Yritysvoittojen runsaus on luonut maailmaan niin paljon rahaa, että sen turvin on syntynyt mitä erilaisempia varallisuuskohteiden hallinnointia ja sijoittamista harjoittavia liiketoimintoja. Suoranaista rahaa sijoitetaan erilaisiin pääoma-, sijoitus- ja omistusrahastoihin tai johdannaisten hallintaan kiinteistövarallisuudesta puhumattakaan. Suurimmissa saattaa olla kymmenien miljardien eurojen pääomat. Sen lisäksi toimialaan kuuluvat ns. investointipankit. Pimco, Blackrock ja Aramco edustavat kärkeä, näistä muutamia mainitakseni. Viimemainittu on Saudi-Arabian hallitsijasuvun omistama ja sen pääomat ovat useita satoja miljardeja euroja. USA:ssa ja Englannissa syntyi 1980-luvulla riskipääoman sijoitusyhtiöitä. Samanlaisia syntyi lähes samanaikaisesti Ruotsissa. Ruotsissa on asiasta Carolina Neurathin ja Jan Almgrenin julkaisu muutaman vuoden takaa. Suomesta ei tiettävästi ole alaa koskevaa yhtenäistä kuvausta.
Suurimmat riskipääomasijoitusyhtiöt tai riskkapitalistbolagen kuten niitä ruotsiksi nimitetään - ovat EQT, Nordic Kapital, Altor ja IK. Niiden yhteinen sijoituspääoma oli vuonna 2014 yli 3 mrd euroa, koostuen 30 rahastosta ja vastaten noin kolmannesta Ruotsin valtion budjetista. Niihin sijoittavat rikkaat yksityishenkilöt ja instituutiot kuten eläkerahastot ja amerikkalaiset yliopistojen ylläpitosäätiöt. Niiden liiketoimintamalli on houkutella sijoittajia panemaan rahansa näiden yhtiöiden rahastoihin, joita sitten yhtiön omistajat ja johto sijoittavat yritysten ostoon. Ostetut yritykset järjestellään uusiksi, ne pilkotaan ja fuusioidaan, niiden varallisuus imetään uusille omistajille. Ne kuormataan velalla, jolle pannaan korkea korko, jota maksetaan uusille omistajille. Nämä uudet omistajat ovat veroparatiiseissa Englannin kanaalin saarilla kuten Jerseyllä tai Guernseyllä tai Caribialla Neitsytsaarilla. Kun yritykset on imetty kuiviin, ne myydään muutaman vuoden päästä elleivät ne sitä ennen ole ajautuneet konkurssiin. Yrityksiin ei juurikaan sijoiteta varoja, sen kehitystä pidemmällä aikavälillä ei turvata. Vanha konekanta käytetään loppuun, henkilöstöä irtisanotaan ja työtahtia kiristetään. Toinen tulonlähde omistajille ovat sijoittajien kiinteät palkkiomaksut sijoittamistaan sijoituspääomistaan vaihdellen 1,5 -2 %:n välillä. Kolmesta miljardista se on jo 60 miljoonaa euroa. Rahastojen säännöt sanova,t että kun tuotot ylittävät tietyn tason, voitot jaetaan enemmistöisesti rahastojen omistajille, ei sijoittajille. Tästä on tullut parhaimmillaan toinen mokoma tuottoa omistajille. Omistajat eivät riskeeraa mitään. Riski otetaan sijoittajien rahoilla. On myös tapauksia, joissa ostetun yrityksen konkurssiin menon aikana johto ja omistajat ottavat 80 miljoonan euron bonukset.
Riskipääomasijoitusyhtiöt yhtiöt eroavat ”venture capital”- yhtiöistä, jotka sijoittavat alkaviin yrityksiin turvatakseen niiden toiminnan. Niistä etsitään kultamunia, jotka voisivat jatkossa tuottaa korkoa sijoitetulle pääomalle. Näidenkään toimintamalliin ei kuulu sitoutunut omistajuus. Kun herkut on nautittu, omistukset myydään. Ruotsalaisten pääomasijoittajien omien lausumien mukaan1990-luvulla ei tarvinnut olla Einstein tehdäkseen rahaa, sijoittajat saattoivat saada rahansa takaisin 4-5 kertaisina muutamassa vuodessa. Samaan aikaan rahastojen pääomat kasvoivat puolesta miljardista kruunusta 30 mrd:iin kruunuun. Se oli todellista kasinokapitalismia.
Tällainen liiketoiminta ei luo mitään arvoa. Sen voitot perustuvat yritysten osto- ja myyntihintojen eroon ja kysymys on spekulaatiosta. Myytävän yrityksen varat ja taloudellinen tila voivat olla jopa huonompia kuin ostetun. Toiminta alkoi Ruotsista mutta nyt se on Euroopan laajuista. Omistetut yritykset ovat teollisuusyrityksistä hotelleihin ja viimevuosina julkisten palvelusten yksityistäminen on tarjonnut uuden toimialan näiden käyttöön. Hoito, hoiva ja koulut ovat olleet keskeisiä. Ruotsissa on laaja ns. vapaakoulujen ryhmä, joiden ostoja riskipääomayhtiöt ovat tehneet. Neljä suurinta vapaakouluyhtiötä ovat näiden sijoittajatahojen omistuksessa. Pekästään suurimmassa kouluyhtiö Akademediassa on 50 000 oppilasta. Hoivan puolella Attendo on samaan ryhmään kuuluva samoin kuin aiemmin skandaaleissa ryvettynyt Carema. Päivähoidon firma Touhula kuului EQT:n omistukseen kuulunut. EQT taas on Wallenbergin suvun hallitsema. Touhulan päivikodeista lakkautettiin viranomaisarvioin lähes 50. Touhula kuvaa toisaalta myös itse riskipääomasijoittamista. Se on nopeaa touhumista tuloksen repimiseksi milloin huonojen toimitilojen, epäpätevien hoitajien, liian vähäisen henkilökunnan, puuttellisten tarvikkeiden ja ja kaikein kaikkiaan lapsen selkänahasta.
Ruotsin EK:n mukaan suurehkon konsernin toimitusjohtaja ansaitsi 2014 noin 200 000 euroa vuodessa. Ruotsin riskipääomasijoittajayhtiöiden toimitusjohtajat/omistajat ovat ansainneet vuosina 2010-2012 4-30 milj. euroa vuodessa. Nämä ovat virallisia tietoja. Toiminta on veroparatiiseissa juuri sen takia, että se voi toimia salaisesti. Nämä omistusjärjerjestelyt mahdollistavat salaiset liiketoimet ja rahansiirrot sekä kätkemiset. On syytä olettaa todellisten lukujen olevan huomattavastikin poikkeavia. Toimitusjohtajat maksavat tuloistaan pääomaveroa 25 % ansiotuloveron ollessa 58 %. Tästä käytiin kiistaa verohallituksen kanssa ja verohallitus hävisi jutun. Juridiset argumentit päätöksessä vaikuttivat tarkoitushakuisilta. Riita oli nimenomaan pääomasijoittajayhtiöiden johdon saamista lisäpalkkioista, kun rahaston tuotot ylittivät sovitun tason. Toisaalta tulojen pääomatuloksi määrittely tarkoitti sitä, että omilla ansioilla näihin tuottoihin ei ollut mitään osuutta. Ne olivat tuulen tuomia rahoja.
Riskipääomasijoittajyhtiöiden perustajien tarinat ovat sinäsä mielenkiintoisia ja nimienkin tunteminen on joskus paikallaan. Todetaan tässä suurimpien omistajien nimet: Conni Jonsson, Harald Mix, Bjorn Saven ja Robert Andreen.
On paikallaan kysyä, mitä nyt ajattelevat ne poliitikot, jotka ovat olleet päästämässä näitä yhtiöitä hyvinvointipalvelujen alueelle. Ovatko he edes ymmärtäneet näiden ansaintalogiikkaa. Onko ihmisen hoivan, hoidon ja koulutuksen alueella liiketoiminta perusteltua. Kun hoivaa ja hoitoa vaadittiin yksityistettäväksi, perusteltiin sitä yksityisten yritysten tehokkuudella, millä taas nähtiin yhteys kilpailuun ja siinä jopa joskus syntyviin konkursseihin. Sijoitustoiminan riskiä pidettiin luonnollisena asiana, Kuitenkin yhteiskunnassa hoivan, hoidon ja koulutuksen tarve on jatkuva eikä näitä toimintoja voi altistaa kannattavuusriskille, synyipä se mistä tahansa. Eihän nämä toiminnot voi katketa ja päättyä. Ruotsi sosialidemokraattien pitkään hallitsemana valtiona on avannut ovet tälle toiminnalle. Sosialidemokraattien entinen puheenjohtaja Göran Persson ja yksi hänen ministereistäänkin ovat siirtyneet pääomasijoittajien palvelukseen. Pyydettäessä he eivät olleet halukkaita antamaan haastattelua aiheesta. Kukaan ei ole uskottavasti osoittanut, että yksityisen liiketoiminnan tulo olisi tuonut kustannussäästöjä, kuten tämän alalle pääsyä perusteltiin. Aihetta ei edes tutkita. Kaikki toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Tulos on saavutettu . Hyvinvointipalveluita on yksityistetty eikä näitä firmoja sieltä pois ajeta. Poliittinen ongelma on, miten niitä voidaan säädellä paremmin. Miten varmistetaan laatu? Niin kauan kuin riskipääomayhtiöiden liiketoimintamalli on se, mikä se on, ongelmat jatkuvat.
Yhtiöt ovat herkkiä haistamaan rahaa. Ne hakeutuvat nykyään kauneudenhoidon, hammashoidon, eläinlääkinnän ja eläinten hoidon ja ruokinnan alueiden yritysten ostoihin. Ne ostavat vammaisten ja kehitysvammaisten ja yksin maahan muuttaneiden lasten ja nuorten hoivakotitoiminnan yrityksiä lisääntyvästi.
Suomessa samat virtaukset jatkuvat. Yhtenäisen kuvan saaminen on vaikeaa. Asiaa ei näytetä pitävän ongelmana. Julkista rahaa pumpataan spekulatiivisiin liiketoimintoihin ja vaarannetaan hoivan ja hoidon kohtalo. Suomessa sentään koulut on vielä pystytty pitämään julkisina. Yliopistot sitä vastoin ovat jo yksityisiä säätiöyliopistoja, joissa elinkeinoelämän edustajilla on hallinnossa enemmistö. Yhä useampi profesuuri on ostettu, eri elinkeinoelämän toimialajärjestöt ja suuret säätiöt rahoittavat ns työelämäprofessorien oppituolien perustamisen. Jatkossa ne hoidetaan julkisin varoin.
Tampereella 22.6.2020
Veikko Räntilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti