Covid-19 on mahdollisuus Euroopalle
by Lucrezia Reichlin on 17th March 2020
Entinen Euroopan keskuspankin tutkimusjohtaja Lucrezia Reichlin on taloustieteen professori London Business Schoolissa kirjoittaa 17.3. 2020 Social Europe verkkolehdessä rahapolitiikan suuresta merkityksestä nyt, kun koko Eurooppaa - muuan maailman ohella - on kohdannut vakava kriisi Korona-pandemian muodossa.
EU on aina edennyt kriisien takana. Covid-19-tautipesäke tarjoaa mahdollisuuden yhdistää resurssit koordinoituun finanssipolitiikkaan.
Jo vuosien ajan on ollut pelkoa siitä, että ”musta joutsen” testaisi Euroopan unionin kriisinhallintavalmiuksia. Koronaviruksen puhkeamisen jälkeen nämä pelot ovat toteutuneet - eikä ole lainkaan selvää, pystyykö EU kestämään sen.
Covid-19 -epidemia ei ole vain stressitesti. Ensinnäkin se vaikuttaa todennäköisesti koko maailmaan, mikä johtaa synkronoituun kasvun hidastumiseen tai jopa taantumaan. Synkronoidut taantumat ovat käytännössä aina syvempiä ja pidempiä kuin yksittäisten talouksien taantumat, ja niistä kärsivät erityisen kovasti avoimet taloudet, kuten EU:n jäsenmaat.
Koska jokainen EU: n jäsenvaltio on kokenut vakavan shokin, ongelma on edelleen monimutkainen ja he pystyvät nyt auttamaan toisiaan paljon vähemmän kuin vuonna 2010 alkaneen euroalueen kriisin aikana. On varma, että Italia on kärsinyt tähän mennessä eniten. Mutta muualla aikaisemmat leviämismallit viittaavat siihen, että Covid-19 jatkaa leviämistä kaikkialle Eurooppaan, aiheuttaen jokaiselle maalle kasvavan rasituksen.
Tietysti on mahdotonta sanoa tarkkaan kuinka epidemia etenee. Mutta tämä epävarmuus vain pahentaa talouden laskua, koska se heikentää investointeja ja kotitalouksien kulutusta.
Taantuman esiinnostaja
Virus on jo häirinnyt toimitusketjuja ja hidastanut maailmankauppaa, ja sillä on ennustettavasti kielteisiä vaikutuksia yritysten tuloihin ja työllisyyteen. Matkailu- ja liikenneala ovat kärsineet erityisen kovasti, johtuen paitsi hallituksen määräämistä matkustusrajoituksista, myös vapaaehtoisesta ”sosiaalisesta etäisyydestä” ja liikkumisen vähentymisestä. Seurauksena on, että kokonaiskysyntä on jo laskussa, mikä näkyy öljyn hinnan laskuna - tyypillisenä maailmanlaajuisen taantuman piirteenä.
On selvää, että negatiivisen sokin, kuten Covid-19, seuraukset saattavat olla lyhytaikaisia. Mutta vaikka Kiina näyttää saaneen uudet tartunnat hallintaan, tapausten määrä kasvaa edelleen muualla. Ellei tämä muutu pian, taloudelliset vaikutukset eivät todennäköisesti ole väliaikaisia.
Todennäköisempi skenaario on, että Covid-19-sokki testaa kansanterveysjärjestelmien, työsuhteiden sekä muodollisen että epävirallisen yhteisvastuumekanismien kestävyyttä koko EU: ssa. Ja ellei pandemiaan kohdistu aggressiivista ja oikea-aikaista poliittista vastausta, sen vaikutukset ovat todennäköisesti pitkäkestoisia, etenkin jos vahvistusmekanismit aktivoidaan.
Tällaiset mekanismit toimivat tyypillisesti rahoitusalan kautta. Hyvä uutinen on, että parantuneen sääntelyn ansiosta pankit ovat pääoman suhteen paremmin varustautuneet kuin vuonna 2008, jolloin puhkesi viimeinen maailmanlaajuinen finanssikriisi. Mutta joissakin maissa on edelleen vakavia heikkouksia, ja pienten ja keskisuurten yritysten kestävyys on edelleen kyseenalainen. Valmistusalalla pk-yritykset jo kärsivät. Pitkittyneen kriisin tapauksessa heille aiheutuvat vahingot ajautuvat pankkien taseisiin.
Koordinoitu toimintaEU: ssa kyky reagoida tehokkaasti ja kestää väistämättömiä vaurioita (mukaan lukien kysynnän yleinen lasku) vaihtelee jäsenmaasta toiseen. Mutta jopa suhteellisen hyvin varustetuissa maissa yksipuolisilla, tilapäisillä toimenpiteillä on vain rajallinen potentiaali. Koordinoidut toimet - etenkin verotuksen piiriin kuuluvilla aloilla - olisivat paljon tehokkaampia.
Tämä ei tarkoita yksinkertaisesti sitä, että sallitaan jäsenvaltioiden hoitaa suurempia julkisen talouden alijäämiä. Vaikka tämä auttaisi - etenkin parantamalla EU: n ja sen kansalaisten välisiä suhteita -, se vaikuttaisi joidenkin maiden riskipreemioihin (kuten Italian tapaus osoittaa). Opimme kymmenen vuotta sitten, että tämä saattaa uhata euroalueen koko selviytymistä ja pahentaa kriisiä johtamalla taloudelliseen segmentoitumiseen.
Rahapolitiikka voi auttaa eri tavoin - nimittäin tarjoamalla likviditeettiä tarvittaessa. Poliittiset päättäjät voisivat esimerkiksi toteuttaa kohdennettuja toimia pienille ja keskisuurille yrityksille pankkien lainojen muodossa. Laajemmin keskuspankkien on käytettävä kaikkia käytettävissä olevia välineitä öljynhintojen laskun aiheuttamien inflaatio-odotusten taloudellisen alamäen korvaamiseksi.
Mutta mitä EU todella tarvitsee, on koordinoitu finanssipoliittinen elvytys, joka hyödyntää sen yhteisrahoitusvoimaa. Siitä huolimatta tällä hetkellä ei ole olemassa työkalua jäsenvaltioiden tukemiseksi suurten yhteisten häiriöiden keskellä. Eurooppalainen vakausmekanismi voitaisiin aktivoida äärimmäisessä tilanteessa, mutta sen käyttäminen kysynnänhallintavälineenä olisi sopimatonta. Ja EU: n solidaarisuusrahasto on liian pieni tähän työhön.
Kriisinhallintamekanismi
Covid-19-pandemia on siten EU: lle mahdollisuus luoda tehokas kriisinhallintamekanismi, joka yhdistää jäsenvaltioiden resurssit ja ohjaa ne kohti koordinoitua finanssipolitiikkaa. Idea tällaisesta 'vakuutusrahastosta' ei ole uusi: useat taloustieteilijät puolustivat ideaa viime kriisin jälkeen, kun keskustelu hallintouudistuksesta oli täydessä vauhdissa.
EU:lla on taipumus edetä etenkin vaikeina aikoina. Ja koska miljoonat ihmiset, jotka ovat joutuneet jäämään Italiaan ja sen ulkopuolelle, voivat todistaa, Covid-19-taudinpurkaus on erittäin vaikea aika. Nyt on EU: n hetki ryhtyä nopeaan koordinoituun toimintaan ja hyödyntää vauhtia rakentaakseen tarvittavat instituutiot entistä tehokkaamman toiminnan helpottamiseksi seuraavalla kerralla.
Nykyisen geopoliittisen tilanteen pitäisi vahvistaa Euroopan motivaatiota vahvistaa kriisinhallintakykyään. Vuonna 2008 kansainvälinen yhteistyö vallitsi, ja Yhdysvallat oli luotettava kumppani Euroopalle. Kun eurooppalaiset pankit tarvitsivat epätoivoisesti Yhdysvaltain dollaria, valuutanvaihtolinjat perustettiin nopeasti rahoitusvakauden turvaamiseksi.
Nykyään sitä vastoin eristäytymismielisyys on nousussa, USA: n johtaessa. Yhdysvaltain keskuspankki ei kuunnellut ketään ennen viimeaikaisen hätäkorkoleikkauksen toteuttamista. Tämä johtaa turhautuneesti ajattelemaan, mitä tapahtuisi, jos eurooppalaiset pankit tarvitsisivat kiireellisesti dollarien rahoitusta tässä yhteydessä.
Covid-19: n pitäisi toimia voimakkaana varoituksena hallituksille ympäri maailmaa. Ympäristön pilaantumisen ja syvän taloudellisen yhteyden yhdistelmä on tehnyt maailman haavoittuvaisemmaksi kuin koskaan ennen äkillisiä, laajoja iskuja. EU on velkaa sen kansalaisilleen, että se pystyy vastaamaan.
Tietoja Lucrezia Reichlinistä:
Entinen Euroopan keskuspankin tutkimusjohtaja Lucrezia Reichlin on taloustieteen professori London Business Schoolissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti