejärjestelmässä rahat on varastoitu yksityisalan työeläkevakuuttajien eli työeläkeyhtiöiden, -kassojen ja -säätiöiden taseessa olevaan rahapuskuriin, jota kutsutaan tasausvastuuksi.
Eero Heinäluoman kolumnissa puhutaan EU:n valuuttaunionin tiukoista ehdoista: "Sitoutuminen rahaliittoon tarkoitti rahapolitiikan ulkoistamista Euroopan keskuspankille (EKP), laitokselle, joka tulisi ajamaan Saksan-tyylistä kurinalaista rahapolitiikkaa."
Tämä on se keskeinen uusliberaali lähtökohta, joka toteutui Valuuttaunioniin liityttäessä. Se pätee siis ainoastaan jäsenvaltioiden, julkisen sektorin ja sen erilaisten yhteistyöelinten suuntaan. Kuten EKP:n määrällinen elvytys on osoittanut, keskuspanki voi omilla toimenpiteillään valtioiden velkakirjoja yksityisten rahoituslaitosten kautta ostamalla rahoittaa markkinasektoria ja pankkeja niin paljon kuin se katsoo tarpeelliseksi. Suomen väkiluku on n. 1% Euroopan Unionin väestöstä ja jonkin verran suurempi euroalueen väestöstä. Kun määrällisen elvytyksen kokonaismäärä pyörii jossakin 3000 ja 4700 mrd:n euron välillä, Suomen osuus tästä on kaikkiaan vähintäänkin 30 mrd euroa vuosina 2014-2018. Kovasti olen yrittänyt täsmällistä lukua löytää mutta en ole onnistunut.
kiinniti huomiotamme siihen, mitä Eero Heinäluoma kirjoittaa Emu-puskureista Maaseudun tulevaisuudessa 20.8. 2018
"Työttömyysvakuutusjärjestelmän Emu-puskuri on toiminut juuri niin kuin tarkoitettiinkin. Se on hillinnyt työttömyysvakuutusmaksujen kasvupaineita ja toiminut fiksuna automaattisena vakaajana.
Eläkejärjestelmän Emu-puskureihin sen sijaan ei ole koskettu. Hyvinä aikoina puskuria olisi pitänyt kasvattaa enemmän ja vastaavasti finanssikriisin oloissa puskuria olisi pitänyt purkaa."
Ilpo Rossi:
Kun ajattelemme muutoksen aikaansaamista, erimuotoiset yhteisen säästämisen, siis voimavarojen kartuttamisen muodot ovat paikallaan. Aika-ajoin tätä ehdotetaan mm. eurobondien, eurooppalaisten velkakirjojen muodossa. Tämä strategia rajallisten kansallisten voimavarojen muodossa on ehkä yksi niitä harvoja, jota voidaan vielä käyttää yhteisen säästämisen ja voimavarojen kartuttamisen lisäämiseksi.
Toinen suuri visio olisi EU:n rahapolitiikan laajentaminen sekataloustyyppisen järjestelmän suuntaan mahdollistamalla suuria eurooppalaisia hankkeita infrastruktuurin, uusien palvelurakenteiden, sosiaalisuuden, terveydenhoidon, koulutuksen, kansansivistyksen ja kansalaisjärjestötoiminnan alueilla - esimerkiksi.
Tällä hetkellä nämä tiukasti uusliberaaleiksi viritetyt rahapolitiikan raamit estävät valtioiden ja julkisten rakenteiden kautta tapahtuvan "määrällisen elvytyksen". Vuosina 2014-2018 pankkien ja investointiulaitosten kautta toteutettu valtioiden velkakirjojen osto Euroopan Keskuspankin taseisiin helpotti valtavasti tilannetta ja taisi olla suurin yksittäinen tekijä, joka johti nyt menossaolevaan kasvuun. Hallituksen toimenpiteet - nehän seuraavat Euroopan Komission politiikkaa sen tiukassa ohjauksessa - ovat tainneet olla pääosin kontraproduktiivisia, vaikka hallituspuolueet koettavat ottaa talousnousun omien toimiensa piikkiin. Rekyyli on odotettavissa osto-ohjelman päättyessä ja viimeistään siinä vaiheessa kun velkakirjojen takaisinosto tulee niiden kestoajan rajallisuuden vuoksi eteen. Tämä saattaisi hysinkin sattua sosialidemokraattien johtaman hallituksen kaudelle.
Pentti Hämäläinen: Seppo,
Vastaan kysymykseesi näin: ei suurempia ongelmia niillä mailla, joiden talous on rakenteellisesti sellainen, että ei ole välittömiä suuria rakennepaineita eikä velkaantuminen ulkomaiden valuutoissa korkea. Siis Saksan kaltaisia. Suomella menee kohtuullisesti, vaikka sisäistä devalvaatiota on KIKY-menettelyllä tehty.
Mutta koko €uroalue on kärsinyt Maastrichtin jäykkyyksistä. Useat maat ovat tasolla, missä talous oli 2007, ja kaikki eivät vielä silläkään tasolla. On siis koettu 'menetetty vuosikymmen'. Talousoppineet ovat osoittaneet keskeiseksi syypääksi €uron (systeemijäykkyydet). Tämä pelkistää asetelman ongelmallisuuden: Pohjoiset - vientiorientoituneet, Eteläiset - sisämarkkinavetoiset. Mutta molempia pitää kurissa sama säännöstö. Joustavuutta on haettu rahan kylvämisellä. Lopputulos ei vielä ole näkyvissä.
Mutta koettelemus on edessä, kun EKP:n rahaelvytys loppuu ja korot alkavat nousta. Silloin rahaliiton kestävyys on koetuksella. Siihen pitäisi varautua, eikä yksioikoisesti sitoutua Saksan linjaan. Ehkä Italia ensimmäisenä ottaa asian tosissaan. Ottaako käyttöön 'sisäisen rinnakkaisvaluutan', vai kuinka aikoo sujutella eteenpäin kohti Maastrichtin konvergenssivaateita, on kiinnostavaa nähdä.
Ilpo Rossi 21.8. 2018:
Emupuskureista on erinomainen analyysi Telan sivuilla. Sieltä käy selville mm. seuraavaa:
Työttömyysvakuutusrahaston EMU-puskurissa ei ole ollut enää varoja vuoden 2014 lopussa. Tämä on aiheutunut työttömyysvakuutusmaksujen riittämättömyydestä suhteessa kasvaneeseen työttömyyteen ja työttömyysetuuksiin.
Työeläkejärjestelmässä rahat on varastoitu yksityisalan työeläkevakuuttajien eli työeläkeyhtiöiden, -kassojen ja -säätiöiden taseessa olevaan rahapuskuriin, jota kutsutaan tasausvastuuksi.
Eero Heinäluoman kolumnissa puhutaan EU:n valuuttaunionin tiukoista ehdoista: "Sitoutuminen rahaliittoon tarkoitti rahapolitiikan ulkoistamista Euroopan keskuspankille (EKP), laitokselle, joka tulisi ajamaan Saksan-tyylistä kurinalaista rahapolitiikkaa."
Tämä on se keskeinen uusliberaali lähtökohta, joka toteutui Valuuttaunioniin liityttäessä. Se pätee siis ainoastaan jäsenvaltioiden, julkisen sektorin ja sen erilaisten yhteistyöelinten suuntaan. Kuten EKP:n määrällinen elvytys on osoittanut, keskuspanki voi omilla toimenpiteillään valtioiden velkakirjoja yksityisten rahoituslaitosten kautta ostamalla rahoittaa markkinasektoria ja pankkeja niin paljon kuin se katsoo tarpeelliseksi. Suomen väkiluku on n. 1% Euroopan Unionin väestöstä ja jonkin verran suurempi euroalueen väestöstä. Kun määrällisen elvytyksen kokonaismäärä pyörii jossakin 3000 ja 4700 mrd:n euron välillä, Suomen osuus tästä on kaikkiaan vähintäänkin 30 mrd euroa vuosina 2014-2018. Kovasti olen yrittänyt täsmällistä lukua löytää mutta en ole onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti