Professori William (Bill) Mitchell , tunnettu Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjänä ja julkistajana, piti 26.1. 2021 julkisen luennon Helsingin Aalto-yliopiston vierailevana professorina aiheesta "Poliittisen talouden ajatukset ja käytäntö Pandemian jälkeen". Tämän luennon hän piti Youtubessa Australiasta, jossa vallitsee parastaikaa 31 asteen helle. Netti-isäntänä toimi professori Heikki Patomäki. Tämä luento on osa laajempaa taloutta opiskeleville suunnattua sarjaa.
Velkapelko ja etukäteissäästäminen
Valtavirtainen makrotalous on kohdannut Korona-pandemian muodossa yhden kriisin lisää ja prof. Bill Mitchell tarkastelee tätä tilannetta Modernin Monetaarisen Teorian näkökulmasta. makrotaloustilannetta on viime vuosikymmeninä lähestytty lähinnä peläten alijäämäisiä budjetteja, mikä on aiheuttanut huomattavaa taloudellista vahinkoa. Pandemia on paljastanut valtavirtaisen makrotalouden harhaluuloja, minkä seurauksena poliittinen tilanne on muuttunut dramaattisesti.
Keskuspankkien valtavirtainen alijäämien rahoitus on suuri muutos, jossa vanhoja tabuja murretaan perusteellisesti. Kansalliset valtionvarainministerit ovat ajaneet vuosikymmeniä politiikkaa, jossa vältetään mitä suurimmassa määrin valtion velkaantumista. Taloudellisen itsenäisyyden sijasta keskuspankki on nyt ryhtynyt harjoittamaan määrällistä elvytystä ohi kansallisen taloudenpidon ja lisäksi Euroopan Komissio on tehnyt yhteisvastuullisen Korona-elvytyspaketin suorien tukien ja lainojen muodossa, kooltaan yhteensä 750 miljardia euroa.
Tabuja murretaan
Aikaisempi pidättäytyminen johtui ennenkaikkea inflaation pelosta, jonka juuret ovat Saksan 1920-luvun kokemuksissa ja joka on välittynyt myös Saksan perustuslakiin (1949) velkarajoitusten muodossa. Japani mursi 1990-luvulla tämän myytin aloittaen näihin päiviin saakka jatkuneen velkaelvytyksen - eikä inflaatiota ole tullut. Nyt on tapahtunut muutos ja keskuspankin antavat hallituksille resursseja niin paljon kuin ne haluavat. Samalla kova kurinpitopolitiikka, josta eritysesti Kreikka joutui kärsimään, on hellittänyt. Tämä on valtava muutos valtavirtaisten ekonomistien ideologisessa 'ryhmäajattelussa'. Muutosta pidetään heidän keskuudessaan pragmaattisena sopeutumisena valtavan pandemian aiheuttamiin häiriöihin. Tämä paradoksi edustaa valtavirtaisen talousajattelun 'uutta löytöä', todellista muutosta itse lähestymistavassa suhteessa velkaan ei ole tapahtunut.
Uusliberalismin puoli vuosisataa
Progressiivisen ajattelun lähtökohdista katseltuna valtavirtaisen talousajattelun uusliberalismi alkoi jo 1970-luvulla. Valtio nähtiin taloudessa pikemmikin taakkana kuin dynaamisena toimijana. Uusliberalismin koko välineistö otettiin käyttöön. Progressiivisessa ajattelussa lainsäädäntöön perustuvalla valtiolla on keskeinen rooli dynaamisen uudistuspolitiikan välineenä. Bill Mitchellin ja Thomas Fazin kirjassa "Reclaiming the State" kuvaavat juuri valtion merkitystä vahvassa talouspolitiikassa.
Ongelmana on että uusliberalismi on rampauttanut progressiivista politiikkaa. Siksi tarvitaan perusteellista lähestymistavan muutosta (paradigm shift). Keskeisten taloustoimijoiden ajattelussa tarvitaan muutosta vahvemman valtion suuntaan. Moderni Monetaarinen Teoria tarjoaa tulevaisuutta ajatellen tähän ainoan toimivan pohjan.
Valtavirtaisen talouden heikkouksia
Miksi siis tätä muutosta tarvitaan? Valtavirtainen rahapolitiikka on osoittautunut tehottomaksi. Lisäksi siihen on liittynyt vahva riistävä, austeristinen ulottuvuus. keskuspankit ovat epäonnistuneet tavoittelemansa inflaatioasteen ylläpitämisessä. Keskuspankkien toiminta on ollut suoraviivaista ja määrällisesti ennustettavaa puuttumista jäsenvaltioiden toimintaan. Makrotalouspolitiikka on kansallisten hallitusten toimivallan ulkopuolella. Valitsemamme poliitikot ovat vallankäytön ulkopuolella - valta on jäänyt keskuspankkien virkamiesten hoidettavaksi. Tämä alistuva ja keskuspankkia palveleva politiikka on toteutettu ideologisista syistä. Olemme astumassa fiskaalisen ylivallan kauteen. Kaikki aikaisemmat tabut on uuskeynesiläisen talousajattelun myötä tässä suhteessa murrettu. Kun velkaa tehdään valtioiden velkakirjoja myymällä ja markkinoita näillä resurseilla ruokkimalla, tilanne ei ole kestävällä pohjalla.
Ainoan toimivan ja tehokkaan vaihtoehdon muodostaa Moderni Monetaarinen Teoria, jota vastassa on massiivinen valtavirtaisen talousajattelun rintama.
Japani uuden ajattelun käynnistäjänä
Prof. Mitchell kuvaa Japanin vuodesta 1991 tähän päivään jatkunutta n. 10 prosentin alijäämien kasvattamista ilman että inflaatio olisi lähenyt liikkeelle. Valtavirtaisen lähestymistavan mukaan tämän olisi tullut aiheuttaa vastaava inflaatioaalto ja korkojen pysyvä nousu. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Japanissa korot ovat edelleen alhaalla ja työttömyys suhteellisen alhaisella tasolla. Japanin BKT on kasvanut voimakkaasti, keskuspankki pitää hallussaan 45 % Japanin velkakirjoista, joita myös markkinat ostavat. Japani suorastaan taistelee deflaatiota vastaan ja korot ovat pitkään olleet nollassa tai lähellä sitä. Japani sovittaa politiikkaansa tähän makrotaloudelliseen tilanteeseen. Valtavirtainen talousajattelu on tässä yhteydessä puhunut setelien painamisesta ja keskuspankin arvovallan tuhoutumisesta. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Inflaation sijasta on jouduttu taistelemaan deflaatiota vastaan.
Useimmat maat seuraavat nyt makrotalouspolitiikassaan Japanin esimerkkiä. Sen kautta saadut kokemukset lisäävät ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Valtavirtainen ryhmäajattelu yrittää täysillä torjua muutosmahdollisuutta. Mutta myös lähestymistavan 'kaappaaminen' on hyvässä vauhdissa. Vaikuttaa siltä että rotat yrittävät paeta hukkuvasta laivasta. Lyhyesti: uusliberaali talouslaiva on täynnä tuhoa ennustavia reikiä.
Uusliberaalin talouspolitikan seuraukset
Uusliberaalin makrotalouspolitiikan seuraukset ovat myös merkittäviä. Tavallisen kansan (antiestablishment) vastarinta (Ranskan keltaliivit, Brexit, Trumpin aika USA:ssa) on merkittävää; sosialidemokraattisia puolueita ei enää yleensä valita vastuunkantajiksi; poliittiset riitasoinnut ovat lisääntyneet vallanpitäjien fiskaalisen vallankäytön myötä; ja, finanssimarkkinat ovat edelleen myrskynsilmässä. uusliberaali aika ei ole lunastanut lupauksiaan. Sosiaalinen epävakaus, viha ja raivo on ajalle tunnusomaista.
Kysymyksiä vasemmistolle
- Miksi vasemmisto on epäonnistunut uskottavan vaihtoehdon tarjoamisessa perinteisille kannattajilleen ja proletarisoituneelle keskiluokalle?
- Miksi vasemmisto on muuttunut talouspolitiikassaan konservatiiviseksi ja olennaisilta osin neutralisoinut talouspolitiikkaa irroittamalla sen poliittisesta kilpailusta?
- Miksi vasemmisto ei ole kehittänyt myönteistä näköalaa kansallisen suvereniteetin suuntaan? Mikä merkitys omalla valuutalla olisi globaalien ongelmien voittamisessa?
- Valtio ei ole kuihtumassa pois kuten vasemmistossa uskotaan
- Uusliberalismi muokkaa valtiota omiin tarkoituksiinsa
- Pääoma on edelleen yhtä riippuvaista valtiosta kuin se oli 'keynesiläisyyden' aikana
- Jos valtio olisi niin heikko kuin uskotellaan, miksi suuret korporaatiot uhraavat miljoonia lobbaamiseen kaikkialla maailmassa?
- Sosialidemokraatit ovat epäonnistuneet tämän realiteetin havaitsemisessa
- Se jatkaa ylikansallisen yhteisön ylistämistä hyväksymällä fiskaalisten rajoitteiden ylläpitämisen
- Se on yös ajautunut post-moderniin identiteettipolitiikkaan määrittelemällä marginaaliin joutuneet joksikin muuksi kuin 'luokaksi'
- Ryhmäajattelun vastustaminen; liikkumavaraa on ajateltua enemmän (esimerkkinä Islanti)
- Valtavirran talouskaappaus ja siihen vastaaminen
- Haasteena on vapautua valtavirran talousajattelusta, sen sisällöstä, kehyksestä ja kielestä
- Kuinka murtaa alas kognitiiviset ristiriidat
- Kaksinkertainen haaste: koulutus, viitekehys ja kieli
- Hallitus on kuin kotitalous - taloudellisesti rajoitettu
- Hallituksen kulutus rahoitetaan veroilla
- Kun talouden alijäämä rahoitetaan velalla, joka nostaa korkoja ja heikentää taloutta
- Velkakirjojen myynti ehdollistaa hallitusta - vaarana maksukyvyttömyys
- Jatkuvat alijäämät inflatorisia - paitsi jos keskuspankki rahoittaa ne
- Hallituksen velanotto luo taakan tuleville sukupolville
- Julkisen talouden supistuminen edellyttää tiukkaa säästötoimintaa
- Hallitus ei voi koskaan ajautua rahoitusvaikeuksiin
- Veroilla ei kateta julkista kulutusta
- Julkisella velalla ei rahoiteta kulutusta
- Ei ole hyvää tai huonoa alijäämää - sisältö on tärkeintä
- Hallitus ja keskuspankki voivat kontrolloida kaikkia korkovaikutuksia ja tuottoja
- Alijäämät eivät nosta korkoja
- Taloudelliset ylijäämät tuhoavat ei-valtiollista hyvinvointia
- Kaikkeen kuluttamiseen liittyy inflaatioriski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti