Orjuuden pitkä käsi

Veikko Räntilä:
Ihmisten poliittinen vaisto ohjaa helpoiten  kannanottoihin eriarvoisuuden ilmetessä existentiaalisissa kysymyksissä, kuten millaiseksi olet syntynyt tai millainen perimmiltään olet. Ihonvärin, muiden ulkoisten ominaisuuksien, vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella ei saa syrjiä.  Eikä missään nimessä tappaa, kuten nyt on tapahtunut. Mustia kuolee  USA:ssa Covid19 - pandemiassa suhteettomasti  ja näin tapahtuu  myös Ruotsissa suomalaista taustaa olevien ihmisten kohdalla.  Mustan elämän merkityksen puolesta on syntynyt laajoja mielenosoitusliikkeitä.

Jonkin verran on ollut keskustelua myös erilaisista rakenteellisista tekijöistä, jotka nykypäivänä toimivat jatkuvan  syrjinnän ja sorron tukipilareina.
Eriarvoisuuskannanottojen esiintyminen taloudellisella alueella on ollut vähäisempää.  Resurssien jakautuminen eliitin ja  syrjittyjen kesken on aina ollut  äärimmäisen  epätatasaista. Tulo- ja varallisuuserot ovat nyt  huipussaan. Luokkien välillä ei ole  juuri liikettä.

Esiin on tullut, että Englannissa  säädettiin 1835 laki, jolla entisille orjanomistajille korvattiin  orjuuden lopettamisesta aiheutuneet menetykset. Tätä varten otettiin laina. Orjuudesta kärsineet eivät saaneet mitään hyvitystä. Korvaussumma vastasi noin 5% silloisesta Englannin  bkt:sta. Lainaa maksettiin aina vuoteen 2015.  Englannin keskuspankki ei ole pyydettäessä ”löytänyt” tietoja siitä, ketkä korvauksia saivat, mitkä pankit olivat asian hoitajina ja millaisia  summia maksettiin.  Orjien omistajille korvattiin menetys veronmaksajien rahoilla.  Maksajia olivat myös siirtomaaimperiumien vapautetut orjat  jälkeläisineen. Britannia ei ole käsitellyt  orjuuden yhteiskunnallisten seuraamusten  ja niiden  korjaamisen kysymyksiä.  Belgiassa näyttää nousevan kohu  kuningas Leopoldin  omistaman Kongon riistosta ja  väestön teurastuksesta. Arviot tästä liikkuvat  yli 10 miljoonan hengen tasolla. Britannin taakka riiston ja  teurastuksen määrissä koko  imperiumissa  nousee  suuriin lukuihin.

Orjuudesta hyötyneiden  kansakuntien tulisi korvata  orjien jälkeläisille riisto ja kärsimys.  Paras tapa tehdä hyvittäminen poliiittisesti on  perustaa hyvinvointivaltio ja kohdistaa sen palvelut tälle väestölle ja nostaa näin  sorron kokeneiden yhteiskunnallista tilaa.
Englanti perusti omat finanssisaarekkeensa  orjatalouden pimennossa pitämiseksi.  Suuret omaisuudet  ja kartanot luotiin Englantiin  orjien riistolla. Brittiläisen hallinnon  alla on lukuisia veroparatiiseja, jotka nykyisin  piilottavat riistetyn, ryöstetyn, keinotellun, ansaintakeinojaan häpeävän, veroja välttelevän ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden  vaatimuksia vastaan piileskelevän rahan.  Kuningatar Elisabeth suosii Panamaa  omaisuutensa kätköpaikkana. Transaktioverolla näitäkin pääomia saataisiin  verolle pantavaksi. Tarvitaan myös  varallisuusvero ja  suurien voittojen  progressiivinen verotus.


Suomesssa kuulee sanottavan, että ei meillä ole onneksi ollut orjuutta, joten nuo kysymykset eivät koske meitä.  Tosiasiassa Suomen teollinen nousu rakennettiin orjuuden pohjalle.  Puuvillateollisuus Tampereella ja muuallakin käytti Britannian laajan orjatalouden tuotteita. Puuvillaa tuotiin  Amerikan orjaplantaaseilta. Sama koski sokeria ja muita maatalouden  tuotteita.  Suomi vei puuta ja tervaa Englantiin. Näillä  Englanti rakensi orja- ym. laivastoaan.

Lähdin alussa ihmisten vaistomaisesta reaktiosta existentiaalisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Resursseja koskeva arvio ja tietoisuus vaatii enemmän tiedollista pohjaa ja harkintaa. Kasvaako tästä eriarvoisuushuolesta suurempi kysymys yhteiskunnallisten ja tuotantosuhteiden eriarvoistavasta toiminnasta ja niiden korjaamisen välttämättömyydestä on,  vielä avoin kysymys.

Tampereella  24.6.2020

Veikko Räntilä