Todellisuuspedagogiikkaa...

 Juhani Räsänen:

Ikiajoista lähtien elämää on pidetty vaiheistettuna kahteen maailmaan: oppimisen maailmaan ja työskentelymaailmaan. Tällaiseen jakoon ei enää kukaan usko. Kukaan ei tiedä, miltä maailma näyttää vuonna 2050. Tällaisessa maailmassa viimeinen asia, mitä oppilaat opettajaltaan kaipaavat, on lisää tietoa. He eivät myöskään kaipaa koulua, jossa opettajat ovat sallineet itsensä keskittyä siihen, että he sysäävät tietoa oppilaiden eteen ja kannustavat ”ajattelemaan itse”, koska pelko minkä tahansa vastuullisuuden, lukuun ottamatta ”vapaata kilpailukykyä”,  puolesta merkitsee autoritaarisuutta. Muutosvauhti on kuitenkin todellisuutta. Enää ei hakkeroida pelkästään tietoja vaan myös ihmisiä. Algoritmit tarkkailevat sinua jatkuvasti – juuri nyt ne tarkkailevat, missä käyt, mitä ostat, kenen kanssa puhut, ketä tapaat. Pian ne valvovat jokaista askeltasi, hengenvetoasi ja sydämenlyöntiäsi. Ne opettelevat massadatan ja koneoppimisen avulla tuntemaan sinut yhä paremmin ja ne tekevät puolestasi valinnat, jos et tunne itseäsi. Näin elät tekniikan luomassa matriisissa, ja elämä ratkeaa saumoistaan ja eri elämänvaiheiden välillä ei ole enää jatkuvuutta.

Mitä pitäisi tehdä, kun edessä on uusi tilanne, kun sekä yhteiskunta ja sinä itse olet jatkuvassa muutoksen teiniässä.  ”Kuka minä olen?” on polttavampi ja monimutkaisempi kysymys kuin koskaan aikaisemmin. Onnistuaksesi tässä tehtävässä koululla on mahdollisuutensa, jos se auttaa sinua ”tunne itsesi” tehtävässä. Tämä on maailman vanhin neuvo.

Todellisuuspedagogiikan tarkoituksena on auttaa oppilaita tunnistamaan valintojensa todellisuus ja valitsemaan laadullisesti onnistunut kokonaiskäyttäytyminen. Kokonaiskäyttäytyminen on todellisuuspedagogiikan keskeinen käsite. Se luokitellaan järjestäytyneisiin ja oppimisen ja opastuksen avulla uudelleenorganisoituihin käyttäytymisiin. Järjestäytynyt käyttäytyminen on aikaisempaa käyttäytymistä, jonka olet luonut tyydyttämään tarpeesi valitsemalla kannaltasi hyödyttömiä tapoja.  Todellisuuspedagogiikassa opettaja tai opastaja  auttaa tunnistamaan kaikki  hyödyttömät järjestäytyneet käytökset. Kun olet tunnistanut hyödyttömät käyttäytymiset, ja  työskentelet muuttamalla ne hyödyllisiksi ja elämän laadunkannalta paremmiksi käyttäytymisiksi tai luomalla täysin uusia syntyy uudelleen järjestyneitä kokonaiskäyttäytymisen muotoja. Todellisuuspedagogiikassa ajatus ulkoisten tekijöiden hallitsemisesta on tehoton muutoksen aikaansaamiseksi, sillä käyttäytymisvalinnat määräytyvät sisäisen valvonnan avulla. Todellisuuspedagogiikassa opettaja pyrkii lisäämään tietoisuutta näistä hallittavissa olevista mahdollisuuksista. Todellisuuspedagoginen toimenpideohjelma on toisen asteen pidennyksen onnistumisen ehto.