lauantai 28. maaliskuuta 2020

Bill Mitchell makrotaloudesta ja Korona-kriisistä

Professori Bill Mitchell, Aalto-yliopiston vieraileva luennoitsija päivitti blogiaan Koronapandemian ja Euroalueen kriisin merkeissä 27.3. 2020. Hän tekee viiltävän terävää ja ajankohtaan sopivaa analyysia euroalueen valtavirtaisesta talouspolitiikasta, sen finanssi- ja rahapoliittisesta ulottuvuudesta. Tähän kääntämäni teksti on ymmärrettävä enemmän referaattina kuin käännöksenä ja julkaisen sen sen vuoksi, koska asia on hyvin ajankohtainen ja suurta käännettä ennakoiva.

Kirjassamme - "Valtion palauttaminen" (Reclaiming the State): progressiivinen visio itsemääräämisoikeudesta postneoliberaalisessa maailmassa (Reclaiming the State, Pluto Books, syyskuu 2017) - jäljitimme tapaa, jolla konservatiivit pettivät progressiivisia poliittisia voimia uskoen, että maailmanlaajuisen taloudellisen pääoman voima oli tehnyt kansallisvaltiosta käytännössä voimattoman.

Usean vuosikymmenen ajan vasemmistolla on  ollut 'narratiivi', että kansallisvaltion on suunniteltava poliittisia interventioita, joilla varmistetaan rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuus pelätessään, että viimeksi mainitut lopettavat hallituksen rahoituksen ja valuutan lisäämisen.

Osana tätä antautumista vasemmisto hyväksyi pikkuhiljaa valtavirran makrotalousstrategian ja  hallituksissa sekin on suorittanut ankaria säästötavoitteita, jotka aiheuttavat suunnatonta kurjuutta.

Tällä hetkellä terveydenhuoltojärjestelmiemme romuttuminen yksityistämisen, kustannusten leikkaamisen, vajaaresurssien, käyttämaksujen jne muodossa alkaa tulla meille kaikille kalliiksi melko räikeällä tavalla.

Vasemmistopoliitikot ovat peesanneet tuttuja valtavirran makro-myyttejä:

1. Julkisen talouden alijäämät nostavat korkoja ja syrjäyttävät yksityiset sijoitukset.

2. Alijäämät johtavat kestämättömään julkiseen velkaan, joka jää lastemme maksettavaksi.

3. Valtion alijäämä (velkaantuminen) aiheuttaa inflaatiota.

4. Keskuspankit eivät voi rahoittaa julkisen talouden alijäämiä tai muita hyperinflaation seurauksia.

5. Hallitukset eivät voi edistää kasvua ja luoda työpaikkoja.

6. Hallituksen tarjoama tulotuki (esim. työttömyyskorvaukset) heikentävät yksityisiä kannustimia ja tukevat työttömyyttä.

7. Yksityisen sektorin olisi tarjottava välttämätöntä infrastruktuuria.

8. Pankkijärjestelmä olisi vapautettava sääntelystä, koska rahoitusmarkkinat ovat tehokkaita (sijoita rahastoihin aina parhaaseen arvoon).

9. Yksityiset markkinat (hintajärjestelmä) tuottavat aina tuloksia, jotka synnyttävät kaikille eniten vaurautta.

10. Kasvava epätasa-arvo ei heikennä kasvua ja vaurautta.

Voisin jatkaa.

Oikeistolaiset ovat aktiivisesti edistäneet näitä myyttejä ajatuspajojen  avulla, laatimalla säännöllisiä "raportteja", joissa ennustetaan kaikenlaista tuhoa, miljoonien sijoitetaan lobbausyrityksiin, jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin valintoihin, tiedotusvälineiden manipulointiin jne.

Päivittäinen kakofonia, joka edistää tällaista narratiivia,  tulee ulos kanavilta kuten Fox News ja vastaavat, luoden epävarmuutta.

Kirjoitin tämän strategian juurista tässä blogiviestissä (muun muassa) - Oikeistolainen hyökkäys - 1971 (24. maaliskuuta 2016).

Ja matkan varrella oikeisto on muuttanut iloisesti  kansallisvaltiota mieleisekseen  omilla näkemyksillään - käyttämällä lainsäädäntö- ja sääntelyvalmiuksia, jotka vain kansallisella valtiolla on ja joita vain kansallisvaltio voivat toteuttaa.

Kuten teoksessa osoitamme, kaikki uusliberalismiin liittyvät suuret muutokset on suunniteltu valtion kautta - valtion välineellistämisen avulla - siitä hyötyville ja siihen uskoville.

Uusliberalistinen kokonaiskuva on varsinainen kauhutarina. Esitin tämän arvioinnin tammikuun alussa 2020 pidetyissä esityksissä:

Tulojen ja varallisuuden eriarvoisuus kasvaa.
Epävarma työ tasaisen palkan kasvun sijasta.
Lisääntynyt työttömyys ja vajaatyöllisyys.
Yksityisen velan taso ei ole kestävä.
Koulutusjärjestelmät ovat heikentyneet.
Julkiset palvelut ja infrastruktuuri ovat heikentyneet.
Alueet ja yhteisöt ovat jääneet jälkeen.
Alkuperäiskansojen köyhyys ja oikeudet on ratkaisematta.
Hallitukset, joilla on "ylimääräisiä" pakkomielteitä.
Sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät epäonnistumiset.

Ja nyt voimme lisätä massiivisen maailmanlaajuisen terveyskriisin, joka on vuorovaikutuksessa huonosti varusteltujen terveysjärjestelmien kanssa. Ne edustavat sabotointia, koska poliittiset päättäjät ovat jo vuosien ajan käyttäneet ammattineuvojia ja siirtäneet miljardeja julkisia varoja terveydenhuollosta  yksityisille terveydenhuollon tarjoajille, jotka kuuluvat kannattavimpiin yrityksiin kaikkialla.

On heräämisaika.

Tänä aamuna kuunnellessani uutisia (ja venyttelyharjoituksen jälkeen) ja amerikkalainen kommentaattori, joka oli aiemmin työskennellyt johtavan republikaanien presidenttiehdokkaan kanssa, sanoi:

Tarvitsemme valtion pelastamaan koko kansakunnan ...

Voitteko kuvitella kukaan henkilöä, joka tunnetaan ei enempää eikä vähempää kuin konservatiivisena haukkana, sanovan tällaista kaksi kuukautta sitten?

Yön yli Financial Times julkaisi EKP: n entisen päällikön Mario Draghin op Ed: n (25. maaliskuuta 2020) - Meillä on sota koronavirusta vastaan ​​ja meidän on mobilisoitava vastaavasti - missä hän sanoi:

"Haasteenamme on, kuinka toimia riittävän voimakkaasti ja nopeasti estääksemme taantuman muuttumista pitkittyneeksi lamaksi, jota syventää lukuinen joukko epäonnistumisia, mikä jättää peruuttamattomia vahinkoja. On jo selvää, että vastaukseen on sisällytettävä julkisen velan huomattava kasvu. Yksityiselle sektorille aiheutuneet tulonmenetykset - ja aukon täyttämiseksi tehdyt velat - on lopulta otettava kokonaan tai osittain julkisen talouden taseisiin. Paljon korkeammasta julkisesta velasta tulee pysyvä piirre talouksissamme, ja siihen liittyy yksityisen velan peruuttaminen.

Ja myös yön yli, EKP: n nykyinen johto sai laillisen päätöksen (päivätty 24. maaliskuuta 2020) - EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2020/440 -, jossa sanottiin:

1. Pandemian hätäosto-ohjelma (PEPP) on erillinen APP: n nojalla suoritetuista hankinnoista ja niiden lisäksi ...

2. ”Keskus-, alue- tai paikallishallinnon ja tunnustettujen virastojen liikkeeseen laskemien hyväksyttävien jälkimarkkinakelpoisten velkapapereiden ostoissa PEPP: n mukaisesti vertailuindeksien jakamisessa euroalueen lainkäyttöalueiden välillä noudatetaan EKP: n pääoman merkitsemistä koskevaa avainta, kuten EKPJ: n perussäännön 29 artikla. "

3. "EKP: n neuvosto päätti myös, että siltä osin kuin jotkut itse asettamat rajoitukset saattavat estää toimia, jotka eurojärjestelmän on toteutettava" ja "Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2020/188 (5) mukaiset konsolidoidut omistusosuudet ( EKP / 2020/9) (1) ei saisi koskea PEPP: n omistuksia. ”

Tämä on laillista puhetta 33 prosentin liikkeeseenlaskijarajasäännöstä luopumisesta. Sitä ei enää sovelleta. Jäsenvaltioiden velkainstrumenteille, joita EKP voi ostaa, ei enää ole taloudellisia rajoituksia.

4. "Julkisen sektorin jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit, joiden maturiteetti on lyhyempi kuin PSPP: n perusteella ostetut, hankitaan myös PEPP: n perusteella."

Joten EKP voi nyt asettaa lyhyempiä laina-aikoja kuin aikaisemmin.

5. "EKP: n neuvosto päätti, että Helleenien tasavallan keskushallinnon liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita voidaan ostaa PEPP: n nojalla."

Edellisissä joukkovelkakirjalainan ostamisjärjestelmissä EKP ei ostanut Kreikan valtion velkaa.

Se voi nyt ostaa siitä rajoittamattomia määriä. Nyt Kreikan hallituksen tehtävänä on laskea liikkeelle alhaisen tuoton velkakirjoja (jotka EKP: n päätös takaa nyt) ja auttaa  vaikeuksissa olevaa kansakuntaa, jonka uhrautui vuosikymmenen ajan komission laatimien säästövaatimusten vuoksi.

Joten vaikka Mario Draghi sanoo, että julkisen velan on oltava ”huomattavasti kasvava”, mitä EKP: n päätös tarkoittaa, että velka on EKP: llä (sen jälkeen kun se on ostettu jälkimarkkinoilta ensisijaisen liikkeeseenlaskun jälkeen).

Ja olenko huomauttanut finanssimarkkinoiden kommentaattoreille ja toimittajille, jotka pelkäävät, että keskuspankit vain (heidän sanojensa mukaan) antavat rahaa julkisen velalliselle (tai kuten heidän sanojensa mukaan "tulostavat rahaa"), todellisuus on, että GFC: n jälkeen ja Japanin osalta 1990-luvulta lähtien keskuspankit ovat rahoittaneet julkisen talouden alijäämiä ilman, että olisi mitään niistä seurauksista, joita valtavirran makroekonomian opettajat ovat väittäneet.

Useiden keskuspankkien taseet heijastavat tätä.

Ja rahoitusmarkkinat eivät voi saada tarpeeksi julkista velkaa,  eivätkä aio tappaa kultamunia munivaa ”hanhea” .
Sanoin eilen haastattelussa, että  tehdään  mielestäni mieluummin tätä prosessia avoimemmaksi eliminoimalla joukkovelkakirjamarkkinoiden ”välikäsiä”  jotka saavat voittoja QE-ohjelmista saatavien pääomavoittojen kautta.

Toisin sanoen keskuspankkien olisi luovuttava joukkovelkakirjamarkkinoiden ostoista ja luovutettava valuuttaa hallituksille suoraan, jos sitä pyydetään.

Jos haluat tähän jonkin verran kirjanpitokäytäntöä, keskuspankki voisi kirjata ”velkakirjauksen” taseeseensa. Ja sitten he voisivat käydä läpi asiaa rutiininomaisesti ja  siirtää varoja hallinnon vastaavista sen vastattaviin  ja teeskennellä olevansa riippumattomia.

Mielenkiintoinen asia Euroopassa on nyt se, miten se käsittelee ilmeiset verotukselliset seuraukset.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklassa (monenvälinen valvonta) ja 126 artiklassa (liiallisia alijäämiä koskeva menettely) vahvistetaan vakaus- ja kasvupaketin oikeusperusta.

Euroopan unionin sopimuksen pöytäkirja nro 12 kattaa vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt.

Yksityiskohtaisempi kuvaus on 136 artiklassa - siinä ”säädetään erityisistä säännöksistä, jotka on annettava euroaluetta varten. Se on perusta euroalueen maille määrättäviä seuraamuksia koskevalle asetukselle (sisältyy ns. Six-packiin) ja ns. Kahden paketin asetukseen, joka sisältää tehostetun seurannan ja valvonnan euroalueella. "

Kuitenkin - päätöslauselma Eurooppa-neuvoston vakaus- ja kasvusopimuksesta - hyväksyi 17. kesäkuuta 1997 pitämässään kokouksessa Amsterdamissa kannanoton, joka sallii poikkeamat säännöistä, joissa:

... on erityisiä olosuhteita ...

Eurooppa neuvoston asetus (EY) N: o 1466/97 (julkaistu 7. heinäkuuta 1997) - esitteli ” valvonnan sekä talouspolitiikan vahvistamista  ja talouspolitiikan koordinointia”.

Kohdassa 3 (b) sanotaan:

"Vastaavasti poikkeama voidaan jättää huomioimatta, kun se johtuu epätavallisesta tapahtumasta, jota kyseinen jäsenvaltio ei voi valvoa, ja jolla on huomattava vaikutus julkisyhteisöjen taloudelliseen tilanteeseen tai jos euroalueella tai koko unio nissa on vakava talouden laskusuhdanne, jos tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.

Joten Euroopan komission olisi välittömästi noudatettava EKP: n esimerkkiä ja kehotettava jäsenvaltioita tekemään "kaikki tarvittava" finanssipolitiikan suhteen ja jättämään huomiotta kaikki säännöt, jotka ovat vaurioittaneet vaurautta euroalueen perustamisen jälkeen.

Ne voivat turvallisesti antaa jäsenvaltioiden alijäämien kasvaa huomattavasti tietäen, että EKP pystyy ostamaan kaikki joukkovelkakirjamarkkinoille vapautetut velat.

Jotkut maat tarvitsevat yli 20 prosentin alijäämän bruttokansantuotteesta, kun otetaan huomioon, että niiden kriisiin liittyy merkittäviä GFC: n (suuri finanssikriisi) jäännösvaikutuksia ja sitä seuranneita säästötoimenpiteitä ja että ne kärsivät nyt tuhoisasta terveysonnettomuudesta - Espanja, Italia ja muut maat.

Mitä tämä tarkoittaa keskipitkällä aikavälillä, on mielenkiintoista.

Euroopan komission mentaliteettiin kuuluu, että se alkaa tehdä liialliseen alijäämämekanismiin liittyviä painotuksia minkä tahansa elpymisjakson varhaisessa vaiheessa.

Tämän kriisin laajuus on historiallisen mielikuvituksemme ulkopuolella. Alijäämät pysyvät suurina tulevina vuosina, ja hallitusten on parannettava terveysjärjestelmiä, jotka ovat jääneet tekemättä vuosien säästötoimenpiteiden vuoksi.

Monet yritykset eivät toivu koskaan, ja uusien työnantajien tulo vie aikaa.

Kuten Mario Draghi kirjoitti FT-artikkelissa:

"Ensisijaisena tavoitteena ei saa olla vain perustulojen tarjoaminen niille, jotka menettävät työpaikkansa. Meidän on ensisijaisesti suojattava ihmisiä työpaikkojen menettämiseltä. Jos emme tee niin, tulemme ulos tästä kriisistä pysyvästi alhaisemmalla työllisyydellä ja toimintakapasiteettilla, samalla kun perheet ja yritykset kamppailevat korjatakseen taseensa ja rakentaakseen nettovarallisuutta.

Tämä vaatii enemmän kuin joitain halpoja lainoja tai verovelvoitteiden lykkäämistä, mihin Euroopan hallitukset ovat tähän mennessä menneet.

Se tarvitsee valtavan ja välittömän likviditeetti-ruiskeen.

Se tarvitsee vuokran ja asuntolainan suojauksen.

Halvat lainat eivät tule olemaan tehokas tapa, koska yritykset eivät todennäköisesti voi ottaa niitä vastaan, kun niiden myyntimäärät laskevat huomattavasti.

On selvää, että hallitusten tulisi kuitenkin vakuuttaa kaikki tällä hetkellä maksamatta olevat velat.

Upottaako tämä kriisi EMU:n, nähdään lähiaikoina. Jos muutosta ei tapahdu, sen pitäisi se tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti