Sosiaalisilla investoinneilla ulos Korona-kriisistä

Sorsa -säätiön blogisarjassa on kevään mittaan pohdittu koronakriisin vaikutuksia ja erityisesti sitä, miten kriisistä mennään eteenpäin. Aatu Puhakka avaa sosiaalisten investointien merkitystä ja vaikutuksia kriisistä toipumiseen.

Kun koronakriisin taloudellinen vakavuus selvisi keväällä, vain harva yhteiskunnallinen keskustelija oli huolissaan julkisen talouden nopeasta velkaantumisesta. Rahaa vaadittiin täysin oikeutetusti erityisesti pienyrittäjille, joista suuri osa sitä myös sai. Useiden valtionvelasta yleensä huolissaan olevien tahojen viesti tuntui olevan, että nopea velkaantuminen ei ole ongelma, jos sillä vältetään konkurssiaalto ja massatyöttömyys.

Kun ensimmäisestä korona-aallosta on selvitty ja rajoituksia alettu purkamaan, on ääni monessa kellossa kuitenkin muuttunut. Erityisesti hallituksen kesäkuun alussa julkaisema lisätalousarvio synnytti kritiikkiä löysästä rahankäytöstä. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kutsui lisätalousarviota tuhlailuksi ja vastuuttomaksi rahalingoksi. Orpon mukaan osa hallituksen menoesityksistä sisälsi ns. uutta ”syömävelkaa”, eli menoja, jotka eivät elvytä taloutta.

Kokoomus ei suinkaan ole ollut talouskuritoiveineen yksin. Myös keskustalaiset ovat olleet huolissaan julkisista menoista ja usealla suulla on vaadittu sopeutustoimia koronan jälkeiselle ajalle. Aika näyttää sen, kuinka tosissaan keskusta on vaatimustensa kanssa ja synnyttääkö suhtautuminen talouskuriin jännitteitä hallituspuolueiden välille, kun koronasta on päästy eroon.

Vaikka Suomi, kuten muutkin koronasta kärsivät maat, velkaantuu nyt vauhdilla, on olennaista pohtia sitä mitä velkarahalla saadaan. Esimerkiksi infrahankkeisiin panostaminen on saanut suurelta osin myös opposition siunauksen niiden elvyttävän luonteen vuoksi. Kuitenkin myös sosiaalisilla investoinneilla voidaan samanaikaisesti nopeuttaa kriisistä elpymistä sekä parantaa ihmisten hyvinvointia.




Tutkimus: Sosiaalisia investointeja ei ole varaa jättää tekemättä

Julkisessa keskustelussa julkinen sektori ja hyvinvointivaltio nähdään usein kasvua hidastavana kivirekenä. Tämä suppea näkökanta ei kuitenkaan huomioi hyvinvointivaltion kykyä tulevaisuusorientoituneisiin sosiaalisiin investointeihin. Hyvinvointivaltio voi tukea kasvua ja hyvinvointia tekemällä sosiaalisia investointeja väestön osaamiseen esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kautta. Näin arvioi Kalevi Sorsa -säätiön tutkija Aatu Puhakka tuoreessa tutkimuksessaan ”Sosiaalinen investointi – käsite ja mahdollisuudet hyvinvointivaltion uudistamiselle” (Kalevi Sorsa -säätiö 2019).

Tulevaisuuden vaikeisiin ja monimutkaisiin haasteisiin ei voida vastata ilman osaavaa väestöä. Sosiaaliset investoinnit vastaavat näihin haasteisiin kurjistavaa politiikkaa paremmin. Sosiaaliset investoinnit kuitenkin tarvitsevat ympärilleen suotuisaa talouspoliittista ympäristöä. Sosiaalisten investointien edistämistä vaikeuttaa lyhytjänteinen säästöpolitiikka, joka aliarvioi ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden roolin talouskasvun vauhdittajana.

”Suomalaisessa keskustelussa hyvinvointivaltio nähdään usein sosiaalivakuutuksena tai tulonjakoautomaattina. Sosiaalisen investoinnin käsite tuo tilaa ajattelulle, jossa hyvinvointivaltio on myös hyvinvoinnin lisäksi myös talouskasvun mahdollistaja.” Puhakka arvioi.