Härskimpää kuin koskaan aikaisemmin...

Pron puheenjohtaja Jorma Malinen avaa oheisessa jutussa omia neuvottelukokemuksiaan, joiden takaa paljastuu karmea totuus nykyisen yritys- ja työnantajajohdon tasottomuudesta. Suurelle yleisölle tuon sekundaporukan ahneus ja moukkamaisuus lienee suuri shokki. Mutta ihmisille, jotka ovat seuranneet mm. Björn "Nalle" Wahlroosin julkisia esiintymisiä tai lukeneet Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjan "Huipputuloiset - Suomen rikkain promille", asian ymmärtää aivan toisella tavalla ja koko karmeudessaan.

Työmarkkinoiden nykyinen asenneilmasto on pudonnut siihen kuosiin, jota pitkään edusti vain Suomen Yrittäjät ja sen typerä johto. Kun työmarkkinapolitiikan nykytilaa vertaa esimerkiksi entisen kivenkovan työantajapomon Lasse Laatusen esiintymisiin julkisuudessa, tyhmempikin tajuaa sen valtavan tasoeron tämän nykyisen ääliömäisen johdon välillä.

Ainakin minun on vaikea ymmärtää, mitä järkeä vientiteollisuudella on kuulua tuohon porukkaan! Nytkin sille tuli turhan kalliiksi lakot, jotka olisi voitu välttää joustamalla pakon edessä eli kiky-tuntien poiston hyväksymällä. Tappiot laitettiin tietenkin ammattiyhdistyliikkeen piikkiin, vaikka jokainen viisas yritysjohtaja tiesi, ettei wahlroosimaisen "hinnalla millä hyvänsä" -linjalla tavoitteita saavuteta.

Eräs mielestäni järkevä porvariystäväni selitti minulle, että tuon neanderthalimaisen asenteen takana on Suomen ja Euroopan poliittisen kentän muutos. Nyt työnantaja- ja yritysjohdosta on merkittävä osa laskenut meillä siihen, että perussuomalaiset tulevat hajottamaan perinteisten palkansaajapuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen voimat ja tuota "sinisenmeren tilaisuutta" ei saisi kadottaa. Näkemykseen oli helppo yhtyä, koska itsekin olin jo ajat sitten päätynyt samantyyppiseen käsitykseen. Varsinaisesti silmäni avasi tuo "Huipputuloiset"-kirjan sisältö.

Tuo järkevä sivistysporvari piti talouseliittimme johdon asennetta typeränä ja samasta syystä kuin minä. Perussuomalaiset voivat toki tuoda paljon sekaannusta Suomen työmarkkinoille ja poliittiseen kenttään. Mutta se tuskin on lopullinen tilanne, vaan uusi tasapaino syntyy vielä raaemman väännön kautta. Siinä väännössä ei enää persunatsit ole mikään voimatekijä, koska puolue on menettänyt liikevoimansa kyseisessä kamppailussa. Se, että perussuomalaiset ovat valmiita myymään palkansaajien edut on tietenkin selviö ja ellen ihan väärässä ole, on neuvotteluja strategian luomiseksi ollut jo pitkään käynnissä.

Yhteenvetona voi vain todeta, että kaiken takana on meidän kaupallisen korkeakoulutuksen surkea taso. Kun nämä Hankkenit ym. tuottavat "bisnesneroja" uusliberalismin surkeimmassa hengessä, ei tuleville johtajille jää muuta näkökulmaa tarkastella kokonaisuutta kuin tuo ahdas yrityskeskeisyys. "Firman tehtävänä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille", sanovat nämä hankkenien pikkunallet, vannoen samalla muka esikuvansa Adam Smithin nimeen. Kuitenkin Smith lähti siitä, että vapaan kilpailun tulee edistää kansantalouden kokonaisuutta sen osakkeenomistajille tuomansa hyödyn lisäksi. Mutta näiltä ahneilta hankkenien ääliöiltä puuttuu tuon kokonaisnäkemyksen ymmärtämisen lisäksi isänmaallisuus. Ja tietenkin omatunto ja äly!
___________

Ilpo Rossi:

Elinkeinoelämän järjestöjohtajien asennoituminen on merkki tuhosuuntaisesta joukkokäyttäytymisestä, jonka juuret juontavat Euroopassa omaksuttuun politiikkaan. Modernin Monetaarisen teorian kehittäjä, Helsingin Aalto-yliopiston vieraileva professori William (Bill) Mitchell kuvaa asiaa seuraavasti: "Historia antaa meidän ymmärtää kuinka kasvava uusliberaalin talouden hallitseva asema 1980-luvulla rajautuu toisen maailmansodan jälkeiseen ranskalais-saksalaiseen kilpailuun luoden tuhosuuntaisen joukkokäyttäytymisen mallin, joka heikentää vaurautta, kieltää todellisuuden ja hylkää kriisin elinkelpoiset ratkaisut ideologisin perustein."

Tämä kielenkäytön ja käyttäytymisen koveneminen on seurausta Elinkeinoelämän kokonaisvaltaisesta pyrkimyksestä irtautua kokonaan yhteiskuntavastuusta 'mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan' ja yritysvastuun tavoittelussa. Tämä on johdonmukaista seurausta Euroopan Unionin ja sen kahden 2010-luvulla vaikuttaneen puheenjohtajan, Barroson ja Junckerin Euroopan komission nimissä noudattamasta politiikasta. Onko kysymys paremman yhteiskunnan tavoittelusta markkinoiden kautta vai kulttuurisesta irtautumisesta yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta? Jos edellisestä seuraa jälkimmäinen, EK on tekemässä suuren historiallisen virheen. Se saattaa merkitä tätä kautta umpikujaan ajautuvan Euroopan unionin hajoamista... 

2.3. 2020 Seppo Tuovinen:
Tällaista ounastelin neuvottelujen olleen taustalla. Joma Malisen ulostulon jälkeen minulla ei ole miään luottoa nykyiseen työnantajapuolen kykyyn viedä maan kokonaisetua eteenpäin. Lasse Laatusen arvostus nousee. Hän on todella sivistysporvari kuten Reino Seppänen kijoittaa. Isänmaan ystävä sanan vasinaisessa merkityksessä. Muita hänen kaltaisiaan on vaikea ainakaan EK:n kaartista löytää. Eikä puoluepolitiikankaan puolelta.