Ilpo Rossi kirjoittaa lojaaliudesta jan sen kaksista kasvoista "Kuuta osoittava sormi "-blogissaan.
Kommunistit olivat väärällä tavalla lojaalisia Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen tapaan tulkita työväenliikken arvoperintöä ja onnistuivat luomaan autoritaarisen, ehdottomaan kuuliaisuuteen ja lojaaliuteen perustuvan "reaalisosialismin" mallin. Nyt Euroopan Unioni on luomassa vastaavanlaista, peruskirjoilla yksiulotteiseksi sementoitua yhteiskuntamallia koko Euroopalle. Siinä valtion rooli yhteisen hyvinvoinnin arkkitehtina on kielletty lopullisesti ja keskeinen asema on annettu markkinoille. Onko nyt vuorostaan sosialidemokratia väärällä tavalla kuuliainen ja lojaali sen omia toimintamahdollisuuksia ja poliittista vastuunottoa rajaaville rakenteille?
Europan Unioni on peruskirjoissaan läntisen arvokäsityksen voiton jälkeen lähtenyt luomaan tiukasti markkinoihin tukeutuvaa, koko manteretta koskevaa yhteiskuntajärjestelmää. Suuri paradoksi on, että asettaessaan 1900-luvun historiallisten kokemusten valossa demokraattisen valtion pysyvästi ja peruskirjojen mukaan peruuttamattomasti alisteiseksi markkinoille on syyllistytty sisällöllisesti samaan virheeseen, jonka autoritaarinen Neuvostoliitto teki suhteessa pääomaan, yksityiseen yrittämiseen ja omistusoikeuteen.
Tiedossa on että koko Eurooppa kantaa mukanaan raskasta historiallista taakkaa, joka ilmenee asenteissa ja luonteenpiirteissä. Pahojen epäonnistumisten jälkeen yritetään tehdä korjausliikkeitä, mutta sukupolvien vaihtuessa yhä uudelleen palataan irrationaaleihin, demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta järjettömiin ja turhauttaviin ratkaisuihin. Suhteessa kansaan ja kansoihin se näkyy väärän lojaalisuuden ja solidaarisuuden vaatimuksena. Kansalaisten toimintatavassa se näkyy väärän lojaalisuuden sietämisenä, hyväksymisenä ja ajan kuluessa ilmeisesti myös aktiivisena hyväksymisenä asenteissa ja luonteenpiirteistössä.
Olisiko jotakin tehtävä?
Kommunistit olivat väärällä tavalla lojaalisia Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen tapaan tulkita työväenliikken arvoperintöä ja onnistuivat luomaan autoritaarisen, ehdottomaan kuuliaisuuteen ja lojaaliuteen perustuvan "reaalisosialismin" mallin. Nyt Euroopan Unioni on luomassa vastaavanlaista, peruskirjoilla yksiulotteiseksi sementoitua yhteiskuntamallia koko Euroopalle. Siinä valtion rooli yhteisen hyvinvoinnin arkkitehtina on kielletty lopullisesti ja keskeinen asema on annettu markkinoille. Onko nyt vuorostaan sosialidemokratia väärällä tavalla kuuliainen ja lojaali sen omia toimintamahdollisuuksia ja poliittista vastuunottoa rajaaville rakenteille?
Europan Unioni on peruskirjoissaan läntisen arvokäsityksen voiton jälkeen lähtenyt luomaan tiukasti markkinoihin tukeutuvaa, koko manteretta koskevaa yhteiskuntajärjestelmää. Suuri paradoksi on, että asettaessaan 1900-luvun historiallisten kokemusten valossa demokraattisen valtion pysyvästi ja peruskirjojen mukaan peruuttamattomasti alisteiseksi markkinoille on syyllistytty sisällöllisesti samaan virheeseen, jonka autoritaarinen Neuvostoliitto teki suhteessa pääomaan, yksityiseen yrittämiseen ja omistusoikeuteen.
Tiedossa on että koko Eurooppa kantaa mukanaan raskasta historiallista taakkaa, joka ilmenee asenteissa ja luonteenpiirteissä. Pahojen epäonnistumisten jälkeen yritetään tehdä korjausliikkeitä, mutta sukupolvien vaihtuessa yhä uudelleen palataan irrationaaleihin, demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta järjettömiin ja turhauttaviin ratkaisuihin. Suhteessa kansaan ja kansoihin se näkyy väärän lojaalisuuden ja solidaarisuuden vaatimuksena. Kansalaisten toimintatavassa se näkyy väärän lojaalisuuden sietämisenä, hyväksymisenä ja ajan kuluessa ilmeisesti myös aktiivisena hyväksymisenä asenteissa ja luonteenpiirteistössä.
Olisiko jotakin tehtävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti