Peter Bofinger 9. marraskuuta 2020
Peter Bofinger väittää, että tulevan presidentin on pidättäydyttävä edeltäjänsä merkantilistisesta kielestä ja palattava asteittaiseen vastaukseen globalisaation puolesta .
Jos Joe Biden vihitään Yhdysvaltojen 46. presidentiksi tammikuussa 2021, hän siirtyy virkaan, jossa kukaan - lukuun ottamatta yhtä, hänen aikaisepaa edeltäjäänsä Donald Trumpia - ei kadehdi häntä. Hänen on johdettava ja yhdistettävä maa, joka ei ole koskaan ollut poliittisesti ja taloudellisesti niin jakautunut sisällissodan jälkeen.
Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu - amerikkalaisen unelman sosiaalisen liikkuvuuden myytin syrjäyttämä - on paljon selvempi kuin missään muussa kehittyneessä taloudessa. Yhdysvaltain Gini-kerroin kotitalouksien ja tulojen eriarvoisuudesta ylittää vain Costa Rican, Etelä-Afrikan tai Meksikon kaltaiset maat, ja huipulla oleva yksi prosentti saa kokonaisen viidenneksen tuloista, mikä selvästi yli 1950- ja 60-luvun tulojakauman.
Tämä yhä kiristyvä sosiaalinen hierarkian äkyy amerikkalaisten elinajanodotteen laskussa vuodesta 2014, johtuen pääasiassa valkoisten miesten itsemurhista ja huumeriippuvuudesta. Ja luvulla 655 vankia 100 000 asukasta kohden, Yhdysvallat on pitänyt maailman vankiennätystä hallussaan jo monien vuosien ajan.
Maailman suurimman talouden sosiaalinen epätasapaino johtuu erittäin matalista veroista. Vuonna 2018 Yhdysvaltojen verotulot olivat 24,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi alle Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön jäsenten 34,3 prosentin keskiarvon. Jälleen kerran Irlantia lukuun ottamatta (jonka BKT-rakenteet ovat täynnä monikansallista pelaamista), vain kehittyvissä maissa - Chilessä ja Meksikossa - verotulot ovat pienemmät. Kattavien sosiaalikorvausjärjestelmien puuttuessa on erityisen haitallista yhdysvaltalaisille työntekijöille, että heidän reaalitulot ovat nousseet vain 8 prosenttia viimeisten 40 vuoden aikana - vuotuinen kasvuvauhti on vajaat 0,2 prosenttia.
Heikkenee edelleen
Biden joutuu kohtaamaan julkisen talouden, joka heikkeni jo ennen Covid-19-pandemiaa. Hyvästä taloudesta perinnöstä huolimatta Trumpin puheenjohtajakaudella velka suhteessa BKT: hen nousi 106,7 prosentista vuonna 2016 108,7 prosenttiin: hänen toteuttamat verovähennykset vuonna 2017 nostivat julkisen talouden alijäämän 6,3 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä. Pandemian seurauksena odotetaan (Kansainvälisen valuuttarahaston arvioiden mukaan) alijäämän nousevan tänä vuonna 18 prosenttiin ja velkasuhteen 130 prosenttiin.
Presidenttikautensa ensimmäisinä kuukausina pandemia hallitsee Bidenin poliittista ja taloudellista asialistaa. Hän on ilmoittanut aikovansa "hyväksyä ja laajentaa dramaattisesti lyhytaikaisia korvausohjelmia. Lyhytaikaisessa korvauksessa - joka tunnetaan myös nimellä työnjako - vaikeuksissa olevat yritykset pitävät työntekijät työssä ja liittohallitus auttaa korvaamaan - kuitenkin lyhytaikaisesti - poisjäävistä palkoista johtuvat erot. Obama-Bidenin hallinto kannatti tätä lähestymistapaa Yhdysvalloissa, ja tähän mennessä 27 osavaltiota on käynni9stänytlyhytaikaisia korvausohjelmia. Hän viittaa nimenomaisesti Saksan Kurzarbeit-ohjelman hyviin suorituksiin vuoden 2008 finanssikriisissä ja nyt taas pandemiassa.
Saksassa tänä vuonna lyhytaikaisessa työssä olevien määrä kasvoi dramaattisesti (kuuteen miljoonaan), kun taas työttömyysaste nousi helmikuun 5,0 prosentista syyskuun kausitasoitettuun 6,3 prosenttiin. Yhdysvalloissa työttömyysaste nousi helmikuun 3,5 prosentista huhtikuun 14,7 prosenttiin. Lokakuussa se oli 6,9 prosenttia. Toinen myönteinen tekijä Bidenin ohjelmassa on suvaitsevaisuus opiskelijoita ja asuntolainan maksajia kohtaan taloudellisen helpotuksen suhteen, kunnes kriisin taloudellisen pudotuksen pahin vaihe on ohi.
Kaiken kaikkiaan on hyvin todennäköistä, että Biden, kuten hän on sanonut, '' tekee kaiken tarvittavan, käyttää kaiken mitä tarvitsee, helpottaakseen perheitämme ja varmistaaksemme taloudemme vakauden''. Keskuspankin valtavien valtion velkakirjaostojen ostojen tukemana uudella hallinnolla ei ole tältä osin taloudellisia rajoituksia.
Todellinen haaste uudelle presidentille on pandemian jälkeinen aika, jota muokkaavat rakenteelliset muutokset ja jotka vaikuttavat talouteen, etenkin ammattitaidottomien työntekijöiden kohdalla. Joe Stiglitz ilmaisi asian seuraavalla tavalla : 'Koska virustartunta ei vaikuta koneisiin, ne näyttävät suhteellisesti houkuttelevammilta työnantajille, etenkin niillä aloilla, jotka käyttävät suhteellisesti enemmän ammattitaidotonta työvoimaa.'
Toinen uhka vähemmän koulutettujen alojen työpaikoille on liikematkojen väheneminen, joka todennäköisesti jatkuu ainakin jossakin määrin. Tämä tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä siitä riippuvaisilla palvelualoilla (hotellit, lentoyhtiöt, ravintolat, taksit, baarit ja ateriapalvelu). Myös kaupunkikeskusten palveluntarjoajat kärsivät työmatkojen vähenemisestä, koska kotona työskenteleminen jatkuu laajempana pandemian jälkeen.
Ei kovin erilaista
Joten Bidenin keskeisenä haasteena on hyvin palkattujen työpaikkojen luominen ja ylläpitäminen Yhdysvalloissa. Silti hän on tältä osin esittänyt lausuntoja, jotka eivät kuulosta kovin erilaisilta kuin Trumpin filosofia.
Hän on ilmoittanut, että hän 'ei hyväksy tuhosuuntaista näkemystä, jonka mukaan automaation ja globalisaation voimat tekevät meistä avuttomia säilyttämään hyvin palkattuja ammattityöpaikkoja ja luomaan niitä enemmän Amerikkaan. Hän ei usko sekuntiakaan näkemystä, jonka mukaan Yhdysvaltain tuotannon elinvoimaisuus on menneisyyttä. Yhdysvaltain oma tuotanto kuului maan demokraattiseen arsenaaliin toisessa maailmansodassa, ja sen on oltava osa Yhdysvaltain hyvinvoinnin polttoainetta tänään, mikä auttaa työssäkäyvien perheiden elpymistä.''
Kuinka tämä voidaan saavuttaa? Bidenin sanoin: "Jos teemme älykkäitä investointeja valmistukseen ja tekniikkaan, annamme työntekijöillemme ja yrityksillemme kilpailuun tarvittavat välineet, käytämme veronmaksajien dollareita amerikkalaisten tuotteiden ostamiseen ja amerikkalaisten innovaatioiden herättämiseen, vastustamme Kiinan hallituksen väärinkäytöksiä, vaadimme reilua kauppaa ja laajenevia mahdollisuuksia kaikille amerikkalaisille, monet ulkomailla valmistetuista tuotteista voidaan valmistaa täällä tänään.”
Tällainen strategia, "Amerikka ensin" ja "lisää omaa valmistusta" on kyseenalainen. Trumpin pyrkimykset lisätä tuotantoa ja vähentää Kiinan kanssa käytävän kaupan vajetta epäonnistuivat: teollisuuden osuus BKT: sta laski hänen presidenttikautensa aikana. Digitalisaation ja robottien käytön lisääntyessä valmistuksessa pyrkimykset kääntää tämä maanläheinen suuntaus kaikissa kehittyneissä talouksissa on tuomittu epäonnistumaan.
Mutta mistä uudet työpaikat tulevat? Vastaukset löytyvät Bidenin ohjelmasta :
"Tarvitsemme miljoonia rakennusalalle, ammattitaitoista työvoimaa ja insinöörejä uuden amerikkalaisen infrastruktuurin ja puhtaan energian talouden rakentamiseksi. Nämä työpaikat luovat väyliä nuorille ja ikääntyville työntekijöille, jotka nousevat uusiin ammatteihin, kaikista kansalais- ja yhteisötaustoista.''
"Biden varmistaa, että Amerikassa on puhtain, turvallisin ja nopein rautatiejärjestelmä maailmassa - sekä matkustajille että rahdille."
Tarjoa jokaiselle yli 100 000 asukkaan amerikkalaiselle kaupungille laadukkaita, päästöttömiä julkisen liikenteen vaihtoehtoja joustavilla liittovaltion investoinneilla, joilla on vahva työvoimakerroin, jotka luovat hyviä, ammattllisen järjestäytymisen mahdollistavia työpaikkoja ja vastaavat näiden kaupunkien tarpeisiin - aina kevyen raideliikenteen verkoista nykyisten kauttakulku- ja bussilinjojen parantamiseen ja jalankulku- ja pyöräteiden infrastruktuurin rakentamiseen. ''
Yhdysvaltojen sähköalan muutos - ja talouden kasvavan osuuden sähköistäminen - on 2000-luvun suurin työpaikkoja luova taloudellisten mahdollisuuksien moottori. Nämä sisältävät kaikenlaisia työpaikkoja tutkijoista rakennustyöläisiin, sähköntuottajiin, hitsaajiin ja insinööreihin. ''
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Biden aikoo 'sijoittaa ensimmäisellä kaudella 400 miljardia dollaria liittovaltion uusiin amerikkalaisten työntekijöiden tekemien tuotteiden ostoihin avoimilla, kohdennetuilla investoinneilla, jotka vapauttavat uuden kysynnän kotimaisille tavaroille ja palveluille ja luovat amerikkalaisia työpaikkoja. Tämä on suurin julkisten investointien hankinta-, infrastruktuuri- ja tutkimus- ja kehitysohjelma toisen maailmansodan jälkeen. ''
Vaikka on laillista asettua vastustamaan Kiinan hallituksen väärinkäytöksiä, on ajatus "ostaa amerikkalaisia", erityisesti julkisissa hankinnoissa, ja tuottaa "monia ulkomailla valmistettavia tuotteita" Amerikassa virheellinen. Adam Smithin ja David Ricardon jälkeen taloustieteilijät ovat tienneet, että kansainvälinen työnjako lisää 'kansakuntien rikkautta'. Ongelma ei ole globalisaatio vaan globalisaation hyötyjen epätasainen jakautuminen - etenkin Yhdysvalloissa.
Siten "osta amerikkalaista" -strategian sijaan, joka saisi Yhdysvaltojen tärkeimmät kauppakumppanit syyttämään sitä protektionistisista toimista, haasteena on hyvinvointivaltion kehittäminen Euroopan maiden mallin mukaisesti. Kumoamalla verouudistukset ja verotukselliset edut rikkaille ja suurille yrityksille voitaisiin saada aikaan noin 2 prosentin osuus BKT: sta näihinkin tarkoituksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Bidenin strategia päivittää ja viherryttää amerikkalaista infrastruktuuria menee oikeaan suuntaan. Vaikka Yhdysvaltojen velka olisi kohonnut, 400 miljardin dollarin määrä neljän vuoden aikana - alle 1 prosentti BKT: sta vuodessa - vaikuttaa hallittavalta. Mutta ajatus lisätä tuotantoa "osta amerikkalaisella" -menetelmällä on Trumpin aikakaudelta peräisin oleva vaarallinen perintö, joka tulisi hylätä, mitä nopeammin, sitä parempi.
Globaalit ratkaisut
Mitä maailma todella tarvitsee, ovat globaalit ratkaisut. IMF: n toimitusjohtaja Kristalina Georgieva on sanonut : "Vuonna 1944 John Maynard Keynes ja Harry Dexter White johtivat Bretton Woods -järjestelmän perustamista - mukaan lukien IMF:n ja Maailmanpankin perustaminen. He tekivät maailmasta paremman pahimmalla mahdollisella hetkellä, sodan keskellä. Tarvitsemme saman hengen nyt pandemian jälkeiseen maailmaan - rakenntamalla siitä osallistavamman ja joustavamman. "
Ennen kaikkea monet matalan toimeentulon maat eivät pysty selviytymään kriisistä yksin, koska niiltä puuttuu suurten valuutta-alueiden taloudellinen tila, jossa voidaan luoda resursseja laskemalla liikkeeseen velkakirjoja omassa valuutassa. Mutta maailmanlaajuiset toimet veronkierron ja verokilpailun torjumiseksi voivat myös tasoittaa tietä korkeampaan verotukseen Yhdysvalloissa, mikä tarjoaa maalle taloudellisetresurssit oikeudenmukaisemman sosiaalisen järjestyksen luomiseksi.
Neljän Trump-vuoden painajaisen jälkeen maailma odottaa innokkaasti Yhdysvaltojen presidenttiä, joka pystyy ja on halukas vastaamaan planeettamme haasteisiin - haasteisiin, jotka edellyttävät välittömiä ratkaisuja. Bidenin ei pidä hukata tätä Bretton Woodsin hetkeä .
Tämä artikkeli on Social Europen ja IPS-Journalin yhteinen julkaisu . Katso sarjamme Yhdysvaltain vaaleista
Tietoja Peter Bofingeristä:
Peter Bofinger on Würzburgin yliopiston taloustieteen professori ja entinen Saksan talousasiantuntijaneuvoston jäsen.
(Käännös IR)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti