Veikko Räntilä:
Erään iltapäivälehden pääkirjoitus toteaa, että hyvätuloiset eivät vastusta veronkorotuksia ilkeyttään. Samaan hengenvetoon se toteaa, että maassamme on 600 000 sellaista tulonsaajaa, jotka eivät maksa lainkaan valtion tuloveroa sekä, että suurituloisin kymmenes maksaa 70 % kaikista ansiotuloveroista.
Päätelmä tästä on, että ei ole kovin hänmästyttävää, ettei veroja eniten maksava joukko ole halukas maksamaan niitä lisää edes koronan tai solidaarisuuden nimissä. Tutkija Anu Kantola kertoi vasta julkaistusta tutkimuksesta ”Kansalaiset koronakriisin kourissa” tuloksia, todeten sodan jälkeisen konsensuksen säröilyn näkyvän niissä yhtenäisyyden ja solidaarisuuden säröilynä. Pääkirjoitus toteaa vertailun sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja koronakriisin välillä ontuvan. Tässä voi kysyä miksi.
Sotien aikana yhtenäisyys rakennettiin veriliitolla, jossa Suomen työväestön ja maatalousväestön poikien ja miesten verellä lunastettiin itsenäisyys ja oikeus suurten omistusten ja tulojen nautintaan osalle väestöä. Se kesti 1980-luvun lopulle, josta alkaen tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet yhä kärjistyen. Muodollinen irtisanoutuminen tapahtui työntajajärjestöjen sanoessa irti työehtosopimusten teon viime aikoina. Jälleenrakennuksen aikaan rikkaiden ja yritysten verotasot olivat korkeampia ja kansantalouden kasvu parempaa.
Nyt lehti toteaa, että syy hyvätuloisten nihkeisiin veromielipiteisiin voi olla, että ei uskota entistä kireämmän verotuksen auttavan Suomea talouskasvuun sen jälkeen, kun korona on hellittänyt. Ennen talouskasvun nähtiin johtuvan kysynnästä, markkinoiden kehityksestä, tuotannontekijöiden saatavuudesta, tuottavuudesta, innovaatioista ja investointien rahoituksesta. Koko markkinafundamentalismin ajan yritysten ja rikkaiden vaatimukset ovat kohdistuneet julkiseen valtaan, verotukseen ja sääntelyyn. Syynä on ideologinen muutos.
Verojen kauhistelussa ei tuoda esiin 1990-luvulla tehtyä verotusmuutosta, jossa pääomatulot siirrettiin alennettuun verokantaan erikseen verotettaviksi, eikä sitä, että tästä johtuen suurimpia tuloja saava kymmenes ja erityisesti yksi prosenti ovat kasvattaneet osuuttaan sekä varallisuuuden että tulojen jaossa. Heidän maksamiensa tulojen vero-osuus kokonaisuutena oli samaan tasoa kuin keskimääräisiä läketuloja saavien ihmisten. Tämän kymmmenen prosentin mahdollisuudet kiertää verotusta ovat laajat, muuttamalla ansiotuloja pääomatuloiksi, panemalla tulot vakuutuskuoreen, omistamalla listaamattoman yrityksen, omistamalla osakkeita hallintarekisterin, säätiön, holdingyhtiön tai veroparatiisien salattujen tilien kautta.
Kirjoittaja vertaa Suomen tilannetta Ruotsiin ja siellä tehtyihin verohelpotuksiin, joiden ajatuksena pidetään sitä, että kuluttajilla on enemmän rahaa kasvattaa ns kotimaista kysyntää. Hän ei tuo esiin hallituksen koronatukien 20 mrd euron elvyttävää vaikutusta. Ikään kuin vain Ruotsi olisi tehnyt asiassa jotain. Kirjoittajan tähtäin on lyhyt. Hän haluaa verohelpotuksia, paheksuu Suomea pitäen sitä maailman viidenneksi innokkaimpana verottajana.
Verohelpotukset eivät johda rikkaiden osalta kulutuksen lisäämiseen, mutta ne voisivat johtaa mainitun 600 000 ihmisen osalta kulutukseen, jos he voisivat saada näitä helpotuksia.
Koronan aikana on todettu säästämisasteen nousevan. Yritystuetkaan eivät käynnistä nousua ilman, että korona saadaan kuriin. Parasta elvyttämistä on pandemian taitava kurissapito ja enempien vaurioiden estäminen. Todellinen talouden ylösajo on mahdollista vasta tilanteenselkiytymisen jälkeen. Eikä verohelpotuksin voida maksaa julkisen talouden velkoja.
Veronalennusten väitetyt ns dynaamiset vaikutukset on kumottu moneen kertaan. Tuloerojen kasvun kautena 1990-luvulta lähtien talouden kasvuluvut ovat olleet heikkeneviä. Kasvaneita pääomatuloja ei ole sijoitettu tuotantoon.
Verojen paheksunnan yhteydessä unohdetaan mm, että suurin osa niistä käytetään tavalla tai toisella luotettavan ja toimivan liiketoimintaympäristön luontiin. Tässä hyvinvointivaltio toimii kokonaisuutena kysyntää takaavana ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävävänä sekä kansalaisten elämän valintojen tukena.
Raasepori 19.11. 2020 Veikko Räntilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti