Kokoan tähän blogiin sellaisia satunnaisia produktiivisia, elämää ja yhteiskuntaa rakentavia kommentteja, joilla saattaa olla pidemmän aikavälin merkitystä. Kirjoittajia on monia ja samatkin nimet nousevat tuon tuostakin näkyviin.
Erään Pentti Korhosen kommentteja HS:n keskeisiin kirjoituksiin.
26.2. 2022
Pentti Korhonen kommentoi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta koskien paperityölkäisten jo kaksi kuukautta kestänyttä lakkoa UPM:n työpaikoilla.
" UPM:n johdon (J.P&B.W) kovat asenteet herättävät kansan syvissä riveissä suurta huolta siitä, että sopimusjärjestelmämme on näin joutunut säälimättömän aggression kohteeksi ja uhkaa nyt mennä kokonaan päreiksi.
Voi vain kuvitella millaiseksi lakkotantereeksi työmarkkinamme muotoutuvat, jos luovumme järjestäytyneestä sopimisesta ja antaudumme työnantajien vyörytykselle. Ulkoisen uhan edessä on pysyttävä keskenämme yhtenäisinä ja toisillemme solidaarisina.
Vastuulliset kansalaiset antavatkin siksi mielellään kohtuullisen rahallisen avustuksen paperimiehille heidän kamppaillessaan nyt etulinjassa isossa kuvassa meidän muidenkin oikeudesta säällisiin työehtoihin ja oikeudenmukaiseen palkanmuodostukseen!
Työnantajien leikkauslinja ei johda hyvinvointiin tai edes työpaikkojen säilymiseen, vaan suurempiin osinkoihin ja johtajien palkkioihin samalla, kun työntekijöiden ansiot laskevat. Keskiluokan kurjistuminen on länsimaissa ollut raakaa todellisuutta jo vuosikymmenet, ja nyt sitä ollaan tuomassa myös meille Suomeen UPM:n johdon voimin"
"UPM:n käytös ei mahdu enää normaaleihin puitteisiin, sillä sen verran yliolkaisesti yhtiön johto suhtautuu omiin työntekijöihinsä vaatimalla työajan roimaa palkatonta lisäystä.
Jotta asia saisi oikeat mittasuhteet, niin todettakoon, että kahden tunnin viikottaisen työajan pidennys tarkoittaa vuositasolla noin 100 tunnin palkatonta talkootyötä eli kutakuinkin kahta ja puolta viikkoa työtä palkatta. Tuntipalkkaan se tekisi 5,5% loven.
Yksikään ammattiliitto ei voi suostua 5,5% palkanleikkaukseen, kun kyseessä on kaiken lisäksi vakavarainen ja erinomaista tulosta tekevä yritys, eikä mikään kriisiyhtiö. Nyt vaikuttaa siltä, ettei erään (nimeltä mainitsemattoman) valtion päämies ole ainoa, jolta on reaaliteettien taju pahasti hämärtynyt."
"Vaikka palkka lakkaakin juoksemasta, niin aikahan ei pysähdy, vaan jatkaa armotonta kulkuaan. Aika on ihmisen tärkein ja varsin rajallinen resurssi, jota myydään työnantajalle mahdollisimman hyvästä hinnasta."
"Ammattiyhdistysliike ei halua mitään muuta enemmän kuin jatkaa työmarkkinarauhan ja sopimisyhteiskunnan vakaalla ja hyveellisellä polulla. Valitettavasti työnantajaliitot ovat hylänneet vuosikymmeniä erinomaisesti toimineen sopimisen kulttuurin ja haluavat nyt väkivalloin pistää järjestelmän kokonaan uuteen uskoon.
En voi mitään sille, että näen nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa periaatteellisia yhtymäkohtia työmarkkinoitamme tällä hetkellä järisyttävään mullistukseen. Kummassakin tapauksessa yksi osapuoli on lähtenyt torvet soitellen sotahan omia valtapoliittisia etujaan edistäen vähät välittämättä aikaansaamastaan tuhosta kokonaisuudelle.
Huolestuneet kansalaiset eivät halua työmarkkinoidemme muodostuvan toistuvien lakkojen taistelutantereeksi, vaan toivovat työnantajilta pikaista paluuta vastuullisen työmarkkinapolitiikan järkevälle, sopuisalle ja hyveelliselle polulle."
"Palkanalennuksia vaativat tahot, jotka itse nauttivat miljoonatuloista, optioista sekä muista palkkioista.
Johtajien pitää johtaa esimerkillä. Mikseivät Jussi Pesonen ja Björn Wahlroos kohtuullista ensin omia astronomiseen suuruusluokkaan kuuluvia palkkojaan ja palkkioitaan ja vasta sen jälkeen ehdottele muille samaa?
Yleisemmin, miksi eliitille on olemassa yhdet säännöt, mutta tavalliselle kaduntallaajalle toiset?"
17.11. 2021 HS kirjoittaa Keskustapuolueen kannatuksen "syvästä suosta".
"KESKUSTAN suo syvenee. HS:n eduskuntavaalikyselyssä keskustan kannatus oli pudonnut kesän pienestä nousutöyssystä 11,9 prosenttiin. Keskustalaisia on siirtynyt varsinkin perussuomalaisiin ja katsomoon. Punavihreä hallitus ei keskustalaisille selvästikään kelpaa, eikä keskustalaisten tahtopolitiikaksi kutsuma julkinen riitely asiaa muuksi muuta.
Keskustan haarat ovat repeämässä, kun maa puolueen alla liikkuu eri suuntiin. Kysely vahvistaa käsitystä politiikan jakautumisesta kahteen blokkiin. Kolme punavihreää puoluetta vaihtavat kannattajia keskenään ja muut puolueet keskenään, mutta kovin harva hyppää porukasta toiseen. Sdp nousi kyselyssä kokoomuksen kannoille 19,4 prosenttiin, mikä osoittaa, etteivät Kesärannan bileet tai pääministeri Sanna Marinin (sd) boomeriviestit ole tukijoita hetkauttaneet."
Pentti Korhonen vastaa:
Toisena päähallituspuolueena sekä valtion rahakirstua vartioivana valtiovarainministeripuolueena olisi keskustan nyt ymmärrettävä lopettaa räyhääminen hallituskumppaneille ja palata vastuullisen politiikan harjoittamisen tielle.
Marinin hallitus on hoitanut koronakriisiä isossa kuvassa varsin hyvin, merkittäviä uudistuksia (sote, oppivelvollisuuden laajentaminen) on saatu maaliin, ja kun talous- ja työllisyyspolitiikassakin on onnistuttu hienosti yli odotusten, niin keskustan pitäisi ammentaa tästä kaikesta voimaa kestää kehnohkoja kannatuslukemia, jotka ovat suurimmaksi osaksi epäsuositun Sipilän hallituksen peruja.
Jatkuva kipuilu hallituksessa olon ja siitä lähtemisen välillä antaa kuitenkin puolueesta epävakaan vaikutelman, joka sekin varmasti vaikuttaa kannatukseen negatiivisesti. Politiikan tarkoituksena ei ole gallupkannatuksen maksimoiminen, vaan asioihin vaikuttaminen. Äänestäjät antavat sitten vaaleissa aikanaan oman arvionsa hallituksen saavutuksista, ja vaaleihin on vielä 17 kuukautta aikaa.
Pentti korhonen vastaa Martti Saarikoskelle
8:54
Martti Saarikoski: Andersson lukee tilastoja kuin piru raamattua ja käyttää tilastoja harhaanjohtaakseen ihmisiä kertomatta koko totuutta ja tilastoihin vaikututtavia se... Näytä lisää
----
Pentti Korhonen:
Voisitko ystävällisesti ehdottaa mitä muuta hallitus olisi voinut tehdä kuin elvyttää koronapandemian aikana? Tietääkseni kaikki taloustieteilijät ympäri maailmaa ovat sitä mieltä, että elvytys oli ja on edelleenkin oikea tapa hoitaa taloutta pandemian haittojen minimoimiseksi. Tätä mieltä on myös IMF, joka antoi Suomelle erinomaisen arvosanan pandemia-ajan talouspolitiikastamme (YLE, 19.11.2021).
Mtä tulee osa-aikatyöhön, niin sen osuus kaikesta tehdystä työstä on Ruotsissa ja Tanskassa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Tämä nostaa näiden maiden työllisyysastetta verrattuna Suomeen. Jos Suomessakin on osa-aikatyöllisiä nyt hieman aikaisempaa enemmän, niin onko se pohjoismaisessa kontekstissa niin suuri synti?
Pitkäaikaistyöttömyys on toki vaikein työttömyyslaji hoidettavaksi. Tärkeintä onkin sen ennaltaehkäisy, joka tapahtuu niin, ettei anneta työttömyyden räjähtää käsiin. Tässä on Marinin hallitus onnistunutkin erinomaisella tavalla juuri elvyttävällä vastasyklisellä talouspolitikkalla, jota siis IMF juuri ylisti maasta taivaisiin.
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (9)
24.11. 2021
Helsingin Sanomat kirjoittaa:"Marinin vapauden viesti vaihtuu rajoituksiksi: Hallituksella on nyt käsissään huonot kortit.
Hallitus joutuu jälleen valmistelemaan kiireellä uusia työkaluja epidemian hillitsemiseksi. Lisäksi se todennäköisesti kiristää ravintolarajoituksia ja antaa laajat maski- ja etätyösuositukset.
Penti Korhonen vastaa:
"How come I am not surprised?
Kun pääministeri Marin julisti koronavapauden ilosanomaa "saa taas mennä, kokea ja elää" syyskuussa, niin rokotekattavuus oli nippa nappa yli 70% ja rajoitukset purettiin kertaistumalta lukuunottamatta leviämisalueiden ravintolarajoituksia. Kirjoitin jo silloin näillä palstoilla, että rajoitukset palaavat parahiksi pikkujoulusesongin ajaksi. Näin on nyt käymässä, mutta tosin vain, jos hallitus kuuntelee asiantuntijoita ja tekee kipeät, mutta järkevät ja välttämättömät päätökset uusista rajoituksista.
Koronapandemia ei ole vielä läheskään ohi ja vapaus ei ole näköpiirissäkään. Rajoitukset ovat osa elämäämme vielä tämän talven ja ehkä keväänkin. Valitettavasti rokottamattomat pidentävät pandemiaa, josta sitten koko yhteiskunta kärsii, koska pakkorokotuksiinkaan ei uskalleta ryhtyä.
25.11. 2021
Helsingin Sanomat otsikoi päivän pääkirjoituksensa pahenevasta koronatilanteesta "Hallitus on antanut alueille vajavaiset välineet epidemian torjuntaan
Aluehallintovirastojen valtuudet eivät yllä yöelämään, ja koronapassin käyttö on säädetty liian kapeaksi."
Itse tekstissä lehti kirjoitti:HALLITUS on siirtänyt vastuun koronatilanteen hallinnasta alueille, mutta jättänyt alueiden työkalut vajavaisiksi. Rajoitusten kohdistaminen tehokkaasti ei onnistu."
Pentti Korhonen vastasi:
8:03
Hallitusta ja pääministeri Marinia voi hyvällä syyllä arvostella siitä, että rajoituksia alettiin purkaa liian varhaisessa vaiheessa rokotuskattavuuden ollessa vasta hieman yli 70%.
Toisaalta media ja oppositio ovat itsekin olleet luomassa painetta rajoituksista luopumiselle, eikä pidä unohtaa myöskään elinkeinoelämän edunvalvojien jatkuvaa marinaa rajoituksista. Erityisen äänekäs on ollut Matkailu- Ja Ravintolapalvelut MaRa, joka on valittanut jokaisesta rajoituspäätöksestä oikeuskanslerille. Myös THL:n asiantuntija Hanna Nohynek puolsi vahvasti rajoitusten purkamista.
Hallituksen ohella voi siis moni muukin katsoa peiliin ja miettiä omaa osuuttaan epidemiatilanteen pahenemisesta. Puhtaat paperit saavat lähinnä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ja sosiaali- ja terveysministeriö, jotka puolustivat rajoituksia viimeiseen saakka.
Erityisen ikävän kohtelun kohteeksi joutui ministeri Krista Kiuru, jota avoimesti pilkattiin lausunnnoistaan "veitsen terällä elämisestä", joka on nyt sitten osoittautunut oikeaksi, kuten tämän kelpo ministerimme tilannearviot epidemiasta yleensäkin. Toivottavasti jatkossa ministeri Kiurua kuullaan tarkemmalla korvalla ja jätetään väliin häneen kohdistetut perusteettomat hyökkäykset ivapuheineen päivineen.
Allekirjoittaneelle ei epidemiatilanteen kärjistyminen ole tullut yllätyksenä, koska deltavariantin suuri tartuttavuus oli tiedossa, rajoitukset ennenaikaisesti poistettiin ja ihmiset ovat laskeneet suojaustaan vapauden huumassa.
Rajoitukset tulevat nyt takaisin, sillä hallituksen on kaiken järjen mukaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja pitkästä aikaa suojeltava kansalaisten terveysturvallisuutta. Julistettu vapaus "mennä, kokea ja elää" perustui toiveajattelulle, joka törmäsi koviin epidemiologisiin realiteetteihin.
Hallituksen soimaamisen ohella pitäisi reiluuden nimissä pääkirjoituksen myös tunnistaa median oma rooli rajoitusten purkamisessa, eikä julkinen anteeksipyyntökään ministeri Kiurulle olisi pahitteeksi.
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (12)
Pentti Korhonen
Ilmoita asiaton viesti
8:16
Johannes Koskinen: Valitettavasti Keskusta ja RKP haraavat jokaista rajoitusta vastaan. Keskustasta on tullut jopa koronamyönteisempi kuin perussuomalaisista, jota ovat keskittyneet vastustamaan passia.
Epäilemättä hallituksessa on ollut ristivetoa rajoituksien suhteen. Tautitilanne on nyt syksyn mittaan kuitenkin päässyt pikkuhiljaa pahenemaan sellaisiin mittoihin, etteivät keskusta ja rkp voi enää uskottavasti vastustaa uusia rajoituksia.
Ilman uusia rajoituksia odottaa nimittäin viimeistään jouluna terveydenhuollon kapasiteetin ylittyminen, kun henkilökuntaa on muutenkin vähemmän paikalla. Nyt alkaa olla viimeiset hetket toimia, jos halutaan välttää hätäjarruun turvautuminen.
Näin varoitteli ministeri Krista Kiuru eilisessä A-studiossa, ja ehkäpä tällä kertaa kuuntelemme häntä pilkkahuutojen sijaan.
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (8)
27.11. 2021
Helsingin Sanomien kotimaan osiossa esitellään Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia, joka sisältää - perinteiseen tapaan - koko joukon supistuksia kuluista säästämisen muodossa valtrion budjettiin. Kohteet ovat puolueelle tyypillisiä puutumisia työttömyysturvaan ja sosiaalisiin tukiin. keskusteluosiossa Pentti korhonen käy lukuisissa puheenvuoroissa varjopbudjetin kimppuun ja löylöyttää samalla sen puolustajia. hyviä puheenvuoroja käyttää myös Olli Riskilä. Käy lukemassa koko keskusteluosio, joka löytyy itse kirjoituksen jälkeen!
2.1. 2022
Helsingin Sanomien pääuutinen otsikolla "Markka takaisin?", jossa pohdiskellaan sitä, oliko vuoisadan virhe (prof. emeritus Kanniainen) liittyä euroon.
Sorri Vesa: Kirjoitus on parhaasta päästä oleva esimerkki Havukka-ahon ajattelijan luokittelemista viisauden lajeista: imelää jälkiviisautta joka katselee tapahtu... Näytä lisää
Kun euroon aikanaan päätimme liittyä, niin poliittisten päättäjien tulevaisuuden visioissa tuskin kimalteli Euroopan liittovaltio, johon yhteisvaluutta miellettiin yhdeksi välttämättömäksi välietapiksi.
Euroonhan voi aina liittyä myöhemminkin, ja viisaampaa olisi ollut pidättäytyä omassa valuutassa ja katsoa miten tilanne alkaa kehittyä uuden yhteisvaluutan kanssa ainakin sen ajan, kun lastentaudit on käyty läpi.
Ranskan ja Italian liittoutuminen tietää vauhtia ja vaarallisia tilanteita Euroopan kehitykselle, joka on todellakin viemässä meitä nyt kohti liittovaltiota. On avoin kysymys onko tämä hyvä vai huono asia, koska niin paljon riippuu toteutuksen yksityiskohdista.
Yhteisvaluutta euro on myös juurisyy sille, että EKP nyt tukee velkaisia euromaita laajoilla velkakirjojen osto-ohjelmilla. Korot pysyvät näin alhaalla erityisesti Italialla, joka turvaa sen velkahuollon nyt ja tulevaisuudessa. Italianhan on ollut hyvin tuskaista tehdä näitä niin sanottuja välttämättömiä rakenneuudistuksia, joita eurossa oleminen vaatii.
Suomessa taitaa olla vähän tätä samaa italiantautia, kun hallitus toinen toisensa jälkeen laiminlyö nuo ekonomistien peräänkuuluttamat välttämättömät rakenneuudistukset? Onneksi Suomenkin velkahuolto pelaa hyvin korkojen ollessa niin alhaiset, että velanhoitomenomme ovat laskeneet, vaikka velkaa on otettukin aikaisempaa enemmän.
Velkakurista ollaan nyt luopumassa ja yhteiset velat ovat niin Ranskan kuin Italiankin toivelistalla. Tämäkin lienee yksi välttämätön välietappi kohti horisontissa siintävää Euroopan liittovaltiota? Suomen velkasuhde (70%) on huolestuttavan alhainen verrattuna euromaiden keskimääräiseen velkasuhteeseen (100%). Kun veloista tulee yhteisiä, niin vähiten velkaantuneet jäsenmaat joutuvat suuremmalla osuudella muiden velkojen maksajiksi.
Vasemmisto on jo tajunnut velan ottamisen siunauksellisuuden mm. vihreän siirtymän kustantamiseen, mutta porvaripuolueet haluavat kiristää vyötä, jotta pääsisimme muiden velkoja makselemaan.
Kommenttini:
Reino Helismaan tunnetussa metsäkämppäiskelmässä jätkä haikailee tavantakaa toiveellaan:"Voi kun olis viulu". Kun sitten porukalla päätetään hankkia kaverille viulu, hän haikailee;"voi kun osais soittaa".
Euro on tekninen ratkaisu vaihdon välineeksi ja tässä suhteessa se on rinnastetttavissa muihin vastaaviin, myös kansallisiin välineisiin. Laaja pohja eurooppalaisena maksuvälineenä on sekä tuonut turvallisuutta ja pysyvyyttä (esimerkiksi eläkkeet), mutta myös epävarmuutta, joka näkyy mm. Suomenkin vastuuna n. 60 miljardin valtionvelkakirjoina EKP:n taseissa. Likviditeettiä on mahdollisimman kilpailukykyiselle markkinalle meilläkin tullut, mutta toiveissa olleet investoinnit ovat jääneet puuttumaan. Ero Euroopan Valuuttaunionista tai Euroopan Unionista kokonaisuudessaan johtaisi ilmeisesti siihen että nämäkin velkakirjat tulisivat todellisuudessa lunastettaviksi.
Ainakin tätä osaa eurooppalaisesta taloustaseesta voi pitää sinä hintana, jonka olemme vaadittaessa velvolisia maksamaan eurooppalaisesta valuuttayhteistyöstä. Vika ei ole kuitenkaan "viulussa", vaan siinä miten sillä osataan soittaa. Se että raha- ja finanssipolitiikka ovat vain rajoitetusti käytössä, on osoitus makrotaloudellisesta soittotaidon puutteesta. EU:n konsolidoidun perussopimuksen mukaisesti jäsenvaltioita ei voida tukea ja 'mahdollisimmn kilpailukykyisen markkinan' doktriiniin perustuen on yritysmaailmaa tuettu Suomenkin osalta määrällisellä elvytyksellä pelkästään vuoden 2014 jälkeen vähintään yhden vuoden valtion budjetin verran eli n. 60 miljardilla eurolla. Euroon perustuva rahapolitiikka elää siten suhteessa eurovaltioihin edelleenkin 'saivarin asteella' eli mahdollista se olisi jos peruskirja sen sallisi. Toinen makrotaloudellisen viulun soiton oppimista rajoittava tekijä on - Korona-pandemiaan liittyvää "Next Generation" laina- ja tukipakettia lukuunottamatta - dynaamisen finanssipolitiikan loistaminen poissaolollaan. Velalla ei elvytetä eikä rakenneta uutta edes koko maailmaa uhkavan ilmastokatastrofin edessä. Tätä voisi verrata jätkän voilu-analogiaa käytääkseni siihen, että uutta musiikkia ei enää sävelletä koska jo olemassaolevankin soittaminen on niin vaikeaa.
Vaihtoehtobudjetti julki: kokoomus keventäisi ansiotuloveroja 800 miljoonalla eurolla ja säästäisi muun muassa asumistuesta
Oppositiopuolue kokoomus laskee, että sen vaihtoehtobudjetti vahvistaisi julkista taloutta noin 1,55 miljardia euroa ja työllisyysvaikutukset huomioiden enemmän.
30.11. 2021
Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan...
Sixten Korkmanin kolumni marraskuun viimeisen päivän Helsingin Sanomissa on poikkeuksellisen dramaattinen ja selkeä kannanotto kansanvaltaisen, pohojismaisen hyvinvointivaltion puolesta. Kolumnin keskusteluosiossa Pentti Korhonen kommentoi sitä seuraavasti:
"Sixten Korkman edustaa maltillista järjen ääntä kotimaisessa talouskeskustelussa, jonka uskottavuutta korostavat hänen poliittinen sitoutumattomuutensa sekä puolueettomuutensa. Hänellä ei ole siteitä elinkeinoelämän etujärjestöihin, eikä hän ole elinkeinoelämän palveluksessa.
Tässä kirjoituksessa vetää Sixten Korkman hyvin yhteen ne fundamentaaliset seikat, jotka erottavat pohjoismaisen yhteiskuntamallin uusliberaalisesta. Lopputulos Korkmanin analyysistä on, että meidän rakas hyvinvointivaltiomme peittoaa useimmissa suhteissa uusliberalismiin haksahtaneet anglosaksiset verrokkimaat.
Suomen ongelmat ovat Korkmanin mielestä ratkaistavissa, johon meillä on hyvin aikaa. Velastakaan ei ole hänen mielestään syytä olla liiaksi huolissaan, vaan sopivassa määrin. Velkaantumisemme on Euroopassa alle keskitason, eikä Suomi ole ajautumassa velkakriisiin lähitulevaisuudessa. Muun muassa näin kertoi Sixten Korkman A-talkissa 30.9.2021 ("Miten paljon Suomi voi ottaa velkaa?").
On aina ilo lukea Sixten Korkmanin avartavia ja objektiivisia kirjoituksia, eikä tämäkään kolumni tuottanut pettymystä."
12.12. 2021
Helsingin Sanomat povaa pääkirjoituksessaan hallituksen pystyssäpysymiselle "äkkiloppua". Pentti Korhonen kommentoi pääkirjoitusta keskusteluosiossa seuraavasti:
Pentti Korhonen
Tämäkin pääkirjoitus on ihan Helsingin Sanomien "linjan" näköinen, joten ei mitään uutta siinä. Synkistely loppuu uhkaavaan ennustukseen hallituksen kaatumisesta ensi keväänä.
Hallitukset eivät kuitenkaan kaadu kovin helposti, jos yksikään puolue ei siitä koe hyötyvänsä. Koronapandemia on nyt akuutimpi ongelma kuin kertaakaan aikaisemmin kaikkialla Euroopassa ja myös meillä. Omikronmuunnos vain pahentaa jo valmiiksi huonoa tautitilannetta, ja hallitus joutunee vetämään pian hätäjarrusta. Poikkeusolotkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto.
Hallituksen kaataminen maan ollessa keskellä rauhanajan pahinta kriisiä ei varmaankaan sataisi ainakaan kaatajien laariin. Keskustassa ja vihreissä tuskin ollaan aivan sokeita tälle tosiasialle, vaikka lähtöhaluja hallituksesta olisikin.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pitää selvänä, että hallituksen mahdollisesti kaatuessa pidetään uudet vaalit (VU, 11.12.2021). Vaalien jälkeen olisivat edessä pitkät ja vaikeat hallitusneuvottelut poliittisen kenttämme voimakkaan polarisoitumisen vuoksi - omikronviruksen niittäessä samaan aikaan synkkää satoaan alleviivaten näin hallituksen kaatajien vastuuttomuutta.
Realismia on, että hallitus jatkaa vaaleihin 2023 asti, jolloin toivottavasti olemme jo koronapandemian suhteen voiton puolella.
---
Pääministeri Marinin tehtävien hoitaminen ei kärsi siitä, että hän samalla kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla olemalla kansainvälisen huomion keskipisteenä kaikkialla missä liikkuukin ja jakamalla kansainväliselle medialle auliisti haastatteluja, jos sellaisia pyydetään.
Tasa-arvon mallimaassa Suomessahan ei pidetä nuorta naispääministeriä mitenkään hirveän eriskummallisena asiana, mutta maailmalla sellainen on aika harvinaista herkkua. Uuden-Seelannin supersuosittu, vain hieman Sanna Marinia vanhempi pääministeri Jacinda Ardern, on hänkin työväenpuolueesta. Yhteistä näille kahdelle politiikan supernaiselle on myöskin se, että koronakriisiä on molemmissa maissa hoidettu erittäin hyvin.
Suomessa media on pääkirjoituksia myöten näyttänyt ottaneen journalistiseksi johtotähdekseen pääministeri Sanna Marinin mustamaalaamisen nostattamalla ja paisuttelemalla usein varsin vähämerkityksisiä virhearviointeja, jos niitä edes sellaisiksi voi aina kutsuakaan. Tässä viimeisessä kohussa on pääministeri Marin ollut lehtien otsikoissa nyt yli viikon ajan, kun vielä suurempaan koronasyntiin langenneet ministerit Lintilä ja Kaikkonen ovat päässeet luikahtamaan kohun alta kuin koira veräjästä.
Onko tämä tasapuolista, kohtuullista ja reilua uutisointia, se jääköön itse kunkin pohdittavaksi.
----
Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ovat olleet median ja opposition tulilinjalla. Arvostelussa on menty jopa niin pitkälle, että työllisyystoimia ei tunnusteta tehdyn lainkaan. Tosiasiassa Marinin hallitus on tehnyt työllisyystoimia enemmän kuin Sipilän hallitus, jos valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla tekemiä työllisyysarvioita on uskominen.
Jotta tämä ilmeinen looginen ristiriita tulisi ymmärrettäväksi, niin se perustuu siihen, että vain tietyntyyppiset työllisyystoimet kelpaavat poliittiselle oikeistolle. Toisinsanoen vain sellaiset työllisyystoimet ovat oikeita työllisyystoimia, jotka heikentävät sosiaali- ja työttömyysturvaa.
Työllisyystoimien spektri on kuitenkin tuota suppeaa taajuusaluetta huomattavasti laajempi, ja hallituksilla on aito mahdollisuus tehdä työllisyystoimien suhteen myös poliittisia arvovalintoja. On myös ymmärrettävä että sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin tehtävät leikkaukset aiheuttavat mittavia hyvinvointitappioita, joita työllisyysarviot eivät huomioi.
Marinin hallitus on valinnut työllisyystoimet spektrin siitä laidasta, jossa hyvinvointitappiot ovat pieniä, mutta vaikutukset silti merkittäviä. Tähän sillä on oikeus kansan vaaleissa antaman mandaatin perusteella. On moraalisesti väärin, älyllisesti epärehellistä ja kansalaisia harhaanjohtavaa väittää, etteikö Marinin hallitus olisi tehnyt työllisyystoimia.
---
Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ovat olleet median ja opposition tulilinjalla. Arvostelussa on menty jopa niin pitkälle, että työllisyystoimia ei tunnusteta tehdyn lainkaan. Tosiasiassa Marinin hallitus on tehnyt työllisyystoimia enemmän kuin Sipilän hallitus, jos valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla tekemiä työllisyysarvioita on uskominen.
Jotta tämä ilmeinen looginen ristiriita tulisi ymmärrettäväksi, niin se perustuu siihen, että vain tietyntyyppiset työllisyystoimet kelpaavat poliittiselle oikeistolle. Toisinsanoen vain sellaiset työllisyystoimet ovat oikeita työllisyystoimia, jotka heikentävät sosiaali- ja työttömyysturvaa.
Työllisyystoimien spektri on kuitenkin tuota suppeaa taajuusaluetta huomattavasti laajempi, ja hallituksilla on aito mahdollisuus tehdä työllisyystoimien suhteen myös poliittisia arvovalintoja. On myös ymmärrettävä että sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin tehtävät leikkaukset aiheuttavat mittavia hyvinvointitappioita, joita työllisyysarviot eivät huomioi.
Marinin hallitus on valinnut työllisyystoimet spektrin siitä laidasta, jossa hyvinvointitappiot ovat pieniä, mutta vaikutukset silti merkittäviä. Tähän sillä on oikeus kansan vaaleissa antaman mandaatin perusteella. On moraalisesti väärin, älyllisesti epärehellistä ja kansalaisia harhaanjohtavaa väittää, etteikö Marinin hallitus olisi tehnyt työllisyystoimia.
---
Tuskinpa koskaan päästään sellaiseen sinänsä ideaaliin tilanteeseen, että sosiaali- ja työttömyysturva tulisivat tarpeettomiksi.
Oikeiston ja vasemmiston ajattelutapojen erot tulevat selvimmin esille suhtautumisessa sosiaali- ja työttömyysturvaan. Oikeistossa iloitaan siitä, että näitä heikentämällä pieni joukko ihmisiä mahdollisesti työllistyy, kun taas vasemmistossa murehditaan enemmän sitä, että valtaosalla tukien varassa olevilta elämisen edellytykset tulevat yhä karummiksi.
Tästä syystä henkilökohtaisesti pidän parempana, että työllisyystoimien valinnassa kiinnitetään huomiota entistä enemmän niiden aiheuttamiin ns. hyvinvointitappioihin. Tämä ohjaisi poliittisia päättäjiä inhimillisempään, oikeudenmukaisempaan ja pitkässä juoksussa yhteiskunnan koheesiota paremmin säilyttävään päätöksentekoon, joka on myös kansallisten etujemme mukaista.
Marinin hallituksen tekemät työllisyystoimet ovat elävä esimerkki siitä, että työllisyyttä on todellakin mahdollista parantaa heikentämättä sosiaali- ja työttömyysturvaa. Tämä lieneekin perimmäinen syy sille, että poliittinen oikeisto niin pontevasti ja systemaattisesti kieltää Marinin hallituksen työllisyystoimet - ei kerran, kahdesti tai kolmesti, vaan jatkuvasti. Vetäähän se maton alta poliittisen oikeiston omalta talous- ja työllisyyspolitiikalta, jota se pitää ainoana oikeana lajissaan.
12.2. 2022
Pentti Korhonen kommentoi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta Saksan taloustilanteesta
"Saksan nousu Euroopan sairaasta miehestä sen talousveturiksi vuosituhannen alussa tehtyjen Hartz-uudistusten jälkeen sisältää pimeän kääntöpuolen, josta halutaan mielellään vaieta.
Hartz-uudistukset loivat nimittäin miljooniin nousevan työtätekevän köyhälistön (working poor), joka sinnittelee minijobien sekä ruokapankkien antaman avun turvin. Saksan hyvillä talousluvuilla on ollut kova inhimillinen hintansa.
Nyt näyttää Saksan talouskasvu olemaan hiipumaan päin, mutta minijobit ja miljoonien saksalaisten palkkakurjuus jäävät jäljelle. Tätäkö kokoomus meillä ajaa takaa halutessaan yhdistää sosiaaliturvan ja palkkatyön? Yhteiskunta maksaa palkat yritysten puolesta, jotka käärivät voitot liiveihinsä veronmaksajien kustannuksella. Mitä markkinataloutta se tällainen on?"
Vastaa viestiinHyvin argumentoitu (45)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti