Miksi maakuntamalli ei kelpaa työllisyydenhoidon perustaksi?

Reijo Vuorento, kuntatalouden apulaisjohtaja Kuntaliitossa,  tutustuttaa meidät "Hallintoakatemian" esseeseen, jossa kritisoidaan sekä maakuntamallia että julkisten palveluiden markkinoistamista: MIksi maakuntauudistus ei sovi työllisyyspalvelujen ratkaisuksi ? Koska se vie päätöksenteon nykyistä kauemmaksi lähipalveluissa, jota erityisesti vaikeasti työllistyvien palvelut myös ovat - sama ongelma koko ns maakuntauudistuksessa. Aiheuttaa vain valtavan kaaoksen ja sekasorron pitkäksi aikaa. Parempi kehittää toimivia rakenteita entistä paremmiksi kuin lähteä tuntemattomille vesille.

"Suunniteltu malli on vastoin kansainvälistä kehityssuuntaa ja läheisyysperiaatetta. Jo paljon mainostettu subsidiariteetti-periaate lähtee siitä, että lähipalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista samalla kun erityispalvelut keskitetään. Työllisyydenhoito on erityisesti vaikeasti työllistyvien osalta nimenomaan lähipalvelua. Esimerkiksi työvoiman liikkuvuus ja alueelliset tukijärjestelmät ovat työllisyyden hoidon erityispalveluja, jotka jatkossakin tulee hoitaa kuntia suuremmilla vastuilla."
---

"Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskanmaallahan myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja.

Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen on mennyttä maailmaa – julkisen ja yksityisten toimijoiden strateginen kumppanuus tulevaisuutta."
---
"Hyvinvointipalvelujen – myös työllisyyden kehittämisen osalta – olisi nyt, kun hallituksen maakuntauudistus siirtyy ajassa eteenpäin ja ehkä jopa kaatuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita."

Amisopetus retuperällä?

YLE:"Ammattiin opiskelevat eivät saa tarpeeksi opetusta. Moni jää kotiin, kun ei tunteja ole."

Seppo Ylinen:
"Voiko olla totta, että tällaista voi tapahtua 2000-luvun Suomessa. Ankeimmillaan sivistykseen, koulutukseen ja tutkimukseen hallituksen tekemät leikkaukset näkyvät ammattikoulutuksen ”reformissa”.

Missä vieraantuneessa välinpitämättömyyden ja pedagogisessa diiba-daaba- jargonin maailmassa opetusministeriön ja kouluhallituksen suunnittelijat ja poliittiset päättäjät oikein elävät – tuottaessaan itseään tuhoavan koulutusjärjestelmän ammattiin opiskeleville nuorille? Niin opiskelijat, opettajat kuin tulevaisuuden rakentajat ovat yhtä tuuliajolla kuin valtakunnan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Sannin ja hallituksen idea on, että jokainen nuori on oman onnensa seppä - ilman vasaraakin! Toivon asiasta hallitukselle epäluottamuslausetta!
---
Käy tutustumassa lähetykseen! 

Minne Suomi pommittaa?

Julkaisen täsä Hannu Vesan Suomen suunniteltuja hävittäjähankintoja koskevan kirjoituksen ja siinä kerrotun uhkakuvan hävittäjähankinnoista hallituspolitiikkaan pääsyn kulmakivenä:

Hannu Vesa:

VOIMAMINISTERIÖN MIEHET PÄÄTTÄVÄT TULEVASTA HALLITUSPOHJASTA!

Pentti Sainio julkisti Helsingissä uutuuskirjansa "Minne Suomi pommittaa?". Kirja on ajankohtainen kahdestakin syystä:

1) Suomi on tienhaarassa ja joutuu valitsemaan sotilaallisen liittoutumisen (läntisen puolueellisuuden) ja aikaisempaa rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa seuranneen sotilallisen liittoutumattomuuspolitiikan väliltä.

2) Kiinteästi tähän liittyen maamme valmistautuu tekemään kaikkien aikojen asekaupat, joihin uppoaa leijonanosa meneillään olevan nousukauden talouskasvun hedelmistä.

Kulissien takana lienee jo aikapäiviä sitten päätetty, että nyt kansa saa kanuunoita voin sijasta: Kaikki esivalmisteluun valikoidut ilmasotajärjestelmät ovat läntistä alkuperää: kaksi amerikkalaista, ranskalainen, yksi alunperin yleiseurooppalainen - ja yksi puolueettoman Ruotsin kehittämä. Ja kaikki tähtitieteellisen kalliita! Ja niistä ainoana kuulemma vielä 2060-luvulla kurantti häivehävittäjä F 35 omaa luokkaansa kallis! Pentti Sainio on edellisessä kirjassaan kuvannut tuolloin hankituksi tullutta amerikkalaista Hornet hävittäjä-pommittaja järjestelmää. Sen kehitetty Super-Hornet versio tuntuu myös olevan edelleen vahvasti kuvioissa. Kuten on myös ainoaksi "5. sukupolven hävittäjäksi ristitty" häivekone F 35.

Kuitenkaan kansalaiskeskustelu uusista hävittäjähankinnoista ei ole edes kunnolla käynnistynyt. Valiitsevaa ilmapiiriä kuvaa kahden porvarillisen puolen raskasarjalaisen, Kokoomuksen Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen ilmoitus keskiviikkoillan YLE-uutisissa siitä, että hallitukseen ei ole asiaa sellaisilla puolueilla, jotka eivät valmiit sitoutumaan hävittäjä-pommittaja järjestelmän hankintaan. Pisteenä i:n päälle runsaasti lähetysaikaa TV-uutisissa saanut puolustusministeriön "strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja" Lauri Puranen uhitteli, että mikäli poliitikkojen muodostama hallitus erehtyisi poikkeamaan PM:n virkamiestyöryhmän valitsemasta hankintavaihtoehdosta ja valinta kohdistuisi vaihtoehtoon, jonka "kehittämismahdollisuudet umpeutuvat vuosikymmenessä", edessä olisi uuden (kaiketikin myös tahtitieteellisen kalliin) ilmasotajärjestelmän hankinta!

Kylmän sodan riehuessa valtoimenaan 60-luvulla sekä USA:n presidentti John F. Kennedy että NL:n johtaja Nikita Hrutsev totesivat, että suuret sodan ja rauhan kysymykset ovat liian tärkeitä sotilaiden päätettäväksi. Minä lisäisin tähän, että myös näistä sotahommista liikaa innostuneitten siviilien! Pienessä maassa on osattava ihan oikeasti elää säkki suuta myöten: Meidän ei pidä hankkia taloudelliseen kantokykyymme nähden suhteetonta sotilaallista kapasiteettia. Armeijaamme pidä myöskään varustaa hyökkäysarmeijan näköiseksi. Eikä meillä tietenkään ole mitään erityistä maailmanpoliisin tehtävää. Meidän roolimme löytyy pikemminkin sieltä sosiaalipuolelta!


Hävittäjien ostosuunnitelmat alkavat epäonnisesti:
"Yhdysvalloissa Pentagon on torstaina määrännyt käyttökieltoon kaikki F-35-hävittäjät. Syynä on viime kuussa tapahtunut onnettomuus, jossa harjoituslennolla ollut F-35B-hävittäjä tuhoutui täysin."


Hannu Vesa Facebookissa 12.10. 2012
"Meidän "gülenisteillämme" oli epäonnea matkassa: Jos eilisilta oli heidän tähtihetkensä puolustusministeriön keskeisen virkamiehen ja johtavien porvaripuolueitten kellokkaiden heristellessä YLE:n uutislähetyksessä nyrkkiä hävittäjä/pommittajahankintoihin mahdollisesti varauksellisesti suhtautuville vasemmistopoliitikoille - niin tänään oli edessä konkreettisesti mahalaskun paikka. Puolueettoman Ruotsin kehittämä konetyyppi ehdittiin leimata keskeneräiseksi eilispäivän luomukseksi. Ja amerikkalainen häivehävittäjä F 35 aina 2060-luvulle saakka kelvolliseksi, kehittyväksi konetyypiksi!

Kehittämistä jälkimmäisessä tuntuukin riittävän, sillä tänään ne pantiin liian suuren onnettomuusriskin vuoksi lentokieltoon. Lentokieltoon voisi minusta panna myös puolustusministeriön lentosotamiehet. Sekä porvaripoliitikot Kanerva ja Vanhanen!"

"Olemme suurimman vaaran hetkellä"

Verkkolehti "Social Europe" raportoi  11.10. 2018 Euroopan Ammatillisten keskusjärjestöjen Konfederaation EAY/ETUC:n   27-29.. kesäkuuta 2018 pitämästä konferenssista, jossa puheenvuorojen ja työryhmissä käytyjen plenaarityöskentelyjen  avulla keskusteltiin globalisaatiosta, Euroopasta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, työelämän muutoksesta, ilmastosopimuksen toteuttamisesta ja työelämän sopeututtamisesta menossa oleviin suuriin muutoksiin. Kaikki aikaan liittyvät suuret, työelämään liittyvät teemat olivat keskustelussa.  Mukana oli alan parhaita asiantuntijoita Euroopan Unionista, talouselämästä  ja työelämän eri aloilta.

Guy Ryder, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja
käytti heti avajaisissa yhden merkittävimmistä puheenvuoroista, joka liittyi monenkeskistä yhteistyötä - kuten Euroopan Unionia - koskeviin uhkakuviin:
"Tänään olemme taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti suurimman vaaran hetkellä;Varoitan Eurooppaa säästöpolitiikan seurauksista ja maailmanlaajuisesti kolme tai neljä vuosikymment jatkuneen globalisaation seurauksista,  jotka on masentaneet työvoimaa ja laskeneet tuloja monissa teollisuusmaissa. Niitämme nyt satoa epäoikeudenmukaisuuden ja puutteen muodossa aiheutetusta vihasta ja poliitisen keskustelun hylkäämisestä. Ihmiset etsivät jotain erilaista ja tästä meidän on keskusteltava.
Jos emme ole varovaisia, joudumme todistamaan  taas kerran monenkeskisen järjestelmän tuhoutumisen. Poliittisen areenan retoriikka on nykyään suoraan 1930-luvulta, ajalta jolloin silloinen  monenkeskinen järjestelmä tuhoutui. ILO on ainoa jäljellä oleva laitos tuolta ajalta.Vaaran merkit ovat selvästi nähtävissä: olemme nähneet USA: n vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja juuri viime viikolla YK: n ihmisoikeusneuvostosta. Monenkeskisen humanitaarisen toiminnan rahoituksen torjuminen merkitsee dramaattisia aikoja monenkeskiselle yhteistyölle."

Ha Joon Chang,  Cambridgen yliopiston taloustieteilijä
puolusti konfrerenssissa voimakkaasti keynesiläistä, vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Chang kävi puheenvuorossaan suoraan keynesiläisen talousmallin puolustukseen. "Se poliittisen oikeiston väite, jonka mukaan sodanjälkeinen keynesiläinen ajanjakso, joka sijoittui suunnilleen vuosiin 1945-1975, oli epäonnistunut, oli suurin valhe sitten Stalinin aikojen", Chang huudahti. "Kyseisellä ajanjaksolla ei ollut yhtään pankkikriisiä. Uusliberaalit taloustieteilijät ovat syrjineet keynesiläista taloustietoa, ja siitäkin johtuen maita on  heikentänyt epävakaus ja kasvun hidastuminen, mukaan lukien vakava globaali finanssikriisi vuosina 2008-2010. Siksi on väärin, että uusliberalistiset taloustieteilijät väittävät, että globalisaatio tarkoittaa, ettei  vaihtoehtoa ole."

Näitä kahta suurta kysymystä, Euroopan Unionin eksogeenista säästöpolitiikkaa ja vaihtoehtoisen, so. endogeenisen, keynesiläisen talouspolitiikan ehdotonta poissulkemista voidaan pitää niinä suurina kysymyksinä, jotka haastavat myös eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä etsimään uutta tietä tulevaisuuteen.

Konferenssin selonteko kokonaisuudessaan on ladattavissa Social Europe -verkkolehden sivuilta. Lataaminen edellyttää liittymistä tämän ilmaisen verkkolehden lukijakuntaan sähköpostiosoitteella.

Naomi Klein ja Shokkikapitalismin nousu

Naomi Klein ja Shokkikapitalismin nousu:
"Shokkidoktriinissa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja leikataan rajusti, mikä väistämättä johtaa traagisiin seurauksiin. Chilessä shokkidoktriinin vaikutukset johtivat todelliseen kurjuuteen. Lapset pyörtyilivät nälän takia kouluissa ja osa lopetti siksi koulunkäynnin. (s. 105)

Suomessa ruokajonoissa kävi viime vuonna viikoittain jo noin 20 000 avuntarvitsijaa, joista pääosa oli eläkeläisiä ja työttömiä: ”Joka viidennen tulot kuluvat pakollisiin menoihin niin, ettei kuukaudessa jää yhtään rahaa, jolla ostaa ruokaa. Joka neljännelle ruoka-apua hakevalle jää menojen jälkeen ruokaan käytettäväksi alle sata euroa kuussa.” (HS 3.12.2014)"

Hannu Ikonen:
"Naomi Kleinin terävää yhteiskunta-analyysia Mikael Kallavuo erittelee kirjoituksessaan. Lukekaa kirjoitus ja Naomi Kleinin "Tuhokapitalismin nousu", josta löytyy teoreettinen perusta EU:n ja eurooppalaisten hallitusten arvosteluun, kolmen "ässänkin".

Euroopan sosialidemokratian romahtaminen

Euroopan sosialidemokratian romahtaminen, osa 1

Social Europe - verkkolehti, mm. sosialidemokraattisesti motivoidun Friedrich Ebert-säätiön ja ammattiyhdistysliikkeen arvoja analysoivan Hans Böckler -säätiön tukema englanninkielinen julkaisu analysoi tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa ilmeisellä asiantuntemuksella eurooppalaisen sosialidemokratian tilaa.

Otsikko jo sellaisenaan on paljon puhuva  ja kirjoitus sellaisenaan tarjoaa syvällistä ajateltavaa sosialidemokratian strategiasolmua pohtivalle lukijalle. Kirjoittaja on Irlannin ay-liikkeen aikaisempi pääekonomisti Paul Sweeney. Hän on tällä hetkellä eriarvoisuutta vastaan toimivan, asiantuntijaverkostoa ylläpitävän  ajatuspaja TASCin johtaja.

Kirjoittaja katsoo että sosialidemokratia on unohtanut valtion ja yhteisen säästämisen suuren merkityksen ja taipunut markkinahenkiseen ja markkinasuuntautuneeseen tapaan ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Tämäkin kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta...



Eurooppalaisen sosialidemokratian romahtaminen, osa 2

Paul Sweeney jatkaa tässä toisessa osassa sosialidemokratian romahtamisen syiden etsintää ja hakee vastauksia vahvan, demokraattisen  ja autorisoidun valtion vahvemmasta roolista hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Putoavat palkat ja kasvavat voitot 
Palkat ovat laskeneet, kun voitot ovat nousseet viime vuosikymmeninä ja vahingoittaneet työntekijöitä. Pääomien ja työvoiman välinen kasvava epätasapaino osoittaa, että työvoiman osuus kansantulosta (BKT) on nopeasti vähentynyt useissa Euroopan maissa; se osoittaa selvästi, kuinka työntekijät ovat menettäneet asemiaan markkinataloudessa  useiden vuosikymmenien ajan. Työntekijöiltä tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja monet heistä kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa. Jotkut joutuvat tekemään työtä useammassa työpaikassa. Markkinat ovat syypäitä eriarvoisuuden  lisääntymiseen. Nämä muutokset johtuvat työn ja pääoman tasapainon vääristymisestä  viime vuosina.

Putoavien palkkojen ja lisääntyvien voittojen kohdalla kirjoittaja osoittaa useampia - seitsemän kaikkiaan - osa-aluetta, joilla suuri muutos on tapahtunut: sopimusoikeuden ovat kaventuneet, yritykset ovat kasvaneet ja globalisoituneet, teknologian kehitys on kiihdyttänyt rahavirtaa yritysorganisaatioissa ylöspäin, yritykset ovat purkaneet vastuitaan palkkakehityksestä ja eläkkeiden maksusta, jättiläisfirmat kuten Google tai Apple palkkaavat  työntekijöitä internetin kautta suoraan ohi työsopimusten; myös sosialidemokraattien hyväksymä halvimpien tarjousten politiikka julkisissa palveluissa on johtanut suurisuuntaiseen yksityistämiseen ja kaupallistamiseen, yritysverotus on laskenut huimasti vuosituhannen alun luvuista, lisäksi on suostuttu verojen alentamiseen sekä työntekijöiden että pääoman kohdalla.

Tärkein johtopäätös on, että hyperglobalisaation ilmeisen voiman ja nopeuden edessä sosiaalidemokraatit yrittivät sopeutua markkinaystävälliseen politiikkaan  monikansallisten yritysten toimintatapaan mm. rahoituksessa  ja muilla tähän  liittyvillä alueilla. Heidän olisi pitänyt käyttää valtion valtaa sääntelyyn ja kesyttää tätä kasvavaa markkinavoimaa suuremman yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Heidän vakavan erehdyksensä oli se, että he vähensivät rahoituksen sääntelyä juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt lisätä sitä. Nopean ja massiivisen muutoksen edessä sosialidemokraatit unohtivat vanhan liittolaisensa, valtion ja sen vallan. Teoria unohdettiin ylivoimaisten olosuhteiden paineessa; hallitsevat pragmaattiset käytännöt saivat yliotteen filosofiasta.

Sosialidemokraattien on opittava uudestaan käyttämään voimakasta valtiota toteuttamaan aatteellista ideaansa ja tekemään tässä suhteessa kansainvälistä yhteistyötä. Jos sosialidemokratia haluaa selviytyä, sen on palattava juurilleen vahvan, markkinoita ohjaavan valtion ympärille, tuettava ja myös valvottava kaupankäyntiä, säänneltävä rahavirtoja ja yleistä rahoitusta ja suojeltava kilpailukykyä. Sosialidemokraattien on  on asetettava kansalaisia tukevia sääntöjä korporaatioiden ja markkinoiden yläpuolelle, työstettävä tiedotusvälineiden omistusta edistämällä niiden  moniarvoisuuta, torjuttava  tehokkaasti ilmastonmuutosta ja ohjattava maahanmuuttoa humanitaarisilla tavoilla - palauttaen siten vuoropuhelun keskustan ja oikeiston kanssa näiden harjoittaman sanelun sijasta.

Helsingillä on varaa parempaan

SDP:n Helsingin piirin puheenjohtajan Eveliina Heinäluomaa haastattelu Demokraatin Helsinki-verkkolehdessä:

Heinäluoma muistuttaa, että Helsinki on ollut varovainen taloudenpidossaan aikaisempina vuosina. Myös leikkauksia peruspalveluihin on tehty. Nyt näyttää valoisammalta.

– Viime vuoden verotulot olivat ennakoitua huomattavasti suuremmat, samoin yhteisöverotuotot. Helsinki on hyötynyt talouden hyvästä draivista. Lisäksi pelifirmat ja kaupunkiin sijoittuneet suuret pankkialan toimistot näkyvät kaupungin taloudessa.

Heinäluoman mukaan sosialidemokraatit odottavat kohentuneen verotulovirran käyttämistä nyt nimenomaan palveluihin. Haasteena on Heinäluoman mukaan nyt se, pysyykö Helsinki väestönkasvun vauhdissa mukana. Erityisesti lasten, nuorten sekä ikäihmisten palvelut vaativat huomiota.