Onko paha, jos valtio tekee digitaalista rahaa?

Tämä on referaatti pääekonomisti Cyrus de la Rubian (Hampurin Commercial Bank) Spiegeliin joulukuussa 2019 kirjoittamasta Modernia Monetaarista Teoriaa käsittelevästä artikkelista 

Klassiset taloustieteilijät epäilevät yleensä ajatusta rahanpainamisvaltuuksien antamisesta hallitukselle. Mutta on syytä siitä huolimatta arvioida nykyaikaisen rahateorian mahdollisia etuja ilman puolueellisuutta.

Oletko myös MMT kannattaja? Ei? Voi, et edes tiedä mikä  MMT on? Sitten on syytä lukea tämä lyhyt selitys, koska MMT - lyhenne sanoista Modern Monetary Theory - on taloustieteilijöiden keskuudessa melkoista hypeä aikaansaanut koulukunta. Sillä on tällä hetkellä (joulukuu 2019) tärkeä rooli etenkin Yhdysvaltojen vaalikampanjassa, jota edustaa pääosin yksi demokraattisista presidenttiehdokkaista Bernie Sanders. Hänen teesinsä on: valtiolla on paljon suuremmat  mahdollisuudet käyttää enemmän rahaa on  kuin yleensä oletetaan. MMT:n mukaan hallituksella ei olisi mitään ongelmaa luoda työpaikkoja kaikille tai rahoittaa "vihreää sopimusta" ympäristönsuojelun lisäämiseksi.

Kuinka sen oletetaan toimivan? 

Aloitetaan ajatusleikillä. Valtiovarainministeriö ja keskuspankki sulautuvat yhteen. Valtiovarainministeriö ja keskuspankki ovat riippumattomia valtion yksiköitä. Kuvitelkaamme  nyt, että molemmat sulautuvat yhteen instituutioon. Tällöin valtiolla olisi kolme vaihtoehtoa rahoittaa kulut: 1. nostaa veroja, 2. ottaa velkaa tai 3. tulostaa rahaa.

Klassisille taloustieteilijöille, etenkin Saksassa, tulee nopeasti mielikuva holtittomuudesta, kun he havaitsevat hallituksen ottavan lisäävän setelien painamista, mutta seurataan nyt tässä tätä ideaa. Tässä tapauksessa finanssipolitiikkaa olisi ajateltava hyvin eri tavalla: Jos valtio haluaisi kasvattaa menojaan, se voisi luopua korkeammista veroista ja veloista ja sen sijaan yksinkertaisesti hyvittää valtiota luomaa uutta rahaa. Väite, jonka mukaan valtio ei voi rakentaa uusia teitä tai tietoverkkoja ja kunnostaa rappeutuneita kouluja rahan puutteen vuoksi, tulee vanhentuneeksi. Tällaisen institutionaalisen järjestelyn avulla valtiolla olisi aina tarpeeksi rahaa. Tavallaan tämä on perusidea, johon MMT perustuu.

Talouspolitiikkaa rajoittamattomilla resursseilla

Tosiasia on, että nykyaikaiset modernit valtiot pitävät valtiovarainministeriön ja keskuspankin tiukasti erillään ja keskuspankilla on korkea poliittinen riippumattomuus. Saksalle Euroopan Keskuspankin (EKP) riippumattomuus oli pakollinen edellytys euron käyttöönotolle. Miksi oikeasti?
Riippumaton keskuspankki on lakiin ja instituutioihin perustuva kertomus, joka keinotekoisesti rajoittaa talouspolitiikan laajuutta ja pitää inflaation loitolla. Yhteiskuntamallimme toimii tällaisissa puitteissa, kuten lainsäädännössä. Se antaa meille mahdollisuuden elää rauhallisesti yhdessä antamalla elämälle  tietyt säännöt,joiden mukaan eletään.

Valtiovarainministeriön ja keskuspankin erottamisen perusajatuksena on rajoittaa valtion mielivaltaista pääsyä talouteen. Raha lisäämällä valtio voisi teoriassa ostaa kaikki yritykset ja hallita kaikkia maan resursseja. Ilman budjettirajoituksia valtiontukea koskevat vaatimukset kasvaisivat kaikkialla riippumatta siitä, joudutaanko joku pankki pelastamaan,käännetäänkö konjunktuureja parempaan suuntaan vai pidetäänkö rappeutunutta teollisuutta hengissä. Pidättäytyminen rahapolitiikasta  tarkoittaa kuitenkin budjetin rajoittamista. 

Verotulot ovat rajalliset, koska liian korkeat verot luovat negatiivisia tuloskannustimia ja heikentävät siten taloudellista suorituskykyä  ja myös veropohjaa. Lainanotto on mahdollista myös vain tiettyyn määrään saakka, koska muuten on riski suistua velan lisääntymisspiraaliin yhä korkeampien korkovaatimusten takia - esimerkkinä Kreikka. Tämän vuoksi taloudellisia keinoja on käytettävä järkiperäisesti ja suhtessa talouden kantokykyyn. Näin siis teoriassa.

Politiikalla on viimeinen sana. Aina.

Kuitenkin,  rehellinen tarkastelu viime vuosikymmenten kehityksestä  osoittaa, että keskuspankin ja valtiovarainministeriön välillä ei ole koskaan ollut selvää eroa sen puhtaimmassa muodossa. Ja ehkä siihen ei edes kannata pyrkiä. Vaikka keskuspankki on poliittisesti riippumaton paperilla, poliitikot ja markkinat tietävät, että se voidaan hätätilanteessa alistaa valtion perustelemille tarpeille ja on toimittava viimekäden rahoituksen lähteenä. Esimerkiksi sodan sattuessa kukaan ei rajoita tätä rahoituslähdettä. Eikä selvästi myöskään pankkikriiseissä: Tuskin kukaan kyseenalaisti  vakavasti vuonna 2009 sitä , että Yhdysvaltain hallituksella olisi varaa pelastaa ja uudelleenrahoittaa suuret pankit. USA vain teki sen.

Vain pieni osa asiantuntijoista uskoo, että Japani voisi mennä konkurssiin jonakin päivänä, vaikka maan valtionvelka on kasvanut yli 250 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. (Vertailun vuoksi: euromaiden kasvu- ja vakaussopimuksessa määrätään 60 prosentin enimmäismäärä.) Japanin velasta hieman alle 50 prosenttia on kuitenkin keskuspankilla. Valtiovarainministeriön koronmaksut virtaavat tältä osin takaisin valtiovarainministeriölle keskuspankin voitonjakojen kautta. Kuinka valtio voisi näissä olosuhteissa mennä konkurssiin?

Toisin sanoen: MMT on ollut olemassa jo pitkään. Japanissa, Yhdysvalloissa ja osittain myös euroalueella, vaikka sen institutionaalinen erityispiirre on se, että keskuspankki ja valtio ovat vielä enemmän erillään toisistaan, koska sen sisällä on 19 erilaista kansallisia valtiovarainministeriöitä . EKP: n sitoutuminen eurokriisin aikana vuonna 2012 oli kuitenkin jo merkittävä askel kohti MMT: tä, jolloin silloin vallinneissa olosuhteissa  alettiin ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja.

Hallitus hallitsee inflaatiota 
MMT-vastustajien suurin pelko on kuitenkin liiallinen inflaatio. Oikein, koska rahamäärän  väärinkäyttö rahoituksen lähteenä on historiallisesti toistuvasti johtanut rahan tuhoon ja katastrofaaliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. MMT-kannattajien kannalta tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä kehitystä.

Tämän seikan ymmärtämiseksi rahapolitiikkaa on myös harkittava uudelleen valtiovarainministeriön ja keskuspankin välisen yhtenäisyyden lähtökohdista. Tällöin valtio pystyisi myös vähentämään rahaa lisäämällä veroja ja poistamalla siten rahaa järjestelmästä. Se hidastaisi inflaatiota. Toisaalta, jos inflaatiota halutaan lisätä, siirtomaksut tai helikopterirahat saattavat olla tehokkain tapa saavuttaa tämä. Teoriassa valtio pystyy siis aktiivisesti hallitsemaan inflaatiota MMT-maailmassa.

Keinotekoisesti luotu pelko

Joten MMT: n tavoitteena ei ole yksinkertaisesti käynnistää digitaalista rahan lisäämistä jokaisessa poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kyse on pikemminkin tiedostamisesta, että yhteiskunnalle tärkeiksi tunnustettujen tehtävien ei tarvitse epäonnistua rahoituksen takia. Pelko siitä, että valtio voi mennä konkurssiin, on keinotekoisesti luotu pelko, joka ylittää järjellisen kohtuuden rajat. Lisäksi on syytä mainita, että MMT: n kannattajilla, kuten yhdysvaltalaisella professorilla Stephanie Keltonilla, australialaisella taloustieteilijällä Bill Mitchellillä tai saksalaisella taloustieteilijällä Dirk Ehntsillä, on hyvin erilaisia ideoita siitä, mitä MMT: llä  on tarkoitus ymmärtää.

Lopuksi toinen ajatusleikki: Mitä tapahtuisi, jos seuraavissa vaaleissa saadaan enemmistö puolueille, jotka vaihtaisivat sähköiseen liikenteeseen kymmenessä vuodessa, täydellisen digitaalisen verkon peittoalueen 5G: llä viiden vuoden kuluessa ja koulutusmenojen lisäämisen kolmanneksella heti? Se vaatisi valtavia julkisia panostuksia.

Mahdollisuus uuteen ajatteluun

Oletetaan edelleen, että uusi hallitus tarkistaa velkajarrua, neuvottelee vapautuksista EU: n kanssa (esimerkiksi vähentämällä julkiset investoinnit budjettialijäämiä laskettaessa) ja rahoittaa sitten päätetyt menot uudella velalla - hyvin tietäen, että sijoittajat ovat  hengessä mukana kaikkialla maailmassa, koska MMT:n lähtökohtien mukaan   valtion konkurssi epätodennäköinen? Voisiko se toimia? Kyllä, se olisi mahdollista.
Siksi meidän ei pitäisi hylätä MMT: tä alusta alkaen toiveajatteluna, vaan pikemminkin tilaisuutena. Se merkitsisi, että kaikkia julkisia toiveita valtion investointihankkeista ei upoteta heti budjettia vedoten rahoituksen puutteen vuoksi. Toisaalta kuka tahansa, joka vaatii monetaarisen elvytyksen pidäkkeetöntä käyttöä MMT: n nimissä, tekee karhunpalveluksen tämän uuden talousajattelun käytön suhteen. Ja sama koskee koko  yhteiskuntaa.



____

Cyrus de la Rubia on pääekonomisti Hampurissa sijaitsevassa Hamburg Commercial Bankissa, jossa hän analysoi valuutta- ja korkomarkkinoiden globaalia kehitystä. Hän työskentelee myös kehittyvien maiden talouspoliittisessa neuvonnassa ja oli monia vuosia luennoitsija Frankfurtin kauppakorkeakoulussa. Hän on myös kirjan "Rahamme kriisissä" -kirjoittaja. Cyrus de la Rubia on manager-magazin.de-sivuston sisältöneuvoston jäsen. Siitä huolimatta, tämä kolumni ei välttämättä vastaa manager-lehden toimituksen mielipidettä.