tiistai 22. tammikuuta 2019

Euroopan parlamentin vaalit: näkymät vasemmistolle?



- Arthur Moinet kirjoittaa Social Europe verkkolehdessä  22. tammikuuta 2019 tulevista Euroopan parlamentin vaaleista ja eurooppalaisen vasemmiston menestymisen mahdollisuuksista. Tässä Sinulle nuoremman polven edustajan ajatuksia edistyksellisen Euroopan visiosta!


"Kansallisten tappioiden jälkeen sosiaalidemokraattiset puolueet ovat huonosti valmistautuneet tuleviin Euroopan parlamentin vaaeihin. Toukokuussa vasemmiston menestys riippuu sen kyvystä muuttaa poliittista argumentointia.

Euroopan vasemmisto  on kriisissä. Jan Rovny kertoo oivaltavassa artikkelissa "Mitä tapahtui Euroopan vasemmistolle?" selittäen, että sosiaalidemokraattisten puolueiden poliittiset tappiot  Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Hollannissa, Tšekin tasavallassa ja Kreikassa  johtuvat siitä, että painopistettä on siirretty  uuden keskiluokan suuntaan ja jätetty prekariaatti, osattomat vajoamaan kansalliseen protektionismiin. Rovnylle poliittinen maisema kiteytyy uutena railona kosmopoliittien ja perinteisesti asennoituvien välillä, jossa vasemmisto, varsinkin sosialidemokratia, jätetään vähitellen kokonaan huomiotta.


Sosialidemokratian heräämisen on löydettävä lähde uudesta eurooppalaisesta hankkeesta. Kriisissä on parempi palata perustekijöihin. Historiallisesti sosialismi ja sosialidemokratia sisälsivät kansainvälistyvät arvot. Toisin kuin ääriryhmille, Eurooppan rakentaminen on vasemmistolainen taistelu. Tulevat Euroopan parlamentin vaalit voisivat siis olla hyvä tilaisuus vahvistaa vasemmiston arvomaailmaa.

Tämä on kuitenkin mahdollista vain sitoutumalla perusperiaatteisiin. Ensimmäinen on se, että Euroopan sosialistipuolue erottautuu  lopullisesti Euroopan kansanpuolueen (PPE) arvopohjasta. Eikö   konservatiivisuuden tavoite ole säilyttää vakiintunut järjestys? Monet kansalaiset ajattelevat, että Euroopalla ei ole vaikutusta heidän jokapäiväiseen elämäänsä. EPP: n ja PES: n välinen "suuri koalitio" edistää ääriliikkeiden vahvistumista.
ääriliikkeiden


Euroopan Sosialistipuolueen PES:n jäsenenä olevien sosialidemokraattien ja sosialistien täytyy vihdoin tehdä pesäero PPE-ryhmän konservatiiveihin. Tämä on ainoa tapa rikkoa eurooppalainen status quo ja edetä kohden rohkeita tavoitteita. Jopa tappion sattuessa PES selviää paremmin  parlamentaarisessa oppositiossa  kuin EPP: n hallitsevassa komissiossa, jossa sillä ei ole vaikutusvaltaa.
Institutionaalinen uudistus
Lisäksi konservatiivit hylkäävät toimielinten kokonaisvaltaisen uudistamisen. Euroopan vasemmiston on kuitenkin esitettävä institutionaalinen uudistus, jolla edistetään todellista lainsäädäntövoimaa ja annetaan tehokasta valvontavaltaa Euroopan parlamentille. Liian usein parlamentti on pelkkä kaikukammio sen sijasta, että se valvoisi  Euroopan komissiota.

Parlamentin olisi saatava enemmän budjetti- ja rahapoliittisia oikeuksia. Se voisi esimerkiksi äänestää erilaisista taloudellisista tavoitteista, kuten alijäämän tai velan tavoitteista. Se voisi saada enemmän oikeuksia todellisilla Euroopan parlamentin vaaleilla: valtioiden rajat ylittävillä ehdokaslistoilla olisi keskityttävä eurooppalaisiin kysymyksiin ja haasteisiin ja kieltäydyttävä sallimasta sitä, että kansalliset kysymykset hallitsevat vaaleja.

On myös tärkeää varmistaa Alueiden Komitean ja Talous- ja Sosiaalikomitean vahva rooli eurooppalaisessa  työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä. Viime kädessä eurooppalaisen vasemmiston olisi pyrittävä  luomaan asianmukainen, kokonaisvaltainen Euroopan talousarvio, jota rahoitetaan tehokkaamman verotuksen avulla ja joka on pääasiassa suunnattu infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin ja alueelliseen kehitykseen.

Äsketttäisessä kirjassaan, "Leftism Reinvented", Stephanie Mudge väittää, että vasemmistopuolueet ovat luopuneet velvollisuudestaan suojella köyhimpiä ja ryhtyneet avaamaan tietä ääriryhmille. Vaikka arvio tuntuu liian kovalta, vasemmistopoliitikkojen on otettava se vakavasti.

Euroopan vasemmiston pitäisi ehdottaa yhteistä verouudistusta. EU: n jäsenvaltioiden olisi yhdenmukaistettava veronsa ja määriteltävä yhteiset verokannat erityisesti yhtiöverojen osalta. Tällä politiikalla olisi kaksi etua: yhtenäismarkkinoilla edelleen havaittavien polkumyynnin ja sen vaikutusten rajoittaminen ja maailmanlaajuisten yritysten tehokkaampi verottaminen.

Olemme jo vuosien ajan nähneet, että monet suuret yritykset, erityisesti digitaalisella sektorilla (surullisenkuuuluisa GAFA), ovat aktivoituneet  tavoilla, jossa toimintaa on vaikea paikantaa ja siten verottaa oikein. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hengessä meidän pitäisi verottaa näitä yrityksiä Euroopan tasolla niiden käyttäjien määrän mukaan kussakin maassa. Tällainen yhteinen verotus voitaisiin ulottaa koskemaan esimerkiksi Euroopan jalkapalloteollisuuden älyttömiä voittoja.

Tämän uuden eurooppalaisen verotuksen tuloilla olisi täydennettävä Euroopan Sosiaalirahastoa ja Koheesiorahastoa yhteisen eurooppalaisen sosiaalisen mallin rakentamisen edistämiseksi. Kauppasopimusten osalta Euroopan vasemmiston olisi ennen kaikkea vahvistettava sitoumuksensa vahvaan eurooppalaiseen teollisuuspohjaan sekä ympäristö- ja sosiaalistandardeihin, sillä se on ainoa tapa saada aikaan tehokas ja suojaava eurooppalainen kansallisen ylittävä rakenne.

Sosiaalinen ekologia
Euroopan vasemmiston keskeisenä tavoitteena on vakuuttaa äänestäjät, että eurooppalaistuminen ja globalisaatio eivät välttämättä ole huonoja asioita. Kuten Roberto Unger totesi, kysymyksen ei pitäisi kuulua ”kuinka paljon globalisaatiota?” vaan pikemminkin ”minkälaista globalisaatiota?”.

Jos EU on saavuttanut tärkeimmän historiallisen päämääränsä - kestävän rauhan aikaansaamisen - sen on suuntauduttava nyt uuteen tavoitteeseen: luoda yhteinen sosiaalinen malli, joka perustuu solidaarisuuteen ja yhteiseen identiteettiin. Se on edellytys sille, että Euroopasta tulee  ihmisten elämää muuttaava solidaaarisuuden  takaaja.

Vasemmistolla on tässä keskeinen rooli - ensinnäkin edistettäessä ekologisesti suuntautuvaa ideologiaa. Tänään ei ole mahdollista olla vasemmalla ilman ekologista suhtautumista. Puhuttaessa sosiaalisen ekologian käsitteestä on todettava,  että ekologisen politiikan on oltava lähtökohtana kaikelle sosiaalipolitiikalle. Ilmaston lämpenemisen takia Euroopan vasemmisto voisi ehdottaa eurooppalaista ympäristösopimusta, joka voisi olla vakaus- ja kasvusopimuksen ja Maastrichtin kriteerien ekologinen vastine.


Toiseksi Euroopan vasemmiston, jos se voittaa valtaa, on osoitettava, että Eurooppa voi saada aikaan sosiaalista kehitystä. Tällä hetkellä poissaolollaan loistava  eurooppalainen siirtolaisstrategia voisi lopulta ratkaista myös muuttoliikekriisin. Direktiivissä rajoitetaan tällä hetkellä viikottainen työaikaa 48 tuntiin - tätä enimmäismäärää olisi edelleen vähennettävä. Ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen on tuomittava ne valtiot, jotka tavoittelevat  Euroopan koko ihmisoikeustuomioistuimen sivuuttamista; tämä on tehtävä sosiaalisen kehityksen edistämiseksi. EU toimisi sitten kansalaistensa suojana ja siten olisi mahdollista toteuttaa eurooppalainen unelma, joka keskittyy enemmän politiikkaan ja kansalaisuuteen.


Jos Euroopan vasemmisto onnistuu nostamaan keskusteluun  kunnianhimoisia muutosehdotuksia, se saa myös lisää voimaa Euroopan maissa. Institutionaaliset uudistukset, sosiaalisen ja verotuksen yhdenmukaistaminen, ekologinen kunnianhimo, sosiaalinen edistys - tähän suuntaan pitäisi toimia tulevina kuukausina."

__________

Tietoa henkilöstä Arthur Moinet
Arthur Moinet on SciencePo-opiskelija ja aktivisti. Hän on julkisen keskusteluyhdistyksen Olivaint-konferenssin rahastonhoitaja   ja L'Alternative lycéennen (vaihtoehtoinen lukiolainen) kirjoittaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti