Ekonomisti Ann Pettifor puhuu tässä videossa rahan olemuksesta ja kasvusta.
Kuinka raha syntyy?
Maailmalla 95% ja ja USA:ssa jopa 99 % rahasta syntyy pankkien toimesta ja useimmiten spekulointitarkoituksiin. Pettiforin mielestä rahaa pitäisi luoda yhteiseen hyvinvointiin ja yhteisiin tarpeisiin. Rahaa riittää pankeille ja jopa asevarusteluuhn, mutta yhteisiin tarpeisiin sitä ei Britanniassakaan näytä riittävän. Ann Pettiforin argumentti on että rahaa voidaan luoda ja sitä pitää luoda riittävästi myös kansalaisten ilmaisemiin tarpeisiin.
Yleinen käsitys on että raha yhteisiin tarpeisiin tulee verotuksella, mikä ei ole totta. Verotus on seurausta ja mahdollisuus sen jälkeen kun rahaa on ensiksi luotu. Verottaminen on siten mahdollista sen jälkeen kun yksityinen sektori tai valtio ovat investoineet. Tavalinen arkikokemus osoittaa tämän ymmärrettävästi. Kun olet saanut työpaikan ja saat ensimmäisen kuukausipalkkasi, sinua verotetaan siitä ja valtio saa verotuloja. Verotus on siis seurausta jo sitä ennen tehdyistä investoinneista. Ne on puolestaan tehty lainaamalta pankeilta rahaa ja laittamalla investointi liikkeelle; lainaaminen on siis tässä mielessä hyvä asia.
Kasvaako raha puussa?
Juuri äskettäin UK laski liikkeelle joukkovelkakirjalainan, jota kansainväliset yritykset voivat ostaa. Muutamassa tunnissa tätä joukkovelkakirjaa merkittiin kuusinkertainen määrä, mikä osoittaa että yksityinen sektori haluaa lainata USA:lle tai Britannialle suorastaan epätoivoisella vimmalla rahaa. Miksi juuri valtiolle? Siksi että esimerkiksi Britannian joukkovelkakirjojen takana on 30 miljoonaa veronmaksajaa. Britanniassa on hyvä verotusjärjestelmä ja siksi valtion joukkovelkakirjalainat on turvallisin tapa sijoittaa rahaa. Valtion turvana on itsenäinen keskuspankki, joka on yksi valtion 'käsistä' talouden hoitamiseksi. Englannin keskuspankki ei ole yksityinen vaan kansalliseksi vuonna 1947 perustettu rahalaitos, seurauksena vuonna 1929 suurta talouskriisiä. Se voi myöskin omalta osaltaan helpottaa lainarahan käyttöä ostamalla markkinoilta edelleen näitä joukkovelkakirjalainoja ja pitää samalla niiden korkotasoa alhaisena.
Täten hallitus voi investoida tarpeelliseksi katsottuihin hankkeisiin, luoda niihin työpaikkoja ja saada tätä kautta lisääntyvässä määrin tuloja. Kansalaiset siis suorastaan kantavat aktiivisuudellaan rahaa hallitukselle. Tällä rahalla on mahdollista maksaa otettua lainaa takaisin ja luoda edelleen uusia investointeja ja työpaikkoja.
Myös yksityinen sektori, markkinat voivat investoida ja luoda edellytyksiä lisääntyvälle voitontavoittelulle. Näin on käynyt mm. Lontoon asuntomarkkinoilla, jossa uusien asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Lainarahan käyttäminen spekulointiin tarkoittaa juuri sitä, että sillä luotujen palvelujen, kuten asuntojen hinnat karkaavat tavallisen kasalaisen käsistä.
Pitäisikö julkisia investointeja vähentää vai lisätä?
Investoiminen julkisiin paleluihin kuten koulutuksen on ehdottoman tärkeää. Kun valtio investoi koulutuslaitokseen, siinä samalla luodaan työpaikkoja sekä rakennusvaiheessa että itse opetuksen toteuttamiseen - ja näistä töitä maksetaan sitten lisää veroa valtiolle.
Valtion investoinnit 'moninkertaistavat' (multiplier) työpaikkojen luomisen ja veronmaksun kautta. Työpaikan saaneet ostavat myös yritysten tuotteita, tarjoavat yritykselle mahdollisuuden kasvattaa yritystä, maksavat tuotteista liikevaihtoveroa. Investoiminen osakkeisiin ei luo välttämättä työpaikkoja lainkaan ja on siksi. Julkiset investoinnit koulutukseen, sosiaalitoimeen ja terveydenhoitoon luovat työpaikkoja ja maksavat tätä kautta takaisin niihin tehtyjä investointeja moninkertaistajien kautta takaisin. Väitteet että ei ole varaa tällaisiin ivestointeihin eivät siis voi pitää paikkaansa.
Kuinka kasvattaa taloutta?
Kasvulla luonnossa ymmärrämme sitä, että kun istutamme siemenen, se juurtuu, alkaa kasvaa ja tuottaa kasvun kautta meille sille ominaista hyvää ja kuolee sitten pois. OECD:n ja brittiläisen Financial Timesin journalistin Samuel Brittenin mukaan taloudellinen kasvu on matemaattista, eksponentiaalista tästä ikuisuuteen. Talousajattelu seuraa yleensä tätä kaavaa odottaen kasvun jatkuvan ikuisuuteen, mikä on kuitenkin harhaluulo.
Kuluttajina me olemme osa luontoa ja jossakin vaiheessa kuolemme pois. Meidän ei pitäisi koskaan ajatella kasvua matemaattisena suureena, korkojen tuottona tai liian korkeana tai matalana inflaationa. Meidän tulisi ajatella, että jos työttömyys kasvaa liian suureksi, sitä on hillittävä lisäämällä taloudellista kasvua. Ylipäätään meidän pitäisi nähdä kasvu luontoon suhteutettuna rajallisena arvona eikä matemaattisena, eksponentiaalista kasvua merkitsevänä arvona.
Ovatko ihmiset tärkeämpia kuin taloudellinen kasvu?
Meidän tulisi asettaa sekä ihmiset mutta myös luonto taloudellisen kasvun ytimeen. Ekonomisteilla on sokea piulkku katsannossaan ekologiseen todellisuuteen. Näin äskettäin piirroksen jossa kuvattiin taloudellista kasvua ja öljyntuotantia viimeisen sadan vuoden aikana - niiden käyrät nousivat koko ajan samassa suhteessa. Jos jatkamme tätä eksponentiaalisen kasvun käyrää, tulemme tuhoamaan sekä ekosysteemin että ihmiskunnan. Sitä ei pitäisi talouden nimissä tehdä.
_____
Ann Pettifor (s. helmikuuta 1947) on brittiläinen ekonomisti, joka neuvoo hallituksia ja järjestöjä. Hän on julkaissut useita kirjoja. Hänen työnsä keskittyy maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään , valtionvelan uudelleenjärjestelyihin , kansainväliseen rahoitukseen ja kestävään kehitykseen . Pettifor tunnetaan parhaiten ennustamalla oikein vuosien 2007–2008 finanssikriisi . Hän oli yksi Jubilee 2000: n velkojen peruutuskampanjan johtajista .
Hän on Key Research in Macroeconomics (PRIME) -verkoston taloustieteilijöiden verkosto, joka tutkii keynesiläistä rahateoriaa ja -politiikkaa , kunniatutkija Lontoon yliopiston Cityn poliittisen talouden tutkimuskeskuksessa (CITYPERC), [1] poliittisen politiikan puheenjohtaja talouden tutkimuskeskuksen neuvottelukunta at Goldsmithsin , [2] fellow New Economics Foundation , johtaja ajosta Internationalin ja edunvalvoja PREP säätiön moniarvoisen taloustieteen . [3] Pettifor on Green New Deal -ryhmän jäsen, joka edustaa taloustieteilijöitä, ympäristönsuojelijoita ja yrittäjiä.
_______________
29.11. 2020
Jyrki moi! Kiitos Ann Pettifor -linkistä, jonka videon katselin huolellisesti läpi ja tein sisällöstä muistiinpanoja. Ann Pettifor edustaa tässä hienosti jälkikeynesiläistä talousajattelua, jonka mahdollisuuksia olen itsekin ollut viime aikoina avaamassa. Hän kuvaa talousajattelun uudistamisen mahdollisuuksia yhteyttä kasvun teoriaan. Talouskasvu ei voi olla loputtomiin eksponentiaalia vaan sillä on omat luonnon ja ekologian sanelemat reunaehtonsa. Jos ajattelen tätä suhteessa Euroopan Unioniin ja nyt riidan alaisena olevaan Korona-kasvupakettiin, voi vain todeta etä se on ensimmäinen yritys käyttää yhteisön tasolla finanssipoliittista päätksentekoa uusien resurssien synnyttämiseksi. EKP on tehnyt tätä jo kuusi vuotta ja Suomenkin markkinoiden hyväksi yli 50 miljardin edestä. Sekä EKP:n että Euroopan Komission rahoitusyritykset kilpistyvät Euroopan Unionin peruskirjan markkinaehtoiseen lähestymistapaan. Euroopan Unioni ei voi tukea keskuspankille luonteenomaisella tavalla jäsenvaltiotia, koska se onkonsolidoidussa peruskirjassa nimenomaan kiellety. Tässä EU törmää omalta osaltaan 'oikeusvaltioperiaatteeseen'. Suomi haluaisi todennäköisesti EU-rahoituksen takaavan nyt Korona-pandemian johdosta tehtyä huimaa velanottoa, mutta sääntöjen mukaan se on oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ehdottomasti kiellettyä. Suomen tiukka oikeusvaltioperiaatetulkinta tulee osaltaan johtaman siihen, että Euroopan Unionin peruskirjaa on muutettava. Kuinka se voisi konsensus-periaatteella toteutua - siihen ei ole vastauista näkyvissä... https://leonardodaverde.blogspot.com/2020/11/kuinka-raha-syntyy.html
30.11. 2020
Koska siat lentävät?
MMT-professori Bill Mitchell kirjoittaa 30.11. 2020 blogissaan pitkän ja perusteellisen analyysin Euroopan Unionin demokraattisen legimiteetin puutteista,. Euroopan Unionin ja EKP:n tapa tulkita perussopimusten sisältöä muopdostaa demokraattisen legimiteetin 'villin lännen'. Blogikirjoituksen avauskappaleessa hän toteaa:
" EKP: n toimet ovat kuin villi länsi ja demokraattisen legitimiteetin ulkopuolella. Luin viime viikolla erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka tekivät kaksi hollantilaista tutkijaa - EKP, tuomioistuimet ja kysymys demokraattisesta legitiimiydestä Weissin jälkeen - joka julkaistaan Common Market Law Review -lehdessä (osa 57, nro 6, 2020). Siinä tarkastellaan tapaa, jolla EKP: n poliittiset toimet ovat ylittäneet Maastrichtin sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen ja ovat nyt ristiriidassa demokraattisen vastuun kanssa. Vaikka kirjoittajat ehdottavat tapoja puuttua demokratiavajeeseen, olen skeptinen. Pohjimmiltaan perustamissopimukseen on tehtävä perusteellinen muutos ja tavoitteena todelliseen Euroopan hallitukseen liitetyn liittovaltion finanssipoliittisen kapasiteetin luominen. Vasta sitten siat saattavat lentää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti